Kun seuraa maailmalla ilmenevää mielettömyyttä, huomaa välillä kysyvänsä itseltään: Mikä meitä ihmisiä riivaa ?
Tämänkin kevään monet tapahtumat ovat mielestäni surullisia esimerkkejä siitä, että ihminen lajina on jokseenkin epäonnistunut.
Sotaa on käyty Tsetseniassa, Irakissa ja Kongossa, vain pahimmat tässä mainittuna.
Turkissa ja monessa muussakin maanjäristyksille herkässä maassa rakentajat ovat ilmeisesti rahavoittojen toivossa tehneet kehnoa työtä, jonka seuraukset koituvat järistyksissä kuolleitten ja vammautuneitten kohtaloksi.
Kiina, jonka sukellusvene juuri tuhoutui jossakin sotaharjoituksessa, on, vain tämän esimerkin ottaen, viime vuonna tilannut Venäjältä 1,6 miljardilla eurolla kahdeksan uutta sukellusvenettä, samalla kun Kiinan maatalousväki elää äärimmäisen vaikeissa taloudellisissa oloissa.
USA varustautuu jättimäisillä sotilasbudjeteillaan, vaikka on jo nyt ehdoton supervalta sotavoimiltaan. Kuitenkin sosiaalinen eriarvoisuus näkyy räikeänä amerikkalaisessa yhteiskunnassa.
Afrikka, jonka tulevaisuutta varjostaa Aids ja kuivuusongelmat, keskittyy pahimmissakin vaikeuksissa olevissa valtioissa lähinnä oman sotilaallisen varustelun paranteluun.
Israel ja palestiinalaiset käyvät melkein ikuiseksi osoittautuvaa kiistaansa alueittensa jakamisesta.
Kurdit saavat edelleen kenties vain haaveilla omasta valtiostaan, vaikka kurdialueen ympärillä olevat valtiot voisivat hyvällä tahdolla antaa palasia lähinnä kelvotonta vuoristomaata heille omaksi kotimaaksi.
Nuoret riehuvat ympäri maailman milloin minkäkin tekosyyn varjolla kivittäen näyteikkunoita hajalle ja sytytellen ulkopuolisten autoja tuleen.
Kaiken huippuna EU, jonka päätehtävä olisi varmistaa jäsenvaltioittensa kansalaisten hyvinvointi ja taloudellinen yhdenarvoisuus, alkaakin kehittää sisäistä "puolustusliittoa", jonka rakentamiseksi pyydetään jäsenvaltioita varaamaan budjetteihinsa huomattavia rahasummia.
Miksi maailman valtioitten täytyy yhä lisääntyvässä määrin varustautua sotilaallisesti?
Kuka meitä uhkaa, ellemme me itse uhkaa toisiamme?
Mikä voisi muuttaa tilanteen, mikä voisi muuttaa meidät kaikki?
Olemmeko tällä itsekkyydellämme ja vihanpidolla ja asevarustelulla kaivamassa yhteistä hautaa koko ihmiskunnalle?
Emmekö jo voisi herätä ihmisyyteen, lähimmäisenrakkauteen ja toinen toistemme henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin huolehtimiseen ?
Eikö ihmiskunta ole viimeisen sadan vuoden aikana jo saanut sotimisesta tarpeekseen?
Kuka enää kaipaa lisää sodissa rampautuneita, psyykkisesti taisteluissa sairastuneita ja joukkohautoja tai loputtoman pitkiä sankarivainajarivistöjä?
Nyt on aika saada muutos joka ikisen ihmisen sisimmässä.
Nyt on aika kaikkien sanoa: JO RIITTÄÄ !
Me aikuiset, meidän lapsemme ja meidän lapsenlapsemme ja heidän lapsensa ansaitsevat valoisamman tulevaisuuden.
Pahuuden ja itsekkyyden voima piilee meissä kaikissa.
Se on tunnustettava itselleen ja sitä vastaan on aloitettava taistelu.
Meissä kaikissa on myös hyvyyttä, epäitsekkyyttä ja lähimmäisenrakkautta.
Niissä voimissa on meillä vielä toivo ja tulevaisuus !
Tämänkin kevään monet tapahtumat ovat mielestäni surullisia esimerkkejä siitä, että ihminen lajina on jokseenkin epäonnistunut.
Sotaa on käyty Tsetseniassa, Irakissa ja Kongossa, vain pahimmat tässä mainittuna.
Turkissa ja monessa muussakin maanjäristyksille herkässä maassa rakentajat ovat ilmeisesti rahavoittojen toivossa tehneet kehnoa työtä, jonka seuraukset koituvat järistyksissä kuolleitten ja vammautuneitten kohtaloksi.
Kiina, jonka sukellusvene juuri tuhoutui jossakin sotaharjoituksessa, on, vain tämän esimerkin ottaen, viime vuonna tilannut Venäjältä 1,6 miljardilla eurolla kahdeksan uutta sukellusvenettä, samalla kun Kiinan maatalousväki elää äärimmäisen vaikeissa taloudellisissa oloissa.
USA varustautuu jättimäisillä sotilasbudjeteillaan, vaikka on jo nyt ehdoton supervalta sotavoimiltaan. Kuitenkin sosiaalinen eriarvoisuus näkyy räikeänä amerikkalaisessa yhteiskunnassa.
Afrikka, jonka tulevaisuutta varjostaa Aids ja kuivuusongelmat, keskittyy pahimmissakin vaikeuksissa olevissa valtioissa lähinnä oman sotilaallisen varustelun paranteluun.
Israel ja palestiinalaiset käyvät melkein ikuiseksi osoittautuvaa kiistaansa alueittensa jakamisesta.
Kurdit saavat edelleen kenties vain haaveilla omasta valtiostaan, vaikka kurdialueen ympärillä olevat valtiot voisivat hyvällä tahdolla antaa palasia lähinnä kelvotonta vuoristomaata heille omaksi kotimaaksi.
Nuoret riehuvat ympäri maailman milloin minkäkin tekosyyn varjolla kivittäen näyteikkunoita hajalle ja sytytellen ulkopuolisten autoja tuleen.
Kaiken huippuna EU, jonka päätehtävä olisi varmistaa jäsenvaltioittensa kansalaisten hyvinvointi ja taloudellinen yhdenarvoisuus, alkaakin kehittää sisäistä "puolustusliittoa", jonka rakentamiseksi pyydetään jäsenvaltioita varaamaan budjetteihinsa huomattavia rahasummia.
Miksi maailman valtioitten täytyy yhä lisääntyvässä määrin varustautua sotilaallisesti?
Kuka meitä uhkaa, ellemme me itse uhkaa toisiamme?
Mikä voisi muuttaa tilanteen, mikä voisi muuttaa meidät kaikki?
Olemmeko tällä itsekkyydellämme ja vihanpidolla ja asevarustelulla kaivamassa yhteistä hautaa koko ihmiskunnalle?
Emmekö jo voisi herätä ihmisyyteen, lähimmäisenrakkauteen ja toinen toistemme henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin huolehtimiseen ?
Eikö ihmiskunta ole viimeisen sadan vuoden aikana jo saanut sotimisesta tarpeekseen?
Kuka enää kaipaa lisää sodissa rampautuneita, psyykkisesti taisteluissa sairastuneita ja joukkohautoja tai loputtoman pitkiä sankarivainajarivistöjä?
Nyt on aika saada muutos joka ikisen ihmisen sisimmässä.
Nyt on aika kaikkien sanoa: JO RIITTÄÄ !
Me aikuiset, meidän lapsemme ja meidän lapsenlapsemme ja heidän lapsensa ansaitsevat valoisamman tulevaisuuden.
Pahuuden ja itsekkyyden voima piilee meissä kaikissa.
Se on tunnustettava itselleen ja sitä vastaan on aloitettava taistelu.
Meissä kaikissa on myös hyvyyttä, epäitsekkyyttä ja lähimmäisenrakkautta.
Niissä voimissa on meillä vielä toivo ja tulevaisuus !
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ihmisten mielestä kansanmurhaaja Saddam olisi pitänyt jättää rauhaan. Maailma on ERITTÄIN paha ja ihmiset myös.
Noin kaksi tuhatta vuotta sitten jo eräs ihmiskuntaa edustanut joukko, saadessaan valita, valitsi mieluummin pahan.
"Päästä meille Barabbas!"
Onko meissä kaikissa Kainin merkki?
