"Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän koskisi heihin. Opetuslapset moittivat tuojia, mutta sen huomatessaan Jeesus närkästyi ja sanoi heille: 'Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta.
Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.' Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä."
Mark. 10:13-16 [kr92] [kr38]
Tämänkertainen teksti, missä opetuslapset yrittävät estää lasten vanhempia tuomasta pienokaisia Jeesuksen siunattavaksi, kuuluu pyhäkoulussa opittujen tekstien sarjaan. Samaista tekstiä kuulee siteerattavan myös lasten kaste- tai siunaustilaisuuksissa.
Tekstin tunnistaminen tai kertomuksen muistaminen eivät vielä takaa sitä, että sen opetus olisi ymmärretty. Esimerkiksi lapsena ymmärsin tekstin tietty luvaksi lähestyä Jeesusta, vaikka aikuiset estelisivät. Myöhemmin olen ymmärtänyt siinä opetettavan, että "lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta", mutta jos minua olisi tivattu kertomaan tarkemmin, mitä se tarkoittaa, niin tuskin olisin osannut vastata. Sittemmin olen kuullut kertomuksen pohjalta perusteltavan lapsityön merkitystä, evankeliumin kuulumista kaikille, jne.
Kaikki edellä luetellut asiat ovat tärkeitä ja toki ne liittyvät tavalla tai toisella tekstiin, mutta mikä on kertomuksen ydin? Mikä on syy, miksi se on otettu mukaan Raamattuun? Kertomus ei valikoitunut Markuksen evankeliumiin sattumalta. Kertomuksen tärkeyttä puoltaa sekin, että kertomukselle löytyy rinnakkaistekstit myös Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeista: Matt. 19:13-15; Luuk. 18:15-17.
Seuraavaksi käymme tekstin läpi lyhyesti selittäen sitä, minkä jälkeen poimimme sieltä ydinasiat, mitä Jeesus meidän tahtoo sanoistaan ensisijaisesti oppivan.
Kertomuksen tilanne
Jeesus ja opetuslapset matkasivat Kapernaumista Juudeaan Jordanin vartta pitkin kansanjoukkojen seuratessa heitä. Matkan teko oli hidasta, koska Jeesus pysähtyi tämän tuosta opettamaan kansanjoukkoja (Mark. 10:9). Kyselijöitä ja avuntarvitsijoita tuli hänen puheilleen jatkuvasti. Jeesuksen vastaanotolla oli ruuhkaa ja autettavia oli enemmän kuin hän ehti auttamaan.
Kaiken keskellä Jeesuksen puheille yritti myös joukko vanhempia, jotka tahtoivat tuoda lapsiaan Jeesuksen luo. Kuvittelemme lasten tuojiksi yleensä joukon naisia, mutta alkutekstin sanamuodon perusteella tuojina on ollut isiäkin – ehkä jopa suurin osa. Näin siksi, että miehen oli sen aikaisessa juutalaiskulttuurissa paljon helpompi päästä arvostetun opettajan puheille kuin oppimattoman naisen.
Jeesuksen luo tuotavat lapset olivat eri ikäisiä. Osa heistä oli jo varttuneempia, mutta Luukkaan tekstiversiossa käytetty ilmaus paljastaa Jeesuksen luo tuodun myös sylilapsia.
Opetuslasten väliintulo
Asia, jonka itse olen aina kirkkaimmin tästä tekstistä muistanut, on opetuslasten estely: "Opetuslapset moittivat tuojia, mutta sen huomatessaan Jeesus närkästyi ja.." Ehkäpä koen lapsena kohdanneeni seurakunnassa jotain saman suuntaista...
On helppo leimata opetuslapset tilanteessa ajattelemattomiksi lasten vihaajiksi, mutta se ei tee oikeutta opetuslasten aikeille. Ehkäpä opetuslapset näkivät pienokaiset epäkypsinä vastaanottamaan Jeesuksen opetuksia saati sitten siunausta, koska heillä itsellekin oli vaikea ymmärtää niitä. En kuitenkaan usko, että apostoleilla oli mitään lapsia tai heidän vanhempiaan vastaan.
Opetuslasten aikomus oli todennäköisesti hyvä, vaikka he epäonnistuivat toteuksessa. Estäessään lasten vanhempia, he ajattelivat Jeesuksen ja avunetsijöiden yleistä parasta. Avuntarvitsijoita oli päivänmittaan riittänyt eikä tungeksijoille näyttänyt olevan loppua. Joukossa oli varmasti paljon sairaita ja kaukaa tulleita totuudenetsijöitä, joten opetuslasten näkökulmasta lasten siunaaminen jouti odottaa tuonnemmaksi – eihän heillä edes ollut akuuttia hätää.
Hyvästä aikomuksesta huolimatta, opetuslasten ei sentään olisi pitänyt moittia vanhempia, koska hekin olivat aivan oikealla asialla. Jeesus näki opetuslasten epäkorrektin käytöksen, minkä vuoksi hän närkästyi ja kehotti heitä päästämään lasten tuojat luokseen.
Jeesuksen ratkaisu vaikuttaa melko erikoiselta, koska yleinen käytäntö oli, että naiset ja lapset saivat seurata hiljaa taka-alalta, kun miehet puhuivat. Ja tuolloin Jeesus vieläpä vastaili kuulijoiden oikeasti tärkeisiin kysymyksiin Jumalan valtakunnasta. Jos Jumalan valtakunta olisi ymmärtämistä, opetusta ja tietoa, tällöin Jeesuksen ratkaisu olisi ollutkin käsittämätön. Mutta sallimalla lasten tulla tykönsä ja siunaamalle heidät, Jeesus antoi kaikille kuulijoille unohtumattoman raamattutunnin Jumalan valtakunnan vastaanottamisesta.
Lasten siunaaminen
Markus sanoo vanhempien tuoneen lapsia Jeesuksen luo, "jotta hän koskisi heihin". Matteuksen rinnakkaisteksti selventää heidän aikomustaan näin: "jotta hän panisi kätensä heidän päälleen ja rukoilisi."
Kätten päällepaneminen oli yleinen tapa juutalaisuudessa. Yleisimmin niin tehtiin siunatessa tai rukoiltaessa toisen puolesta, jolloin siunaaja / rukoilija laski kätensä siunattavan / esirukoiltavan päälle. Samoin meneteltiin myös silloin, kun henkilö vihittiin tai omistettiin Jumalalle.
Tekstissä vanhemmat tahtoivat Jeesuksen siunaavan lapset, ja juuri niin Jeesus heille teki: "Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä." Jeesus nosti lapset käsivarsilleen syleillen heitä (alkukielisen ilmauksen merkitys) ja siunasi heidät noudattaen juutalaista tapaa niin kuin vanhemmat olettivat hänen tekevänkin. En usko Jeesuksen näin menetellen tarkoittaneen asettaa siunaamiskäytännölle ulkoista normia, vaan päinvastoin hän noudatti siunauksessa totuttua tapaa, jotta tapahtuman sisältö välittyi kirkkaana sivustaseuraajille. Hän siunasi lapset niin kuin Vanhassa testamentissa on tapana, koska tahtoi ihmisten varmasti ymmärtävän, mitä hän oli tekemässä.
Oleellisinta siunauksessa on näet se, mitä tapahtuu Jumalan ja siunattavan välillä – ei se, miten tai kuka siunausta välittää. Tekstissä pyytäessään siunausta lapsille vanhemmat luovuttivat heidät Jumalan käyttöön ja varjelukseen. Kreikan kielen siunaamista tarkoittava sana 'eulogeo' tarkoittaa "puhua hyvää, kiittää, ylistää, siunata". Eli siunattaessa Jumala puolestaan 'puhuu hyvin ja armollisesti' siunattavalle, ja Jumalan tapauksessahan kaikki, mitä hän puhuu, myös tapahtuu.
Siunaus on aina lähtöisin yksin Jumalasta; hän siunaa kenet siunaa. Ihminen ei kykene hänen siunaustaan ansaitsemaan, ei lisäämään eikä vähentämään, vaan Jumalan siunaus on aina Jumalan suvereeni armon osoitus. Ja tämä on myös se ydinasia, johon Jeesuksen opetus tekstissä kohdistuu: Jumalan valtakunta on luonteeltaan kuin siunaus. Sitä ei kukaan ansaitse tai ota, vaan Jumala antaa sen lahjana hänelle, kuka vain sen tahtoo vastaanottaa.
