"...Ihmiselämässä, tärkeintä on nyt ja tässä..."
Tai mies kun tulee tiettyyn ikään...!
Siis kun on ajatellut koko elämänsä ja unohtanut jo ekat ajatuksensa niin tulee mieleen sekin, että missä helvetissä sitä mennään ja näkeehän sen että siinä, helvetissä, mennään. Kun on elänyt 50v. ja tajuaa, ettei koskaan ole ollut todellisessa kosketuksessa mihinkään. Elänyt kuin unessa. Ja unessaaan havahtuu "tietsikkaani on iskenyt virus". Kun on pihalla kaikesta, ihan kaikesta ja yrittää elää. Ja sitten vielä tämäkin...? Onhan sitä koettu kaikenlaista, mutta ei ei sitä, että elää tässä nyt ja näin...! On mietitty uskontoa...on oltu filosofeja ja vaikka mitä. On oltu ja kohta ei enää olla. Jäi vain pieni kysymys, elävätkö ihmiset näin, elämänsä ulkopuolella?
Tai mies kun tulee tiettyyn ikään...!
Siis kun on ajatellut koko elämänsä ja unohtanut jo ekat ajatuksensa niin tulee mieleen sekin, että missä helvetissä sitä mennään ja näkeehän sen että siinä, helvetissä, mennään. Kun on elänyt 50v. ja tajuaa, ettei koskaan ole ollut todellisessa kosketuksessa mihinkään. Elänyt kuin unessa. Ja unessaaan havahtuu "tietsikkaani on iskenyt virus". Kun on pihalla kaikesta, ihan kaikesta ja yrittää elää. Ja sitten vielä tämäkin...? Onhan sitä koettu kaikenlaista, mutta ei ei sitä, että elää tässä nyt ja näin...! On mietitty uskontoa...on oltu filosofeja ja vaikka mitä. On oltu ja kohta ei enää olla. Jäi vain pieni kysymys, elävätkö ihmiset näin, elämänsä ulkopuolella?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Näin elää, jos ei elä tässä päivässä ja niin monet elää elämäsä ulkopuolella.
Tärkeintä on elää aina ja täysillä tätä päivää..
ei menneessä, ei tulevassa !
Tärkeää on osata elää tässä ja nyt, mutta jotta se voisi olla täysin nauttittavaa, emme voi syrjäyttää kykyämme ajatella myös tulevaisuutta. Tämähän meidät erottaa muusta luomakunnasta.
Tätä se minunkin pääni on filosovoinut jo kohta kolmekymmentävuotta. Mutta se taikasana puuttuu, miten elät tässä ja nyt, kun tunnet olevasi kokoajan kuin ulkopuolinen. Kun puuttuu tunne, että on läsnä siinä missä on, niinkuin tässä. Joku toope tuolla kaalinsisällä lässyttää tätä ulos, tavalla tai toisella ja väittää että se on näin, että se on "totta". Mutta kun se tunne puuttuu...niinkuin olisi puudukduksissa. Vaikka tökkäisi neulalla, niin ei havahtuisi, ei heräsi, sattuisi vain, niinkuin johonkin toiseen. Niinkuin Kallinen kysyi, "Elämmekö unessa?"
Pitäiskö perustaa oma joukko?Josko neljä silmää sitten paremmin löytäisi isomman joukon? Entäpä joku harrastus? Luova mielellään: kädentaitoja, musiikkia, liikuntaa, tanssia?
Minä annoin takasanan yhdelle miehelle, toinen sitä minulta arvuutteli, mutta kolmannen kanssa koin sen...se oli kuin unta...kaikkien kanssa...