Ihmisen ikävä toisen luo....
Synnyttääkö se onnellisia liittoja? Papin edessä avioparit lupaavat rakastaa toisiaan ja sanovat tahdon. Susiparit pelkäävät sitoutumista joten he karttavat julkisia lupauksia eivätkä suosi kristillistä avioliittoa.
Mutta kuinka monen suomalaisen miehen ja naisen avioliitossa kumppani on oikea? Siis se Jumalan antama oikea apu?
Kuinka monessa avioliitossa on kysytty Jumalalta ennen vihkimistä :”Onko Herra ,rakkaani minulle valmistamasi oikea apu ,vaan pitääkö minun vielä etsiä sitä oikeaa? ”
Jos kolmessa prosentissa suomalaisista avioliitoista on kysytty Herran tahtoa ,niin hyvä. .Sillä oma ohimenevä ihastuminen ,lihan himo, kumppanuus ja tavan vuoksi yhteenmeno kun erotakaan ei osata , rahanaiminen tai joissakin onnellisissa tapauksissa rakkaus saa ihmiset menemään naimisiin.
Rakkaus on oikea peruste avioliitolle . Silla rakkaus on Jumalasta. Sellaisen liiton Herra siunaa.
”Pane minut sinetiksi sydämellesi ,sinetiksi käsivarrellesi. Sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen kiivaus, sen hehku on tulen hehku, on Herran liekki”.
Näin kiihkeästi ylistää rakkauden voimaa Raamatun Korkean Veisun morsian. Eikö siinä ole väkevän rakkauden hehkua ja eroottista latausta ?
Kyllä Jumala varmaan haluaisi saattaa ihmiset rakastamaan toisiaan ja voi osoittaa jopa puolison selvästi. Mutta kenelle kelpaa Herran valitsema kumppani, jos sitä Häneltä ylipäätään koskaan kysytään ?
Joissakin onnellisissa avioliitoissa käy niin että vuosien myötä mies ja nainen oppivat jakamaan ja antamaan pyyteettömästi omastaan. Mutta suurimmassa osassa liitoista toinen osapuoli on aina menettäjän osassa.
Tämä johtuu siitä että ihmisessä asuva synti turmelee rakkauden ja alamäki vain jyrkkenee vuosien myötä.
Mikko Lahti
saarnaaja
http://www.nettilinja.fi/~mlahti2
Synnyttääkö se onnellisia liittoja? Papin edessä avioparit lupaavat rakastaa toisiaan ja sanovat tahdon. Susiparit pelkäävät sitoutumista joten he karttavat julkisia lupauksia eivätkä suosi kristillistä avioliittoa.
Mutta kuinka monen suomalaisen miehen ja naisen avioliitossa kumppani on oikea? Siis se Jumalan antama oikea apu?
Kuinka monessa avioliitossa on kysytty Jumalalta ennen vihkimistä :”Onko Herra ,rakkaani minulle valmistamasi oikea apu ,vaan pitääkö minun vielä etsiä sitä oikeaa? ”
Jos kolmessa prosentissa suomalaisista avioliitoista on kysytty Herran tahtoa ,niin hyvä. .Sillä oma ohimenevä ihastuminen ,lihan himo, kumppanuus ja tavan vuoksi yhteenmeno kun erotakaan ei osata , rahanaiminen tai joissakin onnellisissa tapauksissa rakkaus saa ihmiset menemään naimisiin.
Rakkaus on oikea peruste avioliitolle . Silla rakkaus on Jumalasta. Sellaisen liiton Herra siunaa.
”Pane minut sinetiksi sydämellesi ,sinetiksi käsivarrellesi. Sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen kiivaus, sen hehku on tulen hehku, on Herran liekki”.
Näin kiihkeästi ylistää rakkauden voimaa Raamatun Korkean Veisun morsian. Eikö siinä ole väkevän rakkauden hehkua ja eroottista latausta ?
Kyllä Jumala varmaan haluaisi saattaa ihmiset rakastamaan toisiaan ja voi osoittaa jopa puolison selvästi. Mutta kenelle kelpaa Herran valitsema kumppani, jos sitä Häneltä ylipäätään koskaan kysytään ?
Joissakin onnellisissa avioliitoissa käy niin että vuosien myötä mies ja nainen oppivat jakamaan ja antamaan pyyteettömästi omastaan. Mutta suurimmassa osassa liitoista toinen osapuoli on aina menettäjän osassa.
