Eilisenä sadepäivänä seilailin netissä ja haaviin jäi tämä katkelma Teppo Ylitalon blogista.
"En tiedä päteekö sama valtakunnanpolitiikkaan, koskapa siellä päättäjien opulliset vaikuttimet jäävät niin usein piiloon, mutta kunnallisessa päätöksenteossa olen selvästi näkevinäni huolestuttavaa kaksinapaistumista. Eikä sillä dualismilla ole mitään tekemistä poliittisten aatteiden kanssa. Vastakkainasettelu on nousemassa niiden välille, jotka keskustelevat, kuuntelevat ja kysyvät ja toisaalta niiden, jotka korostavat vaaleissa saatua valtakirjaa takaamassa henkilökohtaista valta-asemaansa, jossa valtaa voi käyttää siten kuin huvittaa. Jälkimmäinen edustaa kovin outoa demokratia-käsitystä, jolle minulta ei tipu minkäänlaista ymmärrystä. On pelkästään typerää julistaa, että kaikki valta ja viisaus tehdä päätöksiä on vaikkapa valtuuston jäsenillä, eikä siihen valtaan ja viisauteen tule muiden sekaantua. Sanomattakin on selvää, että tällainen ylimielisyys ruokkii vastakkainasettelua ja suorastaan haastaa periaatteelliseen taisteluun. Kun toiselta puolelta siihen törmää yhtä periaatteellinen käsitys siitä, että kuntalaisella (tai kansalaisella tai millä milloinkin) on oikeus vastustaa kaikin keinoin päättävien elinten vääriksi koettuja päätöksiä, keitos on valmis.
Tuollaisessa sopassa uidaan Lapualla nyt monen asian kohdalla. Päätöksenteko on jumissa, kun kumpikin puoli nojaa periaatteisiinsa ja periaatteellisiin oikeuksiinsa. Ja kappas, useimmiten erimielisyydet ja näkemyserot olisivat sovitettavissa tasapuolisilla neuvotteluilla, jossa kumpikin puoli kokisi tulleensa kuulluksi ja huomioon otetuksi. Mutta se vaatii nöyryyttä, joka nähtävästi on käymässä aina vain harvinaisemmaksi."
"En tiedä päteekö sama valtakunnanpolitiikkaan, koskapa siellä päättäjien opulliset vaikuttimet jäävät niin usein piiloon, mutta kunnallisessa päätöksenteossa olen selvästi näkevinäni huolestuttavaa kaksinapaistumista. Eikä sillä dualismilla ole mitään tekemistä poliittisten aatteiden kanssa. Vastakkainasettelu on nousemassa niiden välille, jotka keskustelevat, kuuntelevat ja kysyvät ja toisaalta niiden, jotka korostavat vaaleissa saatua valtakirjaa takaamassa henkilökohtaista valta-asemaansa, jossa valtaa voi käyttää siten kuin huvittaa. Jälkimmäinen edustaa kovin outoa demokratia-käsitystä, jolle minulta ei tipu minkäänlaista ymmärrystä. On pelkästään typerää julistaa, että kaikki valta ja viisaus tehdä päätöksiä on vaikkapa valtuuston jäsenillä, eikä siihen valtaan ja viisauteen tule muiden sekaantua. Sanomattakin on selvää, että tällainen ylimielisyys ruokkii vastakkainasettelua ja suorastaan haastaa periaatteelliseen taisteluun. Kun toiselta puolelta siihen törmää yhtä periaatteellinen käsitys siitä, että kuntalaisella (tai kansalaisella tai millä milloinkin) on oikeus vastustaa kaikin keinoin päättävien elinten vääriksi koettuja päätöksiä, keitos on valmis.
Tuollaisessa sopassa uidaan Lapualla nyt monen asian kohdalla. Päätöksenteko on jumissa, kun kumpikin puoli nojaa periaatteisiinsa ja periaatteellisiin oikeuksiinsa. Ja kappas, useimmiten erimielisyydet ja näkemyserot olisivat sovitettavissa tasapuolisilla neuvotteluilla, jossa kumpikin puoli kokisi tulleensa kuulluksi ja huomioon otetuksi. Mutta se vaatii nöyryyttä, joka nähtävästi on käymässä aina vain harvinaisemmaksi."
Vastaukset 12
Vanhimmat
Teppo Ylitalo tavoitteli suurta valtaa, pyrki
valtuustoon, on jo merkittävä virkamies.
