Molemmat ovat panneet itsensä täysillä peliin arvokkaiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Bonoa kritisoitiin ankarasti maailman valtapoliitikkojen nuoleskelusta hänen pyrkiessään suureen tavoitteeseensa, velkojen anteeksiantoon kehitysmaille. Suuri osa niiden kansantuotteesta meni velkojen maksuun Maailmanpankin pohjattomaan laariin vaikka kansa nälkää. Maailmanpankki kyykytti velkamaita ennen Bonon asiaan puuttumista mielensä mukaan. Kehitysmaat olivat toivottomassa velkakurimuksessa, josta ei ollut ulospääsyä tavanomaisin keinoin. Tähän Bono haki ratkaisua kiertäessään tapaamassa Maailmanpankin johtavien jäsenmaiden päättäjiä. Hän kävi jopa paavia tapaamassa.
Haukkujilleen Bono vastasi, että nämä saavat työntää kritiikin perseeseensä, ja että hän on päättänyt nähtyään 3:nnen maailman nälkää näkevät lapset, että suutelee vaikka saatanaa, jos sen avulla pystytään lievittämään kroonista köyhyyttä ja saamaan nälkäisille lapsille ruokaa. Bono siis vähät välitti, pyrkiessään suureen päämääräänsä, kriitikkojen saivarteluista muotoseikkojen suhteen: Bono ei olisi saanut käydä tapaamassa arvostelijoiden mielestä maailman suurimpia pahuuden tuottajia, Putinia, Bushia ja Paavia. Bono suuteli heidän persettään, sai heidät puolelleen ja pääsi tavoitteeseensa: Köyhien maiden velat annettiin pääosin anteeksi ja tehtiin järkevä maksuohjelma loppuvelan hoitamiseksi. Jatkossa Maailmanpankki ei enää voi kyykyttää maita, jossa lapset kuolevat nälkään, niin helposti kuin aikaisemmin.
Yhtä kovakorvainen kritiikille suuren päämärän edessä kuin Bono, oli Anneli Jäätteenmäki nostaessaan vaalien 2003 alla esille Irakin-sotavalmisteluihin liittyvät asiat ja Suomen suhteet niihin. Suomihan oli sitoutumassa USA:n suurvaltapolitiikkaan tavalla, joka oli täysin päinvastainen siihen linjaan verrattuna, jota Suomi oli toisen maailmansodan jälkeen ulkopolitiikassaan harjoittanut, eli tiukka pysytteleminen suurvaltaristiriitojen ulkopuolella.
Jäätteenmäki onnistui oppositioasemasta lyömään uuden linjan takuumiehen Paavo Lipposen. Jäätteenmäen pääministeriys jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä joidenkin muotoseikoissa tekemiensä virheiden vuoksi, kostonhimoinen hävinnyt puoli onnistui savustamaan Jäätteenmäen pääministerin pallilta. Jäätteenmäki oli kuitenkin voittaja ja kansan silmien aukaisija. Kansa palkitsikin hänet ennätysmäisellä äänisaaliilla sekä EU-vaaleissa, että ”Suurin suomalainen” äänestyksessä.
Bonoa ja Jäätteenmäkeä yhdistäviä tekijöitä ovat siis peloton pyrkimys suuriin päämääriin, pienistä muotoseikoista ”vähät välittäminen” jos ne estävät tavoitteiden saavuttamista - vaikka itse joutuisi muotoseikkojen rikkomisesta myöhemmin kärsimään.
Bono lyötiin ritariksi, mutta missä viipyy tunnustus Jäätteenmäelle?
Bono:
http://en.wikipedia.org/wiki/Bono
Jäätteenmäki:
http://www.yle.fi/suuretsuomalaiset/100_suurinta/index.php?top100_id=45&nominee_id=0&place=0&gender=2&alive=0&province=0
Haukkujilleen Bono vastasi, että nämä saavat työntää kritiikin perseeseensä, ja että hän on päättänyt nähtyään 3:nnen maailman nälkää näkevät lapset, että suutelee vaikka saatanaa, jos sen avulla pystytään lievittämään kroonista köyhyyttä ja saamaan nälkäisille lapsille ruokaa. Bono siis vähät välitti, pyrkiessään suureen päämääräänsä, kriitikkojen saivarteluista muotoseikkojen suhteen: Bono ei olisi saanut käydä tapaamassa arvostelijoiden mielestä maailman suurimpia pahuuden tuottajia, Putinia, Bushia ja Paavia. Bono suuteli heidän persettään, sai heidät puolelleen ja pääsi tavoitteeseensa: Köyhien maiden velat annettiin pääosin anteeksi ja tehtiin järkevä maksuohjelma loppuvelan hoitamiseksi. Jatkossa Maailmanpankki ei enää voi kyykyttää maita, jossa lapset kuolevat nälkään, niin helposti kuin aikaisemmin.