Tämä johtuu siitä että ihmisessä asuva synti turmelee rakkauden ja alamäki vain jyrkkenee vuosien myötä.
Mikko Lahti
saarnaaja
http://www.nettilinja.fi/~mlahti2
Vastaukset 30
Vanhimmat
Sinäkin menet selittämään korkean veisun pornokirjaksi. S..tanan tollo.
Se on hyvin hengellinen kirja joka kertoo uskovaisten suhteesta hengelliseen ylkään(Jeesukseen) ja
sen opetus on Kristillistä rakkautta Jumalaan. ei panoja eikä seksiä.
Mitä sinä höpötät puskasta ampuva parjaaja joka noin helposti antaudut Saatanan eksyttämäksi?
Miettisit vähän sanojasi kun niin vähän näytät ymmärtävän julistustyön tarkoituksista.Sekä siitä mitä tarkoittavat Raamatun monikerrosprofetiat.
Etkä näytä tietävän sitäkään että Herra on viisi vuotta netissä saarnojeni kautta puhutellut paitsi jumalattomia maailman ihmisiä ,myös lakihenkisiä uskovia parjaajia jotka ovat rakastuneet omaan oikeaoppisuuteensa. Katso siis ketä vastaan taistelet ennenkuin möläyttelet typeryyksiä.
Ja hillitse kielesi ettet Jeesuksessa joutuisi jatkuvasti tekemään parannusta kielen synneistä.Silä sinun kielenkäyttösi kumpuaa helvetin tulesta,ks. Jaak.3.1-12
Minä tiedän erinomaisen hyvin että Korkean Veisun profetiat elävien ja kuolleitten Herra on tarkoittanut koskemaan sekä taivaallisen että maallisen rakkauden liittoja.
Tässä oli tarkoitus puhua jälkimmäisestä sillä myös siihen mainitsemani profetia liittyy.
Kohta on yhteistä taivalta tullut
20-vuotta.
"Joissakin onnellisissa avioliitoissa käy niin että vuosien myötä mies ja nainen oppivat jakamaan ja antamaan pyyteettömästi omastaan"
Meille on käynyt juuri noin.
Meillä on ihana avioliitto.
Tämä on se liitto, jonka Jumala on siunannut.
Tässä liitossa toteutuu pyyteetön rakkaus.
Rakkaus ja kunnioitus toisiamme ja ajatuksiamme kohtaan.
Varmasti tässä liitossa on Jumalalla kätensä pelissä.
Muuten en usko, että näin hyvää voi olla.
Suurin osa tuttavistamme ovat eronneet ja nykyään yleisin kysymys on, vieläkö olet sen kanssa naimisissa.
Minua aina ihmetyttää tuo kysymys.
Tottakai.
Miksi lähtisi, sitä rikkomaan , jonka Jumala on siunannut.
Mikähän ihmisiä nykyaikana vaivaa. Ei olla onnellisia siinä suhteessa missä ollaan vaan kuvitellaan, että ruoho on vihreämpää aidan takana.
Ei se kuitenkaan ole.
Kuoppia ja soraa on jokaisen tiellä joskus. Tie on vaan osattava kulkea niin , että sitä olisi mahdollisimman ihana kulkea.
Näin on.
Minulla on samoja kokemuksia.Ihminen yksin on tyhjä olento mutta Jumalan siunaamana koko elämä saa uusia ulottuvuuksia.
Minulla on jo yli 21 vuotta täynnä.
Omaa ansiota se ei ole että olemme selvinnyt vaan uskon että Jumala näkee ihmisen sydämmeen ja jos tahto on hyvä ,ihminen nöyrä ja Jumala kulkee mukana niin asiat vaan ovat onnellisesti.
Itse ajattelen tästä ajasta että aika alkaa loppumaan ihmisiltä koska niin monet ovat riivattuja ja eivät löydä rakkautta elämäänsä .Ja vaikka löytäisivät niin eivät näe sitä.
Ihminen kun alkaa luulemaan että elämä kulkee hänen ehdoillaan niin silloin ei hyväksy enään Jumalaa elämäänsä. Sitä paitsi raamattu on täynnä hyviä ohjeita jos tuntuu että avioliitto kohtaa asioita joita on vaikea ymmärtää.
Jumala antoi kaiken.Minulle vaimon josta voin olla iloinen ja ylpeä.Lapsia jotka ovat rikkaus elämässä .
