suomen muinaisuskonnot.....?

Ukko "ylijumala" on kristillisten vaikutteiden aikaansaama, ennen kristinuskoa ei ollut ylijumalaa, vaan ihan "normaali" sateen ja ukkosen jumala.

http://www.taivaannaula.org/taivaannaula/taivaannaula.php
Tuolta lisätietoa olkaa hyvät

tiesin kyllä nämä asiat mitä kirjoitit, kiitos! kuitenkin vastauksestasi. haluaisin tietää laajemmassa mittakaavassa kaikista näistä asioista.

Ukosta asiaa seuraavassa. Salon teos kannattaa lukea:

http://www.utu.fi/tutkimus/tutkimusuutisia/ukkoylijumal a.html

ukkos kirjoitti:

Ukosta asiaa seuraavassa. Salon teos kannattaa lukea:

http://www.utu.fi/tutkimus/tutkimusuutisia/ukkoylijumal a.html

Lue lisää

Sivun aukeamisen, oon nimittäin niin pahapäinen arvostelemaan pakanajuttuja, ettei antanu minun lukea sitä.

Tuo herra A:n jumalaluettelo ei todellakaan ole jumalan sanaa eikä kiveen veistetty.
Nyt tiedetään , että herra A todellisuudessa teki tutkimuksensa ja juttunsa puhtaasti itsekkäistä syistä.
Halusi kunniaa ja mainetta sekä yritti tuhota Suomalaisuuden ja sen vuoksi kirjoitti Suomen kielen alkeet joissa mahdollisuuksien mukaan hävitti sanan alkuperäisen tarkoituksen tavoitteenaan Suomen kielen muuttamisen Ruotsalais-Saksalaiseksi.
Nuo jumala jutut eivät ole koskaan olleet kovin tärkeitä meille,sama juttu kuin nykyään kristinusko.
Ne ja se on vain ikäänkuin olemassa mutta sillä ei todellisuudessa ole mitään merkitystä kuin aivan häviävän pienelle porukalle joka sitten kyllä pitää siitä jumalatonta mekkalaa.
Meille uskonto ei ole niin suuri juttu kuin esim. Irlannissa tai Arabiassa.

Voihan tuon "polyteismin" tulkita niinkin, että
eri yhteyksissä ja -paikoissa samasta jumalasta käytettiin eri nimeä.

Estää kirjoitti:

Sivun aukeamisen, oon nimittäin niin pahapäinen arvostelemaan pakanajuttuja, ettei antanu minun lukea sitä.

http://www.utu.fi/tutkimus/tutkimusuutisia/ukkoylijumala.html

Muinaisuskoinen kirjoitti:

Ukko "ylijumala" on kristillisten vaikutteiden aikaansaama, ennen kristinuskoa ei ollut ylijumalaa, vaan ihan "normaali" sateen ja ukkosen jumala.

http://www.taivaannaula.org/taivaannaula/taivaannaula.php
Tuolta lisätietoa olkaa hyvät

Lue lisää

eli ukko

Muinaisuskoinen kirjoitti:

Ukko "ylijumala" on kristillisten vaikutteiden aikaansaama, ennen kristinuskoa ei ollut ylijumalaa, vaan ihan "normaali" sateen ja ukkosen jumala.

http://www.taivaannaula.org/taivaannaula/taivaannaula.php
Tuolta lisätietoa olkaa hyvät

Lue lisää

Itse asiassa tuo väite ei pidä paikkansa :) .

Ukko ylijumala ei ollut kristillisten aikaan saama vaan se oli niissä vanhoissa lauluissa joissa "tiedettiin" asioiden laidat niin kuin ne ennen meni . Se minkä takia halutaan "pilata" sekin asia on kenties oman kulttuurin ja uskonnon aliarvioiminen .

Epäluulo ei ole hyvästä . Lönnroot on taidolla kirjoittanut kalevalan ja laittanut sen kirjan ja sanoman sen ajan oloihin ja vaatimuksiin sopivaksi . Niin kuin jokainen laulaja loi omat laulunsa eli etsi tarpeelliset tietonsa jotta pystyi elämään :) .

Jumala kirjoitti:

Tuo herra A:n jumalaluettelo ei todellakaan ole jumalan sanaa eikä kiveen veistetty.
Nyt tiedetään , että herra A todellisuudessa teki tutkimuksensa ja juttunsa puhtaasti itsekkäistä syistä.
Halusi kunniaa ja mainetta sekä yritti tuhota Suomalaisuuden ja sen vuoksi kirjoitti Suomen kielen alkeet joissa mahdollisuuksien mukaan hävitti sanan alkuperäisen tarkoituksen tavoitteenaan Suomen kielen muuttamisen Ruotsalais-Saksalaiseksi.
Nuo jumala jutut eivät ole koskaan olleet kovin tärkeitä meille,sama juttu kuin nykyään kristinusko.
Ne ja se on vain ikäänkuin olemassa mutta sillä ei todellisuudessa ole mitään merkitystä kuin aivan häviävän pienelle porukalle joka sitten kyllä pitää siitä jumalatonta mekkalaa.
Meille uskonto ei ole niin suuri juttu kuin esim. Irlannissa tai Arabiassa.

