Oppi Pyhästä Hengestä ja Hengen armolahjoista kuuluu epäilemättä kristillisen elämän ja uskon keskeisimpään aihepiiriin. Korostaessamme tässä esityksessä Hengen osuutta kristillisyydessä emme kuitenkaan tahdo kaventaa jumaluuden muiden persoonien arvoa tai työtä, sillä ilman Jumalan rakkautta ja Jeesuksen armoa ei Pyhän Hengen osallisuuskaan olisi mahdollista (2. Kor. 13:13).
Jumalan alkaessa lopun aikoina uudistaa seurakuntaansa, Hän on käyttänyt apuna armon työssään inhimillisiä välikappaleita. Uskonpuhdistus toi esiin opin uskonvanhurskaudesta. Baptismi toi uskovien kasteen, metodismi pyhityksen ja adventismi Herran tulon odotuksen. Helluntaiherätys sai armon omistaa nämä kaikki heti alkuhetkistään ja lisäksi sen suureksi tehtäväksi tuli palauttaa uusitestamentilliselle perustalle oppi Pyhästä Hengestä ja armolahjoista.
Hengen toiminnan historiaa
Pyhän Hengen armolahjat olivat voimallisesti käytössä apostolien ajan seurakunnassa, mutta kirkon laitostumisen myötä ne lähes kokonaan katosivat neljännen vuosisadan loppuun tultaessa. Uudistus tälläkin alueella alkoi uskonpuhdistuksen aikoihin ja on yhä voimistunut meidän aikaamme tultaessa. Nykyään lasketaan ns. kielilläpuhujia olevan maailmassa jo yli viisisataa miljoonaa.
Ennen varsinaisen helluntaiherätyksen syntyä, joka tapahtui tämän vuosisadan alussa, esiintyi huomattavia Hengen ilmiöitä esim. Ranskan hugenottien parissa ja John Wesleyn sekä D.L.Moodyn toiminnan yhteydessä. Tunnetuin tapahtuma Suomessa tällä alueella oli Pyhän Hengen vuodatus heinäväen ylle Telppäsniityllä vuonna 1796.
Henkikasteen merkitys
Jeesus kielsi oppilaitaan lähtemästä Jerusalemista ennen kuin heidän päälleen puettaisiin voima korkeudesta (Luuk. 24:49). Helluntain jälkeen sanoma levisi nopeasti kaikkeen maailmaan Hengen voimassa (Ap.t. 2:1). Pyhä Henki varjeli seurakunnan petoksilta (Ap.t. 5:1-5) ja harhautumiselta evankeliumin opissa (Ap.t. 15. luku). Henki johdatti julistajia (Ap.t 16:6-9), sekä antoi kristityille rohkeuden vainojen keskellä (Ap.t. 4:31). Pyhä Henki antaa voimaa olla Jeesuksen todistajana (Ap.t. 1:8). Pyhä Henki pyhittää seurakunnan (Room. 15:16). Henkikasteessa saatavien armolahjojen toiminta on korvaamaton seurakunnan rakentumiseksi (1. Kor. 14:12).
Hengen antamia viisauden ja tiedon sanoja ei voida syrjäyttää pelkällä opiskelulla eikä uskon henkeä voida korvata optimistisella ajattelulla. Samoin on muidenkin henkilahjojen laita. Henkikastetun ja Henkeä täynnä olevan julistajan sanomaan tulee uusi voitelu.
Kun Jumalan suuresti armoittama Smith Wigglesworth oli saanut henkikasteensa, ei hänen oma vaimonsakaan ollut enää tuntea häntä puhujapaikalla. Wigglesworth oli saanut voitelun, joka vei hänet saarnaamaan voimalla ja valtuuksilla kaikkeen maailmaan. Niilo Yli-Vainion uusi voitelu on lähihistoriaa, ja helluntaisanoman valtava leviäminen meidän päivinämme maailmassa on jatkuva osoitus Hengen väkevästä liikehdinnästä viimeisten aikojen sukupolven yllä.
Vääriä tulkintoja henkikasteesta
Kaikki kristilliset seurakunnat ja kirkot ovat periaatteessa tunnustaneet Pyhän Hengen persoonan ja työn. Jopa tähän asiaan liittyvät raamatulliset nimityksetkin, kuten henkikaste ja Hengen täyteys, ovat kuuluneet yleiseen hengelliseen sanastoon. Sanojen sisältö on vain valitettavan usein muuttunut. Niinpä esim. erityisen pyhittynyttä kristittyä on pidetty Henkeä täynnä olevana ihmisenä, ja henkikasteen on katsottu olevan sama tapahtuma kuin uudestisyntymisessä Hengen saaminen. Kun uudestisyntyminen vielä on yhdistetty lapsikasteeseen, niin henkikaste on käytännössä katsottu saatavan juuri tuossa tapahtumassa.
