Raamatussa sanotaan, että Jumala antaa syntimme anteeksi jos kadumme ja osaamme pyytää niitä anteeksi. Raamatussa sanotaan myös, että viimeisenä päivänä tuomionkirjat avataan ja jokaisen synnit luetaan sieltä kaikkien kuullen ja jokainen saa ansionsa mukaan.
Olen miettinyt, luetaanko sieltä myös ne synnit, joita on anteeksi Jumalalta pyytänyt vai vaipuvatko anteeksi annetut synnit "unholaan"?
Selkokielellä vastauksia odottaen ja etukäteen kiittäen.
Olen miettinyt, luetaanko sieltä myös ne synnit, joita on anteeksi Jumalalta pyytänyt vai vaipuvatko anteeksi annetut synnit "unholaan"?
Selkokielellä vastauksia odottaen ja etukäteen kiittäen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No tuota, väkisinkin herää kysymys että miksi Jumala haluaisi julkisesti nöyryyttää lastaan?
Odottaisin enemmänkin tuhlaajapoika-tarinan tapaista vastaanottoa, Isä laskeutuu valtaistuimeltaan, ryntää lastaan vastaan ja syleilee häntä toivottaen "tervetuloa kotiin".
...ei ole hätää viimeisellä tuomiolla.
Room.10:8. "Vaan mitä hän sanoo? Se sana on juuri sinun tykönäs, nimittäin sinun suussas ja sydämessäs. Tämä on se sana uskosta, jota me saarnaamme.
9. Sillä, jos sinä suullas tunnustat Herran Jesuksen ja uskot sydämessäs, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä tulet autuaaksi;
10. Sillä sydämen uskolla me vanhurskaaksi tulemme, ja suun tunnustuksella me autuaaksi tulemme.
11. Sillä Raamattu sanoo: jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä häpiään tuleman. "
Vanhan Biblian kieli on hiukan kankeaa, mutta pelastusasia selviää siitäkin.
Eli sydämen usko Jeesukseen ja suun tunnustus: "Jeesus on Herra".
Synti on siis se, missä paholainen on saanut otteen ihmisestä.
Se on ohjannut ihmisen varastamaan, valehtelemaan ,ylpeilemään ja jopa tekemään selviä raamatun ohjeita vastaan.
Luther puhdisti uskoa siten, että ei tarvita rahaa siihen, että synnit anteeksi voi saada.
Hänen opetus oli se, että " yksin usko, yksin armo".
Laestadius taas oli samoilla jäljillä, mutta ei voinut kai uskoa syntejä anteeksi , kunnes löysi tavan , että toinen ihminen vahvistaa toiselle : Sinun syntisi on anteeksi annettu ( tyyliin).
Ennen lutheriahan ihmiset joutuivat maksaa rahalla syntiensä ja taivaspaikkansa edestä.
Ovelia huijareita olivat ne papit ja piispat.
Ihminen on aika yksin itsensä kanssa ja syntiä kasaantuu elämässä ( halusi tai ei).
Itse koen että on kaksi tapaa .Lutherin ja Laestadiuksen.
Riippuu itsestä, että miten asiat kokee, mutta synneistä kannattaa ottaa ero.
Ei niitä kannata kantaa mukana turhaan, kun kerran anteeksi antamus on annettu meille käytettäväksi.
Synti on kuin roska/romukasa jota kantaa painonaan elämässään.
Onko se järkevää?
Ei ole.
Ne voi heittää pois.
Kun joku on anteeksi annettu ja itse uskot niin, niin sitä syntiä ei enää ole taakkanasi.
Jos et usko , niin tuo ajatus herää jota kyselet kirjoituksessasi.
Silloin sinua kiusaa sielun vihollinen ja ei anna sinulle rauhaa mielellään.
Jos kuitenkin kadut jotakin syntiä ja pyydät sen anteeksi , niin silloin se on anteeksi annettu armosta sinua kohtaan. Luoja rakastaa luotujaan ja siitä on kyse.
Jos kuitenkin joutuu uudestaan syntiin, niin ei ole paljoa muuta kun anteeksi anominen ja saaminen.
Jossain Jeesus sanoi, että tekee parannuksen " tee parannus" ja se tarkoittaa ,että parantaa tapansa ko. synnin kohdalla eikä enää hankkiudu siihen.
Piru on vaan niin viekas ja ovela että saa olla kärppänä kokoajan, ettei se saa houkuteltua mukaansa.
>> Raamatussa sanotaan, että Jumala antaa
>> syntimme anteeksi jos kadumme ja osaamme
>> pyytää niitä anteeksi.
Kommentoin ensin hiukan tuota alkua:
Olen ymmärtänyt Raamatusta niin, että me emme pysty varsinaisesti ansaitsemaan syntien anteeksi antamista katumisellamme tai sillä, että osaamme pyytää syntejämme anteeksi. Sori, jos tää vaikuttaa hiusten halkomiselta, mutta toi ero on itse asiassa aika tärkeää selvittää itselleen.
Anteeksi antamisen syy ei siis ole meidän katumisemme määrä tai laatu, tai nöyrä anteeksipyyntömme. Emme pysty "ostamaan" syntejämme anteeksi katumisillamme. Ihmisen sydän kun on aina vähän petollinen - joten katumisemme ja anteeksipyyntömme ei riitä ansioksi.
Synnit saa anteeksi siksi, että Jeesus on kärsinyt niiden vuoksi langetetun rangaistuksen kokonaan meidän puolesta. Ja koska Jumala on luvannut, että jokainen, joka uskossa turvautuu Jeesukseen, on turvassa kaikelta kadotustuomiolta.
Nyt jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Kun olet Jeesuksen suojissa, Hän puolustaa sinua. Hän on tehnyt rauhan sinun ja Jumalan välille. Jumala on julistanut sinut täysin vapautetuksi syntiesi tuomiosta, eikä Hän enää muistele syntejäsi.
Samaa velkaa ei makseta kahteen kertaan. Jeesus maksoi sinun syntivelkasi. Kun pysyt uskossa häneen, ja olet kastettu, sinä pelastut.
Kun Jeesus kärsi ja kuoli kerran ristin puussa, ja hänen verensä vuosi siellä, silloin hän teki meidät ikuisiksi ajoiksi täydellisiksi Jumalan edessä. "...sillä hän (=Jeesus) on jo yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään." (Hepr. 10:14)
Jeesus on jo tehnyt sinut pysyvästi, ikuisiksi ajoiksi täydelliseksi.
Tästä voi päätellä jotakin siitä, muisteleeko Jumala sinun syntejäsi (joiden rangaistus on jo kärsitty) viimeisellä tuomiolla:
"Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meidän syntimme." (Ps. 103:12)
"Silloin...kaikki, pienimmästä suurimpaan,
tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi
heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään." (Jer. 31:34)
"Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan.
Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen."
(Jes. 65:17)
"Sinä armahdat meitä yhä,
poljet syntimme jalkojesi alle.
Kaikki syntimme sinä heität meren syvyyteen."
(Miika 7:19)
Kuvaannollisesti sanottuna: Jeesus on heittänyt
syntisi meren syvyyteen, ja sen paikan ylle on
laitettu kyltti "Ei saa kalastaa!" :)
Puhut paljon, mutta epäilys?
Entä jos asia ei olekaan niin?
Mitä vastaat?
Taasko saman litanian?
Tähän on varmasti perustuntu anekauppakin, että ei ole voinut uskoa.Näin sitten on jotin konkreettista tehty ja josta seuraa käsinkoskelteltavaa vahinkoa.
Sitten kun tuntuu kurjalta ja olo oikeasti on repivä, niin ihminen tuntee, että on oikeasti uhrautunut syntiensä takia ja se on helpommin uskottavaa.
