Eräällä keskustelulistalla sukeutui elokuussa 2003 mielenkiintoinen keskustelu Ellen Whiten kirjoitusten suhteesta Raamattuun. Tällöin eräs keskustelija tarjosi keskusteluun seuraavaa kannanottoa:
"Kyllä E.G.W:ssä on ihan yhtä paljon profeettaa kuin Habakukissa, Sefanjassa, Haggaissa tai Obadjassa. Nämä ovat kuitenkin kanonisoituja joidenkin päätöksellä, mutta eivät niin hirveän hyödyksi. Jos Raamattua luettaisiin samanlaisin lasein kuin mrs. Whiten teoksia, puolet voitaisiin heittää roskiin. Että ei kannnattaisi niin hirveesti mesota!!"
Vaikka kannanotto lienee tarkoitettu yksittäiseksi heitoksi, se kertoo kuitenkin siitä, että adventismin piirissä käsitys kaanonista voi olla varsin hämärä. Eikä sille paljoa tukea keskustelussa herunut. Raamatun kaanon (eli kirjakokoelma) lyötiin lukkoon Vanhan testamentin osalta Jamniassa n. 100 jKr ja Uuden testamentin osalta 300-luvun loppuun jKr mennessä. Raamatun kaanon ei siten ole enää kenenkään avattavissa eikä sinne voida enää sujauttaa minkään myöhemmän profeetan tekstejä. Jos joku taho tällaista yrittäisi, samalla asetuttaisiin kristinuskon ulkopuolelle. Adventismin ulkopuolelta kuuluu toisinaan valituksia siitä, että adventismin piirissä Raamatun rinnalle saatetaan asettaa kilpaileva auktoriteetti. Edellä olevan kannanoton perusteella tällaiseen kritiikkiin olisikin aihetta.
Kuten myöhemmin käy ilmi, karkeasti ehkä puolet jäsenistä asettaa EGW:n ja hänen tuotantonsa vähintään Raamatun rinnalle. Siihen on omat syynsä. Mm. Raamatun sanomissa eli ns. sapattikoululäksyissä Raamatun tekstit ja EGW:n sitaatit istuvat sulassa sovussa keskenään. Toisaalta adventtikirkko levittää Ellen Whiten teoksia, ei niinkään Raamattua.
Periaatteessa tarkasteltavia tasoja on useampia. Ylimpänä on kirkon virallinen tunnustus, siis ne 27 perusluonteista opinkohtaa (Fundamental Beliefs) ja sen viralliset selitykset. Sen alapuolella on huomattavasti epäselvempänä ja monisyisempänä se opetus ja julistus mitä seurakunnissa vuosien mittaan annetaan. Tähän ehkä voisi lisätä seurakuntalehdet. Alimpana tasona on se, mitä opetuksesta ja julistuksesta on mennyt ihmisten päähän ja miten se toteutuu heidän elämässään. Nämä tasot olisi pidettävä mielessä ongelmaa tarkasteltaessa.
Ylintä tasoa, siis virallista näkemystä, edustavat seuraavat kaksi lausuntoa:
"We have never considered E. G. White to be in the same category as the writers of the canon of Scripture... Seventh-day Adventists regard her writings as containing inspired counsel and instruction concerning personal religion and the conduct of our denominational work... While Adventists hold the writings of E. G. White in highest esteem, yet these are not the source of our expositions. We base our teachings on the Scriptures, the only foundation of all true Christian doctrine... We test the writings of E. G. White by the Bible, but in no sense do we test the Bible by her writings." 1
"One of the gifts of the Holy Spirit is prophecy. This gift is an identifying mark of the remnant church and was manifested in the ministry of Ellen G. White. As the Lord's messenger, her writings are a continuing and authoritative source of truth and provide for the church comfort, guidance, instruction, and correction. They also make clear that the Bible is the standard by which all teaching and experience must be tested." 2
Virallinen suomennos tästä Perusluonteisten opinkohtien kohdasta 17 (Profetoimisen lahja) kuuluu:
"Yksi Pyhän Hengen lahjoista on profetoimisen lahja. Tämä lahja kuuluu jäännösseurakunnan tuntomerkkeihin, ja se ilmeni Ellen G. Whiten palvelutyössä. Hän oli Herran sanansaattaja, jonka kirjoitukset ovat jatkuvana ja arvovaltaisena totuuden lähteenä ja tarjoavat seurakunnalle lohdutusta, ohjausta, opetusta ja ojennusta. Ne myös ilmaisevat selvästi, että Raamattu on se normi, jolla kaikki opetukset ja kokemukset on koeteltava." Adventtikirkon sivuilla
Lähinnä seuraava tasoa edustaa Raymond F. Cottrellin toukokuussa 1980 tekemä gallup-tutkimus, joka kohdistui adventistikouluissa (colleges and universities) palveleviin raamatunopettajiin (with emphasis on specialists in biblical studies). Se osoittaa kokonaan jotain aivan muuta. Tässä gallupissa keskityttiin erityisesti parin tekstin (Dan 8:14 ja Hebr 9) tulkintoja koskeviin ongelmiin, jotka olivat tuolloin erityisen ajankohtaisia. Koska Ellen Whiten vaikutus on perinteisesti ollut varsin huomattava opillisiin kysymyksiin ja raamatunselittämiseen, erääseen mielenkiintoisimpaan kysymykseen saatujen vastausten jakauma muodostui seuraavanlaiseksi:
The writings of Ellen G. White are
- equally authoritative with the Bible 51%
- less authoritative than the Bible 49%
3
Kysely koostui 72 kysymyksestä ja 189 mahdollisesta vastausvaihtoehdosta. Noin 40 palautti kaavakkeet asianmukaisesti täytettyinä. Raportista ei kuitenkaan käy selville miten suureksi kato muodostui.