Maailma on kaunis, pullollaan elämää ja rakkautta. Onhan luonto raadollinen, on aina ollutkin, mutta siinä piilee myös sen voima ja kauneus. Elämä voittaa aina.
Minkä takia pitää ajatella että olemme pahoja? Jokainen kuolema on myös mahdollisuus uudelle elämälle.
Emme me ole joko pahoja tai hyviä.
Meissä on molemmat ominaisuudet, mutta me saamme itse valita, kumman haluamme.
Outoa on, että valintatilanteessa moni ihminen valitsee pahan, vaikka hyväkin olisi tarjolla.
"Kannabis vapaaksi!", huusi joukko nuoria tämän päivän mielenosoituksissa.
pelko ei ole Oikeata motivaatiota, pelosta ei koskaan kasva Suuret Ajatukset. Kuoleman me tulemme kohtaamaan aikanaan, silloin kuin on aika, meidän jälkeemme jäävät muistavat meitä tekojemme mukaisesti ja he voivat ehkä oppia jotain, kaikki riippuu siitä miten me nyt toimimme.
Me voimme ottaa opiksemme edeltävien sukupolvien virheistä, perehtyä virheisiin ja ottaa ne huomioon kun rakennamme omaa ajatteluamme. Me olemme jälkeläistemme esihistoria, tekomme seuraukset ovat jokaisessa tapauksessa kauaskantoiset, tekemättä jättäminen on myös teko, vain ne jotka uskaltavat ottaa vastuun teoistaan tulevat raivaamaan jälkeläisillemme helpomman elämän, mitään palkkiota uhrauksista ei koskaan seuraa.
Maailmastamme on tullut taistelukenttä, jossa erilaisista aatteista, filosofioista ja uskonnoista viehättyneet ihmiset ottavat mittaa toisistaan.Suurin jakava tekijä on kuitenkin taloudellinen eriarvoisuus.Se jakaa valtiot, kansat ja ihmiset valtioiden sisällä erilaisiin ryhmiin.Taloususkovaisuudessa taloudellisten etujen(itselle ja edustamalleen etupiirille) turvaaminen ja haaliminen menee kaiken muun edelle.Esimerkiksi suomessa taloususkovaisuus rumimmillaan näyttäytyy vakuutusyhtiöiden ja oikeuslaitoksen asiakkaiden kohtelussa.Asiantuntijalääkärit kirjoittavat puolueellisia ja vääriä lausuntoja vakuutusyhtiöille, käräjäoikeuksille, terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle ja lääninhallituksille.Heidät palkitaan likaisesta työstään rahalla ja korvauksiin oikeutetun ihmisen oikeudentajua loukataan raa`asti.
Ps.vastauksen oli tarkoitus olla tuohon avauspuheenvuoroon, mutta menköön nyt tähän.
...ovat meissä kaikissa".
Kyllä, jonkinasteisina ne ilmenevät varmasti lähes kaikissa ihmisissä joskus.
Tuli tässä mieleen seuraavaa:
Mitä merkitystä on moraalilla ja etiikalla yksilön kannalta, jos elämän päättyminen on kuitenkin kaiken loppu?
Tietysti kaikkien elämä vaikeutuu, jos kukaan ei piittaa mistään säännöistä, mutta:
Miksi ponnistella oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisemman maailman puolesta ,jos kuolema kuitenkin päättää yksilön omalta osalta kaiken?
Kommunismia en juurikaan tunne, mutta mikä siinä mahtaa olla pontimena, jos ihmisen ja maailman henkisyyteen(ei liity uskontooon) ei kerran uskota?
Suuri osa meistä ihmisistä ymmärtää onneksi luonnostaan, että olemme suuremman kokonaisuuden osia, ja siten moraalilla ja vastuullisuudella on merkitystä muussakin kuin yhteiskunnallisessa mielessä.Jonkun filosofin mielestä sekin saattaa olla itsekkyyttä, mutta itse sanoisin sitä viisaudeksi.
Uskovaisten (mahdollinen) eettisyys taas johtuu useimmiten helvetinpelosta, eikä niin ollen voi olla koskaan täysin aitoa.