Yhtä kovakorvainen kritiikille suuren päämärän edessä kuin Bono, oli Anneli Jäätteenmäki nostaessaan vaalien 2003 alla esille Irakin-sotavalmisteluihin liittyvät asiat ja Suomen suhteet niihin. Suomihan oli sitoutumassa USA:n suurvaltapolitiikkaan tavalla, joka oli täysin päinvastainen siihen linjaan verrattuna, jota Suomi oli toisen maailmansodan jälkeen ulkopolitiikassaan harjoittanut, eli tiukka pysytteleminen suurvaltaristiriitojen ulkopuolella.
Jäätteenmäki onnistui oppositioasemasta lyömään uuden linjan takuumiehen Paavo Lipposen. Jäätteenmäen pääministeriys jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä joidenkin muotoseikoissa tekemiensä virheiden vuoksi, kostonhimoinen hävinnyt puoli onnistui savustamaan Jäätteenmäen pääministerin pallilta. Jäätteenmäki oli kuitenkin voittaja ja kansan silmien aukaisija. Kansa palkitsikin hänet ennätysmäisellä äänisaaliilla sekä EU-vaaleissa, että ”Suurin suomalainen” äänestyksessä.
Bonoa ja Jäätteenmäkeä yhdistäviä tekijöitä ovat siis peloton pyrkimys suuriin päämääriin, pienistä muotoseikoista ”vähät välittäminen” jos ne estävät tavoitteiden saavuttamista - vaikka itse joutuisi muotoseikkojen rikkomisesta myöhemmin kärsimään.
Bono lyötiin ritariksi, mutta missä viipyy tunnustus Jäätteenmäelle?
Bono:
http://en.wikipedia.org/wiki/Bono
Jäätteenmäki:
http://www.yle.fi/suuretsuomalaiset/100_suurinta/index.php?top100_id=45&nominee_id=0&place=0&gender=2&alive=0&province=0
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kun sanot näin: "Suomihan oli sitoutumassa USA:n suurvaltapolitiikkaan tavalla, joka oli täysin päinvastainen siihen linjaan verrattuna, jota...", valehtelet silmät päästäsi, mikä vetää maton koko juttusi alta, kun sen keskeinen väite on totuuspohjaa vailla.
Suomi ei ollut joulukuussa 2002 sitoutumassa yhtään mihinkään USA:n politiikkaan. Tuollainen väite on täysi valhe.
Nyt on kyllä jo tietoa vuosien 2002-03 tapahtumista niin paljon saatavilla, että yhä hullummalta tuntuu väite, ettei Lipponen ollut kääntämässä Suomen ulkopolitiikkaa kohti räjähdysherkkiä ytimiä. Jo pienikin tussahdus ytimessä vahingoittaa Suomen kaltaista pientä maata tuntuvasti, jos se on liian lähellä sitä.
Härkäpäinen asian kieltäminen ei totuutta muuksi muuta. Suomi oli Lipposen hallitusten aikana pyrkimässä lähemmäksi ytimiä, kuin maallamme on ankarien kokemusten kautta tulleen viisauden opettamana hyvä olla.
Mistä mahtnee johtua, että ainoat tahot, jotka väittävät suomen ulkopolitiikkaa yritetyn muuttaa joulukuussa 2002 suhteessa USAan ja Irakin sotaan, ovat kaikki Jäätteenmäen lojaaleja kannattajia?
Yksikään muu taho, ei Suomessa eikä ulkomailla väitä mitään tuollaista. Ne itse asiassa sanovat, että Suomen ulkopolitiikka suhteessa Irakin sotaan oli erittäin tiukasti ja johdonmukaisesti koko ajan samalla linjalla: kaikki painostus ja voimatoimet on tuomittava, ellei niillä ole YK:n turvallisuusneuvoston hyväksyntää.
