Evoluutio loi kreationismin

"Jos voidaan osoittaa yksikin sellainen elämänmuoto, jonka ei voida ajatella kehittyneen vähitellen, vaihe vaiheelta pitkän ajan kuluessa,silloin teoriani murtuu täydellisesti." Charles Darwin, Lajien synty

"Jos evoluutioteoria olisi virheellinen, kuinka voisimme tietää sen?" kysyi yhdysvaltalainen tieteenfilosofiantohtori Paul Nelson Discovery instituutista elokuussa 2003 Ruotsin Gullbrannagårdenissa pidetyssä 8. eurooppalaisessa luomiskonferenssissa. Yhdessä lääkäri Pekka Reinikaisen kanssa osallistuimme Ruotsin luomiskonferenssiin. Joukko ansioituneita tiedemiehiä eri aloilta – geneetikkoja, biokemistejä, geologeja, informaatiotieteilijöitä – selvitti neljän päivän aikana evoluutioteorian ongelmia oman tieteenalansa näkökulmasta. Nelsonin kysymys, on tieteen kannalta hyvin tärkeä. Tieteellisellä teorialla on oltava kriteerit ja ehdot, joiden vallitessa teorian voidaan osoittaa olevan virheellinen. Näiden kriteerien tulee olla julkisia ja ainakin periaatteessa kaikkien testattavissa ja havainnoitavissa. Jokaisen tutkijan, vaikka hän olisikin vakuuttunut tutkimustulostensa paikkansapitävyydestä, on siis ainakin hypoteettisesti oletettava sellaisten tekijöiden olemassaolo, jotka voisivat osoittaa hänen tuloksensa vääräksi. Omassa tutkimuksessaan tieteenfilosofian alueella Nelson pani merkille, että evoluutioteorian falsifiointikriteerejä ei juurikaan ole missään lausuttu julki – ainakaan selkeästi. Ne on kaivettava esiin evoluutioteoreetikkojen tekstistä aivan kuin rivien välistä.Evoluutioteoria perustuu Nelsonin mukaan kolmeen keskeiseen perusolettamukseen: 1. Elämän syntyminen elottomasta aineesta (abiogenesis); 2. Kaikki elämä on saanut alkunsa yhdestä yhteisestä kantamuodosta; 3. Kehittyminen luonnonvalinnan ja sattumanvaraisten mutaatioiden kautta. Sen perusteella mitä evoluutiosta tänä päivänä tiedetään darvinistinen teoria murtuu kaikissa kohdissa.
Seuraavassa joitain pohdintoja, jotka eivät perustu suoraan Nelsonin esitykseen Gullbrannagårdenissa, vaikkakin on kyllä tämän innoittama. Ensiksi, elämän syntyminen elottomasta aineesta on edelleen luonnontieteen kenties suurin ratkaisematon kysymys ja samalla koko evoluutioteorian kenties kriittisin kysymys. Luis Pasteur voitti Ranskan tiedeakatemian palkinnon 1800-luvun puolivälissä, osoittaessaan kokeellisesti, että elävät olennot eivät synny itsestään. Siitä lähtien on ollut kiistatonta, että vain elävät olennot voivat synnyttää eläviä olentoja, omne vivum ex vivo. Tähän päivään mennessämikään ei ole kyennyt asettamaan kyseenalaiseksi Pasteurin tulosta (Scherer-Junker: Evoluutio – kriittinen analyysi, s. 139; Datakirjat 2000). Kuinka elämä evoluutioteorian mukaan sitten sai alkunsa elottomasta? Kukaan ei tiedä. Kenelläkään ei ole edes aavistustakaan miten sellainen olisi mahdollista! Ei ole yhden yhtäkään havaintoa, ei lainkaan näyttöä siitä, että elämää syntyisi elottomasta aineesta. Evoluutioteoreetikkojen mukaan niin on vain täytynyt tapahtua, koska "mehän olemme täällä". On kuitenkin aiheellista kysyä: Jos emme tiedä kuinka se tapahtui, kuinka voimme tietää, että niin tapahtui? (Koukl: Evolution – not fit to survive; Stand to Reason, 2000). Ranskalainen biokemisti Jaques Monod kiteytti tämän ristiriitaisen näkemyksen sanoissaan: "On täysin järjetöntä uskoa elävän solun syntyneen sattumalta. Kuitenkin uskon niin, koska en näe muutakaan vaihtoehtoa." (!!!)

Toiseksi, oletus yhteisestä kantamuodosta on osoittautumassa kestämättömäksi mitä enemmän tiedämme ihmisen perimästä ja mikrobiologiasta. Pekka Reinikaisen tuoreessa kirjassa Dinosaurusten arvoitus, löytyy seuraavamerkittävä sitaatti. Amerikan kemian seuran (American Chemical Society) kokouksessa 21.8.2000 pitämässään juhlaesitelmässä palkittu analyyttisen kemian professori Roland F. Hirsch totesi: "Vaikka ihmisen perimän dna:n kartoittaminen saikin suurimmat otsikot, muistakaamme, että yli kahdenkymmenen mikrobin dna on nyt myös täysin kartoitettu. Tuloksista voidaan todeta, että jokaisen mikrobin perimässä on joskus jopa 30 % geenejä, joille ei löydy vastinetta muista tutkituista genomeista (Pennisi, E. 1999. Is it Time to Uproot the Tree of Life? Science 284: 1305-1307) Samalla voidaan havaita, että tietyissä eliöissä merkittävä määrä geenejä on ilmeisesti tullut useista eri lähteistä, sen sijaan, että ne olisi peritty puuta muistuttavan sukupuun kautta. Tämä tarkoittaa, että 'elämän puun' ulkonäkö riippuu siitä, minkä geenin avulla rakennamme sen. Yleisesti levinneen geenin emäsjärjestystä voidaan käyttää lajien välisiä sukulaissuhteita esittävän kaavion rakentamiseen. 'Puu' voi näyttää aivan toisenlaiselta, jos käytetään toista geeniä. Doolitle, Martin ja muutkin tutkijat ovat esittäneet, että on olemassa elämän verkko, elämän 'puun' asemesta. Vaakatason yhteyksiä on paljon mutta mitään yhteistä 'alkusolua' ei ole. Kuten Doolitle toteaa, eri geenit antavat kiistattomasti erilaisen 'puun', ja tällöin laji tai pääjakso (phylum) voi 'kuulua' moneen eri sukuun (tai kuntaan) samanaikaisesti … Ei siis voi olla olemassa mitään universaalia eliöiden lajinkehityksen sukupuuta, kun asiaatarkastellaan geenien tasolla. Tämä on vastoin Darwinin teorian vallitsevaa versiota, jonka voidaan nytosoittaa olevan täysin väärä, kun näiden mikrobien dna on kartoitettu." (kurs. ja allev. minun) Kolmanneksi, toistaiseksi ei ole olemassa vakuuttavaa näyttöä siitä, että puhtaasti sattumanvaraiset mutaatiot soluissa synnyttäisivät evoluutiota edistäviä muutoksia. Usein käytetty esimerkki antibioottiresistentistä bakteerista on pikemminkin esimerkki informaation vähentymisestä kuin sen lisääntymisestä, mikä olisi edellytys sille, ettäevoluutioteoria pitäisi paikkansa. Tähän seikkaan kiinnitti huomiota mm. juutalainen MIT:ssä kauan työskennellyttutkija Lee Spetner (kirjan Not By Chance kirjoittaja) Gullbrannagårdenissa pitämässään esitelmässä. Lisäksi, on käsittämätöntä, kuinka esimerkiksi yksi kolibakteeri kaikessa monimutkaisuudessaan olisi voinut syntyävähitellen vaihe vaiheelta, sattumanvaraisten prosessien tuloksena. Kolibakteeri toimii "kaikki tai ei mitään" –periaatteella: kaikkien sen osien on oltava läsnä alusta saakka, tarkasti oikeaan aikaan juuri oikeassa paikassa. Muuten se olisi hyödytön ja tuhoutuisi. Toista kolibakteeria ei koskaan syntyisi, koska edes ensimmäinen ei pääse syntymään. Viitaten Darwinin itse antamaan kriteeriin kolibakteeri on juuri sellainen elämänmuoto, jonka kehittymistä vaihe vaiheelta pitkän ajan kuluessa ei nykytietämyksen valossa voida ajatella. Siksi, hänen omien sanojensa mukaan, Darwinin teoria murtuu. Lopuksi. Kun arvioidaan evoluutioteorian kolmea perusolettamusta raamatullisen luomisnäkemyksen valossa, voidaan oikeutetusti todeta, että usko persoonalliseen Luojaan on vähemmän ongelmallinen, kuin usko sattumanvaraiseen prosessiin elämän synnyttäjänä ja sen monimuotoisuuden selittäjänä. Elämän synty (abiogenesis, kohta 1) selittyyluontevimmin olettamalla persoonallisen, kaikkivaltiaan Jumalan (yksi kaikkivaltias riittää, siksi on tarpeetonta olettaa useita jumaluuksia) luoneen elämän. Elämä on perimmäisessä mielessä Jumalan ominaisuus. Koska omne vivum ex vivo, vain elävät olennot voivat tuottaa eläviä olentoja on järkevämpää uskoa elävän Jumalan luoneen elämän maapallolle, kuin sanoa, että se olisi syntynyt olemattomuudesta, itsestään, ei minkään vaikutuksesta, täysin sattumalta. Raamatun opetus luomistyöstä, jossa eri elämänmuodot luotiin "kukin lajinsa mukaan" on todisteiden valossa järkevämpi vaihtoehto, kuin olettamus yhdestä yhteisestä kantamuodosta. Mikä oletus mikrobiologian valossa voidaan nyt osoittaa täysin vääräksi (Hirsch). Kristittyinä meillä ei ole mitään älyllisesti hävettävää uskoessamme Luojaan, ja Raamatun luomiskertomukseen. Evoluutioteoria on kaukana siitä mitä tarvitaan osoittamaan, että luomiskertomus ei voisi olla totta, tai että olisi mieletöntä uskoa erityiseen luomiseen. Todisteet, vaikka eivät ehkä olekaan aukottomia, ovat paremmin sopusoinnussa luomisuskon kuin spontaaninelämänsynnyn kanssa. Edelleen on siis voimassa, että ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan.”.