Entä millainen sitten on hän, joka toivottaa tervetulleeksi Jumalan valtakunnan omaan elämäänsä? Hänestä Jeesus käytti vertauskuvana pientä lasta.
"Joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi..."
Jeesuksen aikaan messiaan valtakuntaa odotettiin hartaasti. Näkemykset messiaan tulevaisuudessa perustamasta Jumalan valtakunnasta vaihtelivat paljon. Osa ajatteli valtakunnan saavutettavan väkivalloin ja asein, jotkut taas suurten yhteiskunnallisten muutosten kautta. Vieläpä toiset näkivät Jumalan valtakunnan tulevan henkisten ja hengellisten ponnistusten tuloksena.
Mutta kukaan ollut tullut ajatelleeksi, että Jumalan valtakunta voisi nousta nöyryydestä. Tekstin jae, jossa sanotaan "heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta", on käännetty vanhassa persiankielisessä käännöksessä muotoon "jotka ovat nöyriä kuin nämä pienet lapset". Toisin sanoen, ihmisen tulee olla täysin voimaton ja tyhjä niin kuin pieni lapsi vastaanottaakseen Jumalan valtakunnan.
Ja miksikö näin? - Yksinkertaisesti Jumalan valtakunnan luonteen vuoksi eli siksi, että Jumalan valtakunta on lahja, joka tietenkin pitää vastaanottaa – ei ansaita. Vain se, joka on täysin voimaton itsessään voi olla täysin riippuvainen Jumalasta. Niin kauan, kun ihmisellä on jotain itsessään, niin kauan hän luottaa itseensä sen sijaan, että luottaisi kaiken sellaisenaan Herralle. Juuri tästä pieni sylilapsi on vertauskuva. Hän ei vielä juuri muuta tee kuin luota. Hän ei ponnistele ja huido sinne tänne pitääkseen elämän itsellään, vaan hän yksinkertaisesti luottaa kaiken vanhempiensa käsiin. Tällainen asenne on ihanteellinen suhde Herraan. Sinä päivänä, kun olemme joka suhteessa täysin riippuvaiset Herrasta, silloin Jumalan valtakunta astuu elämässämme esiin täydessä kirkkaudessa. Tämän toteutuminen olkoon harras iltarukouksemme.
Jumalan valtakunta ei siis rakennu ymmärryksen eikä minkään maailmassamme arvostetun varaan, vaan se on yksinomaan Jumalan laupeutta ja armoa. Ei vaadita tutkintoa, ei sukua, ei mainetta eikä edes laupeuden tekoja päästäkseen osalliseksi Jumalan valtakunnasta. Se on samassa tarjolla lapselle kuin aikuiselle, yksinkertaiselle kuin viisaalle, rikkaalle kuin köyhälle jne.
Mutta niin kuin Jeesus tekstissä sanoo, lapsen kaltaiselle Jumalan valtakunnan vastaanottaminen on luontaista. Lapsi on luonnostaan otollinen vastaanottamaan Jumalan valtakunnan. Se ei tarkoita sitä, että aikuisten olisi myöhäistä etsiä Jumalan valtakuntaa, vaan että vaikka sen näennäisesti löytäisimme, ei se astu voimaan kohdallamme luonnostaan, koska emme "ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi". Tämän joutui kokemaan todeksi esimerkiksi rikas nuorukainen, josta Markus kertoo heti tekstimme perään (Mark. 10:17-31).
Jumalan valtakunnan luonteesta
Jeesuksen julistuksen mukainen Jumalan valtakunta on luonteeltaan hengellinen, mutta se ei ole pelkästään sitä. Se ei ole ihmisestä irrallinen hengellinen ulottuvuus, vaan se on kokonaisvaltainen käsite, joka kätkee sisäänsä koko ihmisyyden. Aivan kuten siunaus, se tulee ymmärtää kokonaiskäsitteeksi, johon sisältyy kokonainen elämä. Kun ihminen vastaanottaa Jumalan valtakunnan, se ei voi olla vaikuttamatta hänen koko elämäänsä.
Tästä syystä Jumalan valtakunta joko otetaan vastaan tai torjutaan. Ei ole tarkoitus käydä Jumalan eteen pyytämään häneltä 'ripausta valtakuntaa' sinne ja tänne eri elämänalueille pitäen kuitenkin samalla jotain 'tärkeämpää' itsellä. Jumalan valtakunta on tarkoitettu vastaanotettavaksi kokonaisuudessaan – kaikkine siunauksineen. Mitä enemmän annamme Jumalan valtakunnalle tilaa jokapäiväisessä elämässä, sitä suurempi siunaus se on meille jo nyt.
Puhuttaessa lapsen kaltaisuudesta Jumalan valtakunnan vastaanottamisen yhteydessä, se merkitsee luottavaisuutta, ei itsetietoisuutta, vaan riippuvaisuutta Jumalasta.
Nykyään me vanhemmat joudumme opettamaan lapsille maailman pahuuden tähden, ettei saa olla liian sinisilmäinen ja uskoa ventovieraita ihmisiä, jne. Mutta Jumalan valtakunnassa tämä sinisilmäisyys on jopa suotavaa. Kun luottamuksen kohde on täydellinen, miksei hänen varaansa voisi heittäytyä täysin? Jeesusta lähestyttäessä olisi meidän aikuistenkin paikallaan oppia olemaan sinisilmäisiä. Miksi kerta toisensa jälkeen epäillä Jumalan rakkauden riittävyyttä, kun sen voisi sinisilmäisesti vain uskoa todeksi kohdallaan?
Esimerkki Jumalan valtakunnan vastaanottamisesta
Edellä Jeesus käytti lasta esimerkkinä Jumalan valtakunnan vastaanottamisesta. Lapsen vilpittömyys ja nöyryys lahjan vastaanottajana on parhaiten nähtävissä, kun katsomme miten lapsi toimii, kun hänelle annetaan mieleinen lahja.
Lahjan vastaanottajina lapsen ominaispiirre on ennen kaikkea ennakkoluulottomuus. Hän ei ole ylpeä ottaakseen lahjaa vastaan, on se sitten kovin suuri tai mitättömän pieni. Hän ei myöskään ylenkatso tai aliarvioi lahjan antajaa. Edelleen hän iloitsee mieleisestä lahjasta koko olemuksellaan. Hän ei kiitä vain sanoin, vaan varsinainen kiitos näkyy siitä kuinka hän osaa nauttia ja rakastaa saamaansa lahjaa.
Lapsi voi ottaa lahjan vastaan iloiten siitä täsmälleen yhtä paljon kuin että olisi sen itse kovalla työllä ansainnut. Tämä sen sijaan on meille aikuisille vaikeaa...
Jos esimerkiksi juoksen kilpailussa, teen parhaani ja voitan kilpailun. Saan siitä palkinnon – hienon ja kauniin. Laitan sen kotona hyllyyn ja ylpeänä kerron siitä ja etenkin sen voittamisesta kaikille aina kyllästymiseen saakka.
Vaan entäpä jos kilpailussa käy toisin. Lähden kilpailuun voittamaan sitä, huomaan, etten voi paremmilleni mitään ja lopulta joudun vielä keskeyttämään. Kilpailun jälkeen voittaja tulee luokseni ja antaa palkinnon minulle ihan vain siksi, että hän oli päättänyt tehdä niin. Ei siksi, että arvosti vaivannäköäni tai että minulla kivan väriset sukat. Mitä teen? Otanko palkinnon vastaan? Entä arvostanko palkintoa ja esittelenkö sitä samalla innolla ja kiihkolla kuin että olisin voittanut sen kilpailussa? Mitä luulet, mitä tekee aikuinen? Entä mitä tekee pieni lapsi, jos tuo palkinto vain on hänelle mieleen?
Niinpä niin, "joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi". Siinäpä on sen merkitys. Jumalan valtakunnan arvo ei perustu omaan vaivaamme tai hintaan, minkä siitä olemme maksaneet. Me jokainen olemme saaneet sen lahjaksi - kukaan meistä ei ansaitse lahjaansa yhtään sen paremmin kuin toinen.