Jopa USA:n ulkoministeriö on vahvistanut, ettei sillä ole koskaan ollut mitään epäselvää siitä, että tuo oli Suomen ulkopolitiikan johdonmukainen ja pysyvä linja koko ajan silloinkin, kun USA:n oma linja muuttui ja kääntyi avoimeksi, YK:sta piittaamattomaksi sotahankkeeksi alkutalvesta 2003.
Se väite, että Suomi (tai Lipponen) olisi edes yrittänyt jollain tavalla mennä tuohon mukaan on täysin absurdi väite ja todella silkka valhe.
On todella hämmästyttävää, että yli neljä vuotta tuon tapahtuman jälkeen löytyy yksittäisiä kusipäitä, jotka jaksavat elättää myyttiä siitä, että valehteleva Jäätteenmäki muka olisi paljastanut jotain, kun tuollaiselle hömpälle ei ole koskaan löytynyt tukea mistään muualta kuin Jäätteenmäen hameen helmoissa pyöriviltä idiooteilta.
Ei ne jotka väittävät lipposen yrittäneen johdattaa suomen osalliseksi lähi-idän sotaan ole suinkaan mitään yksttäisiä kusipäitä, tuskin kusipäitä ollenkaan. Määrä on jokatapauksessa suuri ja varovaisestikin arvioiden voidaan puhua sadoistatuhansista.
No lipponnen nyt maatkoon siellä nahkurin orsillaan jonne Golgatan Olga hänet johdatti.
Vain silmät ummessa kävelevä sossu voi kirjoittaa noin tyhmiä kommentteja mitä sinäkin teet, uskotko niihin edes itsekkään.
Harmi ettei näillä foorumeilla ole vielä kuvallisia viestejä, olisi kiva nähdä sinunkin kielesi tai paremminkin sen väri.
eikä välittänyt häntä halveeravista kusipäistä Suomen pitkäaikaista etua varjelemaan pyrkiessään. Tottakai hänen mielessään oli myös johtamansa puolueen tulevaisuuden tavoite: nousta oppositioasemasta maan johtavaksi puolueeksi - pääministeripuolueeksi. Kintuilleen kuseksivista rakeista välittämättä hän saavutti molemmat päämääränsä. Hänen saavutuksensa ovat myös kestäviä. Jäätteenmäki on saattanut seurata sivusta mielihyvästä myhäillen, että hänen viitoittamalla tiellä on pysytty. Suomi oli vähällä kärventää ulkopoliittiset siipensä varomamattoman pääministeri Lipposen aikana. Paljolti Jäätteenmäen ansiosta näin ei käynyt.
USA:n suhteemme olisimme kyllä voineet hoitaa paremmin. Presidentti Halosen YK:ssa pitämässä puheessaan suorittama USA:n Irak-politiikan rankkasanainen tuomitseminen on aiheuttanut suhteissa hallaa näihin päiviin asti. Hän meni toiseen äärimmäisyyteen kuin USA:han ylimakeasti suhtautunut Lipponen. Parempi on välttää äärimmäisyyksiä ja pysytellä asialinjalla kultaisella keskitiellä.
Olet oikeassa Bonosta. Ja oikeassa muuten ovat nekin jotka pelkäävät että Bono veljeilee väärillä vesillä. Bono puolustautuu todellisilla saavutuksillaan, ja muistaa korostaa käsityksenään että niin pankkiirit kuin poliitikot ovat täysiä paskoja.
Juuri tämä erottaa Bonon Anneli Jäätteenmäestä. Bonolle itse asiasubstanssi oli tärkeä. Mikään henkilökohtainen ei merkinnyt mitään, kun asioita piti ajaa. Jäätteenmäen suhteen tilanne oli kokonaan toisinpäin. Hän törmäsi Lipposen tyrimisiin sattumalta, ja ne olivat kultakaivos vaalivoittoa tavoitelleelle oppositiojohtajalle. Jos itse asiasubstanssi olisi merkinnyt Jäätteenmäelle samaa kuin mitä köyhien maiden velkaongelma Bonolle, Lipposesta olisi tehty perinpohjin selvää. Siihenhän Jäätteenmäellä ei edes pääministerinä ollut haluja, tuskin edes kykyjä.
