Miten termiä "laki" käytetään VT:ssa
Termi "laki" (Kr. nomos) esiintyy yli 400 kertaa kirjoituksissa. Väite, jonkan mukaan "laki"ja "Herran laki"viittaisi VT:ssa aina kymmeneen käskyyn ei pidä paikkaansa. Termiä on käytetty viittaamaan koko Mooseksen lakiin (Toora), juhlapäiviin, uhrimenoihin, puhtaussääntöihin yms. Kymmenen käskyn laki (dekalogi) on vain eräs ja loppujen lopuksi pieni osa koko vanhan liiton hyvin laajaa lakia. Mooseksen laissa ei tehdä erotusta "ikuisesti voimassaolevan kaikille kansoille kuuluvan moraalilain" ja väliaikaisen vain israelilaisille tarkoitetun "seremoniallisen lain" välillä. Adventistit pitävät "kirjaan kirjoitettua lakia" seremoniallisena ja väliaikaisena ja "kivitauluihin kaiverrettuja käskyjä" ikuisina ja universaaleina, koko ihmiskuntaa velvoittavina. Mutta tällaiselle jaottelulle ei löydy selitysopillisia perusteita VT:ssa. Koko laki on yksi kokonaisuus, liitto Jahven ja israelilaisten välillä, ja koko tätä lakia sanotaan Pentateukissa "ikuiseksi" (2 Moos.27:21;´30:21,31 jne.) ja sukupolvesta sukupolveen voimassa olevaksi. 2 Aik.31:3 osoittaa, että Herran laki sisältää myös seremonialliset säädökset kuten pyhäpäivät ja uhrikultin, vaikka adventistit väittävät, että "Herran laki" on ikuinen moraalilaki ja Mooseksen laki on väliaikainen "seremonialaki". Katso samoin esim. 4 Moos.31:21, jonka mukaan termi "Herran laki" ei VT:ssa rajoitu pelkästään kymmeneen käskyyn, joten lakia ei voi todellakaan jaotella moraalilakiin ja seremonialakiin. Kiintoisa maininta on myös Ps.147:19-20, jonka mukaan Jahve on antanut käskynsä ja säädöksensa vain juutalaisille, muille kansoille niitä ei ole ilmoitettu eivätkä ne tunne Jahven lakeja. Näin ollen on selvää, että muut kansat eivät tiedä mitään sapatistakaan, eikä niiden tarvitsekaan, koska sapattia ei annettu muiden kansojen noudatettavaksi. Eri kansoilla on muutenkin ollut erilaisia juhlakalentereita ja eripituisia viikkoja .
Termi "laki" (Kr. nomos) esiintyy yli 400 kertaa kirjoituksissa. Väite, jonkan mukaan "laki"ja "Herran laki"viittaisi VT:ssa aina kymmeneen käskyyn ei pidä paikkaansa. Termiä on käytetty viittaamaan koko Mooseksen lakiin (Toora), juhlapäiviin, uhrimenoihin, puhtaussääntöihin yms. Kymmenen käskyn laki (dekalogi) on vain eräs ja loppujen lopuksi pieni osa koko vanhan liiton hyvin laajaa lakia. Mooseksen laissa ei tehdä erotusta "ikuisesti voimassaolevan kaikille kansoille kuuluvan moraalilain" ja väliaikaisen vain israelilaisille tarkoitetun "seremoniallisen lain" välillä. Adventistit pitävät "kirjaan kirjoitettua lakia" seremoniallisena ja väliaikaisena ja "kivitauluihin kaiverrettuja käskyjä" ikuisina ja universaaleina, koko ihmiskuntaa velvoittavina. Mutta tällaiselle jaottelulle ei löydy selitysopillisia perusteita VT:ssa. Koko laki on yksi kokonaisuus, liitto Jahven ja israelilaisten välillä, ja koko tätä lakia sanotaan Pentateukissa "ikuiseksi" (2 Moos.27:21;´30:21,31 jne.) ja sukupolvesta sukupolveen voimassa olevaksi. 2 Aik.31:3 osoittaa, että Herran laki sisältää myös seremonialliset säädökset kuten pyhäpäivät ja uhrikultin, vaikka adventistit väittävät, että "Herran laki" on ikuinen moraalilaki ja Mooseksen laki on väliaikainen "seremonialaki". Katso samoin esim. 4 Moos.31:21, jonka mukaan termi "Herran laki" ei VT:ssa rajoitu pelkästään kymmeneen käskyyn, joten lakia ei voi todellakaan jaotella moraalilakiin ja seremonialakiin. Kiintoisa maininta on myös Ps.147:19-20, jonka mukaan Jahve on antanut käskynsä ja säädöksensa vain juutalaisille, muille kansoille niitä ei ole ilmoitettu eivätkä ne tunne Jahven lakeja. Näin ollen on selvää, että muut kansat eivät tiedä mitään sapatistakaan, eikä niiden tarvitsekaan, koska sapattia ei annettu muiden kansojen noudatettavaksi. Eri kansoilla on muutenkin ollut erilaisia juhlakalentereita ja eripituisia viikkoja .
Vastaukset 1
Vanhimmat
" siementä", eli Jeesusta Kristusta.
Gal. 3:19
Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty OLEMAAN SIIHEN ASTI, kunnes oli tuleva se SIEMEN, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä.