Haluaisin kysellä teiltä kenellä on lapsia miten olette toimineet jos teidän lapsilla on leikkikavereita jotka suhtautuu negatiivisesti ortodoksisuuteen (tai muiltakin jos on ajatuksia). 8-vuotias tyttöni leikkii usein samassa talossa asuvan tytön kanssa ja nyt kävi ilmi, että he ovat Jehovan todistajia. Ajattelin ensin ettei se paljon haittaa kun lapset ei uskonnosta keskustele. Mutta nyt tämä leikkikaveri on meillä ollessaan (silloin kun minä en ole paikalla) sanonut kaikkea kielteistä ortodoksisuudesta ja olen varma, että vanhemmat on selittänyt lapselle jotain koska lauseet kuulostaa siltä kuin ne olis jostain Vartiotorni-lehdestä :-P Sitten hän kuulemma osoittelee aina meidän pyhiä ikoneita ja sanoo, että minä en usko noihin (minun tyttö kertoi). Minä en ole koskaan näitä juttuja kuullut kun olen ollut esim. keittiössä laittamassa ruokaa ja tytöt on leikkineet keskenään. Tyttöni on aina vastannut vain että ai jaa vai et usko tai jotain sellaista. Mutta kun illalla puhuttiin asiasta hän sanoi että hänelle tuli paha mieli kun hän ei uskaltanut sanoa että hän itse ainakin uskoo vaikka kaveri ei usko. Jos olisin itse ollut paikalla olisin kyllä sanonut tälle kaverille jotain. Selitin myös tytölle ikoneista ja miksi niitä kunnioitetaan (siis yritin mahd. yksinkertaisesti, en nyt mitään pitkää esitelmää ikonoklasmista ruvennut pitämään :-))
Näitä tilanteita nyt varmaan tulee vielä lisää vaikka kuinka paljon, mietin vain että miten voisi vahvistaa lapsen ortodoksista identiteettiä paremmin kun suurin osa kavereista on toisuskoisia tai ei mitään. Hänen paras kaverinsa on kylläkin ortodoksityttö ja se on hyvä.
Näitä tilanteita nyt varmaan tulee vielä lisää vaikka kuinka paljon, mietin vain että miten voisi vahvistaa lapsen ortodoksista identiteettiä paremmin kun suurin osa kavereista on toisuskoisia tai ei mitään. Hänen paras kaverinsa on kylläkin ortodoksityttö ja se on hyvä.
Vastaukset 46
Vanhimmat
lasta leikkimään tälläisen jehovalapsen kanssa. Yksinkertaisesti. Raakaa, eikö totta.
Mutta minun lapseni ei tarvitse kuunnella moista roskaa.
Tai sitten menisin keskustelemaan lapsen vanhempien kanssa siitä, että mitä on sopiva lasten keskustella keskenään. Lapsellekin voi opettaa, että omasta uskonnosta ei keskustella toisten kanssa.
Tai sitten itse keskutelisin kyseisen jehovalapsen kanssa siitä, että mitä meillä ja meidän lapsen kanssa saa puhua. Jos ei mene jakeluun niin sitten porttikielto meille.
Raakaa, mutta yksinkertaista.
Hyvä jos paras kaveri on ortodoksi. Vahvista sitä suhdetta.
Onhan se raakaa kieltää, kun lapsi kuitenkin joutuu elämässään törmäämään toisinajatteleviin. Ja tuo kaveri voi muuten olla mukava ja mieluinen, lapset eivät vielä osaa valikoida kavereitaan vaan muodostavat identiteettiään niidenkin kautta.
Minä ottaisin lapset eteeni ja selittäisin kaverillekin ikoneista ja uskosta ja kohtelisin hänen uskonkäsitystään kohteliaasti. "Näin meillä, teillä on erilaista". Tärkeää olisi keskustella yhdessä kaverin vanhempien kanssa ystävällisesti miten lapsille nämä eri uskonnot kerrotaan. Jos hekin ovat niin jyrkkiä että tahtovat kieltää tai painostavat omalla uskollaan, on kai parempi kieltää lapsia ystävällisesti puhumasta uskonasioista keskenään "kun ne on niin vaikeita aikuisillekin"-tyyliin.
Lasta pitää rohkaista tunnustamaan oma uskonsa, mutta neuvoa ettei saa alkaa halveksia toisten uskoa eikä puhua pahaa. Luulen että tämä käytös taltuttaa kaverinkin arvostelut.
äkkivääriä ja suvaitsemattomia, niin ei siinä taida keskustelut auttaa. Parempi olisi, jos ortodoksilapsi ei leikkisi jehovalaisten lasten kanssa.
lapsesta. Perinteisiin porvarishyveisiinhän on kuulunut: et sitten leiki tuon talkkarin pennun kanssa, etkä tuon Mähösen tytön, sen isä on kommari.
