Ihmisen libido on ihmisen pakotettu olemassaolo, ruumiin patologisia (=velvoittavia, sairaalloisia) tarpeita ei voi jättää tyydyttämättä, koska siitä seuraa negatiivisia ärsykkeitä, joihin ihminen reagoi tyydyttämällä nämä tarpeet tai sitten ruumis kuolee, kuitenkaan ihminen joka ei tiedosta mahdollisuutta jättää tarpeet täyttämättä, ei voi myöskään sellaista valintaa tehdä.
Olemme tuomittuja olemassaoloon, josta elämän voimamme saa alkunsa, tuomiosta elämään. Tahto ikään kuin pakotetaan toimintaan, ärsykkeet ohjaavat aluksi mieltä, ajan myötä kehittyy korkeampia kognitiivisia tahdon ilmaisuja, mutta miksi kutsuisimme niitäkään muuksi kuin pakon sanelemiksi taikka ulkoisten ärsykkeiden aiheuttamiksi vastareaktioiksi. Miten voisimme kutsua korkeamman tason ärsykkeitä muuksi kuin pakon sanelemiksi vaihtoehdoiksi? Itsemurhakin olisi ärsykkeiden aiheuttama reaktio, mitään vapautta ei voida saavuttaa koskaan.
Libido on siis sidottu patologisiin toimintoihin, jotka pakottavat meidät tekemään elämän valinnan. Elämänvietti saa alkuansa alhaisimpien ruumiillisten toimintojen tyydyttämisestä, se on velvollisuutemme ja pakkomme, jota ei voida välttää. Elämänvoima ei siis ole voimaa, vaan elämänpakkoa. Elämänviettimme on sidottu hirttonaruun, sateenkaaren toisessa päässä odottaa köysi.
Olemme tuomittuja olemassaoloon, josta elämän voimamme saa alkunsa, tuomiosta elämään. Tahto ikään kuin pakotetaan toimintaan, ärsykkeet ohjaavat aluksi mieltä, ajan myötä kehittyy korkeampia kognitiivisia tahdon ilmaisuja, mutta miksi kutsuisimme niitäkään muuksi kuin pakon sanelemiksi taikka ulkoisten ärsykkeiden aiheuttamiksi vastareaktioiksi. Miten voisimme kutsua korkeamman tason ärsykkeitä muuksi kuin pakon sanelemiksi vaihtoehdoiksi? Itsemurhakin olisi ärsykkeiden aiheuttama reaktio, mitään vapautta ei voida saavuttaa koskaan.
Libido on siis sidottu patologisiin toimintoihin, jotka pakottavat meidät tekemään elämän valinnan. Elämänvietti saa alkuansa alhaisimpien ruumiillisten toimintojen tyydyttämisestä, se on velvollisuutemme ja pakkomme, jota ei voida välttää. Elämänvoima ei siis ole voimaa, vaan elämänpakkoa. Elämänviettimme on sidottu hirttonaruun, sateenkaaren toisessa päässä odottaa köysi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Suhtautumisessa naiseen yhteisöllisen sukupuolinautinnon ryöstösaaliina ja piikana, näkyy se loputon alennus, missä ihminen on itseään varten. . . Ihmisen välitön, luonnollinen, välttämätön suhde ihmiseen on miehen suhde naiseen. Tässä luonnollisessa lajisuhteessa on ihmisen suhde luontoon välittömästi hänen suhteensa ihmiseen. Tästä suhteesta voi siis arvioida ihmisen koko kehitysasteen. . . Se siis osoittaa missä määrin ihmisen luonnollinen suhtautuminen on tullut inhimilliseksi. Tämä suhde osoittaa myös missä määrin ihmisen tarve on tullut inhimilliseksi tarpeeksi, siis missä määrin toinen ihminen ihmisenä on tullut hänelle tarpeeksi, missä määrin hän yksilöllisimmässä olemisessaan on samalla yhteiskunnallinen olento. . .Jos edellytät ihmisen ihmiseksi ja hänen suhteensa maailmaan inhimilliseksi, niin voit vaihtaa rakkautta vain rakkautta vastaan, luottamusta ainoastaan luottamusta vastaan jne"
(K. M. Taloudellis-filosofiset käsikirjoitukset 1844)
Ps. Kyseessä on siis eräänlainen luonnos käsikirjoitukseksi, jonka kielellisissä ilmaisuissa on mielestäni Hegel- tutkimusten tuomaa "painolastia"
naulitun persoonallisuuden "pakkopaidan" ahtaudesta:
"Käsitykset, joissa biologisen ja sosiaalisen tekijän välinen suhde nähdään yksinkertaisina risteytyminä saivat väistyä monimutkaisempien käsitysten tieltä. Uudet käistykset syntyivät siten, että analyysin pääkohteeksi otettiin persoonallisuuden sisäisen rakenteen ongelma. persoonallisuuden tasot ja niiden hierarkiset suhteet. Näin mm. syntyi käsitys, joka luonnehtii persoonallisuutta tietoisen ja tiedottoman suhteena. . .
Tässä yhteydessä ei ole tarvetta ryhtyä kritisoimaan freudilaisuutta, Adlerin ja Jungin tai heidän töidensä tämänhetkisten jatkajien näkemyksiä. On ilmiselvää, että nämä käsitykset eivät suinkaan kumoa kahden faktorin teoriaa ( S-R = ärsyke-reaktio), vaan kärjistävät sitä kääntämällä Sternin ja Deweyn konvergenssin idean vastakkaisuuden ideaksi.
Lähde: A N Leontjev Toiminta tietoisuus persoonallisuus 1977