Lue lisää

Samoin myös mahdollisti kiroamisen . Sillä asettihan paavi itse meidät Suomalaiset pannaan muutamaan otteeseen jotta meistä tulisi enemmän nöyriä ja kuuliasia ei herralle vaan herroille :) . Samoin Venäläiset ihmettelivät kun Suomalaiset ei herroja kumarrellut :)

Täytyy myös muistaa yhteys kalevalan ja itsenäistymisen kesken,

samoin haluaisin muistuttaa yhteyttä kristinuskon tulon ja itsenäisyyden menettämisen välillä :) .

Nimetön kirjoitti:

http://www.utu.fi/tutkimus/tutkimusuutisia/ukkoylijumala.html

opastaa Yliopisto.

"Ukko-ylijumalan historiaa 7000 vuoden taakse

Muinaissuomalaisen ukkosenjumalan myyttiset juuret ulottuvat monelle taholle – eri aikakerroksista paljastuvat niin suomalais-ugrilainen metsästäjäjumaluus, maataviljelevän Baltiasta tulleen vasarakirveskansan hedelmällisyyden jumaluus kuin antiikin Zeus ja Jupiterkin. Vanhimmillaan Ukkoa edusti taivaalla lentelevä valtaisa ukkoskotka, kivikauden pyyntikulttuurien ammoinen jumaluus ainakin seitsemän vuosituhannen takaa. Turun yliopiston arkeologian emeritusprofessori Unto Salo on ensimmäistä kertaa saattanut Ukko-ylijumalan tarinan arkeologian, uskontotieteen ja kielitieteen keinoin historialliselle aikajanalle.

Salon Ukko-tutkimus julkaistiin tammikuussa amerikkalaisessa The Journal of Indo-European Studies –vuosikirjan monografiasarjassa nimellä UKKO – The God of Thunder of the Ancient Finns and His Indo-European Family. Salon tutkimus pohjautuu hänen vuonna 1997 professori Kyösti Julkun toimittamaan julkaisuun Itämeren Suomi – eurooppalainen maa kirjoittamaansa artikkeliin Ukko ukkosen jumala.
Ukko, Ilmari, Zeus ja Jupiter

Suomalaisten ukkosenjumala Ukko – nimi on eufemistinen kunnianimi – saapui kantasuomalaisten ja saamelaisten taivaalle noin 2400 eKr. arojen suunnasta Viron kautta. "

Hyvä analyysi , edes vähän tietäisin, hengeltä. Alkuun korjaus että ortodoksi uskonto oli suomessa ennen 1000-lukua, eikä ristiretkiä tehty, vaan katoliset tulivat sotaan bysanttia vastaan suomeen. Hirvi ja Karhu klaanien lisäksi roomalais ajalla oli lännen sithonien heimon uskomukset. Ne viittaavat vaanien uskoon, jotka olivat aasojen (Odin,Thor) vastustajia ja pohjolan puolustajia. Viitaan nimeen vaanit/kveenit, ja samaan muinaiskainuun asuinpaikkoihin, pohjanlahden rannikko-alueilla.

Eip mee oikein noin .

Karhulle oli monia eri rituaaleja joilla sitä pyrittiin lepyttämään, jopa kun se saatiin kaadettua sille osoitettiin kunnioitusta eri tavoilla ja rituaaleilla ja pyydettiin että se antaisi siunauksia koska oli pelätty ja voimakas henkenäkin .

Toinen asia on sitten se jos oli karhun henki apurina niin että manasi sen voimakseen tai tuekseen . Onhan se maaeläjistä täällä pohjoisessa suurin ja vahvin, sillä saatiin voimaa niin että ei tarvinnut pelätä lähtiessään parantamaan tai hoitamaan .

Kolmas muttei vähäisin oli mielikuva . Eli joku ihminen oli käärmemäinen, karhumainen, susimainen eli omasi joitain tiettyjä piirteitä jostakin eläimestä . Tietenkin pystyi tietoisesti vahvistamaan esim. karhumaisuutta itsessään jolloin halusi henkisellä tasolla vahvistaa sen eläimen piirteitä itsessään . Se että oliko se sitten positiivista vai negatiivista oli sitten ihmisestä itsestään kiinni . Jos harrasti negatiivista puolta niin hyvin nopeasti jäi yksin niitä hommia tekemään . Kaikkihan nyt nämä jutut tietää ja osaa :)

"tässä joskus Jumala sanoi,
että karhu on Karjalan vanha epäjumala"

rupattelet useinkin jumalan kanssa?

tietäjä kirjoitti:

"tässä joskus Jumala sanoi,
että karhu on Karjalan vanha epäjumala"

rupattelet useinkin jumalan kanssa?

No, en kyllä juttele. Savolaisena evakkona olen täällä.
Taivaan Jumalan kanssa kyllä olen hyvinkin puheväleissä
ja rukoilen usen häneltä apua.
Uskossa olen ollut lähes 30 vuotta.

qawer kirjoitti:

Eip mee oikein noin .

Karhulle oli monia eri rituaaleja joilla sitä pyrittiin lepyttämään, jopa kun se saatiin kaadettua sille osoitettiin kunnioitusta eri tavoilla ja rituaaleilla ja pyydettiin että se antaisi siunauksia koska oli pelätty ja voimakas henkenäkin .

Toinen asia on sitten se jos oli karhun henki apurina niin että manasi sen voimakseen tai tuekseen . Onhan se maaeläjistä täällä pohjoisessa suurin ja vahvin, sillä saatiin voimaa niin että ei tarvinnut pelätä lähtiessään parantamaan tai hoitamaan .

