Haluaisin Ateistien oman mielipiteen, siis itsekritiiki palstastaan. Näkyykö jossain tyytyväisyyttä, elämäniloa ja hyvän olon tunnetta. Vai onko kaikki yhtä raskasta piinaa. Jumalaa kun ei voi olemattomaksi todistaa....
OVATKO KAIKKI ATEISTIT HAPANNAAMOJA
ketura
501123
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Minä vaan murjotan koko ajan :( Koskaan en ole tyytyväinen, minulla ei ole elämäniloa, enkä tunne hyvää oloa mistään :( :(
Kaikki on yhtä piinaa :( :( :(
Haluaisin niin kovin olla uskovainen, sillä silloin nämä kaikki em. asiat kääntyisivät hyvin päin.
Ngabé Buglé -alkuperäiskansaan kuuluvia uhreja oli kidutettu, hakattu, poltettu ja viillelty macheteilla, jotta he ”katuisivat syntejään,” The Guardian puolestaan uutisoi. Elossa löydettyjen raajat oli sidottu yhteen ja heitä oli lyöty puunuijilla ja Raamatuilla.
olen. Uskon niin.
väitteesi:"Jumalaa kun ei voi olemattomaksi todistaa...."
Älä aloita todistusta siteeraamalla
satukirjaa nimeltä raamattu.
ennen minua....
"Haluaisin Ateistien oman mielipiteen, siis itsekritiiki palstastaan. Näkyykö jossain tyytyväisyyttä, elämäniloa ja hyvän olon tunnetta. Vai onko kaikki yhtä raskasta piinaa. Jumalaa kun ei voi olemattomaksi todistaa...."
Tuo teksti kertoo kääntäen sinusta itsestäsi ja siitä mitä projisoit tunnemaailmastasi.
Syntyykö elämänilo siitä että elää valheessa ja kuplassa? Syntyy varmasti, mutta koita ymmärtää etteivät kaikki osaa valehdella ja uskotella hataria itselleen, kuten minäkään.
Kyllä sekin on tosi että ateistisuus vetää omalla tavallaan vakavaksi elämän ainutkertaisuuden edessä, mutta minkäs teet.
Aina jää jäljelle toivo ja kova spekuloiminen.
"Aina jää jäljelle toivo ja kova spekuloiminen."
Mikä toivo?
vaan toivo kai. Kai jokainen toivonsa johonkin laskee, muuten voi olla aika raskasta?
On se vaan kummaa. Kaikki naapurini ovat aina vihaisia. Harvinaisen synkkää ja ilotonta väkeä!
Ja minä kun teen aina parhaani piristääkseni heitä... Tänäänkin kävin kertomassa heille Jeesuksen Kristuksen rakkaudesta. Ja siitä miten onnellisia heistä tulisi, jos he hylkäisivät Perkeleen ja liittyisivät pelastettujen joukkoon.
"miten onnellisia heistä tulisi, jos he hylkäisivät Perkeleen ja liittyisivät pelastettujen joukkoon."
Perkele, Jeesus (kirjoitin isolla vain siksi, että se on tässä erisnimi) ja muut sankarit ovat peräisin samasta sadusta nimeltään kristinusko. He kaikki ovat satuhahmoja, joita ei oikeasti ole. Ei olematonta voi hylätä. Ateistin maailmassa ei ole "yliluonnollisia" asioita, ei hyviä eikä pahoja.
Asetelma on yhtä hullunkurinen kuin kysymyksessä "joko olet lakannut lyömästä vaimoasi"?
Satuhenkilöiden erisnimet kirjoitetaan myös isolla.
Mikki Hiiri, Aku Ankka, Jumala, Jahve, Lusifer, Shrek jne.
mutta esim. raamattu pitäisi jonkun oikeinkirjoitussäännön mukaan kirjoittaa isolla, vaikka se ei olekaan erisnimi. Joku kunnioitusjuttu, tai jotain. Tarkoitin, että kirjoitin Jeesuksen isolla, koska se oli sen oletetun ukon nimi, en kunnioituksesta (tyyliin "Taivaan Isä").
Mutta Ankkalinnan asukkaat sun muut, toki isolla kaikki! ;)
"Näkyykö jossain tyytyväisyyttä, elämäniloa ja hyvän olon tunnetta."
Kyllä minä ainakin näen tuollaista paljon. Ihan omassa elämässänikin.
"Jumalaa kun ei voi olemattomaksi todistaa...."
Tuo fakta ei onneksi vie elämästäni tyytyväisyyttä, elämäniloa eikä hyvän olon tunnetta. Kuten ei sekään, ettei näkymättömiä tonttuja voi todistaa olemattomaksi. En silti usko kumpaankaan.