Yksin Jumala voi olla tämän kaiken takana.
Hylkä Jumala ja Jumalan ohjeet,neuvot ja rakkaus = hylkää onnellinen elämä.
Meillä 17 vuotta avoliittoa vaikka uskovaisia emme olekaan....joten se niistä yleistyksistä.
Rakkauden Jumala on johdattanut ja vahvistanut liittonne.
Onneksi olkoon.Harvoin saa lukea netin palstoilta tuollaisesta onnesta.
Rakkaus on Jumalasta.Sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.
"Suurin osa tuttavistamme ovat eronneet ja nykyään yleisin kysymys on, vieläkö olet sen kanssa naimisissa. Minua aina ihmetyttää tuo kysymys. Tottakai."
Iso osa tuttavistani valittelee maailman tilannetta ja yleinen kysymys on että minkähän takia maailmassa nähdään niin paljon nälkää. Minua aina ihmetyttää tuo kysymys. Aina on mulla safkaa piisannut.
"Miksi lähtisi, sitä rikkomaan , jonka Jumala on siunannut."
Siunauksella ei aina tunnu olevan vaikutusta.
"Mikähän ihmisiä nykyaikana vaivaa."
Jumala loi ihmisen tarkoituksella sellaiseksi että se tekee vääriä valintoja.
"Ei olla onnellisia siinä suhteessa missä ollaan vaan kuvitellaan, että ruoho on vihreämpää aidan takana. Ei se kuitenkaan ole."
Paitsi että voi ollakin.
"Kuoppia ja soraa on jokaisen tiellä joskus. Tie on vaan osattava kulkea niin , että sitä olisi mahdollisimman ihana kulkea."
Se mahdollisimman ihana vain on niin suhteellista. Joillekin se ei merkitse muuta kuin että henki säilyy.
"Näin on."
Joskus.
Ikävää, että näet onnellisen avioliitonkin noin
negatiivesena.
Itse uskon kyllä siunaukseen ja johdatukseen.
Toivon ja uskon, että avioliittoni on rakennettu juuri tuolle vahvalle pohjalle; rakkaus.
Kaikki teemme vääriä valintoja elmässämme. Niin teen minäkin jatkuvasti, mutta jos perusta on hyvä niistä valinnoistakin selviää ja huomaa että ruoho ei ole vihreämpää naapurin puolella.
Olen huomannut, että se on vihreämpää omalla puolellani.
Tuossa joku sanoi, että eikö avioliitto voi olla onnellinen, jos ei ole "uskovainen".
Tuohon vastaan, että kyllä voi.
Jokaisen avioliitto elämkatsomuksesta riippumatta
on juuri niin onnellinen ja hyvä kun sen itse haluaa olevan.
Kysymys on pitkälle asennoitumisesta.
Minulla on käynyt hyvin; meitä on kaksi joilla on samat arvot ja sama päämäärä.
Siksi tämä liitto varmasti kestää.
Meidän arvomme ovat; rakkaus, kunnioitus ja hyväksyminen.
Onnea vaan sinulle Esko,
löydät varmasti paljon valoisaa vielä elämästä ja asioista kun vain osaat niitä katsoa.
"Ikävää, että näet onnellisen avioliitonkin noin negatiivesena."
Eihän siinä mitään negatiivista ole, itsekin elän sellaisessa.
Mutta sitä vastustan että ne, joille on käynyt hyvin tekevät hyvästä tuuristaan yleistyksen ja sitten kummastelevat että mikähän ihme niissä muissa on vikana kun heillä menee niin huonosti.
"Jokaisen avioliitto elämkatsomuksesta riippumatta on juuri niin onnellinen ja hyvä kun sen itse haluaa olevan."
Ettäkö esimerkiksi perheväkivaltaan alistuneet maan hiljaiset naiset ovat liitossaan juuri niin onnellisia kuin haluavatkin.
Toisille nyt vain kerta kaikkiaan tulee jaossa huonommat kortit.
"Onnea vaan sinulle Esko,
löydät varmasti paljon valoisaa vielä elämästä ja asioista kun vain osaat niitä katsoa."
Kiitos vain, onnea on kyllä tähän saakka riittänyt omaan tarpeeseen ja ehkä vähän muillekin jaettavaksi.
