.
..Kiviniemen julkean makuinen, mediassa tänään heitetty pilkallinen "kesäjuhlien jupinaa" -veto puoluesihteeri Jarmo Korhosen linjapuheelle Per-Sujen mahdollisesta liittämisestä Keskustaan kertoo lähinnä Kiviniemen oman ministeriyden määritteen paremminkin sopivan mielikuvaan kevyistä kesäjuhlista, kuin laisinkaantotuutta Korhosen esityksen laadusta.
Perustaa Kiviniemen ministrinroolin ahtaalle tulkinnalle antaa hänen osuutensa Sipoon ryöväämisessä, sillä omituista vedätystä esiintyi samassa toimintamallissa Kerava-Järvenpään ja Tuusulan miekkailussa, kun hän meni päinvastaisella asenteella Tuusulan puolelle. - Sinne tänne - linjattomuus muodostaa tuuliviiri-mielikuvaa jossa aito keskustalainen linja tänään sopi Tuusulassa, mutta huomenna sille näytetään keskisormea tyylillä Sipoon ryöväys.
Raskaana myös nousee esiin pääkaupunkiseudun todellisen terveen kasvun parhaan ymmärryksen puute, jossa täällä parhaaksi malliksi havaittu Helsingin maakunnan muodostaminen ei ota tuulta hänen ajatuksissaan, vaikka juuri hänen kuntaministeriönsä olisi paras mahdollinen käynnistäjä tarpeelliselle kehitykselle.
”Tämä hallitus ei puutu maakuntarajoihin”, Kiviniemi totesi eräälle länsirannikon kehitysryhmälle vastaavassa asiassa.
"Kunnasta ei kuulu kummempaa silä marginaaliryhmässä ei ihmeitä esitetä, eikä jalasjärveläistä perua oleva poliittinen kulttuuritausta tarjoa mitään järisyttävää, eikä sille rekilauluja stadin kulmilla ihan helposti lauleta. Kuten tunnettua ei myöskään Vanhasen varjona kuljettaessa ole monellekaan keskustalaiselle kunnian kukko päässyt riemusta kiljaisemaan"
Mielestäni Kiviniemi poliitikkona kuuluu vanhaslaisiin tuulenhaistajiin, eikä hän suinkaan ole hankkinut kannuksiaan Helsingissä eikä helsinkiläisenä, sillä hänen asemansa varapuheenjohtajana on peruja Vaasan vaalipiirin vahvan keskustalaisen kannatuksen taustasta. Keskustalaisen poliitikon pitäisi ilman muuta omata myös näyttöjä päästäkseen jopa varapuheenjohtajaksi. Näillä näytöillä ei Kiviniemellä ole sellaiseen tdeolista poliittista perustaa. Nykyisellä tyylillä ”nättinä ollen” Vanhasen vanavedessä myötäsukaa vetämällä ei voi olla tulevaisuutta puolueen johdossa, ja jos on, niin silloin on puolueella jotain perusteellisesti onttoa sisimmässä ytimessään.
Vanhasen, Kiviniemen ja muutaman muun edustama politiikka ei ole laajemmin puolueessa suosiossa. He saivat asiasta Oulussa 2006 puoluekokouksessa reilun tukistuksen Keskustan todellisilta vaikuttajilta, sen vahvalta kentältä. Kuten hyvin muistamme kenttä kertoi selvin luvuin ja sanoin mielipiteensä kun se nosti Jarmo Korhosen puoluesihteeriksi ohi vanhaslaisten ehdokkaan Mikko Alkion.
Kiviniemen julkisessa asenteessa puoluesihteerin suuntaan olisikin ehkä hieman korjaamisen varaa, sillä tosiasioitten valossa on aivan päinvastainen nuotti paikallaan!
Totta on että ilman Jarmo Korhosen kovaotteista puolueen ydintoimintojen saneerausta olisi Kiviniemellä ollut tekemistä eduskuntapaikkansa uusimisessa. Läheltä asiaa nähneet jopa arvelevat, olisiko Kiviniemen asenteissa suoraa henkilökohtaista antipatiaa Korhosen suuntaan myös siksi, että Korhonen vaihtoi ensi töikseen puolueelle uuden mainos -ja markkinointitoimiston pudottaen Kiviniemen perheen omistukseen kuuluvan mainostoimiston pois pitkään jatkuneesta Keskustaa laskuttaneen asemastaan.
