tutkimusjoukon rajaaminen erilaisiin opiskelijayhteisöihin tietenkin heikentää jonkin verran tutkimustuloksen vertailua koko populaation tasolle. opiskelijat ovat aktiivisempia, tietävät enemmän sanoja jnp... lisäksi tutkimusmenetelmä itsessään, mikrofoni kiinnitettynä näkyvästi rintapieleen, lisää koehenkilön tarvetta puhua tarpeettomasti, jotta professori saisi tutkimusmateriaalia. mielistely ja itsensä esiintuominen tällaisissa opiskelijapiireissä on yleistä. tavallisen kansan parissa on esitetty artikkelin mukaan nainen vs mies -suhteeksi 20 000 / 7 000 sanaa vuorokaudessa eli naiset ovat kyllä huomattavasti puheliaampia käytännössä.
tutkimusjoukon rajaaminen erilaisiin opiskelijayhteisöihin tietenkin heikentää jonkin verran tutkimustuloksen vertailua koko populaation tasolle. opiskelijat ovat aktiivisempia, tietävät enemmän sanoja jnp... lisäksi tutkimusmenetelmä itsessään, mikrofoni kiinnitettynä näkyvästi rintapieleen, lisää koehenkilön tarvetta puhua tarpeettomasti, jotta professori saisi tutkimusmateriaalia. mielistely ja itsensä esiintuominen tällaisissa opiskelijapiireissä on yleistä. tavallisen kansan parissa on esitetty artikkelin mukaan nainen vs mies -suhteeksi 20 000 / 7 000 sanaa vuorokaudessa eli naiset ovat kyllä huomattavasti puheliaampia käytännössä.
Mikäs pointti tuo sitten on? Että mikki provosoi puhumaan, eivätkö naiset sitten provosoidu yhtään mitenkään, vain miehet?
Olen kyllä huomannut että naiset provosoituvat pälättämään joutavanpäiväisyyksiä monestikin, oli mikkiä tai ei.
Myöskin huomioimatta jää se seikka, että miehet usein tiivistävät sanottavansa yksikantaiseen urahdukseen, helpottaa esim. työntekoa huomattavasti kun ei ole ilmassa koko ajan 5-10 epäselvää asiaa, tai retorista huomiota.
tutkimusjoukon rajaaminen erilaisiin opiskelijayhteisöihin tietenkin heikentää jonkin verran tutkimustuloksen vertailua koko populaation tasolle. opiskelijat ovat aktiivisempia, tietävät enemmän sanoja jnp... lisäksi tutkimusmenetelmä itsessään, mikrofoni kiinnitettynä näkyvästi rintapieleen, lisää koehenkilön tarvetta puhua tarpeettomasti, jotta professori saisi tutkimusmateriaalia. mielistely ja itsensä esiintuominen tällaisissa opiskelijapiireissä on yleistä. tavallisen kansan parissa on esitetty artikkelin mukaan nainen vs mies -suhteeksi 20 000 / 7 000 sanaa vuorokaudessa eli naiset ovat kyllä huomattavasti puheliaampia käytännössä.
Sinä tulit juuri siihen asenteelliseen tulokseen mielessäsi :) Tuo suhde 20000 - 7000 ei artikkelin mukaan ollut peräisin tutkimuksesta, toisinsanoen sille ei löytynyt kunnon perusteita. Voivathan oppilaat tuntea enemmän sanoja, mutta merkitseekö se sitten sitä, että he käyttävät niitä enemmän. Voiko olla niin, että yksi sopiva sana korvaa pitkänkin selityksen. Arveluja..
Joten mitenkään ei minusta tullut näytettyä eikä edes tuon artikkelin mukaan epäiltyä, että naiset puhuisivat käytännössä huomattavasti enemmän kuin miehet.
