Mitä ovat pahuus ja hyvyys, ja millä tavoin ne ilmenevät?
Pahuutta edustaa etenkin korostunut egoistinen itsekeskeisyys ja narsismi. Itsekeskeisyyteen liitetään muunmuassa seuraavia ominaisuuksia; ylimielisyys, asenteellisuus, ahneus, älyllinen epärehellisyys, epäterve puolueellisuus jne.
Pahuus ja pelko liittyvät toisiinsa muunmuassa siten, että psykologista turvallisuudentunnetta kaipaava pelokas ja epävarma ihminen on varma asioista, joista hänellä tosiasiallisesti ei ole varmuutta. Kyse on sellaisissa tapauksissa yleensä älyllisestä epärehellisyydestä - ja usein myös eräänlaisesta itsepetoksesta. Samalla tavoin kuin tietynlainen uskonnollisuus perustuu vääränlaiseen varmuuden tunteeseen, niin vastaavaan perustuu myöskin materialistinen- ja ateistinen maailmankatsomus. Minkäänlaista varmaa tietoa materialisteilla ei ole maailmankatsomuksensa tueksi.
Hyvyyttä, totuudellisuutta ja oikeudenmukaisuutta arvostavaa henkilöä kiinnostaa ennenkaikkea TOTUUS, eikä esimerkiksi omien kuvitelmien ja omaksutun maailmankuvan puolustaminen (=oma lyhytnäköinen etu). Aidosti henkinen - eli hyvyyteen suuntautunut - ihminen kykenee tarvittaessa kyseenalaistamaan myös omia käsityksiään. Rehelliseen itsetutkiskeluun kykenevät ihmiset pystyvät katsomaan omia pelkojaan ja pahuuttaankin. Epärehelliset ja itsekkäät ihmiset eivät yleensä kykene - tai eivät ole halukkaitakaan - rehelliseen itsetutkiskeluun. He eivät tunnusta epärehellisyyttään ja pelokkuuttan.
Pahuutta edustaa etenkin korostunut egoistinen itsekeskeisyys ja narsismi. Itsekeskeisyyteen liitetään muunmuassa seuraavia ominaisuuksia; ylimielisyys, asenteellisuus, ahneus, älyllinen epärehellisyys, epäterve puolueellisuus jne.
Pahuus ja pelko liittyvät toisiinsa muunmuassa siten, että psykologista turvallisuudentunnetta kaipaava pelokas ja epävarma ihminen on varma asioista, joista hänellä tosiasiallisesti ei ole varmuutta. Kyse on sellaisissa tapauksissa yleensä älyllisestä epärehellisyydestä - ja usein myös eräänlaisesta itsepetoksesta. Samalla tavoin kuin tietynlainen uskonnollisuus perustuu vääränlaiseen varmuuden tunteeseen, niin vastaavaan perustuu myöskin materialistinen- ja ateistinen maailmankatsomus. Minkäänlaista varmaa tietoa materialisteilla ei ole maailmankatsomuksensa tueksi.
Hyvyyttä, totuudellisuutta ja oikeudenmukaisuutta arvostavaa henkilöä kiinnostaa ennenkaikkea TOTUUS, eikä esimerkiksi omien kuvitelmien ja omaksutun maailmankuvan puolustaminen (=oma lyhytnäköinen etu). Aidosti henkinen - eli hyvyyteen suuntautunut - ihminen kykenee tarvittaessa kyseenalaistamaan myös omia käsityksiään. Rehelliseen itsetutkiskeluun kykenevät ihmiset pystyvät katsomaan omia pelkojaan ja pahuuttaankin. Epärehelliset ja itsekkäät ihmiset eivät yleensä kykene - tai eivät ole halukkaitakaan - rehelliseen itsetutkiskeluun. He eivät tunnusta epärehellisyyttään ja pelokkuuttan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
sinunkin tekstisi tunnistaa sadan kilometrin päähän vaikka katsoisi kiikareiden linssien väärältä puolelta.
Kasaisit vaikka kymmenen palan palapeliä vaihteeksi. Kyllä ne hoitajat antavat, kun nätisti pyydät:)
Eikö sullekaan oo kukaan kertonu, ettei kiikareilla pidä katsoa väärinpäin, koska silloin juuri näkyy sillälailla, niinkuin kerroit näkeväsi, ja mitä järkeä siinä olisi, jos katot hengellisiä asioita kiikareilla?
Pelottaako sinua niin paljon totuuden olemassaolo ja sen mukaan tilille joutuminen, että teet alitajuisia temppuja, vaikka kiikareilla, että saisit edes siten totuuden kauemmas itsestäsi?