Omista sanoistani vastaten tässä aiheessa totea kaupollisen päänpesun tekijänä, että niin Ahon aikaiset John Waune -vaalimainokset kuin sitten "VIHREÄ TUULI" olivat syvältä, eikä niissä päällimmäisenä esiintynyt kuin kaksi mahdollisuutta; Idean oivaltava taho ei joko eeds ymmärtänyt mitä Keskustalla todellisuudessa olisi parasta, tai sitten tuon mainostoimiston päättäjä teki kampajan asiaa laisinkaan ymmärtämätölle johdolle eikä laisinkaan piitannut siitä kuinka metsässä kampanjat kulloinkin ovat ostan, siis Keskustapuolueen todellisuudesta.
Aivan varmaa on että viimeistään 2006 Keskustassa todella tarvittiin menestyksen varmistamiseksi uusi markkinointitoimisto, kovakätinen budjetin määrän nosto ja sen taitava täsmäaseen tavoin toiminut ohjaus. Nuo uudella tavalla toimeenpannut perusasiat Korhosen työn tukena pelastivat Keskustalle suurimman puolueen aseman.
Toki siinä järjestyksessä että Vanhasen politiikkaan jo romahtamassa olleen maakuntien kannatuksen ja uskon, 2003 eduskuntavaaleista reilun 24% kannatuksen tasolta romahdus 18% tasolle, jolla Vanhasen suosiota määriteltiin 2006 presidentinvaaleissa. Tuosta notkosta Jarmo Korhonen nosti perusteellisella kentän kuuntelemisella Keskustan uuteen nousuunsa, jota vaaleissa sitten tuettiin ennätysbudjetilla.
Helsingissä Keskustan ehdokkaitten tukimainonta ylitti jopa SDP:n jo Kokoomuksen vastaavan määrän. Ilman ennennäkemättömän rajua, Korhosen ajamaa mainonnan satsausta olisi Kiviniemellä saattanut olla tekemistä niiden "viidentuhannen urhoollisensa kanssa" jotka hän olisi alarajaksi tarvinnut eduskuntapaikkansa uusimiseksi.
Kiitos Korhosen kovien otteiden raju mainonta vedätti Kiviniemelle reilut 7000 äänen potin, joskaan siitä ei enää riittänyt tukea Merja Vanhaselle, josta näin piirin kakkosena tuli Kiviniemelle varajäsen. Helsingin piirissä onkin syytä katsoa peiliin, sillä sen poliittinen toiminta ei ilman täydellistä saneerausta "Tuosta notkosta nouse".
Kuntatasolla Keskusta pääsi vuonna 1973 ensi kerran Helsingin valtuustoon tuolloin vielä keskustalaisen tri Ilkka Hakalehdon, - sittemmin IPU:n perustajan - avatessa pään Helsingin valtuustoon.
Sittemmin Hakalehdon toimiessa piirin puheenjohtajana 1975-1976 nousi hänen johdossaan Keskustan ryhmä kolmen edustajan määräksi. Siinä se varsinainen keskustalaisten määrä on siten pysynytkin, toki sitten kasvaen yhdellä sitoutumattomalla jäsenellä.
Sukupolven mittainen uni näyttää edelleenkin jatkuvan HKi-piirissä, josta ikävän korostavana dokumenttina kertoo epäpoliittisen Merja Vanhasen, piiristä täysin ulkopuolisen sijoittuminen vaaleissa kaikkien muitten poliittisten ehdokkaiden edelle heti Kiviniemen jälkeen toiseksi.
Olen ollut ruohonjuuritasolla oppipoikana muutaman vuoden jakson 1960/70 –luvuilla jopa työstämässä helsinkiläisenä keskustalaista maailman sisääntuloa kaupunkiin Sain tuolloin tilaisuuden seurata lähituntumassa puolueen sinnikästä nousua merkittäväksi tekijäksi myös pääkaupungissa. Paha kyllä kasvu nyykähti Hakalehdon kauden päättyessä piirin puheenjohtajan asemasta 1976. Väyrysen kausi 1980 -luvulla antoi lupauksia, jotka toiveet uudesta noususta ikävä kyllä sitten Ahon aikana sammuivat pois.
Reilun kymmenentuhannen äänen saalis piirin poliittisen osaamisena, omin ehdoin koottuna saa potkua vain silloin kun puolue satsaa "tolkuttomasti" asian ytimeen, kuten viimeksi Kiviniemen paikkaan, ja sitä ennen Jäätteenmäen nousuun 2003 vaaleissa.