"Mutta sitä vastustan että ne, joille on käynyt hyvin tekevät hyvästä tuuristaan yleistyksen ja sitten kummastelevat että mikähän ihme niissä muissa on vikana kun heillä menee niin huonosti"
En minä suinkaan tee yleistystä hyvästä tuurista.
Mutta se on tosiasia, että avioliitot hajoavat nykyään turhan helposti.
Perheväkivaltaankaan ei tarvitse nykyään tyytyä. Ehkäpä se on yksi syy miksi avioliitot nykyään hajoavat. Ennen ei uskallettu erota, otettiin mielummin turpiin.
Tarkoitan sillä, että ihminen on avioliitossaan juuri niin onnellinen kuin itse haluaa, mikäli hänellä on edellytykset siihen.
Puoliso on "kunnollinen".
Ei kukaan väkivaltaisen tai alkoholisoituneen puoliso todellakaan voi olla onnellinen. Nuo ovat toisiasioita.
Mutta kuten sanoin, olen onnellinen koska olen löytänyt puolison, joka sopii minulle.
Meitä on paljon, onnellisessa avioliitossa eläviä.
Liekö yksi syy avioliittojen kariutumiseen, nykyajan elämän meno ja arvot.
Onko avioliitto jotenkin "kultturiin" sidonnaista.
Meitä on 4 lasta. Kaksi edelleen aviossa ja kaksi eronnutta.
Me jotka edelleen olemme aviossa olemme löytäneet puolisomme samasta pikkukaupungista, siis ehkäpä arvomme ovat samanlaiset.
Eronneet sisareni taas löysivät puolisonsa pääkaupungista; cityihminen ja heinähattu.
Noin ex- puolisot nimittivät sisariani, heinähatuiksi.
Eikö se jo kerro aika paljon mille pohjalle silloin koko liitto on perustettu.
Ehkäpä arvomaailmamme koostuu siitä millaisessa paikassa on kasvanut.
No nämä ovat ajatuksiani vain.
Eivät onneksi faktaa.
Ja hyvä, että olet onnellinen nykyisessä tilassasi.
Jaa ihmeessä sitä muillekin jos sitä on riitävästi.
*hymy*
"Tarkoitan sillä, että ihminen on avioliitossaan juuri niin onnellinen kuin itse haluaa, mikäli hänellä on edellytykset siihen."
Ovatko edellytykset sellaisia että ne joko on tai ei? Tuntuisi oudolta että ihmisiä olisi pelkästään kahdenlaisia:
- Ne joilla on edellytykset ja joiden avio- ym. onni on pelkästään itsestä kiinni.
- Ne joilla ei ole edellytyksiä ja joilla ei ole osaa eikä arpaa omaan tilanteeseensa.
Eikö tuntuisi luonnollisemmalta että edellytykset ovat jatkumo nollasta täydellisyyteen?
Siitä taas seuraisi että yllä mainittua lausetta pitäisi korjata: "Ihminen saavuttaa avioliitossa joko halunsa tai edellytystensä mukaisen onnen tason sen mukaan kumpi on pienempi."
"Liekö yksi syy avioliittojen kariutumiseen, nykyajan elämän meno ja arvot."
Arvot ovat menossa siihen suuntaan että on hyväksyttävää irroittautua ylivoimaisen vaikeasta liitosta. Ja hyvä niin. Siitä, mikä kenellekin on ylivoimaista, ei voi sanoa mitään yleispätevää.
"Eikö se jo kerro aika paljon mille pohjalle silloin koko liitto on perustettu."
Enpä osaa sanoa ja tunnen joltistakin vastahakoisuutta avioliittojen perustojen arvioinnin suhteen. On sen verran monimutkainen ja yksityinen juttu että hyvä kun osapuolet itse osaavat tilanteensa arvioida.
Edellytykset (=asiat) joka ovat tai eivät, ne ovat ihmisestä itsestään riippumattomia.
Eikä ihmisiä suinkaan ole vain kahdenlaisia.
Hassua, että haluat tulkita koko ajan negatiivisesti. No se on vissiin tyylisi.
Kyllä edellytykset ovat jatkuma, tosin ne voivat myös jämähtää paikoilleen.Riippuu kuka (ketkä)niitä roikottaa.
Hyvä, että korjasit lauseen, nyt se on oikein.
Arvojen suunta on menossa siihen, ettei enää hyväksytä kaikkea , se on milestäni hyvä asia.