On se niin jännää!
on parempi pysyäkin sivullisina. Mutta kun kerran mukaan änkeät, niin mistähän sinä kuvittelet minun joutuvan tilille?
Siitäkö, etten usko ihmisten "pelastuvan" sillä, että he ovat joskus kiduttaneet jumalan hengiltä?
Kuinkas nyt noin lyhyt vuodatus?
Olen melko lailla kanssasi samaa mieltä.
Mielestäni kuitenkin hyvyyteen pyrkivän olisi tiedettävä/tunnettava elämän tarkoitus, että voisi pyrkimyksellään oikeasti saada hyvää aikaan. Hyvyys minun mielestä siis pyrkii nimenomaan elämän tarkoituksen palvelemiseen. Tietämisellä viittaan älylliseen puoleen, tuntemisella tunnepuoleen.
Ottaisin siis älyllisen rehellisyyden rinnalle tunteellisen rehellisyyden.
Vaikka älyllisesti rehellinen ihminen aidosti haluaisi pyrkiä oikeudenmukaisuuteen ja hyvyyteen, kyseisellä henkilöllä ei siihen välttämättä ole välineitä. Älyllisesti hyvyyteen pyrkiminen on tietyllä tavalla laskelmoivaa ja vastuukeskeistä; Ihmisen on mietittävä mitä teoista seuraa ja arvioitva niiden hyvyys-arvo ennen niiden toteuttamista. Tietenkin tuntemansa totuuden puitteissa. Älyllisesti hyvyyteen pyrkivä ihminen näkee myös kaikkien tekojen olevan "jonkin arvoisia" ja esim. kakkupalan jakaminen kaikille oikeudenmukaisesti on tehtävä harkiten.
Jos älyllinen puoli on ylikorostunut, tunteelliseen puoleen voi olla hankalaa päästä edes käsiksi.
Esimerkiksi tilanteessa, jossa älyllisesti hyvyyteen pyrkivällä ihmisellä syystä tai toisesta herää aggressiivisuuden tunteita, hän pyrkii arvioimaan tilanteen älyllään niin, että siitä seuraisi mahdollisimman vähän pahaa ja mahdollisimman paljon hyvää (luultavasti totuuteen pyrkiminen on se "hyvä"). Omat aggressiivisuuden tunteet voi nähdä aikapommina ja että niitä ei tule päästää vapaaksi. Jos toisaalta seuraa tunteitaan, älyllinen arviointukyky sumenee. Näin rehellisyys tunteita kohtaan jää vähemmälle huomiolle, jos haluaa älyllisesti olla hyvä ja oikeudenmukainen.
Ihminenhän kuitenkin on myös tunteva olento, minkä takia pelkällä älyllisellä rehellisyydellä ei pääse koko totuuden jäljille. Jos pelkkä älyllinen puoli on korostunut, hyvyydellä ei ole päämäärää. Älyllinen, mitäänsanomaton turta viileys ei ole älyllisesti rehellisenkään ihmisen mielestä mikään ihanneolotila. Eikä elämällä näin näe/tunne mitään merkitystä, totuudesta huolimatta.
Mielestäni elämän tarkoituksen tietäminen pelkällä älyllä on mahdotonta. Tunnetasolla elämän tarkoituksen voi ehkä tuntea joka hetki, eikä siihen (välttämättä) tarvitse liittyä mitään älyllistä tiedostamista. Tämän perusteella, minun näkemykseni mukaan ainakaan, pelkällä älyllisellä rehellisyydellä ei aidosta pyrkimyksestä huolimatta voi tietää mikä on hyvää ja mikä ei, ja näin ei voi saada hyvää aikaiseksi, muutoin kuin ehkä sattumalta.
>>Mielestäni kuitenkin hyvyyteen pyrkivän olisi tiedettävä/tunnettava elämän tarkoitus, että voisi pyrkimyksellään oikeasti saada hyvää aikaan. >>
Kommentti:
Hyvyyteen, totuuteen ja oikeudenmukaisuuteen pyrkivää ihmistä kiinnostavat aidosti sellaiset kysymykset kuin elämän tarkoitus, henkimaailman olemassaolo, sielun olemassaolo jne. Pahuuteen suuntautuneet taas yleensä sulkevat muunmuassa henkimaailman olemassaolon mahdollisuudenkin pois.
