Uskovaiset ja maan ulkopuolinen elämä

Kysyin vain uskovaisten suhdetta muihin kaikkeuden asukkaisiin. En minä mihinkään evankeliumiin usko.

fehn kirjoitti:

Kysyin vain uskovaisten suhdetta muihin kaikkeuden asukkaisiin. En minä mihinkään evankeliumiin usko.

........
Toiseksi. Ihmisellä on aina ollut pelonsekainen suhtautuminen kaikkeen sellaiseen, jonka se on pyhäksi tai korkeammaksi tiedostanut tai jota se ei ole käsittänyt. Niinpä näistäkin Raamatun inhimillisistä ilmoituksista muodostui vähitellen ihmisille uskonkäsitteitä, dogmeja, jotka oli uskottava sellaisenaan. Pyrkimättä näitä ymmärtämään tai muuttamaan. Tässä suhteessa katolinen kirkko, inkvisitioineen, on ollut erittäin tehokas näiden primitiiviharhojen puolustajana ja edustajana. Katolinen kirkko, inkvisitioineen, piti aina Galilein päiviin asti huolen siitä, että maa oli ihmisten tietoisuudessa kaiken keskipiste; ja että taivas oli Jumalan valtaistuin ja näistä lähtökohdista länsimaiseen kristillisyyteen ovat pesiytyneet ne harhat, jonka vallassa se on koko olemassaolonsa ajan ollut. "Mutta tähtein tuolla puolen toisen kodon saamme", kuten meille kaikille tutussa hengellisessä laulussa harhauttavasti sanotaan.

Ymmärtääksemme perusteellisemmin maanpäällä elävän primitiivi-ihmisen maailmankuvan ja todellisen, totuudenmukaisen tietoon perustuvan, maailmankuvan välistä eroavuutta, meidän on tehtävä omissa ajatuksissamme opintomatka avaruuteen.

Ajatelkaamme, että olemme matkanneet raketilla 1.200 000 km (neljä valosekuntia) Pohjoisnavan yläpuolelle suoraan Pohjantähteä kohti. Nyt näkisimme Auringon mustassa avaruudessa liekehtivänä tulipallona. Näkisimme puolikuun, kooltaan kolmasosa nykyisestä. Näkisimme auringon puoleisen osan maapallosta. Kooltaan neljä kertaa kuuta suurempana. Yötä ja päivää ei enää olisi ja lukuun ottamatta maan verkkaista liikettä akselinsa ympäri ja kuun hiljaista vaellusta maan ympäri, mikään ei ilmaisisi meille ajan kulumista. Ei yön ja päivän vaihteluita, ei viikkoja, ei kuukausia eikä edes vuosien vaihteluita. "Yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin eilinen päivä". Tämän lisäksi näkisimme miljoonat mustassa avaruudessa vakaana paikallaan säteilevät tähdet. Mutta. Nämä tähdet säteilisivät joka puolella. Sivuillamme. Edessämme ja takanamme. Päämme päällä, mutta myös jalkojemme alla. Ja tässä tilanteessa joutuisimme kysymään: Missä on Jumalan taivas? Jumalaa, enempää kuin hänen taivastakaan emme avaruudesta tule koskaan löytämään. Emme Allahia emmekä edes Jehovaa. Emme Muhammedia emmekä Jeesusta. Sillä yksinkertaisesti näitä ei tähtitarhoissa tai tähtien tuolla puolen ole.
.........

http://www.aretalogia.fi/hypnoosin.planeetta/pragmatiikka/pragmatiikka.5.html

myöntää et oot ainaskin katsonut tähtiporttia ;) mut mitään muuta todenperäisyyttä ei kirjoituksestasi löydykkään..Evankeliumia ei levitetä sen vuoksi et se edistäisi kehitystä vaan kyseessä on Jumalan meille suoma etuoikeutettu tehtävä levittää sanomaa Hänen pyhyydestään ja ja Hänen pojastaan, Jeesuksesta Kristuksesta.

valonlapsi75 kirjoitti:

myöntää et oot ainaskin katsonut tähtiporttia ;) mut mitään muuta todenperäisyyttä ei kirjoituksestasi löydykkään..Evankeliumia ei levitetä sen vuoksi et se edistäisi kehitystä vaan kyseessä on Jumalan meille suoma etuoikeutettu tehtävä levittää sanomaa Hänen pyhyydestään ja ja Hänen pojastaan, Jeesuksesta Kristuksesta.

