Mitä neitsyt Maria merkitsee luteerilaisuudessa? Tietääkseni Lutherille Maria oli jollakin tavalla tärkeä.
Maria
Lapsonen80
12377
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Augsburgin tunnustus opettaa pyhimysten palvonnasta yleisesti näin:
"Pyhien palvonnasta seurakuntamme opettavat, että me voimme julkisesti muistaa pyhiä, jotta oppisimme kukin kutsumuksemme mukaisesti seuraamaan heidän uskoaan ja hyviä tekojaan. Niinpä keisari voi ottaa Daavidin esikuvakseen, kun hän käy sotaa karkottaakseen turkkilaiset pois isänmaasta, sillä molemmat ovat kuninkaita. Mutta Raamattu ei neuvo kääntymään pyhien puoleen ja pyytämään heiltä apua, (1 Tim. 2:5) sillä se asettaa yksin Kristuksen meidän eteemme välittäjäksi, sovituksen välineeksi, ylimmäiseksi papiksi ja esirukoilijaksi. Häntä tulee huutaa avuksi, ja hän on luvannut kuulla meidän rukouksemme. Tämä palvonta on hänelle mieleen erityisesti silloin, kun hänen puoleensa käännytään kaikissa ahdistuksissa: "Jos joku syntiä tekee, niin meillä on puolustaja Isän tykönä jne." (1 Joh. 2:1)."
Me uskomme kyllä, että Maria ja muut pyhät ovat taivaassa ja rukoilevat maanpäällisen kirkon puolesta(niin tekevät enkelitkin), mutta tästä ei voi vetää sitä johtopäätöstä, että heitä pitäisi rukoilla tai että he ylipäätään voisivat kuulla meidän rukouksiamme. Marialla on erityissija pelastussuunitelmassa niin kuin on myös Johannes Kastajalla, Pietarilla, Paavalilla ynnä muilla heidänlaisillaan, mutta meidän ei pidä kuitenkaan antaa heille Jumalalle kuuluvaa kunniaa.
Kun sanotaan, että "Augsburgin tunnustus opettaa ..." niin kuka on se tai ne henkilöt, jotka ovat tämän A:n tunnustuksen keksineet tai miten se on pääätetty ?
Kaikkien tekijöiden nimet eivät taida olla selvillä, vaan tekemiseen on osallistunut useita uskonpuhdistukseen osallistuneita teologeja. Merkittävimpinä tekijöinä voidaan kuitenkin mainita Luther ja Melanchton.
Toisaalta tekijöillä ei periaatteessa ole merkitystä, koska kaikki tunnustuksessa esitetyt kohdat perustuvat Raamatun lauseisiin, eivätkä sinänsä ole riippuvaisia kenenkään persoonasta. Välillä tosin vedotaan myös kirkkoisien kirjoituksiin, ikään kuin esitetyn tulkinnan vahvistamiseksi.
Tunnustus ei ole kovin pitkä. Voit käydä lukemassa sen kirkon sivustolla.
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/augstunn.html
...näkyy vahvasti Augsburgin tunnustuksessa. Luther oli jo sairas ja Melanchton toimi tunnustuksen laatijana.
Jo alkusanat liehittelevät keisaria - nykyisin puhuttaisiin 'ruskeakielisyydestä' - mikä paljastaa sen tosiasian, kenelle haluttiin olla kuuliaisia.
Tekstistä huokuu vahva viha kasteesta toisinajattelevia kohtaan, mikä on ristiriidassa Jeesuksen opetuksen kanssa: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi."
No eikös kenellä tahansa kristityllä pitäisi olla tietty kiivaus Jeesuksen tähden? Lähimmäisenrakkaus ei oikeuta ketään antamaan periksi hengellisissä asioissa. Rakkauden Jeesukseen on oltava suurempi kuin halu miellyttää lähimmäistä. Vaikka kastekäsityksessä onkin joitain eroavaisuuksia, niin onhan jokaisen oltava omassa vakaumuksessaan luja.
Itse uskoisin, että tuo liehittely kuului sen ajan käyttäytymisetikettiin. Onhan tuota samanlaista kielenkäyttöä vielä nykyisinkin.
Luterilainen tunnustuksemme sanoo ettei voi tietää rukoilevatko pyhät meidän puolestamme ja siksi heille ei tule osoittaa rukouksia.
No niinhän minä just kirjotin. Oliko jossakin vielä jotain epäselvyyttä?
sanoit SEKÄ enkelien että pyhien rukoilevan kirkon puolesta, vaikka tunnustus jättää pyhien rukoukset epävarmuuteen.
minä rukoilen rakkauden tähden kaikkien puolesta.
Siitä maailma tuntee teidät minun opetulapsiksi, että teillä on keskinäinen rakkaus.
____________________________________________-
1 Korinttolais/korinttilaiskirje 13 luku on hyvä luku lukea :)
"Sitä paitsi me myönnämme heidän olevan oikeassa siinä, että enkelit rukoilevat meidän puolestamme. Siitähän on todisteena Sak. 1, missä enkeli rukoilee: (Sak. 1:12) "Herra Sebaot, kuinka kauan sinä viivyt etkä armahda Jerusalemia" jne. Mutta vaikka me myönnämmekin, että pyhät taivaassa rukoilevat kirkon puolesta yleisesti samoin kuin he eläessäänkin rukoilevat koko kirkon puolesta yleisesti, ei Raamatussa kuitenkaan ole mitään todistusta siitä, että edesmenneet rukoilisivat, lukuun ottamatta sitä unennäköä, mistä on maininta 2 Makkabealaiskirjassa. (2 Makk. 15:14)"
No olet kyllä oikeassa tuossa, että Raamattu ei sano asiaan juuta eikä jaata, mutta tätä asiaa tuskin kannattaa ruveta murehtimaan, sillä sillä ei ole meidän kannaltamme kuitenkaan käytännön merkitystä.
pikku kiihkoilijahan vaan minä ;)