Sanoi Paavali vanhoilla päivillä.
Olen tossa yrittänyt kommentoida aiheeseen synti, mutta jostain syystä siihen ei pääse.
Siellä Kempelainen ja muut menestysteologit vastustavat opetusta syntinen.
Tässä alla ote lestadiuksen ajoilta:
Minä iloitsen teidän heikkoudestanne,ettete ole päässeet niin väkeväksi luulo-hengellisyyden kristillisyydessä kuin muut ulkokullatut kristityt. Koska olette köyhä hengessäniin silloin olette rikas Jumalassa, vaikka tätä ette saa tietää itsekkään.Tieto on salattu, että ette ylpeäksi tulisi.
Jumalan laiat ovat usein erilaisia kuin menestysteologit ja muut omavanhurskaat luulevat.
Rahaakin saa kun antaa. Elämänsäkin saa kun sen kodottaa. Jos tahtoo olla johtaja tulee olla kaikkien palvelija.
Ei ole muotia saarnata, että olet syntinen perisyntinen. Kuitenkin kun näemme Jumalan lain valossa syntisyytemme ja pienuutemme Jeesus pääsee olemaan meissä suurempi ja hänen armonsa.
Me kun olemme uskovia tiedämme olevamme armon emme tekojen alla. Armo kasvattaa meitä.
Kun ei nykyään ole lain saarnoja ja synnintuntoa kun tullaan uskomaan tulee kaikenlaisia erikoisia hengellisyyksiä.
Yksi uusi tuntuu olevan opetus olemme Jumalan luomia. No olemmehan me, mutta perisyntiasuu meissä.
Joka väittää, että synti ei asuisi hänessä on valhettelija.
Hyvät ihmiset eli ulkokultaiset ovat pahaa aikaansaavia.
Mutta kun ihminen näkee mitä hän todella on saa armo ja Jeesuksen sovitustyö sijaa. Meidän tulee vähetä ja Jeesuksen tulee tulla suureksi.
Nyt kun jotkut opettavat ihmisen hyvyyttä he alkavat suhtautua armottomasti kanssa ihmisiin.
No aiheesta myöhemmin lisää, josko tämä aihe jää tähän kommentoivaksi.
Kempelainen tuo erikoista uutta oppia varokaa sitä.
Herännäisyydessä korostetaan Jumalan suuruutta ja ihmisen pienuutta. Toiselta ihmiseltä ei kysellä hänen parannuksestaan tai uskonratkaisustaan. Usko ja elämä ovat Jumalan kädessä. Tällainen odottava ja ikävöivä usko merkitsee Paavo Ruotsalaisen (1777-1852) hengellisen perinnön hengessä luottamista Jumalan aikatauluun.
Ihmisellä on taipumus hengelliseen ylpeyteen, jota körttiläiset kutsuvat omavoimaisuudeksi. Se on luottamista omaan uskoon ja uskon tekoihin. Kilvoitteleminen on sitä, että ihminen pyrkii luopumaan yrittämisestä ja rauhoittumaan jaksaakseen luottaa Jumalan armoon, ei omiin voimiin.
Parannuksen tekeminen on lähimmäisen hädän kyselemistä, pyrkimystä oikeudenmukaisemman ja armollisemman maailman rakentamiseen. Parannuksessa ”onnistuminen” ei ole pelastuksen ehto tai merkki, sillä kukaan meistä ei täytä onnistuneen mittaa. Tämän vuoksi ajatus kaikkien ihmisten yhdenvertaisuudesta korostuu herännäisyydessä.
Olen tossa yrittänyt kommentoida aiheeseen synti, mutta jostain syystä siihen ei pääse.
Siellä Kempelainen ja muut menestysteologit vastustavat opetusta syntinen.
Tässä alla ote lestadiuksen ajoilta:
Minä iloitsen teidän heikkoudestanne,ettete ole päässeet niin väkeväksi luulo-hengellisyyden kristillisyydessä kuin muut ulkokullatut kristityt. Koska olette köyhä hengessäniin silloin olette rikas Jumalassa, vaikka tätä ette saa tietää itsekkään.Tieto on salattu, että ette ylpeäksi tulisi.
Jumalan laiat ovat usein erilaisia kuin menestysteologit ja muut omavanhurskaat luulevat.
Rahaakin saa kun antaa. Elämänsäkin saa kun sen kodottaa. Jos tahtoo olla johtaja tulee olla kaikkien palvelija.
Ei ole muotia saarnata, että olet syntinen perisyntinen. Kuitenkin kun näemme Jumalan lain valossa syntisyytemme ja pienuutemme Jeesus pääsee olemaan meissä suurempi ja hänen armonsa.
