Keskeneräisen kehityksen ajasta valmiiseen Jumalan seurakuntaan.
ALKUSANAT.
Kristittyjen eri piireissä on jäänyt huomaamatta alkuseurakunnan aikana tapahtunut asioiden kehitys. Mikäli sivuutamme tämän huomion ja hyväksymme keskeneräisestä vaiheesta jonkin kohdan opiksemme joudumme sovittamattomaan ristiriitaan monien Raamatun opetusten kanssa.
Moni asia oli keskeneräistä apostolien toiminta-ajan alussa.
Sanoessamme pitäytyvämme alkuperäiseen kristinuskoon emme siis tarkoita esim. samaistumista apostolisen ajan virheisiin, puoluemielisyyteen ja riitoihin eli seurakunnan kehittymättömyyteen (esim. 1 Kor. 1:10-12; 3:3-4; 11:21).
VALMIS SEURAKUNTA
Katsomme esimerkiksemme valmista, virheetöntä kristinuskoa, jossa uuden liiton oppi ja toiminta on kehittynyt lopulliseen muotoonsa.
Seurakunnan oppi oli valmis Johanneksen kirjoittaessa Raamattuun Ilmestyskirjan (n. v. 97 jKr).
Mutta pelastuksen tie avattiin jo ristillä, Jeesuksen verihaavoissa! Se oli heti valmis. Opillinen muotoutuminen kesti kymmeniä vuosia.
Golgatalla otettiin Jeesukselle morsian Hänen kyljestään. Samoin tapahtui ensimmäisen Adamin kohdalla ( 1 Moos.2:21-25). – Jeesusta sanotaan ”viimeiseksi Adamiksi” (1 Kor.15:45-47), koska Hän on uuden ihmissuvun alkaja (Jes.9:5). Hänen sijaisuhrinsa ja ylösnousemuksensa teki mahdolliseksi uudestisyntymisen. 1 Piet. 1:3. Jumalan lapsiksi syntyneet ovat uusi ihmiskunta. Emme ole enää Aadamin suvun jäseniä. Olemme Jeesuksessa Kristuksessa olevia ikuisuusolentoja.
”Siis jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut!” (2 Kor.5:17).
LISÄYS RAAMATTUUN
Aivan alkuvaiheessa seurakunnan Raamattuna oli Vanha Testamentti. Mutta kehittyvä kristinusko toi muutamassa vuosikymmenessä lisää kirjoituksia. Syntyi Uusi Testamentti, evankeliumit, Apostolien teot, opetuskirjeet ja Ilmestyskirja.
Vanha liitto päättyi ristille. – ”Se on täytetty!” – Alkoi uusi ja kirkkaampi liitto.
”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni” (Luuk.22:20). 1 Tim.2:5.
”Sillä jos kadotustuomion virka jo oli kirkkautta, niin on vanhurskauden virka vielä paljoa runsaammassa määrin kirkkautta. Sillä se, millä ennen oli kirkkaus, on tämän rinnalla kirkkautta vailla, tämän ylenpalttisen kirkkauden tähden.
Jos sillä, mikä on katoavaista, oli kirkkaus, niin vielä paljoa enemmän on sillä, mikä on pysyväistä, oleva kirkkautta” (2 Kor.3:9-11).
”Täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön – sillä laki ei tehnyt mitään täydelliseksi mutta sijaan tulee parempi toivo, jonka kautta me lähestymme Jumalaa” (Hebr.7:18-19).
”Sanoessaan "uuden" hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi; mutta se, mikä vanhenee ja käy iälliseksi, on lähellä häviämistään” (Hebr.8:13).
Uuden liiton sisältö oli kyllä pääosin olemassa jo Vanhan Testamentin kirjoituksissa. ”Vanhassa on Uusi salattuna – Uudessa on Vanha avattuna!”
”Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä; mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois. Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus” (2 Kor.3:15-17).
Lainkiivailijat toimivat temppelin hävitykseen asti (vuoteen 70 jKr). Mooseksen lain noudattaminen edellytti temppelin olemassaoloa. !!!
Apostolien tekojen 21. luvun kuvaama historiamme vaihe antaa hyvän esimerkin tästä aiheesta. Siinä kuvattu tilanne ei vielä edusta kristillisen opin lopullista muotoa:
”Sinä näet, veli, kuinka monta tuhatta juutalaista on tullut uskoon, ja he ovat kaikki lainkiivailijoita” (Apt. 21:20).
Tässä historiamme vaiheessa Salomon temppeli uhraamistoimituksineen oli vielä olemassa. Lakia noudatettiin maallisessa temppelissä.
Vuonna 70 jKr., Jerusalemin temppeli vanhan liiton jumalanpalveluksineen hävitettiin.
Israelin kansa joutui hajaannukseen, diasporaan. – Vanhan liiton lakia ei voida noudattaa ilman temppeliä. ”Kaikkein pyhin” ei enää ole Salomon temppelissä (Hebr. 9:5-12 ja 10:19-21), vaan ”Hänen huoneensa olemme me…” (Hebr. 3:6).
Me olemme Jeesuksen veren kautta päässeet sisälle kaikkein pyhimpään (Hebr. 10:19). – ”Vanhassa liitossa kaikkein pyhimpään menevä kuoli. Uudessa liitossa kaikkein pyhimmän ulkopuolelle jäävä kuolee.” –
Paavalia syytettiin tässä vaiheessa lainrikkojaksi
”Mutta heille on kerrottu, että sinä opetat kaikkia pakanain seassa asuvia juutalaisia luopumaan Mooseksesta ja kiellät heitä ympärileikkaamasta lapsiaan ja vaeltamasta säädettyjen tapojen mukaan. Mitä siis on tehtävä? Varmaankin on suuri joukko kokoontuva, sillä he saavat kuulla sinun tulleen. Tee siis tämä, minkä me nyt sinulle sanomme. Meillä on täällä neljä miestä, joilla on lupaus täytettävänä. Ota ne luoksesi ja puhdista itsesi heidän kanssansa ja maksa kulut heidän puolestaan, että he saisivat leikkauttaa tukkansa; siitä kaikki huomaavat, ettei ole mitään perää siinä, mitä heille on kerrottu sinusta, vaan että sinäkin vaellat lain mukaan ja noudatat sitä” (Apt. 21: 20-24).
