On huikeaa, miten jollakin on päähän saattanut pälkähtääkään ajatus, ettei mitään jumalaa ole olemassa. Tuohon mahdolliseen vaihtoehtoon ja selitykseen maailmasta on ihan paikallaan uskoa.
Ihailen muun muassa skeptikkojen skeptisyyttä. Nämä totuudelliset ihmiset, eksaktisti objektiivisuuteen kykenevät ihmiset saattavat tietoomme hienoja näkökohtia, jotka kannattaa omaksua. Heidän aivoissaan lienee ominaisuuksia, jonka vuoksi heidän tuottamansa ajatukset ovat erityisellä tavalla objektiivisuudessa pysyviä eivätkä vain tavalliseen tapaan "ihmisaivojen kautta kierrätettyä, jotain tietttyä maailmankuvaa ja havaitun kuvailemista sekä inhimillistä johtopäätöksien tekemistä".
Ihailen muun muassa skeptikkojen skeptisyyttä. Nämä totuudelliset ihmiset, eksaktisti objektiivisuuteen kykenevät ihmiset saattavat tietoomme hienoja näkökohtia, jotka kannattaa omaksua. Heidän aivoissaan lienee ominaisuuksia, jonka vuoksi heidän tuottamansa ajatukset ovat erityisellä tavalla objektiivisuudessa pysyviä eivätkä vain tavalliseen tapaan "ihmisaivojen kautta kierrätettyä, jotain tietttyä maailmankuvaa ja havaitun kuvailemista sekä inhimillistä johtopäätöksien tekemistä".
Vastaukset 27
Vanhimmat
Juttu on aika yksinkertainen. Haluamme vain todisteita. Mutta toki ilman niitäkin saa uskoa. Omalla vastuulla tosin.
//Nämä totuudelliset ihmiset, eksaktisti objektiivisuuteen kykenevät ihmiset saattavat tietoomme hienoja näkökohtia, jotka kannattaa omaksua.//
- Rehellisyys itselle ja sen myötä toisille on vaikeaa. Ehkä oleellisin ominaisuus näissä osioissa on uteliaisuus, avautuvien uusien asioiden 'totuudelliseksi' todistamien on yleensä vajaata ja subjektiivista, että varsin ongelmallista.
//Heidän aivoissaan lienee ominaisuuksia, jonka vuoksi heidän tuottamansa ajatukset ovat erityisellä tavalla objektiivisuudessa pysyviä eivätkä vain tavalliseen tapaan "ihmisaivojen kautta kierrätettyä, jotain tietttyä maailmankuvaa ja havaitun kuvailemista sekä inhimillistä johtopäätöksien tekemistä".//
- "Samma-häär-and-'täär" voisi todeta yks'kantaan, tärkeintä on hakea, tutkia ja kyseen-alaistaa kaikki se mitä on aikojen alusta tähän asti ajateltu.
Kasata 'panokset' uudestaan, pudottaa vanhentuneet tiedot 'mappi öö:hn', mennä etiäp'päin uusin eväin, uutta tietä, ehkä kaikki avartuu uudella tavalla ja maby kirkkaammin kuin menneillä sukupolvilla.
Jos se että ei usko jumaliin on uskonto, niin sittenhän sekin ettei usko tonttuihin on uskonto? Ja sekin ettei usko keijukaisiin on tietenkin myös uskonto? Ja pääsiäispupuunkaan en usko, sekin on siis uskonto. Onpas minulla ateistilla paljon uskontoja.
nämä uskovaiset. Heidän teesinsä on puolustuspuhe sille, että jos he uskovat johonkin jumaliin, niin ne jotka eivät usko, ovat myös uskovaisia. Ikään kuin he häpeäisivät uskoaan ja sitten yrittävät määrittelyillä kiskaista ateistit samaan kategoriaan. Eli uskovaisiksi.
Minä uskoin lapsena joulupukkiin, koska lasta on helppo huijata. Tunsin itseni nöyryytetyksi, kun sitten myöhemmin naureskellen kerrottiin, että se ei olekaan totta. Minua pilkattiin siitä, että olin uskonut vanhempiani. Aika julmaa!