Todistuksen taakka on sillä, joka väittää jotain olevaksi.
Tyytyväisyyttä, elämäniloa ja hyvää oloa tunnen päivittäin. Olen vain huolissani siitä, että turhan moni vielä tänäkin päivänä ottaa vanhat sadut tosissaan ja elää kuollakseen; valheellisessa toivossa, ettei oikeasti kuolisikaan...
velikulta. Jatkakaa samaan tahtiin. Meen juomaan kupin kaffeta ja virvoittumaan hetkeksi Jumalan sanan äärellä. Palaillaan...
"Todistuksen taakka on sillä, joka väittää jotain olevaksi."
Mistä tämä sääntö on peräisin? Jos väitän esimerkiksi, että eskimoita EI ole olemassa, eikö minun tarvitse todistaa sitä?
Näin on, minun pitää siis antaa sinulle kuvamateriaalia tms todistusaineistoa tai roudata Grönlannista Nanook tänne näytille, jos et hyväksy väitettäni eskimoiden olemassaolosta.
Viikinkiaikaiset saagat tai pelkät kuulopuheet eivät riitä.
Mutta mistä tuo sääntö on peräisin. Ihan oikeasti kiinnostaisi tietää, mistä lähtien todistusvelvollisuus on ollut positiivisen väittämän esittäjällä.
että sotkeudun tähän keskusteluunne, mutta mielestäni se menee niin, että väitteen esittäjällä on aina todistusvelvollisuus.
Sehän on aivan luonnollista. Jos väittää jotain, niin sitten todistaa oman väitteensä.
Jos sinä väität, ettei eskimoita ole olemassa, niin kyllä sinun pitää oma väitteesi todistaa.
Toinen osapuoli tuo sitten keskusteluun omat väitteensä. Sillä onko väite itsessään muotoiltu positiiviseksi tai negatiiviseksi, ei ole merkitystä. Sehän on vain sanoilla kikkailua:)
Ainakin minä olen kuullut tuo väitteen todistusvelvollisuudesta ensimmäisen kerran jonkun Skepsis ry:n pellen esittämänä. Tuskin hänkään tuota juttua itse oli keksinyt mutta se kuvastaa hyvin esittäjänsä "Minä olen oikeassa. Muut saa selittää."-asennetta.
"Jos sinä väität, ettei eskimoita ole olemassa, niin kyllä sinun pitää oma väitteesi todistaa."
Jos joku ei ole ensin väittänyt, että eskimoita on olemassa, niin miten voi tehdä väitteen, että niitä ei ole olemassa? Eiköhän asia ole niin, että joku aina määrittelee jonkin ja väittää samalla sen olemassaolevaksi, käytännössä siis. Näin ollen voi sanoa, että se joka väittää jonkin olevaksi on se todistusvelvollinen. Se, että jossain yhteydessä väittää jonkin jo määritellyn olemattomaksi ei ole se alkuperäinen väite. Esimerkkinä voi tässä yhteydessä käyttää vaikka Jumalaa.
Onko tarkoituksesi vain räkyttää vai etkö kenties tajunnut kysellä perusteluja tuolle periaatteelle. Sille nimittäin on olemassa perustelut, ei kyse ole vain "koska minä sanon niin"-auktoriteettiasemasta, joka on ominainen joillekin uskonnoille.
Vielä tästä periaatteesta... Onko tällainen periaatte todistamisvelvollisuudesta yleisesti hyväksytty sääntö ja käytäntö tiedemaailmassa?
Kyllä positiivinen ateismi ottaa todistustaakan (vapaaehtoisesti) itselleen. Jos väittää, ettei Jumalaa ole, saa kyllä luvan todistaa oman väitteensä.
Tavallinen ateismihan ei niin väitä. Se vain ei usko teistin väitettä.
Totta kyllä tuo mitä sanot, että alkuperäisen väitteen esittäjällä on suurempi todistustaakka, muttei enää sen jälkeen, kun väite on yleisesti hyväksytty. Vai mitä sanot väitteestäni: "kirahveja ei ole". Luulen, että sinäkin vaatisit minua todistamaan väitteeni, koska on yleisesti hyväksytty, että kirahveja jossain Afrikassa toki on:).
joutessani vastailen.
Tiedemaailmassa asiat menevät pääsääntöisesti niin, että joku kehittää teorian asioiden syy-seuraussuhteesta. Tästä teoriasta tehdään hypoteeseja (oletuksia), joita sitten empiirisesti (käytännön kokein) testataan. Testien tulokset sitten tukevat tai eivät tue alkuperäistä teoriaa.
Väitteen todistamisvelvollisuus on yleisesti hyväksytty sääntö, paitsi tiedemaailmassa, niin myös arkielämässä. Vai haluatko uskoa väitteitäni "lintu on kala" tai "tänne kirjoittelun sijasta, sinun olisi parempi lahjoittaa omaisuutesi minulle".
Molempien väitteiden uskominen on sinänsä sallittua. Kuten aivan minkä tahansa muunkin väitteen uskominen:)
"Väitteen todistamisvelvollisuus on yleisesti hyväksytty sääntö, paitsi tiedemaailmassa, niin myös arkielämässä."
Tiedemaailmassa hypoteesin pitää olla myös testattavissa ennenkuin sille voidaan antaa jonkinlaista arvoa todellisuuden kuvaajana. Siksi todistusvelvollisuus on jonkin asian olemassaolon puolestapuhujalla. Oletuksena nimittäin on, että jotakin asiaa ei huomioida ennekuin sitä voidaan jotenkin testata. Esim. Jumalaa ei pidetä olevana vaan toimitaan siten kuin sitä ei olisi.
"Jos väittää, ettei Jumalaa ole, saa kyllä luvan todistaa oman väitteensä."
Tietysti, jos Jumala on määritelty siten, että sen olemattomuuden voi jotenkin todistaa. Lähtöoletuksena joudumme lähtemään siitä, että jotakin ei voi olettaa olevan olemassa.
Hypoteesi (oletus) -> testaus -> hypoteesi on voimassa tai ei ole.
Jumala ei ole olemassa -> Jumalasta ei ole ilmestynyt todisteita -> Oletus, että Jumala ei ole olemassa on voimassa.
"Vai mitä sanot väitteestäni: "kirahveja ei ole". Luulen, että sinäkin vaatisit minua todistamaan väitteeni, koska on yleisesti hyväksytty, että kirahveja jossain Afrikassa toki on:)."
Ei olemattomasta ole todisteita. En toki vaatisi sinua esittämään todisteita, mutta joutuisit kumoamaan antamani todisteet niistä kirahveista, jos haluaisit puolustaa väitettäsi.
vain siitä, mitä määreitä siihen jumalaan sisällytetään. Jos ne määreet ovat testattavissa, niin kyllä tiede voi ottaa siihen kantaa.
Jumalan olemassaolo tai olemattomuus riippuu vain sanan sisällöstä. Kyllä intiaanien toteemijumala on.
Siinähän se on puupaalussa kaikkien nähtävänä.
Vaikea tästä on mitään väittelyä saada. Jumalan olemiset tai olemattomuudet ovat määrittelykysymyksiä, kuten palstalla on usein todettukin.
Aivan arkielämän tasolla on tietenkin mielenkiintoista pohtia, milloin joku asia muuttuu yleisesti hyväksytyksi "totuudeksi" vai milloin asia kaipaa lisätodisteita. Minusta tuossa kirahvi- tai eskimoasiassa ei enää kannata ottaa todistustaakkaa itselleen. Kyllä ne sen verran selviä juttuja kuitenkin ovat, vaikka myönnän, etten ole ensimmäistäkään eskimoa tai kirahvia nähnyt. Tai no, vanilja-eskimon pakasteessa kyllä:).
Jos jumalaa ei määritä mitenkää, vaan antaa sille minkä tahansa arvon, niin kyllähän se silloin toki on olemassa. Näinhän uskovat tekevätkin ja jopa ristiriitaisesti. Jumala on hyvä ja armollinen, vaikka se tappaisi kasapäin ihmisiä.
Abstraktit käsitteet muodostavat kaikki samanlaisen ongelman: Jumalan sijalle voidaan laittaa sana "rakkaus" ja pohtia todistusvelvoitteita aivan samallalailla. En minä esim. rakkauden osalta tietäisi kenelle kuuluu todistustaakka, varsinkaan, jos sanaa ei ole sen tarkemmin määritelty:P
Edellisessä kirjoituksessani tarkoitin Jumalalla (J) sitä juutalaisuuden/kristinuskon/islamin jumalaa, kuten suomen kielessä on usein tapana.
Mutta Ukon ominaisuuksiin (sade, salamointi) tiede on jo ottanut kantaa.
Ateistin kirjoittamana tosin pidin jumalan kirjoittamista J:llä vain painovirhepaholaisena:).
Kyllähän väitteen, ettei eskimoita ole olemassa saa väännettyä helposti positiiviseksi väitteeksi. Sen kun sanoo, että eskimot ovat pelkkiä taruolentoja ja sepitettä. Siinä, eskimoiden olemassaolon kiistäminen positiivisena väitteenä.
Tieteessä pyritään totuuteen, joten totuus oletetaan olemassa olevaksi.
Se että tiede pyrkii totuuteen, ei tarkoita sitä että kaikki tieteen parissa olevat ihmiset pyrkisivät totuuteen. Tiede on nykyajan uskonto, joka antaa auktoriteettiaseman tiedemiehille. Siellä on kaikenlaista oman edun tavoittelijaa ja oman totuutensa julistajaa.
Kaiken voi uskoa tai olla uskomatta. Vaikka todisteita eskimoista olisi miten paljon, voi siihen väittää vastaan että ne ovat keksittyjä, tehtailtuja, manipuloituja, photoshopattuja, näyttelijöitä, tai että kyse ei ole eskimoista vaan ihmisistä.
Sama juttu kirahvien suhteen. Voi mennä eläintarhaan näkemään kirahvin, mutta voi kieltää sen olevan kirahvi. Kaiken voi kieltää. Amerikassa on ihmisiä jotka kieltävät jokaisen kouluampumisen, salamurhat, uutisoidut väkivallanteot, sillä he väittävät niiden olevan vain median manipuloimaa näyttelijöiden suoritusta. Sitten he etsivät todisteita vaikka hampaan kolosta siihen, että he olisivat oikeassa.
Osa ateisteista kieltää totuuden olevan olemassa. Sellaiselle ihmiselle ei voi tietenkään mitään todistaa, oli miten oli.
Rakastelin juuri. Seuraavaksi saunaan. Kylmässä on pari tölkkiä olutta ja lapset mummolassa.
Mansikat ovat muuten kypsiä.
Happamia ovat, sanoi ketura pihlajanmarjoista.
heh-heh-hee. olet suloinen....
Onko tuossa nyt mitään järkee? Tehdä nyt riitelymielellä aloituksia. Sehän on silkkaa häirintää. Se kyllä kertoo ihan jostain muusta, kuin elämänilosta ja hyvänolon tunteesta. Haluatko ärsyttämällä todistaa, että ateistit ovat tuhmia? Mihin sinä tämänkaltaisia hankkeita tarvitset? Ettekö te kristityt tiedä, että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan ihania, kun heitä kohtelee kunnioittavasti.
Ja tiedoksi yhteen asenteelliseen kyssäriisi. Joo, eilen särki sormia helvetisti. Onneksi ei särje usein. Sen pahempaa piinaa en pysty sulle omalta osaltani tarjoamaan. Stressiäkin olisi hyvä saada edes vähän.
Mä olen muuten ihmetellyt sitä uskonjutuissa useinkin mainittua piinaa. Siis mitä se oikein on? Onko se uskiksille jotenkin erityisen tuttu ilmiö?
lopusta sana SIUNAUSTA! (tarkoittaa samaa kuin SIITÄS SAITTE!)
alla on sulle vastaus...
Vittuilua ateismista ja vittuilua ateisteille. Lyhyt ja toimeton on valehtelijan päivä.
kaikkea ei pidä siunata.Jos ei siihen kehoitusta saa.
Minulta vain puuttu se liipotin, jota tarvitaan jumalaan uskomisessa. Huumorintaju on oikein mallissaan...
Olen Luterilainen ja
Minä vaan murjotan koko ajan :( Koskaan en ole tyytyväinen, minulla ei ole elämäniloa, enkä tunne hyvää oloa mistään :( :(
Kaikki on yhtä piinaa :( :( :(
Olen käynyt kirkollismenoissa piruuttaan.
En.
En syttynyt palamaan.
Kyllä siellä luterilaisissa sielunmenoissa, seurakuntalaiset olivat naamat ihan viturallaan.
Haudanvakavia ja itseinhoa huokuvassa tilassaan.
Synkkää ja vakavaa.
Vähän kauhistutti.
Uskontojutut aiheuttavat loputonta naurunremakkaa niin kuinka tässä naama mutrulla voisi olla.
12 vuotta sitten aloitettu ketju, jossa yritetään kettuilla ateisteille. Siis ei mitään uutta auringon alla, sama peli jatkuu edelleen eivätkä uskovaiset ole vieläkään voitolla.
Ei mitään uutta kreationistien valheissa ja vittuiluissa.
Olin ennen ateisti mutta sitten menin nauruherätykseen mukaan. Nyt vain hihittelen.
Naurujooga on kova juttu.
En ole uskovainen, mutta jotenkin aloin ajattelemaan demoneita, että onko niitä kuitenkin olemassa?
Sairaan näköistä se vaan on.