Me kun olemme uskovia tiedämme olevamme armon emme tekojen alla. Armo kasvattaa meitä.
Kun ei nykyään ole lain saarnoja ja synnintuntoa kun tullaan uskomaan tulee kaikenlaisia erikoisia hengellisyyksiä.
Yksi uusi tuntuu olevan opetus olemme Jumalan luomia. No olemmehan me, mutta perisyntiasuu meissä.
Joka väittää, että synti ei asuisi hänessä on valhettelija.
Hyvät ihmiset eli ulkokultaiset ovat pahaa aikaansaavia.
Mutta kun ihminen näkee mitä hän todella on saa armo ja Jeesuksen sovitustyö sijaa. Meidän tulee vähetä ja Jeesuksen tulee tulla suureksi.
Nyt kun jotkut opettavat ihmisen hyvyyttä he alkavat suhtautua armottomasti kanssa ihmisiin.
No aiheesta myöhemmin lisää, josko tämä aihe jää tähän kommentoivaksi.
Kempelainen tuo erikoista uutta oppia varokaa sitä.
Herännäisyydessä korostetaan Jumalan suuruutta ja ihmisen pienuutta. Toiselta ihmiseltä ei kysellä hänen parannuksestaan tai uskonratkaisustaan. Usko ja elämä ovat Jumalan kädessä. Tällainen odottava ja ikävöivä usko merkitsee Paavo Ruotsalaisen (1777-1852) hengellisen perinnön hengessä luottamista Jumalan aikatauluun.
Ihmisellä on taipumus hengelliseen ylpeyteen, jota körttiläiset kutsuvat omavoimaisuudeksi. Se on luottamista omaan uskoon ja uskon tekoihin. Kilvoitteleminen on sitä, että ihminen pyrkii luopumaan yrittämisestä ja rauhoittumaan jaksaakseen luottaa Jumalan armoon, ei omiin voimiin.
Parannuksen tekeminen on lähimmäisen hädän kyselemistä, pyrkimystä oikeudenmukaisemman ja armollisemman maailman rakentamiseen. Parannuksessa ”onnistuminen” ei ole pelastuksen ehto tai merkki, sillä kukaan meistä ei täytä onnistuneen mittaa. Tämän vuoksi ajatus kaikkien ihmisten yhdenvertaisuudesta korostuu herännäisyydessä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
vaikeeta elää ilman "komennusta"
onko se oikein että on "lupa"
ajaa omaa etua?
höh tätä voi jatkaa vaikka
kuin pitkään.
paljon hauleja hänen silmille joka
minun lapselta ruokaa yrittää viedä.
näin se on.
love
a-sivulta:
Monella on käsitys että synti olisi jotain sellaista minkä voi välttää. Kysytään onkos tanssi syntiä tai saako syödä sitä tai tätä j.n.e.
Mutta tosiasiassa synti on vain sellaista mikä on elämää vastaan ja synnin palkka on juuri siksi elämän loppuminen. Siksi jokainen ihminen on kuolevainen, koska jokainen on syntinen (eli jokainen ihminen tekee tekoja jotka turmelevat elämää) ja siksi juuri jokainen tarvitsee Jumalan apua.
Ei siis ole kysymys olemmeko syntisiä ja kuolevia, (koska jokainen olemme) vaan haluammeko Jumalan avulla kerran saavuttaa synnittömän ja siten iankaikkisen elämän.
Olen kuullut jonkun sanovan että "kuka haluaisi elää ikuisesti?" ja ymmärrän hyvin että sellaisia ajatuksia tulee mieleen jos ajatellaan että ikuinen elämä olisi samallaista vajavaista kärsivää elämää kuin tämä maallinen, mutta eihän tämänlainen synnin turmelema ”kärsimys elämä” voisi edes olla iankaikkista (koska siitä puuttuu iankaikkisen elämän ominaisuudet) iankaikkisen elämän tulee olla synnistä vapaa (synnitöntä ja mielekästä) ja se on mahdollista vain Jumalan valtakunnassa.
Siis vaikka me kuinka yrittäisimme olla synnittömiä niin se ei ole mahdollista ja sen tajuaminen on sama asia kuin että myöntää olevansa syntinen. Että ymmärtää oman tilansa Jumalan edessä ja sen että Jumalalla on tarjolla paljon parempaa - nimittäin synnitön elämä (ja siksi myös iankaikkinen elämä) Jumalan valtakunnassa. Jumala EI pakota ketään luokseen, (täydellisen elämän tulee aina olla vapaaehtoista), mutta Jeesuksen uhri on jokaiselle joka haluaa ottaa sen vastaan.