Kolmas muttei vähäisin oli mielikuva . Eli joku ihminen oli käärmemäinen, karhumainen, susimainen eli omasi joitain tiettyjä piirteitä jostakin eläimestä . Tietenkin pystyi tietoisesti vahvistamaan esim. karhumaisuutta itsessään jolloin halusi henkisellä tasolla vahvistaa sen eläimen piirteitä itsessään . Se että oliko se sitten positiivista vai negatiivista oli sitten ihmisestä itsestään kiinni . Jos harrasti negatiivista puolta niin hyvin nopeasti jäi yksin niitä hommia tekemään . Kaikkihan nyt nämä jutut tietää ja osaa :)

Lue lisää

Niin ja karhua kutsuttiin monilla peitenimillä, koska sen uskottiin nousevan kerran vuodessa kertomaan jumalille ihmisistä. Haluttiin antaa vaikutelma, että karhua kunnioitetaan. Niiltä ajoilta on nimitykset "otso" ja "mesikämmen" niin kuin monet muutkin. Näin olen asian ymmärtänyt.

qawer kirjoitti:

Eip mee oikein noin .

Karhulle oli monia eri rituaaleja joilla sitä pyrittiin lepyttämään, jopa kun se saatiin kaadettua sille osoitettiin kunnioitusta eri tavoilla ja rituaaleilla ja pyydettiin että se antaisi siunauksia koska oli pelätty ja voimakas henkenäkin .

Toinen asia on sitten se jos oli karhun henki apurina niin että manasi sen voimakseen tai tuekseen . Onhan se maaeläjistä täällä pohjoisessa suurin ja vahvin, sillä saatiin voimaa niin että ei tarvinnut pelätä lähtiessään parantamaan tai hoitamaan .

Kolmas muttei vähäisin oli mielikuva . Eli joku ihminen oli käärmemäinen, karhumainen, susimainen eli omasi joitain tiettyjä piirteitä jostakin eläimestä . Tietenkin pystyi tietoisesti vahvistamaan esim. karhumaisuutta itsessään jolloin halusi henkisellä tasolla vahvistaa sen eläimen piirteitä itsessään . Se että oliko se sitten positiivista vai negatiivista oli sitten ihmisestä itsestään kiinni . Jos harrasti negatiivista puolta niin hyvin nopeasti jäi yksin niitä hommia tekemään . Kaikkihan nyt nämä jutut tietää ja osaa :)

Lue lisää

Tuo kolmas kohta kyllä pitää paikkansa
sikäli, että ihmisellä saattaa olla esim. samanlainen tapa murista
ja hallita toisia kuin karhulla,
muttei siinä mitään vahvistamista ole,
vaan parannuksenteon paikka.
Ihmisiksi Jumala meidät loi
ja ihmisinä meidän kuuluu elää.

Hieman enemmän tätä zoota,
mistä itsekunkin on parasta tehdä parannusta:
(saattaa tulla esille esim. unimaailmassa)
- koira - toisten haukkuminen
- susi - toisten raateleminen
- kettu - petollisuus
- kissa - laiskuus, nautinnonhalu aktiivisuuden tilalla
- hevonen - omapäisyys

Ongelmia on varmaan vähän jokaisessa "lahkossa" ja seurassa . Ainakin luulen niin kun lukee historiikkia . Tärkeintä on varmaan se miksi jokin asia on laitettu pystyyn ja mihin sillä pyritään . Sitten tulee se että kuinka paljon ja kuinka hyvin se toimii .

qawer kirjoitti:

Ongelmia on varmaan vähän jokaisessa "lahkossa" ja seurassa . Ainakin luulen niin kun lukee historiikkia . Tärkeintä on varmaan se miksi jokin asia on laitettu pystyyn ja mihin sillä pyritään . Sitten tulee se että kuinka paljon ja kuinka hyvin se toimii .

Lue lisää

Suomessa ei ole muinaisukontoa vaan kaikki on kuvitteellista koska kaikki kansat ovat omanneet omat uskomuksensa,niin myös suomalaiset.Kaikenlaista vitsan vääntäjää ja kiven heittäjää on elänyt ja heidän ajoiltaan on jäänyt jäljelle vaikka mitä "uhrikiviä" mutta mitään kummempaa palvontaa ei ole ollut.

Suomalaisuus on jotain sellaista josta kukaan ei tiedä mitään ja kaikki jotka kirjoittavat muinaissuomalaisista kirjoittavat vain luullun ja kuvitellun perusteella,mitään todisteita ei ole koska olemme elelleet kuopissa ja jotenkin katetuissa majoissa.

Mane III kirjoitti:

Suomessa ei ole muinaisukontoa vaan kaikki on kuvitteellista koska kaikki kansat ovat omanneet omat uskomuksensa,niin myös suomalaiset.Kaikenlaista vitsan vääntäjää ja kiven heittäjää on elänyt ja heidän ajoiltaan on jäänyt jäljelle vaikka mitä "uhrikiviä" mutta mitään kummempaa palvontaa ei ole ollut.

Suomalaisuus on jotain sellaista josta kukaan ei tiedä mitään ja kaikki jotka kirjoittavat muinaissuomalaisista kirjoittavat vain luullun ja kuvitellun perusteella,mitään todisteita ei ole koska olemme elelleet kuopissa ja jotenkin katetuissa majoissa.

Lue lisää

Tiedätkö Rapolan muinaislinnan? Se niistä kuopista ja katetuista majoista.

