UNELIAISUUDEN HENKI
David Wilkerson
Vertauskuvassa kymmenestä neitsyestä Jeesus sanoi "he kaikki nukkuivat". Tämä osoittaa, että koko seurakunta nukkuu juuri ennen Herran paluuta. Jokaikinen heistä - NUKKUU! Suurin osa heistä ei havahdu ajoissa.
Kun yösydännä huuto kuuluu, kaikki neitsyet heräsivät ja menivät tapaamaan ylkäänsä. Viidellä heistä oli lamppu, joka oli sammumaisillaan. Nämä sanat karmivat selkäpiitäni - lamput olivat sammumaisillaan! Tuli, joka on tukahtumaisillaan! Astia, jossa ei enää ole öljyä. Voitelu, joka ennen paloi niin kirkkaasti - sammumassa! Keskiyöllä kun Jeesus tulee, on kaikki pimeätä ja tyhjää. Ei iloa, ei uskoa, ei varmuutta, eikä Pyhän Hengen johdatusta ja vakuuttavuutta! Ja tätä se tarkoittaa: Tänä yön hetkenä jotkut jäävät Herran kirkkautta vaille!
Saarnaajat, jotka ennen olivat täynnä intoa ja voideltuja, kyyhöttävät nykyään television edessä, käyvät ylipainoisiksi ja laiskoiksi. Enää ei tule kuuloonkaan, että he saarnaisivat Jumalan sanaa tai olisivat täynnä intoa!
Kristityt, jotka ennen palvoivat Jumalaa, rakastivat ja iloitsivat Jeesuksessa ja odottivat Hänen paluutaan, ovat nyt tuuliajolla: tunteettomia, täynnä pelkoa ja epäuskoa. He ovat nyt puolinukuksissa, mutta pian he vaipuvat syvään uneen! Heillä oli kerran Jumalan kirkkaus ja Pyhän Hengen voima. Mutta nyt heidän lamppunsa ovat himmeitä ja sammumaisillaan! Nyt heillä on aviorikos sydämissään. He lottoavat, syövät ja juovat. He käyttäytyvät uskonnollisesti, mutta heidän sydämiinsä on astunut kylmyys ja paatumus.
Katsokaa ymmärtäväisiä neitsyitä, joiden lamput palavat. He ovat täynnä Pyhän Hengen palavaa intoa ja kiihtymystä. He käyvät laulaen ja marssien avioliiton kunniaksi järjestettävälle illalliselle! Heidän silmänsä näkevät ainoastaan heidän Rakkaimpansa, ja he ovat valmiit jättämän tämän pahan maailman.
Katso sitten tyhmiä neitsyitä; he itkevät ja ryntäilevät edestakaisin yrittäen saada takaisin menetetyn tulensa! He ryntäilevät ympäriinsä, kerjäten ja rukoillen "Auttakaa minua! Öljyä - tarvitsen öljyä! Lamppuni on sammumaisillaan! Sitten katson sitä ihmispaljoutta, joka on puolinukuksissa Jumalan seurakunnassa, ja minun on varoitettava heitä: Lamppusi on sammumassa! Sinulla on pelkkä kipinä jäljellä! Sinussa ei ole enää hengellisyyttä! Tarvitset uuden Pyhän Hengen kasteen! Sinä elät vanhassa kasteessa! Se ei ole tarpeeksi! Tarvitset lisää! Olet suuressa vaarassa menettää paikkasi hääaterialla! Sinä tulet olemaan ulkona pimeässä ja Hän sanoo: Lähde pois! En tunne sinua!"
Jos uskoisimme Jumalan sanaan niin kuin se on kirjoitettu, emme olisi niin laiskoja ja välinpitämättömiä! Emme epäilisi hetkeäkään epävarmuudessa ja epäuskossa! En pelkää edes paholaista ja kaikkia helvetin voimia niin paljon kuin Jumalan kirousta - nukkumisen henkeä! Käsitän sen niin kuin on kirjoitettu: "Jumala antoi heille nukkumisen hengen... Koska Herra oli vuodattanut heidän päälleen syvän unen hengen. Te olette sokeita ja kuuroja; sana on teiltä kadonnut." (katso Jes. 29: 10-11)
En voi sivuuttaa olankohautuksella tätä pelottavaa varoitusta, jonka Jumala on antanut uskovaisille! Varoitus oli niille uskovaisille, jotka ovat epäuskoisia, kapinallisia ja epävarmoja - juuri nämä Jumala vaivutti hengelliseen koomaan.
