Hei kaikki keskustelijat! Elämme "livenä" kauneinta suomalaista kesää. Annetaan toisillemme tilaa hengittää ja iloita elämän lahjasta... Suomessa vallitsee uskonnonvapaus. Kunnioitetaan sitä puolin ja toisin. Antamalla tilaa toisellekin ja kunnioittamalla hänen mielipiteitään voimme itsekin saada oikeutuksen omaan tilaamme.
Keskusteluissa mielipiteet helposti kärjistyvät. Tulee on-off -asetelmia ja solvauksia sekä väärinymmärryksiä. On helppoa tykittää puskasta.
Rakentavimmillaan tällaiset keskustelut ovat mielestäni silloin, jos keskustelijat avautuvat kertomaan omista tuntemisistaan ja kokemuksistaan syyllistämättä yksittäisiä henkilöitä.
Antti Pentikäistä vapaasti siteeratakseni: riittääkö meillä suvaitsevaisuutta kotoisia vähemmistöjä kohtaan? Monikulttuurisena ja ekumeenisena aikana meidän tulee tajuta elävämme monenkeskisessä uskontojen voimakentässä, jossa ei ole vara rehvastella. "Joka kuvittelee seisovansa, katsokoon, ettei lankea!"
Rakentavaa keskustelua!
Keskusteluissa mielipiteet helposti kärjistyvät. Tulee on-off -asetelmia ja solvauksia sekä väärinymmärryksiä. On helppoa tykittää puskasta.
Rakentavimmillaan tällaiset keskustelut ovat mielestäni silloin, jos keskustelijat avautuvat kertomaan omista tuntemisistaan ja kokemuksistaan syyllistämättä yksittäisiä henkilöitä.
Antti Pentikäistä vapaasti siteeratakseni: riittääkö meillä suvaitsevaisuutta kotoisia vähemmistöjä kohtaan? Monikulttuurisena ja ekumeenisena aikana meidän tulee tajuta elävämme monenkeskisessä uskontojen voimakentässä, jossa ei ole vara rehvastella. "Joka kuvittelee seisovansa, katsokoon, ettei lankea!"
Rakentavaa keskustelua!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ihan samaa olen itsekin ajatellut. Suvaitsevaisuutta ei ole koskaan liikaa, ja jos siihen liitetään vielä lähimäisen rakkaus, asia ovat entistä paremmin kondiksessa. Kaunista kesää kaikille myös minun puolestani
Pelastuuko vain vanhoillislestadiolaisuudessa? Voiko muissa suomalaisissa uskontokunnissa pelastua? Minunmielestäni riittää vain usko. Vanhoillislestadiolaiset kuitenkin uskovat että vain heidän joukoissaan pelastutaan.
Tämä on tällä palstalla usein esiintyvä aihe.
Mitä mieltä pappi on?
Vaikka joillakin epäuskoisilla on laajempi käsitys pelastumisesta, kyllä totuus on, ettei ilman SRK:n hyväksyntää et taivasta omista.
Oli se sama pappi?? miten on, että vain te?
Meillä ihmisillä ei todellakaan ole varaa alkaa jakamaan taivaspaikkoja. Mutta kuten sanoin, Suomessa vallitsee uskonnonvapaus - minäkin saan uskoa evankeliumin ja sen ydinsanoman, syntien anteeksiantamuksen omakohtaiseksi. Tämä antaa tunnolleni rauhan.
Hyvä kysymyksesi sisältää arvausta / tietoa vl-uskonkäsityksistä. Tunnetustihan seurakuntaoppi on asia, joka jakaa ihmisten suhtautumista vl-herätysliikkeeseen. Positiivisemmin sanottuna "meillä on voimakas ryhmäidentiteetti".
Kenenkään tehtävä ei ole alkaa tuomaroimaan tai lajittelemaan ihmisiä. Tarvitsemme enemmän suvaitsevaisuutta ja moniarvoisuutta. Tyrkyttäminen ei myöskään ole suotavaa uskon asioissa.
Mutta syntinsä tuntevalle ja katuvalle ihmiselle olemme kyllä valmiit saarnaamaan ihanan evankeliumin.
Siedetään toisiamme! Hyvää kesää!
"Mutta syntinsä tuntevalle ja katuvalle ihmiselle olemme kyllä valmiit saarnaamaan ihanan evankeliumin."
Jumala tekee sen ilman välikappaletta, minä uskon niin. Olen kokenut niin ja saanut siitä syvän rauhan ja onnen tunteen. Kunnioitan myös sinun uskoasi.
Olen usein miettinyt seuraavia raamatunjaetta:
22 Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi. [1. Joh. 3:21]
Rakastakaamme toisiamme - samoin hyvää kesää
No, eihän tuossa sinun sietämisessä mitään ongelmaa ole:)
Olen ihan samaa mieltä siitä, että ihmisen tehtävä ei ole jakaa taivaspaikkoja. Se vain tuntuu kummalliselta, että vanhoillislestadiolaiset kutsuvat epäuskoisiksi monia jotka sanovat olevansa uskovaisia, mielestäni se ei ole edes poikkeus, vaan ennemminkin valtavirtaa. Se antaa ikävän ylimielisen kuvan vanhoillislestadiolaisista, ikäänkuin vain heidän uskonsa olisi Jumalalle kelpaavaa kun kuitenkin saman kirkon sisällä ollaan.
Sinä olet löytänyt rauhan vl-liikkeessä ja minä sain rauhan vasta kun lähdin sieltä. Mutta älkäämme siis tuomitko toisiamme.
