Keskustelin eilen vaimoni kanssa siitä, miten edelleen jotkut(ohikulkija mm.) jaksavat ihailla kommunismia, kun sen toiminta käytännössä päättyi suureen katastrofiin N-liitossa ja sen nujertamissa satelliittivaltioissa.
Ihminen on niin itsekäs olio, etteivät nuo sinänsä kauniit ideat yhteisestä omistamisesta ja kaiken hyvän keskenään jakamisesta voi ikinä toteutua nykyihmisen aikana.
Muistan, kuinka entinen luokkatoverini kertoi ollessaan kirjeenvaihtajana Moskovassa, että jo vuosia ennen kuin N-liiton hajoaminen edes antoi mitään merkkejä tulevasta, N-liiton sisälle oli muodostunut selvä luokkajako.
Noin 20% puolueen hierarkian luotetuimmista jäsenistä muodosti ns. nomenklatuuran, joilla oli aivan erilaiset elinolot kuin tavallisella kansalla.
Nämä etuoikeutetut omistivat yksin suuret asuntonsa(tavallinen kansa jakoi asunnon usean perheen kesken, niin että keittö ja kylpyhuone oli yhteinen), heillä oli datshat maaseudulla, siis kesäasunnot, heillä oli omat virka-autot käytössään, heillä oli lupa matkustaa ulkomaille ja heillä oli ostosoikeus länsimaalaisissa liikkeissä, mm.Moskovan Stockmannissa.
Kaikesta tuollaisesta tavalliset työtätekevät saattoivat vain haaveilla.
Entä vielä kommunismissa elävät valtiot?
Millaisen kuvan elämän tarjoamista etuoikeuksista ne tarjoavat?
Kuinka moni haluaisi vaihtaa elinolonsa esim.kuubalaisten, pohjois-korealaisten,kiinalaisten tai edes valkovenäläisten olosuhteisiin?
Eikö nyt uudella vuosituhannella olisi aika haudata menneet kuvitelmat?
Myönnetään pois: Aivan kuten kristinuskon toteutuminen sataprosenttisesti meidän vajavaisten ihmisten keskuudessa on valitettavasti mahdoton unelma, samoin kommunismi koki käytännön elämässä täydellisen romahduksen sen varsinaisessa emämaassa, Neuvostoliitossa.
Ei olisi mikään häpeä todeta erehdyksensä ja kohdistaa tarmonsa johonkin toteuttamiskelpoisempaan aatteeseen kuin häpeällisen petollisuutensa osoittaneeseen kommunismiin.
Yksityisomistukseen perustuvassa demokratiassakin on aivan riittävästi työtä, jotta edes siinä systeemissä elävillä olisi työtä ja tasa-arvoa!
Ihminen on niin itsekäs olio, etteivät nuo sinänsä kauniit ideat yhteisestä omistamisesta ja kaiken hyvän keskenään jakamisesta voi ikinä toteutua nykyihmisen aikana.
Muistan, kuinka entinen luokkatoverini kertoi ollessaan kirjeenvaihtajana Moskovassa, että jo vuosia ennen kuin N-liiton hajoaminen edes antoi mitään merkkejä tulevasta, N-liiton sisälle oli muodostunut selvä luokkajako.
Noin 20% puolueen hierarkian luotetuimmista jäsenistä muodosti ns. nomenklatuuran, joilla oli aivan erilaiset elinolot kuin tavallisella kansalla.
Nämä etuoikeutetut omistivat yksin suuret asuntonsa(tavallinen kansa jakoi asunnon usean perheen kesken, niin että keittö ja kylpyhuone oli yhteinen), heillä oli datshat maaseudulla, siis kesäasunnot, heillä oli omat virka-autot käytössään, heillä oli lupa matkustaa ulkomaille ja heillä oli ostosoikeus länsimaalaisissa liikkeissä, mm.Moskovan Stockmannissa.