Ja Paavali myös teki siinä vaiheessa lain mukaan: ”Silloin Paavali otti ne miehet luokseen, ja kun hän seuraavana päivänä oli puhdistanut itsensä heidän kanssaan, meni hän pyhäkköön ja ilmoitti, milloin heidän puhdistumispäivänsä tulisivat päättymään, jota ennen heidän kunkin edestä oli tuotava uhri” (Apt.21:26).
Paavali myös ympärileikkasi Timoteuksen (Apt.16:1-3).
Edellä kuvattu historiamme vaihe on siis opillisesti taimella olevaa kehittymätöntä kristinuskoa.
Paavali opetti myöhemmin galatalaisille näin: ”Katso, minä, Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsenne, niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi. Ja minä todistan taas jokaiselle ihmiselle (juutalaiselle ja kreikkalaiselle), joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen täyttämään kaiken lain. Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta” (Gal. 5:2-4).
On huomioitava, että edellä mainittu opetus on kirjoitettu jatkoksi Gal. kolmannen luvun opetukselle: ”Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista… sillä kaikki te (uskoon tulleet juutalaiset ja pakanat, joille Paavali tässä kirjoittaa) olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan” (Gal. 3:28-29).
Uudessa Liitossa juutalaisetkin ovat Aabrahamin perillisiä vain uskon kautta Jeesukseen (Room. 11:23).
Mm. Galatalaiskirjeessään Paavali tuo ilmi lopulliseen muotoonsa kehittynyttä kristinuskoa. Hän selvittää mm., että lihassa tapahtuva ympärileikkaus ei kuulu Uuteen Liittoon, ei juutalaisilla eikä pakanoilla. Sama asia vahvistuu Room.2:28-29.
YKSI JUMALAN SEURAKUNTA
Tahdomme huomioida Raamatun opetuksen siitä, ettei pelastuksen ja opin suhteen ole mitään erotusta juutalaisen ja pakanakristityn välillä (Gal. 3:27-29). Samansisältöinen oppi, evankeliumi ja elämä kuuluu molemmille. ”…mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te (pakanat), jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä. Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat (juutalaiset ja pakanat) yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun Hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi (juutalaiset ja pakanat) yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan” (Efes. 2:13-22).
Väliseinien uudestaan pystyttäjät ovat uuden liiton kristillisyyden väärentäjiä ja Raamatulle vieraan uskonnon harjoittajia.
”Sillä Hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö. Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja Hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä” (Efes.2:18-22).
Ennen ristintyötään Jeesus opetti uskoon tulleiden juutalaisten ja pakanuudesta kääntyneiden yhdeksi tulemista: ”Minulla on myös muita lampaita (pakanuudesta kääntyneitä), jotka eivät ole tästä lammastarhasta (=juutalaiset); myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen” (Joh.10:16). ”eikä ainoastaan tämän kansan edestä, vaan myös kootakseen yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset” (Joh.11:52).
Jumalan hyvä suunnitelma on aina ollut vain YKSI JUMALAN SEURAKUNTA.
Sielunvihollinen sai aikaan, että kristillisyyden pohjalta alkoi kehittyä kirkko. Sen jälkeen syntyi toinen kirkko, ja taas uusi. Näin lahkoja syntyi ja syntyy edelleen. Kirkoksi muotoutuminen ja kirkon kehitys ei kuulu alkuperäiseen kristinuskoon eikä siis Jumalan suunnitelmaan. 1 Joh.2:24 – 25.
Kaikki alkuseurakunnan jälkeen perustetut kirkot ja uskonsuunnat ovat valherakennelmia, ovat ”väkevä eksytys” (2 Tes.2:10-15).
Kehitys Johanneksen kasteesta kristilliseen kasteeseen
”Ja Efesoon saapui eräs juutalainen, nimeltä Apollos, syntyisin Aleksandriasta, puhetaitoinen mies ja väkevä raamatuissa. Tälle oli opetettu Herran tie, ja hän puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen. Hän rupesi rohkeasti puhumaan synagoogassa. Mutta kun Priskilla ja Akylas olivat häntä kuunnelleet, ottivat he hänet luokseen ja selvittivät hänelle tarkemmin Jumalan tien. Ja kun hän tahtoi mennä Akaiaan, niin veljet kehottivat häntä siihen ja kirjoittivat opetuslapsille, että nämä ottaisivat hänet vastaan. Ja sinne saavuttuaan hän armon kautta oli suureksi hyödyksi uskoon tulleille. Sillä hän kumosi suurella voimalla julkisesti juutalaisten väitteet ja näytti kirjoituksista toteen, että Jeesus on Kristus” (Apt. 18:24 – 19:1 – 6 ).
Apollos ja Efeson uskovat eivät kuitenkaan olleet kastamattomia. Tämäkin asia selviää kun asia asetetaan oikeaan viitekehykseen. –
Apollos "tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen...", joka oli Taivaasta asetettu kaste. Jeesus itse totesi käydessään Johanneksen kastettavana, että "näin (kasteen kautta) meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus" (Matt. 3:15). Menemällä Johanneksen kastettavaksi Jeesus opetti aikalaisilleen, että tuo kaste oli silloin oikea. Mk.11:29-33.
