Mikä on ortodoksien käsitys perisynnistä ?
Tietääkseni protestanttien käsitys perisynnistä menee jokseenkin näin:
Ihminen on täysin perisynnin turmelema ja kyvytön itse haluamaan tai tekemään mitään muuta kuin kuin syntiä. Tiukimman tulkinnan mukaan myös ei-kristittyjen hyvätkin teot ovat myöskin syntiä, koska ne eivät ole Jumalasta lähtöisin.
Ainut kerta kun ihminen ei tee syntiä on silloin kun kristitty tekee jotain Jumalan vaikutuksesta.
Olisi hauska kuulla ortodoksinen näkemys tästä asiasta. Minulla on ollut aina sellainen käsitys, että ortodoksit eivät tähän perisyntioppiin usko.
Tietääkseni protestanttien käsitys perisynnistä menee jokseenkin näin:
Ihminen on täysin perisynnin turmelema ja kyvytön itse haluamaan tai tekemään mitään muuta kuin kuin syntiä. Tiukimman tulkinnan mukaan myös ei-kristittyjen hyvätkin teot ovat myöskin syntiä, koska ne eivät ole Jumalasta lähtöisin.
Ainut kerta kun ihminen ei tee syntiä on silloin kun kristitty tekee jotain Jumalan vaikutuksesta.
Olisi hauska kuulla ortodoksinen näkemys tästä asiasta. Minulla on ollut aina sellainen käsitys, että ortodoksit eivät tähän perisyntioppiin usko.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ortodoksit eivät usko ainakaan tuollaiseen perisyntioppiin. Ortodoksisen kirkon mukaan perisynti on perittyä kuolevaisuutta sekä taipumus tehdä syntiä.
Kuitenkin Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon valita hyvän ja pahan välillä -ja myös kyvyn tehdä hyvää.
Ortodoksisen kirkon näkemys ihmisestä on paljon valoisampi kuin lännen kirkkojen, sekä katolisen kirkon että varsinkin protestanttisten kirkkojen ihmiskäsitys.
...että "läntinen" perisyntikäsitys, jonka torjut, ei ole osa sitä dogmatisoitua totuutta, jota katolinen kirkko edellyttää jäseniltään, vaan kirkon läntisen osan piirissä ilmenevä teologinen tulkinta siitä. Katoliseen kirkkoon kuuluu myös idän katolisia kirkkoja, ja niiden perinteisen teologian edustama näkemys perisynnistä on samanlainen kuin ortodoksisen kirkon.
Ortodoksisen ja katolisen kirkon opeissahan on kysymys vivahde eroista. Myös katolinen kirkko uskoo että ihmisellä on vapaa tahto eikä (monien protestanttien tavoin) pidä ihmistä täysin synnin orjana.
Syntiinlankeemus oli kuitenkin Augustinuksen ja muiden latinalaisten isien mukaan syvempi kuin idän kirkkoisien mukaan, koska he, varsinkin Augustinus, opettivat, että ihminen luotiin täydellisyyden tilaan. Idän isät taas opettivat, että Aadam ja Eeva olivat vasta kasvamassa kohti Jumalan kaltaisuutta ja olivat aivan kehityksensä alkuvaiheessa.
Luther ja muut reformaattorit väittivät, että ihmisellä ei (hengellisissä asioissa) ole vapaata tahtoa. Myöhemmin (muistaakseni 1600-luvulla) reformoidussa kirkossa syntyi ns arminiolainen suunta, joka opetti vapaata tahtoa ja hylkäsi predestinaatio-opin.
että "yksin uskosta, yksin armosta" ihminen pelastuu.
Kuten jo täällä on kirjoitettu niin ortodokseilla asia ei ole noin kylmä totuus.
Ortodoksinen kirkko opettaa, että ihmiselle on annettu vapaa valinta tehdä hyvää tai pahaa. Ja että ihmisen on kilvoiteltava. Vaikka hän lankeaa, tekee pahaa, niin hänen on siitä noustava - yritettävä ainakin.
Juuri tuo yrittäminen puuttuu protestanteilta. "Ei sille ny voi mitää ku me ollaa niin syntisiä". Juu, olemme syntisiä, mutta voimme suunnata tekomme ja ajatuksemme parempaa kohti. Ei pidä jäädä tuleen makaamaan.