Tuskin olemme edes ymmärtäneet vastaanottamamme lahjan arvoa, mutta päivä päivältä opimme näkemään sen paremmin. En voi kuin hämmästellä saamani lahjan arvoa, vaikka hädin tuskin tunnen siitä vielä edes murto-osaa. Vaikka en ole ansainnut Jumalan valtakunnan lahjasta muruakaan, olen silti siitä äärettömän kiitollinen ja ylpeä. Sen reaalista arvoa ei yhtään vähennä se, etten sitä ole ansainnut.
Ethän ole liian ylpeä vastaanottamaan Jumalan valtakunnan lahjaa? Ethän torju sitä sen tähden, että epäilet siinä olevan jotain vikaa? Rakastavan Jumalan edessä on lupa ja täysi syy olla sinisilmäinen. Vaikka tarjous kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se on sitä siitä huolimatta. Ota tarjous vastaan ja iloitse lahjastasi – se on sinun. Vastaanota se niin kuin lapsi.
Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.' Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä."
Mark. 10:13-16 [kr92] [kr38]
Tämänkertainen teksti, missä opetuslapset yrittävät estää lasten vanhempia tuomasta pienokaisia Jeesuksen siunattavaksi, kuuluu pyhäkoulussa opittujen tekstien sarjaan. Samaista tekstiä kuulee siteerattavan myös lasten kaste- tai siunaustilaisuuksissa.
Tekstin tunnistaminen tai kertomuksen muistaminen eivät vielä takaa sitä, että sen opetus olisi ymmärretty. Esimerkiksi lapsena ymmärsin tekstin tietty luvaksi lähestyä Jeesusta, vaikka aikuiset estelisivät. Myöhemmin olen ymmärtänyt siinä opetettavan, että "lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta", mutta jos minua olisi tivattu kertomaan tarkemmin, mitä se tarkoittaa, niin tuskin olisin osannut vastata. Sittemmin olen kuullut kertomuksen pohjalta perusteltavan lapsityön merkitystä, evankeliumin kuulumista kaikille, jne.
Kaikki edellä luetellut asiat ovat tärkeitä ja toki ne liittyvät tavalla tai toisella tekstiin, mutta mikä on kertomuksen ydin? Mikä on syy, miksi se on otettu mukaan Raamattuun? Kertomus ei valikoitunut Markuksen evankeliumiin sattumalta. Kertomuksen tärkeyttä puoltaa sekin, että kertomukselle löytyy rinnakkaistekstit myös Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeista: Matt. 19:13-15; Luuk. 18:15-17.
Seuraavaksi käymme tekstin läpi lyhyesti selittäen sitä, minkä jälkeen poimimme sieltä ydinasiat, mitä Jeesus meidän tahtoo sanoistaan ensisijaisesti oppivan.
Kertomuksen tilanne
Jeesus ja opetuslapset matkasivat Kapernaumista Juudeaan Jordanin vartta pitkin kansanjoukkojen seuratessa heitä. Matkan teko oli hidasta, koska Jeesus pysähtyi tämän tuosta opettamaan kansanjoukkoja (Mark. 10:9). Kyselijöitä ja avuntarvitsijoita tuli hänen puheilleen jatkuvasti. Jeesuksen vastaanotolla oli ruuhkaa ja autettavia oli enemmän kuin hän ehti auttamaan.
Kaiken keskellä Jeesuksen puheille yritti myös joukko vanhempia, jotka tahtoivat tuoda lapsiaan Jeesuksen luo. Kuvittelemme lasten tuojiksi yleensä joukon naisia, mutta alkutekstin sanamuodon perusteella tuojina on ollut isiäkin – ehkä jopa suurin osa. Näin siksi, että miehen oli sen aikaisessa juutalaiskulttuurissa paljon helpompi päästä arvostetun opettajan puheille kuin oppimattoman naisen.
Jeesuksen luo tuotavat lapset olivat eri ikäisiä. Osa heistä oli jo varttuneempia, mutta Luukkaan tekstiversiossa käytetty ilmaus paljastaa Jeesuksen luo tuodun myös sylilapsia.
Opetuslasten väliintulo
Asia, jonka itse olen aina kirkkaimmin tästä tekstistä muistanut, on opetuslasten estely: "Opetuslapset moittivat tuojia, mutta sen huomatessaan Jeesus närkästyi ja.." Ehkäpä koen lapsena kohdanneeni seurakunnassa jotain saman suuntaista...
On helppo leimata opetuslapset tilanteessa ajattelemattomiksi lasten vihaajiksi, mutta se ei tee oikeutta opetuslasten aikeille. Ehkäpä opetuslapset näkivät pienokaiset epäkypsinä vastaanottamaan Jeesuksen opetuksia saati sitten siunausta, koska heillä itsellekin oli vaikea ymmärtää niitä. En kuitenkaan usko, että apostoleilla oli mitään lapsia tai heidän vanhempiaan vastaan.
Opetuslasten aikomus oli todennäköisesti hyvä, vaikka he epäonnistuivat toteuksessa. Estäessään lasten vanhempia, he ajattelivat Jeesuksen ja avunetsijöiden yleistä parasta. Avuntarvitsijoita oli päivänmittaan riittänyt eikä tungeksijoille näyttänyt olevan loppua. Joukossa oli varmasti paljon sairaita ja kaukaa tulleita totuudenetsijöitä, joten opetuslasten näkökulmasta lasten siunaaminen jouti odottaa tuonnemmaksi – eihän heillä edes ollut akuuttia hätää.
Hyvästä aikomuksesta huolimatta, opetuslasten ei sentään olisi pitänyt moittia vanhempia, koska hekin olivat aivan oikealla asialla. Jeesus näki opetuslasten epäkorrektin käytöksen, minkä vuoksi hän närkästyi ja kehotti heitä päästämään lasten tuojat luokseen.
Jeesuksen ratkaisu vaikuttaa melko erikoiselta, koska yleinen käytäntö oli, että naiset ja lapset saivat seurata hiljaa taka-alalta, kun miehet puhuivat. Ja tuolloin Jeesus vieläpä vastaili kuulijoiden oikeasti tärkeisiin kysymyksiin Jumalan valtakunnasta. Jos Jumalan valtakunta olisi ymmärtämistä, opetusta ja tietoa, tällöin Jeesuksen ratkaisu olisi ollutkin käsittämätön. Mutta sallimalla lasten tulla tykönsä ja siunaamalle heidät, Jeesus antoi kaikille kuulijoille unohtumattoman raamattutunnin Jumalan valtakunnan vastaanottamisesta.
Lasten siunaaminen
Markus sanoo vanhempien tuoneen lapsia Jeesuksen luo, "jotta hän koskisi heihin". Matteuksen rinnakkaisteksti selventää heidän aikomustaan näin: "jotta hän panisi kätensä heidän päälleen ja rukoilisi."
Kätten päällepaneminen oli yleinen tapa juutalaisuudessa. Yleisimmin niin tehtiin siunatessa tai rukoiltaessa toisen puolesta, jolloin siunaaja / rukoilija laski kätensä siunattavan / esirukoiltavan päälle. Samoin meneteltiin myös silloin, kun henkilö vihittiin tai omistettiin Jumalalle.
Tekstissä vanhemmat tahtoivat Jeesuksen siunaavan lapset, ja juuri niin Jeesus heille teki: "Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä." Jeesus nosti lapset käsivarsilleen syleillen heitä (alkukielisen ilmauksen merkitys) ja siunasi heidät noudattaen juutalaista tapaa niin kuin vanhemmat olettivat hänen tekevänkin. En usko Jeesuksen näin menetellen tarkoittaneen asettaa siunaamiskäytännölle ulkoista normia, vaan päinvastoin hän noudatti siunauksessa totuttua tapaa, jotta tapahtuman sisältö välittyi kirkkaana sivustaseuraajille. Hän siunasi lapset niin kuin Vanhassa testamentissa on tapana, koska tahtoi ihmisten varmasti ymmärtävän, mitä hän oli tekemässä.
Oleellisinta siunauksessa on näet se, mitä tapahtuu Jumalan ja siunattavan välillä – ei se, miten tai kuka siunausta välittää. Tekstissä pyytäessään siunausta lapsille vanhemmat luovuttivat heidät Jumalan käyttöön ja varjelukseen. Kreikan kielen siunaamista tarkoittava sana 'eulogeo' tarkoittaa "puhua hyvää, kiittää, ylistää, siunata". Eli siunattaessa Jumala puolestaan 'puhuu hyvin ja armollisesti' siunattavalle, ja Jumalan tapauksessahan kaikki, mitä hän puhuu, myös tapahtuu.