Mihin ehtiikään karsinoinnissaan lapsukainen, kun siihen jo pienestä opetetaan.
uskonnollisista ryhmistä, vaan siitä, ettei kenenkään tarvitse kotonaan tai muuallakaan sietää omaa uskontoaan loukattavan. Jehovalaisten lapsi on tietysti viaton, toistaa vain vanhemmiltaan kuulemaansa. Tuollainen käytös osoittaa kuitenkin, että lapsen perheeltä puuttuu normaali kunnioitus muiden vakaumusta kohtaan. Siksi ei kannata antaa lastensa leikkiä heidän lastensa kanssa.
Lainaus: "Kun jehovalaiset ovat äkkivääriä ja suvaitsemattomia..."
ja puhuvat niistä pilkallisesti, kuten ap kertoi avauksessaan. Sekö sinusta on normaalia käytöstä? Minusta sellaista ei tule sietää tietämättömältä lapseltakaan.
Emmehän mekään pilkkaa jehovalaisten uskoa, kieltäydymme vain kohteliaasti, kun he tulevat sitä ovellemme tuputtamaan.
Harhaoppisia tulee karttaa, eikä olla heidän kanssaan tekemisissä enempää kuin mikä on välttämätöntä.
Jos aikuinen käyttäytyy toisen uskontoa kohtaan halventavasti, käytös on tietysti epäasiallista. Lapsi on kuitenkin aina lapsi ja asenteensa kotoaan imenyt.
Minusta ei ole liioin kohteliasta suhtautumista yleistää, että Jehovan todistajat (jotka eivät taitane itse pitää jehovalaiset-nimestä) ovat äkkivääriä ja suvaitsemattomia. Harhaoppisten karttamisohjekin on mielestäni aivan käsittämätön. Oma kokemukseni on, että mitä enemmän tutustuu toisenlaisiin ihmisiin, sitä enemmän oma ymmärrys kasvaa - ja sitä myötä ennakkoluulot, lokerointi ja viha hälvenevät.
Noo, tämä on taas tätä individualistista humanismia, joka ei sovellu ortodoksisuuteen...
että Raamatussa ja kanoneissa on tuo kehotus harhaoppisten karttamisesta.
Näkemykseni jehovantodistajista perustuu pitkäaikaiseen kokemukseen. Mikä sinä olet sitä mitätöimään? On ihmisryhmiä, jotka kannattaa jättää herransa haltuun.
Mutta kyllä minua ynseys, ylenkatse ja nurkkakuntaisuus puistattavat. Toivottavasti aloittajaäiti ei omalle tyttärelleen opeta sellaista kristillisyyttä. Tällä palstalla oppii nopeasti ymmärtämään, mistä maailman kaikki kauheudet johtuvat.
Minulla on lievästi autistinen poika, joka on äärimmäisen ystävällinen, mutta kasvojen ilmeet ovat hieman erilaisia kuin muilla. Hänellä oli kaveri, jonka poikaa kiellettiin leikkimästä poikamme kanssa. Tämä tuntuu varmasti pahemmalta isästä kuin pojasta. Kieltäminen toimii myös toisinpäin ja aina on pelättävissä, että kieltääjän lapset joutuvat muiden karttamiksi.
"Tietänet, että Raamatussa ja kanoneissa on tuo kehotus harhaoppisten karttamisesta. "
Venäläisillä on sitä kuvaava sanakin "pogromi".
"Näkemykseni jehovantodistajista perustuu pitkäaikaiseen kokemukseen."
Oletko koskaan miettinyt, miten oli 30-luvun Saksassa mahdollista juutalaisvainot? Nykyään jehovantodistajat ovat samanlaisessa asemassa kuin juutalaiset silloin.
en ikinä kieltäisi lastani leikkimästä poikkeavan lapsen kanssa.
Lahkolaisuus on kuitenkin eri asia eikä tässä tapauksessa kielto johdu lapsesta, vaan hänen vanhemmistaan. Jos on pienestä lapsesta kysymys vanhempien vaikutus on suuri. Isompi lapsi taas on (toivottavasti) siitä vapaampi tai ainakin tajuaa miten pitää käyttäytyä. Varovainen kuitenkin saa olla.
Vertauksesi Natsi- Saksaan on täysin mauton. Eihän jehovalaisia mitenkään meillä vainota.
"Varovainen saa olla." Jottei tartu lahkopöpöjä - vai miksi?
Natsi-Saksa-vertauksen ymmärsin ainakin minä. Saksan kansa kivetti sydämensä ja sanoi aatteensa tähden ihmisyydelle (sekä samalla Ihmisen Pojalle) "nein".
antamaa karttamiskehotusta vihaan, vainoamiseen ja sortamiseen. Tarkoitushan on, että eri mieltä olevat ihmiset karttamalla toisiaan pysyvät näin sovussa.
Uskonnolliset vähemmistöt ovat aina olleet hiukan erillään muista. Näin meidänkin pitää, jos haluamme säilyttää ortodoksisuutemme. mutta sinullehan sillä ei ole mitään väliä. Maallinen humanismi vain on kaikki kaikessa. Huomaa, että taas olet ateisti Kimmon kanssa samaa mieltä.