0Äänestä
manna gryn
kysymys kuuluu kirjoitti:
Mikäs pointti tuo sitten on? Että mikki provosoi puhumaan, eivätkö naiset sitten provosoidu yhtään mitenkään, vain miehet?
Olen kyllä huomannut että naiset provosoituvat pälättämään joutavanpäiväisyyksiä monestikin, oli mikkiä tai ei.
Myöskin huomioimatta jää se seikka, että miehet usein tiivistävät sanottavansa yksikantaiseen urahdukseen, helpottaa esim. työntekoa huomattavasti kun ei ole ilmassa koko ajan 5-10 epäselvää asiaa, tai retorista huomiota.
naispuoliset koehenkilöt rajoittivat puhumistaan, vuorokautinen 20 000 sanan rytmi tipahti 16 000 sanaan tarkkailun alaisena. miesopiskelijat sen sijaan luultavasti ottivat tämänkin koetilanteen kilpailuna, eli käsittivät tutkimustilanteen haasteellisena puhekilpailuna. tämä selitys tulee ensimmäisenä mieleen.
omassa arkielämässä olen kyllä huomannut, että miehet itse mukaan lukien osaavat käyttää luontevasti yksitavuisia sanoja. häh- ja joo-tyylisillä ilmauksilla on tilanneriippuvaisia variaatioita kymmenittäin. kaksitavuisia sanoa käyttämällä päästään jo puhumaan small talkia. niinku häh?, joopa joo ja no niin sanaparit antavat monipuolista ilmettä arkipäivän kommunikaatioon. mites menee?- ja mitä ukko?-tyyppisillä kysymyksenasetteluilla avataan miesporukoissa luontevasti supliikki, vaarana tällöin on tosin leimautuminen lörpöttelijäksi, jolloin on syytä jatkokeskustelussa pitäytyä jo mainituissa yksitavuisissa ilmauksissa.
0Äänestä
manna gryn
ihan noin olla kirjoitti:
Sinä tulit juuri siihen asenteelliseen tulokseen mielessäsi :) Tuo suhde 20000 - 7000 ei artikkelin mukaan ollut peräisin tutkimuksesta, toisinsanoen sille ei löytynyt kunnon perusteita. Voivathan oppilaat tuntea enemmän sanoja, mutta merkitseekö se sitten sitä, että he käyttävät niitä enemmän. Voiko olla niin, että yksi sopiva sana korvaa pitkänkin selityksen. Arveluja..
Joten mitenkään ei minusta tullut näytettyä eikä edes tuon artikkelin mukaan epäiltyä, että naiset puhuisivat käytännössä huomattavasti enemmän kuin miehet.
yleensä ne ovatkin feministejä, jotka esittävät naisen puheliaampana. feministisiin naisnäkökulmiin kuuluu sukupuolten stereotyyppinen jako rakentaviin keskustelualttiisiin naisiin ja vastaavasti tuhoaviin väkivaltaa käyttäviin vähäpuheisiin miehiin. tämä tutkimus siis todistaa, että mies-sukupuoli osaa _halutessaan_ käyttää puhelahjojaan yhtä hyvin kuin naiset. arkielämässä ei vaan ole aina tarvetta jaaritella. tehokkaampaa on keskittyä itse tehtävän suorittamiseen ja pelkistää kommunikaatio minimiin.
0Äänestä
tuppisuunakin :)
manna gryn kirjoitti:
yleensä ne ovatkin feministejä, jotka esittävät naisen puheliaampana. feministisiin naisnäkökulmiin kuuluu sukupuolten stereotyyppinen jako rakentaviin keskustelualttiisiin naisiin ja vastaavasti tuhoaviin väkivaltaa käyttäviin vähäpuheisiin miehiin. tämä tutkimus siis todistaa, että mies-sukupuoli osaa _halutessaan_ käyttää puhelahjojaan yhtä hyvin kuin naiset. arkielämässä ei vaan ole aina tarvetta jaaritella. tehokkaampaa on keskittyä itse tehtävän suorittamiseen ja pelkistää kommunikaatio minimiin.