Hki-piirin eräänlaista poliittista "taitavuutta" kuvaa mainiosti 2006 kevään tapahtuma, jossa KD:n Hki-piiri tarjosi vaaliliittoa keskustalaisille. Piirin siilipuolustuksen vartijat totesivat että ei ole tarvis liittoon kun Jäätteenmäki tulee ehdokkaaksi ja tarjoaa vetoavun laajampaan nousuun.
Liittoon tähtäävä asiayhteys tarkoitti KD:n asemasssa puolueen "vahvan miehen" tri Pekka Reinikaisen nostamista eduskuntaan, josta hän oli jäänyt 2003 vaaleissa hilkulleen ulos 5300 äänellä. KD:n äänet olivat tuolloin 10.000 suuruusluokkaa.
Laskennallisesti olisivat nuo pyöreät 10.000 ääntä 2007 vaaleissa nostaneet vaaliliitossa yhteisääniksi 31.000 ääntä, josta alkeellisen matematiikan mukaisesti olisi riittänyt Kiviniemen ja Reinikaisen lisäksi nostetta myös Merja Vanhaselle.
Oma kantani on seuraava: Vaikka piirien tulee olla monessa asiassa itsenäisiä, on puolueen kokonaisuutta kuitenkin kuljetettava pääasioissa paikallisintressien edellä. Tuolloin kielteisen KD-päätöksen aikana oli Mari Kiviniemi "helsinkiläinen", joskaan ei ole saatavilla tietoa hänen vaikutuksestaan KD- vaaliliiton hylkäämisessä. Vastaisen varalle olisikin tärkeätä saada tiettäväksi hänen kantansa, ja samalla olisi saatava selville vanhalestadiolaisten mahdollinen nurja asenne KD:n uskonnolliseen linjaan, jossa puolueessa ei lestadiolaisilla ei ole sellaista asemaa kuin on eritoten Helsingin ja pääkaupunkiseudun piireissä, Espossa ja Vantaalla heillä on.
Kannatan Korhosen ajatusta Keskustaa lähellä olevien pienpuolueitten yhteistyöstä, jopa mahdollisesta liittymisestä Keskustaan. Totta on ilman saivarteluja että Korhosen puheen mukaisesti SMP pääsi käyntiin pientalonpojista ja rakentui sitten suuremmaksi Vennamon ja UKK:n eripuran sysäämänä.
Samoin on myös IPU lähellä Keskustaa, onhan sen perustakin entinen kovan sarjan kaupunki-keskustalainen Ilkka Hakalehto. Hän perusti IPU:n erottuaan Hki-Keskustan piiristä ja puolueesta tiettyjen ristiriitaisuuksien kulminoiduttua kriisiksi. Kunpi tuolloin häveisi enemmän, Kaskusta vai Hakalehto, on vielä kirjoittamaton luku Keskusta-poliittisessa historiassa.
KD:n olemuksessa on enin osa keskustalaisuutta, josta syystä yhdistymisessä keskustalaiseksi suurpuolueeksi ei voine olla paljokaan tuskia.
Varmaa on että keskustan nousu suuriin kaupunkeihin on nyt ensimmäisen kerran puolueen historiassa todella tapahtumassa. Seikka vaikuttaa porvarillisten voimien kehitykseen myös siten että Kokoomuksen ja Keskustan läheisyys nousee silmiinpistävästi esiin mahdollistaen näin modernin kahden puolueen mallin parlamentaariseen puoluerakenteeseemme.
Seppo Hietanen
”kerimäki st”
CITY-Keskusta
..Kiviniemen julkean makuinen, mediassa tänään heitetty pilkallinen "kesäjuhlien jupinaa" -veto puoluesihteeri Jarmo Korhosen linjapuheelle Per-Sujen mahdollisesta liittämisestä Keskustaan kertoo lähinnä Kiviniemen oman ministeriyden määritteen paremminkin sopivan mielikuvaan kevyistä kesäjuhlista, kuin laisinkaantotuutta Korhosen esityksen laadusta.