Metodistien keskuudessa on uskoontulon jälkeistä uutta jumalallista kokemusta nimitetty milloin "täydelliseksi pyhitykseksi", "täydelliseksi rakkaudeksi", "toiseksi siunaukseksi" tai "henkikasteeksi". Kuitenkaan tähän tapahtumaan ei katsottu kuuluvan esim. kielilläpuhumista. Kysymys lienee ollut lähinnä sellaisista Hengen kosketuksista, joita nyt nimitetään keskuudessamme voimavaikutuksiksi. Näiden väärien tulkintojen vaarallisuus on siinä, että ne johdonmukaisesti kieltävät tai väheksyvät todellista uusitestamentillisten Pyhän Hengen armolahjojen toimintaa.
Hengen täyteyden ja henkikasteen raamatulliset merkit
Meidän on ensinnäkin otettava huomioon, että kaikissa uudestisyntyneissä on Kristuksen Henki, jota nimitetään myös Hengeksi, Jumalan Hengeksi ja lapseuden Hengeksi (Room. 8:9,15). Koska on olemassa vain yksi jumaluuden kolmas persoona (Ef. 4:4), on näiden eri nimitysten takana sama Pyhä Henki. Tästä huolimatta apostolit edellyttivät, että kristityt tämän lisäksi saisivat Pyhän Hengen siten, että se voitaisiin nähdä (Ap.t. 8:15-18). Todennäköisesti tämä odotettu näkyvä merkki oli sama kuin muuallakin Apostolien teoissa, nimittäin kielilläpuhuminen ja ennustaminen (Ap.t. 10:45,46, 19:6).
Jumala haluaa antaa lapsilleen kielilläpuhumisen siksi, että voisimme rakentaa sillä itseämme ja varmistua tuosta näkyvästä ja kuuluvasta merkistä lahjamme todellisuudesta tunteidemme häälyvässä ristiaallokossa. Nimitämme tätä tapahtumaa henkikasteeksi Johannes Kastajan tästä asiasta lausuman ennustuksen mukaisesti (Mark. 1:8). Apostolien teoissa havaittava henkikasteen ainoa varma merkki on kielilläpuhuminen, johon voi liittyä myös tulisia kieliä tai ennustamista.
Hengen täyteys ei ole sama asia kaikissa tapauksissa kuin henkikaste. Hengen täyteys on mainittu Apostolien teoissa 10 kertaa. Näistä neljä yhdistyy suureen todistajarohkeuteen. Nämä paikat ovat Ap.t. 4:8,31, 7:55, 13:9. Lisäksi Ap.t. 2:4 kuuluu samaan asiayhteyteen. Näin toteutuu Jeesuksen lupaus voimasta olla Hänen todistajiaan (Ap.t. 1:8). Hengen täyteyteen Apostolien teoissa yhdistetään myös neljä kertaa viisaus, usko ja ilo, joista kaksi ensimmäistä voi viitata vastaaviin henkilahjoihin (Ap.t. 6:3,5, 11:24, 13:52). Täysin kiistämätön yhteys Hengen täyteyden ja henkikasteen välillä on ainoastaan yhden kerran Apostolien teoissa (Ap.t. 2:4). Lisäksi Ap.t. 9:17 voi viitata tällaiseen yhteyteen.
Ennen helluntaita tapahtui myös Hengellä täyttymisiä sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa. Näissä tapauksissa ihmiset saivat voiman palvelutehtävää varten. Sellaisia henkilöitä olivat Besalel, Joosua, Amasai, Sakarja ja Miika (2 Moos. 31:3,5, 5 Moos. 34:9, 1 Aikak. 12:18, 2 Aikak. 24:20, Miika 3:8). Myöhemmin Johannes Kastaja, Elisabet ja Sakarias saivat saman lahjan (Luuk. 1:15,41,67). Näissä tapahtumissa ei missään mainita kielilläpuhumista, joka on siten katsottava helluntaina alkaneen uuden aikakauden merkiksi.
Hengen täyteyden keskeisin sisältö Raamatussa on voima, rohkeus ja kyky toimia Jumalan antamissa palvelutehtävissä. Vaikka henkikaste ja Hengen täyteys eivät olekaan sama asia, täyttyivät helluntain jälkeen Hengellä ne kristityt, jotka olivat jo saaneet henkikasteen. On siis käsitettävä, että henkikastetun on täytyttävä Hengellä yhä uudelleen ja uudelleen, joko kielilläpuhumisen merkein tai ilman kielilläpuhumista. Tärkeintä on voiman saaminen Jeesuksen todistajana olemiseen.