Puhtaassa "taloususkovaisuudessa" taas kaikki inhimilliset arvot, ihmisten oikeusturvaa myöten, ollaan valmiit uhraamaan talouden alttarille. "Taloususkovaiset" ovat usein lisäksi myös varsinaisia uskovaisia, koska HE haluavat kaiken, taivaspaikkaa myöten.
Taloususkovaisuuden ja tekopyhyyden lisääntymisestä on ajattelevan ihmisen syytä olla huolissaan.
ei johda mitään valtatietä, ja vain se voi toivoa saavuttavansa sen kirkkaat huiput, joka ei säikähdä uupumusta sen jyrkkiä polkuja kiivetessään.
Vastaanottakaa, arvoisa kansalainen, vakuutus kunnioituksestani"
Karl Marx Pääoman ranskalaisen painoksen esipuheessaan v.1872
>Kommunismia en juurikaan tunne, mutta mikä siinä mahtaa olla pontimena, jos ihmisen ja maailman henkisyyteen(ei liity uskontooon) ei kerran uskota
tämä ei sanominen tulisi tapahtua keskitetysti, rauhanomaisesti...On suunnitteilla eräs tapa sanoa se , tähän liittyy myös arvostelemaasi road map suunnitelmaa parempi ehdotus ... lue www.box55.pp.fi
tekoihin viitoittaa tämän päivän HS:n sivulla D4 amerikanjuutalainen kirjailija, kriitikko, esseisti ja yliopisto-opettaja Susan Sontag. Hänen loistava puheensa on pidetty Yhdysvalloissa Houstonissa, jossa israelilaisen rauhanjärjestön Yesh Gvulin puheenjotajalle annettiin arkkipiispa Romeron nimeä kantava ihmisoikeuspalkinto.
Luettuani tämän HS:n artikkelin jätän omat viisasteluni tällä erää sikseen ja esitän niiden sijaan kaksi lyhyttä lainausta kyseistä puheesta.
"On utopistista vaatia että yhteiskunnan tulisi todella noudattaa periaatteitaan, sillä moraaliset periaatteet ovat aina ristiriidassa asioiden todellisen tilan kanssa. Asiat eivät koskaa ole täysin hyvin tai täysin huonosti vaan jotain niiden väliltä. Periaatteiden avulla voimme kuitenkin tehdä jotain tälle ristiriitaisuuksien rämeelle, jossa meidän on motraalisina olentoina elettävä".
"Oikeudenmukaisuus ei riipu siitä ovatko vastarinnan tekijät hyviä vai pahoja. Oikeudenmukaisuus riippuu pelkästään siitä, onko asioiden tila kuvattu totuudenmukaisesti, onko epäoikeuidenmukaisuus todellista ja täysin turhaa."
intellektuelli, vanha aikoinaan Vietnamin sodan aikaan herätyksen saanut feministiämmä, joka vuosien varrella on tullut tutuksi nostaessaan ääntään milloin minkäkin "yhteiskuntakriittisen" liikkeen nimissä. Hänen laukkaavat intoilevat julistuksensa tuskin johdattavat mihinkään järkitekoihin. Hän on jenkkilän mittapuitten mukaan vaikuttaja ja julistaja, paatoksellinen puhuja, mutta mahtaako olla ajattelija?
Amerikkalaiset intellektuellit, nämä älykkäimmätkin kuten Noam Chomsky tai Neil Postman, ovat aika "amerikkalaisia" mielenlaadultaan. Heidän harrastamansa kritiikki voi olla hyvin erittelevää mutta kuitenkin ulkokohtaista, aivan kuin vaihtoehtona sontagmaiselle paatokselle olisi mekaaninen todistelu. Syvää ymmärrystä saa amerikkalaisen älymystön taholta hakea. Kaikki Amerikassa tapahtuu pragmatismia painottaen, it's the same old story. "Everybody's run for glory, nobody stops and scrutinize the plan."
tuota sinunkaan älynvälähdystäsi.
>Hänen laukkaavat intoilevat julistuksensa tuskin johdattavat mihinkään järkitekoihin.
Olisit nyt edes lukenut jutun, etkä ladellut noita syvällisiä viisauksiasi
tunnustan oitis: en ole lukenut ko. Sontagin puhetta, en myöskään kaikkea mitä Chomsky tai Postman ovat esittäneet. Syvälliset mietteeni nousivat ihan entisten ennakkoluulojeni pohjalta.