Jäätteenmäki onnistui sohaismaan ampiaispesään, ja Suomessa on yhä selvittämättä se kansallinen trauma, jonka tosiasiallinen osallistumisemme USA:n sotakoalitioon aiheutti. Ja aiheuttaa. Sillä emmehän edelleenkään ole tehneet suhdettamme selväksi mm. osuudestamme irakilaispoliisien kouluttamiseen miehityshallinnon käyttöön.
Lipponen joutui vetäytymään valtapaikoilta mutta välttyi valtakunnanoikeudelta. Jäätteenmäestä tehtiin valtavalla propagandakampanjalla sijaiskärsijä. Totuus saatiin haudattua, ja osa suomalaisista uskoo yhä että kaikki paha sijoittuukin Jäätteenmäkeen. Että siis tämän käsittämättömän typerät menettelytavat ja valehtelut merkitsevät että Lipponen oli oikeassa ja puhui totta.
Tosiasia on että Jäätteenmäki oli asiasubstanssin suhteen täysin oikeassa, ja jos itse asia olisi hänelle mitään muuta kuin vaalimenestystä merkinnyt, hän olisi sen asian hoitanut kuntoon. Mutta hän oli juuri sellainen valtapoliitikko, jota Bono tarkoittaa poliitikkoja inhotessaan -- vain valta oli tärkeää, ei totuus. Demarit saivat pelastaa paksupäisen Lipposensa, ja kansa saa elää harhaluulojensa vallassa kuvitellen että olemme YK:n emmekä USA:n sotakoalition puolella.
Otan vain pari pahinta kohtaa korjattavaksi:
>>Jäätteenmäki onnistui sohaismaan ampiaispesään, ja Suomessa on yhä selvittämättä se kansallinen trauma, jonka tosiasiallinen osallistumisemme USA:n sotakoalitioon aiheutti. Ja aiheuttaa.>Sillä emmehän edelleenkään ole tehneet suhdettamme selväksi mm. osuudestamme irakilaispoliisien kouluttamiseen miehityshallinnon käyttöön.>Lipponen joutui vetäytymään valtapaikoilta mutta välttyi valtakunnanoikeudelta.>Jäätteenmäestä tehtiin valtavalla propagandakampanjalla sijaiskärsijä.
>> Tuo on kaikki selvitetty eikä Suomi ole osallistunut mihinkään sotakoalitioon.
Edes sitä ei ole selvitetty minkä taustakontekstin varassa Lipponen neuvotteli Bushin kanssa.
>> Suomi ei ole koskaan koluttanut mitään joukkoja miehityshallinnon, vaan Irakin oman, vapailla demokraattisilla vaaleilla valitun, laillisen hallituksen käyttöön.
Tyhjää sanahelinää. Tosiasiassa Suomi on jonkun pyynnöstä, joskus jossakin joidenkin välillä tehdyn sopimuksen perusteella osallistunut samaan projektiin, jossa ovat olleet mukana myös esim. CIA:n kuolemanpartiokouluttajat. Demokratia on näistä hommista varsin kaukana.
Muutoin ajattelusi on alkeellista, et ole paneutunut asioihin ja hoet samoja fraasejasi, eli suoraan sanoen kanssasi ei voi eikä kannata keskustella. Tyhjää asennetta, ei asiaa.
Mutta sanottakoon muita varten nyt vielä kerran:
Jäätteemäen tekemisillä, sanomisilla, myöntämisillä, väittämisillä, aneluilla, vihjailuilla, valehteluilla, asioidenhallinnalla, johtamiskyvyillä tai sukkahousuilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa että Lipponen teki täydellisen tyräyksen antaessaan Bushin kiittää Suomen hallitusta koalitioon liittymisestä.
Jäätteenmäen uho ja tuho oli pelkkää vallantavoittelua keinoja kaihtamatta.
