tehdä katkaisuhoitoa Ariaddiktiosta. Kun on vähän aikaa muissa kuvioissa niin voi havaita että aika tyhmää touhua tää Arifanitus on ollut. Eipä sen äänikään kuulosta enää niin lumoavalta vaan levyn biisejäkään ei kestä enää kuunnella. Jotenkin koko olotilakin on terveempi. Eikä nää jututkaan enää kiinnosta joita tässä yritin lueskella. Mä en tainnutkaan olla sitten se tosifani, onneksi.
Suosittelen muillekin siirtymistä päätteen edestä arkisiin kotiaskareisiin. Varmaan on kerääntynyt nurkkiin pölyä aika lailla, jotka ois aika jo imuroida pois. Matonpesulaituri on hyvää terapiaa ja keuhkot saa vauhtia ilmanvaihtoon. Kannattaa ulkoilla paljon mutta ilman niitä soittimia. Nyt on linnunlaulujen aika.
Täytyy kuitenkin todeta, että olihan se kivaakin mutta toivottavasti ei nyt vähään aikaan ainakaan tarvitse noin pahasta addiktiosta "kärsiä".
Suosittelen muillekin siirtymistä päätteen edestä arkisiin kotiaskareisiin. Varmaan on kerääntynyt nurkkiin pölyä aika lailla, jotka ois aika jo imuroida pois. Matonpesulaituri on hyvää terapiaa ja keuhkot saa vauhtia ilmanvaihtoon. Kannattaa ulkoilla paljon mutta ilman niitä soittimia. Nyt on linnunlaulujen aika.
Täytyy kuitenkin todeta, että olihan se kivaakin mutta toivottavasti ei nyt vähään aikaan ainakaan tarvitse noin pahasta addiktiosta "kärsiä".
Vastaukset 21
Vanhimmat
Täällä taas käynyt päinvastoin. Jos mahdollista, fanitus on vaan yltynyt sen jälkeen kun oon käynyt parilla keikalla. Leyyäkin tulee kuunneltua tasaisin väliajoin.
Sä vähän haiskahdat gloryhunterilta.. Fanitatko kenties nyt hetken aikaa uusia tangokuninkaallisia ;D
näitä päiviä, mut varo vaan se iskee taas jos et pidä varaasi. Eli vie levy kierrätykseen äläkä kuuntele radiota, jo pieni annos HMC:a voi aiheuttaa repsahduksen ja uuden putken...
HAA, nautitaan kesästä!
Tuo ei kyllä kuulosta terveeltä, että fanituksen takia on jäänyt jotain muuta elämää elämättä ja ns pölyjä pyyhkimättä. Henkilökohtaisesti tämä tietokoneella istuminen on mulle joka tapauksessa tapa ja jos nyt jotain on jäänyt vähemmälle fanituksen vuoksi niin se on ehdottomasti TV:n katselu. Yleensäkin ensin työt ja sitte...
Mutta toisaalta, ei tarvitse täällä keikkua ollakseen tosifani, tosifania ei tarvitsekkaan nämä jutut kiinnostaa. Niin ja kuka oikeasti kuuntelee samaa 12 biisiä edestakaisin kuukausi tai edes viikkokaupalla? Siinähän tappaa ko biisit, koska kyllästyy niihin ja kohta ne rupee oksettamaan.
Ymmärrän hyvin bointtisi kuitenkin. Mutta yhdestä asiasta olen tosi eri mieltä, että Arin ääni on kyllä lumoava ja erikoinen! Ja jos haluat todella eroon addiktiosta, joka ilmeisesti on arkeasikin häirinnyt niin älä kuuntele Arin biisejä, jäät uudestaa koukkuun:)
Sitä voi olla tosifani ilman hysteeristä ja yliampuvaa fanitusta, sitähän se aina on!
tehdä sitä arkirutiinia eli ääneensä ei tule minkäänsortin kyllästymistä. Arilla kun aamunsa alottaa, illalla lopettaa ja autossa duunimatkalla veivaa niin pysyy mieli vireenä.
sehän selvä! Mullekin sopii rentoutuskeinona tää "Ari-harrastus" vallan mainiosti. Musiikkia kuunten aina kun mieleen juolahtaa. Huomaan myös kotisivulla miten Ari inspiroi joitakin taiteilemaan muotokuvia ja mikäs kivampi harrastus kuin taide! Taide synnyttää taidetta.
addiktiohysteriat on ohi. En minäkään lue niitä juttuja enkä ole koskaan edes lukenut ennenkään. Kiva seurata keikkoja sen sijaan ja linkkejä joita laitellaan eri asioista.
herkkua, johon ei oikeestaan koskaan kyllästy. Ja oisko niin kamalaa vaikkei kyllästyiskään. Mitään henkilöpalvontaa en tarkota vaan nimenomaan lauluääneensä perustuvaa ominaisuutta. Sellasia tyyppejä on aina ollut ja Arin näkyy olevan yks siihen kerhoon kuuluva.
Jos haluu jonkun esimerkin Suomesta niin miten ois vaikka Martti Syrjä tai Badding-vainaa. Ei niidenkään ääneen koskaan kyllästy. Äänen ei tarvii olla minkään tietyn tyyppinen. Ne vaan on jotenkin erilaisia ja niissä on "joku" tekijä. Sellanen ääni on myös Arilla.
vaikka vanhenis niin ääni se vaan rulettaa.
Tota en ymmärrä, et jää joltain duunit tekemättä musan takia. Voihan sitä kuunnella siinä duunin lomassakin vai eikö kävely ja purkan jauhaminen onnistu yhtä aikaa?
Arista tullut mieleen. Ja siksi myös, kun Badding oli sellainen harvinaisuus omana aikanaan ja sama fiilif tuli Arista heti ensivaikutelmista. Tosiaan äänen harvinaislaatuinen ominaisuus ja myös jotain siinä olemuksessa, katseessa tai jossakin.Jokin surumielinen vivahde myös.
lähellekään äänellään Arin sväärejä. Lavaesiintyminenkin oli aika olematonta, mutta hänen tekemänsä biisit olivat mestariluokkaa. Koskettavat vielä tänä päivänäkin.
iätöntä just. Eikä äänen tarvii olla edes mitenkään erikoisemman hyvä, vrt. just toi Syrjän Martti. Martilla on sellai sinivalkonen ääni, et tulee tippa linssiin, jos on ollu kauan ulkomailla ja sit kuulee sitä jossain. Tulee isänmaallinen fiilis.
Arin äänessä on sellanen jännä vivahde, joka tuli hyvin esiin esim. perfect strangers-biisissä. Ja kun se ite puhu siitä äänestä instrumenttina niin tosiaan sen ääni yhtyi muutamis kohdissa siinä niihin muihin soittimiin. Kuunnelkaas tuubista niin huomaatte mitä tarkotan.
on yhtä hyvän näkösii. Molemmil yhtä hieno letti.. no Aril on Vielä muutama hius enempi mut antaas ajan kuluu. joo - samanlaiset pusuhuulet ja kaino katse silmissä. mulla onkin niitten kuvat vierekkäin seinällä enkä tiä kumpaa millonki pussaan.
laulunlahjat olivat vielä paremmat kuin Arin mutta Rauli pilasi elämänsä ja äänensä... tai kuka lieneekään syynä sen elämän nurjaan puoleen.
pitää kirjotella ääliömäisiä mielipiteitä juuri kun keskustelussa alkaa olla jotain pointtia.
OLE HILJAA SIELLÄ KUN EI OLE MITÄÄN JÄRKEVÄÄ SANOTTAVAA.
esimerkit. Syrjän pojan äänessä on sitä jotain ja ne lauluthan on todella upeita sanoituksia myöden. Baddin ja Syrjä pelasi pelkästään voisi sanoa lahjoillaan. Kummankaan ulkonäkö ei voi... hmm... ainakaan minua miellyttää. Syrjän ääni taas ei loista kuten Badd. ja Arin mutta siinä on kuitenkin sellainen jokin joka vie mukanaan ja todella koskettaa. Tuli ihan ikävä Syrjän biisejä, pitänee kuunnella. Arin ja Raulin äänenlahjat taas ovat sellasia täydellisiä se sydämestä asti tuleva fiilis. Ellei sitä sydäntä ole mukana on se hyväkin ääni pelkkä laulunluritus mikä ei kovin paljoa hetkauta, ainakaan pidemmän päälle.
mukaan kauheeseen rumbaan, joka oli sille ihan vierasta ja vastoin sen luontoa. Sit sen piti ottaa aina vinukkaa, et pystyis menemään lavalle yleisön eteen ja siitä se holismi sit pikkuhiljaa alkoi. Niin et syynä siihen oli se ristiriita sen kuuluisuuden ja luonteen välillä eikä niinkään kukaan ihminen.
