Ympärillämme näkemässämme ajan ja tilan maailmassa ei ole pahuutta. Ei ole pahuutta ihmismielen ulkopuolella. Ulkoisen todellisuuden rakenne on kaksijakoinen, dualistinen. Se rakentuu vastakohdista ja niiden pyrkimyksestä yhteen.
Ulkoisessa maailmassa kaikki on aina järjestyksessä, tasapainossa, sillä joka ikinen tapahtuma saa aikaan välttämättömän vastareaktion, joka palauttaa tasapainon. Jokainen ihmisen teko saa aikaan luonnollisen vastareaktion, ja näin tasapaino pysyy aina täydellisenä maailmassa.
Pahuus syntyy ihmismieleen silloin, kun heijastamme ulkoisen todellisuuden rakenteita sisäiseen "maailmaamme". Tällöin syntyy ristiriita, sekasorto meidän sisällämme. Se johtuu siitä, että ulkoisen todellisuuden rakenteet ovat täysin sopimattomia sisäiseen maailmaamme.
Nähkääs. Sisäinen todellisuutemme on ajaton, joten menneisyyden ja tulevaisuuden, ajan, heijastaminen sisäiseen maailmaamme saa aikaan häiriötä. Sisäinen todellisuutemme on puolueeton. Kun heijastamme ulkoisen maailman vastakohtia epätasapainoisesti sisäiseen maailmaamme, saamme aikaan sekaannusta.
Ratkaisun tähän ongelmaan olen selvittänyt artikkelissani osoitteessa: http://www.sunpoint.net/~kolbjan/tassa_ja_nyt.htm
Saat siitä kauniin paperitulosteen, jota on mukavampi lukea kuin näyttöruutua, ja johon voit palata helposti myös myöhemmin.
Ulkoisessa maailmassa kaikki on aina järjestyksessä, tasapainossa, sillä joka ikinen tapahtuma saa aikaan välttämättömän vastareaktion, joka palauttaa tasapainon. Jokainen ihmisen teko saa aikaan luonnollisen vastareaktion, ja näin tasapaino pysyy aina täydellisenä maailmassa.
Pahuus syntyy ihmismieleen silloin, kun heijastamme ulkoisen todellisuuden rakenteita sisäiseen "maailmaamme". Tällöin syntyy ristiriita, sekasorto meidän sisällämme. Se johtuu siitä, että ulkoisen todellisuuden rakenteet ovat täysin sopimattomia sisäiseen maailmaamme.
Nähkääs. Sisäinen todellisuutemme on ajaton, joten menneisyyden ja tulevaisuuden, ajan, heijastaminen sisäiseen maailmaamme saa aikaan häiriötä. Sisäinen todellisuutemme on puolueeton. Kun heijastamme ulkoisen maailman vastakohtia epätasapainoisesti sisäiseen maailmaamme, saamme aikaan sekaannusta.
Ratkaisun tähän ongelmaan olen selvittänyt artikkelissani osoitteessa: http://www.sunpoint.net/~kolbjan/tassa_ja_nyt.htm
Saat siitä kauniin paperitulosteen, jota on mukavampi lukea kuin näyttöruutua, ja johon voit palata helposti myös myöhemmin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
>Se johtuu siitä, että ulkoisen todellisuuden rakenteet ovat täysin sopimattomia sisäiseen maailmaamme.
Nämä näppäimet ovat täysin sopimattomia sisäiseen maailmaani enkä siis voi puolueettomasti nähdä enkä näppäillä niitä. Miten siis voin ratkaista pahuuden synnyn ongelman niin, että toiset saavat sen saa haltuunsa ulkoisen todellisuuden sisäiseen maailmaamme sopimattomassa muodossa eli kauniisti printattuna ja helposti luettavana tekstinä paperilla?
...ovat loistava väline hyvin käytettynä.
Kuitenkaan yksikään _sana_ ei tuo iloa eikä onnea, vaan ne ainoastaan toimivat työvälineinämme ulkoisessa maailmassa. Kaikki ilo ja onni on peräisin läsnäolon hetkistä.
