Mielenterveyden/sairauden hoitajat, psykologit, psykiatrit ja suurinosa potilaista ovat sairaita.
Kukaan tervejärkinen ei pohdi omaa taikka jonkun toisen mielenterveyttä taikka sairautta eikä myöskään pyri hoitamaan luulotautiaan myrkyillä(lääkkeillä). Kokeilkaapa keskikaljaa.
Kukaan tervejärkinen ei pohdi omaa taikka jonkun toisen mielenterveyttä taikka sairautta eikä myöskään pyri hoitamaan luulotautiaan myrkyillä(lääkkeillä). Kokeilkaapa keskikaljaa.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Onko nyt vai mitä tarkoitit?
KESKIKALJAA
Mulla ainakin on mitä ihanin terapeutti, joka osaa asiansa eli auttaa selviytymään ja antaa voimia jaksaa kun itselläni ei ole.
No tietysti terapiassa käyvät ihmiset on sairaita eihän ne muuten apua hakisikaan.
Vaikkakin on minulla ammatti...olen luokan opettaja ja käyn töissä. Eikä minun ongelmiani päälle päin huomaa.
Voinhan olla vaikka SINUN luokassa opettajana jos olet vielä koulussa.
Mutta koetahan jaksaa ja pura vihasi jossain muulla palstalla. Tänne kirjoittavat ihmiset tuskin kaipaavat sinun masentavia kommentteja. Kiitos.
"sairaiden" tervehtyminen vaatii totuutta joka tässä asiassa on se, että mielisairauksia on loppujenlopuksi hyvinkin vähän. Lähes kaikki ns."sairaudet" ovat luulotauteja joista ei pääse eroon muuta kuin myöntämällä totuus, käytännössä siis sen ettei sairautta ole, on olemassa vain oireita jotka voivat johtua vaikka ärsyttävästä äidistä taikka aavistuksen tyhmästä opettajasta.
Eräs tuttuni oli hyvinkin tasapainoton. Nuoriaikuinen ihminen käyttäytyi toisinaan väkivaltaisesti sekä hyvin ajattelemattomasti. Pitkään seuratessani tätä ihmistä havaitsin ketjureaktion. Joka ainut kerta sen jälkeen kun tämä ihminen oli äitinsä seurassa, hänen käytöksensä muuttui oleellisesti. Tämä äiti ärsytti kaikilla olemassa olevilla keinoilla tätä nuorta-aikuista mikäli hän ei ollut äitinsä mieliksi. Yleisesti ottaen äidille ei kelvannut mikään.
Käytännössä siis ihmisten pitäisi alkaa hoitamaan sairautta eikä niinkään oiretta. Oire tässätapauksessa on nuoriaikuinen ja sairaus äiti. Oire voi olla masennus, väkivaltaisuus taikka jokin muu älytön käytös. Kukaan ei hyödy oirehtivan hoidosta, mutta sairauden hoidosta hyötyy sen, että oireet jäävät pois.
Puhut asiaa, mutta on myös niitä joilla on oikeasti mielenterveys ongelmia aivan oman päänsä sisässä, ilman, että olisi ärsyttäviä äitejä, taikka tyhmiä opettajia =)
Totuus piilee siinä, että mitään mielenterveys ongelmia ei ole. Tervehtyminen alkaa sitä, että myöntää sen ettei mikään ole huonosti. Mikäli on jokin huonosti niin aloittaa parantamisen siitäkohtaa missä on vikaa. Rikkinäisiin sukkiin auttaa uudet sukat eikä suinkaan vapaudenriisto suljetussa laitoksessa.
Itse olen joutunut hoitoon jossa vakuuteltiin, että jotain vikaa on. Viaksi mainittiin ettei minua saa kiinni, työasiani ei miellyttänyt sukulaisia, sukulaiset halusivat minulle vapaaehtoista koulutusta jne... Jos minulla on sähköposti, kännykkä jossa vastaaja/txt-palvelu ja kotiosoite, minut saadaan tuolloin melkoisen hyvin kiinni jos vain halua riittää. Työasiani ei kuulu ulkopuolisille koska olen aikuinen ja asun omassa asunnossa ja niinpitkään kun en itse hakeudu koulutukseen, niin tuolloin en myöskään koulutusta halua. Työasiatkin on pitälti menneet hyvin silloin kun en joudu olemaan sukulaisteni hölmäöjen tuttujen kanssa samalla osastolla.