USKON PUOLESTA
Pasi Turunen

Tätä kirjettä voi vapaasti kopioida ja levittää sähköisesti tai muuten, kunhan sisältöön ei tehdä muutoksia ilman kirjoittajan lupaa.USKON PUOLESTA e-kirje ilmestyy noin kerran 1-2 kuukaudessa. Voit tilata sen kirjoittamalla osoitteeseen [email protected]/uskonpuolesta

..täältä. kirjoitti:

"Jos voidaan osoittaa yksikin sellainen elämänmuoto, jonka ei voida ajatella kehittyneen vähitellen, vaihe vaiheelta pitkän ajan kuluessa,silloin teoriani murtuu täydellisesti." Charles Darwin, Lajien synty

"Jos evoluutioteoria olisi virheellinen, kuinka voisimme tietää sen?" kysyi yhdysvaltalainen tieteenfilosofiantohtori Paul Nelson Discovery instituutista elokuussa 2003 Ruotsin Gullbrannagårdenissa pidetyssä 8. eurooppalaisessa luomiskonferenssissa. Yhdessä lääkäri Pekka Reinikaisen kanssa osallistuimme Ruotsin luomiskonferenssiin. Joukko ansioituneita tiedemiehiä eri aloilta – geneetikkoja, biokemistejä, geologeja, informaatiotieteilijöitä – selvitti neljän päivän aikana evoluutioteorian ongelmia oman tieteenalansa näkökulmasta. Nelsonin kysymys, on tieteen kannalta hyvin tärkeä. Tieteellisellä teorialla on oltava kriteerit ja ehdot, joiden vallitessa teorian voidaan osoittaa olevan virheellinen. Näiden kriteerien tulee olla julkisia ja ainakin periaatteessa kaikkien testattavissa ja havainnoitavissa. Jokaisen tutkijan, vaikka hän olisikin vakuuttunut tutkimustulostensa paikkansapitävyydestä, on siis ainakin hypoteettisesti oletettava sellaisten tekijöiden olemassaolo, jotka voisivat osoittaa hänen tuloksensa vääräksi. Omassa tutkimuksessaan tieteenfilosofian alueella Nelson pani merkille, että evoluutioteorian falsifiointikriteerejä ei juurikaan ole missään lausuttu julki – ainakaan selkeästi. Ne on kaivettava esiin evoluutioteoreetikkojen tekstistä aivan kuin rivien välistä.Evoluutioteoria perustuu Nelsonin mukaan kolmeen keskeiseen perusolettamukseen: 1. Elämän syntyminen elottomasta aineesta (abiogenesis); 2. Kaikki elämä on saanut alkunsa yhdestä yhteisestä kantamuodosta; 3. Kehittyminen luonnonvalinnan ja sattumanvaraisten mutaatioiden kautta. Sen perusteella mitä evoluutiosta tänä päivänä tiedetään darvinistinen teoria murtuu kaikissa kohdissa.
Seuraavassa joitain pohdintoja, jotka eivät perustu suoraan Nelsonin esitykseen Gullbrannagårdenissa, vaikkakin on kyllä tämän innoittama. Ensiksi, elämän syntyminen elottomasta aineesta on edelleen luonnontieteen kenties suurin ratkaisematon kysymys ja samalla koko evoluutioteorian kenties kriittisin kysymys. Luis Pasteur voitti Ranskan tiedeakatemian palkinnon 1800-luvun puolivälissä, osoittaessaan kokeellisesti, että elävät olennot eivät synny itsestään. Siitä lähtien on ollut kiistatonta, että vain elävät olennot voivat synnyttää eläviä olentoja, omne vivum ex vivo. Tähän päivään mennessämikään ei ole kyennyt asettamaan kyseenalaiseksi Pasteurin tulosta (Scherer-Junker: Evoluutio – kriittinen analyysi, s. 139; Datakirjat 2000). Kuinka elämä evoluutioteorian mukaan sitten sai alkunsa elottomasta? Kukaan ei tiedä. Kenelläkään ei ole edes aavistustakaan miten sellainen olisi mahdollista! Ei ole yhden yhtäkään havaintoa, ei lainkaan näyttöä siitä, että elämää syntyisi elottomasta aineesta. Evoluutioteoreetikkojen mukaan niin on vain täytynyt tapahtua, koska "mehän olemme täällä". On kuitenkin aiheellista kysyä: Jos emme tiedä kuinka se tapahtui, kuinka voimme tietää, että niin tapahtui? (Koukl: Evolution – not fit to survive; Stand to Reason, 2000). Ranskalainen biokemisti Jaques Monod kiteytti tämän ristiriitaisen näkemyksen sanoissaan: "On täysin järjetöntä uskoa elävän solun syntyneen sattumalta. Kuitenkin uskon niin, koska en näe muutakaan vaihtoehtoa." (!!!)

Toiseksi, oletus yhteisestä kantamuodosta on osoittautumassa kestämättömäksi mitä enemmän tiedämme ihmisen perimästä ja mikrobiologiasta. Pekka Reinikaisen tuoreessa kirjassa Dinosaurusten arvoitus, löytyy seuraavamerkittävä sitaatti. Amerikan kemian seuran (American Chemical Society) kokouksessa 21.8.2000 pitämässään juhlaesitelmässä palkittu analyyttisen kemian professori Roland F. Hirsch totesi: "Vaikka ihmisen perimän dna:n kartoittaminen saikin suurimmat otsikot, muistakaamme, että yli kahdenkymmenen mikrobin dna on nyt myös täysin kartoitettu. Tuloksista voidaan todeta, että jokaisen mikrobin perimässä on joskus jopa 30 % geenejä, joille ei löydy vastinetta muista tutkituista genomeista (Pennisi, E. 1999. Is it Time to Uproot the Tree of Life? Science 284: 1305-1307) Samalla voidaan havaita, että tietyissä eliöissä merkittävä määrä geenejä on ilmeisesti tullut useista eri lähteistä, sen sijaan, että ne olisi peritty puuta muistuttavan sukupuun kautta. Tämä tarkoittaa, että 'elämän puun' ulkonäkö riippuu siitä, minkä geenin avulla rakennamme sen. Yleisesti levinneen geenin emäsjärjestystä voidaan käyttää lajien välisiä sukulaissuhteita esittävän kaavion rakentamiseen. 'Puu' voi näyttää aivan toisenlaiselta, jos käytetään toista geeniä. Doolitle, Martin ja muutkin tutkijat ovat esittäneet, että on olemassa elämän verkko, elämän 'puun' asemesta. Vaakatason yhteyksiä on paljon mutta mitään yhteistä 'alkusolua' ei ole. Kuten Doolitle toteaa, eri geenit antavat kiistattomasti erilaisen 'puun', ja tällöin laji tai pääjakso (phylum) voi 'kuulua' moneen eri sukuun (tai kuntaan) samanaikaisesti … Ei siis voi olla olemassa mitään universaalia eliöiden lajinkehityksen sukupuuta, kun asiaatarkastellaan geenien tasolla. Tämä on vastoin Darwinin teorian vallitsevaa versiota, jonka voidaan nytosoittaa olevan täysin väärä, kun näiden mikrobien dna on kartoitettu." (kurs. ja allev. minun) Kolmanneksi, toistaiseksi ei ole olemassa vakuuttavaa näyttöä siitä, että puhtaasti sattumanvaraiset mutaatiot soluissa synnyttäisivät evoluutiota edistäviä muutoksia. Usein käytetty esimerkki antibioottiresistentistä bakteerista on pikemminkin esimerkki informaation vähentymisestä kuin sen lisääntymisestä, mikä olisi edellytys sille, ettäevoluutioteoria pitäisi paikkansa. Tähän seikkaan kiinnitti huomiota mm. juutalainen MIT:ssä kauan työskennellyttutkija Lee Spetner (kirjan Not By Chance kirjoittaja) Gullbrannagårdenissa pitämässään esitelmässä. Lisäksi, on käsittämätöntä, kuinka esimerkiksi yksi kolibakteeri kaikessa monimutkaisuudessaan olisi voinut syntyävähitellen vaihe vaiheelta, sattumanvaraisten prosessien tuloksena. Kolibakteeri toimii "kaikki tai ei mitään" –periaatteella: kaikkien sen osien on oltava läsnä alusta saakka, tarkasti oikeaan aikaan juuri oikeassa paikassa. Muuten se olisi hyödytön ja tuhoutuisi. Toista kolibakteeria ei koskaan syntyisi, koska edes ensimmäinen ei pääse syntymään. Viitaten Darwinin itse antamaan kriteeriin kolibakteeri on juuri sellainen elämänmuoto, jonka kehittymistä vaihe vaiheelta pitkän ajan kuluessa ei nykytietämyksen valossa voida ajatella. Siksi, hänen omien sanojensa mukaan, Darwinin teoria murtuu. Lopuksi. Kun arvioidaan evoluutioteorian kolmea perusolettamusta raamatullisen luomisnäkemyksen valossa, voidaan oikeutetusti todeta, että usko persoonalliseen Luojaan on vähemmän ongelmallinen, kuin usko sattumanvaraiseen prosessiin elämän synnyttäjänä ja sen monimuotoisuuden selittäjänä. Elämän synty (abiogenesis, kohta 1) selittyyluontevimmin olettamalla persoonallisen, kaikkivaltiaan Jumalan (yksi kaikkivaltias riittää, siksi on tarpeetonta olettaa useita jumaluuksia) luoneen elämän. Elämä on perimmäisessä mielessä Jumalan ominaisuus. Koska omne vivum ex vivo, vain elävät olennot voivat tuottaa eläviä olentoja on järkevämpää uskoa elävän Jumalan luoneen elämän maapallolle, kuin sanoa, että se olisi syntynyt olemattomuudesta, itsestään, ei minkään vaikutuksesta, täysin sattumalta. Raamatun opetus luomistyöstä, jossa eri elämänmuodot luotiin "kukin lajinsa mukaan" on todisteiden valossa järkevämpi vaihtoehto, kuin olettamus yhdestä yhteisestä kantamuodosta. Mikä oletus mikrobiologian valossa voidaan nyt osoittaa täysin vääräksi (Hirsch). Kristittyinä meillä ei ole mitään älyllisesti hävettävää uskoessamme Luojaan, ja Raamatun luomiskertomukseen. Evoluutioteoria on kaukana siitä mitä tarvitaan osoittamaan, että luomiskertomus ei voisi olla totta, tai että olisi mieletöntä uskoa erityiseen luomiseen. Todisteet, vaikka eivät ehkä olekaan aukottomia, ovat paremmin sopusoinnussa luomisuskon kuin spontaaninelämänsynnyn kanssa. Edelleen on siis voimassa, että ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan.”.

USKON PUOLESTA
Pasi Turunen

Tätä kirjettä voi vapaasti kopioida ja levittää sähköisesti tai muuten, kunhan sisältöön ei tehdä muutoksia ilman kirjoittajan lupaa.USKON PUOLESTA e-kirje ilmestyy noin kerran 1-2 kuukaudessa. Voit tilata sen kirjoittamalla osoitteeseen [email protected]/uskonpuolesta

Lue lisää

en jaksanut lukea kokonaan, vaikuttaa tyypilliseltä kreo-paskalta

"Toiseksi, oletus yhteisestä kantamuodosta on osoittautumassa kestämättömäksi mitä enemmän tiedämme ihmisen perimästä ja mikrobiologiasta."

Eip, eipä ole.

"Pekka Reinikaisen tuoreessa kirjassa Dinosaurusten arvoitus, löytyy seuraavamerkittävä sitaatti."

1 Hitot minä jonkun kreon sitaatista, todisteet kiitos

2 Eipä kyllä vaikuta kovin älykkäältä tämä kretsujen toivo,

Reinikainen lähetti maaliskuussa 2006 Helsingin ympäristökeskukselle lintuinfluenssan ehkäisyä koskevan aloitteen. Vetoomuksessa toivottiin lintujen ruokinnan estämistä ja lintupopulaation harvennusta. Reinikainen koki lintuinfluenssan Nooan tulvan kaltaisena ihmiskunnan koetteluna.

Alan jo väsyä loputtomiin sitaatteihin, joku sanoi sitä ja joku tätä. Voisitteko vaihteeksi näyttää todisteet? Vai onko se liikaa pyydetty?

..täältä. kirjoitti:

"Jos voidaan osoittaa yksikin sellainen elämänmuoto, jonka ei voida ajatella kehittyneen vähitellen, vaihe vaiheelta pitkän ajan kuluessa,silloin teoriani murtuu täydellisesti." Charles Darwin, Lajien synty

"Jos evoluutioteoria olisi virheellinen, kuinka voisimme tietää sen?" kysyi yhdysvaltalainen tieteenfilosofiantohtori Paul Nelson Discovery instituutista elokuussa 2003 Ruotsin Gullbrannagårdenissa pidetyssä 8. eurooppalaisessa luomiskonferenssissa. Yhdessä lääkäri Pekka Reinikaisen kanssa osallistuimme Ruotsin luomiskonferenssiin. Joukko ansioituneita tiedemiehiä eri aloilta – geneetikkoja, biokemistejä, geologeja, informaatiotieteilijöitä – selvitti neljän päivän aikana evoluutioteorian ongelmia oman tieteenalansa näkökulmasta. Nelsonin kysymys, on tieteen kannalta hyvin tärkeä. Tieteellisellä teorialla on oltava kriteerit ja ehdot, joiden vallitessa teorian voidaan osoittaa olevan virheellinen. Näiden kriteerien tulee olla julkisia ja ainakin periaatteessa kaikkien testattavissa ja havainnoitavissa. Jokaisen tutkijan, vaikka hän olisikin vakuuttunut tutkimustulostensa paikkansapitävyydestä, on siis ainakin hypoteettisesti oletettava sellaisten tekijöiden olemassaolo, jotka voisivat osoittaa hänen tuloksensa vääräksi. Omassa tutkimuksessaan tieteenfilosofian alueella Nelson pani merkille, että evoluutioteorian falsifiointikriteerejä ei juurikaan ole missään lausuttu julki – ainakaan selkeästi. Ne on kaivettava esiin evoluutioteoreetikkojen tekstistä aivan kuin rivien välistä.Evoluutioteoria perustuu Nelsonin mukaan kolmeen keskeiseen perusolettamukseen: 1. Elämän syntyminen elottomasta aineesta (abiogenesis); 2. Kaikki elämä on saanut alkunsa yhdestä yhteisestä kantamuodosta; 3. Kehittyminen luonnonvalinnan ja sattumanvaraisten mutaatioiden kautta. Sen perusteella mitä evoluutiosta tänä päivänä tiedetään darvinistinen teoria murtuu kaikissa kohdissa.
Seuraavassa joitain pohdintoja, jotka eivät perustu suoraan Nelsonin esitykseen Gullbrannagårdenissa, vaikkakin on kyllä tämän innoittama. Ensiksi, elämän syntyminen elottomasta aineesta on edelleen luonnontieteen kenties suurin ratkaisematon kysymys ja samalla koko evoluutioteorian kenties kriittisin kysymys. Luis Pasteur voitti Ranskan tiedeakatemian palkinnon 1800-luvun puolivälissä, osoittaessaan kokeellisesti, että elävät olennot eivät synny itsestään. Siitä lähtien on ollut kiistatonta, että vain elävät olennot voivat synnyttää eläviä olentoja, omne vivum ex vivo. Tähän päivään mennessämikään ei ole kyennyt asettamaan kyseenalaiseksi Pasteurin tulosta (Scherer-Junker: Evoluutio – kriittinen analyysi, s. 139; Datakirjat 2000). Kuinka elämä evoluutioteorian mukaan sitten sai alkunsa elottomasta? Kukaan ei tiedä. Kenelläkään ei ole edes aavistustakaan miten sellainen olisi mahdollista! Ei ole yhden yhtäkään havaintoa, ei lainkaan näyttöä siitä, että elämää syntyisi elottomasta aineesta. Evoluutioteoreetikkojen mukaan niin on vain täytynyt tapahtua, koska "mehän olemme täällä". On kuitenkin aiheellista kysyä: Jos emme tiedä kuinka se tapahtui, kuinka voimme tietää, että niin tapahtui? (Koukl: Evolution – not fit to survive; Stand to Reason, 2000). Ranskalainen biokemisti Jaques Monod kiteytti tämän ristiriitaisen näkemyksen sanoissaan: "On täysin järjetöntä uskoa elävän solun syntyneen sattumalta. Kuitenkin uskon niin, koska en näe muutakaan vaihtoehtoa." (!!!)