Katoppas nyt:
Meidän MIELEMME on eräänlainen välitystyöntekijä sisäisen maailmamme ja ulkoisen maailman välillä. Se on sisäisen edustaja. Luonnollisessa tilassamme ollessamme MIELI toimii työvälineenämme ollen täysin hallinnassamme. ONGELMA syntyy kuitenkin silloin, kun ihminen alkaa pitämään ulkoista maailmaa sisäistä tärkeämpänä ja ryhtyy heijastelemaan ulkoisia rakenteita MIELEEN - meillä on täysi vapaus tehdä tuo virhe ja niinpä me ymmärtämättömät teemmekin!
Kun olemme turmelleet mielemme ulkoisilla rakenteilla, emme enää osaa erottaa sisäistä todellisuuttamme ja ulkoista todellisuutta toisistaan! Tällöin tapahtuu kaikkein pahin: MIELI - työväline - ottaa ihmisen, eli työntekijän, hallintaansa. Siis työväline tekee TYÖNTEKIJÄSTÄ työvälineensä! Tästä syntyy kaikki kärsimykselliset tuntemuksemme ja sisäinen epävarmuus.
Se, että emme elä jatkuvasti syvimmässä ahdistuksessa ja masennuksessa, johtuu siitä, että me aika ajoin, usein tiedostamattamme, hiljennämme mielemme ja näin lataudumme läsnäolon voimalla. Saamme näin voimaa enemmän tai vähemmän riippuen läsnäolon tasosta. Sillä me elämme, mutta kituutellen.
työväline ei olekaan enää työväline - edes ajattelun sellainen eli kieli vaan mieli. Ja Ihmisen mieli on siis sekä kaiken kärsimyksen että onnen tuottaja. Pitäisikö minun itkeä, nauraa vai olla mieletön?
>tapahtuu kaikkein pahin: MIELI - työväline - ottaa ihmisen, eli työntekijän, hallintaansa. Siis työväline tekee TYÖNTEKIJÄSTÄ työvälineensä! Tästä syntyy kaikki kärsimykselliset tuntemuksemme ja sisäinen epävarmuus.
Ollessaan puhdas, siis mahdollisimman "tyhjä" turhista ajatuksista ja mielikuvista, mieli välittää iloa. Tämä välitetty voima on varastoituvaa. Siten sinä voit iloita, vaikket olekaan joka hetki ajatuksettomassa tilassa. Tärkeään on kuitenkin mahdollisimman paljon toimia läsnäolevana eli valppaana ja tietoisena itsensä ja ympäristönsä suhteen. (Voit olla myös täysin valpas pelkästään itsesi suhteen, mutta silloin täytyy sulkea silmät ja korvat ;)
> Pitäisikö minun itkeä, nauraa vai olla mieletön?
Tiedät sen aina, kun heikennät suhdettasi aikaan ja saavut tähän hetkeen. Unohda NYT menneisyys ja tulevaisuus, niin tiedät, mitä sinä tahdot ja mitä sinun "pitää" olla. Säännöllinen läsnäolo (saati jatkuva) jalostaa myös ajattelua (ja kaikkea muutakin) ja näin elämä helpottuu huomattavasti. Palaat luonnolliseen tilaasi, joka on ilo ja tietoisuus.
Et ole enää "mielisairas". (valkitettavasti useimpien ihmisten kohdalla nykyään noita heittomerkkejä ei tarvita.)
Suosittelen sydämeni pohjalta kirjaa "Läsnäolon voima" tai "Harjoituksia läsnäolon voimasta". Tekijä on Eckhart Tolle.
Jep, tällai sitä käy kun käytännön asioilla ryhtyy teoretisoimaan. Ja samalla kun me teoreetikot asioillamme palloittelemme (itse en kuitenkaan lue itseäni kovinkaan suureksi teoreetikoksi, korkeintaan käytännön kompastelijaksi) vievät ne nokkelat käytännön miehet potit - muuntelevat hyvyyden ja pahuuden niin ettei itse isä... - äh jääköön - ota siitä selvää. Totta on ja tunnustanpa minäkin sen, että kun oikein ryhtyy miettiä funtsaamaan hyvyyden ja pahuuden hienonhienoja säikeenomaisia eroja - että kompastuu, kompastuu yksi jos toinenkin kiemuroihin, jotka toisesta näkövinkkelistä pahuuden perikuvilta näyttävät - toisesta vinkkelistä peräti hyväksyttäviltä tekosilta vaikuttavat.