Lasten kanssa ei tietysti pidä olla turhan tiukkapipoinen. Sanoo vain, että sitä ja sitä pihakaveria et enää tuo meille. Piste. Tämä on sitä elämän realismia, jota olen monilapsisen perheen jo aikuiseksi kasvattaneena menestykselliseksi soveltanut.
Kaksi heistä on jo aikuisia. Kaikki ovat huomaavaisia, kohteliaita vanhempia ihmisiä kohtaan, sosiaalisia ja suvaitsevaisia eivätkä erottele lähimmäisiään aatteiden, arvojen, uskonnon, rodun tai muidenkaan ominaisuuksien perusteella. Olen heistä äärimmäisen ylpeä. He kaikki ovat myös pysyneet ortodokseina, vaikka vanhimmalla kapinavaiheensa olikin – kuten myös minulla nuoruudessani.
Jos olet sitä mieltä, että segregointi lisää ihmisten keskinäistä ymmärrystä ja sopua, mikäs minä olen sitäkään uskoasi mitätöimään. Silmien raottaminen ja pään pussista ottaminen saattaa tosin osoittaa, mihin sellainen on maailman ajanut. Mieluummin minä valitsen maallisen humanismin kuin taivaallisen tunteettomuuden. Mitä hyötyä on evankeliumeista ja kaanoneista, jos sydän on kiveä kanssaihmisiä kohtaan?
Tämän voisit lukaista sinäkin:
http://ortodoksi.net/tietopankki/paasiainen/sunnuntait/tuomiosunnuntai.htm
Järeää humanismia!
"Näkemykseni jehovantodistajista perustuu pitkäaikaiseen kokemukseen.'
Oletko koskaan miettinyt, miten oli 30-luvun Saksassa mahdollista juutalaisvainot? Nykyään jehovantodistajat ovat samanlaisessa asemassa kuin juutalaiset silloin."
ja
"Vertauksesi Natsi- Saksaan on täysin mauton."
Käsittääkseni 20- tai 30-luvun alun natsipropagandassa ei koskaan puhuttu keskitysleireistä, daavidin tähdestä tai lopullisesta ratkaisusta. Muistaakseni vähän ennen kristalliyötä (Kristallnacht) Göbbels painotti, etteivät he kerro juutalaisille etukäteen miten juutalaiskysymys aiotaan ratkaista. Leni Riefenstahl oli silloin Amerikassa ja häneltä kysyttiin miten tälläinen on mahdollista Saksassa. Kristalliyö oli niin suuri yllätys hänelle, että hän ei uskonut uutiseen.
Väittäisin, että ennen valtaan nousua natsit vaativat juutalaisten ja saksalaisten pitämistä erillään ("Parempi olisi, jos ortodoksilapsi ei leikkisi jehovalaisten lasten kanssa."), sillä juutalaiset ovat kulttuuria tuhoava kansa ("Kun jehovalaiset ovat äkkivääriä ja suvaitsemattomia, niin ei siinä taida keskustelut auttaa.")
Oletko nähnyt Der Ewige Jude elokuvan. Elokuvassa lähinnä kerrotaan tilastoja, näytetään sopivasti leikattuja pätkiä vanhoista elokuvista, mutta ei missään - jos ymmärsin oikein huonolla saksan taidollani - kehoteta tuhoamaan juutalaisia rotuna tai uskontona. Tärkeätä ei ole mitä sanotaan vaan minkälainen tunne siitä jää. Jehovantodistajien mollaamista puolustellaan tyyliin "Eihän kukaan sillä mitään pahaa tarkoita ja kuuluhan sananvapauteen oikeus toki oikeus sanoa, millaiset jehovantodistajat todellakin on."
"Eihän jehovalaisia mitenkään meillä vainota."
Ei vai? Eikö sinulla olisi mitään sitä vastaan, että tyttäresi menisi jehovantodistajan kanssa naimisiin. Luther oli huolissaan siitä, että juutalaiset tytöt hoitivat saksalaisia pikkupoikia. Palkkaisitko kotiisi jehovantodistaja kotiapilaisen (jos olisi tarvetta ja varaa)?
Yleensä vainoa esiintyy poikkeavissa oloissa. Tiedätkö missä jehovantodistajamiehet olivat sodan aikana?
Vaino esiintyy usein pieninä ja vähäpätöisinä hallinnollisina päätöksinä. "Jehovan todistajat on Suomen neljänneksi suurin uskonnollinen yhteisö. Sitä suurempia ovat vain molemmat kansankirkkomme ja helluntaiherätys. Jehovan todistajat käyttivät 1940- ja 1950 luvuilla lain suomaa mahdollisuutta saada oman tunnustuksensa mukaista kouluopetusta, jota järjestettiinkin monilla paikkakunnilla. Kouluhallitus valvoi opetuksen tarkoituksenmukaisuutta. Se ei hyväksynyt vuonna 1955 Kuopiossa suunniteltua uskonnonopetusta, koska oppikirjaa pidettiin lapsille liian vaikeana ja siinä halvennettiin Yhdistyneitä kansakuntia ja hallituksia. Opetusta järjestettiin vielä 1960-luvulla, mutta sittemmin se päättyi kouluissa kokonaan. Perusongelmana oli Kähkösen mukaan yhdyskunnan antaman opetuksen soveltumattomuus koulun kokonaistavoitteisiin. Oppilaiden osallistuminen viikoittain seurakunnan koulutukseen katsotaan riittäväksi vastaamaan koulun uskonnonopetusta, eikä heille siksi järjestetä koulussa vastaavaa opetusta. Jehovan todistajilla ei ole uskonnonopetuksen valtakunnallisia opetussuunnitelmia." http://www.evl.fi/kkh/to/kkn/kksv/20033/saine.htm
Pidämme selviönä, että radiosta tulee silloin tällöin ortodoksisia hartaushetkiä ja jumalanpalveluksia. Pääsiäisyön jumalanpalveluksen voi ajastaa nauhoittamaan jo kesällä. Kuinka monta jehovantodistajaien palvelusta olet nähnyt tai kuullut?
Vaino esiintyy ennen kaikkea ihmisten ennakkoluuloina tyyliin "Parempi olisi, jos ortodoksilapsi ei leikkisi jehovalaisten lasten kanssa." Ani harva meistä on vapaa ennakkoluuloista - en ainakaan minä - ja siksi tällaisissa asioissa pitää käyttää järkeä eikä tunteita!
"Tarkoitushan on, että eri mieltä olevat ihmiset karttamalla toisiaan pysyvät näin sovussa."
Augsburgin uskonrauhassa 1555 päätettiin periaatteeksi "Cuius regio, eius religio", "kenen maa, sen uskonto". Tällaista ajattelua esiintyy edelleen paljon tyyliin "luterilaiset pysyköön poissa ortodoksiselta Venäjältä". Aleksanteri I sitoutui pitämään voimassa Ruotsin lain Suomessa Porvoon valtiopäivillä. Tämän lain mukaan Ruotsi oli luterilainen valtio, jossa muilla (mm ortodokseilla) ei ollut tilaa. Tätäkö haluaisit?
Elämmä monikulttuurisessa maailmassa, jossa on pienestä alkaen tärkeätä oppia ymmärtämään ja hyväksymään toisinajattelijoita.
"Huomaa, että taas olet ateisti Kimmon kanssa samaa mieltä."
En ole tiennytkään, että olen ateisti. Olen Makarioksen kanssa monessa asiassa samaa mieltä huolimatta aivan erilaisista lähtökohdista. Eikö tämä tarkoita sitä, että nämä asiat ovat tärkeitä riippumatta uskonnollisesta vakaumuksesta?
"Lasten kanssa ei tietysti pidä olla turhan tiukkapipoinen. Sanoo vain, että sitä ja sitä pihakaveria et enää tuo meille. Piste."
Helpoin ratkaisu on harvoin paras. Ainoa kestävä ratkaisu on lapsen tukeminen vaikeuksissa, jotta hänellä on voimaa kestää ristiriidat. Et voi koko ikääsi valita lapsen puolesta.
"Tämä on sitä elämän realismia, jota olen monilapsisen perheen jo aikuiseksi kasvattaneena menestykselliseksi soveltanut."
Varmaan paras ratkaisu, jos kulissit ovat lapsia tärkeämpiä.
se Kimmo K, joka on eronnut ortodoksisesta kirkosta ja propagoi kirkosta eroamista eroa-kirkosta palstalla? Jos olet eri henkilö niin pyydän anteeksi.
Kirjoituksessani ei ollut kysymys cuius regio, eius religio periaatteesta, vaan naapurisovusta. Nämä "suvaitsevaiset" seuralliset tyypit ovat usein kovia riitelijöitä, niin kuin nimimerkki Makarioskin.
minkäänlaista uskonnollista sortoa. Minusta uskonnonopetus kuuluu uskontokuntien itsensä järjestettäväksi, eikä koulun.
Jokainen saa itse valita kenen kanssa seurustelee. Parasta karttaa sellaisia ihmisiä, joiden kanssa tietää joutuvansa riitoihin.
...että minut haluat leimata riitapukariksi ja Kimmoa lyöt pahimmalla, mikä mieleen tulee: ateismilla? Mikset voi sulattaa oman mielesi vastaisia mieleipiteitä? Ja mitä naapurisopuuni tulee, se on - kiitos - erinomainen.
Jos on niin, että Kimmo on eronnut kirkosta, se lienee hänen yksityisasiansa, johon hänellä lienee myös yksityissyyt. Joskus kyllä ymmärrän sellaistakin ratkaisua. Onneksi Kirkko ja ihmiset eivät ole yksi ja sama.
Suomalaiset eivät taida olla järin kuuluja sosiaalisuudestaan, ennakkoluulottomuudestaan tai vieraanvaraisuudestaan. Pikemminkin olemme töykeitä yksinnyhvertäjiä. Eikö karttamisohjeen sijasta todellakin kannattaisi opettaa uutta sukupolvea tulemaan kansainvälistyvässä nykymaailmassa kaikenlaisten ihmisen kanssa toimeen? Jo nyt olemme Euroopan rasistisin ja väkivaltaisin kansa.
meillä Suomessa ei esiinny rasismia ollenkaan, muukalaisvihaa voi olla, mutta se on taas eri asia.
Kaupunki-ihmiset tajuavat, että naapureiden kanssa ei juuri kannata olla tekemisissä enempää kuin mitä välttämätön pakko vaatii. Jos sinä et ole oppinut tätä kaupunkikulttuuriin kuuluvaa asiaa, niin voi voi. Sille me emme voi mitään.
Tässä keskusteluketjussa oli alun perin kysymys naapuruussuhteista, mutta kun keskusteluun on tullut mukaan miehiä, niin on vedetty mukaan rasismit ja Natsi-Saksat ja ties mitkä. Rasittavaa. Eiköhän ole parasta päättää keskustelu tähän.
pelkään jatkuvasti, että törmään kaltaisiisi seurakunnan tilaisuuksissa.
Jos osaat olla sovussa ihmisten kanssa, niin miksi täällä palstalla jatkuvasti käyt ihmisten kimppuun? Jokainenhan toimii oman luontonsa mukaisesti ja myös kasvattaa lapsensa niin kuin itse parhaaksi näkee. Emme tarvitse tänne suvaitsemattomia ihmisiä, jotka esiintyvät muka "suvaitsevaisina". Oikea suvaitsevaisuus kun punnitaan sillä, miten ihminen sietää toisin ajattelevia. Samoin ajatteleviahan on helppo suvaita.
Tutkimuksen mukaan suvaitsevimpia muuten suvaitsemattomista suomalaisista ovat Stadin kundit ja kiltsit. Tervetuloa oppimaan aitoa kaupunkikulttuuria!
Ketjussa oli kyse eriuskontoisten lasten leikkimisestä keskenään. Kaksi miestä ja yksi mummo taisivat ymmärtää, mikä lasten oikes on: lapsuus, ei akuisten keskelleen kasvattama vihan muuri.
ja luultavasti huomattavasti kauemmin kuin sinä stadin kartsoja dallannut, yli 60 vuotta jo, joten sinä maalaispoika et voi meikäläiselle mitään opettaa.
voisin opettaa... ;=D
lapsi saa kutsua kotiin, ketä ei. Luulisi sinun aikuisena ihmisenä sen tietävän. Pihalla leikkimistä ei kannatakaan kieltää. Se ei ole viisasta.
Et ole erityisen suvaitsevainen ihminen, kun et edes pyrikään ymmärtämään muita ihmisiä, vänkäät vaan vastaan ja teoretisoit. Grau, mein Freund ist alles Theorie....
...grün ist des Lebens goldner Baum. Minusta tämä Lebens goldner Baum on juuri sitä, että elämä kasvattaa ja pehmentää ja opettaa kohtaamaan Kristuksen kaikissa lähimäisissä - myös niissä lahkolaisissa.
Ehkä minä vänkäänkin, mutta olen ilmeisesti sitten vielä sen verran nuori, että arvomaailmani on aivan toinen kuin sinun, joka on mielestäni kova, kyyninen ja menneeseen maailmaan kuuluva. Ilmeisesi loukkaannut tästäkin kommentista, mutta sille en valitettavasti voi mitään. En tunne sinua, joten en tiedä, millainen muuten olet ihmisenä; ehkä oikein mukavakin. Tuskinpa tulen sitä koskaan kuitenkaan selvittämään; haluammehan pysyä omissa oloissamme ja opettaa palstalle tupsahtavia nuoria äitejäkin pysymään perheineen vain omissa ympyröissään. Maailmankuvan avartuminen on näet pelottavaa.
Kun ihminen on aidosti väkevä uskossaan, vieras ei hetkauta eikä eristäytymistä tarvita. Se, miten minä tiedän olevani "uskossani väkevä", ei kuulu tähän ketjuun, mutta sen voin kertoa, että takana on parikin vakavaa sairautta ja pienen tyttären ihme. Sellaisten jälkeen usko saa todellisen, ulkokirjallisen merkityksen. Tietää, että Jumala on. Usko pois, nuorempikin ihminen voi kasvaa kokemusten kautta kypsyyteen ja elämän realismiin, niin kuin ehkä sinä asian ilmaisisit. Kovien kokemusten jälkeen maailman kylmyys kavahduttaa, varsinkin jos kylmyys verhotaan uskon viittaan. Välillä en voi olla puuttumatta siihen.
Makarios jauhaa aina täällä humanismistaan. Nyt taas tulee ortodoksista "humanismia": uskonasiat ovat muka "yksityisasioita" jne jne. Olisi kai hyvä Makarios-nimimerkinkin tutustua ortodoksisuuden yhteisöllisyyteen. Se, että yksi lähtee pois ja kääntää selkänsä Kristuksen tarjoamalle pelastukselle, ei ole "yksityisasia" vaan koko pelastusta kohti kilvoittelevan yhteisön murhe ja haava. Varokaa ihmeessä: täällä esiinnytään niin kovasti ortodoksina ja kommentoidaan yhtä jos toistakin asiaa, mutta perusteet vuotaa kuin seula!
PS EI tämä tosin ole pelkän nimimerkki "Makarioksen" virhe vaan vallalla oleva ja koko suomalaista paikalliskirkkoa koskeva harha. Papisto saa kirjoitella homoadresseja, koska jokaisella on muka "vapaus" tehdä niin ja ilmaista itseään - olipas se sitten synkronissa p. Kirkon opetuksen kanssa tai ei. Uudessa Valamossa saa ankarina paastopäivinä syödäkseen lihaa, jotta siellä vierailevat ei-kristityt eivät pahoittaisi mieltään, vähät siitä, mikä on kirkon perinne tässä asiassa. Kalenteria noudatetaan vastoin p Kirkon opetusta, jotta saataisiin pitää ilmaiset vapaapäivät harhaoppisten kanssa. Missä on meidän yhteisöllisyytemme ja yhteinen todistuksemme?? Tämä on synkretismiä ja epäortodoksiaa. Haloo!
Minä tiedän varsin hyvin, että pelastumme yhdessä; mutta sen asian repostelu, että joku on jättänyt Kirkon, ei kuulu tälle palstalle. Ei varsinkaan, jos sitä käytetään lyömäaseena.
Minun taustani on täällä setvitty kunnolla ainakin kahdesti. Lyhyesti olen agnostikko, kirkosta eronnut ja minusta kaikkia uskonnollisia yhteisöjä - myös jehovantodistajia - tulisi kohdella tasapuolisesti, mutta tällä kaikella ei ole mitään merkitystä tässä keskustelussa.
Uskon, että olemme Makarioksen kanssa samaa mieltä, että lapsille pitää antaa aikaa, rakkautta, turvalliset ja tiukat rajat, mutta riittävästi tilaa kasvaa... niin ja aikaa ja rakkautta. Voimme iloita lastemme kanssa heidän iloista ja surra heidän surressaan, mutta emme voi tehdä valintoja heidän puolesta. Lintu, jota suojellaan häkillä, ei opi koskaan lentämään kunnolla.
Täällä on vain yksi keskustelija, joka on tunteella heikkojen puolella ja järjellä puolustaa tärkeiksi kokemiaan asioita - vaikka yksin kaikkia vastaan - koskaan - toistan koskaan - loukkaamatta eri tavalla ajattelevia. Ihmettelen miten hänet mielletään riitapukariksi.
ei nähnyt 70- ja 80-luvulla minkäänlaista uskonnollista sortoa Neuvostoliitossa. Kansan enemmistö oli oikeasti samaa mieltä. 80-luvun loppupuolella alettiin tänä sorrottomana aikana kuolleita marttyyrejä julistamaan Venäjällä pyhimyksiksi.
Talvisodan jälkeisessä rauhansopimuksessa Neuvostoliiton vaatimuksesta kirjattiin kaikille demokraattiset oikeudet. Suomalaiset olivat hyvin närkästyneitä, sillä Suomihan oli demokratia - tosin 20-luvulla pidätettiin 50 kommunistista kansanedustajaa ja 30-luvulla satoja kommunisteja kävi Tammisaaren yliopiston.
"Jokainen saa itse valita kenen kanssa seurustelee."
En ole suinkaan vaatinut, että ortodoksilasten pitäisi seurustella jehovantodistajalasten kanssa.
"Parasta karttaa sellaisia ihmisiä, joiden kanssa tietää joutuvansa riitoihin."
Tästäkin olen samaa mieltä. Jos kaksi eri uskontokuntaan kuuluvaa lasta tulee hyvin toimeen keskenään, miksi heidän ystävyyttään pitäisi nakertaa.
hän ei edes pyri ymmärtämään muita keskustelijoita.
Eikä keskustelussa ole ollut asetelmaa heikot-vahvat. Sen olet keksinyt omasta päästäsi. Amerikkalainen jehovantodistajien kansainvälinen liike voi olla vahva yhteisö, sillähän on amerikkalainen raha takanaan. En tosin tarkemmin tunne ko liikettä. Oman kirkkomme tiedän heikoksi. Mitenkähän sille käy, kun valtion tuki loppuu?
Olet Kirkosta eronnut, joten en ihmettele, että puhut ortodoksisuutta vastaan. Makarios taas surettaa minua. On todella ikävää, että hän kirkon jäsenenä jatkuvasti kaivaa maata yhteisömme alta.
on aivan erilainen. Emme nyt keskustele Venäjän uskonnollisesta tilanteesta.
Ap ei kuvannut lasten suhdetta hyväksi eikä ongelmattomaksi, vaan ortodoksilapsella on ongelmia tästä naapurin lapsesta. Ortodoksivanhemman tulee tässä tapauksessa vahvistaa lapsen omaa ortodoksista identiteettiä -ja panna rajat lasten kaverisuhteelle. Lapsi todennäköisesti ymmärtää hyvin, kun hänelle asia selitetään.
Lapset eivät ole täysivaltaisia ihmisiä, vaan vanhemmat ohjaavat heitä ja asettavat heille rajat. Mitä pienempi lapsi on kysymyksessä, sitä enemmän hän tarvitsee valvontaa ja ohjausta.
...puolestani. Sivumennen sanoen, mitä enemmän luen ortodoksista kirjallisuutta, sitä vahvempi on uskoni hyvään, oikeudenmukaisuuteen ja ihmisten tasavertaisuuteen Jumalan edessä, ja sitä enemmän haluan kaivaa maata pahuuden alta.
Olennaista ei ole se, että näetkö sinä Suomessa uskonnollista sortoa, vaan se, ettei kukaan näkisi, että häntä sorretaan uskonsa tähden. Jos pieni lapsi erotetaan ystävästään uskonsa takia, luulen, että hän kokee sen uskonnollisena sortona. Itseasiassa luulen molempien lasten kokevan sen uskonnollisena sortona.
"Ortodoksivanhemman tulee tässä tapauksessa vahvistaa lapsen omaa ortodoksista identiteettiä -ja panna rajat lasten kaverisuhteelle."
Ei suinkaan vään hänen tulee huolehtia siitä, että lapsi ymmärtää eri tavalla ajattelevia lapsia. Jos ortodoksit voisivat leikkiä vain ortodoksien kanssa, maa olisi täynnä yksinäisiä ortodoksilapsia.
"Lapsi todennäköisesti ymmärtää hyvin, kun hänelle asia selitetään."
Lapsi luultavasti ei kertoisi enää vastaavia asioita äidilleen. Rakkaus merkitsee myös luottamista!
" Eikä keskustelussa ole ollut asetelmaa heikot-vahvat."
Minä miellän keskustelun heikot lapset - aikuisten vahvat ennakkoluulot keskusteluksi.
"En tosin tarkemmin tunne ko liikettä."
Hyvä pohja toisen tuomitsemiselle?
"Oman kirkkomme tiedän heikoksi. Mitenkähän sille käy, kun valtion tuki loppuu?"
Ortodoksinen kirkko ei ole heikko. Väitän, että kirkolle tekee hyvää valtion tuen loppuminen, sillä kirkko on aina kestänyt paremmin vaikeat kuin hyvät ajat.
Miksi muuten valtion pitäisi tukea ortodoksista kirkkoa? Jos valtion pitäisi tukea uskontoja, sen pitäisi tasapuolisuuden vuoksi tukea kaikkia uskontoja.
"Olet Kirkosta eronnut, joten en ihmettele, että puhut ortodoksisuutta vastaan."
Ihmeellistä logiikka. Olen eronnut myös Porvoon Urheilijoista, mutta suhtaudun siihen yhtä myönteisesti kuin ortodoksiseen kirkkoon.
"Makarios taas surettaa minua. On todella ikävää, että hän kirkon jäsenenä jatkuvasti kaivaa maata yhteisömme alta."
Minä olen aina inhonut niitä, joilla on jumalallinen viisaus ja oikeus tuomita muita. Makarios on kuin luotu syntipukiksi, sillä hän käyttää tunnistettavaa nimimerkkiä. Jos sinussa on miestä muutakin kuin syytää paskaa puskasta, käytä omaa nimeäsi.
"On todella ikävää, että hän kirkon jäsenenä jatkuvasti kaivaa maata yhteisömme alta."
Meillä ei ole mitään syytä olettaa, että sinä olet ortodoksi.
Moro!
Minä maksaisin potut pottuina, noin niin kuin hyväntahtoisesti. Rohkaise tyttöäsi kutsumaan jehovantodistajatyttö hänen syntymäpäivilleen, mutta siten, että tyttö ei tiedä tulevansa syntymäpäiville. Nimittäin jos Jehovan todistaja tietää lapsensa menevän "toisuskoisen" syntymäpäiville, niin hän ei saa lupaa mennä. Syntymäpäivät ovat henkilöpalvontaa heidän mielestään. Eli... Kun tyttö kutsutaan bileisiin, jossa on kivaa, hänelle jää hyvä muisto ortodoksien kivoista juhlista. Tai nimipäivä (suojeluspyhän päivä), se on toinen hyvä jekku.
Näin jehovantodistajatyttö kiinnostuu oikeasta kirkosta!
Miten sairas mieli on ihmisellä, joka iloitsee siitä, että joku viaton lapsi joutuu vaikeuksiin?
Aikanaan meillä oli hyvin samanlainen tilanne, sillä kerrosta alempana asui jehovantodistajaperhe, jonka tytär oli pari vuotta meidän tyttöä nuorempi. He eivät olleet varsinaisesti kavereita vaikka kävivät silloin tällöin toistensa luona kylässä. Emme puuttuneet heidän juttuihinsa mitenkään.
Kodin uskonnollisuudella on selvä vaikutus lasten uskonnollisuuteen. Vuoden 2006 Nuorisobarometrin mukaan 42 % nuorista pitää itseään uskonnollisina. Ortodokseilla vastaava luku on 56 % ja muilla uskonnoilla 93 %. Nuoremmat lapset ovat uskonnollisempia, mutta edelleen kirkkoihin kuuluvat ovat vähemmän uskonnollisia kuin muihin uskontokuntiin kuuluvat. Pienet ryhmät kokevat olevansa uhattuina ja siksi he huolehtivat paremmin uskonnollisuuden siirtymisestä lapsilleen. Tällainen tilanne oli ortodokseilla heti sotien jälkeen. Tämän takia meidän tarvitsee varoa loukkaamasta pienten uskontojen lasten vakaumusta.
Aikuisena sinulla on isäntänä velvollisuuksia kylässä olevaa lasta kohtaan. Et voi mennä tuomitsemaan toisen uskoa sillä pieni lapsi ja aikuinen eivät ole tasa-arvoisia keskustelijoita. Ajattele, miltä sinusta ja lapsestasi tuntuisi, jos hänelle kylässä kerrottaisiin ortodoksien olevan väärässä.
Meille ei koskaan tullut kertomasi kaltaista tilannetta jo senkin takia, että tyttäremme oli selvästi kaveria vanhempi. Luultavasti olisin kehottanut lastani sanomaan ettei halua keskustella uskonnosta. Missään tapauksessa en olisi kieltänyt heitä käymästä toistensa kotona tai ottanut tyttöä puhutteluun.
"mietin vain että miten voisi vahvistaa lapsen ortodoksista identiteettiä paremmin kun suurin osa kavereista on toisuskoisia tai ei mitään."
Esimerkillä. Tasapainoinen koti, jossa molemmilla vanhemmilla vanhemmilla on aikaa keskustella kaikista elämän suurista ja pienistä asioista on paljon tärkeämpi kuin tosi-tv tai hienot tavarat.
"Hänen paras kaverinsa on kylläkin ortodoksityttö ja se on hyvä."
Hienoa, että hänellä on hyvä kaveri. Lapsen kuuluminen johonkin seurakuntaan ei tee hänestä parempaa tai huonompaa.
...tässä ketjussa kirjoittaa elämänviisaita sanoja. Mitä kysymykseesi ortodoksisen identiteetin vahvistamisesta tulee, olen jäävi neuvomaan. Samojen ongelmien edessä olen tasapainoillut neljän lapseni kanssa. "Käykää kirkossa mahdollisimman paljon", voisin sanoa ja jatkaa: "Tehkää kuten neuvon, älkää kuten olen toiminut." Autottomana olen jättänyt lapset nukkumaan äitinsä kanssa lähtiessäni itse kirkkoon sunnuntaisin.
Tällä palstalla pyörii paljon aktiivisia oikeauskoisia tietoviisaita. Ihmettelen, että he ovat nyt tässä kysymyksessä niin hiljaa.
lapsesi ongelma. Tunnen Jehovalaisia ja he ovat , siis ne jotka tunnen, ihan siedettäviä kanssaihmisiä arjessa. Me ihmiset emme valitettavasti aina muista kunnioittaa toistemme vakaumusta.
Ongelma on luultavasti aikuisten, ei lasten. lapset joilla synkkaa keskenään leikkivät yhdessä, olivat vanhemmat mitä mieltä tahansa. Minä ainakin olin lapsena kekseliäs jujuttamaan aikuisia. Leikin kenen kanssa halusin, jopa viinatrokarin kanssa keskustelin metsässä. Ja meillä oli salaisuus!
Kylläpä sainkin paljon ajattelemisen aihetta viesteistänne. Kiitos kaikille osallistujille rehellisistä mielipiteistä! :)
...että sait myönteistäkin ajateltavaa. Olen todella pahoillani puolestasi, että keskustelu meni sellaiseksi riitelyksi kuin meni.
Iloista kesää sinulle ja tyttärellesi ja monia armorikkaita vuosia!
ongelma, ei lasten. Yleensäkin lapset eivät ole ongelma, aikuiset ovat. Kas kun ette vaadi muuttoa ortodoksien asuttamalle alueelle.
Ise asun perheessä, jossa on ortodoksi, katolinen, uskostaan vieraantunut juutalainen ja tapaluterilainen. Minulle ei tule mieleenkään varjella ketään miltään uskonnolta.
Jos alkaa varjella lastaan kaikelta mahdolliselta, niin loppua ei tule näkymään. " jehovalaiskaksoset olivat katsomassa lapseni kanssa lasten ohjelmaa telkkarista. Heillä ei itsellään ollut telkkaria. Heti ohjelman alettua jehovalainen lapsi huusi ihastuneena: "Minä näin enkelin"! Meidän lapsemme on katsellut telkkaria liikaakin, eikä koskaan ole nähnyt enkeliä."