Mielestäni luterilaisuuden ydinongelma löytyy Hebrealaiskirjeen kuudennen luvun alusta:
Hepr. 6:1-2
"Älkäämme siis enää viipykö Kristuksen opin alkeissa, vaan edetkäämme täyteen tietoon. Emme voi uudestaan laskea perustusta ja opettaa sellaisia asioita kuin parannus kuolemaan johtavista teoista, usko Jumalaan, oppi kasteista ja puhdistusmenoista sekä kätten päällepanemisesta, kuolleiden ylösnousemus ja iankaikkinen tuomio."
Mitä muuta kuin näitä opin alkeita luterilaisuudessa opetetaan? Eikä edes muuhun pyritä. Toistetaan yhä uudelleen samoja juttuja, niin kuin kristityn elämä olisi vain opin alkeita.
Keskitytään siihen että päästään taivaaseen, mutta unohdetaan opetus kristityn vaelluksesta, lunastuksesta ja pyhityksestä.
Ihmekkös tuo jos nuoret aikuiset katoavat seurakunnista. On kuulijoiden aliarvioimista toistaa aina samoja juttuja.
Hepr. 6:1-2
"Älkäämme siis enää viipykö Kristuksen opin alkeissa, vaan edetkäämme täyteen tietoon. Emme voi uudestaan laskea perustusta ja opettaa sellaisia asioita kuin parannus kuolemaan johtavista teoista, usko Jumalaan, oppi kasteista ja puhdistusmenoista sekä kätten päällepanemisesta, kuolleiden ylösnousemus ja iankaikkinen tuomio."
Mitä muuta kuin näitä opin alkeita luterilaisuudessa opetetaan? Eikä edes muuhun pyritä. Toistetaan yhä uudelleen samoja juttuja, niin kuin kristityn elämä olisi vain opin alkeita.
Keskitytään siihen että päästään taivaaseen, mutta unohdetaan opetus kristityn vaelluksesta, lunastuksesta ja pyhityksestä.
Ihmekkös tuo jos nuoret aikuiset katoavat seurakunnista. On kuulijoiden aliarvioimista toistaa aina samoja juttuja.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuo mainitsemasi "lunastus ja pyhitys" kuuluvat lainaamaasi Hebrealaiskirjeen kohtaan.
Niistä pääsee osallisiseksi vain kasteessa.
Ehkäpä olisi parempi, että ennemminkin opetettaisiin, mitä jotkin Raamatun kohdat todella tarkoittavat, etteivät ne pelkästään jäisi sanoiksi, tai lauseiksi, kuulijan, tai lukijan päähän.
Onneksi on noita herätysliikkeitä, joista voi yrittää löytää sitä "vahvempaa ruokaa".
Mutta, ei ole sanottua, että sieltäkään aina saa "kirkasta vettä". Noissa opillisissa asioissa saa/joutuu olemaan korva tarkkana, että todella tietää, mitä puhuja sanoillaan tarkoittaa.
Jos kerran opin alkeita ovat mielestäsi lunastus ja pyhitys, niin kerro mitä sitten on se opetus joka ei ole opin alkeita.
Vai katsotko näiden opin alkeiden syvällisemmän tutkimisen vievän kohti vahvempaa ruokaa.
Luterilaisuudessa keskitytään uskonvanhurskauteen ja taivaaseen pääsemiseen, mutta ei siihen miten elämää kristittynä eletään. Tai no, ehkä vähän Luther sivuaa vähäkatekismuksessa kasteen kohdalla pyhitystäkin sanomalla, että meidän tulee joka päivä upottautua kasteveteen, ja kuolettaa vanha ihmisemme, ja nousta esiin uusi ihminen. Mutta papit tai liikkeet eivät tästä kohdasta/asiasta saarnaa. Eikä Lutherkaan syvällisesti asiaa käsitellyt. Mielestäni pyhityksestä löytyy kuitenkin se vahva ruoka, josta Paavali tuon tuostakin opettaa.
Herätysliikkeet ovat mielestäni aivan yhtä köyhiä pyhitysopetuksessaan (=Kristus meidän pyhityksemme) kuin luterilaisuus yleensäkin. Eli opetus siitä miten tätä elämää kristittynä eletään on kovin niukkaa, jos sitä ollenkaan löytyy.
Elämisen ohjeeksi riittää, että saa synnit anteeksi. Toki kaste siihen liittyy, mutta sekin käsitetään pelkästään syntien anteeksiantamukseen, harvemmin lihan/ vanhan ihmisen kuolemaan. Opetetaanpa vielä ihan päinvastaista!
Vanhan ihmisen kuolemisesta Kristuksessa ja lunastuksen vapautuksesta ei puhuta, tai se käsitetään vain syntien sovitukseksi, ei oman itsemme vapauttamiseksi Kristuksessa.
Kristityn vaelluksesta aikapaljon. Lukaiseppa vaikka Huone postilla:a, jossa koottuna Lutherin saarnoja vuoden jokaiselle kirkkopyhälle. Siellä sitä on tämänkin päivän kristitylle vahvaa ravintoa vaellukselle matkaevääksi=) Siunausta sinulle!
kun luterilaisuudessa tukeudutaan jatkuvasti Lutherukseen, mitä sitten tapahtuisi, jos yhtäkkiä Lutherin vaikutus poistettaisiin kokonaan, jäisikö luterilaisuudesta mitään enään jäljelle?