Nuo tutkijathan eivät tietenkaan varmasti voineet sitä sanoa, voiko pieni ero päteä koko väestöön. Mutta he kyllä epäilivät, että niin voi olla, mitään suuria eroja ei miesten ja naisten välillä ole. Toisaalta he eivät osanneet arvioida sitä, miten tämän tutkimuksen tulos voitaisiin suhteuttaa eri kulttuureihin. Siinä varmaan voi olla suurempiakin eroja.
Siispä luultavasti olemme aikalailla yhtä puheliaita, jos kerran yksilölliset erot ovat niinkin suuria, kuin artikkelissa mainittiin. Siihen suhteutettuna ero naisten ja miesten välillä keskimäärin on mitätön. Mutta se oli heidän näkemyksensa, toistaalta luultavasti esittävät perusteltuja päätelmiä. Me täällä mutuilemme :)
0Äänestä
Nari_Säre
Monestihan on väitetty naisten toisaalta olevan "verbaalisesti lahjakkaampia" (joka ei tosin tällä palstalla aina tule mitenkään selkeästi esille)?
Tämä indikoisi (mikäli olen käsittänyt käsitteen verbaalinen lahjakkuus oikein), että naiset käyttäisivät noista sanoistaan sitten enemmän ikään kuin kertoakseen fiiliksistään ja toisaalta saadakseen sanomansa läpi - kun taas miehet keskittyisivät noilla samoilla sanamäärillä itse asiaan, jättäen vastaanottajan huoleksi enemmänkin sen tulkinnan... (kun taas nainen ponnistaa sen eteen, että tulisi tulkituksi tarkoittamallaan tavalla?)
Toisaalta noin maalaiskokemus sanoo, että nainen voi sanoa yhtä ja tarkoittaa toista - naista pitäisi ikään kuin osata lukea "rivien välistä". Tämä voi olla hankalaakin, jos naisilla olisi niitä eri viestejä antavia rivejä (jotka pitäisi tulkita ihan eri tavalla kuin sisältö?) saman verran kuin meillä miehillä näitä asiarivejä.
Tästä voi muuten urjeta ura monen ongelman tunnistamiseen.
0Äänestä
ongelmana
Esimerkkinä: Mies selittää asian toiselle miehelle, toinen mies vastaa "joo", asia selvä. Nainen selittää asian miehelle, mies vastaa "joo", edellisen keskustelun asiasisältö ja miehen vastaus kumuloituu seuraavan keskustelun rivien väleihin (onko kaikki varmasti hyvin, miksi vastasit justiinsa noin?) vaatien enemmän ihmetystä mieheltä, seuraavan keskustelun vastaus mieheltä voisi olla "en tiedä", eikä tosissaan tiedä, kun meni homma niin kummaksi -> Danger Zone.
0Äänestä
manna gryn
tuo on kyllä totta ja karvaasti olen saanut kokea naisen puhutun ja tarkoitetun puheen eron. esm ehdotonta noudattamista edellyttävä käsky pukeutuu naisen suussa vienoksi toiveeksi. samoin ehkä ja jos sanojen esiintyminen naisen puheessa tarkoittaa ehdotonta kieltoa, tai sitten epämääräistä lupausta. ota niistä aina selvää. :)
joka tapauksessa naisen puhe kirjoitettuna olisi enemmän kaunokirjoituksellista adjektiivivoittoista kertomakirjallisuutta. miehien vastaavalla tavalla muokattu puhe muodostaisi ikäänkuin jonkin laitteen käyttöopasmanuaalin.
näin siis karkeasti jaotellen. poikkeukset aina tietysti vahvistavat säännöt, ja pääsevät hupiohjelmiin imitoitavilsi :
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tutkittiinko puheen sisltöä?
