Minulla on mielikuva, että osa "tapauskovaisista" pysyy kirkon jäseninä kirkollisten seremonioiden takia. Nykyisinhän on tarjolla vaihtoehtoina tunnustuksettomia häitä, hautajaisia ym. juhlallisuuksia.
Joillekin syy pysyä kirkossa saattaa olla seurakunta, joka kuulostaa jopa kaltaisestani ateistista aika houkuttelevalta: Kokoontumisia, hyväntekeväisyystapahtumia, päiväkerhoja, nuorisotoimintaa jne.
Kysymys kuuluu: Eikö tämmöistä yhteisöä voisi olla ilman Jeesus/Jumalahömpötystä? Onko mahdotonta tehdä jotain rakentavaa ilman että vedetään koko ajan mukaan joku henkiolento (johon ei parhaassa tapauksessa edes itse uskota)?
Jos tämmöinen "seurakunta" todella olisi olemassa, se voisi lisätä kirkosta eronneiden määrää.
Joillekin syy pysyä kirkossa saattaa olla seurakunta, joka kuulostaa jopa kaltaisestani ateistista aika houkuttelevalta: Kokoontumisia, hyväntekeväisyystapahtumia, päiväkerhoja, nuorisotoimintaa jne.
Kysymys kuuluu: Eikö tämmöistä yhteisöä voisi olla ilman Jeesus/Jumalahömpötystä? Onko mahdotonta tehdä jotain rakentavaa ilman että vedetään koko ajan mukaan joku henkiolento (johon ei parhaassa tapauksessa edes itse uskota)?
Jos tämmöinen "seurakunta" todella olisi olemassa, se voisi lisätä kirkosta eronneiden määrää.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ihmisen vallanhimon tähden. Takuu varmasti joku joukosta haluaa nousta muita korkeammalle, johtoprofiiliin ja siitä alkavat ongelmat. Enemmin uskon henkimaailmaankin kuin johkin pölvästiin pomoon,,,,Olen hankala tapaus 0
ihmisille on vaarallista antaa "tilaa"
pidä lieka kireellä vaikkapa raamatulla.
kait se on sitten mukavaa?
nääh..
love
"Rakkaat seurakuntalaiset! Olemme kokoontuneet tänne ihan huviksemme ja toisaalta koska yhdistyksemme säännöt vaativat niin."
"Mukava nähdä teitä näin monilukuisina paikalla vaikkei läsnäolonne näissä kokouksissa välttämätöntä olekaan."
"Viime vuonna yhdistyksemme tuotti 90 miljonaa euroa, joka johtokuntamme päätöksellä käytettiin henkilökunnan palkkoihin ja loput varastoitiin yhdistyksemme tilille."
(tauko aplodeille)
"Johtokuntamme puolesta olen velvoitettu kiittämään teitä avokätisyydestänne."
"Yleisön pyynnöstä tämä tilaisuuden virallinen osuus on tästä lähtien karsittu minimiin, mutta sieltä salin takaosasta voitte vapaasti hakea pullaa ja kahvia."
kunhan sillä on nimi.
tilaa siellä johtokunnassa yhdelle epäuskoiselle?
PS
Siitä kahvista ja pullasta kannattaa ottaa seurakuntalaisilta pieni maksu.
nyt ateistimummelit kutomaan sukkia, että rahavirrat alkavat juosta!
Eikös noita Seurantupia ole edelleenkin olemassa, jotenkin Työväenyhdistysten vastapainona joskus ammoin!?
Muistaakseni esim. Harri Holkeri kertoi kerran olleensa mukana Seurojentalon näytelmässä. Hän esitti siinä, vaatimaton kun oli, koivua ;)
Mielikuvasi "tapauskovaisista" on ehkä jossain määrin totta. Pidän itseänikin sellaisena, koska en joka päivä ole kolkuttelemassa kirkkoni oven takana.
Tästä huolimatta, en tuntisi samoja tuntoja jossakin "aatteellissa" ihmisvilinässä. Jotain tuttua, omakohtaista, likitulevaa etsin seurakunnan seremonioitten yhteydestä. Vihkikaavassa yleensä on puheen paikka, jossa olen papin kuullut usein sanovan vihittäville: "Antakaa Kristuksen tulla kotiinne...". Tämä tietysti loukkaa ateistia, mutta sen kohdalla voisitte omissa tilanteissanne sanoa:"Ottakaamme aatteemme ainoaksi todelliseksi elämänohjeeksemme ja paetkaamme Epäjumalaa! Sellaista ei ole, eikä tule olemaan meidän elämässämme!"
Yksinkertaista. Turhaa on runista moisesta "huolesta", jota itse ette osaa hoitaa kuntoon. Saan sellaisen kuvan teistä uskonnottomista, kuin jokin sisällänne huutaisi yhtäaikaa molempiin suuntiin. Sanot seurakunnan toimintaa "houkuttelevaksi". Sanoisit suoraan, että pelkäät sitä! Katselet ulkopuolisen silmin, näet kirkkomme heikkoudet, aristelet tutustua Kristukseen, Hän kun saattaisi muutta sydämesi ja ajatustesi äänenpainon.