...
Erilaisten imperiumien harrastama vähemmistöjen ja alusmaiden kansojen assimilointi on aina samansisältöistä: Tavoitteena ei ole eurooppalaisen tms. sivistyksen siunaukset oppinut 2000-luvun "aboriginaali", vaan "second class european", ikuisesti huonompi puoliolento. Ylikansalllisen tajunnantäyttöteollisuuden tuotteiden kautta "vapaaehtoisesti" omaksuttu vierasperäinen kertakäyttöidentiteetti tuottaa aivan saman tuloksen: Itseään häpeävän identiteetittömän yksilön.

Globaalin yhteisyyden kieltäminen ja "tuohikulttuuriin" käpertyminen ei ole vaihtoehto, eikä menneisyyteen tuijottaminen ole missään tuottanut tuloksia. Huomio onkin käännettävä modernin kulttuurin luomiseen oman perinteen kunnioituksen pohjalta ja omin ehdoin, josta esimerkkinä voi mainita saamelaiset Mari Boine Norjasta ja Merja-Aletta Ranttila Suomen puolelta Torniojokilaaksosta. Heidän taiteensa on tätä päivää ja elävää saamelaisuutta, eikä mitään kunnanmuseon pölyttynyttä vitriinitavaraa. Vain elävä ja uudistuva traditio elää.

Pienevällä planeetallamme kansojen on löydettävä itsensä, mutta myös toisensa. Media ja meille tarjottu ylikansallinen "kulttuuri" tukevatkin avoimesti ja voimakkaasti "kansainvälistymistä", mutta lähentääkö se kansoja todella toisiinsa, vai jyrätäänkö meitä kaikkia tajunnantäyttö-monopolien standardituotteilla yhteen ja samaan muottiin, jossa kukaan ei ole kotonaan eikä oma itsensä, ja jossa mikään ei ole aitoa?

"Vain ihminen joka halveksii itseään, voi vihata muita."

Luonteva ja teeskentelemätön kanssakäyminen eri kulttuurien kesken on mahdollista vain, jos rohkeasti ja ylpeästi arvostaa omaansa. Ja sama kääntäen: Jos et tunne omaa perintöäsi, et voi arvostaa muidenkaan kulttuuria ja tapoja. Tälläinen onneton ja orpo yksilö häpeää mielessään itseään, ja kohtaamistilanteissa vieraiden kulttuurien kanssa, hän joko matelee lakeijamaisesti tai on täynnä silmitöntä vihaa. Nämä molemmat käyttäytymismallit ovat saman asian eri puolet, ja sidoksissa toisiinsa.

"Kun ajattelee suomalaisten asemaa 600 vuotta ruotsinvallan alla, asian ymmärtää helposti. ... Tilanne johti luonnollisesti siihen, että oli yläkerran väkeä ja alakerran väkeä. Kansallinen itsetunto painettiin kyseisessä eriarvoisuudessa väistämättä alas. Nyt olisi vihdoin aika korjata asia." Kirjoittaa tunnettu ajattelija Tapio Kaitaharju ("Minä Olen" 1/2000). Meihin on siis kohdistettu identiteettiämme ja kulttuuriperintöämme tukahduttavaa painostusta ja perinteen hävittämistä, joten eräät nyky-reaktiot vieraiden elementtien kohtaamistilanteissa eivät yllätä. Kyyristely ja viha ovat taitamatonta käyttäytymistä, josta on kasvettava ulos.

Meidän on otettava Tapio Kaitaharjun heittämä haaste positiivisena tavoitteenasetteluna, ja ryhdyttävä toimeen. Oman perinnön tunteminen ja arvostaminen on avain ehjän persoonallisuuden ja itsensä tuntemisen lisäksi myös muiden kulttuurien kohtaamiseen terveellä tavalla.

...

Väinö Möinen kirjoitti:

...
Erilaisten imperiumien harrastama vähemmistöjen ja alusmaiden kansojen assimilointi on aina samansisältöistä: Tavoitteena ei ole eurooppalaisen tms. sivistyksen siunaukset oppinut 2000-luvun "aboriginaali", vaan "second class european", ikuisesti huonompi puoliolento. Ylikansalllisen tajunnantäyttöteollisuuden tuotteiden kautta "vapaaehtoisesti" omaksuttu vierasperäinen kertakäyttöidentiteetti tuottaa aivan saman tuloksen: Itseään häpeävän identiteetittömän yksilön.

Globaalin yhteisyyden kieltäminen ja "tuohikulttuuriin" käpertyminen ei ole vaihtoehto, eikä menneisyyteen tuijottaminen ole missään tuottanut tuloksia. Huomio onkin käännettävä modernin kulttuurin luomiseen oman perinteen kunnioituksen pohjalta ja omin ehdoin, josta esimerkkinä voi mainita saamelaiset Mari Boine Norjasta ja Merja-Aletta Ranttila Suomen puolelta Torniojokilaaksosta. Heidän taiteensa on tätä päivää ja elävää saamelaisuutta, eikä mitään kunnanmuseon pölyttynyttä vitriinitavaraa. Vain elävä ja uudistuva traditio elää.