Jos Ariin palataan niin opettelua sillekin toi esiintyminen yleisölle on vaikka onkin laulanut, mut ei siis silleen joukoille kovin paljoo. Karaoke on kuiteskin vähän eri juttu.
Nyt alkaa jo pikkuhiljaa poika notkistumaan mitä viime keikoilta oon kuullu, mut on siinä vieläkin sille opettelua, mut harvoilta se kerralla onnistuukaan. Monilla on luonnostaan kauhee esiintymiskammo, mm. ittelläni on ja varmaan kusisin housuihini, jos tarttis mennä lavalle. Tosin ei sinne mua onneks kukaan oo haluamassakaan.
että tiedät mikä sinulle on parasta. Itse olen saanut tästä kyllä uutta maustetta elämääni. Ja minulle taas ihan sopii, että pölyjä välillä kertyy nurkkiin, kun olen vähän liiankin perfektionisti siivoamisen suhteen. Ihan kun olisin ottanut nuaruuteni takaisin, kuten taannoin Seura lehdessä Sinikka Nopola hyvin kirjoitti tästä fiilistelystä ja koserteissa käymisessä vähän vanhemmalla iällä. (Olimuuten aivan super hauska kirjoitus).
Ja pääpointti siis, miksi Aria ylistän on siis todellakin mahtava laulutaito ja persoonallinen ääni.
tämä addiktio minullakin onneksi näin kesän myötä.
Sainpa siivottua koko kevään villakoirat, voi olla että olis terveystarkastaja pian ollut oven takana. No ei sentään, taisin olla kans liian pilkun******* siisteyden suhteen aikaisemmin.
Levyä kuuntelen sentään vielä päivittäin ja muutenkin ariuutisia seuraan, se asia ei kyllä muutu.
Ihana lisämauste todella elämään, enkä todellakaan halua tästä kokonaan irti.
vaikka olin jo välillä päässyt irti tästä "liiallisesta" fanittamisesta. Arin menestyksekkäitten keikkojen jälkeen kiinnostus Arin uraa kohtaan on vain kasvanut. Olen jopa harkinnut lähteväni jollekin keikalle, mikä sinänsä on jo ennen kuulumatonta minun tapauksessani.
Toinen koukuttaja oli tuo viestiketju, jossa on kooste Arin Idolsin ajoista. Aloin katsella uudestaan niitä videoita ja nautin suunnattomasti Arin esityksistä. Mahtava heppu kaikin puolin, niin vaatimaton ja rento. Vieläkin puistattaa ne vanhat valheelliset höpinät Arin ylimielisyydestä yms.
Onneksi epäilijätkin ja haukkujat ovat saaneet oppia tuntemaan aidon ja lahjakkaan Arin.
olen ajatellut ottaa lopputilin ja lähteä seuraamaan Aria tien päälle. Pistin avioeronkin jo vireille. Osaako kukaan sanoa miksi silmämunani ovat alkaneet punoittaa sen jälkeen kun aloin tuubista seurata Arin biisejä? Onko se kunnon hevarin merkki? Kasvaako minulle myös sarvet ja se kiva häntäkin, jos jatkan vielä tätä taukoamatonta tuubin seuraamista? Ukko on jo monta kertaa sanonut minulle että painu akka helvettiin mutta olenko jo valmis??
T: Äiti56
repesin. Tämä oli kyllä hauskin viesti aikoihin. Hienoa, kunhan ei oikeesti ne sarvet ja häntä kasva.
Tuohon silmien punotukseen sen verran, että koita pikkusen räpytellä silmiä tuijotuksen välissä niin ei pääse kuivumaan.
Eikä miehistä kannata piitata, kun kesä on ohi niin kyllä ne siitä rauhoittuu. Siis jos et ole jo helvetissä, ja haluat oikeesti eroon.
Lopputili ei ole hyvä idea, avioero tulee kalliiksi :)
T.toinen äippä