Olen nähnyt kristittyjä, jotka elävät tätä Jumalan syvää unta. Heidän mieluisin ilmaisunsa on: "En näe siinä mitään itua! En kerta kaikkiaan ymmärrä! En ole vakuuttunut! En tunne mitään". He ovat tyhjiä - heillä ei ole intoa, ei sisäistä paloa tai moraalista vastuuta! He ovat vaihtaneet vapaalle! He vain ajelehtivat tämän pahan maailman hengen mukana.
Voimme saarnata heille palavasti kuin Paavali, he voivat hyvin olla yhteydessä ihmisiin, jotka kasvavat Herrassa - mutta he vain pysyvät paikoillaan! He vain sivuuttavat kaiken olankohautuksella. He eivät usko, että heidän elämänsä tarvitsisi muutosta. He eivät kuule mitä Jumala puhuu! He ovat hylänneet Jumalan Sanan niin kauan; he ovat rypeneet pelossa ja epäuskossa niin kauan, he ovat valittaneet ja olleet tyytymättömiä niin kauan, he ovat eläneet pitkään vain itselleen, niin että ovat vaipuneet hengelliseen koomaan! Kohta uneliaisuuden henki on puuduttanut heidät. He ovat syvässä unessa, ja eivät edes tiedä sitä! He ovat kuuroja, sokeita ja tyhmiä ymmärtääkseen Jumalan asioita!
Uneliaisuuden henki johtaa kahdenlaiseen toivottomuuteen - ansaan, josta ei voi paeta ja ainaiseen taakkaan!
"Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi ja ansaksi ja lankeemukseksi ja kostoksi... ja paina yhäti heidän selkänsä kumaraan" (Room. 11: 9-10).
Herran pöytä edustaa jumalanpalvelusta, hänen sanansa siunausta, kaikkea, mikä on tarkoitettu lohduttamaan meitä, kasvattamaan meitä, aiheuttamaan meissä riemua. Jumalan huone, hyvät kristityt ystävät, Hänen pyhä sanansa ja Pyhän Hengen läsnäolo! Nämä kaikki kuuluvat pöytään, josta hän puhuu.
"Tulkoon heidän pöytänsä ansaksi ja lankeemukseksi".
Se on melkein sanoinkuvaamatonta - liian kauheaa pohdittavaksi - mutta totta. Ne, jotka ovat vaipuneet raskaaseen uneen, uppiniskaisen epäuskonsa kiroukseen, astuvat ansaan joka kerta, kun he tulevat lähellä Jumalan pöytää. Heille käveleminen Jumalan huoneeseen merkitsee kävelemistä ansaan. Oleminen Jumalan pyhässä läheisyydessä on heille lankeemusta. Näin se toimii.
Jokainen sanoma vain kovettaa heitä, tulee yksi kierros lisää kovuutta entisten kerrosten päälle. Muut kerrokset ovat tulleet toisista kokouksista ja muista Jumalan lähettämistä sanomista. Mikään niistä ei tee vaikutusta!
Laulaessaan he kaivavat hautaansa yhä syvemmäksi. Jumala kutsui - usein - kauan, mutta he hylkäsivät kaiken. Nyt he ovat ansassa. He pelkäävät mennä takaisin paholaisen luo. He tietävät, että paluu syntiin ei anna heille enää mitään, mutta ei heitä varten ole mitään myöskään Jumalan huoneessa, Hänen pöydässään. Se ikävystyttää heitä. Niin he suorittivat pakolliset kuviot, mutta ovat ansassa hengellisessä tyhjiössä.
He ovat ansassa mitäänsanomattomassa tilanteessa. He eivät iloitse mistään. He eivät pysty nauttimaan oikeiden pyhien seurasta. He yksinkertaisesti vain sietävät jumalanpalveluksen. Mutta he ovat yhtä surkeita Jumalan huoneen ulkopuolellakin. He eivät viihdy kummassakaan joukossa. Ja koska he eivät ole kylmiä eivätkä palavia vaan penseyden ansassa, Jumala sanoi: "Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos". (Ilm. 3: 16)
Ihmettelen , miksi jotkut menevät yleensä kirkkoon. He eivät tule sisään, he saavat siitä hyvin vähän irti, ja jos he ovat raskaassa unessa, ei mikään Jumalan huoneessa voi auttaa heitä. He ovat KUOLLEITA. He ovat kuin mies sairaalassa - täysin halvaantunut mutta kykenevä kuulemaan jokaisen sanan - koomaan vaipuneina.