Tosin turhiakin asioita(arvoja) on joiden vuoksi liitot kariutuvat. Enää ei osata kunnioittaa ihmistä ihmisenä vaan pistetään materia sekä huuma (=halu kokea rakstumisen tunne uudelleen)elämän edelle.
No nämä minun ajatuksiani.
Sinulla omasi. Olet osannut varmasti toteuttaa niitä elämässäsi, onnea avioliittoosi.
"Ihminen on yksin tyhjä olento", väitätkö sinä, että vain sellaiset ihmiset, jotka ovat löytäneet aviomiehen/vaimon, ovat ns. kokonaisia ihmisiä?
Entö sellaiset, jotka eivä tole kumppaniaan syystä tai toisesta löytäneet, vaan elävät sinkkuina, ehkä onnellisina, toiset onnettomina omaa rakasta kaivaten? Hekö ei vät voi elää täyteläistä elämää, ja paskat.
Vaikka kuinka rukoilee, kumppania ei välttämättä löydä, joten tuollainen asenne todellakin satuttaa ja ärsyttää, ehkä Jumala ei ole tarkoittanut siunata kaikkia avioliitolla ja niillä rakkauden hedelmillä!!!
"Ihminen on yksin tyhjä olento",
Kaippa hän tarkoitti lähinnä, että ihminen tarvitsee toisia ihmisiä ympärilleen jakamaan asioita. Ei siinä naimisiisa tarvitse olla. Hyvä naapuri, sydän ystävä, puoliso, anoppi, mummo, siinä niitä kumppaneita.
Kokonainen on jokainen ihminen, on sillä puoliso tai ei, jos on vaan löytänyt oman eheytensä ja sisäisen rauhan.Voi veikkonen, minulla on ystäväpiirissä monta sinkkua ihmistä, jotka ovat kyllä todella kokonaisia ja eheitä ihmisiä.
Ei ole vaan löytynyt se oikea kohdalle ja mitäs sitä "huonoa" puolisoa ottamaan jos ei sopivaa löydy.
Minä sanon, että vahva se.joka yksikseen vaeltaa, helpompi on olla jonkun kainalossa. Ei siinä kokonaisuudesta ole kyse.
Sulle ja muille sinkuille oikein hyvää ja siunattua kesän alkua.
Kiitos sinulle aviovaimo kauniista sanoistasi ja hyvää kesää myös sinulle ja onnea liittoosi! Ehkä minäkin joskus törmään kunnolliseen mieheen, joka haluaisi munut vaimokseen tai sitten en:)
Ehkäpä tai sitten ei,
jompi kumpi parempi
ja sinulle tarkoitettu tapa elää.
Eikös se tärkein liitto ole jo sinullakin solmittu,
siis Jumalan kanssa.
Eli olet sinut itsesi kanssa.
Onnea vaan tielläsi;)
Hyvä että otit puheeksi tämän aiheen,minulla on 37v avioliitto takana ja se senkuin vain parani vanhetessaan , mutta nyt mieheni on kuollut ja muistelen häntä lämmöllä ja tiedän meidän tapaavan sitten kuin tämä nahka on riisuttu yltäni ja olen ruumiistani irti ja saan aina olla Herran kanssa...
Mutta eikös ole ihana asia, että saitte viettää yhdessä ne 37 vuotta.
Toivoisin, että meilläkin olisi vielä ainakin se toiset 20 vuotta vielä edessä.
Ja sekin on totta, että avioliiton vanhetessa, avioliitto senkun paranee.
Onneksi sinulla on tuo toivo jälleennäkemisestä.
Onnea ja siunausta elämääsi;)
Kiitos Hyvä Liitto.
Mukava kuulla että Herran siunaamia avioliittojakin on. Toivottavasti surun ja kaipauksen keskellä lohdutuksen Jumala siunaa sinua niin että voit elää täysipainoisesti.
Sillä Jumala on lohdutuksen Jumala.
Kiitän usein sattumaa siitä, että johdatti minut ja mieheni yhteen. Jumalilta en ole liitostamme mitään kysellyt, toki toivon että he meitä siunaavat, mutta vaikka he kääntyisivät meitä vastaan, niin emmeköhän me silti yhdessä pysy.