Haastaessaan osaamiseltaan ylivoimaisen Lipposen hänen täytyi turvautua pikku vilppiin josta kiinnijäätyään sotkeutui suureen selittelyjen ja valheiden verkkoon. Tilannetta voisi verrata vaikkapa hemohess hiihtäjien selittelyihin käryjen jälkeen; Totuus kaivettiin esiin pala palalta median toimesta ja Jäätteenmäki venkoili valheen verkossa
Moni täälläkin on todistellut kanssan olleen Jäätteenmäen puolella sitten Eurovaaleissa, mutta jos katsotaan minkälainen luuseriporukka hänellä oli siinä koitoksessa vastassa, Kokoomuksen täysin pihalla ollut Stubb ja Itälä, Vihreiden itsensäkin hyjeksimä Hassi, Vasureiden ikijäärä Seppänen tai demareiden Pasilinna tai Lehtinen niin täytyyhän hänen tuollaisessa porukassa menestyä. Mutta kepu puolueena kuitenkin koki tappion, ensimmäisen siinä tappioiden sarjassa johon Vanhanen on puolueensa johtanut mikä todistaa vain osan kepulaisista antaneen äänensä Jäätteenmäelle
Lipposen ja Bushin keskustelujen "taustakontekstit" selvitettiin medialle avoimesti heti Lipposen palattua matkaltaan, eduskunnan turvallisuus- ja puolustuspoliittiselle valiokunnalle vielä ennen joulua 2002 ja lopullisesti sen jälkeen, kun joku selvittämätön taho vuodatti Washingtonin suurlähetystön muistieon samaan aikaan molemmille iltapäivälehille.
Keskustelujen sisältö ja "taustakontekstit" reposteltiin tyhjentävästi läpi myös Mannisen ja Jäätteenmäen oikeudenkäynnissä, joten ainakin tuo asia on selvitetty niin tarkkaan, ettei mitään voi enää tarkemmin selvittää.
Irakilaispoliisien kouluttaminen on puolestaan YK:n siunaama projekti, koska kaikkien - nimenomaan YK:n - intresseissä on, että irakilaiset pystyvät ottamaan itse vastuun sisäisestä turvallisuudestaan, jotta liittouma voisi vetää joukkonsa pois ilman, että Irakin kansa joutuu heti sisäisen anarkian valtaan.
Mitä koalitiuoon tulee, niin siinä on kaltaistesi höpöttäjien suurin ajatusvirhe. Jäätteenmäkikin kuvitteli, että hän voi ripustaa vääristelevät vihjeensä Manniselta saamansa faksin koalitio-sanaan, ja niin teet sinäkin raukka, kun et millään voi totuutta valheeksi vääntää.
Koeta nyt muistaa, että USA käynnisti toimet "sotakoalitionsa" muodostamiseksi vasta 2-3 kuukautta Lipposen vierailun jälkeen. Joulukuussa 2002 USA pyrki vielä kaikin keinoin saamaan aikeilleen YK:n hyväksynnän, eli Lipposen ja Bushin keskustellessa Suomi ja USA todella olivat samassa koalitiossa yhdessä YK:n kanssa, mistä Lipposen oli syytäkin kiitellä Bushia.
Minusta on jo näin kauan tapahtumien jälkeen hyvin surullista, että joku sinun kaltaisesi jaksaa elätellä valheita mielessään, vaikka totuuskin on tiedossa, ollut jo yli neljä vuotta.
Kun verrataan Jäätteenmäen äänimääriä eduskunta- ja eurovaaleissa, niin Jäätteenmäki menetti lähes 20 000 ääntä eurovaaleissa verrattuna niihin ääniin mitä hän oli Vaasan ja Helsingin vaalipiireistä saanut eduskuntavaaleissa.
Jäätteenmäki nousi äänikuningattareksi ainoastaan eri vaalipiirien yhteenlaskettujen hajaäänten vuoksi, kun esim. täysin tuntematon, kokoomuksen Aleksander Stubb sai ainoana todellisena EU-asiantuntijana miltei saman verra ääniä kuin Jäätteenmäki.
>> Koeta nyt muistaa, että USA käynnisti toimet "sotakoalitionsa" muodostamiseksi vasta 2-3 kuukautta Lipposen vierailun jälkeen. Joulukuussa 2002 USA pyrki vielä kaikin keinoin saamaan aikeilleen YK:n hyväksynnän, eli Lipposen ja Bushin keskustellessa Suomi ja USA todella olivat samassa koalitiossa yhdessä YK:n kanssa, mistä Lipposen oli syytäkin kiitellä Bushia.
Tää on tosihyvä. Todellista jabahistoriikkia. Lisää tällaista, niin Spedekin kääntyy haudassaan.
eikä selvin sanoin jo etukäteen (Jäätteenmäen ansiosta) sanoutunut irti Yhdysvaltain sotapolitiikasta, siitä sopasta irti pääseminen olisi ollut myöhemmin kovan työn takana.