Pottien viemisestä voidaan siitäkin ainakin kahta mieltä olla - toinen siunauksellisena mammonaa pitää - toinen peräti taakkana....
YKSINKERTAISTA JA LUONNOLLISTA on ystävyys, avuliaisuus, oma ja yhteinen huolenpito asioista ilman kilpailua, ilman etuilua, ilman taistelua.
- Vaikeata on tajuta tämä ympäristössä, joka rakentuu kilpailusta, etuilusta ja taistelusta.
YKSINKERTAISTA JA LUONNOLLISTA on myötäelää jokainen kohdalle tuleva ihminen, tuntea hänen ilonsa ja surunsa omina iloina ja suruina.
- Vaikeata on todellistaa nämä tunnot käytännöksi maailmassa, joka on eturyhmien, mielipiteiden, puolueiden, uskontojen ja kansallisuuksien pirstoma, juopia, rajoja ja vastakohtia täynnä.
YKSINKERTAISTA JA LUONNOLLISTA on ahkeroida ja suorittaa sitä, mikä on tarpeellista, elämänmyönteistä.
- Vaikeata on kaikki siellä, missä aherruskin on alistettu kilpailun, etuilun, keinottelun ja taistelun välivaiheeksi.
Rehellisyys on yksinkertaista; valehteleminen monimutkaista.
Molemminpuolinen avuliaisuus on helppoa; molemminpuolinen pyrkimys etuilla toisten kustannuksella, pelata, pettää ja voittaa on näännyttävän vaikeata.
(Lähde: Sanat kuin valo - Yrjö Kallisen ajatuksia, WSOY)
Niinpä minäkin olen joskus ajatellut - peräti toiminutkin - kunnes suomut silmiltäni karisivat huomatessani että minua sinisilmäisyyteni tähden käytetään hyväksi - karvaalta tuntuva kokemus muuten. Karvaammalta kyseinen kokemus tuntuu kun niukkojen resurssien maailmassa toinen "hyväsydämmisyydessään" ja pelkkää "hyvää" tarkoittaen toimii naivisti "omaa oksaansa sahaten" ja loppujen lopuksi toiseksi häviölle jääden - ja kaikki koska oli niitä nokkelampia ja ovelampia jotka osasivat napata silloin kuin tilaisuus oli....
Voi on niin paljon ihmisiä keskuudessamme - hyvistä ja rehellisistä asioista paatoksella puhuen - mutta päinvastaista tehden, eikä tämä tunnu heille niinkään vaikeata tai vastenmielistä olevan....
Responsatiivisuus* yhdistettynä epätarkkaavaisuuteen ja päättämättömyyteen on huono yhdistelmä. Lisäksi aito responsatiivisuus kumpuaa itsekkään luonnon kuolemasta eikä sen "sivistyneestä" peittämisestä. Jotta hyväsydämminen ei sahaisi omaa oksaansa, tarvitaan tarkkaavaisuutta ja päättäväisyyttä. Toisaalta täytyy olla tietoinen siitä, mikä tuo "oma oksa" on, eli mikä on minulle oikeasti tärkeää. Että teeskentelenkö minä vain. Teeskentelevä hyväsydämisyys aiheuttaa enimmäkseen kärsimystä, mutta aitona se ylläpitää ihmisen elämäntahtoa. Aito hyväntahtoisuus on sitä, että olet ymmärtänyt kaiken kilpailun, etuilun ja tärkeilyn perimmältään pohjaavan heikkouteen; ymmärrät tämän muissa, sillä olet ymmärtänyt sen itsessäsi, ja näin toimit uusista, kestävämmistä lähtökohdista. "Terveellinen itsekkyys antaa viimeisenkin vaatteen" sille, joka on todellinen rakkauden ammattilainen. Me rakkauden noviisit tahdomme ehkä kuitenkin vielä vähän huvitella tämän maailman rikkauksilla. :)
Mutta olkaamme aina valmiit muutokseen. Ihmisen on opittava elämään ainoastaan mahdollisuuksissa. Vain se on todenmukaista elämää.
* Responsatiivinen = myötäntuntoinen, ymmärtäväinen, avulias, kiinnostunut