Perustaa Kiviniemen ministrinroolin ahtaalle tulkinnalle antaa hänen osuutensa Sipoon ryöväämisessä, sillä omituista vedätystä esiintyi samassa toimintamallissa Kerava-Järvenpään ja Tuusulan miekkailussa, kun hän meni päinvastaisella asenteella Tuusulan puolelle. - Sinne tänne - linjattomuus muodostaa tuuliviiri-mielikuvaa jossa aito keskustalainen linja tänään sopi Tuusulassa, mutta huomenna sille näytetään keskisormea tyylillä Sipoon ryöväys.
Raskaana myös nousee esiin pääkaupunkiseudun todellisen terveen kasvun parhaan ymmärryksen puute, jossa täällä parhaaksi malliksi havaittu Helsingin maakunnan muodostaminen ei ota tuulta hänen ajatuksissaan, vaikka juuri hänen kuntaministeriönsä olisi paras mahdollinen käynnistäjä tarpeelliselle kehitykselle.
”Tämä hallitus ei puutu maakuntarajoihin”, Kiviniemi totesi eräälle länsirannikon kehitysryhmälle vastaavassa asiassa.
"Kunnasta ei kuulu kummempaa silä marginaaliryhmässä ei ihmeitä esitetä, eikä jalasjärveläistä perua oleva poliittinen kulttuuritausta tarjoa mitään järisyttävää, eikä sille rekilauluja stadin kulmilla ihan helposti lauleta. Kuten tunnettua ei myöskään Vanhasen varjona kuljettaessa ole monellekaan keskustalaiselle kunnian kukko päässyt riemusta kiljaisemaan"
Mielestäni Kiviniemi poliitikkona kuuluu vanhaslaisiin tuulenhaistajiin, eikä hän suinkaan ole hankkinut kannuksiaan Helsingissä eikä helsinkiläisenä, sillä hänen asemansa varapuheenjohtajana on peruja Vaasan vaalipiirin vahvan keskustalaisen kannatuksen taustasta. Keskustalaisen poliitikon pitäisi ilman muuta omata myös näyttöjä päästäkseen jopa varapuheenjohtajaksi. Näillä näytöillä ei Kiviniemellä ole sellaiseen tdeolista poliittista perustaa. Nykyisellä tyylillä ”nättinä ollen” Vanhasen vanavedessä myötäsukaa vetämällä ei voi olla tulevaisuutta puolueen johdossa, ja jos on, niin silloin on puolueella jotain perusteellisesti onttoa sisimmässä ytimessään.
Vanhasen, Kiviniemen ja muutaman muun edustama politiikka ei ole laajemmin puolueessa suosiossa. He saivat asiasta Oulussa 2006 puoluekokouksessa reilun tukistuksen Keskustan todellisilta vaikuttajilta, sen vahvalta kentältä. Kuten hyvin muistamme kenttä kertoi selvin luvuin ja sanoin mielipiteensä kun se nosti Jarmo Korhosen puoluesihteeriksi ohi vanhaslaisten ehdokkaan Mikko Alkion.
Kiviniemen julkisessa asenteessa puoluesihteerin suuntaan olisikin ehkä hieman korjaamisen varaa, sillä tosiasioitten valossa on aivan päinvastainen nuotti paikallaan!
Totta on että ilman Jarmo Korhosen kovaotteista puolueen ydintoimintojen saneerausta olisi Kiviniemellä ollut tekemistä eduskuntapaikkansa uusimisessa. Läheltä asiaa nähneet jopa arvelevat, olisiko Kiviniemen asenteissa suoraa henkilökohtaista antipatiaa Korhosen suuntaan myös siksi, että Korhonen vaihtoi ensi töikseen puolueelle uuden mainos -ja markkinointitoimiston pudottaen Kiviniemen perheen omistukseen kuuluvan mainostoimiston pois pitkään jatkuneesta Keskustaa laskuttaneen asemastaan.
Omista sanoistani vastaten tässä aiheessa totea kaupollisen päänpesun tekijänä, että niin Ahon aikaiset John Waune -vaalimainokset kuin sitten "VIHREÄ TUULI" olivat syvältä, eikä niissä päällimmäisenä esiintynyt kuin kaksi mahdollisuutta; Idean oivaltava taho ei joko eeds ymmärtänyt mitä Keskustalla todellisuudessa olisi parasta, tai sitten tuon mainostoimiston päättäjä teki kampajan asiaa laisinkaan ymmärtämätölle johdolle eikä laisinkaan piitannut siitä kuinka metsässä kampanjat kulloinkin ovat ostan, siis Keskustapuolueen todellisuudesta.
