Ajan kanssa..

Eihän talvea vielä, kesä kauneimillaan ja ilmatkin kosteat :)

Auto sanoi bänks, mut senhän voi korjata, niinkuin ihmis-suhteet...niih tai sit vain romuttaa :)

aiheesta,mutta sykäykset antoi:Ihmiseen
Kirjoittanut: sovellettavaa 16.7.2007 klo 00.25


pitkämielisyyttä.

*Kun puu syntyy,
se ei ole heti suuri.
*Kun se on suuri,
se ei heti kuki.
*Kun se kukkii,
se ei heti kanna hedelmää.

*Kun se kantaa hedelmää,
ne eivät ole heti suuria.
*Kun ne ovat suuria,
ne eivät ole heti kypsiä.
*Kun ne ovat kypsiä,
niitä ei heti syödä.

ovat käsittääkseni käsitettävissä monella tavalla. En lue ko. kirjaa, mutta toki tiedän siitä jotain. Tosin hyvin vähän, sillä en ole perinyt äitini innokkuutta tulkita tuota nimenomaista elämänopasta. Vastaan siis sen mukaan, mitä minusta tuo 'päivä kerrallaan' tarkoittaa.

Galleriasivulla olevat mottoni kertovat aika paljon minusta ja suhteestani Aikaan.

* Pidä kii unelmistas.

* Huomenna voi olla myöhäistä.

* Älä etsi, ota vastaan.

* Kaikki, minkä on tarkoitus tapahtua, tapahtuu, kun on sen aika.


Olen elämässäni tuhlannut(?) paljon aikaa unelmoimiseen ja unelmista kiinni pitämiseen. En voi sanoa, ettenkö olisi kärsinyt pettymyksiä ja odotuksen tuskaa, mutta joitakin mahdottomilta tuntuvia unelmiani on toteutunut - ja vain siksi, etten ole luovuttanut.

"Pidä kii sun unelmistas,
pidä kii ja usko niihin,
et kesken saa luovuttaa.
Pidä kii sun unelmistas,
pidä kii ja usko niihin,
älä anna niiden sua juovuttaa." (SIG)

Joskus olen juopunut niistä, ja joutunut 'vaikeuksiinkin'. Kaikesta kuitenkin oppii jotain.

Unelmiin uskominen on siis katseen kohdistamista tulevaan, ei pelkästään tähän päivään. Se, ettei anna niiden juovuttaa, taas tarkoittaa sitä, ettei mene asioiden edelle, innostu liikaa, että pitää jalat maassa ja mielen tässä hetkessä.

--

Kun muistan, että 'huomenna voi olla myöhäistä', yritän elää päiviäni kuin ne olisivat viimeisiäni. Tämä ei ole sama asia kuin että yrittäisin elää 'kuin viimeistä päivää' täysillä koheltaen. Se tarkoittaa sitä, että yritän kohdella läheisiäni - ja myös muita ihmisiä - niin, että mikäli kohtalo meidät erottaisi määräämättömäksi ajaksi, viimeiset sanotut sanat tai tehdyt teot eivät olisi sellaisia, jotka jäisivät kalvamaan. Kaikessa yksinkertaisuudessaan siis; et milloinkaan tiedä, milloin tapaat tuon henkilön viimeistä kertaa tällä/tämänkertaisella(?) maanpäällisellä vaelluksellamme. Siksi yleensä osoitan lämpimät tunteeni ihmisiä kohtaan joidenkin mielestä jopa hämmentävänkin avoimesti. Me suomalaisethan emme ole tottuneet 'ailavjuu'hun sadasti päivässä.

--

"Älä etsi, ota vastaan" taas on muistututs siitä, että mieli on hyvä pitää avoimena uusille asioille, uusille tapahtumille, uusille ystäville ja ihmissuhteille. Se liittyy Aikaan siinä mielessä, että jokaiselle tapahtumalle ja jokaiselle kohtaamiselle on tarkoituksensa ja oma Aikansa. Joskus se on pidempi ajanjakso, joskus vain lyhyt hetki. Jos sen hetken antaa lipua ohi, se ei tule enää takaisin. On siis elettävä juuri siinä hetkessä, jotta pystyisi vastaanottamaan. Joku sanoisi saman asian hieman toisin, kehotaisi 'tarttumaan hetkeen'. Maailmassa on paljon kukkia, jotka kukkivat vain yhden päivän tai yhden yön. Ellei avaa aistejaan, jotain jää kokematta.

--

Kärsimättömän luonteen omaavana ihmisenä paras elämänneuvo minulle on ollut 'Kaikki, minkä on tarkoitus tapahtua, tapahtuu, kun on sen aika.' Me ihmiset emme mahda kaikelle mitään; ukkonen tulee, kun on tullakseen, samoin sade ja pakkanen. Revontulia emme voi hallita. Mitä enemmän yritämme luontoa hallita - siis Luontoa, Äiti Maata - tai ihmisen luontoa, luonnetta, sitä kauemmas joudumme Totuudesta, Tarkoituksesta. (Minusta jumaluus on Luonnossa.)
Kysymys on siis tavallaan luottamuksesta, siitä, että elämä kantaa, Luonto antaa. Mutta se ei aina tee sitä niin kuin itse haluaisin tai niin kuin olen suunnitellut. Tämä ei tarkoita, etteikö minun pitäisi suunnitella etukäteen esim. mainittua polttopuiden sisään kantamista... sillä sade tosiaa tulee silloin kun on tullakseen, ei silloin kuin sen tilaan. Tämä on päivä kerrallaan elämistä, ottaen vastaan sen, mikä on tulevaksi tarkoitettu, mutta samalla huomioiden huominen, joka myös on Luonnon käsissä.


Pienten lasten äitinä on pakkokin katsoa tulevaan; syksyn tullen on hankittava reppua, kynää, lapasta, kenkää... Tulevan suunnittelu ei kuitenkaan saisi viedä hohtoa hetkeltä; lapsen kanssa voi istua takapihan kukkapenkin ääressä miettimässä repun väriä - ja samalla yhdessä katsella kukkaan pysähtyvää sudenkorentoa. Tuo luonnon ihme tuskin koskaan toistuu täsmälleen samanlaisena enää uudelleen.

Hetki on ainutkertainen. Jo koetut hetket muodostavat kokonaisuuden, joiden mukaan määräytyy tuleva, se ikäänkuin valikoituu sen mukaan, mitä aiemmin olet vastaanottanut.

Does this make any sense?



Niin.. taisit kysyä, onko helppo elää 'tätä päivää'. No vastaus on Ei. Ja kysymys on Miksi pitäisikään olla?

toistaa soneran automaattinen jonotusmusiikkivastaaja säännöllisin väliajoin - jo neljättäkymmenettä minuuttia!

H****tti. Olis muutakin tekemistä!

*yrittää säilyttää malttinsa, vaikka tietää että tämä asia tulee viemään vielä Turhan Paljon Aikaa*

Jotkut hengitysharjoitukset joogaten varmaan auttais?

Tuli sellainen ohjelma, joka käsitteli ihmisen sisäistä kelloa tai jotain sinne päin.

Siinä oli yksi mies, joka ei joutunut painimaan paljoa ajan kanssa, kun muisti oli noin seitsemän sekunnin pituinen. Menneisyyttä ei ollut muuta kuin jotain perustoimintoja, kuten puhuminen, pianonsoitto ja vaimon tunnistus. Jos mieheltä kysyi jotain, vastatessaan hän oli jo unohtanut, mitä kysyttiin. Tulevaisuuttakan ei ollut, kun ei ollut oikein mitään referenssiä menneisyydestä. On se varsinaista lyhyen täihtäimen toimintaa...

Ohjelmassa oli paljon mielenkiintoisia juttuja, kuten se, miten rottien sisäistä kelloa rukattiin huumeilla. Marihuana hidasti ja kokaiini nopeutti kelloa. Siis, jos haluaa ikään kuin pikakelata ympäröiviä tapahtumia, pitää ottaa maria. Sillä tavalla varmaan elääkin kauemmin, kun oma kello hidastuu??