Pienevällä planeetallamme kansojen on löydettävä itsensä, mutta myös toisensa. Media ja meille tarjottu ylikansallinen "kulttuuri" tukevatkin avoimesti ja voimakkaasti "kansainvälistymistä", mutta lähentääkö se kansoja todella toisiinsa, vai jyrätäänkö meitä kaikkia tajunnantäyttö-monopolien standardituotteilla yhteen ja samaan muottiin, jossa kukaan ei ole kotonaan eikä oma itsensä, ja jossa mikään ei ole aitoa?

"Vain ihminen joka halveksii itseään, voi vihata muita."

Luonteva ja teeskentelemätön kanssakäyminen eri kulttuurien kesken on mahdollista vain, jos rohkeasti ja ylpeästi arvostaa omaansa. Ja sama kääntäen: Jos et tunne omaa perintöäsi, et voi arvostaa muidenkaan kulttuuria ja tapoja. Tälläinen onneton ja orpo yksilö häpeää mielessään itseään, ja kohtaamistilanteissa vieraiden kulttuurien kanssa, hän joko matelee lakeijamaisesti tai on täynnä silmitöntä vihaa. Nämä molemmat käyttäytymismallit ovat saman asian eri puolet, ja sidoksissa toisiinsa.

"Kun ajattelee suomalaisten asemaa 600 vuotta ruotsinvallan alla, asian ymmärtää helposti. ... Tilanne johti luonnollisesti siihen, että oli yläkerran väkeä ja alakerran väkeä. Kansallinen itsetunto painettiin kyseisessä eriarvoisuudessa väistämättä alas. Nyt olisi vihdoin aika korjata asia." Kirjoittaa tunnettu ajattelija Tapio Kaitaharju ("Minä Olen" 1/2000). Meihin on siis kohdistettu identiteettiämme ja kulttuuriperintöämme tukahduttavaa painostusta ja perinteen hävittämistä, joten eräät nyky-reaktiot vieraiden elementtien kohtaamistilanteissa eivät yllätä. Kyyristely ja viha ovat taitamatonta käyttäytymistä, josta on kasvettava ulos.

Meidän on otettava Tapio Kaitaharjun heittämä haaste positiivisena tavoitteenasetteluna, ja ryhdyttävä toimeen. Oman perinnön tunteminen ja arvostaminen on avain ehjän persoonallisuuden ja itsensä tuntemisen lisäksi myös muiden kulttuurien kohtaamiseen terveellä tavalla.

...

Lue lisää

...
Menneisyyden häivyttäminen

Ihminen on helpommin muokattavissa jos häneltä puuttuu arkipäiväinen kontakti oman yhteisön jatkuvuuteen. Rakennettu ympäristö kertoo sukupolvien työstä, ja siitä että samalla paikalla aiemmin olleet ihmiset olivat omia. Rakennetun ympäristön jatkuvuuden nähdään olevan myös henkistä hyvinvointia vahvistavan tekijän, mutta maailmanlaajuisten mainonta- (=tajunnanmuokkaus) kampanjojen kannalta kaikki paikallinen on pahasta. Joulukin pitää sovittaa piirulleen Coca-Cola-muottiin, ettei mitään omaa ja aitoa olisi kenelläkään.

Vanhan häivyttäminen koskee myös moraalia ja käyttäytymissääntöjä. Ne ovat ylikansallisen yhtenäiskulttuurin ja kulutuskeskeisen elämäntavan tiellä. Vielä sukupolvi sitten Suomessa arvostettiin säästäväisyyttä ja rehellisyyttä, ja työtä. Nyky-moraalin mukaan sillä ei ole väliä, miten rahat on hankittu, kunhan ne pannaan nopeasti menemään.

Euroopan valtiokirkkojen valtauskonto, kristillisyys, on joutunut pahasti yhteiskunnallisen muutoksen ja oman esi-freudilaisen ihmiskuvansa uhriksi. Kirkkojen tarjoama moraalinvahvistus ei ole siitä syystä tavoittanut kaikkia ihmisiä, vaan henkistä kainalosauvaa on ryhdytty hakemaan uus-uskonnoista ja itämäisistä kulteista. Yksilön itsensä kannalta ei toki muulla ole väliä, kuin sillä että valittu apukeino toimii, mutta tilanne kertoo länsimaisen elämäntapamme ja ihmiselle sopivan olotilan yhteensovittamattomuudesta.

..

Se "omatunto", joka on koodattu meidän mieleemme, muotoutui viimeisten kolmen miljoonan vuoden aikana. Tämä selviää tarkastelemalla niitä asioita, joita pidämme hyveinä: Heikommista ihmistä välittäminen, hädänalaisista huolehtiminen, lupauksien pitäminen, oman osuuden tekeminen yhteisissä töissä,ja tarvittaessa riskin ottaminen muita yhteisön jäseniä autettaessa. Nämä normit näyttävät olevan ristiriidassa mukavuudenhalun, itsekkyyden ja lyhytnäköisyyden kanssa.

Kun tarkastelemme realistisesti nyky-elämää, juuri kukaan ei elä näiden edelleenkin "arvostamiemme" periaatteiden mukaan, ja mikä tärkeintä: Niiden mukaan eläminen ei toisi menestystä nyky-maailmassa. Ne ovatkin aivan toisenlaisen todellisuuden tuotteita: Ajalta ennen ihmisten välisen eriarvoisuuden institutionalisointia ja valtarakenteiden karkaamista ihmisen kontrollista. Yhä "hyveiksi" tunnistamamme asiat on tuottanut tuhansia vuosia sitten kadonnut kivikauden metsästäjä-yhteisöjen maailma, mutta sen normit ovat yhä osa meidän tajuntaamme.