En usko siihen ainoaan oikeaan puolisoon vaan siihen, että maailmassa on paljon sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voisi elää onnellista yhteiseloa. Minulla oli onni löytää heistä yksi. Olemme puolisoni monin tavoin erilaisia, minä olen vilkas kun hän on rauhallinen, minä olen impulsiivinen, hän taas harkitseva, minä uskon jumaluuksiin, hän on skeptikko jne. Jos emme tahtoisi tehdä työtä suhteemme eteen, kasvaisimme takuulla erilleen jossain vaiheessa. Olemme kuitenkin kumpikin sitoutuneet tähän suhteeseen, toisiimme. Tahdomme tehdä toisemme onnellisiksi ja olemme valmiita tekemään myös uhrauksia.
Iso syy siihen, miksi menimme naimisiin, on toki rakkaus. Mutta se ei ole ainut syy. Myös esim. taloudelliset ja yhteiskunnalliset syyt painavat vaakakupissa. Pelkkä rakkaus ei riitä, jos puolisot eivät muuten vain sovi yhteen, sillä rakkaus muuttaa jatkuvasti muotoaan. Alkuihastus on luonnon sanelemaa, keino saada uros ja naaras pysymään yhdessä niin kauan, että poikanen saadaan alulle ja sen verran isoksi, että naaras tulee toimeen ilman urosta. Kun alkuhuuma haihtuu, tarvitaan niitä muita yhdessäpitäviä voimia. Ihastus saa antamaan anteeksi monenlaista, katsomaan läpi sormien sellaisia tapoja, jotka ihastuksen haihduttua voivat johtaa suhteen rikkoutumiseen. Onkin hyvä, jos pari voi asua yhdessä ennen naimisiinmenoa, sillä silloin näkee, millainen se toinen ihminen todella on.
Meillä mieheni kanssa oli naimisiin mennessämme lähes viiden vuoden mittainen yhteinen historia ja neljä vuotta olimme asuneet yhdessä. Toisen tavat, tottumukset ja luonne olivat jo tulleet tutuiksi. Tiesimme molemmat, että olemme tavanneet ihmisen, jonka kanssa pystymme elämään onnellisena. Jatko on täysin itsestämme kiinni. :)
Juuri tuossa kerroit sen, mikä on onnellisen avioliiton "salaisuus"
"En usko siihen ainoaan oikeaan puolisoon vaan siihen, että maailmassa on paljon sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voisi elää onnellista yhteiseloa. Minulla oli onni löytää heistä yksi."
Kiteytit tuohon kappaleeseen juuri sen,
mitä itsekin ajattelen.
Kemiaa ja sitä voi löytyä monen kanssa.
Mutta jos kemiat pelaa hyvin yhteen, miksi vaihtamaan toiseen.
Sattumaa tai kohtalo, mikä lie tauastalla, että jotkut vain löytävät toisensa.
Onnea avioliitollesi jatkossakin.
"Mutta jos kemiat pelaa hyvin yhteen, miksi vaihtamaan toiseen."
Hienosti sanottu. Mielestäni tämän tajuaminen on yksi syy siihen, miksi toiset suhteet kestävät, mutta toiset eivät. Olen itsekin ihastunut silloin tällöin johonkin toiseen mieheen sinä aikana kun olen omani kansssa elänyt. Joskus on ollut kyse kevyestä kiinnostumisesta, pari kertaa vakavammastakin ihastumisesta. Ikinä en ole kuitenkaan edes halunnut erota miehestäni ja lähteä jonkun toisen mukaan. Miksi tekisinkään niin?
Pystyn muistamaan ihan hyvin sen suhteemme alkuhuuman, sen kaikennielevän ihastuksen, jota tunsin miestäni kohtaan. Sen saman tunteen, jonka nyt joku toinen mies voi saada aikaan. Tiedän, että se on ollut olemassa myös oman mieheni kohdalla. Alkuihastus haipui ajan myötä ja sen alta paljastui vahva kiintymys, halu olla mieheni kanssa jatkossakin. Rakkaus. Vaikka välillä kaipaankin sitä alkuajan kiihkoa, tiedän, että jossain vaiheessa se aina tulee häviämään. Miksi siis vaihtaisin hyvän miehen toiseen, hyvän suhteen sellaiseen jonka onnistumisesta ei ole takeita? Minulla ja miehelläni on paljon hyviä muistoja ja välillämme on jotain, mikä on syntynyt tässä vuosien myötä. Voi olla, että löytäisin sen saman jonkun toisen kanssa. Voi olla että löytäisin jopa jotain parempaa. Olen kuitenkin onnellinen tälläkin tavalla, joten miksi lähtisin tavoittelemaan kuuta kuusen latvasta, varsinkin kun todennäköisesti en saisi palkaksi muuta kuin tikun sormeen ja kipeän sydämen. :)
Toivon kaikkea hyvää ja onnea myös sinun avioliitollesi.