Toiseksi, oletus yhteisestä kantamuodosta on osoittautumassa kestämättömäksi mitä enemmän tiedämme ihmisen perimästä ja mikrobiologiasta. Pekka Reinikaisen tuoreessa kirjassa Dinosaurusten arvoitus, löytyy seuraavamerkittävä sitaatti. Amerikan kemian seuran (American Chemical Society) kokouksessa 21.8.2000 pitämässään juhlaesitelmässä palkittu analyyttisen kemian professori Roland F. Hirsch totesi: "Vaikka ihmisen perimän dna:n kartoittaminen saikin suurimmat otsikot, muistakaamme, että yli kahdenkymmenen mikrobin dna on nyt myös täysin kartoitettu. Tuloksista voidaan todeta, että jokaisen mikrobin perimässä on joskus jopa 30 % geenejä, joille ei löydy vastinetta muista tutkituista genomeista (Pennisi, E. 1999. Is it Time to Uproot the Tree of Life? Science 284: 1305-1307) Samalla voidaan havaita, että tietyissä eliöissä merkittävä määrä geenejä on ilmeisesti tullut useista eri lähteistä, sen sijaan, että ne olisi peritty puuta muistuttavan sukupuun kautta. Tämä tarkoittaa, että 'elämän puun' ulkonäkö riippuu siitä, minkä geenin avulla rakennamme sen. Yleisesti levinneen geenin emäsjärjestystä voidaan käyttää lajien välisiä sukulaissuhteita esittävän kaavion rakentamiseen. 'Puu' voi näyttää aivan toisenlaiselta, jos käytetään toista geeniä. Doolitle, Martin ja muutkin tutkijat ovat esittäneet, että on olemassa elämän verkko, elämän 'puun' asemesta. Vaakatason yhteyksiä on paljon mutta mitään yhteistä 'alkusolua' ei ole. Kuten Doolitle toteaa, eri geenit antavat kiistattomasti erilaisen 'puun', ja tällöin laji tai pääjakso (phylum) voi 'kuulua' moneen eri sukuun (tai kuntaan) samanaikaisesti … Ei siis voi olla olemassa mitään universaalia eliöiden lajinkehityksen sukupuuta, kun asiaatarkastellaan geenien tasolla. Tämä on vastoin Darwinin teorian vallitsevaa versiota, jonka voidaan nytosoittaa olevan täysin väärä, kun näiden mikrobien dna on kartoitettu." (kurs. ja allev. minun) Kolmanneksi, toistaiseksi ei ole olemassa vakuuttavaa näyttöä siitä, että puhtaasti sattumanvaraiset mutaatiot soluissa synnyttäisivät evoluutiota edistäviä muutoksia. Usein käytetty esimerkki antibioottiresistentistä bakteerista on pikemminkin esimerkki informaation vähentymisestä kuin sen lisääntymisestä, mikä olisi edellytys sille, ettäevoluutioteoria pitäisi paikkansa. Tähän seikkaan kiinnitti huomiota mm. juutalainen MIT:ssä kauan työskennellyttutkija Lee Spetner (kirjan Not By Chance kirjoittaja) Gullbrannagårdenissa pitämässään esitelmässä. Lisäksi, on käsittämätöntä, kuinka esimerkiksi yksi kolibakteeri kaikessa monimutkaisuudessaan olisi voinut syntyävähitellen vaihe vaiheelta, sattumanvaraisten prosessien tuloksena. Kolibakteeri toimii "kaikki tai ei mitään" –periaatteella: kaikkien sen osien on oltava läsnä alusta saakka, tarkasti oikeaan aikaan juuri oikeassa paikassa. Muuten se olisi hyödytön ja tuhoutuisi. Toista kolibakteeria ei koskaan syntyisi, koska edes ensimmäinen ei pääse syntymään. Viitaten Darwinin itse antamaan kriteeriin kolibakteeri on juuri sellainen elämänmuoto, jonka kehittymistä vaihe vaiheelta pitkän ajan kuluessa ei nykytietämyksen valossa voida ajatella. Siksi, hänen omien sanojensa mukaan, Darwinin teoria murtuu. Lopuksi. Kun arvioidaan evoluutioteorian kolmea perusolettamusta raamatullisen luomisnäkemyksen valossa, voidaan oikeutetusti todeta, että usko persoonalliseen Luojaan on vähemmän ongelmallinen, kuin usko sattumanvaraiseen prosessiin elämän synnyttäjänä ja sen monimuotoisuuden selittäjänä. Elämän synty (abiogenesis, kohta 1) selittyyluontevimmin olettamalla persoonallisen, kaikkivaltiaan Jumalan (yksi kaikkivaltias riittää, siksi on tarpeetonta olettaa useita jumaluuksia) luoneen elämän. Elämä on perimmäisessä mielessä Jumalan ominaisuus. Koska omne vivum ex vivo, vain elävät olennot voivat tuottaa eläviä olentoja on järkevämpää uskoa elävän Jumalan luoneen elämän maapallolle, kuin sanoa, että se olisi syntynyt olemattomuudesta, itsestään, ei minkään vaikutuksesta, täysin sattumalta. Raamatun opetus luomistyöstä, jossa eri elämänmuodot luotiin "kukin lajinsa mukaan" on todisteiden valossa järkevämpi vaihtoehto, kuin olettamus yhdestä yhteisestä kantamuodosta. Mikä oletus mikrobiologian valossa voidaan nyt osoittaa täysin vääräksi (Hirsch). Kristittyinä meillä ei ole mitään älyllisesti hävettävää uskoessamme Luojaan, ja Raamatun luomiskertomukseen. Evoluutioteoria on kaukana siitä mitä tarvitaan osoittamaan, että luomiskertomus ei voisi olla totta, tai että olisi mieletöntä uskoa erityiseen luomiseen. Todisteet, vaikka eivät ehkä olekaan aukottomia, ovat paremmin sopusoinnussa luomisuskon kuin spontaaninelämänsynnyn kanssa. Edelleen on siis voimassa, että ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan.”.

USKON PUOLESTA
Pasi Turunen

Tätä kirjettä voi vapaasti kopioida ja levittää sähköisesti tai muuten, kunhan sisältöön ei tehdä muutoksia ilman kirjoittajan lupaa.USKON PUOLESTA e-kirje ilmestyy noin kerran 1-2 kuukaudessa. Voit tilata sen kirjoittamalla osoitteeseen [email protected]/uskonpuolesta

Lue lisää

tällaiset kirjoitukset ovat kääntäneet mielipiteeni siitä, että kristityt olisivat rehellisiä. Tästäkin voi löytää kymmeniä tahallisia valheita.

Turkana kirjoitti:

tällaiset kirjoitukset ovat kääntäneet mielipiteeni siitä, että kristityt olisivat rehellisiä. Tästäkin voi löytää kymmeniä tahallisia valheita.

tuo kymmeniä on liioittelua, mutta paljon niitä kuitenkin löytyy.

Oletkos sinä se sama typerys, joka on jo ainakin kerran aikaisemmin käyttänyt samaa trakua, jossa on tämä Monod-sitaatti? Vai onko teillä loppunut laput kesken kun joudutte toistelemaan samoja juttuja? No tämän olette toistaneet vain pari kertaa, ei taida olla suosituimpia lappusianne :)

Olisit nyt ottanut asiasta edes oikeasti selvää, jeesus-luuseri. Vai kieltääkö kulttisi vapaan tiedonhankinnan, kuten jehovatkin kieltävät?

Tässä kaksi Jacques Monod-sitaattia häntä esittelevältä Wikipedian sivulta http://en.wikipedia.org/wiki/Jacques_Monod

"The first scientific postulate is the objectivity of nature: nature does not have any intention or goal


A scientist who believes in god suffers from schizophrenia"

..täältä. kirjoitti:

"Jos voidaan osoittaa yksikin sellainen elämänmuoto, jonka ei voida ajatella kehittyneen vähitellen, vaihe vaiheelta pitkän ajan kuluessa,silloin teoriani murtuu täydellisesti." Charles Darwin, Lajien synty

"Jos evoluutioteoria olisi virheellinen, kuinka voisimme tietää sen?" kysyi yhdysvaltalainen tieteenfilosofiantohtori Paul Nelson Discovery instituutista elokuussa 2003 Ruotsin Gullbrannagårdenissa pidetyssä 8. eurooppalaisessa luomiskonferenssissa. Yhdessä lääkäri Pekka Reinikaisen kanssa osallistuimme Ruotsin luomiskonferenssiin. Joukko ansioituneita tiedemiehiä eri aloilta – geneetikkoja, biokemistejä, geologeja, informaatiotieteilijöitä – selvitti neljän päivän aikana evoluutioteorian ongelmia oman tieteenalansa näkökulmasta. Nelsonin kysymys, on tieteen kannalta hyvin tärkeä. Tieteellisellä teorialla on oltava kriteerit ja ehdot, joiden vallitessa teorian voidaan osoittaa olevan virheellinen. Näiden kriteerien tulee olla julkisia ja ainakin periaatteessa kaikkien testattavissa ja havainnoitavissa. Jokaisen tutkijan, vaikka hän olisikin vakuuttunut tutkimustulostensa paikkansapitävyydestä, on siis ainakin hypoteettisesti oletettava sellaisten tekijöiden olemassaolo, jotka voisivat osoittaa hänen tuloksensa vääräksi. Omassa tutkimuksessaan tieteenfilosofian alueella Nelson pani merkille, että evoluutioteorian falsifiointikriteerejä ei juurikaan ole missään lausuttu julki – ainakaan selkeästi. Ne on kaivettava esiin evoluutioteoreetikkojen tekstistä aivan kuin rivien välistä.Evoluutioteoria perustuu Nelsonin mukaan kolmeen keskeiseen perusolettamukseen: 1. Elämän syntyminen elottomasta aineesta (abiogenesis); 2. Kaikki elämä on saanut alkunsa yhdestä yhteisestä kantamuodosta; 3. Kehittyminen luonnonvalinnan ja sattumanvaraisten mutaatioiden kautta. Sen perusteella mitä evoluutiosta tänä päivänä tiedetään darvinistinen teoria murtuu kaikissa kohdissa.
Seuraavassa joitain pohdintoja, jotka eivät perustu suoraan Nelsonin esitykseen Gullbrannagårdenissa, vaikkakin on kyllä tämän innoittama. Ensiksi, elämän syntyminen elottomasta aineesta on edelleen luonnontieteen kenties suurin ratkaisematon kysymys ja samalla koko evoluutioteorian kenties kriittisin kysymys. Luis Pasteur voitti Ranskan tiedeakatemian palkinnon 1800-luvun puolivälissä, osoittaessaan kokeellisesti, että elävät olennot eivät synny itsestään. Siitä lähtien on ollut kiistatonta, että vain elävät olennot voivat synnyttää eläviä olentoja, omne vivum ex vivo. Tähän päivään mennessämikään ei ole kyennyt asettamaan kyseenalaiseksi Pasteurin tulosta (Scherer-Junker: Evoluutio – kriittinen analyysi, s. 139; Datakirjat 2000). Kuinka elämä evoluutioteorian mukaan sitten sai alkunsa elottomasta? Kukaan ei tiedä. Kenelläkään ei ole edes aavistustakaan miten sellainen olisi mahdollista! Ei ole yhden yhtäkään havaintoa, ei lainkaan näyttöä siitä, että elämää syntyisi elottomasta aineesta. Evoluutioteoreetikkojen mukaan niin on vain täytynyt tapahtua, koska "mehän olemme täällä". On kuitenkin aiheellista kysyä: Jos emme tiedä kuinka se tapahtui, kuinka voimme tietää, että niin tapahtui? (Koukl: Evolution – not fit to survive; Stand to Reason, 2000). Ranskalainen biokemisti Jaques Monod kiteytti tämän ristiriitaisen näkemyksen sanoissaan: "On täysin järjetöntä uskoa elävän solun syntyneen sattumalta. Kuitenkin uskon niin, koska en näe muutakaan vaihtoehtoa." (!!!)