...

Väinö Möinen kirjoitti:

...
Menneisyyden häivyttäminen

Ihminen on helpommin muokattavissa jos häneltä puuttuu arkipäiväinen kontakti oman yhteisön jatkuvuuteen. Rakennettu ympäristö kertoo sukupolvien työstä, ja siitä että samalla paikalla aiemmin olleet ihmiset olivat omia. Rakennetun ympäristön jatkuvuuden nähdään olevan myös henkistä hyvinvointia vahvistavan tekijän, mutta maailmanlaajuisten mainonta- (=tajunnanmuokkaus) kampanjojen kannalta kaikki paikallinen on pahasta. Joulukin pitää sovittaa piirulleen Coca-Cola-muottiin, ettei mitään omaa ja aitoa olisi kenelläkään.

Vanhan häivyttäminen koskee myös moraalia ja käyttäytymissääntöjä. Ne ovat ylikansallisen yhtenäiskulttuurin ja kulutuskeskeisen elämäntavan tiellä. Vielä sukupolvi sitten Suomessa arvostettiin säästäväisyyttä ja rehellisyyttä, ja työtä. Nyky-moraalin mukaan sillä ei ole väliä, miten rahat on hankittu, kunhan ne pannaan nopeasti menemään.

Euroopan valtiokirkkojen valtauskonto, kristillisyys, on joutunut pahasti yhteiskunnallisen muutoksen ja oman esi-freudilaisen ihmiskuvansa uhriksi. Kirkkojen tarjoama moraalinvahvistus ei ole siitä syystä tavoittanut kaikkia ihmisiä, vaan henkistä kainalosauvaa on ryhdytty hakemaan uus-uskonnoista ja itämäisistä kulteista. Yksilön itsensä kannalta ei toki muulla ole väliä, kuin sillä että valittu apukeino toimii, mutta tilanne kertoo länsimaisen elämäntapamme ja ihmiselle sopivan olotilan yhteensovittamattomuudesta.

..

Se "omatunto", joka on koodattu meidän mieleemme, muotoutui viimeisten kolmen miljoonan vuoden aikana. Tämä selviää tarkastelemalla niitä asioita, joita pidämme hyveinä: Heikommista ihmistä välittäminen, hädänalaisista huolehtiminen, lupauksien pitäminen, oman osuuden tekeminen yhteisissä töissä,ja tarvittaessa riskin ottaminen muita yhteisön jäseniä autettaessa. Nämä normit näyttävät olevan ristiriidassa mukavuudenhalun, itsekkyyden ja lyhytnäköisyyden kanssa.

Kun tarkastelemme realistisesti nyky-elämää, juuri kukaan ei elä näiden edelleenkin "arvostamiemme" periaatteiden mukaan, ja mikä tärkeintä: Niiden mukaan eläminen ei toisi menestystä nyky-maailmassa. Ne ovatkin aivan toisenlaisen todellisuuden tuotteita: Ajalta ennen ihmisten välisen eriarvoisuuden institutionalisointia ja valtarakenteiden karkaamista ihmisen kontrollista. Yhä "hyveiksi" tunnistamamme asiat on tuottanut tuhansia vuosia sitten kadonnut kivikauden metsästäjä-yhteisöjen maailma, mutta sen normit ovat yhä osa meidän tajuntaamme.

...

Lue lisää

...
Lyhytnäköisen itsekkyyden ja eriarvoisuuden maailmassa elämme sen sääntöjen mukaan, mutta mielessämme tunnemme, että jotain on väärin. Tunnemme tekevämme väärin, tai olemme epämääräisellä tavalla ahdistuneita, ja haemme siihen parannusta kaiken sortin joogasta ja uus-kulteista, mutta edellytämme näiltä poppamiehiltä yhtä asiaa: He parantavat angstimme, jotta voimme palata sen jälkeen "terveinä" tekemään niitä samoja asioita, jotka aiheuttavat epätoivomme. Haluamme taikatemppuja, emme muuttaa elämäämme.

Synteettisten uskontojen peruserehdys

Moraalin taju on meissä sisäänrakennettuna, mutta jossakin vaiheessa tapahtui jotakin, ja normien vahvistukseksi tuli rangaistuksella uhkaaminen, -joko maallisella tai henkiolentojen määräämällä. Tämä uhkailu-moraali on nyt tullut tiensä päähän. Eräs pappikin julistaa, että "kaikki pääsevät taivaaseen." Pelote on menettänyt tehonsa.

Lähi-Idästä lähteneiden "aavikko-uskontojen" heikkous on ihmisen perisynnillistäminen tuomitsemalla ihmisen luonnollisia toimintoja, ja tekemällä elämän monimutkaisemmaksi kuin se onkaan. "Korkeauskonnot" merkitsivät askelta pahempaan ihmisen vieraantumiskehityksessä. Alunperin moraalia kohottamaan tarkoitetut oppirakennelmat tuottavat henkisesti rujoja ihmisiä, jotka vihaavat elämää, pelkäävät kuolemaa ja häpeävät seksuaalisuutta. Tällä tiellä ei ole löydettävissä mitään löytämisen arvoista. Onko siis palattava aikaan ennen elämänkieltämis-uskontoja?

Suomessa tämä tarkoittaisi sitä aatemaailmaa, jota esivanhempamme kunnioittivat kalevalaisen runouden synty-ajankohtana. Mitä se voi meille antaa?

