Uskovaiset puhuvat taivaan isästä, jolle voi rupatella asioitaan ja jota pitää kunnioittaa, pitää myös pelätä isältä tulevaa rankaisua, mutta saa tuntea olevansa heikko ja epäonnistunut jne. Toiset tarvitsevat aikuisenakin tuollaista isähahmoa, toiset ei.
Olen tätä miettinyt ja tullut siihen tulokseen että taivaan isää tarvitsevat sellaiset, joilla on ollut jotenkin turvaton lapsuus (monilla on) ja heille on jäänyt jonkinlainen auktoriteetin puute, tunne joka kestää läpi elämän. Sen vuoksi uskoontulo ja "taivaan isän" ottaminen turvakseen huojentaa huomattavasti turvatonta oloa. Näinhän uskovaiset itsekin asian ilmaisevat. Tämä selittäisi sen miksi taivaan isä "kutsuu" joitakin ihmisiä ja toisia ei milloinkaan, ja toiset kokevat uskonnon hyvin tärkeäksi turvaksi, toiset ei tarvitse sitä ollenkaan.
Mielipiteitä?
Olen tätä miettinyt ja tullut siihen tulokseen että taivaan isää tarvitsevat sellaiset, joilla on ollut jotenkin turvaton lapsuus (monilla on) ja heille on jäänyt jonkinlainen auktoriteetin puute, tunne joka kestää läpi elämän. Sen vuoksi uskoontulo ja "taivaan isän" ottaminen turvakseen huojentaa huomattavasti turvatonta oloa. Näinhän uskovaiset itsekin asian ilmaisevat. Tämä selittäisi sen miksi taivaan isä "kutsuu" joitakin ihmisiä ja toisia ei milloinkaan, ja toiset kokevat uskonnon hyvin tärkeäksi turvaksi, toiset ei tarvitse sitä ollenkaan.
Mielipiteitä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mielestäni olet melko oikeassa. Turvattomuus on kaikkein suurin tekijä esim henkisissä ongelmissa. Toisaalta mikäs siinä jos saa oikeasti turvaa Jumalasta, ja isä ajatuksesta. Sillonhan se on hyvä juttu....kai.