Toiseksi, oletus yhteisestä kantamuodosta on osoittautumassa kestämättömäksi mitä enemmän tiedämme ihmisen perimästä ja mikrobiologiasta. Pekka Reinikaisen tuoreessa kirjassa Dinosaurusten arvoitus, löytyy seuraavamerkittävä sitaatti. Amerikan kemian seuran (American Chemical Society) kokouksessa 21.8.2000 pitämässään juhlaesitelmässä palkittu analyyttisen kemian professori Roland F. Hirsch totesi: "Vaikka ihmisen perimän dna:n kartoittaminen saikin suurimmat otsikot, muistakaamme, että yli kahdenkymmenen mikrobin dna on nyt myös täysin kartoitettu. Tuloksista voidaan todeta, että jokaisen mikrobin perimässä on joskus jopa 30 % geenejä, joille ei löydy vastinetta muista tutkituista genomeista (Pennisi, E. 1999. Is it Time to Uproot the Tree of Life? Science 284: 1305-1307) Samalla voidaan havaita, että tietyissä eliöissä merkittävä määrä geenejä on ilmeisesti tullut useista eri lähteistä, sen sijaan, että ne olisi peritty puuta muistuttavan sukupuun kautta. Tämä tarkoittaa, että 'elämän puun' ulkonäkö riippuu siitä, minkä geenin avulla rakennamme sen. Yleisesti levinneen geenin emäsjärjestystä voidaan käyttää lajien välisiä sukulaissuhteita esittävän kaavion rakentamiseen. 'Puu' voi näyttää aivan toisenlaiselta, jos käytetään toista geeniä. Doolitle, Martin ja muutkin tutkijat ovat esittäneet, että on olemassa elämän verkko, elämän 'puun' asemesta. Vaakatason yhteyksiä on paljon mutta mitään yhteistä 'alkusolua' ei ole. Kuten Doolitle toteaa, eri geenit antavat kiistattomasti erilaisen 'puun', ja tällöin laji tai pääjakso (phylum) voi 'kuulua' moneen eri sukuun (tai kuntaan) samanaikaisesti … Ei siis voi olla olemassa mitään universaalia eliöiden lajinkehityksen sukupuuta, kun asiaatarkastellaan geenien tasolla. Tämä on vastoin Darwinin teorian vallitsevaa versiota, jonka voidaan nytosoittaa olevan täysin väärä, kun näiden mikrobien dna on kartoitettu." (kurs. ja allev. minun) Kolmanneksi, toistaiseksi ei ole olemassa vakuuttavaa näyttöä siitä, että puhtaasti sattumanvaraiset mutaatiot soluissa synnyttäisivät evoluutiota edistäviä muutoksia. Usein käytetty esimerkki antibioottiresistentistä bakteerista on pikemminkin esimerkki informaation vähentymisestä kuin sen lisääntymisestä, mikä olisi edellytys sille, ettäevoluutioteoria pitäisi paikkansa. Tähän seikkaan kiinnitti huomiota mm. juutalainen MIT:ssä kauan työskennellyttutkija Lee Spetner (kirjan Not By Chance kirjoittaja) Gullbrannagårdenissa pitämässään esitelmässä. Lisäksi, on käsittämätöntä, kuinka esimerkiksi yksi kolibakteeri kaikessa monimutkaisuudessaan olisi voinut syntyävähitellen vaihe vaiheelta, sattumanvaraisten prosessien tuloksena. Kolibakteeri toimii "kaikki tai ei mitään" –periaatteella: kaikkien sen osien on oltava läsnä alusta saakka, tarkasti oikeaan aikaan juuri oikeassa paikassa. Muuten se olisi hyödytön ja tuhoutuisi. Toista kolibakteeria ei koskaan syntyisi, koska edes ensimmäinen ei pääse syntymään. Viitaten Darwinin itse antamaan kriteeriin kolibakteeri on juuri sellainen elämänmuoto, jonka kehittymistä vaihe vaiheelta pitkän ajan kuluessa ei nykytietämyksen valossa voida ajatella. Siksi, hänen omien sanojensa mukaan, Darwinin teoria murtuu. Lopuksi. Kun arvioidaan evoluutioteorian kolmea perusolettamusta raamatullisen luomisnäkemyksen valossa, voidaan oikeutetusti todeta, että usko persoonalliseen Luojaan on vähemmän ongelmallinen, kuin usko sattumanvaraiseen prosessiin elämän synnyttäjänä ja sen monimuotoisuuden selittäjänä. Elämän synty (abiogenesis, kohta 1) selittyyluontevimmin olettamalla persoonallisen, kaikkivaltiaan Jumalan (yksi kaikkivaltias riittää, siksi on tarpeetonta olettaa useita jumaluuksia) luoneen elämän. Elämä on perimmäisessä mielessä Jumalan ominaisuus. Koska omne vivum ex vivo, vain elävät olennot voivat tuottaa eläviä olentoja on järkevämpää uskoa elävän Jumalan luoneen elämän maapallolle, kuin sanoa, että se olisi syntynyt olemattomuudesta, itsestään, ei minkään vaikutuksesta, täysin sattumalta. Raamatun opetus luomistyöstä, jossa eri elämänmuodot luotiin "kukin lajinsa mukaan" on todisteiden valossa järkevämpi vaihtoehto, kuin olettamus yhdestä yhteisestä kantamuodosta. Mikä oletus mikrobiologian valossa voidaan nyt osoittaa täysin vääräksi (Hirsch). Kristittyinä meillä ei ole mitään älyllisesti hävettävää uskoessamme Luojaan, ja Raamatun luomiskertomukseen. Evoluutioteoria on kaukana siitä mitä tarvitaan osoittamaan, että luomiskertomus ei voisi olla totta, tai että olisi mieletöntä uskoa erityiseen luomiseen. Todisteet, vaikka eivät ehkä olekaan aukottomia, ovat paremmin sopusoinnussa luomisuskon kuin spontaaninelämänsynnyn kanssa. Edelleen on siis voimassa, että ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan.”.