Totta noinhan se on minullakin käynyt.
Olen vain huomannut, että minä ns. rakastun tai ihastun mieheeni aina uudeellen määrätyin väliäajoin (ehkä n. 4 vuotta).
Sitten sitä on niin "onnensa kukkuloilla",
haluaisi vain tuota yhtä ja samaa jatkuvasti ja kokoajan. Sitten se taas tasoittuu.
Nykyään on tämä seesteinen tyytyväisyyden aika meneillään.
Ei heilu kuin "hormonipommin saanut tyttönen". Miehelläni vaan tuntuu olevan kesto hormoonipommi päällä.
Mutta seksielämäkin on ihana hyvää.
Mitäpä sitä hyvää löytöään lähtisi vaihtamaan.
Näitä on harvassa.
Kiitos ja siunattua jatkoa ;)
Mukava kuulla Thymus.
Mutta ilman Raamatun Jumalaa ja ilman syntien anteeksisaamista Herran Jeesuksen nimen ja veren kautta,syntiseltä ihmiseltä puuttuu aito rakkaus itseään ja puolisoaan kohtaan.
Sellainen rakkaus että hän voi unohtaa ja antaa anteeksi raskaimmatkin synnit.
Tai selviää suurimmista pettymyksistä.
Ilman sydämessä elävää Jeesusta, ei ihmisellä ole sielunrauhaa eikä todellista rakkautta.Rauhattomuus ja vastaamattomat kysymykset ahdistavat.
"Sillä jumalattomilla ei ole rauhaa," sanoo Herra.
Kirjoitit:
"Ilman sydämessä elävää Jeesusta, ei ihmisellä ole sielunrauhaa eikä todellista rakkautta.Rauhattomuus ja vastaamattomat kysymykset ahdistavat. "
Tietääkseni Jeesus ei asu sydämessäni, tai sitten hän on muuttanut sinne salaa ja minulle siitä kertomatta. Silti tunnen olevani erittäin onnellinen, tyytyväinen ja tasapainoinen. Olen löytänyt sielunrauhan enkä keksi kysymyksiä, mitkä minua ahdistaisivat. Olen kaikin puolin erittäin tyytyväinen elämääni.
Uskon myös vakaasti, että rakkauteni itseäni ja lähimmäisiäni kohtaan on erittäin aitoa. Jos teoriasi pitää paikkansa eikä rakkauteni olekaan aitoa, niin mitä se sitten on? Itsepetostako? Kuvittelenko vain olevani onnellinen, rakastavani itseäni ja lähimmäisiäni? Jos tämä on vain harhaa, niin ei se mitään, se riittää minulle aivan hyvin ja tuntuu riittävän rakkaimmillenikin.
Pystyn unohtamaan ja antamaan anteeksi. Selviän suuristakin pettymyksistä (ainakin olen selvinnyt kaikesta, mitä tähän mennessä on eteen sattunut). Mennyttä ei saa takaisin ja on ihmisestä itsestään kiinni, miten käyttää tulevaisuutensa. Menneitä märehtimällä ja katkeruudella ei saavuta mitään hyvää, oma mieli ei siitä parane eikä varsinkaan muiden. "Älä anna auringon laskea vihasi ylle" sanoo vanha sananlasku, muistaakseni Kiinasta. Se on mielestäni hyvin sanottu. Yritän aina saada kaikki riidat sovittua ja puhuttua läpi saman päivän aikana. Keskustellessa huomaa, miten pikkuasioista yleensä onkaan kyse. Useimmiten ei vaadita muuta kuin sitä, että nöyrtyy hieman ja myöntää olleensa väärässä ja asia selviää sillä.
"'Sillä jumalattomilla ei ole rauhaa,' sanoo Herra."
No, minä en ole jumalaton. Minulla on päin vastoin paljon enemmän jumaluuksia kuin kristityillä, jotka luopuvat kaikista muista ja keskittyvät vain yhteen. Minä uskon kyllä Jumalankin olemassaoloon, mutta näen hänet vain yhtenä muiden joukossa, ei edes suurimpana. Ehkäpä mielenrauhani johtuu tästä. :) (Tosin mieheni on yksi rauhallisimpia ja tasapainoisimpia tuntemiani ihmisiä eikä hän usko jumaluuksiin lainkaan. Mene ja tiedä sitten tuosta teoriasta.)