Mitä Uusi testamentti opettaa henkikasteen ja Hengen täyteyden saamisesta?
Hengen lahja on Raamatun opetuksen mukaan Isän lupaus. Se on annettu kaikille, jotka Herra, meidän Jumalamme kutsuu (Luuk. 24:49, Ap.t. 2:39). Jeesus opetti anomaan, etsimään ja kolkuttamaan. Juuri näin opetuslapset kokivat helluntainsa (Luuk. 11:9-13, Ap.t. 1:14; 2:l). Käsien päällepaneminen on raamatullinen tapa välittää Hengen kaste odottaville (Ap.t. 8:17; 19:6). Joillekin kristityille on annettu erityinen armoitus palvella juuri tässä asiassa apostolisella tavalla, mutta vaikka kaikilla ei olekaan sitä kykyä, on syytä silti palvella rohkeasti kaikki henkikastetta odottavia. Hengen lahjathan antaa Henki itse, emme me (1 Kor. 12:11).
Uskossa kuunteleminen on avannut Hengen virrat monien kristittyjen kohdalla (Gal. 3:5, Ap.t. 10:44-46). Jumalan totteleminen on myös esitetty Hengen saamisen edellytykseksi (Ap.t. 5:32). Tietoinen ja asenteellinen tottelemattomuus Jumalan äänelle on muutoinkin vakava synti (1. Sam. 15:22,23), josta on aina tehtävä parannus. Väärä sydämentila on yleensäkin este Hengen saamiselle (Ap.t. 8:21-23).
Edellä sanottu ei kuitenkaan merkitse sitä, että henkikastetta odottavien tulisi vaipua sairaalloiseen itsetutkisteluun. Jos tämänlaatuisia esteitä on, Jumala ilmoittaa ne selkeästi vilpittömälle omalletunnolle. Yleensäkin henkikastetta odottavien on varottava joutumasta lain alaiseen tilaan ja omiin tekoihin. onhan kysymys Jumalan armolahjasta, joka annetaan uskon kautta Jeesukseen (Gal. 3:14).
Uuden testamentin mukaan Hengen täyteys on annettu tarvittaessa Jumalan omille. Näin kävi esim. Pietarille, kun hän joutui vastaamaan uskostaan hallitsijoiden edessä (Ap.t. 4:8). Samoin tapahtui Paavalille hänen puolustaessaan evankeliumia väärää opettajaa vastaan (Ap.t. 13:8-12). Rukoilevat opetuslapset täyttyivät myös Hengellä ahdinkojensa keskellä (Ap.t. 4:31). Paavali opettaa lisäksi Hengellä täyttymisestä laulettaessa kiitosvirsiä. Sydämestä lähtevä kiitoslaulu onkin usein avannut Hengen virrat kristittyjen elämässä (Ef. 5:18-20).
Henkikasteen vaikutus kristityn elämässä
Me uskomme, että henkikastettu kristitty ei ole yhtään henkikastetta kokematonta toveriaan parempi Jumalan edessä. Pelastus on kokonaan yksin uskosta ja armosta (Room. 4:16). Henkikastetta kokematonta kristittyä voidaan verrata Jeesukseen ennen vesikasteen yhteydessä tapahtunutta Hengen saamista. Hän oli syntynyt Hengestä, tunsi pyhät kirjoitukset ja eli pyhää elämää (Luuk. 1:31, 2:46,47,51,52). Kuitenkin Hän sai voitelun palvelutehtäväänsä varten vasta Hengen tulemisen myötä. Tästä alkoi Jeesuksen julkinen toiminta ja siihen niin olennaisena osana kuuluneet ihmeteot (Joh. 2:11, Ap.t. 10:38).
On selvää, etteivät henkilahjat voi vaikuttaa kristityssä ennen henkikastetta, koska ne annetaan juuri tässä tapahtumassa. Henkikasteen merkitys on henkilahjojen saaminen omaksi ja seurakunnan rakentumiseksi, Tässä yhteydessä ja yhä uudelleen saatava Hengen täyteys antaa voiman toimia Jeesuksen todistajana jopa vainojen keskellä. Jos oppi Pyhän Hengen persoonasta ja työstä on kristitylle vain opinkappale ilman elävää yhteyttä jokapäiväiseen kilvoitukseen seurakuntien ja yksilöiden elämässä, jää se jokseenkin turhaksi oikeaoppisuudestaan huolimatta.