Siunaus on aina lähtöisin yksin Jumalasta; hän siunaa kenet siunaa. Ihminen ei kykene hänen siunaustaan ansaitsemaan, ei lisäämään eikä vähentämään, vaan Jumalan siunaus on aina Jumalan suvereeni armon osoitus. Ja tämä on myös se ydinasia, johon Jeesuksen opetus tekstissä kohdistuu: Jumalan valtakunta on luonteeltaan kuin siunaus. Sitä ei kukaan ansaitse tai ota, vaan Jumala antaa sen lahjana hänelle, kuka vain sen tahtoo vastaanottaa.
Entä millainen sitten on hän, joka toivottaa tervetulleeksi Jumalan valtakunnan omaan elämäänsä? Hänestä Jeesus käytti vertauskuvana pientä lasta.
"Joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi..."
Jeesuksen aikaan messiaan valtakuntaa odotettiin hartaasti. Näkemykset messiaan tulevaisuudessa perustamasta Jumalan valtakunnasta vaihtelivat paljon. Osa ajatteli valtakunnan saavutettavan väkivalloin ja asein, jotkut taas suurten yhteiskunnallisten muutosten kautta. Vieläpä toiset näkivät Jumalan valtakunnan tulevan henkisten ja hengellisten ponnistusten tuloksena.
Mutta kukaan ollut tullut ajatelleeksi, että Jumalan valtakunta voisi nousta nöyryydestä. Tekstin jae, jossa sanotaan "heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta", on käännetty vanhassa persiankielisessä käännöksessä muotoon "jotka ovat nöyriä kuin nämä pienet lapset". Toisin sanoen, ihmisen tulee olla täysin voimaton ja tyhjä niin kuin pieni lapsi vastaanottaakseen Jumalan valtakunnan.
Ja miksikö näin? - Yksinkertaisesti Jumalan valtakunnan luonteen vuoksi eli siksi, että Jumalan valtakunta on lahja, joka tietenkin pitää vastaanottaa – ei ansaita. Vain se, joka on täysin voimaton itsessään voi olla täysin riippuvainen Jumalasta. Niin kauan, kun ihmisellä on jotain itsessään, niin kauan hän luottaa itseensä sen sijaan, että luottaisi kaiken sellaisenaan Herralle. Juuri tästä pieni sylilapsi on vertauskuva. Hän ei vielä juuri muuta tee kuin luota. Hän ei ponnistele ja huido sinne tänne pitääkseen elämän itsellään, vaan hän yksinkertaisesti luottaa kaiken vanhempiensa käsiin. Tällainen asenne on ihanteellinen suhde Herraan. Sinä päivänä, kun olemme joka suhteessa täysin riippuvaiset Herrasta, silloin Jumalan valtakunta astuu elämässämme esiin täydessä kirkkaudessa. Tämän toteutuminen olkoon harras iltarukouksemme.
Jumalan valtakunta ei siis rakennu ymmärryksen eikä minkään maailmassamme arvostetun varaan, vaan se on yksinomaan Jumalan laupeutta ja armoa. Ei vaadita tutkintoa, ei sukua, ei mainetta eikä edes laupeuden tekoja päästäkseen osalliseksi Jumalan valtakunnasta. Se on samassa tarjolla lapselle kuin aikuiselle, yksinkertaiselle kuin viisaalle, rikkaalle kuin köyhälle jne.
Mutta niin kuin Jeesus tekstissä sanoo, lapsen kaltaiselle Jumalan valtakunnan vastaanottaminen on luontaista. Lapsi on luonnostaan otollinen vastaanottamaan Jumalan valtakunnan. Se ei tarkoita sitä, että aikuisten olisi myöhäistä etsiä Jumalan valtakuntaa, vaan että vaikka sen näennäisesti löytäisimme, ei se astu voimaan kohdallamme luonnostaan, koska emme "ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi". Tämän joutui kokemaan todeksi esimerkiksi rikas nuorukainen, josta Markus kertoo heti tekstimme perään (Mark. 10:17-31).
Jumalan valtakunnan luonteesta
Jeesuksen julistuksen mukainen Jumalan valtakunta on luonteeltaan hengellinen, mutta se ei ole pelkästään sitä. Se ei ole ihmisestä irrallinen hengellinen ulottuvuus, vaan se on kokonaisvaltainen käsite, joka kätkee sisäänsä koko ihmisyyden. Aivan kuten siunaus, se tulee ymmärtää kokonaiskäsitteeksi, johon sisältyy kokonainen elämä. Kun ihminen vastaanottaa Jumalan valtakunnan, se ei voi olla vaikuttamatta hänen koko elämäänsä.
Tästä syystä Jumalan valtakunta joko otetaan vastaan tai torjutaan. Ei ole tarkoitus käydä Jumalan eteen pyytämään häneltä 'ripausta valtakuntaa' sinne ja tänne eri elämänalueille pitäen kuitenkin samalla jotain 'tärkeämpää' itsellä. Jumalan valtakunta on tarkoitettu vastaanotettavaksi kokonaisuudessaan – kaikkine siunauksineen. Mitä enemmän annamme Jumalan valtakunnalle tilaa jokapäiväisessä elämässä, sitä suurempi siunaus se on meille jo nyt.
Puhuttaessa lapsen kaltaisuudesta Jumalan valtakunnan vastaanottamisen yhteydessä, se merkitsee luottavaisuutta, ei itsetietoisuutta, vaan riippuvaisuutta Jumalasta.
Nykyään me vanhemmat joudumme opettamaan lapsille maailman pahuuden tähden, ettei saa olla liian sinisilmäinen ja uskoa ventovieraita ihmisiä, jne. Mutta Jumalan valtakunnassa tämä sinisilmäisyys on jopa suotavaa. Kun luottamuksen kohde on täydellinen, miksei hänen varaansa voisi heittäytyä täysin? Jeesusta lähestyttäessä olisi meidän aikuistenkin paikallaan oppia olemaan sinisilmäisiä. Miksi kerta toisensa jälkeen epäillä Jumalan rakkauden riittävyyttä, kun sen voisi sinisilmäisesti vain uskoa todeksi kohdallaan?
Esimerkki Jumalan valtakunnan vastaanottamisesta
Edellä Jeesus käytti lasta esimerkkinä Jumalan valtakunnan vastaanottamisesta. Lapsen vilpittömyys ja nöyryys lahjan vastaanottajana on parhaiten nähtävissä, kun katsomme miten lapsi toimii, kun hänelle annetaan mieleinen lahja.
Lahjan vastaanottajina lapsen ominaispiirre on ennen kaikkea ennakkoluulottomuus. Hän ei ole ylpeä ottaakseen lahjaa vastaan, on se sitten kovin suuri tai mitättömän pieni. Hän ei myöskään ylenkatso tai aliarvioi lahjan antajaa. Edelleen hän iloitsee mieleisestä lahjasta koko olemuksellaan. Hän ei kiitä vain sanoin, vaan varsinainen kiitos näkyy siitä kuinka hän osaa nauttia ja rakastaa saamaansa lahjaa.
Lapsi voi ottaa lahjan vastaan iloiten siitä täsmälleen yhtä paljon kuin että olisi sen itse kovalla työllä ansainnut. Tämä sen sijaan on meille aikuisille vaikeaa...
Jos esimerkiksi juoksen kilpailussa, teen parhaani ja voitan kilpailun. Saan siitä palkinnon – hienon ja kauniin. Laitan sen kotona hyllyyn ja ylpeänä kerron siitä ja etenkin sen voittamisesta kaikille aina kyllästymiseen saakka.
Vaan entäpä jos kilpailussa käy toisin. Lähden kilpailuun voittamaan sitä, huomaan, etten voi paremmilleni mitään ja lopulta joudun vielä keskeyttämään. Kilpailun jälkeen voittaja tulee luokseni ja antaa palkinnon minulle ihan vain siksi, että hän oli päättänyt tehdä niin. Ei siksi, että arvosti vaivannäköäni tai että minulla kivan väriset sukat. Mitä teen? Otanko palkinnon vastaan? Entä arvostanko palkintoa ja esittelenkö sitä samalla innolla ja kiihkolla kuin että olisin voittanut sen kilpailussa? Mitä luulet, mitä tekee aikuinen? Entä mitä tekee pieni lapsi, jos tuo palkinto vain on hänelle mieleen?