Tai - jos halusi onkin vain se, että kirkosta erottaisiin ihan tuhatmääräisesti ja kirkkoja poltettaisiin, ei kukaan voi sanoa, etteikö noin voisi joskus tapahtuakin. Mutta kirkon Sanomaa ei voida hävittää. Se pysyy.
Ev.lut seurakunnissa on kieltämättä yhteiskunnallisesti tarpeellisia toimintoja. Ainakin tällä hetkellä monet vanhukset pitävät kirkon tarjoamia kuorolauluja, vanhustenkerhoja yms. mielekkäinä. Moni ihminen on evankelisluterilainen, ja joillakin ihmisillä on tärkeintä kuulua porukoihin. Seurakunnan riennoista ulkopuoliseksi jääminen voi olla jollekin ei niin kristitylle kynnyskysymys, ja siksi siihen kirkkoon halutaan kaikesta huolimatta kuulua. Varmaan samankaltaisia ilmiöitä on kaikissa ikäluokissa. Naisilla on kai yleistä haluta kirkkohäitä. Se on kai romanttista, ja varsinkaan ennen maistraattivihkimisissä ei pukeudettu niin upeasti, kuin kirkkohäissä.
Ei se minusta niin kummallista tai harmillista ole. Jos haluaa olla porukoissa, niin silloin voi mennä porukoihin mukaan.
on ajatusmaailmani. Kuuluminen johonkin yhteiseen, jonka toiminta on mielekästä, on ihmiselle, joka on laumaeläin, todella hyväksi. Tulevaisuudessa saattavat asiat olla toisinkin, mutta uskoisin, että kirkon erityismuotojen uudistuessa lähelle eläköitynyttä, "suurta ikäluokkaa", seurakunnan toimintamuodot vain korostuvat.
Olen valmis menemään myös ateistien järjestämiin jumppatuokioihin, sillä mielenvireys on tärkeää vanhenevalle ihmiselle. Joogahan mielletään synnyltään toisuskoiseksi, muytta sieltä olen saanut ystäviä ja todella hyvää jumppaa lihaksilleni.
Olemme kaikki jossain määrin "tapaihmisiä". Sekä uskovat että uskonnottomat. Tunnemme mielihyvää, rauhaa ja varmuutta kun kokoonnumme yhteisten, tärkeiden asioiden ääreen. Asioiden, jotka ovat suurempia kuin elämämme yksityiskohdat ja arjen ongelmat.
"Mutta kirkon Sanomaa ei voida hävittää. Se pysyy."
Ja muuntuu ajan mukana. Kaiken taustalla oleva yleinen sanoma, harmonian ja kärsivällisyyden ja totuuden tavoittelu (tai noille totuuksille antautuminen) elää monissa filosofisissa, uskonnollisissa ja tietellisissä yhteisöissä. Samoin niiden kieroutuneet sivujuonteet luovat irvikuvia inhimillisen mielen toiminnasta.
Uskonnot ovat olleet hyviä keinoja luoda järjestäytyneitä, yhteistä etiikkaa vahvistavia tilaisuuksia. Niillä ei kuitenkaan ole ikuista monopolia niihin kokemuksiin, joita kutsumme arvokkaiksi ja pyhiksi.
Vaikka pidänkin luonnollisena ryhmään kuulumista, niin se ei oikein ole minun juttuni. Olen hommannut itselleni paljon hienoja laitteita ja työkaluja, sen sijaan, että menisin kansalaisopiston kursseille. Itse koen jotain asiaa harrastaessani toisten läsnäolon tehtävän suorittamista ja keskittymistä häiritsevänä. Jooga kyllä kiinnostaisi minuakin, mutta pitäisi hakeutua niin pitkän matkan päähän kotikulmista, että välttäisin tuttujen kanssa veljeilemisen.
Mörköseurakunta sopisi minun kaltaisille ihmisille. Tulisi halvemmaksi harrastaa seurakunnan yhteisillä välineillä, ja ainakin kieliopinnot vaativat sitä kielellistä kommunikointia. Mörköseurakunnassa puhuteltaisiin sukunimellä ja tuolit ja työpisteet olisivat riittävän kaukana toisistaan. Tilojen suuret pinta-alat tulisivat tietysti aika kalliiksi hankkia ja ylläpitää.
Joka varmasti nostaa eroamislukuja.
Periaate: Raamatun kirjoitukset on otettava kirjaimellisesti.
Tällä hetkellä mietitään ratkaisua "Onaniaan ongelmaa" eli miten välttyä siemen hukkaamiselta. Paras vaihtoehto olisi kytkeä jokaiseen miespuoliseen katetri ja kiikuttaa sperma pakastettavaksi ikuisiksi ajoiksi.