Käytännössä nyt ollaan siinätilanteessa, että mielenterveyden hoito on ollut haitaksi eikä suinkaan hyödyksi. Se että mielenterveyttä hoidetaan rikkomalla henkinen tasapaino vakuuttelemalla, että jotain vikaa on ja pyrkimykset yhteiskunnalta vedättää ihmistä vastentahtoisesti elämänsuuntaan johon ei ole minkäänlaista pyrkimystä on jo kokonaisuudessa aiheuttanut tilanteen jossa ollaan tuhottu kaikki saavutettu hyväolo ja taloudellinen tasapaino sen sijaan, että oltaisiin paranettu jotain olemassaolevaa. Mielenterveyden hoito oli siis kokonaisuudessaan alistavaa ja jatkoelämää hankaloittavaa. Tällähetkellä on siis aivan turha edes pyrkiä sellaiseen työhön johoon vaaditaan ehdotonta tasapainoisuutta. Onhan minut ilman minkäänlaisia todisteita leimattu jonka lisäksi todellisuudessa hoitovirheeksi kutsuttava´t toimenpiteet aiheuttanut vaikeuksia joidenka paikkaaminen vie taas valtavasti turhia voimavaroja.
Käytännössä siis mielenterveydenhoitajat sekä lähipiirini kärsii jostakin. Minä en. Minä koen kiusalliseksi selvittää ulkopuoliselle sellaisia asioita jotka eivät heille mitään kuulu.
Ainut syys siis kirjoittaa tänne palstalle on saada ihmiset ymmärtämään, että hyvänolon ja mielenterveyden lähtökohdat piilevät siinä ettei mitään ongelmaa ole edes olemässa ja jos on niin lähestytään ongelmaa oikeasta suunnasta. Korjataan asiat siis siitäkohtaa josta on rikki eikä suinkaan hoidateta oireita. Remonttimiehen ei kannata korjata asiaa joka ei ole rikki. Ihmisitä joka ei tarvitse hoitoa ei tarvitse hoitaa.
Eihän sen vuoksi voi hoitoon laittaa, jos sukulaisiasi ei miellyttänyt työasiasi tai sua saa kiinni.
Miksi menit hoitoon, manipuloitiinko sut uskomaan, että sussa on jotakin häikkää?
Toivon mukaan mulle ei käy juuri noin, kun sulle sillä tilanteeni on aivan sama, kuin sulla aijemmin =/
Todellisuudessa sukulaiset provosoivat omat ongelmansa minuun ja kännykän sulkeminen nukkuessa oli todella tämä tekosyy jolla hoidon tarkkailujakso toteutettiin.
Käytännössä lähisukulaisen pk-yrityksen huono tilanne ja pysyvästi huono mielenterveydellinen tilanne oli se todellinen syy jolla mielivaltaa lähdettiin toteuttamaan. Käytännössä tälläisellä pikkupaikkakunnalla saa aina mielivalta kukoistaa.
Tarkkailujakson aikana kantelin oikeusasiamiehele mielivaltaisesta vapaudenriistosta ja poliisin luvattomasta tunkeutumisesta asuntoon jonka johdosta pakkohoitopäätös tuli tavallaan kostona.
Pakkohoidon aikana isäni tunkeutui vara-avaimilla asuntooni ja otti pöydältä vara-avaimeni joita käyttäen varasti omistamani auton.
Onnekseni totuus tuli ilmi ja yritys jonka kanssa minulla ei ole mitään tekemistä kaatui osittain. Kanteluni meni tyhjään enkä saanut lupauksista huolimatta asiaani oikeuteen vaikka laki tämän sallisi ja vaikka otin yhteyttä julkiseen oikeusavustajaankin asian tiimoilta.
Pakkohoidon perusteet ovat todella tiukat, mutta viranomaisella laintulkinan vapaus ja ottaen huomioon, että tavallinen lanttumaakari on tavallinen persaukinen lässyttäjä, niin todellisuudessa pakkohoidon peruste on hyvinkin mielivallan varassa.
Minulle ei kerrottu edes sitä, että mitä lääkäri LUULEE minun sairastavan. Sanoittiin vain, että ota pillerit nbiin pärjäät kyllä koulussa. Ihmettelin toki, enhän ole kenellekkään edes antanut mieltää, että haluan kouluun. Äitini vain vaati, että menen iltalukioon ja menen kotiin asumaan ja töihin säästääkseni rahaa autoon. Minulla on auto sekä asunto.
Mikäli sinä asut yksin ja olet täysi-ikäinen niin otappa kaikki vara-avaimet pois ja pidä jatkuvasti yhteyttä johonkin luotettavaan tuttavaan. Mikäli osaksesi kuitenkin koituu jokin mielivaltainen vapaudenriisto mielenterveysperustein niin nostappa siitä meteli.
"No tietysti terapiassa käyvät ihmiset on sairaita eihän ne muuten apua hakisikaan."