Kyllä raamattu kertoo tästä mistä sinäkin kerrot, mutta on käytännön elämä ja se ei ole aina ihan niin selkeän yksinkertaista.Epäilyksiä on.
Moni hokee " Jeesus siellä jeesus täällä".
Niin, epäilyksiä. Niitä on uskovalla viimeiseen hengenvetoon saakka, ei niistä eroon pääse, täällä.
Järki laittaa vastaan, kun evankeliumia ei tajua vaikka miten yrittäisi. Järjetöntä, että joku toinen olisi maksanut minun jättisuuren velkani. Hulluutta, että minä kurja syntinen ihminen pääsisin Taivaaseen ilman mitään omaa ansiotani. Miten Jumala voisi viedä minut, jumalattoman ihmisen, sinne Pyhyyteen, missä on Hänen kotinsa?
Raamattu itsekin nimittää sanomaa Jeesuksen ristintyöstä hullutukseksi, jonka kautta kuitenkin Jumala toimii, pelastaa ja antaa uskon: "Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat." Tuo lukee 1. Korinttilaiskirjeen ekassa luvussa, ja se jatkuu kertoen, miten toiset ihmiset vaatii näkyviä ihmetekoja ja merkkejä uskoaksensa, ja toiset etsii viisautta, mutta sen sijaan Jumala on käskenyt julistaa ristiinnaulittua Kristusta. Ja että siinä sanomassa ristiinnaulitusta Vapahtajasta on Jumalan voima ja viisaus.
"Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe", sanoi Jeesus. Uskovat armoon, jonka saa Jumalan Pojalta lahjaksi. Jättävät aneet ja maksut pois, kun niillä ei voi mitään ostaa. "Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin?" (Mark. 8:37) Tule tyhjin käsin. Jeesus sanoo: "Joka on janoissaan, tulkoon. Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä." - lahjaksi!
Vaikea uskoa? Onko tottakaan? Mikä maailmassa voi antaa uskon tuommoiseen?
Jumala on kertonut uskon syntymisen "salaisuuden" ihan suoraan: "Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana." (Room.10:17)
Jumala on luvannut antaa ihmiselle uskon evankeliumin kuulemisen kautta. Sillä tavalla, että yhtäkkiä jokin ennen käsittämättömältä litanialta kuulostanut juttu Raamatusta, jossa puhutaan siitä, että Jumalan Poika on maksanut syntivelkamme, alkaa jotenkin kummasti elää. Jokin niissä sanoissa sytyttää toivon. Joku ikäänkuin hiljaa vakuuttaa: tämä on totta! Ja tämä koskee sinuakin! Sinä saat olla Jumalan lapsi siksi, että Jumalan Poika on pessyt sinut syntiesi liasta puhtaaksi. Sinulla on rauha Jumalan kanssa - ei siksi mitä itse olet, vaan siksi, mitä Jeesus on. Me olemme syntisiä, jotka emme voi auttaa itseämme. Kun suostut hänen armoonsa, annat Jeesuksen olla se, mikä hän on - syntisten Vapahtaja ja ainut välimies ihmisen ja Jumalan välillä. "Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi!" (2. Kor. 6:1) Ota vastaan, kiitä ja ole iloinen. Pyydä häntä auttamaan sinua, ja olemaan Herrasi tästä eteen päin, ja pitämään sinusta kiinni aina Taivaan Kotiin saakka.
Käytännön elämä ei ole yksinkertaista, eikä helppoa, eikä Jumala ole luvannut uskovalle mitään erityisiä helpotuksia mistään vaivoista, murheista ja ahdistuksista. Melkeinpä päin vastoin. Epäilyksiä vastaan ei ole muuta keinoa kuin uskollisesti käyttää niitä välineitä ja kanavia, joiden kautta Jumala on luvannut synnyttää, ylläpitää ja vahvistaa sitä ylhäältä lahjaksi annettua uskoa evankeliumiin: Mennä sinne, missä julistetaan ja opetetaan siitä, kuka Jeesus on, ja mitä hänen ristintyönsä merkitsee. Lukea evankeliumia Raamatusta, ja kuunnella sitä. Se on armahdetun syntisen perusruoka, jota ilman usko nääntyy nälkään, ja maailma ja sielunvihollinen saa meidät helposti saaliikseen.
Jeesus asetti ehtoollisen, johon hän liittää aivan uskomattoman hurjia lupauksia. Ehtoollisessa saa kohdata Jeesuksen vahvistavana, lohduttavana, armosta vakuuttavana. Siinä on konkretiaa, kun saa suorastaan maistaa sitä, että on osallisena Kristuksen armotyöstä. Kun ehtoollinen tulee omalle kohdalle, ei voi selittää, että armo meni ohi.
Sitten on ripittäytymisen mahdollisuus. Kyllä Jeesus tiesi meidän vaikeutemme uskoa, ja siksi tämäkin konkreettinen tapa, jossa vakuutetaan sitä samaa armoa, jonka hän ansaitsi ristillään. Seurakunnan paimenelle voi mennä kertomaan niitä syntejä, jotka painaa mieltä. Ja siihen tilanteeseen Jeesus antoi lupauksen: "Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut" (Joh. 20:23) Siinä ei ole niin sanotusti nokan koputtamista: kun sinulle julistetaan Jeesuksen oman valtuutuksen nojalla syntisi anteeksi annetuiksi, ne ovat todella sitä.
Meidän uskomme tarvitsee rohkaisua, ja siksi "Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme..."
"Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa." (Kol. 1:23 ) Sinä et ole yksin kamppailemassa horjumista vastaan, vaan Jeesus on lähettänyt sinulle puolustajaksi Jumalan Pyhän Hengen: "Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne." (Ef. 1:13) Siinä on sellainen kotiopettaja, joka ohjaa kyllä sanan kuulemisen kautta lisää.
Ihmiset puhuvat mitä puhuvat, mutta Jumalan kirjoituttamat sanat ja lupaukset Raamatussa pysyvät, vaikka taivas ja maa katoavat. Joten sen suojissa uskaltaa elää. "Jätän nyt teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, sen sanan, jossa on voima rakentaa teitä ja antaa perintöosa kaikkien pyhitettyjen joukossa" (Ap.t. 20:32)
- - - - - -
Täällä on elämisen ja evankeliumin uskomisen vaikeudesta, ja konkreettisten merkkien kaipaamisesta mielestäni yksi hyvä kirjoitus: http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/Elamaevankeliumistaa.htm
Ns. Syntisen rukous:
RAKAS TAIVAALLINEN ISÄ!
Tulen eteesi Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Tuon eteesi kaikki syntini, kaikki taakkani ja kaiken sen, mikä minua sitoo ja vangitsee.
Isä, pese minut Jeesuksen kalliissa veressä jonka hän vuodatti Golgatalla minun syntieni tähden.
Katkaise synnin ja Saatanan kahleet minun ja omaisteni elämässä.
Pane minuun kalliin veresi merkki.
Halua antaa sinulle henkeni, sieluni ja ruumiini ja olla sinun omasi niin kauan kuin elän täällä maanpäällä ja sitten taivaassa.
Turvaudun uskossa yksin Sinuun, Herra Jeesus Kristus, Sillä sinä olet elävän Jumalan Poika. Ole Herrani ja Vapahtajani tästä hetkestä iankaikkisesti.
Uskon koko sydämestäni sen, mitä nyt suullani tunnustan näin sanoen: Sinä olet minun Vapahtajani, Herrani ja Jumalani. Olen nyt uudestisyntynyt -Jumalan lapsi. Uskon sen ja otan vastaan Jeesuksen nimessä AAMEN.
Jeesus sanoo:
"...sitä joka luokseni tulee, minä en aja pois"
Hepr.8:12 Jumala sanoo: Minä annan anteeksi heidän rikkomuksensa enkä enää milloinkaan muista heidän syntejään.
Hän lupaa, ettei muista!