Aivan varmaa on että viimeistään 2006 Keskustassa todella tarvittiin menestyksen varmistamiseksi uusi markkinointitoimisto, kovakätinen budjetin määrän nosto ja sen taitava täsmäaseen tavoin toiminut ohjaus. Nuo uudella tavalla toimeenpannut perusasiat Korhosen työn tukena pelastivat Keskustalle suurimman puolueen aseman.
Toki siinä järjestyksessä että Vanhasen politiikkaan jo romahtamassa olleen maakuntien kannatuksen ja uskon, 2003 eduskuntavaaleista reilun 24% kannatuksen tasolta romahdus 18% tasolle, jolla Vanhasen suosiota määriteltiin 2006 presidentinvaaleissa. Tuosta notkosta Jarmo Korhonen nosti perusteellisella kentän kuuntelemisella Keskustan uuteen nousuunsa, jota vaaleissa sitten tuettiin ennätysbudjetilla.
Helsingissä Keskustan ehdokkaitten tukimainonta ylitti jopa SDP:n jo Kokoomuksen vastaavan määrän. Ilman ennennäkemättömän rajua, Korhosen ajamaa mainonnan satsausta olisi Kiviniemellä saattanut olla tekemistä niiden "viidentuhannen urhoollisensa kanssa" jotka hän olisi alarajaksi tarvinnut eduskuntapaikkansa uusimiseksi.
Kiitos Korhosen kovien otteiden raju mainonta vedätti Kiviniemelle reilut 7000 äänen potin, joskaan siitä ei enää riittänyt tukea Merja Vanhaselle, josta näin piirin kakkosena tuli Kiviniemelle varajäsen. Helsingin piirissä onkin syytä katsoa peiliin, sillä sen poliittinen toiminta ei ilman täydellistä saneerausta "Tuosta notkosta nouse".
Kuntatasolla Keskusta pääsi vuonna 1973 ensi kerran Helsingin valtuustoon tuolloin vielä keskustalaisen tri Ilkka Hakalehdon, - sittemmin IPU:n perustajan - avatessa pään Helsingin valtuustoon.
Sittemmin Hakalehdon toimiessa piirin puheenjohtajana 1975-1976 nousi hänen johdossaan Keskustan ryhmä kolmen edustajan määräksi. Siinä se varsinainen keskustalaisten määrä on siten pysynytkin, toki sitten kasvaen yhdellä sitoutumattomalla jäsenellä.
Sukupolven mittainen uni näyttää edelleenkin jatkuvan HKi-piirissä, josta ikävän korostavana dokumenttina kertoo epäpoliittisen Merja Vanhasen, piiristä täysin ulkopuolisen sijoittuminen vaaleissa kaikkien muitten poliittisten ehdokkaiden edelle heti Kiviniemen jälkeen toiseksi.
Olen ollut ruohonjuuritasolla oppipoikana muutaman vuoden jakson 1960/70 –luvuilla jopa työstämässä helsinkiläisenä keskustalaista maailman sisääntuloa kaupunkiin Sain tuolloin tilaisuuden seurata lähituntumassa puolueen sinnikästä nousua merkittäväksi tekijäksi myös pääkaupungissa. Paha kyllä kasvu nyykähti Hakalehdon kauden päättyessä piirin puheenjohtajan asemasta 1976. Väyrysen kausi 1980 -luvulla antoi lupauksia, jotka toiveet uudesta noususta ikävä kyllä sitten Ahon aikana sammuivat pois.
Reilun kymmenentuhannen äänen saalis piirin poliittisen osaamisena, omin ehdoin koottuna saa potkua vain silloin kun puolue satsaa "tolkuttomasti" asian ytimeen, kuten viimeksi Kiviniemen paikkaan, ja sitä ennen Jäätteenmäen nousuun 2003 vaaleissa.
Hki-piirin eräänlaista poliittista "taitavuutta" kuvaa mainiosti 2006 kevään tapahtuma, jossa KD:n Hki-piiri tarjosi vaaliliittoa keskustalaisille. Piirin siilipuolustuksen vartijat totesivat että ei ole tarvis liittoon kun Jäätteenmäki tulee ehdokkaaksi ja tarjoaa vetoavun laajampaan nousuun.