Niinpä niin, "joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi". Siinäpä on sen merkitys. Jumalan valtakunnan arvo ei perustu omaan vaivaamme tai hintaan, minkä siitä olemme maksaneet. Me jokainen olemme saaneet sen lahjaksi - kukaan meistä ei ansaitse lahjaansa yhtään sen paremmin kuin toinen.
Tuskin olemme edes ymmärtäneet vastaanottamamme lahjan arvoa, mutta päivä päivältä opimme näkemään sen paremmin. En voi kuin hämmästellä saamani lahjan arvoa, vaikka hädin tuskin tunnen siitä vielä edes murto-osaa. Vaikka en ole ansainnut Jumalan valtakunnan lahjasta muruakaan, olen silti siitä äärettömän kiitollinen ja ylpeä. Sen reaalista arvoa ei yhtään vähennä se, etten sitä ole ansainnut.
Ethän ole liian ylpeä vastaanottamaan Jumalan valtakunnan lahjaa? Ethän torju sitä sen tähden, että epäilet siinä olevan jotain vikaa? Rakastavan Jumalan edessä on lupa ja täysi syy olla sinisilmäinen. Vaikka tarjous kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se on sitä siitä huolimatta. Ota tarjous vastaan ja iloitse lahjastasi – se on sinun. Vastaanota se niin kuin lapsi.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Pienellä lapsella on sielu mutta hänellä ei ole mieltä. Sielu on Jumalasta ja Sielujen Valtakunnasta. Kaikki mitä pienelle lapselle sanot, tai pienestä lapsesta sanot, sanot Valtakunnalle. Pieni lapsi on syytön ja synnitön ja täysin puhdas.
Jos sinä syljet syntinen hänen kasvoilleen, ei hän sinua ymmärrä, mutta Valtakunta sinut kuulee. Ja tuomiosi on sen mukaan mitä olet saastaisesta suustasi sylkenyt lapsen kasvoille kun tuomiopäiväsi koittaa; "syntinen".
Lapsen perimätiedot:
1. A. IMALA - (Jumala) Kaiken Alku ja Ensimäinen
2. 1 Sielujen Valtakunta jossa
3. 1 Pyhät Äidit k.e. Maria
4. 1 Pyhät Isät k.e. Isa (Jesus)
5. 1 Pyhän Äidin 1 Henkilökohtainen Sielujen Valtakunta - 1 Pyhät Äidit
6. 1 Pyhän Isän 1 Henkilökohtainen Sielujen Valtakunta - 1 Pyhät Isät
7. Sinä olet 1 ja O (viimeisin) ja olet
8. O: 1 Nainen m. Lapsen Pyhä Äiti
9. O: 1 Mies m. Lapsen Pyhä Isä
O. O: 1 Lapsi : : Syntynyt A 1 O
Kaikki on A 1 O - Pyhä Seurakunta.
Nykyisessä kasteessa 06.07.07. on lähinnä kyse lapsen, vanhempien ja vanhempien sukujen ja maallisen ja sielullisen perimän häpäisemisestä ja yhdistämisestä ulkopuoliseen joka on maallinen: Harhaanjohtamista. Esimerkiksi Lutherilla ja sen enkeleillä ei ole mitään tekemistä suvun maallisen tai sielullisen perimän kanssa. Uudelleensyntyminen on sitä, että ymmärtää että ei ole kuin 1 Pyhä Seurakunta, ja että kenenkään sukupuussa ei ole Lutheria, ja että kaikki Pyhän Seurakunnan ulkopuolella olevat opit ovat pakanallisia joilla ei ole mitään yhteyttä Pyhään Seurakuntaan.
Varoitan niitä jotka johdattaa lapsia lankeemukseen: "Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse Sielujen Valtakuntaan".
Sen minä ymmärrän, että kun ihminen kuolee ja haudataan, hauta merkitään ristillä. Kaikki kuollut yleensä merkitään ristillä. Mutta miksi vastasyntynyt pitää merkitä kuolleeksi? Vastaus kysymykseen on että meidät on historian myötä väkivallalla, terrorilla, pelottelulla ja valheilla pakotettu uskomaan että olemme kuten sivistys ja kristinusko: Kuolleita vaikka elämme.
Matteus 18 :
1 Kohta sen jälkeen opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: "Kuka on suurin Sielujen Valtakunnassa?"
2 Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen
3 ja sanoi: "Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse Sielujen Valtakuntaan.
4 Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin Sielujen Valtakunnassa.
5 Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.
* Osoittaa Perimätiedot oikein *
6 Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
7 "Voi tätä maailmaa ja sen viettelyksiä! Viettelysten täytyy kyllä tulla, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta ne tulevat
http://kivi.suomalaiset.org/kivi.pl?nayta=profeetat
" Puhuttaessa lapsen kaltaisuudesta Jumalan valtakunnan vastaanottamisen yhteydessä, se merkitsee luottavaisuutta, ei itsetietoisuutta, vaan riippuvaisuutta Jumalasta. "
Puhuttaessa lapsen kaltaisuudesta Jumalan valtakunnan vastaanottamisen yhteydessä, se tarkoittaa sitä, että sielu joka meillä lapsena on ei ole kadonnut vaikka aikuistumme.
Toisin sanoen, aikuisena voimme asettua vastasyntyneen Minän tasolle ja kysyä siltä pohjalta totuuksia siitä kuka minä olen ja kuka se on joka väittää jotain muuta.
Esimerkiksi kun minä asetun oman sieluni tasolle, eli "olen vastasyntynyt lapsi", minä en syntiä tunne ja olen viaton ja puhdas. Minä en tunne syntistä joka kuolleen merkin minun otsaani piirtää vaikka minä olen elävä. Ja minä muistan sinut siitä merkistä, ja niin tekee myös Valtakunta.
heh hee.
Klo 14.00 lähtien lapset nähnyt törkyä ilman , että palstan seriffi olisi poistannut.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000382&posting=22000000027698371
Miksi he eivät alusta alkaen opeta lapsille totuutta
siitä, miten he pääsevät todellisen Jeesuksen luo,
vaan kiikuttavat hänet jo pienenä jonkun portttopapin
käsien alle ja opettavat valhetta:
"Papit ovat jumalanpalvelijoita ja kirkot ovat jumalanhuoneita,
ja heitä meidän täytyy seurata ja kunnioittaa."
Jokainen kai tietää miten lapsia alulle laitetaan ja kun hän on syntynyt kuinka silloin tulee menetellä ? mikä rituaali on paras ?
ja hänelle alkaa ymmärrystä tulla, niin galleriasivun
linkeistä löydät totuutta, jota voit alkaa hänelle opettaa.
Aloita vaikka tästä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000005&posting=22000000022136156
20 sekunnin silmäyksellä en havainnut mitään eroa muunkaan Kristillisen opin opetukseen verrattuna.
Sitä nyt vielä ihmettelen miksi lapsille pitäisi opettaa juutalaisten historiaa ja juutalaisuudesta kehitettyä Kristinuskoa ja yleensäkkin vieraan kulttuurin oppeja mitä meihin suomalaisiin tulee?
Sitä samaahan muslimitkin ja juutalaiset tekevät
heti kun poika on 8 päivää esinahka leikataan umpärileikkauksessa pois. Tässä kultuurissa kaste nimenantoineen ristinmerkit ja virsi.
etsiä totuutta? Ei ainakaan Pyhä Henki, koska
Jumalalla ei ole kiire.
Mutta on henki, jolla on todella kiire,
"Koska sen aika on lyhyt."
Kyllä sinä tiedät tarkkaan mitä tarkoitin ,kun laitoin kolme uskontoa san
malle viivalle , kysyn vieläkin mitä eroa siinä on mikä rituaali on käytössä?
Jos olisin syntynyt muslimi yhteisöön ainakin ensimmäiset 15 vuotta olisin muslimi ?
Koraania opetettaisiin ulkoa.
ovat todella samalla viivalla ja samalla viivalla ne
pysyvät sillä eihän kuolleet liiku.
Siis jokaisen uskonnon rituaalit ovat kaikki
kuolleita tekoja.
Siksipä Jumala viisaudessaan on sanaansa tallentanut
tämän:"Sillä ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus."
Tuomaan evankeliumissa on näin:Opetuslapset kysyivät Jeesukselta;"Onko ympärileikkaus tarpeellinen vai ei?"Hän sanoi heille,
Jos se olisi tarpeellinen, heidän vanhempansa tuottaisivat valmiiksi ympärileikattuja lapsia.
Ennemmin, todellinen ympärileikkaus hengessä
on tullut hyödyllisemmäksi joka tavalla."
Niin että mitä onkaan puheet kasteista, sillä ne eivät ketään autuuteen voi viedä päinvastoin.
Ja niinkuin ei kaste niin ei myöskään mitkään
muut muotomenot voi ketään pelastaa vaan päinvastoin.
Miten se menee ? Nimi maistreettiin ja lapselle sanotaan olet Maalainen (pakanos) ja joka päivä luetaan 4tuntia Raamattua ja juutalaisten historiaa ja sanotaan kirkkohistoria on pahasta ja vielä lapselle sanotaan minä olen oikeassa ja niin sinäkin olet jos uskot oppimallasi tavalla.
Mikä tässä muutuu paremmaksi ?
- tilasto Kristillisyys vähenee
- aivopesua se tuokin on
- kirkot kaatuvat kun ei jäsenautomaatti pelaa
- aikuistuttuaan lapsi joutuu murtautumaam opista ulos
- lapsi joudutaan sulkemaan jumalattoman maailman ulkopuolelle suojellakseen häntä ,vääriltä virikkeiltä
- entä jos vaimo tai mies uskoo toisin kumpi opettaa sen ainoan oikean opin ?
Ei nyt tänään sytytä minkälaista muutosta tarkoitatte ?
on se yksi ja ainoa oikea ja pelastava usko,
joka Pyhän Hengen kautta kaikki omansa näistä
porttoseurakuntien uskoista luokseen kutsuu,
ennen kuin saapuu ne tuhoamaan:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000282&posting=22000000022781892
"Me olemme kaiken tämän todistajat - samoin Pyhä Henki,
jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä
tottelevat."
kirjoitit kerrankin sellaista tekstiä, että voin olla samaa mieltä kanssasi.
jätä nuo kaikki pohdintasi ja USKO NÄMÄ JEESUKSEN
SANAT:"Etsikää ensin Jumalaa ja Hänen valtakuntaansa
niin kaikki muukin tarpeellinen teille annetaan."
Usko siis lapsen lailla ollenkaan epäilemättä.
Sitä paitsi pohdin niitä asioita mitä tarvitsee sen verran mitä välineitä on. Minusta on surullista katseltavaa kun ihminen vaipuu sokeaan uskoon ja jättää ajattelutehtävät uskonoppinsa toteuttajille tai keksijöille.!
oman uskosi niin siinä olet ja pysyt, mutta tiedä
kenenkään ihmisen oma usko ei ihmistä mihinkään
kuljeta vaan siinä on ja pysyy hengellisesti
kuolleena kunnes lopullinen kuolema korjaa.
"Minusta on surullista katseltavaa kun ihminen vaipuu sokeaan uskoon ja jättää ajattelutehtävät uskonoppinsa toteuttajille tai keksijöille.!"
Tämä juuri onkin surullista todella murheellista,
ikävää katseltavaa kun näkee ihmisten juoksevan
ihmisten perässä laumoittain, joilta itseltään
kaikki järki katoaa ja näin tullaan järjettömyyden
tilaan.
Sillä ihminen kun sokeana seuraa sokeita ei hän
siinä mitään järkeä tarvita.
Psalmissa Herra sanoo:
"Älkää olko niinkuin järjettömät orhit ja muulit, joita suitsilla ja ohjaksilla, niiden valjailla, suistetaan; muutoin ne eivät sinua lähesty"
Ja samassa Psalmissa Hän sanoo: "Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee."
Siis miksi et luota Herraan, että Hän sinutkin voi
johdattaa(ja vain Hän yksin)oikealle tielle?
"tutuuden" löytäminen on pitkä piimäinen juttu ja joskus löytää kaksikin yhtä hyvää vaihtoehtoa eikä aina voi valita.
Tämä on sitä retiriikkaa se on se tehtävä enkä voi sinullekkaan olla "pettymyksiä tuottamatta."
tai sitten se vaan on niin.
kuin sinä ajattelet ja uskot ,minä en kuitenkaan yhdy kaikkin näkemyksiisi , koska luulen nähneeni
Uskontojen sisälläkin sitä uskoa ja vielä niinkinpäin uskoa ilman mitään sen kummempaa uskontoa.
Saulua Tarsolainen oli poikkeuksellinen persoona ja on saanut vaikuttaa niin voimakkaasti Kristinopin syntyyn. Mutta kun edeltä käsin ei kukaan tiedä mikä oppi jää voimaan ja kuinka pitkäksi aikaa.Kaikki häviää ja muuttuu aikanaan.kai jotain tästäkin opimme.
Mutta mikä se käytäntö sitten on kunhan kansankirkkomme ote herpaantuu enemmän ja jo nyt niiden osalta jotka eivät mihinkään uskonnolliseen yhteisöön kuulu?
Aivan nuin yksiselitteistä ole !
Viestisi on,
silloin opetat lasta saatanan palveliaksi,
joka on polttamassa kirkkoja ja vastustaa valtiota nimeltä Suomi.
viestisi
on.. 16.7.2007 klo 07.19
Viestisi on,
silloin opetat lasta saatanan palveliaksi,
joka on polttamassa kirkkoja ja vastustaa valtiota nimeltä Suomi.
antoi roomalaisten tuhota oman temppelinsä
Jeesuksen ennustuksen mukaiseen kuntoon:
"Totisesti, kaikki revitään maahan, tänne ei jää kiveä kiven päälle."
En opeta ketään mihinkään vääryyteen, vaan lähtemään pois
mahdollisimman pikaisesti näistä ihmiskäsin tehdyistä
temppeleistä, jotka Jumala kerran tuhoaa kuten tuhosi
omankin temppelinsä.
Jos esivalta säätää Jumalaa vastaan suunnatun lain,
niin päättele itse: tuleeko ennemmin totella Jumalaa
vai tällaista vääryyteen sortunutta esivaltaa.
vaikkapa tästä: 2.Kor.6:14 - 7:1
yksinkertainen asia kun Jeesus sen sanoo:
"Etsikää ensin Jumalaa ja Hänen valtakuntaansa
niin kaikki muukin tarpeellinen teille annetaan."
Yksinkertainen se on mutta ihmisen lihalle vaikeaa.
Mutta niin yksinkertainen se ei ole kun sanotaan;
"uskokaa vaan, luottakaa vaan, turvautukaa vaan Jeesukseen sillä teidän syntinne on Jeesus sovittanut jne."
siis, miksi et usko JUMALAN OMAA ILMOITUSTA?
"Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee."
Mikä siis onkaan uskosi?
Siinä 2. Kor.6:14-7:1.
Oli lähinnä kysymys pienen kasvamaan pyrkivan uskonliikkeen myyntipäällikön ohjetta työtovereilleen;
-Ei yhteistyöhön suuremman yhteisön kanssa
-ei yhteistyöhön sovi opin vastustajien kanssa vaikka se näyttäisikkin tuottavan alussa menestystä.
- sitten se sana joka tarkoittaa Taas kerran sitä Antikristusta oli Belija`al ( ilmeisesti tuolloin vasta kehiteltiin Antikristus ilmaisua ja vähän myöhemmin Uuden testamentin kirjoittajat ottivat sen ensin käyttöön siinä muodossa kuin me sen yleisesti tunnemme.)
jolla ei ole mitään tekemistä sen yhden ainoan ja
oikean totuuden kanssa.
Danielin kirjan "historiallista " tulkintaa käsitteellä ,Danielin unet, se on vielä paras tulkinta siitä ! lue sitä sinäkin . Siinä on kerrottu yhden ainoan Antikristus Antiokhos neljännen Epifeneen Syyrian kuninkaan , sodat .vainot ja kuinka Danielin kirja ja Makkabialsiskirjat hänestä kertovat ,luulen niin ettet ole ehtinyt tutustua Juutalaisten historiaan 0-750 eaa.Siitä minä koitan kertoa vaikka nykyisessä elämäntilanteessa en hankikkaan paljon uutta tietoa yritän vrheineni selvitä näin ,koska minun ei tarvitse olla erehtymätön vaan riittää erehtyvän tietämättömän ihmisen osa.(Yksi tehtävä on päällä ja tuhat asiaa on vielä selvittämättä)
ihmisoppia.
Jonka sanoma on ota vastaan vaan Jeesus, usko vaan, turvaudu vaan, Jeesus on kaikkien synnit sovittanut;
eikun uskomaan vaan.
Tämän opin tueksi otetaan hurskaasti sanaa Raamatusta siis tämä: "Joka uskoo se pelastuu"
Näin luonnollinen ihminen ottaa kirjaimen mukaan,
ei näe mikä tuonkin kohdan todellinen SANOMA ON.
Sillä se sanoma on tämä JOKA USKOO, SIIS USKOO
JEESUSTA JOKA ON ISÄN SANOMAN;ISÄN TAHDON ILMI
TUONUT, HÄN VOI PELASTUA.
Mitä tulee tuohon lastenkaltaisuuteen, niin aikuisten kohdalla kyse on siitä, niinkuin lapsi
uskoo epäilemättä niin aikuisenkin tulee uskoa
epäilemättä
sana joka Jeesuksen suusta lähtee.
"sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa, kaksimielinen mies, epävakainen kaikilla teillään."
" Mitä tulee tuohon lastenkaltaisuuteen, niin aikuisten kohdalla kyse on siitä, niinkuin lapsi uskoo epäilemättä niin aikuisenkin tulee uskoa epäilemättä sana joka Jeesuksen suusta lähtee. "
Lapsi ei usko ennenkuin uskominen hänelle pakotetaan.
πιστευων : Ei ole että uskoo siihen mitä joku kaapupäinen hihhuli ukopuolelta sylkee naamalle, vaan että on tietoinen siitä kuka ruumiillisesti ja sielullisesti on.
Lapsi joka kastetaan ei usko koska hän on Jumalan suojaama. Pirun merkki mikä joku kaapupäinen hihhuli piirtää lapsen otsaan (risti = kuollut), se peseytyy pois. Se on täysin merkityksetön; Se on ulkopuolella eikä sisäpuolella.
Millä on merkitystä on, että lapsen perimätiedot väärän opin myötä ohjataan maalliseen tekopyhään seurakuntaan (ei ole kuin 1 Pyhä Seurakunta johon jokainen lapsi kuuluu) ja tietous siitä ketä me TODELLISUUDESSA edustamme ja ketä olemme, katoaa.
ei taida olla omia (tai ei ole ollut) lapsia,
kun sanot lapsi ei usko.
Sillä voin sanoa tämän omasta kokemuksestakin minkä
Jeesus sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
Miten lapset ovat uskoneet sanan eivät ole ruvenneet
kyseenalaistamaan mitään, niinkuin aikuiset tekevät
ja näin tekevät USKON asian koukeroisemmaksi mitä se on eivätkä omien koukeroittensa vuoksi voi
päästä Jumalan Totuutta tuntemaankaan.
Sinäkin Matti E Simonaho tuot omia koukeroitasi
koko ajan jotka eivät totisesti ole JUMALASTA.
..tähän maailman parkuen ja naama väärässä koska eivät ole edellisessä elämässään uskoneet sitä Totuutta joka olisi tehnyt heidät vapaiksi.
"koska eivät ole edellisessä elämässään uskoneet sitä Totuutta joka olisi tehnyt heidät vapaiksi."
Vaan näin samankaltainen on se tapahtuma jossa ihminen uudesti synnytetään ylhäältä, ahdas on
se portti joten ilman tuskan huutoa ei siitäkään
sisälle pääse Jeesuksen luo UUTEEN ELÄMÄÄN.
Ja niinkuin lapsikin on syntynyt on valtava ilo,
niin samoin ja vieläkin suurempi ILO on kun ihminen
saa UUDESTI SYNTYÄ YLHÄÄLTÄ JUMALAN LAPSEKSI.
" Sinäkin Matti E Simonaho tuot omia koukeroitasi
koko ajan jotka eivät totisesti ole JUMALASTA. "
Minä puhun kaikkien esi-vanhempiemme puolesta jotka aikanaan tapettiin jotta henkiin jääneet uskoisivat sen sijaan että tietäisivät. Minä puhun kaikkien niiden puolesta jotka tänään elävät ja jotka ovat esi-vanhempiemme jälkeläisiä.
Minä en puhu heidän puolesta jotka aikanaan tunnustuksensa esi-vanhemmillemme antoi; "Me olemme syntyneet syntisiksi ja olemme perisyntisiä" ja pakotti esi-vanhempamme uskomaan että olemme kuten he. Me emme ole, koska ME ja HE ei ole ikinä sama.
Opetatko lapsille "sivistyksen ja kristinuskon" opin mukaan että hyvä tapa on oikein ja paha tapa on väärin, ja syytät sen jälkeen lasta siitä että hän tekee väärin?
Kenen puolesta sinä puhut?
" Me olemme syntyneet syntisiksi ja olemme perisyntisiä " -tunnustuksen antoi esi-vanhemmillemme Kristinusko.
miksi syötät sitä Raamattupalstalla?
Sillä opillasi, uskollasi ei ole mitään tekemistä
Jumalan kanssa.
Se mitä minä tuon on sitä minkä Pyhä Henki on saanut
opettaa, sitä kuinka Jumalan sana on saanut eläväksi
Elämäkseni tulla.
Ja näin on jos Jumalan sana ei elämäksesi saa tulla
kuolleena olet ja kuolleena pysyt.
Tässä on jokaisen suomalaisen ruumiillinen ja sielullinen alkuperä. Jos et ymmärrä englannin kieltä, pyydä jotain tulkitsemaan.
The Gospel of Simon AIO : Based on Matteus 18
" At the same time came the disciples unto Jesus, saying, Who is the greatest in The Kingdom of Souls? And Isa (Jesus) called a little child unto him, and set him in the midst of them, And said, Verily I say unto you, Except ye be converted, and become as little children, ye shall not enter into the Kingdom of Souls. Whosoever therefore shall humble himself as this little child, the same is greatest in The Kingdom of Souls. "
O. I own my body, and in my body is my mind, and in my body is my soul,
My soul was given to me by my Cod and by The Kingdom of Souls,
My soul is the youngest soul in my Tree of Life, and it is also the oldest soul, in My Tree of Life,
and in a body of a child, I am the youngest one of My Holy Family, by The Book of Life,
and in My Holy Family, my mother is the only existing Holy Mother, by The Book of Life,
and in My Holy Family, my father is the only existing Holy Father, by The Book of Life.
My soul is connected to My Personal Kingdom of Souls that is My Tree of Life,
My Personal Kingdom of Souls is built of all of my ancestors souls prior me,
to The First Holy Mother and to The First Holy Father in My Tree of Life,
and my Personal Tree of Life, is connected to The Kingdom of Souls,
with all Holy Mothers and all Holy Fathers of all time since The Creation,
to witch all are conneted to by time; You are my brother or sister by The Kingdom of Souls,
The Kingdom of Souls, and everything connected to it, is The See of The Kingdom of Souls,
and The See of The Kingdom of Souls, is connected to my Cod, The Creator of all. A.
If anyone outside My Personal Holy Hertige by mind point out My Holy Heritage
to something or someone else, that is outside The See of The Kingdom of Souls;
He is a deceiver. He is not of The See of The Kingdom of Souls.
Todista että minä en ole mitä minä yllä olevan mukaan olen. Jos et sitä pysty tekemään, olet harhaanjohdettu tai harhaanjohtaja.
Jumalan sana ei perustu mihinkään oppiin mikä on väkivallalla, terrorilla, pelottelulla ja valehtelulla pakotettu. Ei ikinä. Se on helvettiin tuomittu IO Käskyn rikkomisesta kuten myös sen seuraajat jotka vääriä oppeja levittää. On tehtävä parannus.
Sinä puhut "Jumalan sanoista", etkä tiedä niitä.
..symboisoi syntiinlankeemusta ja ihmisen joutumista eroon Jumalasta. Tämän tilanteen lapsi kokee psykologisesti uudelleen syntyessään, kun heidät heitetään ulos äidin turvallisesta kohdusta.