Hyviä ajatuksia! Tuli monia ajatuksia mieleen kirjoituksesi herättämänä. Tässä niistä yksi. Sanoit:
"Antti Pentikäistä vapaasti siteeratakseni: riittääkö meillä suvaitsevaisuutta kotoisia vähemmistöjä kohtaan? "
Totta! Tuli mieleen että meikäläisyydessäkin on aika kohdata seksuaaliset vähemmistöt ja hyväksyä heidän oikeutensa kiintymyssuhteeseen ja rakkauteen, perheeseen. Läheiset ihmissuhteet ja rakastetuksi tuleminen ovat jokaiselle elinehto ja ihmisoikeus!
kuitenkin eri asia kuin synninluvallisuus. Ihminen pitää hyväksyä ihmisenä, vaikka olis homokin, mutta ei syntiä tarvitse silti hyväksyä. Siunausta sinulle kuka sitten lienetkin. Jokainen ihminen on rakkauden arvoinen sellaisena kuin Jumala on hänet luonut. Kaikki ihmiset ovat Jumalan käsialaa, Jumala ei tee kenestäkään "virheihmisiä" Poikkeavat voivat olla meille tavallisille koetinkivenä, kuinka jaksamme suvaita toisenlasta ihmistä lähimmäisenamme.
Jumalalle homo on uskovainen siinä kuin VL-pappikin. Uskovaisen herkästi tuomitsevat olettamansa synnin mukaan ihmisiä.
Ja kertonut suuntautumisestaan julkisesti? Ei yhtään ainoaa! Syy on vl-yhteisön suvaitsemattomuus erilaisuutta kohtaan. Hyi, tuo on sellainen homo! -tyyppisiä lausuntoja kuulee jatkuvasti vl-ihmisten suusta.
"Läheiset ihmissuhteet ja rakastetuksi tuleminen ovat jokaiselle elinehto ja ihmisoikeus!"
Niin se on. Ja lisäksi ne ovat varmasti vielä Jumalan tahtokin.
Meidän tulisi kasvaa suvaitsevaisemmaksi, että homotkin voivat elää itsenään ja ettei ne luopuisi Jumalan lapseudestaan sen takia, että heihin suhtaudutaan eri tavoin kuin muihin.
..mutta hyvin usein vasta lähtiessään VL-yhteisöstä, sillä sitä ennen ei ole ollut rohkeutta tehdä sitä. Yhteisön sisällä porukka on yleensä kaapissa.
Meillä uskovaisilla homoseksuaaleilla on samanlaiset haaveet kuin muillakin nuorilla: löytää koko elämän ajaksi uskollinen rakkaus, puoliso jonka kan ssa jakaa arki ja juhla. Ihmistä ei ole luotu elämään yksin. Nykypäivänä vielä uskovainen homo joutuu näyttelemään kämppäkimppaa tms. Se on nöyryyttävää ja loukkaavaa. Jumala on luonut meidät ja meidän seksuaalisuudessa ei ole mitään synnillistä, se on yhtä vastuullista kuin heterouskovaisenkin vastuullisuus. Minä haluaisin oman elämänkumppaninin kanssa uskovaisien papin siunaaman liiton ja myös lapsia perheeseen. Ja rukoilen että saamme joskus toteuttaa tämän haaveen ja varjelumme elävässä uskossa, arjessa toisiamme siunaten, taivaaseen.
on suuret määrät homoja "kaapissa". Moni ei uskalla tulla ulos "maallisemmissakaan ympyröissä", missä syntikäsite ei ole mikään ongelma ja varmasti tämä vielä korostuu uskonnollisissa yhteisöissä, joista kai useimmat pitävät homoseksuaalisuuden toteuttamista syntinä.
Itsekin tunnen muutaman vl:stä eronneen homoseksuaalin, joka erosi vl-uskonnosta juuri homoutensa vuoksi. Ei siellä olisi voinut kenellekään kertoa sitä joutumatta ylenkatsotuksi, saastaiseksi ja syrjityksi. Niin suvaitsevaista porukkaa ovat vl:t!
Muistanpa jokin aika sitten kun kirkkoherramme kertoi kolehtin kannettavan "kirkkohallituksen määräyksestä ekumeeniselle työlle". Tästä kaikki vl:t ymmärsivät että ei saa laittaa rahaa kolehtiin, eikä sitten laitettu.
Toivottavasti vl-pappi jatkat keskustelemista täällä. Sinulla oli hyvä avaus. Meitä tarvittaisiin täällä enemmän myös keskustelemassa, ei vain lukijoina. :-)
Kysymys onkin siitä kuinka pitkälle suvaitsevan pitää sietää suvaitsemattomuutta ja kuinka pitkälle suvaitsevaisuuden ideaa tulee ulottaa uskontoihin. Kyllä kai rehellisesti ottaen kristinuskon, juutalaisuuden ja islamin keskinäinen suvaitsevaisuus opillisissa kysymyksissä on pelkkää naivismia ja todellisuuden kieltämistä. Naisen asema nyt ei vaan ole islamissa ihmisen asemaa. Miten pitkälle sitä tai oppia vääräoppisten tappamisesta tulee sietää ja hyväksyä?
Jokainen pohtikoon kuinka pitkälle tulee sietää vl-opin korostuksia ilman että uskaltaa asettaa niitä kyseenalaisiksi. Vl-uskoiset ovat ensimmäisenä vaatimassa, että heidät pitää hyväksyä. Kuitenkaan he itse eivät ole valmiita luopumaan vain me-opista, joka on mitä suurinta suvaitsemattomuutta.