Mulla oli lapsuudessa yks tosi hyvä kaveri. Hän oli kaikinpuolin ns. kunnollinen - rehti, auttavainen, empaattinen ja hyvin oikeudenmukainen.
Lukion aikana hän alkoi seurustelemaan vakavammin erään tytön kanssa. Muistaakseni hän oli helluntalainen tai adventisti hmm.. No sanotaan, että jonkin sortin fundamentalisti.
Eräänä päivänä keskustelin kaverini kanssa ja hän ilmoitti aika tylysti, että hän ei voi enää "hengailla" kanssani, koska olen vääräuskoinen. Samalla hän myös kertoi minun joutuvan helvettiin, ellen "tee parannusta".
Siihen saakka suhtauduin eri uskovaisiin melkeinpä positiivisesti - minusta oli hyvä, että noudatetaan ns. hyviä arvoja yms. Tuo ylläoleva muutti kyllä suhtautumiseni täysin. Miten minusta tuli yhtäkkiä monien vuosien jälkeen hänelle "epähenkilö"? Minusta tuo nimenomaan sotii kaikkea eettisiä normeja vastaan - mieluummin olisin itse kyllä ateisti, jos uskominen vaatii tuollaista käytöstä... Miten niinkin hyvästä ihmisestä tuli noin ahdasmielinen?
Lukion aikana hän alkoi seurustelemaan vakavammin erään tytön kanssa. Muistaakseni hän oli helluntalainen tai adventisti hmm.. No sanotaan, että jonkin sortin fundamentalisti.
Eräänä päivänä keskustelin kaverini kanssa ja hän ilmoitti aika tylysti, että hän ei voi enää "hengailla" kanssani, koska olen vääräuskoinen. Samalla hän myös kertoi minun joutuvan helvettiin, ellen "tee parannusta".
Siihen saakka suhtauduin eri uskovaisiin melkeinpä positiivisesti - minusta oli hyvä, että noudatetaan ns. hyviä arvoja yms. Tuo ylläoleva muutti kyllä suhtautumiseni täysin. Miten minusta tuli yhtäkkiä monien vuosien jälkeen hänelle "epähenkilö"? Minusta tuo nimenomaan sotii kaikkea eettisiä normeja vastaan - mieluummin olisin itse kyllä ateisti, jos uskominen vaatii tuollaista käytöstä... Miten niinkin hyvästä ihmisestä tuli noin ahdasmielinen?
Vastaukset 8
Vanhimmat
on uskovaisista paljonkin. Tunsin koulussa adventistin ja olimme toisiimme hyvin ihastuneita. Hän ei sitä uskoaan mitenkään tuonut julki, mutta se ilmeni kuitenkin niin, että silloin aikoinaan adventistit vapautettiin lauantaisin koulutunneista. Eivät nuoret silloin mitään uskonasioita puhuneet.
Kunhan vietettiin aikaa yhdessä.
Uskovaisten "hyvistä arvoista" voin sanoa, että aika teeskentelyä se joskus on. Oma sisareni kiusasi ja uhkaili äitiäni vuosia, valehteli muista sukulaisista, mutta oli lopulta äidin kuoltua ihmeissään, kun minulla ei ollut hautajaisiin nimetä lempivirttä. Ei voinut tajuta sitä, että olin eronnut kirkosta.
Joidenkin tyyppien kyllä pitäisi tutkituttaa päänsä. Toinen sukulaiseni sanoi silmät kirkkaana, että kyllä hän uskoo Jumalan käyskennelleen Edenin puutarhassa. Kuten Raamatussa kerrotaan.
Hankala tyyppi joka käytti keräämiään tietoja kiristämiseen ja uhkaili paljastuksilla. Sovittiin muiden kanssa että siihen ei reakoida mitenkään, vaan ryhdytään tarvittaessa tiettyihin toimenpiteisiin. Oli oikein harras uskovainen joka aina tilaisuudentullen kertoi ilosanomastaan ja rukoili ennen ruokailua, vessassa.
kun julistavat sitä ihmisen ainaista pahuutta. Olen nimittäin jo pitkään ihmetellyt, kuinka he jaksavatkin uskoa niin vahvasti siihen ihmisen pahuuteen. Ilmeisesti kokemuksesta puhuvat. He eivät vain ole vaivautuneet ottamaan selvää siitä, millaisia muut ovat, vaan harrastelija-asiantuntijoina olettavat heidät itsensä kaltaisiksi.
Eräs herkkä ja sympaattinen sukulainen, josta yleensä kaikki pitivät, kääntyi helluntalaisuuteen. Hän alkoi painostaa muita ihmisiä ja pelotteli helvetillä.