.........
Maailmassa tehdään valtavan paljon mitä moninaisempaa hengellistä työtä. Saarnataan monenlaisia saarnoja ja käännytetään ihmisiä mitä moninaisimpiin uskonlahkoihin ja karsinoihin. Niin ikään uskonnonhistoria on keskeinen oppiaine kouluissamme. Kuitenkin kaikesta tästä toiminnasta puuttuu todelliseen henkiseen vapautumiseen ja Jumalan todelliseen yhteyteen johdattaminen. Siinä, missä ihmisille opetetaan joitakin uskonnollisia oppeja tai ihmisiä käännytetään johonkin tiettyyn uskonnollisuuteen, siinä johdatetaan ihmisiä tiettyihin uskonnollisiin suggestioihin ja sisäisiin ohjelmointeihin. Noudattamaan tiettyjä uskonnollisia tapoja ja muotomenoja, mutta ei johdateta todelliseen Jumalan elämään ihmisessä itsessään. Todellinen Jumalan elämä ja sisimmästämme aitona kumpuava usko saavutetaan vain silla, että me vapaudumme kovasta ulkoisesta kulttuuripersoonastamme ja vapaudumme kaikista aatteellisista ja uskonnollisista suggestioista ja hypnooseista. Jumalan elämä meissä ei ala sillä, että alamme noudattamaan tiettyjä ulkoisia uskonnollisia muotomenoja. Palvontaa, rituaaleja jne. Todellinen Jumalan elämä meissä alkaa sillä, että meidän henkemme meissä vapautuu vaikuttamaan meissä tahtomisen ja tekemisen. Nyt kun Jumalan olemus on hyvyys, laupeus ja rakkaus, niin myös meidän tekomme ovat samankaltaisia sen jälkeen kun henkinen minuutemme, jumaluus meissä, on vapautunut toimimaan meissä itsessämme.
.........

http://www.aretalogia.fi/hypnoosin.planeetta/pragmatiikka/pragmatiikka.5.html

poika.tuntureilta kirjoitti:

.........
Maailmassa tehdään valtavan paljon mitä moninaisempaa hengellistä työtä. Saarnataan monenlaisia saarnoja ja käännytetään ihmisiä mitä moninaisimpiin uskonlahkoihin ja karsinoihin. Niin ikään uskonnonhistoria on keskeinen oppiaine kouluissamme. Kuitenkin kaikesta tästä toiminnasta puuttuu todelliseen henkiseen vapautumiseen ja Jumalan todelliseen yhteyteen johdattaminen. Siinä, missä ihmisille opetetaan joitakin uskonnollisia oppeja tai ihmisiä käännytetään johonkin tiettyyn uskonnollisuuteen, siinä johdatetaan ihmisiä tiettyihin uskonnollisiin suggestioihin ja sisäisiin ohjelmointeihin. Noudattamaan tiettyjä uskonnollisia tapoja ja muotomenoja, mutta ei johdateta todelliseen Jumalan elämään ihmisessä itsessään. Todellinen Jumalan elämä ja sisimmästämme aitona kumpuava usko saavutetaan vain silla, että me vapaudumme kovasta ulkoisesta kulttuuripersoonastamme ja vapaudumme kaikista aatteellisista ja uskonnollisista suggestioista ja hypnooseista. Jumalan elämä meissä ei ala sillä, että alamme noudattamaan tiettyjä ulkoisia uskonnollisia muotomenoja. Palvontaa, rituaaleja jne. Todellinen Jumalan elämä meissä alkaa sillä, että meidän henkemme meissä vapautuu vaikuttamaan meissä tahtomisen ja tekemisen. Nyt kun Jumalan olemus on hyvyys, laupeus ja rakkaus, niin myös meidän tekomme ovat samankaltaisia sen jälkeen kun henkinen minuutemme, jumaluus meissä, on vapautunut toimimaan meissä itsessämme.
.........

http://www.aretalogia.fi/hypnoosin.planeetta/pragmatiikka/pragmatiikka.5.html

on se tosiseikka ettei yksikään seurakunta, ei yksikään evankelioiva seurakuntalainen, ei yksikään paimen eikä mikään muukaan pelasta kuin Jeesus Kristus..

valonlapsi75 kirjoitti:

myöntää et oot ainaskin katsonut tähtiporttia ;) mut mitään muuta todenperäisyyttä ei kirjoituksestasi löydykkään..Evankeliumia ei levitetä sen vuoksi et se edistäisi kehitystä vaan kyseessä on Jumalan meille suoma etuoikeutettu tehtävä levittää sanomaa Hänen pyhyydestään ja ja Hänen pojastaan, Jeesuksesta Kristuksesta.

Tähtiportti (?) en katsele scifi sarjoja (?)
tulen lapsenomaiseksi kuules ihan mutu-tuntumaltakin. Uskoisin, että me ihmiset olemme täällä auttamassa kaikin mahdollisin tavoin saavuttaaksenne henkistä valaistumista. Se on kehitystä jos mikä.

valonlapsi75 kirjoitti:

on se tosiseikka ettei yksikään seurakunta, ei yksikään evankelioiva seurakuntalainen, ei yksikään paimen eikä mikään muukaan pelasta kuin Jeesus Kristus..

Entä sitten ne, jotka kokevat "herätyksen" jonkin muun jumalan kautta kuin Jeesuksen, saaden näin onnellisen elämän? Eikö tälle ihmiselle silloin ole yhtä totta se jumala, samoin kuin sinulle on Jeesus?

Ei sitä olekaan todistettu. Halusin vain saada selville, onko evankeliumi myös toisilla planeetoilla asuville tarkoitettu. (olettaen että heitä on. =))