Muinaisuskon uusi tuleminen?

Otsikko tuo heti mielikuvia sarvikypäristä, loitsuista ja rummutuksesta öisellä nuotiolla, henkien laskeutumista odotellessa. Näin teatraalisesta jutusta ei tarvitse olla kysymys, -ainakaan heti. Suomalaisten kristinuskoa ennen harjoittama kulttuuri on ollut kaiken aikaa osa identiteettiämme riippumatta siitä ollaanko kristittyjä vai ei, sillä se mielikuva joka meillä on kansallisesta menneisyydestämme ja alkuperästämme, muovaa minuuttamme ja jopa tavoitteenasettelua elämässämme. Siksi ei ole samantekevää, mitä tiedämme suomalaisten esihistoriasta, alkuperästä ja kulttuuristamme muinaisena vapauden aikana.

Ensimmäinen tehtävä onkin hajallaan olevien tietojen kokoaminen ja systematisoiminen. Jos joku pitää urakkaa toivottomana, muistutamme, että muinaispreussilaisten jälkeläiset entistävät par´aikaa omaa kadonnutta balttilaista kieltään kulttuurin elvytämisen ensimmäisenä askeleensa. Meillä on siis suhteellisen helppo tehtävä. Puhumme yhä Euroopan vanhinta kieltä.
....

Väinö Möinen kirjoitti:

...
Lyhytnäköisen itsekkyyden ja eriarvoisuuden maailmassa elämme sen sääntöjen mukaan, mutta mielessämme tunnemme, että jotain on väärin. Tunnemme tekevämme väärin, tai olemme epämääräisellä tavalla ahdistuneita, ja haemme siihen parannusta kaiken sortin joogasta ja uus-kulteista, mutta edellytämme näiltä poppamiehiltä yhtä asiaa: He parantavat angstimme, jotta voimme palata sen jälkeen "terveinä" tekemään niitä samoja asioita, jotka aiheuttavat epätoivomme. Haluamme taikatemppuja, emme muuttaa elämäämme.

Synteettisten uskontojen peruserehdys

Moraalin taju on meissä sisäänrakennettuna, mutta jossakin vaiheessa tapahtui jotakin, ja normien vahvistukseksi tuli rangaistuksella uhkaaminen, -joko maallisella tai henkiolentojen määräämällä. Tämä uhkailu-moraali on nyt tullut tiensä päähän. Eräs pappikin julistaa, että "kaikki pääsevät taivaaseen." Pelote on menettänyt tehonsa.

Lähi-Idästä lähteneiden "aavikko-uskontojen" heikkous on ihmisen perisynnillistäminen tuomitsemalla ihmisen luonnollisia toimintoja, ja tekemällä elämän monimutkaisemmaksi kuin se onkaan. "Korkeauskonnot" merkitsivät askelta pahempaan ihmisen vieraantumiskehityksessä. Alunperin moraalia kohottamaan tarkoitetut oppirakennelmat tuottavat henkisesti rujoja ihmisiä, jotka vihaavat elämää, pelkäävät kuolemaa ja häpeävät seksuaalisuutta. Tällä tiellä ei ole löydettävissä mitään löytämisen arvoista. Onko siis palattava aikaan ennen elämänkieltämis-uskontoja?

Suomessa tämä tarkoittaisi sitä aatemaailmaa, jota esivanhempamme kunnioittivat kalevalaisen runouden synty-ajankohtana. Mitä se voi meille antaa?

Muinaisuskon uusi tuleminen?

Otsikko tuo heti mielikuvia sarvikypäristä, loitsuista ja rummutuksesta öisellä nuotiolla, henkien laskeutumista odotellessa. Näin teatraalisesta jutusta ei tarvitse olla kysymys, -ainakaan heti. Suomalaisten kristinuskoa ennen harjoittama kulttuuri on ollut kaiken aikaa osa identiteettiämme riippumatta siitä ollaanko kristittyjä vai ei, sillä se mielikuva joka meillä on kansallisesta menneisyydestämme ja alkuperästämme, muovaa minuuttamme ja jopa tavoitteenasettelua elämässämme. Siksi ei ole samantekevää, mitä tiedämme suomalaisten esihistoriasta, alkuperästä ja kulttuuristamme muinaisena vapauden aikana.

Ensimmäinen tehtävä onkin hajallaan olevien tietojen kokoaminen ja systematisoiminen. Jos joku pitää urakkaa toivottomana, muistutamme, että muinaispreussilaisten jälkeläiset entistävät par´aikaa omaa kadonnutta balttilaista kieltään kulttuurin elvytämisen ensimmäisenä askeleensa. Meillä on siis suhteellisen helppo tehtävä. Puhumme yhä Euroopan vanhinta kieltä.
....

Lue lisää

...
Tietoja muinaissuomalaisesta uskonnonharjoittamisesta voidaan saada vertailemalla paremmin dokumentoituihin naapurikansoihin, joista joillakin on jopa nykyaikaan jatkuneita traditiota yhä voimissaan, enkä tarkoita tällä uudelleen "löydettyjä" sivistyneistökultteja. Eurooppalainen pakanuus muodosti ennen kristillistämistä löyhän "Vanhan Uskonnon", jonka yhteisiä piirteitä voidaan löytää säilyneistä perinnetiedon sirpaleista aina Brittein saarilta Volgan rannoille. Tietojen kerääminen ei siis ole mahdoton tehtävä.

Pitääkö uskoa tonttuihin?

Ei ole pakko pitää totena tonttuja eikä mennikäisiä, mutta maailmankaikkeus alkoi Väinämöisen tai toisessa versiossa Ilmattaren polvelta pudonneen vesilinnun munan särkyessä. Tiede nimittää sitä alkuatomiksi. Pakanuus ei edellytä rationaalisesta maailmankuvasta luopumista, mutta uskonnolliset kokemukset ovat niin henkilökohtaisia asioita, ettei ole syytä väittää vastaan, jos joku kertoo nähneensä. Baskeilla onkin tähän ohje: "Jos et usko niihin, Sinun ei silti pidä sanoa ettei niitä ole."

Läntisessä Euroopassa identiteetin ja henkisen eheyden hakeminen etnisestä menneisyydestä on herättänyt joukoittain ihmisiä tutkimaan ja harrastamaan Asatruta, kelttien Druidi-perinnettä, ja liettualaisten sekä lättien pakanaperinne ei ole oikeastaan koskaan katkennutkaan, kuten ei volgan-suomalaisten eikä udmurtienkaan. Me olemme kuitenkin suomalaisia, ja puhumme kieltä, jota puhuttiin jo paleoliittisessa Euroopassa. Vielä keskiajalla suomalaiset tunnettiin vahvoina noitina, ja aktiivinen pakannallisten perinteiden harjoittaminen jatkui täällä 1700-luvulle, vaikka sitä koskevat asiakirjatiedot ovat usein tunnistamattomassa muodossa. "Tuonti-perinnettä" harjoittamalla olisimme ikuisesti kuunteluoppilaita, eikä tietoisuutemme omastamme yhtään syvenisi.

Meidän täytynee oman itsemmekin tähden perehtyä siihen, mitä suomalaisten muinaisesta uskonnosta tiedetään, sillä se ei yksin lähennä meitä omaan menneisyyteemme, vaan myös luontoon, sen ikuiseen kiertokulkuun ja elämää ylläpitävään prosessiin, ja näyttää meille paikkamme sukupolvien ketjussa, suomalaisina Euroopan alkuperäisen asutuksen viimeisinä puhutun kielensä ja olemuksensa säilyttäneen kansan jäseninä.

(loppus)

Väinö Möinen kirjoitti:

...
Tietoja muinaissuomalaisesta uskonnonharjoittamisesta voidaan saada vertailemalla paremmin dokumentoituihin naapurikansoihin, joista joillakin on jopa nykyaikaan jatkuneita traditiota yhä voimissaan, enkä tarkoita tällä uudelleen "löydettyjä" sivistyneistökultteja. Eurooppalainen pakanuus muodosti ennen kristillistämistä löyhän "Vanhan Uskonnon", jonka yhteisiä piirteitä voidaan löytää säilyneistä perinnetiedon sirpaleista aina Brittein saarilta Volgan rannoille. Tietojen kerääminen ei siis ole mahdoton tehtävä.

Pitääkö uskoa tonttuihin?

Ei ole pakko pitää totena tonttuja eikä mennikäisiä, mutta maailmankaikkeus alkoi Väinämöisen tai toisessa versiossa Ilmattaren polvelta pudonneen vesilinnun munan särkyessä. Tiede nimittää sitä alkuatomiksi. Pakanuus ei edellytä rationaalisesta maailmankuvasta luopumista, mutta uskonnolliset kokemukset ovat niin henkilökohtaisia asioita, ettei ole syytä väittää vastaan, jos joku kertoo nähneensä. Baskeilla onkin tähän ohje: "Jos et usko niihin, Sinun ei silti pidä sanoa ettei niitä ole."

Läntisessä Euroopassa identiteetin ja henkisen eheyden hakeminen etnisestä menneisyydestä on herättänyt joukoittain ihmisiä tutkimaan ja harrastamaan Asatruta, kelttien Druidi-perinnettä, ja liettualaisten sekä lättien pakanaperinne ei ole oikeastaan koskaan katkennutkaan, kuten ei volgan-suomalaisten eikä udmurtienkaan. Me olemme kuitenkin suomalaisia, ja puhumme kieltä, jota puhuttiin jo paleoliittisessa Euroopassa. Vielä keskiajalla suomalaiset tunnettiin vahvoina noitina, ja aktiivinen pakannallisten perinteiden harjoittaminen jatkui täällä 1700-luvulle, vaikka sitä koskevat asiakirjatiedot ovat usein tunnistamattomassa muodossa. "Tuonti-perinnettä" harjoittamalla olisimme ikuisesti kuunteluoppilaita, eikä tietoisuutemme omastamme yhtään syvenisi.

Meidän täytynee oman itsemmekin tähden perehtyä siihen, mitä suomalaisten muinaisesta uskonnosta tiedetään, sillä se ei yksin lähennä meitä omaan menneisyyteemme, vaan myös luontoon, sen ikuiseen kiertokulkuun ja elämää ylläpitävään prosessiin, ja näyttää meille paikkamme sukupolvien ketjussa, suomalaisina Euroopan alkuperäisen asutuksen viimeisinä puhutun kielensä ja olemuksensa säilyttäneen kansan jäseninä.

(loppus)

Lue lisää

Ei mitään lisättävää. Haluan vain kiittää hienosta kirjoituksesta.