>>Jos älyllinen puoli on ylikorostunut, tunteelliseen puoleen voi olla hankalaa päästä edes käsiksi.>>
Kommentti:
Useinhan todellakin on niin, että korostunut älykkyys (matemaattinen tms.) ja VIISAUS, joka liittyy enemmän tunnepuoleen, eivät mahdu samaan persoonaan.
Kaikki epämiellyttävät ominaisuudet, mitä mainitsit, ovat myös esteitä eläinlajien leviämiselle. Mistä päästään siihen, että absoluuttista hyvyyttä tai pahuutta ei ole keskiajan sankaritarinoiden tapaan, vaan on ainoastaan lajien sisäisiä moraalikäsityksiä. Ja niihin ei tarvita jumalaa, vaan ne johdattuvat edellisistä, eli lajin sisäisistä eduista.
Mieti esimerkiksi metsästäjä-keräilijä -ihmistä ja nykyajan ihmistä. Muuttunut elämäntyyli on muuttanut moraalikäsityksiä ja eettisiä arvoja. Hyvä ja paha muuttuvat näiden mukana.
Tappaisitko kauppatorilla eläimiä raa'asti, jotta jumalasi olisi onnellinen?
"Tappaisitko kauppatorilla eläimiä raa'asti, jotta jumalasi olisi onnellinen?"
Söisitkö eläintä, joka on raa'asti tapettu?
minun maailmankatsomuksessani kärsimystä aiheuttavaa, niin en söisi. Suomalaisissa teurastamoissa kun teurastus hoidetaan eri tavalla kuin uskonnollisissa rituaaliteurastuksissa. Eikä nykyään enää tarvitse keihästää eläimiä vuorenseinämään.
Nyt luultavimmin aloitat keskustelun lihan tarpeellisuudesta, kun vastaavat ravintoaineet voidaan tuottaa synteettisesti ja saada tablettina.. Äläppä viitsi, jooko?
että et nyt sekoittaisi raakaa ihmismurhaa raakaan eläinteurastukseen. Jälkimmäinen kuuluu osana lajimme selviytymiseen, edellinen ei (lemmehan fysiologisesti sekaravinnon syöjiä). Toki ihmisenkin voi tappaa "raa'asti" tuottamatta tälle tuskaa (esim. leikkaamalla kaulan nopeasti poikki ja hakkaamalla ruumiin kirveellä säleiksi. Useimmat käsittävät tämän raa'aksi), mutta siinä ei ole ihmislajille hyödyllistä toimintaa. Korkeintaan yksilölle. Ja sehän ei tunnetusti edusta koko populaatiota.
samaa paskaa uudestaan ja uudestaan samalla palstalla samoilla sanoilla?
Mitä hienoa on jankata samaa paskaa uudestaan ja uudestaan samalla palstalla samoilla sanoilla?
Mitä hienoa on jankata samaa paskaa uudestaan ja uudestaan samalla palstalla samoilla sanoilla?
Mitä hienoa on jankata samaa paskaa uudestaan ja uudestaan samalla palstalla samoilla sanoilla?
Mitä hienoa on jankata samaa paskaa uudestaan ja uudestaan samalla palstalla samoilla sanoilla?
Mitä hienoa on jankata samaa paskaa uudestaan ja uudestaan samalla palstalla samoilla sanoilla?
Mitä hienoa on jankata samaa paskaa uudestaan ja uudestaan samalla palstalla samoilla sanoilla?
Mitä hienoa on jankata samaa paskaa uudestaan ja uudestaan samalla palstalla samoilla sanoilla?
Mitä hienoa on jankata samaa paskaa uudestaan ja uudestaan samalla palstalla samoilla sanoilla?
Mitä hienoa on jankata samaa paskaa uudestaan ja uudestaan samalla palstalla samoilla sanoilla?
Mitä hienoa on jankata samaa paskaa uudestaan ja uudestaan samalla palstalla samoilla sanoilla?
Mitä hienoa on jankata samaa paskaa uudestaan ja uudestaan samalla palstalla samoilla sanoilla?
Mitä hienoa on jankata samaa paskaa uudestaan ja uudestaan samalla palstalla samoilla sanoilla?
Mitä hienoa on jankata samaa paskaa uudestaan ja uudestaan samalla palstalla samoilla sanoilla?
Mitä hienoa on jankata samaa paskaa uudestaan ja uudestaan samalla palstalla samoilla sanoilla?
Mitä hienoa on jankata samaa paskaa uudestaan ja uudestaan samalla palstalla samoilla sanoilla?
Mitä hienoa on jankata samaa paskaa uudestaan ja uudestaan samalla palstalla samoilla sanoilla?