Joka kerta kun kirkon ovi aukeaa, suuret ihmisjoukot vaeltavat sisään, joka viikko toisensa perään, ja siellä he istuvat ansassa. He ovat käveleviä kuolleita. Siitä, minkä piti olla heidän hyvinvoinnikseen, on tullutkin ansa. Heitä pitäisi siunata, lohduttaa ja rohkaista, sytyttää liekkiin. Sen sijaan heidän murheensa lisääntyy. Heistä tulee mekaanisia - he kävelevät unissaan.
Olkoot heidän kotinsa tyhjyyden, uupumuksen ja ilottomuuden sijoja. Tulkoon niistä murheen kurjuuden ja turmion paikkoja. Mikään ei voisi olla pahempaa, kuin olla ansassa Jumalan huoneessa ja kotona, joka on kuin autiomaa - ei rakkautta, ei rauhaa, ei onnea. Milloin kirkko herää ja havaitsee, että kristillisissä kodeissa vallitseva lohduttomuus on seurausta valittamisesta, epäuskosta ja laimeasta hengestä?
Kodista tulee taakka; se ei ole enää virkistyksen eikä ilon paikka vaan kuoleman ja synkkyyden paikka. Siksi suuri määrä kristillisiä pareja on vain olemassa. He ovat raskaassa unessa. Uneliaisuuden henki on vaarantanut heidän kotinsa ja he ovat ansassa sekä kirkossa että kotona. Daavid lisää: "Älköön heidän majoissaan asukasta olko". (Psalmi 69: 26) On vain synkkyyttä, lohduttomuutta. Lopulta mies tai vaimo lähtee ja kaikki loppuu. Enää tarvitsee pystyttää vain "myytävänä" -kyltti.
Katselen ympärilleni ja näen tyhjiä, ikävystyneitä kristittyjä istumassa Herran huoneessa, ansaan joutuneina. Sitten näen heidän sekaiset kotinsa, heidän surullisuutensa ja ilon puutteensa, vain olemassaoloa päivästä toiseen - ja sydämeni huutaa: "Jumalani - miten vakavaa! Miten traagista! Minkä kauhean tuomion langetat penseiden ja epäilevien ylle!" Sitten kysyn itseltäni: "Mikseivät he näe sitä?" Mikseivät he herää ja ravistele itseään irti ennekuin ovat toivottomasti vaipuneet tuohon kauhistuttavaan Herran raskaaseen uneen?
Jumalan sana lupaa uskovien ylösnousemuksen kuolleista - näinä viimeisinä päivinä! Jumala vei Hesekielin laaksoon, joka oli täynnä kuivia luita. Siellä hän paljasti Hesekielille, mitä Pyhä Henki tulee tekemään ennen Kristuksen paluuta:
"Herran käsi tuli minun päälleni ja vei minut pois Herran Hengessä ja laski minut keskelle laaksoa. Ja se oli täynnä luita. Ja Hän kuljetti minua ympäri niitten ohitse; ja katso, niitä oli hyvin paljon laakson kamaralla, ja katso, ne olivat hyvin kuivia" (Hes. 37: 1-2)
Miten elävä kuva juuri tämän hetken kirkosta - yksi suuri laakso, jossa on hyvin kuivia, hyvin kuolleita, vaalenneita luita.
"Niin Hän sanoi minulle: Ihmislapsi, voivatko nämä luut tulla eläviksi? Mutta minä sanoin: Herra, Herra, Sinä sen tiedät" (Hes. 37: 3)
Juuri tämän kysymyksen Pyhän Henki asettaa nyt kaikille todellisille Jumalan miehille ja naisille! "Näetkö, miten kuolleita ja kuivia minun ihmiseni ovat? Näettekö elon merkkiä? Näkyykö merkkiä Pyhästä Hengestä missään? Uskotteko, että voin muuttaa kaiken? Uskotteko, että voin puhaltaa vielä henkiin joukon elämää sykkiviä uskovaisia?"