Epäilen, että olisi vähän samanlainen tilanne kuin lestadiolaisilla, jotka menettäisivät oman profeettansa. Luther ja Laestadius ovat ehkä eniten vastuussa siitä, että pohjoismaisista ihmisistä niin harva on tietoinen kristillisyydestä.
Ei se Luther yhtään kummempi ihminen ole kuin kukaan muukaan, Kristus hänenkin synnit kantoi Golgatalle. Sattui vaan olemaan rohkea mies Jumalan asialla, joka teki sen tärkeän pesäeron katoliseen kirkkoon ja kirjoitti paljon mm. syntisen vanhurskautumisesta. Itse ainakin tarvitsen joka päivä Jeesuksen sovitustyötä, syntien anteeksiantamista. Olen minä vaan niin likainen mieleltäni, kieleltäni, teoiltani. Joku voi sitten pystyä vastaanottamaan sitä korkeampaakin opetusta, mutta mulle sopii luterilainen "yksin armosta, yksin uskosta, YKSIN KRISTUKSEN TÄHDEN". Minulle siinä on kilvoittelemista, että juurtuisin kaikessa Jeesukseen Kristukseen ja antaisin Hänen johtaa elämääni ja ajatuksiani(Kristus meissä Gal 2:20), rakastaisimpa vielä matkallani lähimmäistänikin ja kestäisin loppuun saakka ahtaan portin tiellä. Kristuksen armoa ja rauhaa teille veljet! Jumala armahda meitä syntisiä!
Sen takia suurin osa ihmisista ei kirkossa kaykkaan, silla kun siella on kaynyt yhden kerran, on periaatteessa kuullut kaikki saarnat -menneet, nykyiset ja tulevat...lunastus ja pyhitys, uskonvanhurskaus...vain maitoruokaa on tarjolla luterilaisessa kirkossa...se on ikavaa, kun Raamattu on niin rikas...pulppuava viisauden lahde joka tilanteeseen, kattaen elaman kaikki alueet. Vahinko, ettei sita rikkautta tuoda luterilaiseen kirkkoon. Siunausta!
Mielestäni tuo kohta sopii paremmin kaikenlaisiin herätysliikkeisiin, eikä niinkään luterilaiseen kirkkoon. Koska, juuri monissa erilaisissa protestanttisissa herätysliikkeissä riidellään kyseisistä asioista, Ja ollaan niistä vielä eri mieltä. Kuitenkin on historiallinen tosiasia, että
edellä mainituista asioista on koko kristikunta ollut päättämässä ekumeenisissä kirkolliskokouksissa. Löytäkää tieto jo eletystä kristillisestä historiasta.
Se mikä lisäksi luterilaisuudessa tökkii on opetuksen puute uskonvaraisesta elämästä (lienee sitä vahvaa ruokaa myöskin). Mielestäni se liittyy oleellisesti myös hengelliseen kasvuun kristittynä. Toisin sanoen ei opeteta vaeltamista uskosta, vaikka olosuhteet puhuisivat toista.
Joskus olen kuullut Lutherin lausahduksen että "jos huomenna tulisi maailmanloppu niin tänään istuttaisin omenapuun." Siihen opetus sitten loppuukin.
Sen sijaan esim. kaikilla läheteillä pitää olla kannatuspiirinsä ja rahavirrat valmiina. Ilman sitä ei kukaan ole valmis lähtemään mihinkään. Raamattu sen sijaan on täynnä esimerkkejä uskonvaraisesta elämästä ja johdatuksesta ihan taviksenkin elämässä.
Melkein tekisi mieleni sanoa että papit eivät ole itse päässeet uskossaan maitoruokaa pitemmälle, vaikka teologian tohtoreiksi olisivatkin itsensä lukeneet.
Aika moni lukee itsensä teologian tohtoriksi lähetysmailla tehden tutkimusta omasta työalastaan. Kannattaahan se, sillä siten saa lähetysmailla tohtorin ison palkan. Palkkaus menee nimittäin koulutustason mukaan.
Se siitä uskonvarassa elämisestä.
osallistumista kirkon raamattupiiri toimintaan. Jokaisessa seurakunnassa on vähintään yksi raamattupiiri, suurimmissa enemmän.
www.kan.fi
www.netmission.fi
Oleppa hyvä.
Puhut täyttä asiaa alkukirjoituksessasi!
Tässä on yksi suurimmista ongelmista: Asia ei etene mihinkään. Luulen että on kaksi ydinongelmaa, miksi tässä tilanteessa ollaan.
1. Papiston oma kilvoitus ja kristillinen elämä, tai paremminkin näiden puuttuminen.
2. Huono puhetaito. Ei osata esittää asiaa, vaikka jotakin sanomistakin ehkä olisi. Nykyäänhän ei papistolle puhetaitoa muuten käytännössä opeteta millään tavalla.