Apollos oli kastettu Johanneksen kasteella, joka oli Jumalan tahdon mukainen kaste sille ajalle. Tosin Uuden liiton kaste Jeesuksen Nimeen oli jo asetettu, ja oli ollut käytössä jo vuosia. Kaikki eivät kuitenkaan vielä silloin olleet selvillä tästä lopullisesta, meidänkin ajallemme tarkoitetusta upotuskasteesta Jeesuksen Nimeen.
Kristinusko ei vielä ollut tältäkään osin muotoutunut lopulliseen asetelmaan.
Niinpä Akylas ja Priskilla selvittivät Apollokselle tarkemmin Jumalan tien. (Huomaa siis tässäkin kehittyvän kristinuskon vaihe!)
Asia selvisi Apollokselle ja hän meni kasteelle Jeesuksen Nimeen. Sen jälkeen veljet kirjoittivat hänestä suosituskirjeen (Apt. 18:27).
Jeesuksen Nimeen tapahtuvan kasteen selvittyä Apollos oli suureksi avuksi uskoon tulleille, kuten ed. m. kertomus antaa ymmärtää.
Efeson uskoon tulleet olivat Apolloksen opetuksen tuloksena kastetut Johanneksen kasteella. Mutta Paavalin opetuksen tuloksena he ottivat uuden upotuskasteen Jeesuksen Nimeen (Apt. 19:1-6). Kasteasia tuli lopulliseen muotoonsa.
”Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen Nimessä, kiittäen Isää Jumalaa Hänen kauttansa” (Kol.3:17).
Näille toistamiseen kastetuille efesolaiskristityille Paavali myöhemmin kirjoitti, että heitä yhdistää heille suoritettu ”Yksi kaste” (Efes. 4:1-6).
Kastamattomuutta ei siis voida puolustella Apolloksen esimerkillä. Hänet oli kastettu upotuskasteella vedessä, vaikkakin aikansa opillisen kehittymättömyyden tähden vielä tuolla välivaiheeseen kuuluvalla Johanneksen kasteella. – Mutta asia siis korjattiin.
Kenelle Paavali kirjoitti opetuskirjeensä?
Tämä on mielenkiintoinen aihepiiri, joten katsomme asiaa laajemmin Raamatusta. Se liittyy yhteen aiheemme kanssa.
Eräät ovat opettaneet, että Paavali kirjoitti opetuskirjeensä pelkästään pakanuudesta kääntyneille. Sellainen väite ei pidä paikkaansa. Jos asia olisi siten, niin juutalaisilla kristityillä ja meillä pakanakristityillä olisi erilainen oppi.
Roomalaiskirje on kirjoitettu juutalaisille (Rm.2:17-29) ja pakanoille (Rm.11:13.27).
Korintolaiskirje
Korinton kaupungissa kristityt koostuivat juutalaisista ja pakanoista.
Korintossa olleen Jumalan seurakunnan historia kertoo näin:
”Sen jälkeen Paavali lähti Ateenasta ja meni Korinttoon…
Ja hän keskusteli synagoogassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan. Ja hän lähti sieltä ja meni erään Titius Justus nimisen jumalaa pelkääväisen miehen tykö, jonka talo oli aivan synagoogan vieressä.
Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin” (Apt. 18:1-8). Myöhemmin Paavali kirjoitti ”Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle” (1 Kor. 1:2), joka siis oli Korinton kaupungissa juutalaisista ja pakanoista koostuva pyhien joukko.
Galatalaiskirjeen sisällöstä ja Apostolien teoista käy samoin ilmi, että sen vastaan ottajat olivat juutalaisia sekä pakanoita (Apt. 14:1; Gal. 3:23-29; 4:4-11 ym..). Esimerkiksi Ikonion oli Galatian maakunnan pääkaupunki. ”Ikonionissa he (Paavali ja Barnabas) samoin menivät juutalaisten synagoogaan ja puhuivat niin, että suuri joukko juutalaisia että kreikkalaisia uskoi” (Apt. 14:1). Näille pääosin juutalaisuudesta kristinuskoon kääntyneille galatalaisille Paavali kirjoitti Galatalaiskirjeensä.
Alkuajan kristityt tiesivät, että uudelle paikkakunnalle mentäessä evankeliumi julistetaan ensin juutalaisille (Room. 1:16). Näin ollen tiedämme, että jokaisella paikkakunnalla seurakunta koostui juutalaisista ja pakanoista.
Opetuskirjeiden osoite on siis selvä.
Keitä olivat Efesossa olevat pyhät (Efes. 1:1), joille Paavali kirjoitti Efesolaiskirjeensä?
”Ja he saapuivat Efesoon; sinne hän jätti heidät. Ja hän meni synagoogaan ja keskusteli juutalaisten kanssa…
Ja Efesoon saapui eräs juutalainen, nimeltä Apollos, syntyisin Aleksandriasta, puhetaitoinen mies ja väkevä raamatuissa. Tälle oli opetettu Herran tie, ja hän puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen. Hän rupesi rohkeasti puhumaan synagoogassa… Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia. Ja hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?" Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan." Ja hän sanoi: "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella." Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehottaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen." Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat. Heitä oli kaikkiaan noin kaksitoista miestä. Ja hän meni synagoogaan, ja kolmen kuukauden ajan hän puhui heidän (juutalaisten) kanssansa rohkeasti ja vakuuttavasti Jumalan valtakunnasta. Mutta kun muutamat (eivät siis kaikki) paaduttivat itsensä eivätkä uskoneet, vaan puhuivat pahaa Herran tiestä kansan edessä, niin hän meni pois heidän luotaan ja erotti opetuslapset heistä ja piti joka päivä keskusteluja Tyrannuksen koulussa. Ja sitä kesti kaksi vuotta, niin että kaikki Aasian asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset, saivat kuulla Herran sanan” (Apt. 18:19- 19:10).
Efesolaiskirjekin on siis kirjoitettu juutalaisista sekä pakanoista koostuvalle Jumalan seurakunnalle.