Liittoon tähtäävä asiayhteys tarkoitti KD:n asemasssa puolueen "vahvan miehen" tri Pekka Reinikaisen nostamista eduskuntaan, josta hän oli jäänyt 2003 vaaleissa hilkulleen ulos 5300 äänellä. KD:n äänet olivat tuolloin 10.000 suuruusluokkaa.
Laskennallisesti olisivat nuo pyöreät 10.000 ääntä 2007 vaaleissa nostaneet vaaliliitossa yhteisääniksi 31.000 ääntä, josta alkeellisen matematiikan mukaisesti olisi riittänyt Kiviniemen ja Reinikaisen lisäksi nostetta myös Merja Vanhaselle.
Oma kantani on seuraava: Vaikka piirien tulee olla monessa asiassa itsenäisiä, on puolueen kokonaisuutta kuitenkin kuljetettava pääasioissa paikallisintressien edellä. Tuolloin kielteisen KD-päätöksen aikana oli Mari Kiviniemi "helsinkiläinen", joskaan ei ole saatavilla tietoa hänen vaikutuksestaan KD- vaaliliiton hylkäämisessä. Vastaisen varalle olisikin tärkeätä saada tiettäväksi hänen kantansa, ja samalla olisi saatava selville vanhalestadiolaisten mahdollinen nurja asenne KD:n uskonnolliseen linjaan, jossa puolueessa ei lestadiolaisilla ei ole sellaista asemaa kuin on eritoten Helsingin ja pääkaupunkiseudun piireissä, Espossa ja Vantaalla heillä on.
Kannatan Korhosen ajatusta Keskustaa lähellä olevien pienpuolueitten yhteistyöstä, jopa mahdollisesta liittymisestä Keskustaan. Totta on ilman saivarteluja että Korhosen puheen mukaisesti SMP pääsi käyntiin pientalonpojista ja rakentui sitten suuremmaksi Vennamon ja UKK:n eripuran sysäämänä.
Samoin on myös IPU lähellä Keskustaa, onhan sen perustakin entinen kovan sarjan kaupunki-keskustalainen Ilkka Hakalehto. Hän perusti IPU:n erottuaan Hki-Keskustan piiristä ja puolueesta tiettyjen ristiriitaisuuksien kulminoiduttua kriisiksi. Kunpi tuolloin häveisi enemmän, Kaskusta vai Hakalehto, on vielä kirjoittamaton luku Keskusta-poliittisessa historiassa.
KD:n olemuksessa on enin osa keskustalaisuutta, josta syystä yhdistymisessä keskustalaiseksi suurpuolueeksi ei voine olla paljokaan tuskia.
Varmaa on että keskustan nousu suuriin kaupunkeihin on nyt ensimmäisen kerran puolueen historiassa todella tapahtumassa. Seikka vaikuttaa porvarillisten voimien kehitykseen myös siten että Kokoomuksen ja Keskustan läheisyys nousee silmiinpistävästi esiin mahdollistaen näin modernin kahden puolueen mallin parlamentaariseen puoluerakenteeseemme.
Seppo Hietanen
”kerimäki st”
CITY-Keskusta
Vastaukset 7
Vanhimmat
Iso-H-Kana-Asunmaa ja Mari Antintytär Kiviniemi höpisevät akkojen puheita.
huumorintajuton ihminen, voin hyvin uskoa nuori kaunis ja "tyhmä"
Turhaa haihattelua ja utopiaa.
Keskustan kurssin muutos lähemmäksi puolueen kannattajien suuren enemmistön hyväksymää politiikkaa tuo Keskustan ja Per-Sun yhdistymisen todella ajankohtaiseksi, joka mitä suurella todennäköisyydellä myös tapahtuu.
Korhosen mukana Apollolle saatu jämäkkyys sisältää selkeän muutostarpeen Keskustan linjauksissa. Kriittinen asenne etusijalle EU-politiikassa on eräs pääasiista.
Muutos nostaa joitakin nyt vaaleissa pudonneita keskusta-edustajia takaisin ja luo selvän perustan laajemman keskustalaisen voiman kokoomtumiselle.
EI POIS OTETTAVAA!!!!
vissi ero! Hoitele sinä nuo yhdistymiset, minä kykenevänä hoidan kyllä yhtymishommat. Se aika taitaa olla sinulta jo ohi!
Onko se raiskausyritys,kun yhtyy kaksjalkaisen kanssa,mitä sanoo Sonnimies?Sanotaanko sitä huoraamiseksi,jos yhtyy pakotettuna.