... kommentilla yritetään sanoa? Kuuluuko se tähän sarjaan 'kun viesti ei miellytä, viestintuoja hirtetään'?
Virkamies ja valtuutettu = liikaa valtaa.
tyypillinen pikkupoliitikon pelko oman pallinsa
menettämisestä? Ei tyhmempää vastausta voi kertakaikkiaan tuoda esiin. Minusta olisi jo
kiire luopua koko politiikasta, jos ajatukset
pyörii noin pientä kehää.
Tepon ajatuksethan olivat täysin tosia. Varmasti
Sinäkin olet monasti ilmoittanut, koska sinut
on sinne valittu, niin voit tehdä täysin
omaksi eduksesi päätöksiä????
Kunnallislaissa on määritelty ne virat joiden
haltija ei voi kuulua valtuustoon. Lainsäätäjä on
ymmärtänyt ristiriidan - päivällä alainen,
kokouksessa esimies - suhteessa kaupungin johtoon.
TY on vireä, monipuolinen. Hänen nykyinen työ on
sillä rajalla voiko hän olla luottamushenkilö.
Hänellä on monia mahdollisuuksia vaikuttaa.
Ei mitään negatiivista ko.henkilöstä, mutta..
Aina vaan henkilöstä, mutta ei mitään itse asiasta.
Jos valtuusto antaa rahaa jollekin järjestölle
pitää sen järjestön hallituksen jäsenen jäävätä,
kävellä ulos salista. Sukulaisuussuhteesta on
omat jääviyssäännöt. Päätökset voi kaatua.
Jos valtuutettu ajaa läpi asian jota hänen
tukijat toivovat niin hän hyötyy siitä. Voiko
kuitenkaan moittia jos hän toteuttaa tahdon ?
Moni ajaa kotikylänsä asiaa, hyöty on äänet
vaaleissa, voiko häntä moittia, oli kansan
tahto.
Jos korkea virkamies voisi olla valtuutettu
miin hän voisi tehdä itselleen, sukulaisille
edullisia päätöksiä. Siksi laki.
Turkin kukaan valtuutettu julistaa - nyt
tälläinen päätös koska hyödyn siitä. Päätetään
koulujen rakentamisesta, teistä, ostetaan maata,
myydään maata.
Moni ratkaisu ulottuu vuosikymmenien päähän,
laki määrää viroista. Yhteinen hyöty.
Teppo ei ole valtuuston jäsen.
Eikä vieläkään mitään sanomista itse asiasta?
Siitä, kuka voi olla luottamushenkilönä, on määritelty tarkat säännöt.
Teppo toimii virassaan kulttuuritoimen alaisena, joten ei voi osallistua sitä koskeviin päätöksiin. Ei voi siis olla yhtäaikaa asian esittelijänä ja siitä päätävänä henkilönä. Tepon luottamushenkilötehtävänä on toimia lautamiehenä käräjäoikeudessä, jossa nähdäkseni hyvin harvoin käsitellään Lapuan kulttuuritoimen asioita.
Teppo ei ole valtuuston jäsen ja jos olisi näitä jääväysperiaatteita sovellettaisiin myös siellä tehtävissä päätöksissä. Hän ei ole myöskään nykyisessä työssään johtajan asemassa, vaan hänellä on esimiehiä kuten kulttuuritoimenjohtaja ja sivistystoimenjohtaja.
Kyllähän sairaanhoitajakin voi olla luottamushenkilö, vaikka onkin kaupungin työntekijä. Ja kunnathan itse päättävät esimerkiksi heidän työhönsä liittyvistä asioista.
Ei ole mielestäni mitään ongelmaa siinä, etteikö Teppo voisi olla luottamushenkilö siinä kuin kuka tahansa muukin.
Kansalaisia ei kannatakaan kuunnella, niin pöljiä ne ovat tästä aloituksesta seuranneen sivuraiteille ajautuneen/ajetun keskustelun perusteella.
Se toinen mainittu osapuolihan ei keskusteluissa ole koskaan kunnostautunutkaan muualla kuin omissa kabineteissaan, jonne ei "köyhillä" ole asiaa.
Kaikki eivät ehkä halua kansalaisia kuunnella, mutta kansalaisilla on oikeus tuoda mielipiteensä esiin. Olisiko hienovarainen tapa toivottaa lokoisia työelämän jälkeisiä päiviä vaikkapa yleisellä kansalaisadressilla?