Ihmiseläimet ovat ilmestyneet tänne maapallolle sattumalta, tarkoituksettomien luonnonlakien yhdentekevänä sivutuotteena. Tosin mikään eläin ei ole muodostunut sattumalta juuri sellaiseksi kuin se nykyään on, sillä evoluution armoton mekanismi on karsinut heikot ja elinkelvottomat yksilöt pois sekä varmistanut näin myös ihmiseläinten säilymisen maapallon haastavissa olosuhteissa, ainakin toistaiseksi... Mutta oli ihmiseläin miten terve, vahva ja älykäs tahansa, sen elämä on siis täysin vailla tarkoitusta. Se temmeltää täällä maapallolla aikansa, vanhenee, heikkenee ja kuolee pois. Katoaa ikuisiksi ajoiksi. Ja lopulta kaikki ihmiseläimet katoavat, kaikki elämä katoaa. Ja maapallokin tuhoutuu. Kukaan ei jää muistelemaan mitään, yhtä hyvin olisi voinut koko maapallo eläimineen jäädä syntymättä.
Kaikesta edellä mainitusta huolimatta itsetuhoisuus on ihmiseläinten keskuudessa melko harvinaista. Evoluutio on varmistanut kaikille eläimille vahvan itsesäilytyssvietin eikä ihmiseläin ole tästä mikään poikkeus. Luonto ikäänkuin huijaa ihmiseläimet jatkamaan tarkoituksetonta elämäänsä.
Itsesäilytyssvietti myös saa ihmiseläimet välttämään lajitoveriensa tappamista. Sillä väkivaltainen ihmiseläin saa ihmiseläinten yhteisössä nopeasti paljon vihollisia. Ja mitä enemmän vihollisia, sitä huonommat eloonjäämismahdollisuudet.
Itsesäilytysvietti saa myös monet ihmiseläimet huijaamaan itseään erilaisilla jumalsaduilla. On muka helpompi elää, kun kuvittelee elämällä olevan jonkin tarkoituksen... Sokeaa narsismia!
Voi toki käydä niinkin, että ihmiseläimen itsesäilytysvietti syystä tai toisesta häiriintyy. Tämä johtaa helposti ihmiseläimen "ennenaikaiseen" tuhoutumiseen... Vaikka toisaalta, mitä väliä on millään? Jumalia ei ole, sieluja ei ole, tarkoitusta ei ole. On vain luonnonlakien ja evoluution hallitsema koneisto, jonka yksi mitätön ja väliaikainen osanen koko ihmiseläinten populaatio on. Mitä merkitystä siis on sillä, miten yhden ihmiseläimen vietit toimivat? Mitä merkitystä on sillä, onko yksittäinen ihmiseläin "hyväntekijä" vai "hirviö"?
Copy pastetettua myönnän, mutta niin on jokainen raamatunlausekin.
Kaikesta edellä mainitusta huolimatta itsetuhoisuus on ihmiseläinten keskuudessa melko harvinaista. Evoluutio on varmistanut kaikille eläimille vahvan itsesäilytyssvietin eikä ihmiseläin ole tästä mikään poikkeus. Luonto ikäänkuin huijaa ihmiseläimet jatkamaan tarkoituksetonta elämäänsä.
Itsesäilytyssvietti myös saa ihmiseläimet välttämään lajitoveriensa tappamista. Sillä väkivaltainen ihmiseläin saa ihmiseläinten yhteisössä nopeasti paljon vihollisia. Ja mitä enemmän vihollisia, sitä huonommat eloonjäämismahdollisuudet.
Itsesäilytysvietti saa myös monet ihmiseläimet huijaamaan itseään erilaisilla jumalsaduilla. On muka helpompi elää, kun kuvittelee elämällä olevan jonkin tarkoituksen... Sokeaa narsismia!
Voi toki käydä niinkin, että ihmiseläimen itsesäilytysvietti syystä tai toisesta häiriintyy. Tämä johtaa helposti ihmiseläimen "ennenaikaiseen" tuhoutumiseen... Vaikka toisaalta, mitä väliä on millään? Jumalia ei ole, sieluja ei ole, tarkoitusta ei ole. On vain luonnonlakien ja evoluution hallitsema koneisto, jonka yksi mitätön ja väliaikainen osanen koko ihmiseläinten populaatio on. Mitä merkitystä siis on sillä, miten yhden ihmiseläimen vietit toimivat? Mitä merkitystä on sillä, onko yksittäinen ihmiseläin "hyväntekijä" vai "hirviö"?
Copy pastetettua myönnän, mutta niin on jokainen raamatunlausekin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
jos näin olisi mitä tuon kirjoituksen ajatuksena ON!!!
Miksi emme sitten tappaisi itseämme kun kaikki on suurta sattumaa ja niin turhaahan täällä on sitten elellä ja taistella oikeuksistaan ja tehdä työtä
- ihan turhaan!!!!
En ala kiistelemään asiasta.......sekin on turhaa.
Missä on mielikuvituksesi? Sitä usein ihmettelen ihmisten kohdalla jotka perustavat uskonsa vain puhtaisiin tieteellisiin faktoihin.
MIELIKUVISTUS ON MEITÄ KANNATTAVA VOIMA -vai onko?
TOTUUDEN!
Mahtavaa, aivan mahtavaa!
Jos olemme 'sivu-tuote' mikä on 'pää-tuote'?
Miksi evoluutio karsii ja pyrkii karsimaan elämän-muodoista mahdollsimman elinkelpoisia--> jos sillä ei olisi juuri SITÄ kyseistä funktiota, eli ei siis puhuta enää tarkoituksettomuudesta.
Häviämättömyyden laki ylettyy myös ajatuksellisuuden kollektiiviseen olemassaoloon, se ei koskaan voi hävitä se vain muuttaa muotoaan.
Elämä tässä konseptissa perustuu kaikilta osin kuolemaan, 'voittajiin ja häviäjiin', toisen eliminonti on sun elämäsi tae, eli se ajaa pakolla olennot olemaan agressiivisia.
Toisin sanoen olevaisuus on itse itsekyys, sen osaset vain noudattavat ja ovat pakotettu tuohon muotiin.
Tästä sitten kumpuaa ne haaveet ja toiveet siitä--> että voitaisiin olla epä-itsekkäämpiä--> tämä tarkoittaisi ihmis-elämän ja olevaisuuden rajallisuuden poistumista--> tiede pyrkii tuon rajallisuuden poistamiseen tieteen keinoin, uskonnot luottavat ihmisten haaveiden ja toiveiden toteutumiseen saman lähteen [luoja] taholta joka rajallisuuden [heidän mukaansa] valmisti---> tajuamatta siis sen olevan tätä kautta mahdottomuus.
Ihmisluonto osana eläin-luontoa ei tuhoa maailmaa, sen tekee tietoisuuden sekoittuminen elukka-luontoon, se tuo siihen mm.sääliväisyyden, empatian jolloin esimerkiksi perimä muuttuu pidettäessä heikompia ja sairaita elossa ja lisääntymässä keinotekoisesti.
Hienoa, ateisti, hienoa... Olipas se liikuttavaa tekstiä... harmi vain että tekstin asia on vain faktanörttien keksimää soopaa.