David Wilkersonin saarna. Julkaistu Kipinä lehdessä 3/1986
David Wilkerson
Vertauskuvassa kymmenestä neitsyestä Jeesus sanoi "he kaikki nukkuivat". Tämä osoittaa, että koko seurakunta nukkuu juuri ennen Herran paluuta. Jokaikinen heistä - NUKKUU! Suurin osa heistä ei havahdu ajoissa.
Kun yösydännä huuto kuuluu, kaikki neitsyet heräsivät ja menivät tapaamaan ylkäänsä. Viidellä heistä oli lamppu, joka oli sammumaisillaan. Nämä sanat karmivat selkäpiitäni - lamput olivat sammumaisillaan! Tuli, joka on tukahtumaisillaan! Astia, jossa ei enää ole öljyä. Voitelu, joka ennen paloi niin kirkkaasti - sammumassa! Keskiyöllä kun Jeesus tulee, on kaikki pimeätä ja tyhjää. Ei iloa, ei uskoa, ei varmuutta, eikä Pyhän Hengen johdatusta ja vakuuttavuutta! Ja tätä se tarkoittaa: Tänä yön hetkenä jotkut jäävät Herran kirkkautta vaille!
Saarnaajat, jotka ennen olivat täynnä intoa ja voideltuja, kyyhöttävät nykyään television edessä, käyvät ylipainoisiksi ja laiskoiksi. Enää ei tule kuuloonkaan, että he saarnaisivat Jumalan sanaa tai olisivat täynnä intoa!
Kristityt, jotka ennen palvoivat Jumalaa, rakastivat ja iloitsivat Jeesuksessa ja odottivat Hänen paluutaan, ovat nyt tuuliajolla: tunteettomia, täynnä pelkoa ja epäuskoa. He ovat nyt puolinukuksissa, mutta pian he vaipuvat syvään uneen! Heillä oli kerran Jumalan kirkkaus ja Pyhän Hengen voima. Mutta nyt heidän lamppunsa ovat himmeitä ja sammumaisillaan! Nyt heillä on aviorikos sydämissään. He lottoavat, syövät ja juovat. He käyttäytyvät uskonnollisesti, mutta heidän sydämiinsä on astunut kylmyys ja paatumus.
Katsokaa ymmärtäväisiä neitsyitä, joiden lamput palavat. He ovat täynnä Pyhän Hengen palavaa intoa ja kiihtymystä. He käyvät laulaen ja marssien avioliiton kunniaksi järjestettävälle illalliselle! Heidän silmänsä näkevät ainoastaan heidän Rakkaimpansa, ja he ovat valmiit jättämän tämän pahan maailman.
Katso sitten tyhmiä neitsyitä; he itkevät ja ryntäilevät edestakaisin yrittäen saada takaisin menetetyn tulensa! He ryntäilevät ympäriinsä, kerjäten ja rukoillen "Auttakaa minua! Öljyä - tarvitsen öljyä! Lamppuni on sammumaisillaan! Sitten katson sitä ihmispaljoutta, joka on puolinukuksissa Jumalan seurakunnassa, ja minun on varoitettava heitä: Lamppusi on sammumassa! Sinulla on pelkkä kipinä jäljellä! Sinussa ei ole enää hengellisyyttä! Tarvitset uuden Pyhän Hengen kasteen! Sinä elät vanhassa kasteessa! Se ei ole tarpeeksi! Tarvitset lisää! Olet suuressa vaarassa menettää paikkasi hääaterialla! Sinä tulet olemaan ulkona pimeässä ja Hän sanoo: Lähde pois! En tunne sinua!"
Jos uskoisimme Jumalan sanaan niin kuin se on kirjoitettu, emme olisi niin laiskoja ja välinpitämättömiä! Emme epäilisi hetkeäkään epävarmuudessa ja epäuskossa! En pelkää edes paholaista ja kaikkia helvetin voimia niin paljon kuin Jumalan kirousta - nukkumisen henkeä! Käsitän sen niin kuin on kirjoitettu: "Jumala antoi heille nukkumisen hengen... Koska Herra oli vuodattanut heidän päälleen syvän unen hengen. Te olette sokeita ja kuuroja; sana on teiltä kadonnut." (katso Jes. 29: 10-11)
En voi sivuuttaa olankohautuksella tätä pelottavaa varoitusta, jonka Jumala on antanut uskovaisille! Varoitus oli niille uskovaisille, jotka ovat epäuskoisia, kapinallisia ja epävarmoja - juuri nämä Jumala vaivutti hengelliseen koomaan.