Tessalonikalaiskirjeet
”Ja he matkustivat Amfipolin ja Apollonian kautta ja tulivat Tessalonikaan, jossa oli juutalaisten synagooga. Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa, lähtien kirjoituksista, selitti ne ja osoitti, että Kristuksen piti kärsimän ja nouseman kuolleista, ja sanoi: "Tämä Jeesus, jota minä teille julistan, on Kristus." Ja muutamat heistä tulivat uskoon ja liittyivät Paavaliin ja Silaaseen, niin myös suuri joukko jumalaapelkääväisiä kreikkalaisia sekä useat ylhäiset naiset” (Apt.17:1-4).
Tessalonikan kaupungissa olevat uskovaiset olivat siis juutalaisista ja kreikkalaisista koostuva Jumalan seurakunta (1 Tes. 2:14).
”Sinun Sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni” (Psalmi 119:105).
”Pyhitä heidät totuudessa; sinun Sanasi on totuus!” (Joh.17:17).
Seurakunnan yksilöjäsenten pyhityselämä jatkuu uudestisyntymisestä lähtien koko elämän ajan. Kehitys tapahtuu Jumalan Sanan perustalla. 1 Kor.3:11 ja 4:6.
Kristinusko oli kehittynyt valmiiksi Raamatun viimeisen kirjan, Ilmestyskirjan syntymisen aikoihin (n. v. 100 jKr). Mitä kristinusko oli silloin, sitä sen on oltava tänäänkin. Sen jälkeen tehdyt lisäykset kristinuskoon ovat luopumuksen seurausta.
”Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu” (Ilm.22:18-19).
Uuden liiton seurakunta alussa oli yksi ja sillä oli
yksi Herra (Jeesus Kristus),
yksi (=sama) usko,
yksi (=sama) kaste,
yksi (=sama) oppi ,
yksi Pyhä Henki sekä
yksi Jumala (= Jeesuksen Kristuksen Isä ja Jumala)
(Efes. 4: 4-6). 1 Kor.8:6. Filip.2:9-11.
Näin asia on yhä edelleen Jumalan seurakunnan opissa ja käytännössä.
Jos joku pitäytyy toisenlaiseen opetukseen, niin hän rikkoo pyhien yhteyden.
1 Kor.1:10.
Esim. sylilasten kaste on luopumuksen seurausta. Mikäli joku hyväksyy lapsikasteen on hän luopunut raamatullisesta ”YKSI KASTE” –periaatteesta, ja hänellä on silloin toinen kaste eli toisenlainen kaste.
Pitäydymme kaikissa kysymyksissä apostolisen ajan valmiiksi kehittyneeseen alkuperäiseen kristinuskoon.
”Ei yli sen, mikä on kirjoitettu, ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toistanne vastaan” (1 Kor.4:6).
”Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämä on se lupaus, minkä Hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä” (1 Joh. 2: 24 – 25).
Täältä:
http://www.jeesus-on-herra.com/
ALKUSANAT.
Kristittyjen eri piireissä on jäänyt huomaamatta alkuseurakunnan aikana tapahtunut asioiden kehitys. Mikäli sivuutamme tämän huomion ja hyväksymme keskeneräisestä vaiheesta jonkin kohdan opiksemme joudumme sovittamattomaan ristiriitaan monien Raamatun opetusten kanssa.
Moni asia oli keskeneräistä apostolien toiminta-ajan alussa.
Sanoessamme pitäytyvämme alkuperäiseen kristinuskoon emme siis tarkoita esim. samaistumista apostolisen ajan virheisiin, puoluemielisyyteen ja riitoihin eli seurakunnan kehittymättömyyteen (esim. 1 Kor. 1:10-12; 3:3-4; 11:21).
VALMIS SEURAKUNTA
Katsomme esimerkiksemme valmista, virheetöntä kristinuskoa, jossa uuden liiton oppi ja toiminta on kehittynyt lopulliseen muotoonsa.
Seurakunnan oppi oli valmis Johanneksen kirjoittaessa Raamattuun Ilmestyskirjan (n. v. 97 jKr).
Mutta pelastuksen tie avattiin jo ristillä, Jeesuksen verihaavoissa! Se oli heti valmis. Opillinen muotoutuminen kesti kymmeniä vuosia.
Golgatalla otettiin Jeesukselle morsian Hänen kyljestään. Samoin tapahtui ensimmäisen Adamin kohdalla ( 1 Moos.2:21-25). – Jeesusta sanotaan ”viimeiseksi Adamiksi” (1 Kor.15:45-47), koska Hän on uuden ihmissuvun alkaja (Jes.9:5). Hänen sijaisuhrinsa ja ylösnousemuksensa teki mahdolliseksi uudestisyntymisen. 1 Piet. 1:3. Jumalan lapsiksi syntyneet ovat uusi ihmiskunta. Emme ole enää Aadamin suvun jäseniä. Olemme Jeesuksessa Kristuksessa olevia ikuisuusolentoja.
”Siis jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut!” (2 Kor.5:17).
LISÄYS RAAMATTUUN
Aivan alkuvaiheessa seurakunnan Raamattuna oli Vanha Testamentti. Mutta kehittyvä kristinusko toi muutamassa vuosikymmenessä lisää kirjoituksia. Syntyi Uusi Testamentti, evankeliumit, Apostolien teot, opetuskirjeet ja Ilmestyskirja.
Vanha liitto päättyi ristille. – ”Se on täytetty!” – Alkoi uusi ja kirkkaampi liitto.
”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni” (Luuk.22:20). 1 Tim.2:5.
”Sillä jos kadotustuomion virka jo oli kirkkautta, niin on vanhurskauden virka vielä paljoa runsaammassa määrin kirkkautta. Sillä se, millä ennen oli kirkkaus, on tämän rinnalla kirkkautta vailla, tämän ylenpalttisen kirkkauden tähden.
Jos sillä, mikä on katoavaista, oli kirkkaus, niin vielä paljoa enemmän on sillä, mikä on pysyväistä, oleva kirkkautta” (2 Kor.3:9-11).
”Täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön – sillä laki ei tehnyt mitään täydelliseksi mutta sijaan tulee parempi toivo, jonka kautta me lähestymme Jumalaa” (Hebr.7:18-19).
”Sanoessaan "uuden" hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi; mutta se, mikä vanhenee ja käy iälliseksi, on lähellä häviämistään” (Hebr.8:13).
Uuden liiton sisältö oli kyllä pääosin olemassa jo Vanhan Testamentin kirjoituksissa. ”Vanhassa on Uusi salattuna – Uudessa on Vanha avattuna!”
”Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä; mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois. Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus” (2 Kor.3:15-17).
Lainkiivailijat toimivat temppelin hävitykseen asti (vuoteen 70 jKr). Mooseksen lain noudattaminen edellytti temppelin olemassaoloa. !!!
Apostolien tekojen 21. luvun kuvaama historiamme vaihe antaa hyvän esimerkin tästä aiheesta. Siinä kuvattu tilanne ei vielä edusta kristillisen opin lopullista muotoa:
”Sinä näet, veli, kuinka monta tuhatta juutalaista on tullut uskoon, ja he ovat kaikki lainkiivailijoita” (Apt. 21:20).
Tässä historiamme vaiheessa Salomon temppeli uhraamistoimituksineen oli vielä olemassa. Lakia noudatettiin maallisessa temppelissä.
Vuonna 70 jKr., Jerusalemin temppeli vanhan liiton jumalanpalveluksineen hävitettiin.
Israelin kansa joutui hajaannukseen, diasporaan. – Vanhan liiton lakia ei voida noudattaa ilman temppeliä. ”Kaikkein pyhin” ei enää ole Salomon temppelissä (Hebr. 9:5-12 ja 10:19-21), vaan ”Hänen huoneensa olemme me…” (Hebr. 3:6).
Me olemme Jeesuksen veren kautta päässeet sisälle kaikkein pyhimpään (Hebr. 10:19). – ”Vanhassa liitossa kaikkein pyhimpään menevä kuoli. Uudessa liitossa kaikkein pyhimmän ulkopuolelle jäävä kuolee.” –
Paavalia syytettiin tässä vaiheessa lainrikkojaksi
”Mutta heille on kerrottu, että sinä opetat kaikkia pakanain seassa asuvia juutalaisia luopumaan Mooseksesta ja kiellät heitä ympärileikkaamasta lapsiaan ja vaeltamasta säädettyjen tapojen mukaan. Mitä siis on tehtävä? Varmaankin on suuri joukko kokoontuva, sillä he saavat kuulla sinun tulleen. Tee siis tämä, minkä me nyt sinulle sanomme. Meillä on täällä neljä miestä, joilla on lupaus täytettävänä. Ota ne luoksesi ja puhdista itsesi heidän kanssansa ja maksa kulut heidän puolestaan, että he saisivat leikkauttaa tukkansa; siitä kaikki huomaavat, ettei ole mitään perää siinä, mitä heille on kerrottu sinusta, vaan että sinäkin vaellat lain mukaan ja noudatat sitä” (Apt. 21: 20-24).
Ja Paavali myös teki siinä vaiheessa lain mukaan: ”Silloin Paavali otti ne miehet luokseen, ja kun hän seuraavana päivänä oli puhdistanut itsensä heidän kanssaan, meni hän pyhäkköön ja ilmoitti, milloin heidän puhdistumispäivänsä tulisivat päättymään, jota ennen heidän kunkin edestä oli tuotava uhri” (Apt.21:26).
Paavali myös ympärileikkasi Timoteuksen (Apt.16:1-3).
Edellä kuvattu historiamme vaihe on siis opillisesti taimella olevaa kehittymätöntä kristinuskoa.
Paavali opetti myöhemmin galatalaisille näin: ”Katso, minä, Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsenne, niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi. Ja minä todistan taas jokaiselle ihmiselle (juutalaiselle ja kreikkalaiselle), joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen täyttämään kaiken lain. Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta” (Gal. 5:2-4).
On huomioitava, että edellä mainittu opetus on kirjoitettu jatkoksi Gal. kolmannen luvun opetukselle: ”Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista… sillä kaikki te (uskoon tulleet juutalaiset ja pakanat, joille Paavali tässä kirjoittaa) olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan” (Gal. 3:28-29).
Uudessa Liitossa juutalaisetkin ovat Aabrahamin perillisiä vain uskon kautta Jeesukseen (Room. 11:23).
Mm. Galatalaiskirjeessään Paavali tuo ilmi lopulliseen muotoonsa kehittynyttä kristinuskoa. Hän selvittää mm., että lihassa tapahtuva ympärileikkaus ei kuulu Uuteen Liittoon, ei juutalaisilla eikä pakanoilla. Sama asia vahvistuu Room.2:28-29.
YKSI JUMALAN SEURAKUNTA
Tahdomme huomioida Raamatun opetuksen siitä, ettei pelastuksen ja opin suhteen ole mitään erotusta juutalaisen ja pakanakristityn välillä (Gal. 3:27-29). Samansisältöinen oppi, evankeliumi ja elämä kuuluu molemmille. ”…mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te (pakanat), jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä. Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat (juutalaiset ja pakanat) yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun Hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi (juutalaiset ja pakanat) yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan” (Efes. 2:13-22).
Väliseinien uudestaan pystyttäjät ovat uuden liiton kristillisyyden väärentäjiä ja Raamatulle vieraan uskonnon harjoittajia.
”Sillä Hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö. Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja Hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä” (Efes.2:18-22).
Ennen ristintyötään Jeesus opetti uskoon tulleiden juutalaisten ja pakanuudesta kääntyneiden yhdeksi tulemista: ”Minulla on myös muita lampaita (pakanuudesta kääntyneitä), jotka eivät ole tästä lammastarhasta (=juutalaiset); myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen” (Joh.10:16). ”eikä ainoastaan tämän kansan edestä, vaan myös kootakseen yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset” (Joh.11:52).
Jumalan hyvä suunnitelma on aina ollut vain YKSI JUMALAN SEURAKUNTA.
Sielunvihollinen sai aikaan, että kristillisyyden pohjalta alkoi kehittyä kirkko. Sen jälkeen syntyi toinen kirkko, ja taas uusi. Näin lahkoja syntyi ja syntyy edelleen. Kirkoksi muotoutuminen ja kirkon kehitys ei kuulu alkuperäiseen kristinuskoon eikä siis Jumalan suunnitelmaan. 1 Joh.2:24 – 25.
Kaikki alkuseurakunnan jälkeen perustetut kirkot ja uskonsuunnat ovat valherakennelmia, ovat ”väkevä eksytys” (2 Tes.2:10-15).
Kehitys Johanneksen kasteesta kristilliseen kasteeseen
”Ja Efesoon saapui eräs juutalainen, nimeltä Apollos, syntyisin Aleksandriasta, puhetaitoinen mies ja väkevä raamatuissa. Tälle oli opetettu Herran tie, ja hän puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen. Hän rupesi rohkeasti puhumaan synagoogassa. Mutta kun Priskilla ja Akylas olivat häntä kuunnelleet, ottivat he hänet luokseen ja selvittivät hänelle tarkemmin Jumalan tien. Ja kun hän tahtoi mennä Akaiaan, niin veljet kehottivat häntä siihen ja kirjoittivat opetuslapsille, että nämä ottaisivat hänet vastaan. Ja sinne saavuttuaan hän armon kautta oli suureksi hyödyksi uskoon tulleille. Sillä hän kumosi suurella voimalla julkisesti juutalaisten väitteet ja näytti kirjoituksista toteen, että Jeesus on Kristus” (Apt. 18:24 – 19:1 – 6 ).
Apollos ja Efeson uskovat eivät kuitenkaan olleet kastamattomia. Tämäkin asia selviää kun asia asetetaan oikeaan viitekehykseen. –
Apollos "tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen...", joka oli Taivaasta asetettu kaste. Jeesus itse totesi käydessään Johanneksen kastettavana, että "näin (kasteen kautta) meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus" (Matt. 3:15). Menemällä Johanneksen kastettavaksi Jeesus opetti aikalaisilleen, että tuo kaste oli silloin oikea. Mk.11:29-33.
Apollos oli kastettu Johanneksen kasteella, joka oli Jumalan tahdon mukainen kaste sille ajalle. Tosin Uuden liiton kaste Jeesuksen Nimeen oli jo asetettu, ja oli ollut käytössä jo vuosia. Kaikki eivät kuitenkaan vielä silloin olleet selvillä tästä lopullisesta, meidänkin ajallemme tarkoitetusta upotuskasteesta Jeesuksen Nimeen.
Kristinusko ei vielä ollut tältäkään osin muotoutunut lopulliseen asetelmaan.
Niinpä Akylas ja Priskilla selvittivät Apollokselle tarkemmin Jumalan tien. (Huomaa siis tässäkin kehittyvän kristinuskon vaihe!)
Asia selvisi Apollokselle ja hän meni kasteelle Jeesuksen Nimeen. Sen jälkeen veljet kirjoittivat hänestä suosituskirjeen (Apt. 18:27).
Jeesuksen Nimeen tapahtuvan kasteen selvittyä Apollos oli suureksi avuksi uskoon tulleille, kuten ed. m. kertomus antaa ymmärtää.
Efeson uskoon tulleet olivat Apolloksen opetuksen tuloksena kastetut Johanneksen kasteella. Mutta Paavalin opetuksen tuloksena he ottivat uuden upotuskasteen Jeesuksen Nimeen (Apt. 19:1-6). Kasteasia tuli lopulliseen muotoonsa.
”Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen Nimessä, kiittäen Isää Jumalaa Hänen kauttansa” (Kol.3:17).
Näille toistamiseen kastetuille efesolaiskristityille Paavali myöhemmin kirjoitti, että heitä yhdistää heille suoritettu ”Yksi kaste” (Efes. 4:1-6).
Kastamattomuutta ei siis voida puolustella Apolloksen esimerkillä. Hänet oli kastettu upotuskasteella vedessä, vaikkakin aikansa opillisen kehittymättömyyden tähden vielä tuolla välivaiheeseen kuuluvalla Johanneksen kasteella. – Mutta asia siis korjattiin.
Kenelle Paavali kirjoitti opetuskirjeensä?
Tämä on mielenkiintoinen aihepiiri, joten katsomme asiaa laajemmin Raamatusta. Se liittyy yhteen aiheemme kanssa.
Eräät ovat opettaneet, että Paavali kirjoitti opetuskirjeensä pelkästään pakanuudesta kääntyneille. Sellainen väite ei pidä paikkaansa. Jos asia olisi siten, niin juutalaisilla kristityillä ja meillä pakanakristityillä olisi erilainen oppi.
Roomalaiskirje on kirjoitettu juutalaisille (Rm.2:17-29) ja pakanoille (Rm.11:13.27).
Korintolaiskirje
Korinton kaupungissa kristityt koostuivat juutalaisista ja pakanoista.
Korintossa olleen Jumalan seurakunnan historia kertoo näin:
”Sen jälkeen Paavali lähti Ateenasta ja meni Korinttoon…
Ja hän keskusteli synagoogassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan. Ja hän lähti sieltä ja meni erään Titius Justus nimisen jumalaa pelkääväisen miehen tykö, jonka talo oli aivan synagoogan vieressä.
Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin” (Apt. 18:1-8). Myöhemmin Paavali kirjoitti ”Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle” (1 Kor. 1:2), joka siis oli Korinton kaupungissa juutalaisista ja pakanoista koostuva pyhien joukko.
Galatalaiskirjeen sisällöstä ja Apostolien teoista käy samoin ilmi, että sen vastaan ottajat olivat juutalaisia sekä pakanoita (Apt. 14:1; Gal. 3:23-29; 4:4-11 ym..). Esimerkiksi Ikonion oli Galatian maakunnan pääkaupunki. ”Ikonionissa he (Paavali ja Barnabas) samoin menivät juutalaisten synagoogaan ja puhuivat niin, että suuri joukko juutalaisia että kreikkalaisia uskoi” (Apt. 14:1). Näille pääosin juutalaisuudesta kristinuskoon kääntyneille galatalaisille Paavali kirjoitti Galatalaiskirjeensä.
Alkuajan kristityt tiesivät, että uudelle paikkakunnalle mentäessä evankeliumi julistetaan ensin juutalaisille (Room. 1:16). Näin ollen tiedämme, että jokaisella paikkakunnalla seurakunta koostui juutalaisista ja pakanoista.
Opetuskirjeiden osoite on siis selvä.
Keitä olivat Efesossa olevat pyhät (Efes. 1:1), joille Paavali kirjoitti Efesolaiskirjeensä?
”Ja he saapuivat Efesoon; sinne hän jätti heidät. Ja hän meni synagoogaan ja keskusteli juutalaisten kanssa…
Ja Efesoon saapui eräs juutalainen, nimeltä Apollos, syntyisin Aleksandriasta, puhetaitoinen mies ja väkevä raamatuissa. Tälle oli opetettu Herran tie, ja hän puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen. Hän rupesi rohkeasti puhumaan synagoogassa… Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia. Ja hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?" Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan." Ja hän sanoi: "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella." Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehottaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen." Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat. Heitä oli kaikkiaan noin kaksitoista miestä. Ja hän meni synagoogaan, ja kolmen kuukauden ajan hän puhui heidän (juutalaisten) kanssansa rohkeasti ja vakuuttavasti Jumalan valtakunnasta. Mutta kun muutamat (eivät siis kaikki) paaduttivat itsensä eivätkä uskoneet, vaan puhuivat pahaa Herran tiestä kansan edessä, niin hän meni pois heidän luotaan ja erotti opetuslapset heistä ja piti joka päivä keskusteluja Tyrannuksen koulussa. Ja sitä kesti kaksi vuotta, niin että kaikki Aasian asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset, saivat kuulla Herran sanan” (Apt. 18:19- 19:10).
Efesolaiskirjekin on siis kirjoitettu juutalaisista sekä pakanoista koostuvalle Jumalan seurakunnalle.
Tessalonikalaiskirjeet
”Ja he matkustivat Amfipolin ja Apollonian kautta ja tulivat Tessalonikaan, jossa oli juutalaisten synagooga. Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa, lähtien kirjoituksista, selitti ne ja osoitti, että Kristuksen piti kärsimän ja nouseman kuolleista, ja sanoi: "Tämä Jeesus, jota minä teille julistan, on Kristus." Ja muutamat heistä tulivat uskoon ja liittyivät Paavaliin ja Silaaseen, niin myös suuri joukko jumalaapelkääväisiä kreikkalaisia sekä useat ylhäiset naiset” (Apt.17:1-4).
Tessalonikan kaupungissa olevat uskovaiset olivat siis juutalaisista ja kreikkalaisista koostuva Jumalan seurakunta (1 Tes. 2:14).
”Sinun Sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni” (Psalmi 119:105).
”Pyhitä heidät totuudessa; sinun Sanasi on totuus!” (Joh.17:17).
Seurakunnan yksilöjäsenten pyhityselämä jatkuu uudestisyntymisestä lähtien koko elämän ajan. Kehitys tapahtuu Jumalan Sanan perustalla. 1 Kor.3:11 ja 4:6.
Kristinusko oli kehittynyt valmiiksi Raamatun viimeisen kirjan, Ilmestyskirjan syntymisen aikoihin (n. v. 100 jKr). Mitä kristinusko oli silloin, sitä sen on oltava tänäänkin. Sen jälkeen tehdyt lisäykset kristinuskoon ovat luopumuksen seurausta.
”Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu” (Ilm.22:18-19).
Uuden liiton seurakunta alussa oli yksi ja sillä oli
yksi Herra (Jeesus Kristus),
yksi (=sama) usko,
yksi (=sama) kaste,
yksi (=sama) oppi ,
yksi Pyhä Henki sekä
yksi Jumala (= Jeesuksen Kristuksen Isä ja Jumala)
(Efes. 4: 4-6). 1 Kor.8:6. Filip.2:9-11.
Näin asia on yhä edelleen Jumalan seurakunnan opissa ja käytännössä.
Jos joku pitäytyy toisenlaiseen opetukseen, niin hän rikkoo pyhien yhteyden.
1 Kor.1:10.
Esim. sylilasten kaste on luopumuksen seurausta. Mikäli joku hyväksyy lapsikasteen on hän luopunut raamatullisesta ”YKSI KASTE” –periaatteesta, ja hänellä on silloin toinen kaste eli toisenlainen kaste.
Pitäydymme kaikissa kysymyksissä apostolisen ajan valmiiksi kehittyneeseen alkuperäiseen kristinuskoon.
”Ei yli sen, mikä on kirjoitettu, ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toistanne vastaan” (1 Kor.4:6).
”Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämä on se lupaus, minkä Hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä” (1 Joh. 2: 24 – 25).
Täältä:
http://www.jeesus-on-herra.com/
Vastaukset 4
Vanhimmat
" Kristinusko oli kehittynyt valmiiksi Raamatun viimeisen kirjan, Ilmestyskirjan syntymisen aikoihin (n. v. 100 jKr). Mitä kristinusko oli silloin, sitä sen on oltava tänäänkin. Sen jälkeen tehdyt lisäykset kristinuskoon ovat luopumuksen seurausta. "
Sekoitat vanhaa viiniä uuteen ja se paljastaa aina harhaanohtajan. Kristinusko kehittyi organisaationa vastaa 300 -luvun jälkeen, perustuu Isan (Jesus) murhaan, ja oli erittäin väkivaltainen.
N.k. uskonpuhdistuksen aikaan Raamattu väärennettiin ja siitä poistettiin tiedot pedosta josta kristinusko on peräisin.
Ennen kristinuskoa : Kaikki on A 1 O
1. A. IMALA - (Jumala) Kaiken Alku ja Ensimäinen
2. 1 Sielujen Valtakunta jossa
3. 1 Pyhät Äidit k.e. Maria
4. 1 Pyhät Isät k.e. Isa (Jesus)
5. 1 Pyhän Äidin 1 Henkilökohtainen Sielujen Valtakunta
6. 1 Pyhän Isän 1 Henkilökohtainen Sielujen Valtakunta
7. Sinä olet 1 ja O (viimeisin) ja olet
8. O: 1 Nainen : m. Lapsen Pyhä Äiti
9. O: 1 Mies : m. Lapsen Pyhä Isä
O. O: 1 Lapsi : syntynyt A 1 O
Kaikki on A 1 O : Alkuperäinen Pyhä Seurakunta
-----------------------------------------------
Kristinuskon jälkeen
1. Jumala, Isä
Taivasten valtakunta; taivaalla ei ole mitään
Maria tunnetaan, nainen on alempiarvoinen rotu
Isä (Jumala), poika (Jeesus) ja pyhä henki
Ei ole. Pakana, alempiarvoinen rotu y.m. muut herjat
Ei ole. On vain lahkon tekopyhät isät
Pakana ja muut herjat, k.e. syntinen, perisyntinen
Pakana ja muut herjat, k.e. syntinen, perisyntinen
Pakana, herjat, syytökset, tekopyhä isä korvaa isän
Merkitään elävänä kuolleeksi -ristitään- ja liitetään
Maallinen tekopyhä seurakunta: Uskonlahko : Xouv
Kristinuskon opin myötä tietous siitä ketä me olemme ja edustamme ruumiillisesti ja sielullisesti on kadonnut melkein kokonaan. Sielullinen perimätieto on kokonaan ohjattu maalliseen. Uskonlahkon perustaja on asettunut Jumalan paikalle ja merkitsee vastasyntyneet lapset elävänä kuolleiksi.
sekoilua.
Mahtaakohan sinulla kaikki olla "kotona"?
Joo ei minun ruumiillisessa tai sielullisessa sukupuussa roiku Luther:
1. A. IMALA - (Jumala) Kaiken Alku ja Ensimäinen
2. 1 Sielujen Valtakunta jossa
3. 1 Pyhät Äidit k.e. Maria
4. 1 Pyhät Isät k.e. Isa (Jesus)
5. 1 Pyhän Äidin 1 Henkilökohtainen Sielujen Valtakunta - 1 Pyhät Äidit
6. 1 Pyhän Isän 1 Henkilökohtainen Sielujen Valtakunta - 1 Pyhät Isät
7. Sinä olet 1 ja O (viimeisin) ja olet
8. O: 1 Nainen m. Lapsen Pyhä Äiti
9. O: 1 Mies m. Lapsen Pyhä Isä
O. O: 1 Lapsi : Syntynyt A 1 O
Kaikki on A 1 O - Pyhä Seurakunta.
Sinun pitää olla Sielullisen Valtakuntasi Kuningatar/Kuningas. Sinun ei saa antaa kenenkään ulkopuolisen päättää siitä kuka sinä olet ja/tai mitä Sinä olet. Kenelläkään ei ole oikeutta asettua millään tavalla Sinun Sielullisen Sukusi ja Pyhän Perimäsi väliin, kieltää sitä, tai missään mielessä loukata tai vahingoittaa sitä. Jos päästät ulkopuolisen sisään, päästät paholaisen sisään. Ja sen jälkeen unohdat kuka olet, mitä olet, ja ketä edustat.
A. Ajattele esivanhempiasi: Äiti ja Isä
I. Tulee vieraita ja HE sanovat: "Olemme syntyneet syntisinä, syntisiä ja perisyntisiä. Usko tai kuole!".
O Tässä vaiheessa sinun pitää kysyä; "Ketä Me olemme? ja "Ketä He ovat?".
Me ja He ei ole ikinä sama.
Esi-vanhempamme pakotettiin uskomaan että olemme kuten HE jotka ovat syntisiä ja kaiken synnin ja vääryyden alkuperä.
"Olemme syntyneet syntisinä, syntisiä ja perisyntisiä" on tunnustus jonka He antoi esi-vanhemmillemme ja joiden kautta se on annettu myös sinulle.
Kaikki mitä esi-vanhemmistamme on esitetty heidän jälkeen on valhetta; "pakana, noita, vääräuskoinen, alempi rotu (johon nainen lasketaan vielä tänäänkin), syntinen, perisyntinen j.n.e.".
Sen minä ymmärrän, että kun ihminen kuolee ja haudataan, hauta merkitään ristillä. Kaikki kuollut yleensä merkitään ristillä. Mutta miksi vastasyntynyt pitää merkitä kuolleeksi? Vastaus kysymykseen on että meidät on historian myötä väkivallalla, terrorilla, pelottelulla ja valheilla pakotettu uskomaan että olemme kuten sivistys ja kristinusko: Kuolleita vaikka elämme.
http://kivi.suomalaiset.org/kivi.pl?nayta=profeetat