Kun ihminen tulee elävään uskoon, eli syntyy uudesti ylhäältä, vedestä (=Jumalan Sana) ja Pyhästä Hengestä, hänen elämänsä muuttuu.
Erityisesti nykyisenä aikana sellainen elämänmuutos ja pidättäytyminen himojen mukaan elämisestä herättää kummastusta ja joskus pilkkaakin Jumalan Valtakunnan ukopuolella olevissa. Toki tarkoitus on, että se herättäisi ennen muuta kiinnostusta myönteisellä tavalla, ja nähdessään kuinka kristityt ihmiset vaeltavat, myös ulkopuolisten mielenkiinnon tulisi herätä siten, että hekin alkavat etsiä tietä Jumalan Valtakuntaan.
Uskova ihminen ei noudata 'pakanain tahtoa'. Koska hän rakastaa Vapahtajaansa Jeesusta, hän ei tahdo pahoittaa Hänen mieltään tekemällä tahallaan syntiä.
Niinhän kehoitetaan jo Vanhan Testamentin puolellakin Sananlaskujen kirjan ensimmäisessä luvussa.
'Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu.' (jae 10).
'Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa.'
'Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat.
Mutta heidän on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.' (1 Piet 4:3-5).
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö uskova ihminen olisi ennen uskoon tuloaan tehnyt syntiä. Sitä vartenhan Jeesus kuoli ja nousi ylös, että ihmisellä olisi pelastus. Ei tuota uhria olisi tarvittukaan, jos me ihmiset emme olisi syntisiä.
'Mutta kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet;' (Psalmi 14:3)
'Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.' (Room 3:23-26).
Vielä uskoon tultuaankin ihminen voi langeta syntiin. Mutta Jumalan armosta hän saa 'nousta jälleen'.
'Sillä seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen, mutta jumalattomat suistuvat onnettomuuteen.' (Sananlaskut 24:16).
Erityisesti nykyisenä aikana sellainen elämänmuutos ja pidättäytyminen himojen mukaan elämisestä herättää kummastusta ja joskus pilkkaakin Jumalan Valtakunnan ukopuolella olevissa. Toki tarkoitus on, että se herättäisi ennen muuta kiinnostusta myönteisellä tavalla, ja nähdessään kuinka kristityt ihmiset vaeltavat, myös ulkopuolisten mielenkiinnon tulisi herätä siten, että hekin alkavat etsiä tietä Jumalan Valtakuntaan.
Uskova ihminen ei noudata 'pakanain tahtoa'. Koska hän rakastaa Vapahtajaansa Jeesusta, hän ei tahdo pahoittaa Hänen mieltään tekemällä tahallaan syntiä.
Niinhän kehoitetaan jo Vanhan Testamentin puolellakin Sananlaskujen kirjan ensimmäisessä luvussa.
'Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu.' (jae 10).
'Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa.'
'Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat.
Mutta heidän on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.' (1 Piet 4:3-5).
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö uskova ihminen olisi ennen uskoon tuloaan tehnyt syntiä. Sitä vartenhan Jeesus kuoli ja nousi ylös, että ihmisellä olisi pelastus. Ei tuota uhria olisi tarvittukaan, jos me ihmiset emme olisi syntisiä.
'Mutta kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet;' (Psalmi 14:3)
'Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.' (Room 3:23-26).
Vielä uskoon tultuaankin ihminen voi langeta syntiin. Mutta Jumalan armosta hän saa 'nousta jälleen'.
'Sillä seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen, mutta jumalattomat suistuvat onnettomuuteen.' (Sananlaskut 24:16).
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihan asiallista tekstiä. Kysyisin sellaista, että miten helluntailaiset ymmärtävät syntien anteeksiantamisen, ja saamisen? Eli millä tavalla ihminen saa syntinsä anteeksi käytännössä?
> Eli millä tavalla ihminen saa syntinsä anteeksi käytännössä?<
Luuk.15
Kertomus Tuhlaajapojasta.
Tuhlaajapoika MENI ITSEENSÄ, totesi syyllisyytensä, HYLKÄSI entisen elämänsä ja lähti paluumatkalle.
Mielenkiintoinen on hänen tunnustuksensa isälleen. Hän sanoo tehneensä SYNTIÄ TAIVASTA (JUMALAA) vastaan ja isänsä edessä.
Isä-meidän rukouksessa on kohta:
"ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet".
Syntiä tehdään siis Jumalaa vastaan, mutta samalla voidaan rikkoa lähimmäistä vastaan. Lähimäistä vastaan rikkomalla tehdään aina syntiä Jumalaa vastaan. Samalla rikomme myös itseämme vastaan.
"Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi.... ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi."
Jos todella rakastamme itseämme, emme tee pahaa lähimmäisellemme emmekä itsellemme.
Em. Tuhlaajapoika-vertaus osoittaa, että poika (syntinen, langennut) menee itseensä, katuu tekojaan ja palaa takaisin isänsä luo. Isä ANTAA ANTEEKSI yli pojan odotusten. Isä ei muistele, vaan pitää pidot pojan paluun kunniaksi.
Käytännössä Jumala toimii samoin kuin isä vertauksessa. Katuva ja syntinsä hylkäävä SAA synnit anteeksi PYYTÄMÄLLÄ niitä anteeksi Jumalalta, joka Kristuksen tähden ANTAA ne anteeksi.
Jos me tunnustamme syntimme, on Hän uskollinen ja vanhurskas ja ANTAA meille syntimme ANTEEKSI ja PUHDISTAA meidät kaikesta vääryydestä. Synnin tunnustaminen Jumalalle voi tapahtua yksinkertaisesti kertomalla Hänelle kaikki. Niinkuin Pietari, joka tunnusti kaiken sanomalla Jeesukselle: "Herra, sinä tiedät kaikki".
Joidenkin ihmisten ja joskus on vaikea uskoa Jumalan anteeksiantoon ilman synninpäästöä, ja silloin ripittäytyminen on paikallaan.