Olen nähnyt kristittyjä, jotka elävät tätä Jumalan syvää unta. Heidän mieluisin ilmaisunsa on: "En näe siinä mitään itua! En kerta kaikkiaan ymmärrä! En ole vakuuttunut! En tunne mitään". He ovat tyhjiä - heillä ei ole intoa, ei sisäistä paloa tai moraalista vastuuta! He ovat vaihtaneet vapaalle! He vain ajelehtivat tämän pahan maailman hengen mukana.
Voimme saarnata heille palavasti kuin Paavali, he voivat hyvin olla yhteydessä ihmisiin, jotka kasvavat Herrassa - mutta he vain pysyvät paikoillaan! He vain sivuuttavat kaiken olankohautuksella. He eivät usko, että heidän elämänsä tarvitsisi muutosta. He eivät kuule mitä Jumala puhuu! He ovat hylänneet Jumalan Sanan niin kauan; he ovat rypeneet pelossa ja epäuskossa niin kauan, he ovat valittaneet ja olleet tyytymättömiä niin kauan, he ovat eläneet pitkään vain itselleen, niin että ovat vaipuneet hengelliseen koomaan! Kohta uneliaisuuden henki on puuduttanut heidät. He ovat syvässä unessa, ja eivät edes tiedä sitä! He ovat kuuroja, sokeita ja tyhmiä ymmärtääkseen Jumalan asioita!
Uneliaisuuden henki johtaa kahdenlaiseen toivottomuuteen - ansaan, josta ei voi paeta ja ainaiseen taakkaan!
"Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi ja ansaksi ja lankeemukseksi ja kostoksi... ja paina yhäti heidän selkänsä kumaraan" (Room. 11: 9-10).
Herran pöytä edustaa jumalanpalvelusta, hänen sanansa siunausta, kaikkea, mikä on tarkoitettu lohduttamaan meitä, kasvattamaan meitä, aiheuttamaan meissä riemua. Jumalan huone, hyvät kristityt ystävät, Hänen pyhä sanansa ja Pyhän Hengen läsnäolo! Nämä kaikki kuuluvat pöytään, josta hän puhuu.
"Tulkoon heidän pöytänsä ansaksi ja lankeemukseksi".
Se on melkein sanoinkuvaamatonta - liian kauheaa pohdittavaksi - mutta totta. Ne, jotka ovat vaipuneet raskaaseen uneen, uppiniskaisen epäuskonsa kiroukseen, astuvat ansaan joka kerta, kun he tulevat lähellä Jumalan pöytää. Heille käveleminen Jumalan huoneeseen merkitsee kävelemistä ansaan. Oleminen Jumalan pyhässä läheisyydessä on heille lankeemusta. Näin se toimii.
Jokainen sanoma vain kovettaa heitä, tulee yksi kierros lisää kovuutta entisten kerrosten päälle. Muut kerrokset ovat tulleet toisista kokouksista ja muista Jumalan lähettämistä sanomista. Mikään niistä ei tee vaikutusta!
Laulaessaan he kaivavat hautaansa yhä syvemmäksi. Jumala kutsui - usein - kauan, mutta he hylkäsivät kaiken. Nyt he ovat ansassa. He pelkäävät mennä takaisin paholaisen luo. He tietävät, että paluu syntiin ei anna heille enää mitään, mutta ei heitä varten ole mitään myöskään Jumalan huoneessa, Hänen pöydässään. Se ikävystyttää heitä. Niin he suorittivat pakolliset kuviot, mutta ovat ansassa hengellisessä tyhjiössä.
He ovat ansassa mitäänsanomattomassa tilanteessa. He eivät iloitse mistään. He eivät pysty nauttimaan oikeiden pyhien seurasta. He yksinkertaisesti vain sietävät jumalanpalveluksen. Mutta he ovat yhtä surkeita Jumalan huoneen ulkopuolellakin. He eivät viihdy kummassakaan joukossa. Ja koska he eivät ole kylmiä eivätkä palavia vaan penseyden ansassa, Jumala sanoi: "Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos". (Ilm. 3: 16)
Ihmettelen , miksi jotkut menevät yleensä kirkkoon. He eivät tule sisään, he saavat siitä hyvin vähän irti, ja jos he ovat raskaassa unessa, ei mikään Jumalan huoneessa voi auttaa heitä. He ovat KUOLLEITA. He ovat kuin mies sairaalassa - täysin halvaantunut mutta kykenevä kuulemaan jokaisen sanan - koomaan vaipuneina.
Joka kerta kun kirkon ovi aukeaa, suuret ihmisjoukot vaeltavat sisään, joka viikko toisensa perään, ja siellä he istuvat ansassa. He ovat käveleviä kuolleita. Siitä, minkä piti olla heidän hyvinvoinnikseen, on tullutkin ansa. Heitä pitäisi siunata, lohduttaa ja rohkaista, sytyttää liekkiin. Sen sijaan heidän murheensa lisääntyy. Heistä tulee mekaanisia - he kävelevät unissaan.
Olkoot heidän kotinsa tyhjyyden, uupumuksen ja ilottomuuden sijoja. Tulkoon niistä murheen kurjuuden ja turmion paikkoja. Mikään ei voisi olla pahempaa, kuin olla ansassa Jumalan huoneessa ja kotona, joka on kuin autiomaa - ei rakkautta, ei rauhaa, ei onnea. Milloin kirkko herää ja havaitsee, että kristillisissä kodeissa vallitseva lohduttomuus on seurausta valittamisesta, epäuskosta ja laimeasta hengestä?
Kodista tulee taakka; se ei ole enää virkistyksen eikä ilon paikka vaan kuoleman ja synkkyyden paikka. Siksi suuri määrä kristillisiä pareja on vain olemassa. He ovat raskaassa unessa. Uneliaisuuden henki on vaarantanut heidän kotinsa ja he ovat ansassa sekä kirkossa että kotona. Daavid lisää: "Älköön heidän majoissaan asukasta olko". (Psalmi 69: 26) On vain synkkyyttä, lohduttomuutta. Lopulta mies tai vaimo lähtee ja kaikki loppuu. Enää tarvitsee pystyttää vain "myytävänä" -kyltti.
Katselen ympärilleni ja näen tyhjiä, ikävystyneitä kristittyjä istumassa Herran huoneessa, ansaan joutuneina. Sitten näen heidän sekaiset kotinsa, heidän surullisuutensa ja ilon puutteensa, vain olemassaoloa päivästä toiseen - ja sydämeni huutaa: "Jumalani - miten vakavaa! Miten traagista! Minkä kauhean tuomion langetat penseiden ja epäilevien ylle!" Sitten kysyn itseltäni: "Mikseivät he näe sitä?" Mikseivät he herää ja ravistele itseään irti ennekuin ovat toivottomasti vaipuneet tuohon kauhistuttavaan Herran raskaaseen uneen?
Jumalan sana lupaa uskovien ylösnousemuksen kuolleista - näinä viimeisinä päivinä! Jumala vei Hesekielin laaksoon, joka oli täynnä kuivia luita. Siellä hän paljasti Hesekielille, mitä Pyhä Henki tulee tekemään ennen Kristuksen paluuta:
"Herran käsi tuli minun päälleni ja vei minut pois Herran Hengessä ja laski minut keskelle laaksoa. Ja se oli täynnä luita. Ja Hän kuljetti minua ympäri niitten ohitse; ja katso, niitä oli hyvin paljon laakson kamaralla, ja katso, ne olivat hyvin kuivia" (Hes. 37: 1-2)
Miten elävä kuva juuri tämän hetken kirkosta - yksi suuri laakso, jossa on hyvin kuivia, hyvin kuolleita, vaalenneita luita.
"Niin Hän sanoi minulle: Ihmislapsi, voivatko nämä luut tulla eläviksi? Mutta minä sanoin: Herra, Herra, Sinä sen tiedät" (Hes. 37: 3)
Juuri tämän kysymyksen Pyhän Henki asettaa nyt kaikille todellisille Jumalan miehille ja naisille! "Näetkö, miten kuolleita ja kuivia minun ihmiseni ovat? Näettekö elon merkkiä? Näkyykö merkkiä Pyhästä Hengestä missään? Uskotteko, että voin muuttaa kaiken? Uskotteko, että voin puhaltaa vielä henkiin joukon elämää sykkiviä uskovaisia?"