"No, minä en ole jumalaton. Minulla on päin vastoin paljon enemmän jumaluuksia kuin kristityillä, jotka luopuvat kaikista muista ja keskittyvät vain yhteen. Minä uskon kyllä Jumalankin olemassaoloon, mutta näen hänet vain yhtenä muiden joukossa, ei edes suurimpana. Ehkäpä mielenrauhani johtuu tästä. :) (Tosin mieheni on yksi rauhallisimpia ja tasapainoisimpia tuntemiani ihmisiä eikä hän usko jumaluuksiin lainkaan. Mene ja tiedä sitten tuosta teoriasta.)"
Olen kanssasi täysin samaa mieltä.
Onnea;)
"Älkää antako auringon laskea vihanne yli" Raamattu,Efesolaiskirje 4:26.
Saatana tekee ihmiselle valherauhan Thymus. Mutta siitä ei pakanankaan Jumalakaipuu tule tyydytetyksi.
Sillä pakanankin sydämessä asuu kaipuu Raamatun elävän Jumalan puoleen.Tätä kaipausta voidaan kutsua iankaikkisuudeksi.
"Kaiken Hän on tehnyt kuniisti aikanaan ,myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä." ilmoittaa Raamattu.
Valherauhassa elävä pakana ei vielä tunne eikä tiedä Jumalaa vaeltaessaan suruttomana syntisenä.Tarvitaan että Jumalan Pyhä Henki avaa sokeat silmät ja kuurot korvat.
Kuitenkin sielunrauha puuttuu."Sillä jumalattomilla ei ole rauhaa",sanoo Herra.
Mutta mikä antaa jumalattomalle pakanalle sielunrauhan?
""Älkää antako auringon laskea vihanne yli" Raamattu,Efesolaiskirje 4:26."
Muistan jostain lähteestä lukeneeni, että tämä on alunperin itämainen viisaus, tai ainakin vastaavanlainen viisaus on kirjoitettu ylös jossain Kiinassa tms. ennen Raamatun tekstien kirjoittamista.
"Valherauhassa elävä pakana ei vielä tunne eikä tiedä Jumalaa vaeltaessaan suruttomana syntisenä.Tarvitaan että Jumalan Pyhä Henki avaa sokeat silmät ja kuurot korvat."
Kuuluin kirkkoon vielä pari kuukautta sitten. Olen käynyt riparin, ollut isosenakin parina vuonna. Ennen kirkosta eroamistani mietin hyvin tarkasti uskoani. Totesin, että kristinusko ei ole minua varten. En voi kieltää kaikkia muita jumaluuksia yhden jumalan vuoksi. Enkä edes tahdo.
Ymmärrän, että sinun uskosi mukaan sielunrauhaa ei voi saavuttaa, ellei ole Jumalan yhteydessä. Itse tunnen kuitenkin olevani aivan rauhassa, olen aina ollut. En tunne mitään kaipuuta mihinkään suuntaan. Jumaluuksienkaipuuni on täysin tyydytetty. Uskallankin siksi väittää, että sinä, Mikko, olet väärässä. Sielussani ei ole valherauhaa vaan ihan oikea, aito rauha, jonka antavat hyvä omatunto ja itsetuntemus. Ihmiset ovat erilaisia, joku löytää sielulleen rauhan Jumalasta, joku jostain muusta jumaluudesta, joku vaikkapa luonnosta.
Juuri noin!
Olen kanssasi täysin samaa mieltä!
Amen
Jumala johdattaa ihmiselle parhaimman mahdollisen ihmisen, puolisoksi. Avioliitton vihkiessä pappi kysyy, TAHDOTKO rakastaa ja luvataan, että TAHDON.
Vaikeissakin elämäntilanteissa, kun suhteeseen tulee säröjä ja rakkaus tuntuu kadonneen, TAHDOTAAN kuitenkin rakastaa, ihme kyllä jostain se rakkaus taas palaa sinne kahden toisilleen tarkoitetun ihmisen sydämiin. Näin olemme kokeneet.
Tästä tulee avioliiton onni, kun kunnioittaa puolisoa ja tahtoo rakastaa. Ei pappi kysy vihkitoimituksessa, että rakastatko elämän loppuun saakka. Siinä on suuri ero!