Tällaista tilannetta voidaan rinnastaan pakastetun ruuan käyttöön. Pakastettu ruoka säilyy hyvin ja sisältää kaiken tarpeellisen ihmisen ravitsemiseksi, mutta se on sellaisenaan syötäväksi kelpaamatonta. Sulatettuna, valmistettuna ja hyvin tarjoiltuna se muodostaa herkullisen aterian läsnäoleville ja houkuttelee pöytään kauempaakin suloisella tuoksullaan. Toivomme, että totuus Pyhästä Hengestä nostettaisiin pois kristillisen dogmatiikan pakastearkun uumenista suureen pöytään koko suomalaisen kristikansan nautittavaksi.
Jumalan alkaessa lopun aikoina uudistaa seurakuntaansa, Hän on käyttänyt apuna armon työssään inhimillisiä välikappaleita. Uskonpuhdistus toi esiin opin uskonvanhurskaudesta. Baptismi toi uskovien kasteen, metodismi pyhityksen ja adventismi Herran tulon odotuksen. Helluntaiherätys sai armon omistaa nämä kaikki heti alkuhetkistään ja lisäksi sen suureksi tehtäväksi tuli palauttaa uusitestamentilliselle perustalle oppi Pyhästä Hengestä ja armolahjoista.
Hengen toiminnan historiaa
Pyhän Hengen armolahjat olivat voimallisesti käytössä apostolien ajan seurakunnassa, mutta kirkon laitostumisen myötä ne lähes kokonaan katosivat neljännen vuosisadan loppuun tultaessa. Uudistus tälläkin alueella alkoi uskonpuhdistuksen aikoihin ja on yhä voimistunut meidän aikaamme tultaessa. Nykyään lasketaan ns. kielilläpuhujia olevan maailmassa jo yli viisisataa miljoonaa.
Ennen varsinaisen helluntaiherätyksen syntyä, joka tapahtui tämän vuosisadan alussa, esiintyi huomattavia Hengen ilmiöitä esim. Ranskan hugenottien parissa ja John Wesleyn sekä D.L.Moodyn toiminnan yhteydessä. Tunnetuin tapahtuma Suomessa tällä alueella oli Pyhän Hengen vuodatus heinäväen ylle Telppäsniityllä vuonna 1796.
Henkikasteen merkitys
Jeesus kielsi oppilaitaan lähtemästä Jerusalemista ennen kuin heidän päälleen puettaisiin voima korkeudesta (Luuk. 24:49). Helluntain jälkeen sanoma levisi nopeasti kaikkeen maailmaan Hengen voimassa (Ap.t. 2:1). Pyhä Henki varjeli seurakunnan petoksilta (Ap.t. 5:1-5) ja harhautumiselta evankeliumin opissa (Ap.t. 15. luku). Henki johdatti julistajia (Ap.t 16:6-9), sekä antoi kristityille rohkeuden vainojen keskellä (Ap.t. 4:31). Pyhä Henki antaa voimaa olla Jeesuksen todistajana (Ap.t. 1:8). Pyhä Henki pyhittää seurakunnan (Room. 15:16). Henkikasteessa saatavien armolahjojen toiminta on korvaamaton seurakunnan rakentumiseksi (1. Kor. 14:12).
Hengen antamia viisauden ja tiedon sanoja ei voida syrjäyttää pelkällä opiskelulla eikä uskon henkeä voida korvata optimistisella ajattelulla. Samoin on muidenkin henkilahjojen laita. Henkikastetun ja Henkeä täynnä olevan julistajan sanomaan tulee uusi voitelu.
Kun Jumalan suuresti armoittama Smith Wigglesworth oli saanut henkikasteensa, ei hänen oma vaimonsakaan ollut enää tuntea häntä puhujapaikalla. Wigglesworth oli saanut voitelun, joka vei hänet saarnaamaan voimalla ja valtuuksilla kaikkeen maailmaan. Niilo Yli-Vainion uusi voitelu on lähihistoriaa, ja helluntaisanoman valtava leviäminen meidän päivinämme maailmassa on jatkuva osoitus Hengen väkevästä liikehdinnästä viimeisten aikojen sukupolven yllä.
Vääriä tulkintoja henkikasteesta
Kaikki kristilliset seurakunnat ja kirkot ovat periaatteessa tunnustaneet Pyhän Hengen persoonan ja työn. Jopa tähän asiaan liittyvät raamatulliset nimityksetkin, kuten henkikaste ja Hengen täyteys, ovat kuuluneet yleiseen hengelliseen sanastoon. Sanojen sisältö on vain valitettavan usein muuttunut. Niinpä esim. erityisen pyhittynyttä kristittyä on pidetty Henkeä täynnä olevana ihmisenä, ja henkikasteen on katsottu olevan sama tapahtuma kuin uudestisyntymisessä Hengen saaminen. Kun uudestisyntyminen vielä on yhdistetty lapsikasteeseen, niin henkikaste on käytännössä katsottu saatavan juuri tuossa tapahtumassa.