Niin ovatkin, mutta ainakin ovat älynneet hakea apua ahdistukseensa. Jos luu on katkennut jalasta, niin menet lääkärille ja se korjataan ja kenties annetaan kipulääkkeitä. Jos mieli sairastuu niin mitä tehdään? No mennään lääkärille, aloitetaan kuntoutus ja annetaan "kipu"lääkkeitä. Voittajia ovat ne jotka uskaltavat murtaa yleisiä käsityksiä ja hakea apua vaiettuun kipuun.
Aikas uskomattomalta kuulostaa, että koko sukusi olisi tullut sua vastaan!
Mitä syytä heillä oli haluta sut hoitoon?
Tai mitä syytä isälläsi oli varastaa autosi?
Monenko vanha olet?
Voisiko kyseessä olla ettei vanhempasi ole tottuneet siihen ettei heidän pikku vauvansa asu enään kotona vaan yrittävät saada noinkin sairaasti sut takaisin luokseen asumaan?
Siinä olen kyllä sun kanssa eri mieltä, että kalja auttaisi ongelmien ratkaisuun, ehkä jopa päinvastoin...
No oikeestaan vain vanhemmat jotka tässä on kiukutellut ja olen jo lähes 30, muuttanut pois kotoa heti armejan jälkeen parikymppisenä ja totuus todella on se, että auto todella varastettiin. Onkohan nykyinen laimea esitys autovarkaudesta moottoriajoneuvon luvaton käyttöönotto. Hauskinta asiassa oli se, että en saanut omia avaimia takaisin ensimmäisellä pyynnöllä.
Mitäköhän tähän keskusteluun osallistuneet mahtavat tehdä tänäpäivänä?
mutta edelleen aloittajan aihe on ajankohtainen. Psykiatrian henkilökunta on edelleen sairasta sorttia, kun eivät ole vieläkään oppineet verinäytteiden ja kliinisten tutkimusten tarvetta ennen lääkityksen määräämistä!
Minulta ainakin otettiin litrakaupalla verta ennen lääkitystä, lääkityksen aikana ja lääkityksen jälkeen. Ja taas otettiin verta kun uusi lääke aloitettiin ja sen aikana.
Mitä hyötyä muka on kliinisistä tutkimuksista sillä mikään psykiatrinen "sairaus" ei niissä näy? Se on siis aivan sama määrätä lääkkeet saman tien pärstän mukaan koska ei psykiatriasta saa tiedettä tekemälläkään.
Sitä hyötyä että niissä näkyy muut sairaudet mitkä voisi aiheuttaa samat oireet, niinkun kilpirauhasen vajaatoiminta vs. masennus ja niin edespäin.
Ja niistä näkyy myös paljon alkoholinkäyttö. Mikä on olennainen lääkityksen kannalta, samoin kuin muu terveydentila.
Miksi te sitten määräätte neuroleptejä endokrinologian oireisiin? Neuroleptit eivät paranna hormonien liika- ja vajaatoimintaa. Vain endokrinologi tietää esim. kilpirauhasen toimintahäiriöt, ei psykiatrian henkilökunta.
Me? En minä määrää mitään lääkkeitä.
Ja ei, neurolepteja ei määrätä endokrinologian oireisiin, eikä myöskään masennukseen.
Kilpirauhasen vajaatoiminta näkyy niissä verikokeissa (S-TSH), eikä siihen vaikuta masennuslääkitys. Juuri siksi se katsotaan että voidaan poissulkea se ennenkuin aletaan hoitaa masennuksena.
Kyllä siihen tarvitaan myös S-T4V, S-T3V ja S-RT3 ennen kuin voi puhua riittävästä kilpirauhasmäärityksestä. Pelkkä TSH ei kerro totuutta. Kysy vaikka Kilpirauhasliiton asiantuntijoilta!
Varmaan eri käytäntöjä eri paikoissa, mutta usein otetaan pelkkä TSH (ja ehkä T4V) jonka tarkkuus on aika hyvä ja sitten mikäli siinä näkyy jotain niin selvitetään tarkemmin, mutta sitten sitä ei selvitetä psykiatrian puolella koska se ei ole psykiatrinen ongelma.
Sen takia, muunmuassa, otetaan verikokeet vaikka psykiatriset ongelmat eivät niissä näykkään.
Vai on suurin osa potilaista sairaita? Hämmentävää uutta tietoa...
Suurin osa ihmisistä ovat terveitä. Pelkästään me mielarit olemme niitä sairaita. Kiittäkäämme työntekijöitä; he tuovat maaseudulta rekoilla tänne meille ruuat ja lääkkeet, ja ainut asia mitä te teette on se, että te puratte heihin omaa vihaanne.