Ja sitähän ei koskaan tiedä miten joku leimattu jonain päivänä yllättääkin.
ei se maailma sinun ja minun murehtimisella tai paskauutisia pohtimalla tule yhtään paremmaksi. Ja johan oletkin jo parannusreseptejä keksinyt itsekin!
Lisäresepti 2:
Kun ymmärrämme että sodat alkavat meistä pienistä ihmisistä ja kotipiiristä laajentuen aina pallon kokoisiksi, niin myykäämme kaikki teeveet pois ja ostakaamme onget. Pian huomaamme että joukkohysteria pahuuden dilemman edessä on poistunut, ja kalakin on hiton terveellistä.
Yksinkertainen toimiva resepti, tätä saa käyttää ilman eri anomusta ! Ei kukaan viitsi rähistä kun kukaan ei katso sitä typeryyttä teeveestä. Eikä maailma edes tunnu pahalle, kun sen pahuudesta ei ongella ollessaan tiedä yhtikäs mitään.
Niin niin, entäs ne kaikki maailman köyhät, nehän istuu jo nyt ongella kaikki päivät, myydään ne teeveet niille ! Vaihdetaan osia, kokeillaan uutta ja tulevaisuus sitten kantaa taas omat murheensa.
Äkkiä onkitehdas pystyyn, hopi hop.
Olipa suurimmalla osalla tosi hienoja ajatuksia luettavaksi.
Joudun "päivittämään" mielipiteitäni jopa ohikulkijasta ja Aleksista, joista aikaisemmin saamani käsitys on näköjään ollut liian hätäisesti muodostunut.
On ilahduttavaa, että tänne kirjoittavista löytyy noin monta aivan tosissaan maailman tilaa arvioivaa henkilöitä.
Ehkä jo tämäntyyppinen ajatusten yhteenliittyminen voisi saada aikaan jotain positiivista "näkymättömässä maailmassa", josta ei meillä vielä täällä ole kuin hämärä aavistus.
Kiitos kirjoittajat! Teidän ansiostanne myös oma pessimistinen mielialani koheni kummasti.
Eiköhän meistä suurin osa aivan rehellisesti toivo parempaa tulevaisuutta koko maailmalle...
Mietinpä vain, että mahtaako olla hedelmällistä käsitellä ihmiskuntaa yhtenä kokonaisuutena. Analyyttisempaa voisi olla pilkkoa porukkaa vähän pienempiin kokonaisuuksiin.
Tehdään ajatuskoe: jos vaikka avaruusoliot lähettäisivät muutaman edustajan tarkkailemaan ihmiskunnan meininkiä siten, että yksi olisi Papua-Uuden-Guinean viidakossa ihmissyöntiä harrastavan alkuasukasheimon parissa, yksi vaikka eskimoiden parissa, yksi jossain modernissa tieteellis-teknisessä yhteiskunnassa ja yksi vaikka jossain koraanikoulussa tankkaamassa koraanin suuria aamusta iltaan. Voisipa olla, että raportointikokouksessa heräisi kysymys, ovatko avaruusolennot olleet samalla planeetalla.
Niin että kuinka hedelmällistä mahtaa olla käsitellä ihmiskuntaa yhtenä kokonaisuutena? Tiedon taso ja laatu, arvot, päämäärät ja valistuneisuus vaihtelevat niin huikeasti, ettei tältä pohjalta voi antaa tyydyttävää vastausta.
erilaisuutta mm. "tiedon taso ja laatu, arvot, päämäärät ja valistuneisuus" avaruusolentojen raportointin aiheuttaisivatkin, ne piirteet joista mr. G.oldman puhui alustuksessaan, ovat koko lailla yleisinhimillisiä.
Sitä havainnollistaa hyvin se, että myös mainitsemistasi viiteryhmien edustajista kolme neljästä osoittaisi korostunutta aggressiivisuutta. Sattumoisin vain eskimot näyttäisivät rauhanomaisilta.
Eikös juuri tästä ollut kysymys? Siitä että tuon ihmisiä erottavan näennäisyyen läpi pitäisi pystyä näkemään ja tajuta, että aina kun kaksi ihmistä pannaan vastakkain, yhteistyötä tekemällä he hyötyvät enemmän kuin toisiaan vastaan taistelemalla?