Metodistien keskuudessa on uskoontulon jälkeistä uutta jumalallista kokemusta nimitetty milloin "täydelliseksi pyhitykseksi", "täydelliseksi rakkaudeksi", "toiseksi siunaukseksi" tai "henkikasteeksi". Kuitenkaan tähän tapahtumaan ei katsottu kuuluvan esim. kielilläpuhumista. Kysymys lienee ollut lähinnä sellaisista Hengen kosketuksista, joita nyt nimitetään keskuudessamme voimavaikutuksiksi. Näiden väärien tulkintojen vaarallisuus on siinä, että ne johdonmukaisesti kieltävät tai väheksyvät todellista uusitestamentillisten Pyhän Hengen armolahjojen toimintaa.
Hengen täyteyden ja henkikasteen raamatulliset merkit
Meidän on ensinnäkin otettava huomioon, että kaikissa uudestisyntyneissä on Kristuksen Henki, jota nimitetään myös Hengeksi, Jumalan Hengeksi ja lapseuden Hengeksi (Room. 8:9,15). Koska on olemassa vain yksi jumaluuden kolmas persoona (Ef. 4:4), on näiden eri nimitysten takana sama Pyhä Henki. Tästä huolimatta apostolit edellyttivät, että kristityt tämän lisäksi saisivat Pyhän Hengen siten, että se voitaisiin nähdä (Ap.t. 8:15-18). Todennäköisesti tämä odotettu näkyvä merkki oli sama kuin muuallakin Apostolien teoissa, nimittäin kielilläpuhuminen ja ennustaminen (Ap.t. 10:45,46, 19:6).
Jumala haluaa antaa lapsilleen kielilläpuhumisen siksi, että voisimme rakentaa sillä itseämme ja varmistua tuosta näkyvästä ja kuuluvasta merkistä lahjamme todellisuudesta tunteidemme häälyvässä ristiaallokossa. Nimitämme tätä tapahtumaa henkikasteeksi Johannes Kastajan tästä asiasta lausuman ennustuksen mukaisesti (Mark. 1:8). Apostolien teoissa havaittava henkikasteen ainoa varma merkki on kielilläpuhuminen, johon voi liittyä myös tulisia kieliä tai ennustamista.
Hengen täyteys ei ole sama asia kaikissa tapauksissa kuin henkikaste. Hengen täyteys on mainittu Apostolien teoissa 10 kertaa. Näistä neljä yhdistyy suureen todistajarohkeuteen. Nämä paikat ovat Ap.t. 4:8,31, 7:55, 13:9. Lisäksi Ap.t. 2:4 kuuluu samaan asiayhteyteen. Näin toteutuu Jeesuksen lupaus voimasta olla Hänen todistajiaan (Ap.t. 1:8). Hengen täyteyteen Apostolien teoissa yhdistetään myös neljä kertaa viisaus, usko ja ilo, joista kaksi ensimmäistä voi viitata vastaaviin henkilahjoihin (Ap.t. 6:3,5, 11:24, 13:52). Täysin kiistämätön yhteys Hengen täyteyden ja henkikasteen välillä on ainoastaan yhden kerran Apostolien teoissa (Ap.t. 2:4). Lisäksi Ap.t. 9:17 voi viitata tällaiseen yhteyteen.
Ennen helluntaita tapahtui myös Hengellä täyttymisiä sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa. Näissä tapauksissa ihmiset saivat voiman palvelutehtävää varten. Sellaisia henkilöitä olivat Besalel, Joosua, Amasai, Sakarja ja Miika (2 Moos. 31:3,5, 5 Moos. 34:9, 1 Aikak. 12:18, 2 Aikak. 24:20, Miika 3:8). Myöhemmin Johannes Kastaja, Elisabet ja Sakarias saivat saman lahjan (Luuk. 1:15,41,67). Näissä tapahtumissa ei missään mainita kielilläpuhumista, joka on siten katsottava helluntaina alkaneen uuden aikakauden merkiksi.
Hengen täyteyden keskeisin sisältö Raamatussa on voima, rohkeus ja kyky toimia Jumalan antamissa palvelutehtävissä. Vaikka henkikaste ja Hengen täyteys eivät olekaan sama asia, täyttyivät helluntain jälkeen Hengellä ne kristityt, jotka olivat jo saaneet henkikasteen. On siis käsitettävä, että henkikastetun on täytyttävä Hengellä yhä uudelleen ja uudelleen, joko kielilläpuhumisen merkein tai ilman kielilläpuhumista. Tärkeintä on voiman saaminen Jeesuksen todistajana olemiseen.
Mitä Uusi testamentti opettaa henkikasteen ja Hengen täyteyden saamisesta?
Hengen lahja on Raamatun opetuksen mukaan Isän lupaus. Se on annettu kaikille, jotka Herra, meidän Jumalamme kutsuu (Luuk. 24:49, Ap.t. 2:39). Jeesus opetti anomaan, etsimään ja kolkuttamaan. Juuri näin opetuslapset kokivat helluntainsa (Luuk. 11:9-13, Ap.t. 1:14; 2:l). Käsien päällepaneminen on raamatullinen tapa välittää Hengen kaste odottaville (Ap.t. 8:17; 19:6). Joillekin kristityille on annettu erityinen armoitus palvella juuri tässä asiassa apostolisella tavalla, mutta vaikka kaikilla ei olekaan sitä kykyä, on syytä silti palvella rohkeasti kaikki henkikastetta odottavia. Hengen lahjathan antaa Henki itse, emme me (1 Kor. 12:11).
Uskossa kuunteleminen on avannut Hengen virrat monien kristittyjen kohdalla (Gal. 3:5, Ap.t. 10:44-46). Jumalan totteleminen on myös esitetty Hengen saamisen edellytykseksi (Ap.t. 5:32). Tietoinen ja asenteellinen tottelemattomuus Jumalan äänelle on muutoinkin vakava synti (1. Sam. 15:22,23), josta on aina tehtävä parannus. Väärä sydämentila on yleensäkin este Hengen saamiselle (Ap.t. 8:21-23).
Edellä sanottu ei kuitenkaan merkitse sitä, että henkikastetta odottavien tulisi vaipua sairaalloiseen itsetutkisteluun. Jos tämänlaatuisia esteitä on, Jumala ilmoittaa ne selkeästi vilpittömälle omalletunnolle. Yleensäkin henkikastetta odottavien on varottava joutumasta lain alaiseen tilaan ja omiin tekoihin. onhan kysymys Jumalan armolahjasta, joka annetaan uskon kautta Jeesukseen (Gal. 3:14).
Uuden testamentin mukaan Hengen täyteys on annettu tarvittaessa Jumalan omille. Näin kävi esim. Pietarille, kun hän joutui vastaamaan uskostaan hallitsijoiden edessä (Ap.t. 4:8). Samoin tapahtui Paavalille hänen puolustaessaan evankeliumia väärää opettajaa vastaan (Ap.t. 13:8-12). Rukoilevat opetuslapset täyttyivät myös Hengellä ahdinkojensa keskellä (Ap.t. 4:31). Paavali opettaa lisäksi Hengellä täyttymisestä laulettaessa kiitosvirsiä. Sydämestä lähtevä kiitoslaulu onkin usein avannut Hengen virrat kristittyjen elämässä (Ef. 5:18-20).
Henkikasteen vaikutus kristityn elämässä
Me uskomme, että henkikastettu kristitty ei ole yhtään henkikastetta kokematonta toveriaan parempi Jumalan edessä. Pelastus on kokonaan yksin uskosta ja armosta (Room. 4:16). Henkikastetta kokematonta kristittyä voidaan verrata Jeesukseen ennen vesikasteen yhteydessä tapahtunutta Hengen saamista. Hän oli syntynyt Hengestä, tunsi pyhät kirjoitukset ja eli pyhää elämää (Luuk. 1:31, 2:46,47,51,52). Kuitenkin Hän sai voitelun palvelutehtäväänsä varten vasta Hengen tulemisen myötä. Tästä alkoi Jeesuksen julkinen toiminta ja siihen niin olennaisena osana kuuluneet ihmeteot (Joh. 2:11, Ap.t. 10:38).
On selvää, etteivät henkilahjat voi vaikuttaa kristityssä ennen henkikastetta, koska ne annetaan juuri tässä tapahtumassa. Henkikasteen merkitys on henkilahjojen saaminen omaksi ja seurakunnan rakentumiseksi, Tässä yhteydessä ja yhä uudelleen saatava Hengen täyteys antaa voiman toimia Jeesuksen todistajana jopa vainojen keskellä. Jos oppi Pyhän Hengen persoonasta ja työstä on kristitylle vain opinkappale ilman elävää yhteyttä jokapäiväiseen kilvoitukseen seurakuntien ja yksilöiden elämässä, jää se jokseenkin turhaksi oikeaoppisuudestaan huolimatta.
Tällaista tilannetta voidaan rinnastaan pakastetun ruuan käyttöön. Pakastettu ruoka säilyy hyvin ja sisältää kaiken tarpeellisen ihmisen ravitsemiseksi, mutta se on sellaisenaan syötäväksi kelpaamatonta. Sulatettuna, valmistettuna ja hyvin tarjoiltuna se muodostaa herkullisen aterian läsnäoleville ja houkuttelee pöytään kauempaakin suloisella tuoksullaan. Toivomme, että totuus Pyhästä Hengestä nostettaisiin pois kristillisen dogmatiikan pakastearkun uumenista suureen pöytään koko suomalaisen kristikansan nautittavaksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Piru osoittaa aina sellaiseen minkä se voi viedä tai ottaa k.e. henki, veri, liha, sydän, taivas j.n.e. mutta se ei koskaan osoita Sieluun koska sitä sillä ei ole.
jammu-....Kysyisin sinulta, liittyykkö Jeesuksen asettamaan kasteeseen Pyhä Henki (Matt. 28:19)?
Jos liittyy, niin miten?
Liittyy Pyhähenki kasteeseen.
Uskoontuleelle = parannuksentehneelle, kuuluu kehoitus kasteelle, kastetulle kuuluu lupaus Pyhänhengen lahjasta.
Apt.2:38.
Huom; lupaus Pyhänhengen lahjasta ei suinkaan kuulu muille kuin uskoon tuleelle.
Ei Jumala pue Henkeään saastaisen ylle, vaan niille joiden sydän on puhdas uskon kautta.
usko, uskominen -sana on harhaanjohtava
πιστευσωσιν - [septuaginta, kreikka] on sielullinen, sisäinen A I O - ei ulkopuolinen. Eli älä usko mitä joku sinulle sanoo, vaan kuuntele sieluasi;
1. A. IMALA - (Jumala) Kaiken Alku ja Ensimäinen
2. 1 Sielujen Valtakunta jossa
3. 1 Pyhät Äidit k.e. Maria
4. 1 Pyhät Isät k.e. Isa (Jesus)
5. 1 Pyhän Äidin 1 Henkilökohtainen Sielujen Valtakunta - 1 Pyhät Äidit
6. 1 Pyhän Isän 1 Henkilökohtainen Sielujen Valtakunta - 1 Pyhät Isät
7. Sinä olet 1 ja O (viimeisin) ja olet
8. O: 1 Nainen m. Lapsen Pyhä Äiti
9. O: 1 Mies m. Lapsen Pyhä Isä
O. O: 1 Lapsi : Syntynyt A 1 O
Kaikki on A 1 O - Pyhä Seurakunta.
Sinun pitää olla Sielullisen Valtakuntasi Kuningatar/Kuningas. Sinun ei saa antaa kenenkään ulkopuolisen päättää siitä kuka sinä olet ja/tai mitä Sinä olet. Kenelläkään ei ole oikeutta asettua millään tavalla Sinun Sielullisen Sukusi ja Pyhän Perimäsi väliin, kieltää sitä, tai missään mielessä loukata tai vahingoittaa sitä. Jos päästät ulkopuolisen sisään, päästät paholaisen sisään. Ja sen jälkeen unohdat kuka olet, mitä olet, ja ketä edustat.
http://kivi.suomalaiset.org/kivi.pl?nayta=profeetat
Tämä Apostolien teot luku 2 todistaa että kyseessä on käytössä olevat ja puhutut kielet, joita tuolloin ihmiset puhuivat keskenään. Huomioitavaa on myös, ettei alkuperäisissä teksteissä ole sellaista päivää kuin helluntai ollenkaan. Se on keksitty.
2:1-21
1 Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla.
1 et cum conplerentur dies pentecostes erant omnes pariter in eodem loco
2 Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat.
2 et factus est repente de caelo sonus tamquam advenientis spiritus vehementis et replevit totam domum ubi erant sedentes
3 Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle.
3 et apparuerunt illis dispertitae linguae tamquam ignis seditque supra singulos eorum
4 Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.
4 et repleti sunt omnes Spiritu Sancto et coeperunt loqui aliis linguis prout Spiritus Sanctus dabat eloqui illis
5 Ja Jerusalemissa asui juutalaisia, jumalaapelkääväisiä miehiä, kaikkinaisista kansoista, mitä taivaan alla on.
5 erant autem in Hierusalem habitantes Iudaei viri religiosi ex omni natione quae sub caelo sunt
6 Ja kun tämä ääni kuului, niin kokoontui paljon kansaa; ja he tulivat ymmälle, sillä kukin kuuli heidän puhuvan hänen omaa kieltänsä.
6 facta autem hac voce convenit multitudo et mente confusa est quoniam audiebat unusquisque lingua sua illos loquentes
7 Ja he hämmästyivät ja ihmettelivät sanoen: "Katso, eivätkö nämä kaikki, jotka puhuvat, ole galilealaisia?
7 stupebant autem omnes et mirabantur dicentes nonne omnes ecce isti qui loquuntur Galilaei sunt
8 Kuinka me sitten kuulemme kukin sen maan kieltä, jossa olemme syntyneet?
8 et quomodo nos audivimus unusquisque lingua nostra in qua nati sumus
9 Me parttilaiset ja meedialaiset ja eelamilaiset ja me, jotka asumme Mesopotamiassa, Juudeassa ja Kappadokiassa, Pontossa ja Aasiassa,
9 Parthi et Medi et Elamitae et qui habitant Mesopotamiam et Iudaeam et Cappadociam Pontum et Asiam
10 Frygiassa ja Pamfyliassa, Egyptissä ja Kyrenen puoleisen Liibyan alueilla, ja täällä oleskelevat roomalaiset, juutalaiset ja käännynnäiset,
10 Frygiam et Pamphiliam Aegyptum et partes Lybiae quae est circa Cyrenen et advenae romani
11 kreetalaiset ja arabialaiset, me kuulemme kukin heidän puhuvan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja."
11 Iudaei quoque et proselyti Cretes et Arabes audivimus loquentes eos nostris linguis magnalia Dei
12 Ja he olivat kaikki hämmästyksissään eivätkä tienneet, mitä ajatella, ja sanoivat toinen toisellensa: "Mitä tämä mahtaakaan olla?"
12 stupebant autem omnes et mirabantur ad invicem dicentes quidnam hoc vult esse
13 Mutta toiset pilkkasivat heitä ja sanoivat: "He ovat täynnä makeata viiniä".
13 alii autem inridentes dicebant quia musto pleni sunt isti
14 Niin Pietari astui esiin niiden yhdentoista kanssa, korotti äänensä ja puhui heille: "Miehet, juutalaiset ja kaikki Jerusalemissa asuvaiset, olkoon tämä teille tiettävä, ja ottakaa minun sanani korviinne.
14 stans autem Petrus cum undecim levavit vocem suam et locutus est eis viri iudaei et qui habitatis Hierusalem universi hoc vobis notum sit et auribus percipite verba mea
15 Eivät nämä ole juovuksissa, niinkuin te luulette; sillä nyt on vasta kolmas hetki päivästä.
15 non enim sicut vos aestimatis hii ebrii sunt cum sit hora diei tertia
16 Vaan tämä on se, mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta:
16 sed hoc est quod dictum est per prophetam Iohel
17 'Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat.
17 et erit in novissimis diebus dicit Dominus effundam de Spiritu meo super omnem carnem et prophetabunt filii vestri et filiae vestrae et iuvenes vestri visiones videbunt et seniores vestri somnia somniabunt
18 Ja myös palvelijaini ja palvelijattarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he ennustavat.
18 et quidem super servos meos et super ancillas meas in diebus illis effundam de Spiritu meo et prophetabunt
19 Ja minä annan näkyä ihmeitä ylhäällä taivaalla ja merkkejä alhaalla maan päällä, verta ja tulta ja savupatsaita.
19 et dabo prodigia in caelo sursum et signa in terra deorsum sanguinem et ignem et vaporem fumi
20 Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja julkinen.
20 sol convertetur in tenebras et luna in sanguinem antequam veniat dies Domini magnus et manifestus
21 Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.'
21 et erit omnis quicumque invocaverit nomen Domini salvus erit
1992
maasta kumpusi vettä
muovasi maan tomusta ihmisen
Näin ihmisestä tuli elävä olento
1933
sumu nousi maasta
teki maan tomusta ihmisen
niin ihmisestä tuli elävä sielu
Suomenkielinen tulkinta (eikä mikään Vulgatan jälkeen tehty käännös) ei vastaa Septuagintan sisältöä. Maasta ei kummunnut vettä, eikä sieltä noussut sumua ja Jumala ei muovannut ihmistä tomusta. Sillä sekin oli Jumalan luoma, se liikkui käyttäen jalkoja ja käsiä. Se kehittyi ja nousi ajan myötä maan tomusta kahdelle jalalle. Se oli sieluton peto-ihminen jonka nimi on Xouv. Nykyisessä englannin kielessä Xouv -sanaa vastaava on savage: raakalainen, villi-ihminen, peto.
Piru taikoi tiedot itsestään pois Raamatusta 1300 -luvun jälkeen.
http://kivi.suomalaiset.org/kivi.pl?nayta=profeetat