tutkimus oli puhtaasti kvantitatiivinen
http://www.sci-tech-today.com/story.xhtml?story_id=53619
tutkimusjoukon rajaaminen erilaisiin opiskelijayhteisöihin tietenkin heikentää jonkin verran tutkimustuloksen vertailua koko populaation tasolle. opiskelijat ovat aktiivisempia, tietävät enemmän sanoja jnp... lisäksi tutkimusmenetelmä itsessään, mikrofoni kiinnitettynä näkyvästi rintapieleen, lisää koehenkilön tarvetta puhua tarpeettomasti, jotta professori saisi tutkimusmateriaalia. mielistely ja itsensä esiintuominen tällaisissa opiskelijapiireissä on yleistä. tavallisen kansan parissa on esitetty artikkelin mukaan nainen vs mies -suhteeksi 20 000 / 7 000 sanaa vuorokaudessa eli naiset ovat kyllä huomattavasti puheliaampia käytännössä.
Mikäs pointti tuo sitten on? Että mikki provosoi puhumaan, eivätkö naiset sitten provosoidu yhtään mitenkään, vain miehet?
Olen kyllä huomannut että naiset provosoituvat pälättämään joutavanpäiväisyyksiä monestikin, oli mikkiä tai ei.
Myöskin huomioimatta jää se seikka, että miehet usein tiivistävät sanottavansa yksikantaiseen urahdukseen, helpottaa esim. työntekoa huomattavasti kun ei ole ilmassa koko ajan 5-10 epäselvää asiaa, tai retorista huomiota.
Sinä tulit juuri siihen asenteelliseen tulokseen mielessäsi :) Tuo suhde 20000 - 7000 ei artikkelin mukaan ollut peräisin tutkimuksesta, toisinsanoen sille ei löytynyt kunnon perusteita.
Voivathan oppilaat tuntea enemmän sanoja, mutta merkitseekö se sitten sitä, että he käyttävät niitä enemmän. Voiko olla niin, että yksi sopiva sana korvaa pitkänkin selityksen. Arveluja..
Joten mitenkään ei minusta tullut näytettyä eikä edes tuon artikkelin mukaan epäiltyä, että naiset puhuisivat käytännössä huomattavasti enemmän kuin miehet.
naispuoliset koehenkilöt rajoittivat puhumistaan, vuorokautinen 20 000 sanan rytmi tipahti 16 000 sanaan tarkkailun alaisena. miesopiskelijat sen sijaan luultavasti ottivat tämänkin koetilanteen kilpailuna, eli käsittivät tutkimustilanteen haasteellisena puhekilpailuna. tämä selitys tulee ensimmäisenä mieleen.
omassa arkielämässä olen kyllä huomannut, että miehet itse mukaan lukien osaavat käyttää luontevasti yksitavuisia sanoja. häh- ja joo-tyylisillä ilmauksilla on tilanneriippuvaisia variaatioita kymmenittäin. kaksitavuisia sanoa käyttämällä päästään jo puhumaan small talkia. niinku häh?, joopa joo ja no niin sanaparit antavat monipuolista ilmettä arkipäivän kommunikaatioon. mites menee?- ja mitä ukko?-tyyppisillä kysymyksenasetteluilla avataan miesporukoissa luontevasti supliikki, vaarana tällöin on tosin leimautuminen lörpöttelijäksi, jolloin on syytä jatkokeskustelussa pitäytyä jo mainituissa yksitavuisissa ilmauksissa.
yleensä ne ovatkin feministejä, jotka esittävät naisen puheliaampana. feministisiin naisnäkökulmiin kuuluu sukupuolten stereotyyppinen jako rakentaviin keskustelualttiisiin naisiin ja vastaavasti tuhoaviin väkivaltaa käyttäviin vähäpuheisiin miehiin. tämä tutkimus siis todistaa, että mies-sukupuoli osaa _halutessaan_ käyttää puhelahjojaan yhtä hyvin kuin naiset. arkielämässä ei vaan ole aina tarvetta jaaritella. tehokkaampaa on keskittyä itse tehtävän suorittamiseen ja pelkistää kommunikaatio minimiin.
Nuo tutkijathan eivät tietenkaan varmasti voineet sitä sanoa, voiko pieni ero päteä koko väestöön. Mutta he kyllä epäilivät, että niin voi olla, mitään suuria eroja ei miesten ja naisten välillä ole. Toisaalta he eivät osanneet arvioida sitä, miten tämän tutkimuksen tulos voitaisiin suhteuttaa eri kulttuureihin. Siinä varmaan voi olla suurempiakin eroja.
Siispä luultavasti olemme aikalailla yhtä puheliaita, jos kerran yksilölliset erot ovat niinkin suuria, kuin artikkelissa mainittiin. Siihen suhteutettuna ero naisten ja miesten välillä keskimäärin on mitätön. Mutta se oli heidän näkemyksensa, toistaalta luultavasti esittävät perusteltuja päätelmiä. Me täällä mutuilemme :)
Monestihan on väitetty naisten toisaalta olevan "verbaalisesti lahjakkaampia" (joka ei tosin tällä palstalla aina tule mitenkään selkeästi esille)?
Tämä indikoisi (mikäli olen käsittänyt käsitteen verbaalinen lahjakkuus oikein), että naiset käyttäisivät noista sanoistaan sitten enemmän ikään kuin kertoakseen fiiliksistään ja toisaalta saadakseen sanomansa läpi - kun taas miehet keskittyisivät noilla samoilla sanamäärillä itse asiaan, jättäen vastaanottajan huoleksi enemmänkin sen tulkinnan... (kun taas nainen ponnistaa sen eteen, että tulisi tulkituksi tarkoittamallaan tavalla?)
Toisaalta noin maalaiskokemus sanoo, että nainen voi sanoa yhtä ja tarkoittaa toista - naista pitäisi ikään kuin osata lukea "rivien välistä". Tämä voi olla hankalaakin, jos naisilla olisi niitä eri viestejä antavia rivejä (jotka pitäisi tulkita ihan eri tavalla kuin sisältö?) saman verran kuin meillä miehillä näitä asiarivejä.
Tästä voi muuten urjeta ura monen ongelman tunnistamiseen.
Esimerkkinä: Mies selittää asian toiselle miehelle, toinen mies vastaa "joo", asia selvä. Nainen selittää asian miehelle, mies vastaa "joo", edellisen keskustelun asiasisältö ja miehen vastaus kumuloituu seuraavan keskustelun rivien väleihin (onko kaikki varmasti hyvin, miksi vastasit justiinsa noin?) vaatien enemmän ihmetystä mieheltä, seuraavan keskustelun vastaus mieheltä voisi olla "en tiedä", eikä tosissaan tiedä, kun meni homma niin kummaksi -> Danger Zone.
tuo on kyllä totta ja karvaasti olen saanut kokea naisen puhutun ja tarkoitetun puheen eron. esm ehdotonta noudattamista edellyttävä käsky pukeutuu naisen suussa vienoksi toiveeksi. samoin ehkä ja jos sanojen esiintyminen naisen puheessa tarkoittaa ehdotonta kieltoa, tai sitten epämääräistä lupausta. ota niistä aina selvää. :)
joka tapauksessa naisen puhe kirjoitettuna olisi enemmän kaunokirjoituksellista adjektiivivoittoista kertomakirjallisuutta. miehien vastaavalla tavalla muokattu puhe muodostaisi ikäänkuin jonkin laitteen käyttöopasmanuaalin.
näin siis karkeasti jaotellen. poikkeukset aina tietysti vahvistavat säännöt, ja pääsevät hupiohjelmiin imitoitavilsi :
http://www.youtube.com/watch?v=061MvCLBCrc
of few words.