Kymmeniätuhansia metallimiehiä työllistävistä jälleenrakennusprojekteistahan unelmoitiin ääneen vielä kuukausia Yhdysvaltain hyökkäyksen jälkeen ja sätittiin Jäätteenmäkeä ilkeästi Lipposen kirnuuksen kaatamisesta. Se kova sättiminen oli selvä merkki siitä, että oli suunniteltu osallistumista tiukasti amerikkalaisyhtiöiden (Bechtel ja Parsons) valvonnassa tapahtuvaan Irakin jälleenrakennukseen. Suomi myös osallistui niihin aikoihin muutamaan jälleenrakennuskoalition salaiseen kokoukseen.
Selvää ulkopoliittista kähmimistä oli siis ilmassa. Suomen onni, että se vedettiin oppositiojohtaja Jäätteenmäen ansiosta ajoissa esiin. Toivottavasti nykyinenkin oppositio toimii yhtä ryhdikkäästi jos Vanhasen hallitus haksahtaa vastaaviin ulkopoliittisiin salakähmäilyihin. Tuskinpa niin tulee käymään, sillä onneksemme ulkoministeri Kanerva on äärimmäisen kokenut poliitikko. Ja jos Kanerva haksahtaa, hänen läheinen virkatoverinsa Väyrynen kuiskaa hänelle varmasti varoituksen sanasen. Siinä meillä on ulkopoliittinen tuplavarmistus. Varomattomalla Lipposellakin olisi sietänyt olla sellainen. Tai oikeastaan hänellä oli, mutta hän ei muiden neuvoja suvainnut.
Historiaa voi totuudellisesti tarkastella ainoastaan sijoittamalla tapahtumat aikajanalle siihen järjestykseen, missä asiat tapahtuivat.
Bushin ja Lipposen keskustellessa joulukuussa 2002 USA ajoi YK:n hyväksyntää hyökkäykselleen, eli oli juuri siinä koalitiossa Suomen ja kymmenien muiden maiden kanssa, joiden mielestä hyökkäys ei ole sallittu ilman YK:n lupaa.
Kun lupaa ei sitten saatu, USA käynnisti "sotakoalitionsa" muodostamisen vasta 2-3 kuukautta myöhemmin, missä Suomi ei tietenkään ollut mukana, koska Suuomi ei koskaan muuttanut em. linjaansa YK:n hyväksynnän edellyttämisestä.
Näin se vaan nyt meni, mikä kanta on jokaisella, joka ulkopolitiikasta ja historiasta jotain tajuaa, sillä totuushan ei muuksi muutu, vaikka Jäätteenmäki olisi "koalitioilla" hämännyt asioita ymmärtämättömiä puupäitä miten päin tahansa.
Suomi on aina lipautunut sotatoimialueiden jälleenrakennukseen ja oli siihen koko ajan virallisesti lupautunut.
Tällä jälleenrakennuksella ei ole mitään tekemistä minkään sotakoalition kanssa, koska sivistysmaa Suomi auttaa aina hätää kärsiviä kansoja pääsemään jaloilleen olipa itse sota miten laiton tahansa.
Juuri tähän jälleenrakennukseen sisäktyvät kaikki rakennusprojektit ja myös irakilaisten poliisien koulutus Irakin vapailla vaaleilla valitun hallituksen käyttöön.
Asioita ei siis kannata sotkea, koska siinä sekoaa ensin vain sotkijan oma alatuskulku.
kun menevät jo kaikki sanatkin sekaisin.
Ai niin tuo itse teksti oli muuten täyttä soopaa, onko oikein kiljavan akatemiassa opiskeltu.
Tekeekö sinut noin rauhattokamsi se, että Jäätteenmäen kusetukset ovat niin heppoisia, että minäkin ne olen moneen kertaan teilannut perättömäksi poliittiseksi hämäilyksi?