Eräälle pariskunnalle syntyi vammainen lapsi. Vammasta aiheutui paljon murhetta perheelle ja etenkin lapselle itselleen. Ennen niin myötätuntoinen ihminen sanoi perheelle, että lapsen vammaisuus oli jumalan rangaistus vanhempien avoliitosta. Eukolla itsellään meni kai hyvin, olihan hän saanut vuosien hässimisen naapurin ukon kanssa anteeksi, ja oli nyt synnitön.
Ennen eukolla oli aika huono itsetunto, mikä oli tietysti epämukavaa. Usko jumalan erityissuosikkina oloon muutti tilanteen, ja kompensaatio oli kyllä melkoinen. Uudestisyntynyt mahtava ja kaikkitietävä helluntalainen ei ollut enää kaikkien pitämä myötätuntoinen ja rakastava ihminen.
Kiitä onneasi että sinulla oli kyseessä vain kaveri, minun omat vanhempani olivat hellareita.
Ja he kohtelivat minua aika lailla samoin kuin tuo entinen kaverisi sinua, kaikenlainen uhkailu, kiristys ja painostus jatkui toistakymmentä vuotta, kunnes pääsin vihdoin opiskeluvaiheessa häipymään kotoa. Äitini uskoi täysin tosissaan, että maapallo on vain 6000 vuotta vanha ja että ihmiset ja dinot elivät samaan aikaan, mutta dinot kuolivat sitten vedenpaisumuksessa. Ja aivan erityisesti äitini raivosi evoluutiota ja tiedemiesten kansainvälistä saatanallista salaliittoa vastaan kaikissa mahdollisissa tilanteissa ja minullekin tyrkytettiin väkisin lukemiseksi niitä Pekka Reinikaisen järjettömiä sontateoksia, hyhhyi.
Siinä oli alkukantainen taikausko vastaan terve järki ja joskus on terveen järjen vain väistyttävä, sillä fundis-hihhuleiden kanssa on mahdotonta yrittää keskustella järjellisellä tasolla. Järkiperusteet kun eivät toimi sellaisiin ihmisiin, jotka eivät piittaa järjellisistä perusteista! Saavat ihan vapaasi velloa omassa sonnassaan, kunhan eivät yritä tyrkyttää sairaita taikauskojaan minulle.
Mahtaako näillä fundamisteilla olla joku sääntö, että aikaisempi elämä tulee jotenkin kieltää? tms. Joutuvatko he tullakseen hyväksytyksi "seurakuntaansa" tekemään valinnan, kenen joukoissa seisot :)
Poikkeus tietysti vahvistaa säännön. Mulla oli työkaverina todella fundamentalisti, mutta hänellä oli paljon fiksumpi tapa määritellä tapansa. Esim. minä sain olla juuri sellainen kuin olin, mutta jos kuuluisin hänen "joukkoonsa", minun tulisi elää heidän järjestönsä sääntöjen mukaisesti. Meillä ei ollut mitään vaikeuksia elää sulassa sovussa, eikä mitkään keskusteluaiheet olleet tabuja.
En tunne ketään kiihkomielisessä uskossa olevaa niin hyvin, että ymmärtäisin uskonnollisen ryhmän kaikkia vaikutuksia. Eniten minua on aina ihmetyttänyt, mikä saa uskoon tulleen ihmisen asettumaan uskonsa kanssa toisten yläpuolella ja olemaan niin koppava ja tuomitseva.
Evlutitkin kokevat uskoon tulemisia, mutta heidän käytöksessään en ole havainnut mitään dramaattisia, ainakaan kielteisiä, muutoksia entiseen verrattuna. Ehkä se uskoon tulo on heidän kohdallaan sellaista hidasta kypsymistä.
Kannattaa ottaa laajempi aineisto vertailupohjaksi ja luoda oma kantansa sen jälkeen. Eihän suomalaisistakaan joku ulkomaalainen saa oikeaa kuvaa, jos hän tarkkailee vain yhtä kansalaista.
Kun ihminen tulee uskoon, niin hänen arvomaailmansa voi kokea niin suuren mullistuksen, että tulee tehneeksi helposti jopa tyhmyyksiä. Ei niitä vanhoja kaverisuhteita aina kannattaisi katkaista, jos se kaveruus ei estä siinä uskossaan edistymistä esim. alkoholi yms.
Itselläni on ollut hyviä kaverisuhteita henkilöihin, jotka edustavat täysin erilaisia arvomaailmoja, eli eivät varmasti usko samoin kuin minä itse, mutta silti pystymme ihan vakavistakin asioista luottamuksella puhumaan.
Hedelmistään se puukin tunnetaan.