USKON PUOLESTA
Pasi Turunen

Tätä kirjettä voi vapaasti kopioida ja levittää sähköisesti tai muuten, kunhan sisältöön ei tehdä muutoksia ilman kirjoittajan lupaa.USKON PUOLESTA e-kirje ilmestyy noin kerran 1-2 kuukaudessa. Voit tilata sen kirjoittamalla osoitteeseen [email protected]/uskonpuolesta

Lue lisää

Turusen ja Reinikaisen potaskaan voitte vastaukset lukea täältä:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000073&posting=22000000026348531

Jumalan olemassaololle on vähemmän todisteita kuin elämän syntymiselle sattumalta. Jumalan olemassaoloa vastaan on sen sijaan vakuuttavia todisteita.

metaskeema kirjoitti:

Jumalan olemassaololle on vähemmän todisteita kuin elämän syntymiselle sattumalta. Jumalan olemassaoloa vastaan on sen sijaan vakuuttavia todisteita.

..omiasi. Mitähän ne vakuuttavat todisteet Jumalan olemassaoloa vastaan oikein ovat?

Miljoonille ihmisille, joista moni on, tai on ollut, esim. tiedemaailman huipulla, Jumalaan uskominen on täysin luonnollinen ja selvä valinta.

Jotenkin surkuhupaisaa kun olet niin varma asiastasi ja samalla korotat itsesi ylpeästi jumalkysymyksessä tietävämmäksi kuin esim. Jumalaan uskovat tiedemiehet Galileo Galilei, Johannes Kepler, Nikolaus Kopernikus, Michael Faraday, Nils Bohr, Isaac Newton, Rober Boyle, Joseph Lister, Luis Pasteur, Gregor Mendel, lordi Kelvin, James Maxwell, James Simpson, tuhannet muut. Em. nimet kai sanovat sinulle jotain? Jos eivät, katso wikipediasta.

Kristittyjen tiedemiesten ja -naisten seuraan kuuluu USA:ssa yli 7000 jäsentä ja Englannissa yli 700 (lähde: Nicky Gumbel: "Selitä miksi" vuodelta 1994).

Eli annos nöyryyttä teksisi sinullekin hyvää mutta tietysti nuorena sitä luulee tietävänsä kaikesta kaiken, tai ainakin että Jumalaa ei ole.

Jumalaan uskominen ei sinällään ole mikään älykkyyslaji eikä tieteessä sinänsä pitäisikään ottaa kantaa koko jumala-kysymykseen.

Useimmille ihmisille "aihetodisteet" Jumalasta kääntävät pään uskomaan Jumalaan, mutta se mikä toiselle on todiste ei toiselle ole mitään, sama kumminkin päin.

..ihan.. kirjoitti:

..omiasi. Mitähän ne vakuuttavat todisteet Jumalan olemassaoloa vastaan oikein ovat?

Miljoonille ihmisille, joista moni on, tai on ollut, esim. tiedemaailman huipulla, Jumalaan uskominen on täysin luonnollinen ja selvä valinta.

Jotenkin surkuhupaisaa kun olet niin varma asiastasi ja samalla korotat itsesi ylpeästi jumalkysymyksessä tietävämmäksi kuin esim. Jumalaan uskovat tiedemiehet Galileo Galilei, Johannes Kepler, Nikolaus Kopernikus, Michael Faraday, Nils Bohr, Isaac Newton, Rober Boyle, Joseph Lister, Luis Pasteur, Gregor Mendel, lordi Kelvin, James Maxwell, James Simpson, tuhannet muut. Em. nimet kai sanovat sinulle jotain? Jos eivät, katso wikipediasta.

Kristittyjen tiedemiesten ja -naisten seuraan kuuluu USA:ssa yli 7000 jäsentä ja Englannissa yli 700 (lähde: Nicky Gumbel: "Selitä miksi" vuodelta 1994).

Eli annos nöyryyttä teksisi sinullekin hyvää mutta tietysti nuorena sitä luulee tietävänsä kaikesta kaiken, tai ainakin että Jumalaa ei ole.

Jumalaan uskominen ei sinällään ole mikään älykkyyslaji eikä tieteessä sinänsä pitäisikään ottaa kantaa koko jumala-kysymykseen.

Useimmille ihmisille "aihetodisteet" Jumalasta kääntävät pään uskomaan Jumalaan, mutta se mikä toiselle on todiste ei toiselle ole mitään, sama kumminkin päin.

Lue lisää

Tiedemiehistäkin osa sairastuu uskonnollisuuteen, mutta esim. USA:n tiedeakatemian (luonnontieteilijöitä) jäsenistöstä on ateisteja yli 70%, agnostikkoja reilut 20% ja jumalaan uskovia muistaakseni 7% (Nature:n tutkimus 90-luvun lopussa).

Tämä on kuitenkin yhdentekevää, koska jullen olemassaoloa ei ratkaista huutoäänestyksellä, mutta turha on sinun tai Leisolan myöskään esitellä jotakin säälittäviä lukuja uskovaisista tiedemiehistä, jotka edustavat alle promillea pelkästään luonnontieteilijöistä.

Muuten: aihetodisteet joulupukin, menninkäisten ja metsänpeikkojen olemassaolosta ovat kiistattomat.

..ihan.. kirjoitti:

..omiasi. Mitähän ne vakuuttavat todisteet Jumalan olemassaoloa vastaan oikein ovat?

Miljoonille ihmisille, joista moni on, tai on ollut, esim. tiedemaailman huipulla, Jumalaan uskominen on täysin luonnollinen ja selvä valinta.

Jotenkin surkuhupaisaa kun olet niin varma asiastasi ja samalla korotat itsesi ylpeästi jumalkysymyksessä tietävämmäksi kuin esim. Jumalaan uskovat tiedemiehet Galileo Galilei, Johannes Kepler, Nikolaus Kopernikus, Michael Faraday, Nils Bohr, Isaac Newton, Rober Boyle, Joseph Lister, Luis Pasteur, Gregor Mendel, lordi Kelvin, James Maxwell, James Simpson, tuhannet muut. Em. nimet kai sanovat sinulle jotain? Jos eivät, katso wikipediasta.

Kristittyjen tiedemiesten ja -naisten seuraan kuuluu USA:ssa yli 7000 jäsentä ja Englannissa yli 700 (lähde: Nicky Gumbel: "Selitä miksi" vuodelta 1994).

Eli annos nöyryyttä teksisi sinullekin hyvää mutta tietysti nuorena sitä luulee tietävänsä kaikesta kaiken, tai ainakin että Jumalaa ei ole.

Jumalaan uskominen ei sinällään ole mikään älykkyyslaji eikä tieteessä sinänsä pitäisikään ottaa kantaa koko jumala-kysymykseen.

Useimmille ihmisille "aihetodisteet" Jumalasta kääntävät pään uskomaan Jumalaan, mutta se mikä toiselle on todiste ei toiselle ole mitään, sama kumminkin päin.

Lue lisää

Luuk. 10:21
   
Silloin Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla, ja hän sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä, että olet salannut tämän järkeviltä ja viisailta mutta olet ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.

