En väitä, että kaikki saarnat olisivat huonoja. Jos luterilaisen kirkon pappien saarnoista pitäisi antaa keskiarvo kouluarvoasteikolla 4-10, niin numero olisi 6 .
Minun mielestäni naispapit pitävät keskimäärin parempia saarnoja kuin miespapit. No, saarna tekstit ovat etukäteen määrätty, mutta kuitenkin papit pystyvät vaikuttamaan paljon siihen, miten kirkkokansa ottaa saarnan vastaan.
Olisiko takavuosien saarna tyylit hyviä, jossa pappi piiskasi kirkkokansan synnintuntoon ja tämän jälkeen alkoi puhua evankeliumista.
Saarnan pituuden pitäisi olla vähintään 15 minuuttia mutta enintään 30 minuuttia.
Olen elämäni aikana kuullut todella hyviä saarnoja niin mies-kuin naispapeilta.
Maallikko saarnan pitäjät ovat vielä erikseen mutta he eivät ole mielestäni niin taitavia kuin papit.
Minun mielestäni naispapit pitävät keskimäärin parempia saarnoja kuin miespapit. No, saarna tekstit ovat etukäteen määrätty, mutta kuitenkin papit pystyvät vaikuttamaan paljon siihen, miten kirkkokansa ottaa saarnan vastaan.
Olisiko takavuosien saarna tyylit hyviä, jossa pappi piiskasi kirkkokansan synnintuntoon ja tämän jälkeen alkoi puhua evankeliumista.
Saarnan pituuden pitäisi olla vähintään 15 minuuttia mutta enintään 30 minuuttia.
Olen elämäni aikana kuullut todella hyviä saarnoja niin mies-kuin naispapeilta.
Maallikko saarnan pitäjät ovat vielä erikseen mutta he eivät ole mielestäni niin taitavia kuin papit.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuota tyyliä, että papit olisivat piiskanneet kirkkokansan synnintuntoon ennen evankeliumia, lienee harjoitettu äärimmäisen vähän, lähinnä ehkä lestadiolaispapit ja tuskin hekään muille kuin omalle väelleen ja enimmäkseen vain seuroissa.
Mutta nykyistä huomattavasti pitempiä nuo ennen sotia pidetyt saarnat olivat. Kaiketi asiaa kiertämällä saivat tekstiin pituutta.
Viime vuosikymmeninä saarnat lyhenivät 15-25 minuuttiin, joka oli hyvä pituus. Muutaman vuoden takaisen jumalanpalvelusuudistuksen jälkeen saarnat lyhenivät edelleen niin että 15 minuuttia alkoi olla maksimi. Aivan liian lyhyt aika. Tosin joskus vieläkin kuulee noin parikymmenminuuttisia saarnoja, mikäli jumalanpalveluksessa ei ole ehtoollista.
Pituus ei kuitenkaan ole saarnan tärkein asia, vaan sen sisältö. Mielestäni saarna on mielenkiintoinen, mikäli se selittää päivän tekstiä, ja pappi löytää uusia ja ajankohtaisia näkökulmia. Pitäisi kuitenkin pysyä aiheessa. Evankeliumin pitäisi olla saarnan punainen lanka joka kerta, paitsi tuomiosunnuntaisin ;-).
Aivan liikaa papit lähtevät jaapottamaan niitä näitä. Jos papilla ei kuitenkaan ole mitään hengellistä annettavaa, kirjoittakoon juttunsa ainakin iskevään muotoon. Oppia voi hakea yleisönosastokirjoituksista tai nettipalstoilta. Ehkä niiltä voi jotain lainatakin.
Ulkonaisiin esitystaitoihinkin pitäisi panostaa nykyistä enemmän. Myös huumori pitää kirkkokansan hereillä.
Julkkispapeista parhaita saarnoja pitää Eero Huovinen. Niissä yhdistyy kansanläheinen sisältö, evankeliumi sekä järkevät ja selkeät ajatukset, joskus huumorikin. Huovisen ulkoinen esityskyky ei tosin ole parhaita, mutta puheesta saa kyllä selvän.
...ovat kaikki yleisesti aika pitkästyttäviä vaikka niissä täyttä asiaa puhutaankin.
Nämä kirkkoistunnothan ovat kovalla penkillä kaikuvan äänen kuuntelemista, ei hirveän hyvä, VAIKKA täyttä mielenkiintoista asiaa puhutaankin.
Ainakin Amerikassa on esimerkiksi juuri näitä moderneja kirkkoja: itutaan jopa mukavalla istuimella ja kuunnellaan asiaa selvemmin selostettuna, sen lisäksi että kuunnellaan kunnon musikkia oikeista soittimista soittaen (=kristillistä rockia).
Paljon mukavampaa siis vaikka ei kyllä ehkä yhtä tunnollista. Mutta luulen että Herra hyväksyy asioiden kehittymisen. (niin hyvään kuin huonoonkin suuntaan. Kumpaakohan tämä edes on?)
Sanotaan, että kirkossa musiikki tyylillä ei ole väliä, kunhan sanoitus on oikea, siis kristillinen.
Muutama vuosi sitten valtiopäivien jumalanpalveluksessa piispa Wille Riekkinen piti vaikuttavan saarnan. Politiikot näytti kuuntelevan Riekkistä tarkasti.
Hyviä sarnoja piti myös ex arkkipiispa John Vikström, hänellä oli karismaa, mutta saarnan pitäjällä ei välttämättä tarvitse olla karismaa.
http://www.saarna.net
Hae sieltä Urho Muroman saarnoja. Kuuntele ja vapise.
tarvitsisi kipeästi Urho Muroman kaltaisia pappeja. Muroma piti hyviä ja vakuuttavia saarnoja.
Muroma oli siunaus kirkolle.
Kirkkokansa tarvitsee sellaisia saarnoja jossa tulee synnintunto ja tämän jälkeen vapauttava tunne.
Myös naispapeilla on ihan hyvä tyyli ja sana hallussa saarnoissa.
Kirkossa kävijä on varmasti huomannut, että naispapilla on erillainen puhe ja lähestymistapa saarnoissa kuin miespapilla. Kumpiakin tarvitaan.