Tämä tiedustelu koski lähinnä Yhdysvaltalaisten teologien käsityksiä asiasta. Mutta käsitykset näyttävät jakaantuvan samansuuntaisesti myös Suomessa seurakunnan jäsenten keskuudessa. Se ilmenee mm. Antti Oksasen tekemästä tutkimuksesta, joka kohdistui 100 adventistiseurakunnan jäseneen ja 100 sen entiseen jäseneen. Kenttätyö tehtiin pääasiallisesti 1973-1974. Kysymys no 18 kuului ja siihen saadut vastaukset jakautuivat seuraavasti:
Mikä asema mielestänne annetaan E. G. Whiten kirjoituksille adventtiseurakunnassa?
Luopiot Jäsenet
Raamatun yläpuolelle 12 7
Raamatun veroinen 39 44
Raamatun alapuolelle 38 49
Epäselviä tapauksia 11 0
Yhteensä 100 100
4
Luopuneiden käsitys siitä mikä on Ellen Whiten kirjoitusten asema Adventtikirkossa on melkoisesti jyrkentynyt luopumisen yhteydessä
"Kyllä E.G.W:ssä on ihan yhtä paljon profeettaa kuin Habakukissa, Sefanjassa, Haggaissa tai Obadjassa. Nämä ovat kuitenkin kanonisoituja joidenkin päätöksellä, mutta eivät niin hirveän hyödyksi. Jos Raamattua luettaisiin samanlaisin lasein kuin mrs. Whiten teoksia, puolet voitaisiin heittää roskiin. Että ei kannnattaisi niin hirveesti mesota!!"
Vaikka kannanotto lienee tarkoitettu yksittäiseksi heitoksi, se kertoo kuitenkin siitä, että adventismin piirissä käsitys kaanonista voi olla varsin hämärä. Eikä sille paljoa tukea keskustelussa herunut. Raamatun kaanon (eli kirjakokoelma) lyötiin lukkoon Vanhan testamentin osalta Jamniassa n. 100 jKr ja Uuden testamentin osalta 300-luvun loppuun jKr mennessä. Raamatun kaanon ei siten ole enää kenenkään avattavissa eikä sinne voida enää sujauttaa minkään myöhemmän profeetan tekstejä. Jos joku taho tällaista yrittäisi, samalla asetuttaisiin kristinuskon ulkopuolelle. Adventismin ulkopuolelta kuuluu toisinaan valituksia siitä, että adventismin piirissä Raamatun rinnalle saatetaan asettaa kilpaileva auktoriteetti. Edellä olevan kannanoton perusteella tällaiseen kritiikkiin olisikin aihetta.
Kuten myöhemmin käy ilmi, karkeasti ehkä puolet jäsenistä asettaa EGW:n ja hänen tuotantonsa vähintään Raamatun rinnalle. Siihen on omat syynsä. Mm. Raamatun sanomissa eli ns. sapattikoululäksyissä Raamatun tekstit ja EGW:n sitaatit istuvat sulassa sovussa keskenään. Toisaalta adventtikirkko levittää Ellen Whiten teoksia, ei niinkään Raamattua.
Periaatteessa tarkasteltavia tasoja on useampia. Ylimpänä on kirkon virallinen tunnustus, siis ne 27 perusluonteista opinkohtaa (Fundamental Beliefs) ja sen viralliset selitykset. Sen alapuolella on huomattavasti epäselvempänä ja monisyisempänä se opetus ja julistus mitä seurakunnissa vuosien mittaan annetaan. Tähän ehkä voisi lisätä seurakuntalehdet. Alimpana tasona on se, mitä opetuksesta ja julistuksesta on mennyt ihmisten päähän ja miten se toteutuu heidän elämässään. Nämä tasot olisi pidettävä mielessä ongelmaa tarkasteltaessa.
Ylintä tasoa, siis virallista näkemystä, edustavat seuraavat kaksi lausuntoa:
"We have never considered E. G. White to be in the same category as the writers of the canon of Scripture... Seventh-day Adventists regard her writings as containing inspired counsel and instruction concerning personal religion and the conduct of our denominational work... While Adventists hold the writings of E. G. White in highest esteem, yet these are not the source of our expositions. We base our teachings on the Scriptures, the only foundation of all true Christian doctrine... We test the writings of E. G. White by the Bible, but in no sense do we test the Bible by her writings." 1
"One of the gifts of the Holy Spirit is prophecy. This gift is an identifying mark of the remnant church and was manifested in the ministry of Ellen G. White. As the Lord's messenger, her writings are a continuing and authoritative source of truth and provide for the church comfort, guidance, instruction, and correction. They also make clear that the Bible is the standard by which all teaching and experience must be tested." 2
Virallinen suomennos tästä Perusluonteisten opinkohtien kohdasta 17 (Profetoimisen lahja) kuuluu:
"Yksi Pyhän Hengen lahjoista on profetoimisen lahja. Tämä lahja kuuluu jäännösseurakunnan tuntomerkkeihin, ja se ilmeni Ellen G. Whiten palvelutyössä. Hän oli Herran sanansaattaja, jonka kirjoitukset ovat jatkuvana ja arvovaltaisena totuuden lähteenä ja tarjoavat seurakunnalle lohdutusta, ohjausta, opetusta ja ojennusta. Ne myös ilmaisevat selvästi, että Raamattu on se normi, jolla kaikki opetukset ja kokemukset on koeteltava." Adventtikirkon sivuilla
Lähinnä seuraava tasoa edustaa Raymond F. Cottrellin toukokuussa 1980 tekemä gallup-tutkimus, joka kohdistui adventistikouluissa (colleges and universities) palveleviin raamatunopettajiin (with emphasis on specialists in biblical studies). Se osoittaa kokonaan jotain aivan muuta. Tässä gallupissa keskityttiin erityisesti parin tekstin (Dan 8:14 ja Hebr 9) tulkintoja koskeviin ongelmiin, jotka olivat tuolloin erityisen ajankohtaisia. Koska Ellen Whiten vaikutus on perinteisesti ollut varsin huomattava opillisiin kysymyksiin ja raamatunselittämiseen, erääseen mielenkiintoisimpaan kysymykseen saatujen vastausten jakauma muodostui seuraavanlaiseksi:
The writings of Ellen G. White are
- equally authoritative with the Bible 51%
- less authoritative than the Bible 49%
3
Kysely koostui 72 kysymyksestä ja 189 mahdollisesta vastausvaihtoehdosta. Noin 40 palautti kaavakkeet asianmukaisesti täytettyinä. Raportista ei kuitenkaan käy selville miten suureksi kato muodostui.
Tämä tiedustelu koski lähinnä Yhdysvaltalaisten teologien käsityksiä asiasta. Mutta käsitykset näyttävät jakaantuvan samansuuntaisesti myös Suomessa seurakunnan jäsenten keskuudessa. Se ilmenee mm. Antti Oksasen tekemästä tutkimuksesta, joka kohdistui 100 adventistiseurakunnan jäseneen ja 100 sen entiseen jäseneen. Kenttätyö tehtiin pääasiallisesti 1973-1974. Kysymys no 18 kuului ja siihen saadut vastaukset jakautuivat seuraavasti:
Mikä asema mielestänne annetaan E. G. Whiten kirjoituksille adventtiseurakunnassa?
Luopiot Jäsenet
Raamatun yläpuolelle 12 7
Raamatun veroinen 39 44
Raamatun alapuolelle 38 49
Epäselviä tapauksia 11 0
Yhteensä 100 100
4
Luopuneiden käsitys siitä mikä on Ellen Whiten kirjoitusten asema Adventtikirkossa on melkoisesti jyrkentynyt luopumisen yhteydessä
Vastaukset 4
Vanhimmat
viesti. Sulla on siis copy-paste mentaliteetti.
Raamatun paikka on omalla hyllyllään ja sen alle asetan muut hengelliset kirjat. Käsitykseni mukaan Ellen G. White koroitti ja suositteli Raamattua. Hän itse ei asettanut omia kirjotuksiaan Raamatun rinnalle.
Kun ihmisten käsityksiä mitataan, niin kannattaa kysyä mikä käsitys haastateltavalla itsellään on E.G.Whiten kirjoituksista, kun niitä rinnastetaan Raamattuun. Asettaisiko haastateltava ne Raamatun yläpuolelle, samanveroiseksi tai Raamatun alapuolelle? Ei kannata kysyä sitä, mitä mieltä hän kuvittelee adventistien olevan em. asiasta olevan.
Ellenin kohdalla onkin ongelman ytimenä se, että hänen opetuksensa ovat vastoin Raamatun opetuksia. Ja milloin ne ovat samoin, ovat ne turhia. Nehän löytyy Raamatusta ja on väärin plagioida niitä todisteeksi itsestään profeettana. Adventistit tekevät täysin toisin kuin apostolit, jotka eivät MILLOINKAAN todistaneet ketään hyväksi ja oikeaksi Raamatun sanalla. Raamatun todistus on tarkoitettu todistamaan Jeesuksesta eikä ellusta.
Julkilausumilla on tarkoitus madaltaa suhtautumista adventismiin myönteiseksi. Niin on täällä olevalla sdaarnamiehelläkin, joka kehuu saarnanneensa luterilaisessa kirkossamme. Pöyristyttävää kavaluutta!