En voi ymmärtää Jumalaa joka palkitsee ja rankaisee omia luomuksiaan, tai jonka mieli on samankaltainen kuin omamme. Henkilö joka selviää hengissä, omalta fyysiseltä kuolemalta on myös ymmärrykseni yläpuolella, tällaiset turhamaisuudet ovat pelokkaille tai absurdin egoismin voimattomille sieluille.
- Albert Einstein

illuminatus kirjoitti:

Tiedemiehistäkin osa sairastuu uskonnollisuuteen, mutta esim. USA:n tiedeakatemian (luonnontieteilijöitä) jäsenistöstä on ateisteja yli 70%, agnostikkoja reilut 20% ja jumalaan uskovia muistaakseni 7% (Nature:n tutkimus 90-luvun lopussa).

Tämä on kuitenkin yhdentekevää, koska jullen olemassaoloa ei ratkaista huutoäänestyksellä, mutta turha on sinun tai Leisolan myöskään esitellä jotakin säälittäviä lukuja uskovaisista tiedemiehistä, jotka edustavat alle promillea pelkästään luonnontieteilijöistä.

Muuten: aihetodisteet joulupukin, menninkäisten ja metsänpeikkojen olemassaolosta ovat kiistattomat.

Lue lisää

..menee.

>>Tiedemiehistäkin osa sairastuu uskonnollisuuteen, mutta esim. USA:n tiedeakatemian (luonnontieteilijöitä) jäsenistöstä on ateisteja yli 70%, agnostikkoja reilut 20% ja jumalaan uskovia muistaakseni 7% (Nature:n tutkimus 90-luvun lopussa).

metaskeema kirjoitti:

Luuk. 10:21
   
Silloin Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla, ja hän sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä, että olet salannut tämän järkeviltä ja viisailta mutta olet ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.

En voi ymmärtää Jumalaa joka palkitsee ja rankaisee omia luomuksiaan, tai jonka mieli on samankaltainen kuin omamme. Henkilö joka selviää hengissä, omalta fyysiseltä kuolemalta on myös ymmärrykseni yläpuolella, tällaiset turhamaisuudet ovat pelokkaille tai absurdin egoismin voimattomille sieluille.
- Albert Einstein

Lue lisää

..sanoisinko, tarkoitushakuisia ja aika kummallisia.

>>Silloin Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla, ja hän sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä, että olet salannut tämän järkeviltä ja viisailta mutta olet ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.>>

Tarkoittaneekohan sitä että vilpitön asenne on tärkeämpi kuin inhimillinen älykkyys..

>>En voi ymmärtää Jumalaa joka palkitsee ja rankaisee omia luomuksiaan, tai jonka mieli on samankaltainen kuin omamme. Henkilö joka selviää hengissä, omalta fyysiseltä kuolemalta on myös ymmärrykseni yläpuolella, tällaiset turhamaisuudet ovat pelokkaille tai absurdin egoismin voimattomille sieluille.
- Albert Einstein

..ovat.. kirjoitti:

..sanoisinko, tarkoitushakuisia ja aika kummallisia.

>>Silloin Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla, ja hän sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä, että olet salannut tämän järkeviltä ja viisailta mutta olet ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.>>

Tarkoittaneekohan sitä että vilpitön asenne on tärkeämpi kuin inhimillinen älykkyys..

>>En voi ymmärtää Jumalaa joka palkitsee ja rankaisee omia luomuksiaan, tai jonka mieli on samankaltainen kuin omamme. Henkilö joka selviää hengissä, omalta fyysiseltä kuolemalta on myös ymmärrykseni yläpuolella, tällaiset turhamaisuudet ovat pelokkaille tai absurdin egoismin voimattomille sieluille.
- Albert Einstein

Lue lisää

Tuosta lainaamastani Raamatun kohdastahan käy selvästi ilmi, että usko ei perustu järkeen. Pyrkimykseni oli osoittaa väitteeni Jumalaan uskomisen järjettömyydesta Raamatun mukaiseksi ja mielestäni onnistuin siinä.

Onko sitten vilpitön asenne tärkeämpi kuin inhimillinen älykkyys? Riippuu tilanteesta. Raamatusta ei varmaan tuohon kysymykseen löydy vastausta ja vaikka löytyisikin, niin se saattaisi hyvinkin olla väärä vastaus.

Kerropa nyt, mikä oli Einsteinin olkiukko? En löytänyt sitä?

metaskeema kirjoitti:

Tuosta lainaamastani Raamatun kohdastahan käy selvästi ilmi, että usko ei perustu järkeen. Pyrkimykseni oli osoittaa väitteeni Jumalaan uskomisen järjettömyydesta Raamatun mukaiseksi ja mielestäni onnistuin siinä.

Onko sitten vilpitön asenne tärkeämpi kuin inhimillinen älykkyys? Riippuu tilanteesta. Raamatusta ei varmaan tuohon kysymykseen löydy vastausta ja vaikka löytyisikin, niin se saattaisi hyvinkin olla väärä vastaus.

Kerropa nyt, mikä oli Einsteinin olkiukko? En löytänyt sitä?

Lue lisää

..oikeassa:
>>..usko ei perustu järkeen..>Onko sitten vilpitön asenne tärkeämpi kuin inhimillinen älykkyys?

..tavallaan.. kirjoitti:

..oikeassa:
>>..usko ei perustu järkeen..>Onko sitten vilpitön asenne tärkeämpi kuin inhimillinen älykkyys?

Väität että "Einstein antoi Jumalasta ihan Raamatun vastaisen kuvan taivaallisena, oikullisena, tyrannina mitä Hän ei ole."

Mutta juuri sellaisen kuvan Jumalasta saa lukemalla Raamattua.

Jumalan luonne - säälimätön, tuhoavainen ja armahtamaton, vai rakastava, armahtavainen ja hyvä?

* 1. Aik. 16:34 "Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti."
* Psa. 145:9 "Herra on hyvä kaikille ja armahtaa kaikkia tekojansa."
* 1. Joh. 4:16 "Jumala on rakkaus."
* Jaak. 5:11 "Herra on laupias ja armahtavainen."
* Luuk. 6:36 "Olkaa armahtavaiset, niinkuin teidän Isänne on armahtavainen."
* Gal. 5:22 "Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen."
* 1. Joh. 4:8

vs.

* Jer. 13:14 "Ja minä murskaan heidät, toisen toistansa vastaan, sekä isät että lapset, sanoo Herra. Minä en sääli, en säästä enkä armahda, niin että jättäisin heidät hävittämättä."
* 1. Sam. 15:3 "Näin sanoo Herra Sebaot: Mene siis ja voita amalekilaiset, ja vihkikää tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on; äläkä säästä heitä, vaan surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, raavaat ja lampaat, kamelit ja aasit."
* Naah. 1:2,6 "Kiivas Jumala ja kostaja on Herra. Herra on kostaja ja vihastuvainen ... Kuka seisoo hänen tuimuutensa edessä, ja kuka kestää hänen vihansa hehkua? Hänen vihastuksensa vuotaa niinkuin tuli, ja kalliot halkeilevat hänen edessänsä."
* Hoos. 14:1 "Samaria joutuu syystänsä kärsimään, koska se on niskoitellut Jumalaansa vastaan: he kaatuvat miekkaan, heidän pienet lapsensa ruhjotaan, ja heidän raskaat vaimonsa halkaistaan."
* Jer. 19:9 "Ja minä (Herra) panen heidät syömään poikiensa ja tyttäriensä lihaa, ja he syövät toinen toisensa lihaa siinä hädässä ja ahdistuksessa ..."
* Jer. 4:8 "Sen tähden kääriytykää säkkeihin, valittakaa ja parkukaa, sillä Herran vihan hehku ei ole kääntynyt meistä pois."
* 2. Sam. 22:7-9 "Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa. Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi. Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä."