Julkisuuteen on viimeisten kymmenen vuoden aikana noussut suuri joukko uusia sairauksia, joiden jatkuva esilläolo mediassa luo väkisinkin vaikutelman, että ihmisen on pakko sairastua johonkin niistä. Näitä ovat mm. burn-out, peliriippuvaisuus, paniikkihäiriö, anoreksia, bulimia ja AHDH.
Kyllä hirvittää, kun tietynluonteisten ihmisten normaaliin luonnekuvaan kuuluvia ilmiöitä diagnosoidaan sairauksiksi! Jos ihmisen luonne on vaikkapa arka ja sulkeutunut, niin totta kai on normaalia, että hän saa paniikkikohtauksia väkijoukossa. Ei se ole sairautta. Se on osa luonteen mukaista käyttäytymistä. Kenellä on kanttia mennä määrittelemään, että sairas on se, jolla ei ole mitään vaivoja? Sellaisia ihmisiä on väestöstä ehkä 5 %:a, kaikilla lopuilla on jokin vaiva, joten ei kannata kutsua näitä vaivoja sairauksiksi.
Jotkut ns. "sairaudet" siis ovat aivan luonnollisia, kuten paniikkihäiriö, AHDH sekä burn-out. Burn-out on ihmiselimistön normaali reaktio jatkuvaa hermostollista ylikiihtymystilaa kohtaan, jota kiihkeätempoinen työelämä pitää yllä. Hermosto ei ehdi rauhoittua ja levätä. Burn-out ei siis ole sairaus, vaan oire, huomautus terveisiin elämäntapoihin palaamisen tärkeydestä; itse sairautena on tehokkuuden vaatimus työelämässä.
Toiset ns. "sairaudet" taas, kuten peliriippuvuus, anoreksia ja bulimia johtuvat elämän tarkoituksen kadottamisesta. Ihmisellä on tarve uskoa Jumalaan, josta hän löytää elämälleen tarkoituksen. Silloin hän uskoo perimmäiseen, äärimmäiseen absoluuttiin, eikä hänen elämänsä ole suhteellisuuksien varassa ajelehtimista. Sitä mukaa kun tieteellis-tekninen kehitys on levittänyt ateistista maailmankuvaansa, ihmiset ovat menettäneet uskoaan. Heidän sisimpäänsä on muodostunut hengellinen tyhjiö, jota täytetään maallisin keinoin. Sisäinen aavistus siitä, ettei maallinen materia- ja aatemaailma riitä korvaamaan hengellistä synnyttää tiedostamattoman, voimakkaan ristiriidan, joka purkautuu fyysisenä ja psyykkisenä oireiluna.
Kyllä hirvittää, kun tietynluonteisten ihmisten normaaliin luonnekuvaan kuuluvia ilmiöitä diagnosoidaan sairauksiksi! Jos ihmisen luonne on vaikkapa arka ja sulkeutunut, niin totta kai on normaalia, että hän saa paniikkikohtauksia väkijoukossa. Ei se ole sairautta. Se on osa luonteen mukaista käyttäytymistä. Kenellä on kanttia mennä määrittelemään, että sairas on se, jolla ei ole mitään vaivoja? Sellaisia ihmisiä on väestöstä ehkä 5 %:a, kaikilla lopuilla on jokin vaiva, joten ei kannata kutsua näitä vaivoja sairauksiksi.
Jotkut ns. "sairaudet" siis ovat aivan luonnollisia, kuten paniikkihäiriö, AHDH sekä burn-out. Burn-out on ihmiselimistön normaali reaktio jatkuvaa hermostollista ylikiihtymystilaa kohtaan, jota kiihkeätempoinen työelämä pitää yllä. Hermosto ei ehdi rauhoittua ja levätä. Burn-out ei siis ole sairaus, vaan oire, huomautus terveisiin elämäntapoihin palaamisen tärkeydestä; itse sairautena on tehokkuuden vaatimus työelämässä.
Toiset ns. "sairaudet" taas, kuten peliriippuvuus, anoreksia ja bulimia johtuvat elämän tarkoituksen kadottamisesta. Ihmisellä on tarve uskoa Jumalaan, josta hän löytää elämälleen tarkoituksen. Silloin hän uskoo perimmäiseen, äärimmäiseen absoluuttiin, eikä hänen elämänsä ole suhteellisuuksien varassa ajelehtimista. Sitä mukaa kun tieteellis-tekninen kehitys on levittänyt ateistista maailmankuvaansa, ihmiset ovat menettäneet uskoaan. Heidän sisimpäänsä on muodostunut hengellinen tyhjiö, jota täytetään maallisin keinoin. Sisäinen aavistus siitä, ettei maallinen materia- ja aatemaailma riitä korvaamaan hengellistä synnyttää tiedostamattoman, voimakkaan ristiriidan, joka purkautuu fyysisenä ja psyykkisenä oireiluna.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minulla on omakohtaista kokemusta paniikkihäiriöstä. En pidä sitä varsinaisena sairautena, mutta kyseessä on vähän eri juttu kuin "paniikkikohtaukset väkijoukossa", jotka ovat täysin luonnollisia. En usko, että tuollaisen kohdalla voisi puhua paniikkikohtauksesta, kyseessä on enemmäkin jonkinlainen ihmismassojenpelko, ehkä jopa klaustrofobia.
Paniikkihäiriössä on kyse elimistön häiriöstä eli ns. paniikkikeskuksen toiminta on häiriintynyt. Tällä on yhteys aivojen madaltuneeseen serotoniinitasoon.
On totta, että jos ihminen on terve, häntä ei ole vain tutkittu tarpeeksi. Yksilöllisiä vaihtejua löytyy paljon.
Viimeisessä kappaleessa esitetyn patenttiratkaisun ansiosta sinusta voisi tulla psykiatrian professori.
Ilmenivätkö kohtaukset silloin kun olisi pitänyt tehdä epämieluista työtä, koulua tai esim. mennä armeijaan kuten tuttavalla joka kehuskelikin päässeensä siitä väittämällä niitä olevan.
Kirjoitin väärin erään "sairauden" nimen: piti olla ADHD. Kuten sanoin, jokaista vaivaa joku asia - minua sanasokeus.
Joku keksii uuden sairauden nimen, tulee sillä kuuluisaksi, apinat seuraavat perässä, sitten tyhmistä tyhmimmät uskovat itsellään olevan sellaisen ja sellaisen taudin.
Yleensä nuo ovat lähinnä syytteitä tyyliin "sä olet tyhmä" tms. jotka sitten asiantuntemattomat ja typerät tohtorit vahvistavat. Vaikka samoihin oireisiin sopisi vaikka mitä, se, mitä joku lahjakkaasti paskaa puhunut -vrt. maallikkosaarnaaja joka kerää itselleen rahaa ja vaimoja- valitaan niihin sopiviksi.
Burn-out = liikaa viinaa ja pitkä krapula tai liikaa kahvia jolloin ei saa untakan (tietysti, jos joku tekee töitä itsensä piippuun, sekin voi olla syynä, mutta miksi se ilmenee helpoissa töissä useammin kuin raskaissa ja vaikeissa?), peliriippuvuus = tyhmyys, tyhmää on helppo kusettaa, anoreksia ja bulimia = huomionkaipuu, adhd = tyhmyys - tai älykkyys, kun oppilas pitkästyy tyhmän opettajan yksinkertaisiin juttuihin ja alkaa keksimään itselleen muuta tekemistä ettei raukka täysin tylsistyisi, no, opettajallehan siinä onkin haastetta, pitää saada oppilas istumaan hiljaa ja tyhmänä vaikka sitten lääkkeellä tyhmentämällä.
Listaa voisi jatkaa muilla henkisen puolen sairauksilla, niistähän tulee diagnoosit yleensä minuutin-parin "keskustelulla" lääkärin kanssa eli ne ovat täyttä moskaa.
jep...onhan näitä paljon lisääkin, kuten vaikka alkoholismi ja muistaakseni (saa korjata) jopa sellainen kuin "tarkemmin määrittelemätön persoonallisuushäiriö". Siihen voi sitten läntätä ihmisen jos mikään muu sairaus ei natsaa.
=>kyllä hirvittää, kun tietynluonteisen ihmisten normaalliin luonnekuvaan kuuluvia ilmiöitä diagnosoidaan sairauksiksi!Jos ihmisen luonne on vaikkapa arka ja sulkeutunut, niin totta kai on normaalia, että hän saa paniikkikohtauksia väkijoukossa. Ei se ole sairautta.Toiset ns. "sairaudet" taas, kuten peliriippuvuus, anoreksia ja bulimia johtuvat elämän tarkoituksen kadottamisesta.
...jakavat maailman keinotekoisesti "meihin"(oikeauskoisiin) ja "heihin" (vääräuskoisiin).
Ovat ne valintoja silloin kun on valinnut uskoa kaikenlaisiin hömppiin.
Yees...
Tarkoitin ehkä enemmänkin henkilökohtaista uskoa johonkin kuin kollektiivista määriteltyä uskontoa. Mutta kyllä mua ainakin häiritsee hirveästi että sellaista turvallisuuden tunnetta en itse ole vielä löytänyt. Mä oon jollain tapaa kateellinen ihmisille joilla on uskonsa; mulle kaikki on (ainakin tällä hetkellä) selitettävissä tieteellä ja sattumalla.
-T
En tosiaan tarkoittanut, että riippuvuudet, bulimia tai anoreksia ovat valintoja - vaikka toisaaltahan ihminen voi huomaamattaan tehdä valintoja joita ei tiedosta valinnoiksi, kun häneen vaikutetaan (mainonta, tiedotus, propaganda). Tarkoitin vain sitä mitä sanoin: elämän tarkoitus katoaa. Sen saavat aikaan teknistynyt yhteiskunta, hektinen elämäntapa, maallistuminen, moniarvoisuus... Absoluuttisesta Jumalasta on tullut suhteellisuuksien Jumala, arvopohja on filosofoitu jokaisen itsensä vapaasti määriteltäväksi jne.
on voinut noin köpelösti käydä?
Tietenkin siten, että ihmiset ovat alkaneet KUVITELLA Häntä kukin oman mielensä mukaan ihan millaiseksi sattuu huvittamaan; Hän on siis muuttunut suhteelliseksi ihmisten MIELISSÄ. Jos Jumala kieltää jotain, aletaan heti väittää, että ei kiellä - vain siksi, että tuntuu mukavammalta, kun ei itsellä ole syyllinen olo.