David Wilkersonin saarna. Julkaistu Kipinä lehdessä 3/1986
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kiitos aiheen esille ottamisesta.Tätä aluetta nykyään pohditaan sangen harvoin.Johtuneeko juuri aiheen sisällöstä.Nukkumisesta.
Uskon Raamatun ilmoituksiin kirjaimellisesti ja tästä johtuen näen tämän asian vieläkin voimakkaampana, mitä aloittaja pohtii.
Raamatussahan on, miten kaikki neitsyet nukkuivat ja tämä pitänee paikkansa.Neitsyet ovat siis välinpitämättömiä Sanalle.
Uskon maailmassa tapahtuvan sellaista, joka aktivoi Jeesuksen tulemisen olevan todella lähellä ja tämä tekijä saa neitsyet heräämään eli tiedostavat asiayhteyden Raamattuun ja erikoisesti mikä on Jumalan tahto elämäänsä nähden.
Niin, näen tämän lampun olevan sama käsite kuin Luuk 11:34 "Sinun silmäsi on ruumiin lamppu". Siis ihmisen mielikuvamaailma.Ihminenhän mielikuviensa avulla tiedostaa minkalainen ihminen hän on mielikuviltaan.Lisäksi ihmisen mielikuvat vaikuttavat koko persoonallisuuteen ja psyykkeeseen/sairastumiseen/eheytymiseen.
Kun ihminen uudestisyntyy etsikkoaikanaan.......kun Herra meidän Jumalamme kutsuu.... ja tässä kokemuksessa ihmisellä muuttuu mielikuvat Raamatun ohjeistuksen suuntaiseksi.Uskohan tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan Sanan kautta.
Ihmisen ohentautuessa uskonelämässään Raamatun ohjeistusta kohti, niin hän sisäistää Raamatunmukaista käyttäytymistä eli sitä "Öljyä astiaansa" eli pitää Jumalan tahdon mukaisia asioita luonnollisena asiana arjessaan.Tietysti hänellä tästä johtuen mielikuvatkin (lamppu) on öljyinen/Raamatulliset mielikuvat.
Huomioikaapa tyhmän neitsyen käyttäytyminen ja miksi hänen öljynsä loppuu ja miksi heillä ei ole öljyä astioissaan.
Jos ihminen ottaa uskon vastaan siten, ettei ojentaudu Jumalan tahdon mukaan/Raamatun, niin hän ei sisäistä Raamatullisia asioita eli hänelle nämä asiat eivät ole luontaisia.Tänä aikanahan uskonteot käsitetään erittäin vieraiksi ja hedelmistä puhumattakaan.Siis tämä ihminen on teoreettisesti uskossa, mutta käyttäytyy toisin.
Tästä johtuen tyhmien neitsyeiden lamput uhkaavat sammumaan, koska astiassa/alitajunta ei ole öljyä eli arvomaailma/käyttäytyminen/uskonteot eivät ole valmiudessa ihmisen alitajunnassa.Ovat siis tiedollista tasoa, eikä uskon.
Väsyin niin jeesusteluun aikoja sitten että menin nukkumaan ja unohdin koko jeesuksen.
Nyt näen kauniita unia, eikä enää tarvitse pelätä saarnoja helvetistä.
kun en sitä raamatusta löydä.
Sitä tunnetta kun aamulla herätessäsi kännykän herätykseen painatkin torkkua heräämisen sijaan. Siitähän loppujenlopuksi seuraa jonkinasteinen vitutus. Vähän niinkuin kristittyjen jatkuvasta valheiden levittämisestä :) Maailma olisi paljon parempi paikka ilman näitä aavikon karvakäsien henkiolennoista kootun kokoelman ja oman edun tavoittelun luomaa jahve tautia :)
hyvin mee:)
olla hereillä, enkä vaipua siihen samaan uneen kuin tyhmät neitsyet. Ymmärrän kyllä tuon tekstin pointin
oikein hyvin, ja sitä kyllä huomaa miten vähän väliä ei kiinnitä huomiota noin tärkeään asiaan... ja aina
kuin ihmeen kautta sama tärkeä sanoma tulee esille jossakin ja sitten sitä huomaakin, ettei ole kiinnittänyt siihen enää kovin paljon huomiota kun maailma oli taas kutsunut mukaansa. Herra Jeesus vahvista morsianseurakuntaasi ja anna vielä tilaisuus parannukseen näinä etsikkoajan viimeisinä hetkinä!