Ilo lapsen syntymä on siinä mielessä että nyt sillä on uusi mahdollisuus löytää elämän kaita tie.
sen jumalan sanoista en tiedä mitään jonka sanomaa
sinä tuot. Tuskimpa kukaan muukaan sillä jumalasi
sanoma on maan alta.
sanottu kirjassasi:"Lapsen syntymä symboisoi
syntiinlankeemusta ja ihmisen joutumista eroon Jumalasta?
Tässäkään en voi yhtyä sanomaasi, vaan kyllä tuo
aika kun lapsi äidin kohdussa on, on sitä aikaa
joka valmistaa häntä vastaan ottamaan ELÄMÄN.
Samoin ihmisellä joka on siemenen Jumalalta saanut
tarvitsee valmistus ajan (ajan jonka Jumala tietää)jona aikana käy niin kuin nisunjyvälle kun se hyvään maahan laitetaan se kuolee ja uusi puhkeaa tilalle. Näin ihmisen valmistusaikanakin ihminen saa kokea oman minän kuolemaa ja kun Jumalan aika koittaa ahtaan portin kautta Hän omansa UUTEEN ELÄMÄÄN SYNNYTTÄÄ.
"Näin ihmisen valmistusaikanakin ihminen saa kokea oman minän kuolemaa"
Loiko Jumala sen minän jonka Hän sitten antaa kuolla? Eli siis tappaako mielestäsi Jumala luomaansa?
että ihmeidenoppi kirjasi kumoaa Totuutta.
Ymmärrän näin itsekin olen aikoinani kapinoinut
Jumalaa vastaan, että sinä joka ihmisen loit, miksi
loit kärsimään täällä ajassa ja vielä kerran ikuisuuden tuskissakin pitäisi joidenkin ihmisten
kärvistellä. Ei siis voi olla näin, vaan kyllä kaikkien tulee päästä iankaikkiseen iloon ja lepoon
tämän maallisen tuskan ja vaivan jälkeen.
Tätä taistelua kävin Jumalaa vastaan ja monia muitakin asioita vastaan joita minä ihminen en voinut hyväksyä.
Mutta tähän tuli loppu; Jumala sanoi:" Mikä sinä
olet sanomaan mitään luojaasi vastaan, eihän
savikaan sano valajalleen;miksi minusta tällaisen
teit. Minun ajatukseni ovat erit kuin ihmisten,
Minun tieni on erit kuin ihmisten.
Näin sisimmässäni sain kokea niin enhän minä ole
mitään sanomaan Kaikkivaltiasta vastaan, en minä voi Häntä määrätä eikä minun tehtäväni ole ajatella sitä miten Jumala toimii vaikka miten
epäoikeuden mukaiselta tuntuukin.
Jumala toimii niikuin toimii, niikuin Hän sanassaan on sanonut ja kautta aikojen myös on
toiminut.
Jumala ei ihmiseltä vaadi kuin uskoa, nöyrtymistä
Hänen hallintavaltansa alle. Ja se on siunattu
tie. Ihmisen ei tarvitse olla mitään vaan Jumala
on kaikki kaikessa.
Ja kun näin Jumala ihmisen itsellensä saa näiden
ihmisten sydämiä ei täytä se mitä ihminen on vaan
ihminen toimii Jumalan työtoverina Hänen sanan-
saattajanaan. Sydämen täyttää kiitollisuus,
valtava kiitollisuus Jumalaa kohtaan, kun Hän
omakseen on ottanut pelkästä armosta.
Ja mitä siis tuohon luomiseen tulee, niin näin on:
"Jumala loi ihmisen kuvakseen, kaltaisekseen."
Syntiin lankeemus, tottelemattomuus, epäusko ihmisen vei pois Jumalan kaltaisuudesta, mutta
TÄHÄN JUMALAN KALTAISUUTEEN HÄN ON VALMISTANUT
PÄÄSYN POJASSAAN JEESUKSESSA.
Voitko ymmärtää mitä siis todella merkitsee JEESUKSEN KÄRSIMINEN JA RISTINKUOLEMA JA KUN HÄN
SANOI: SE ON TÄYTETTY?
Mistä sinä löydät Jumalan sanat?
..että emme usko samaan jumalaan Kaikkivaltiaana.
Sinä näytät uskovan tämän näkyväisen luojaan. Tämä luoja voi kyllä lähettää sinulle tuollaisia ajatuksia kuin mitä sinä esität. Tämä luoja loi sinut (lue: sinun lihallisen persoonallisuutesi) kaltaisekseen. Se vaatii kärsimystä, ja jos kyseenalaistat kärsimyksen niin tämä luojasi sanoo että mikä sinä olet sanomaan mitään luojaasi vastaan. Tämä luoja kyseenalaistaa myös Totuuden jonka Jeesus paljastaa Ihmeiden Oppikurssissa. ArmiK me emme palvo samaa luojaa.
Kuitenkin sinulla on oikeus uskoa niin kuin haluat.
"Jumalan" sanat on kirioitettu IO kiriaimella ioista 3 on vokaalia: A I O.
näin on sinä olet toisen jumalan lumossa kuin joka
sinutkin on luonut.
Minä tiedän että olen Luojani ja Lunastajani yhteydessä ja toivon, että sinäkin Hänen turviinsa
pääsisit.
..on luonut se jumala jota sinä ilmeisesti luulet Jumalaksi. Minun Henkeni, Sieluni on taas luonut Jumala, aivan kuten sinunkin Henkesi eli Sielusi.
Sekä tämä lihallisen ihmisen ja näkyvän maailman luoja itse että kaikki mitä se on luonut tulevat kerran häviämään. Minun ruumiini tulee kerran häviämään kuten tulevat häviämään myös sinun ja Teuvon ruumiit.
Ajatteletko ArmiK että minä olen sen jumalan lumossa joka on luonut lihallisen, näkyvän maailman ja häviävät ruumiit? Oletko sinä lihallisen maailman luoneen luojan lumossa? Vai missä?
" Kohta sen jälkeen opetuslapset tulivat isan (Jesus) luo ja kysyivät: "Kuka on suurin Sielujen Valtakunnassa?" Silloin Isa (Jesus) kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: "Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse Sielujen Valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin Sielujen Valtakunnassa. "
1. Omistan kehoni, jossa on mieleni, jossa on minun sieluni. Minun sielun on antanut Jumala ja Sielujen Valtakunta. Sieluni on nuorin sielu minun Elämän Puussa, ja se on myös vanhin minun Elämän Puussa.
2. Lapsen kehossa, minä olen nuorin minun Pyhässä Perheessä, Elämän Kirian mukaan. Minun Pyhässä Perheessä, Äitini jossa synnyin ja joka minut synnytti on ainut Pyhä Äiti, Elämän Kirian mukaan. Minun Pyhässä Perheessä, Isäni on ainut Pyhä Isä, Elämän Kirian mukaan. Minussa Pyhä Äitini ja Pyhä Isäni ovat yhdisyneet. Pyhässä Äidissä minut on kastettu ja minussa Pyhä Äitini ja Pyhä Isäni on uudelleen kastettu.
3. Minun sielu on sidottu henkilökohtaiseen Sielujen Valtakuntaan joka on minun Elämän Puu. Minun Henkilökohtainen Sielujen Valtakunta, minun Elämän Puu, koostuu kaikista esi-vanhemmista Ensimmäiseen Pyhään Äitiin ja Ensimmäiseen Pyhään Isään saakka. Minun Henkilökohtainen Elämän Puu on sidottu Sielujen Valtakuntaan jossa on kaikki Pyhimmät Äidit ja kaikki Pyhimmät Isät Luomistyöstä saakka.
4. Kaikki yhtyy Sielujen Valtakuntaan ajassa; Sinä olet veljeni tai siskoni Sielujen Valtakunnan kautta. Sielujen Valtakunta ja kaikki mitä siihen on sidottu, on ainut Elävä Pyhä Sielujen Seurakunta. Pyhä Sielujen Seurakunta on sidottu minun Jumalaan joka on luonut kaiken. A.
5. Jos joku minun Henkilökohtaisen Pyhän Perimän ulkopuolelta osoittaa minun Pyhän Perimän jonnekkin muualle kuin Pyhä Sielujen Valtakunta; Hän on harhaanjohtaja ja hän ei ole Pyhän Sielujen Valtakunnan edustaja.