Voihan tosiaan johonkin yksittäiseen asiaan uskomista tahi uskomatta jättämistä kutsua myös uskonnoksi, jos haluaa.
Itse kutsun sinun yksittäisiä uskomuksiasi (myös ne joihin et usko) uskomustoksi.
Ateismikin edustanee yksittäisenä joskin monenlaisia vivahteita sisällään pitävänä ajattelutapana yhtä uskomustoa, uskomusta tai uskontoa. Ainakin suomi24:n henkilökunta on katsonut sen olevan joko uskonto tai uskomus tai molempia.
Sanoja voi tosiaan käyttää hyvinkin vaihtelevalla tavalla. Te ateistit vain hiukan ärsyynnytte suloisella tavalla, kun ateismia kutsuu 'uskonnoksi' :) Ei se haittaa; toisia ärsyttävät jotkin seikat, toisia taas toiset.
uskovaiset kutsuvat ateismia uskonnoksi :)
"Sitä sanaa ei saa ateismista puhuttaessa käyttää!". Mieli on tuohtunut.
Niin sinähän itse kutsuit ateismia uskonnoksi, mutta jos tarkastellaan uskonnon määritelmää, niin ateismi ei täytä niistä ainuttakaan. Siinä mielessä on siis aikamoisen virheellistä väittää ateismia uskonnoksi, tai siis yhtä loogista kuin väittää harjoittavansa "en usko joulupukkiin" -nimistä uskontoa.
Ja ateismi on Suomi24:n sivuilla myös tiedepalstalla, tiedoksi vain.
Uskonnolle on aika kirjava joukko erilaisia määritelmiä. Kaikki määritelmät ovat sanallisia muotoiluja ja loppuviimein aina subjektiivisia sellaisia, kun ottaa huomioon, että kaikki sanalliset muotoilut ovat aistihavaintojemme pohjalta aivojen kautta kierrätettynä muodostettua havaitun selittämis(yritys)tä.
Oletetaan jokin tietty määritelmä uskonnolle, jonka yksittäisten määritteiden sinä kiellät koskevan ateismia eli ateismi on mielestäsi niistä "vapaa". Kun sitten joku siltikin kutsuu ateismia uskonnoksi, on hyvin loogista, että sinä toteat hänen toteamuksensa virheelliseksi. Sinä toteat hänen toteamuksensa virheelliseksi kyseisen määritelmän ja sen pohjalta, miten itse käsität ateismin. Subjektiivista.
Siitä minä en ollenkaan yllättynyt, että vetoat tieteeseen tai tässä tapauksessa tiedepalstaan ikään kuin ylimpänä auktoriteettina :) Ateismi kuitenkin on myös Uskonnot & uskomukset -palstalla.
se jorma sitten on? Jos nyt kaikki kerran ollaan uskovaisia:)
päätelmien ja teorioiden olevan täysin riippuvaisia havaintoja tekevien silmien, korvan, nenän ja tuntoelinten toiminnasta ja nämä havainnot kierrättävän ihmisaivojen ominaisuuksista.
Uskon erilaisiin mahdollisuun. Uskon, että ihminen kykenee loppuviimein vain antamaan arvioita ympärillämme olevasta, arvioimaan todennäköisyyksiä. Uskon, että mitään eksaktia ja totuudellista tietoutta ympärillämme olevasta ihminen ei koskaan kykene saavuttamaan.
Uskon mahdollista olevan myös sen, ettei ihminen kykene viidellä aistillaan eikä myöskään aistiensa ja järjen käyttönsä avulla rakentamillaan laitteistoilla havaitsemaan kaikkea ympärillämme olevasta todellisuudesta.
Tuossa on pari hyvää esimerkkiä uskonnon määrittelyistä. Siinähän voit vapaasti pohtia, miten saat ateismin istumaan noihin määrityksiin, kun ateismi nimenomaan kieltää uskon mihinkään yliluonnollisiin henkiin tms.
"Kaikissa uskonnoissa on tavallisen, jokapäiväisen tai empiirisen todellisuuden lisäksi toinen todellisuus ja usko tällaisen korkeamman tai yliluonnollisen todellisuuden olemassaoloon. Kyse ei ole vain käsitteistä, vaan suhteellisen konkreettisista ja kuvan tavoin ilmaistuista käsityksistä, kuten jumalista, demoneista, esi-isistä, hengistä, sielusta, tuonelasta, taivaasta ja helvetistä. Useissa uskonnoissa kehotetaankin lähtemään tietylle pelastuksen tielle, joka johtaa pois empiirisen todellisuuden rajoituksista. (Waardenburg 1986, 20-21)"
"Tärkeimmäksi piirteeksi on noussut käsitys yliluonnollisesta. Yksinkertaisimmillaan uskonnon määritelmä voisikin olla: "Uskonto on uskoa yliluonnolliseen". Yliluonnollinen voi olla uskoa jumalaan/jumaliin, henkiin, tuonpuoleisuuteen, ylipäätään johonkin näkymättömään todellisuuteen. Tämä käsitys vaihtelee paljon eri uskonnoissa mutta löytyy jonkinlaisena kaikista uskonnoiksi luokiteltavista katsomusjärjestelmistä. Esim. alkuperäinen buddhalaisuus kieltää jumalat, mutta tunnustaa kuitenkin näkymättömän todellisuuden."
kirjoittajien/määritelmän antajien omiin käsityksiinsä perustuvia, subjektiivisia määritelmiä käsitteelle 'uskonto'.
Hyvä, että ilmaisit alussa vielä tuon 'esimerkiksi vaikka nämä'. Kun eivät tosiaankaan ole ainoita.
Yksittäinen uskomus, uskomusto, uskonto. Rajat käsitteiden välillä ovat veteen piirrettyjen viivojen kaltaisia, ja noita rajoja kukin sitten yrittää sanallisella arkullaan hahmottaa.
tieteellistä ajattelua siis.
Lisätään vain aisteihin ihmisten tekemät instrumentit ja niiden havaintotarkkuus ja sen tarkkuuden jatkuva kehittyminen.
Juu, jotain jää varmaan sittenkin pimentoon. Aivan kuten aviomieheltä monen avioliittovuoden jälkeen.
Ehkä niin on aivan hyvä:)
>>uskovaiset kutsuvat ateismia uskonnoksi :)>>
Tällaista väittävä osoittaa vain oman tyhmyytensä.
>>"Sitä sanaa ei saa ateismista puhuttaessa käyttää!". Mieli on tuohtunut.>>
Oikeastaan mieli on lähinnä huvittunut.
Kyllä uskomuksen ja uskonnon välillä on ihan selkeä ero. Uskomusta ei harjoiteta eikä siihen tarvitse liittyä mitään uskoa johonkin yliluonnolliseen. Uskontoa ilman sidosta johonkin yliluonnolliseen taas ei ole, kuten noissa edellä olleissa esimerkeissäkin selvästi esitettiin. Sinä voit saivarrella ihan mitä huvittaa, mutta ateismia et millään saa mahtumaan mihinkään uskonnon määritelmään.
Olet oikeassa, ateismi ei ole uskonto. Sen sijaan on kyllä olemassa uskontoja, jotka ovat ateistisia.
Nojatuoliakin voi väittää sohvaksi. Onhan näiden ero häilyvä, mutta useimmat ihmiset ovat kykeneviä käyttämään sumeaa logiikkaa ja ei saivartele määritelmien äärirajoilla yrittäen väkisin kääntää mustaa vakoiseksi ja päinvastoin.
uskomuston välille voi tosiaan saada yksittäisessä määritelmässä selkeältäkin näyttävän eron.
Elämänfilosofia, uskonto, uskomusto, ajattelutapa, ajattelumalli; ihmisaivoissa syntyvää ja pyörivää ajattelua kaikki tyynni sisältäen muun muassa mahdolliset uskot "yliluonnolliseen" ja vastaavasti myös epäuskot vastaavaan. Ihmisen aivoissaan suorittamaa ajattelua ja niistä muodostamiaan enemmän tai vähemmän selkeitä ajatus-, mielipide- ja uskomuskokonaisuuksia puettuna sanalliseen muotoon käyttäen apunaan vaihtelevia määritelmiä havaitsemilleen ja mieltämilleen niin konkreettisille kuin abstraktin luontoisillekin asioille.
Ateismi syntyi uskonnon nimeltä kristinusko vastavoimaksi. Ateismilla on elämänfilosofiana/ajattelutapana/uskomustona/uskontona vahva kytkös uskontoon nimeltä kristinusko.
Mainitsemasi esimerkit olivat yksittäisiä määritelmiä uskonnolle. Sen tarkemmin niitä lukematta pystyn kuitenkin hyvin kuvittelemaan, että ne sisältävät viittaukset uskosta yliluonnolliseen uskonnon osana. Tällöinhän ei ateismia saa noihin yksittäisiin määritelmiin niinkin abstraktista ja vähemmän yksiselitteisestä asiasta nimeltä uskonto mahtumaan. Se on päivänselvää. Kyseessä kuitenkin on yksittäisten ihmisten/tahojen lanseeraamat määritelmät kyseiselle asialle.
Mielenkiintoisin seikka tässä koko asiassa kuitenkin nähdäkseni on se, jonka jo aiemmin jossain viestissä esille nostin eli ateistien pakonomainen ja usein ärsyyntyneisyyttäkin puhkuva tarve kiistää uskovaisille ateismin olevan uskonto. Omattuani jonkin aikaa ateistisen ajattelutavan pääsin tästä tarpeesta siinä vaiheessa eroon, kun huomasin meidän kaikkien olevan loppujen lopuksi aina jonkinlaisia uskovaisia.
Ärsyyntyneisyydestä sinunkin viestissäsi kielinee toteamus "sinä voit saivarrella ihan mitä huvittaa" :)
kuuleva voi saada hepulin tästä ja mennä oikaisemaan asia väärinlausujalle. Tai sitten voi olla välittämättä tietäen, että se on vain sana ja sanojan oma ongelma, jos ylipäätänsä ongelma edes on. Voihan olla, että ongelma on vain hepulin toisen väärinlausumisesta saavan puolella.
Logiikka on aina riippuvainen miellettyihin ja havaittuihin liitetyistä, määritellyistä käsitteistä. Ja määritelmissä tunnetusti esiintyy eroavaisuuksia, joten logiikka eritoten abstraktien käsitteiden yhteydessä on sidonnainen joko yksittäiseen yksilöön tai mahdollisesti samoja, täsmällisiä määritelmiä eri käsitteille käyttävään yhteisöön.
Taas yrität ihan turhalla saivartelulla muuttaa mustaa valkoiseksi. Siinähän höpötät tyhjääsi, evvk.
"Ateismi syntyi uskonnon nimeltä kristinusko vastavoimaksi."
No tuo kertookin jo kaiken olennaisen sinun sivistystasostasi ja näkökulmistasi. Ateismi syntyi muinaisessa Kreikassa satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua, siis ennen kristinuskon olemassaoloa. Tai ainakin siltä ajalta tiedetään ensimmäiset historianlähteissä mainitut ateistit. Hyvin todennäköisesti ateisteja on ollut jo paljon aikaisemmin, yhtä kauan kuin on ollut niitä satoja keksittyjä uskontoja satoine keksittyine jumalineen.
Musta on valkoista, sillä molemmat ovat värejä.
Vai ovatko?
Hienoa, itsekin pohdiskelen havaintojen, kokemusten ja havaintojen suhdetta. Välillä on hyvä myös kyseenalaistaa omia päätelmiään ja rehellisesti pohtia, miksi on niihin päätynyt.
(Agnostisena) ateistina myönnän erilaisten mahdollisuuksien olemassaolon. Niiden miettiminen ja tutkiminen tekee elämästä kiehtovaa.
Lähinnä uskonnollisen/poliittisen/aatteellisen sitoutuneisuuden huonoin puoli on se, että EI uskota erilaisiin mahdollisuuksiin. Niitä ei edes oteta harkintaan ja monipuoliseen tarkasteluun.
Miksi siis pyrkiä käyttämään määritelmiä, joita ei pidetä yleisestikään oikeina vaan väittää vastaan eli väittää mustaa valkoiseksi. Typerää jankkaamista. Jos minäkin käyttäisin sanan auto tilalla hirveä, niin ei se tee esittämästäni asiasta toisille yhtään sen selkeämpää vaan aiheuttaa sekaannusta. Tietysti, jos ajatuksena ei ole oikeasti vaihtaa ajatuksia vaan saivarella ja aiheuttaa sekaannusta, niin ehkä sellaista taktiikkaa voi käyttää, mutta itse en näkisi sitä kovin hedelmällisenä. Toisaalta myös ymmärrän, että sellaisen selityksiä oikeistaan, joka käyttää sanan auto tilalla hirveä.
"Logiikka on aina riippuvainen miellettyihin ja havaittuihin liitetyistä, määritellyistä käsitteistä."
Millä tavalla yhteenlasku on riippuvainen käsitteistä? Missä on se yhteisö, jolla on sille erilaiseen tulokseen johtava määritelmä?
"Mielenkiintoisin seikka tässä koko asiassa kuitenkin nähdäkseni on se, jonka jo aiemmin jossain viestissä esille nostin eli ateistien pakonomainen ja usein ärsyyntyneisyyttäkin puhkuva tarve kiistää uskovaisille ateismin olevan uskonto."
Johtunee siitä, koska ateismi ei ole uskonto. Ei meidän tarvitse hyväksyä älyvapaita väittämiä, joissa käytetään omia määritelmiä asian vääristämiseksi. Vääristämistähän se on, jos laittaa omia käsitteitä yleisesti määriteltyjen käsitteiden tilalle.
"Ateismi syntyi uskonnon nimeltä kristinusko vastavoimaksi."
Ei syntynyt. Mistä sinä sellaisen väitteen olet keksinyt?
Jorma, et nyt vain sotkeutuisi oman tekonokkeluutesi ansalankoihin.
No niinhän nuo uskovaiset tuppaavat tekemään.
Eipä mitään uutta.
minun ei ole pakko uskoa yhtään mitään, ja voin vaihtaa näkemyksiäni vaikka päivittäin. Minä yksin päätän.
Sinunkaan ei ole pakkoa uskoa, mitä muut sanoo. Hanki ihka oma ajatusmaailma, niin ei tarvitse kyyläillä toisten näkemyksiä ja vaivata päätään sillä mihin kenenkin pitäisi uskoa.
suuri individualisti tällä palstalla. Sinä yksin päätät. Niin se menee. Hienoa.
Sen sijaan en ole ollenkaan vaikuttunut ihmisen analysoimistaidoistasi, mikäli ehdotat minun kyyläilevän täällä, mihin kukakin uskoo. Ei Meikku, tiedän aivan hyvin sen, että ihmiselle on mahdollista uskoa aivan mihin tahansa ja mitä tahansa. Enkä lähde tätä kenties aivojemme biologisten ja kemiallisten ominaisuuksien sanelemaa seikkaa uhmaamaan :)
Kuten sinäkin, itsekin olen kerinnyt omat käsitykseni tässä jo tovin vierähtäneen ajan kanssa muodostamaan ja tiedän, että käsityksillä on hyvinkin tapana vankkumattomiltakin tuntuvista kiintopisteistään edelleen muuttua.
Ateisteja on todellakin monenlaisia skeptikoista Taolaisiin asti. Ja niinhän se menee, että uskomisistaan ja niiden syistä saa jokainen päättää ihan itse. Yritätkö ehkä taktisesti peilata ja korostaa lausetta "minä yksin päätän" ilman asiayhteyttä. No, kristilliset sanapelit ovat tulleet tutuiksi.
No ei pitäisikään. Minulla ei ole tapana analysoida tuntemattomia ihmistä, se kun on usein just sitä kyyläpuuhastelua. Julkiseen sanomiseen otan kyllä kantaa.
Miksi pitää kyynisesti ryhtyä "ihailemaan ateistin uskoa". Jos ei ateistin maailmankuva miellytä, niin sitten ei miellytä, ja sano asiasi ihan suoraan, jos katsot, että ateistin on tarpeen tuntea näkemyksesi. Ateismin vänkääminen uskoksi on toisten näkemysten omavaltaista vääristelyä ja takomista oman näkemyksen tueksi. Josko tyytyisit siihen, että ihminen tietää itse, mitä ajattelee ja kokee, ilman haraastelija-analyytikkoja (eli kyyliä).