Sää se sitten et ole seurannut Bushin hallinnon tekemisiä ennen joulukuuta 2002? Yllätys, yllätys... USA:n Irak-politiikka alkoi ulkopoliittisin ohjelmajulistuksin jo aiemmin syksyllä. Maailman ehkä eniten kansainvälisen oikeuden asiantuntijoita puhuttaneessa ohjelmajulistuksessa ilmoitettiin selvät suunnitelmat ja marssijärjestys, jota myös noudatettiin ja jonka suhteen alusta alkaen ja koko ajan oli tiedossa että ellei USA saa YK:a mukaan se toimii itse ja kokoamansa koalition tuella... Et ole näemmä myöskään seurannut kotimaista asiantuntijakeskusteluamme, joka ei kaikin osin ollut yhtä asiantuntematonta kuin sittemmin Lipposen neuvotteluvalmiudet. Etkä ole muuten paneutunut esimerkiksi UTVA:n kannanottojen matkan varrella muuttuneisiin painotuksiin. Etkä muuten ole perehtynyt edes kansalaiskeskusteluun asiasta... ilmeisesti siksi että käyt itse sitä hokemalla katteettomia irrallisia fraasejasi muka "faktoina". Etkä sitten ole edes perehtynyt Jäätteenmäen-Mannisen oikeudenkäyntipapereihin, vaikka niistäkin meuhkaat...
Jaa, mutta turhaanhan tässä näitä tosiasioita toistelemaan. Jos ne sinuun vaikuttaisivat, olisit jo aikapäiviä luopunut jankuttamasta katteettomia kliseitäsi. Itse etsisin kyllä kylkeeni jotain lämmittävämpää kuin bush-uskovaisten ja lippospuolustelijoiden niljakkaat väistöliikkeet.
Usan aiemmilla aikeilla ja myöhemmillä tekemisillä on vain jälkiviisaan selittelyn merkitys, koska joulukuussa USA haki hyökkäysaikeelleen YK:n hyväksyntää ja jos se olisi sen saanut, niin sota olisi ollut YK:n luvalla aloitettu.
Vain tämä on ratkaisevaa, kun arvioidaan Bushin ja Lipposen keskustelua, koska juuri tämä USA:n politiikka oli silloin päällimmäisenä.
Kaikki muu on pelkkää onnetonta selittelyä, jolla ei ole mitään tekemistä Suomen ulkopoliittisen linjan kanssa.
Todellinen valhe on se, että UTVA:n kannanotot olisivat jossain vaiheessa muuttuneet. niissä ei muuttunut yhtään mikään, ei edes pilkun paikka.
Suomen muuttumaton kanta oli koko aian se, että kaikki voimatoimet Irakia vastaan edellyttivät YK:n hyväksymisen ja muu oli ehdottoman tuomittavaa.
Tämä kanta ei muuttunut kertaakaan eikä sitä edes täsmennetty kertaakaan, vaan ainoastaan toistettiin, kun Jäätteenmäen valheelliset vihjailut herättivät sekaannusta kansainvälisessä mediassa.
Jos joku jankkaa "katteettomia kliseitä", niin se olet sinä, koska lipposvihasi ja Bush-kaunasi estää sinua tarkastelemasta historiaa neutraalilla tasolla kaikki oleelliset asiat huomioon ottaen.
Jäätteenmäkeä ja sinun kaltaisiasi käy sääliksi, koska te sorrutte politikoivaan ja tarkoiytushakuiseen vääristelyyn, kun poimitte toteutuneista asioista vain ne, jotka tulkevat omaa kaunaista tavoitettanne heittää paskaa Suomen ulkopoliittisen linjan päälle.
Se on ihan kiva näin loma-aikana ottaa vähän drinksua. Mutta kun ottaa, tällaiset analyyttisemmät keskustelut menevät helposti yli alkoholin sumentaman aivokoneiston kapasiteetin. Kannattaa ehkä jättää tämän tyyppiset avaukset rauhaan siihen asti kunnes mieli on taas kirkas. Silloin ajattelu ja kirjoituskin sujuu.
tekemättömäksi. Tähän asti SDP:n hallussa oleva ulkopolitiikan hallintokoneisto (ollut Sorsan ajoista lähtien) on pystynyt peittämään jäljet mutta kyllä ne sieltä aikanaan vielä esiin kaivetaan. Keskustan ja Kokoomuksen hallitessa komento nimittäin muuttuu ulkoasianhallinnossakin.
reagoit juuri niin kuin oli odotettavissa
No, sehän on ymmärrettävää. Kun ottaa drinksua, saattaa tulla kohmelo.