Kaikesta tuollaisesta tavalliset työtätekevät saattoivat vain haaveilla.
Entä vielä kommunismissa elävät valtiot?
Millaisen kuvan elämän tarjoamista etuoikeuksista ne tarjoavat?
Kuinka moni haluaisi vaihtaa elinolonsa esim.kuubalaisten, pohjois-korealaisten,kiinalaisten tai edes valkovenäläisten olosuhteisiin?
Eikö nyt uudella vuosituhannella olisi aika haudata menneet kuvitelmat?
Myönnetään pois: Aivan kuten kristinuskon toteutuminen sataprosenttisesti meidän vajavaisten ihmisten keskuudessa on valitettavasti mahdoton unelma, samoin kommunismi koki käytännön elämässä täydellisen romahduksen sen varsinaisessa emämaassa, Neuvostoliitossa.
Ei olisi mikään häpeä todeta erehdyksensä ja kohdistaa tarmonsa johonkin toteuttamiskelpoisempaan aatteeseen kuin häpeällisen petollisuutensa osoittaneeseen kommunismiin.
Yksityisomistukseen perustuvassa demokratiassakin on aivan riittävästi työtä, jotta edes siinä systeemissä elävillä olisi työtä ja tasa-arvoa!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kommunismin ihailu tuntuu olevan voimakkainta siellä, missä kommunismia ei ole käytännössä koettu.
Nuorillekin se tuntuu olevan jonkinlainen muotiaate, josta harva kuitenkaan mitään ymmärtää.
Kommunismin todelliseen luonteeseen ja seurauksiin voi tutustua vaikkapa lukemalla teoksen Kommunismin musta kirja : ISBN 951-0-25073-2, WSOY 2000
kirjasta
"Jättäkäämme historiallinen amnesia sikseen ja soveltakaamme nyt Black Bookin ja sen arvostelijoiden metodologiaa koko tarinaan eikä pelkästään sen ideologisesti hyväksyttävään puoliskoon. Vedämme siis sen johtopäätöksen, että demokraattis-kapitalistinen "koe" Intiassa vuodesta 1947 eteenpäin on aiheuttanut enemmän kuolemia kuin kommunismin "valtava, täysin epäonnistunut... koe" koko muussa maailmassa yhteensä koko historiansa aikana vuodesta 1917 eteenpäin. Demokraattinen kapitalismi on aiheuttanut yli sata miljoonaa kuolemaa vuoteen 1979 mennessä ja kymmeniä miljoonia siitä eteenpäin – yksin Intiassa.
"Demokraattis-kapitalistisen kokeen" vastaisesta "syytelistasta" tulee entistä vakavampi, kun tarkastelemme sen vaikutuksia kommunismin romahduksen jälkeen: miljoonia ruumiita Venäjällä (mainitakseni yhden tapauksen) sen jälkeen, kun maa ryhtyi noudattamaan Maailmanpankin talousneuvoja, jotka ovat palauttamassa sitä I maailmansotaa edeltäneelle taloudellisen kehityksen tasolle. Mutta "omelettia ei voi tehdä rikkomatta munia", kuten Stalin olisi sanonut. Syytelistasta tulee vieläkin vakavampi, jos tarkastelemme alueita, jotka ovat pysyneet länsimaiden valtapiirissä. Tällöin paljastuu todella "valtava" luettelo ruumiista ja "ehdottoman turhasta, järjettömästä ja käsittämättömästä kärsimyksestä" (Ryan). Syytteet voimistuvat entisestään, kun otamme huomioon maat, jotka länsimaat ja niiden vasallit ovat suorilla hyökkäyksillään tuhonneet samoina vuosina. Tätä historiaa on turha kerrata tässä. Se tosin tuntuu olevan yhtä tuntematon kunniallisen keskustelun piirissä kommunismin rikokset muka olivat ennen Black Bookin ilmestymistä."
http://www.rauhanpuolustajat.fi/chomsky/artikkelit/millennial_visions.html
kommunismia ei ole ollut koskaan eikä missään.
Myöntäisit pois, että et vajavaisena -vaikkakin koko ihmiskunnan ja sen vuoksi myös ohikulkijaparan tilasta hyvin, hyvin huolestuneena yksilönä - tiedä asiasta mitään. Koska ongelmani vaivaa myös vaimoasi, niin käykääpä lainaamassa seurava kirja.
Vihje "kommunismista" kiinnostuneille
Kirjoittanut: ohikulkija, 3.5.2003 klo 19.49
jos olet kiinnostunut lukemisesta niin luulisin sinun nauttivan tästä : Francis Wheen, Karl Marx. Otava Keuruu 2000. Riemastuttava elämäkerta, löytyy kirjastoista. Kertoo ennen kaikkea IHMISESTÄ Karl Marx - niistä hänen elämänsä puolista ja vaiheista, joista juuri kukaan ei ennen tämän kirjan julkaisemista tiennyt paljon mitään. Mutta kirja kertoo samalla taitavasti myös Marxin ajatusten kehittymisestä (Wheen on ilmiselvästi perehtynyt myös tähän)
Tekijästä: Kirjailija, radiotoimittaja ja journalisti oli tällä elämäkerralaan ehdolla Britanian arvokkaimman tietokirjapalkinnon Samuel Johnson Prize 2000 sekä W H Smith Litteraru Awardin saajaksi
Miksi näkisin niin suurta vaivaa epäonnistuneeseen aatteeseen perehtymiseen, kun aika ei tahdo riittää edes oman kulttuuripohjamme perusteoksen, Raamatun lukemiseen, joka sentään on lähes jokaisen maailman kuuluisimman kirjailijan, myös venäläisten klassikoiden ainoalaatuiseksi tunnustama viisauden lähde.
Oletko, ohikulkija, jaksanut tutustua Kirjojen Kirjaan ?
Alkuperäisestä tekijästä minulla on melko hatarat tiedot :) , mutta kirjan sisällön arvoa ei kai kukaan voi kiistää.
jota väitettiin myös kommunistiksi - kertoi aikaisemmin, että hän luki joskus nuorena Raamatun alusta loppuun 3-4 kertaa peräkkäin. Itse olen lukenut sen vain kertaalleen.
Mutta koville se otti siksi, että nuo seemiläisten kansantarinat kertoivat jatkuvasta raa´asta tappamisesta ja kaikkinaista väkivallasta. Vieläkin tulee elävästi mieleeni puistattava tarina Arbrahamista, joka oli valmis tappamaan oman poikansa.
Mitä kirjastasi löytyviin viisauksiin tulee, niin Dostojevski nautti kyllä aina silloin tällöin joko uhkapeleistä tai jumalallisista julistuksista, mutta ei hän yksinään ole sen enempää "lähes jokainen" maailman eikä edes venäläinenkään klassikko.
Kun tämä sananjulistus täällä netissä vie sinulta paljon aikaa eikä käännytä ketään, niin jättämällä muutaman viestin väliin voisit aivan vaivattomasti käydä kirjastossa. Siitä Wheenin teoksesta voisit sen jälkeen lukea Marxin tunnetuimman lausuman uskonnosta ajanmukaisena käännöksenä. Kun Wheen tämän lisäksi selvittää ajatuksen taustan ja painottaa sitä, että Marx ymmärtää myös uskonnollisten tarpeiden välttämättömyyden - sinun mielesi olisi ollut varmaan paljon huojentuneempi, jos olisit lukenut sen Wheeniltä etkä tästä:
"Uskonnollinen kurjuus on yhtäältä todellisen kurjuuden ilmaus ja toisaalta vastalause tätä todellista kurjuutta kohtaan, Uskonto on ahdistetun luontokappaleen huokaus, sydämettömän maailman sydän aivan kuten se on hengettömien olosuhteiden henki. Se on kansan oopiumia"
(K M Hegelin oikeusfilosofian kritiikki 1843-44)
nimimerkki, jota väitettiin myös kommunistiksi - kertoi aikaisemmin, että hän luki joskus nuorena Raamatun alusta loppuun 3-4 kertaa peräkkäin. Itse olen lukenut sen vain kertaalleen.
Mutta koville se otti siksi, että nuo seemiläisten kansantarinat kertoivat jatkuvasta raa´asta tappamisesta ja kaikkinaista väkivallasta. Vieläkin tulee elävästi mieleeni puistattava tarina Arbrahamista, joka oli valmis tappamaan oman poikansa.
Mitä kirjastasi löytyviin viisauksiin tulee, niin Dostojevski nautti kyllä aina silloin tällöin joko uhkapeleistä tai jumalallisista julistuksista, mutta ei hän yksinään ole sen enempää "lähes jokainen" maailman eikä edes venäläinenkään klassikko.
Kun tämä sananjulistus täällä netissä vie sinulta paljon aikaa eikä käännytä ketään, niin jättämällä muutaman viestin väliin voisit aivan vaivattomasti käydä kirjastossa. Siitä Wheenin teoksesta voisit sen jälkeen lukea Marxin tunnetuimman lausuman uskonnosta ajanmukaisena käännöksenä. Kun Wheen tämän lisäksi selvittää ajatuksen taustan ja painottaa sitä, että Marx ymmärtää myös uskonnollisten tarpeiden välttämättömyyden - sinun mielesi olisi ollut varmaan paljon huojentuneempi, jos olisit lukenut sen Wheeniltä etkä tästä: "Uskonnollinen kurjuus on yhtäältä todellisen kurjuuden ilmaus ja toisaalta vastalause tätä todellista kurjuutta kohtaan, Uskonto on ahdistetun luontokappaleen huokaus, sydämettömän maailman sydän aivan kuten se on hengettömien olosuhteiden henki. Se on kansan oopiumia" (K M Hegelin oikeusfilosofian kritiikki 1843-44)
Eipä koskaan tiedä, mitä se hyödyttäisi ihmistä, sinuakin, että hän muuten tietäisi lähes kaiken, mutta ei tuntisi sitä teosta, joka estäisi sielua vahingoittumasta.
On kuitenkin hienoa, että olet lukenut Raamatun kertaalleen läpi.
Minä tunnustan hyppineeni yli Vanhan Testamentin määrättyjen kohtien, jotka olivat lähes pelkästään lakien selvitystä israelilaisille tms.
Totta kai myös VT:n sotaisat kuvaukset alkavat puistattaa, mutta mainitsepa jokin muu eepos, jossa ei lähes piehtaroida väkivallan kuvailuilla; jopa oma Kalevalammekin on lähes yhtämittaista taisteluun lähtemistä, siellä oloa tai sen suunnittelua.
Vaikka VT:n tunteminen ainakin pääkohdiltaan kuuluu länsimaisen ihmisen yleissivistykseen, on kuitenkin muistettava, että se on ennemminkin juutalaisten historiikkia ja Mooseksen lain opetusta, eikä siis muodosta kristityn elämälle taakkaa kannettavaksi.
Uuden Testamentin tuntemus sitävastoin selvittää sen olennaisen eron, mikä on juutalaisuskonnon ja kristinuskon välillä: VT:n lakihenkisyys ja koston periaatteen hyväksyntä jää juutalaisten asiaksi, UT:n armon, anteeksiannon ja rakkauden sanoma syrjäyttää lain vaatimukset kristittyjen kohdalla, vain uskomalla.
Jos pahastuit Aabrahamin koetuksesta, et ole suinkaan ainoa, minäkin pidin sitä kohtuuttomana vaatimuksena, kunnes tajusin sen olevan allegoria
siitä, mihin uhraukseen Jumala suostuu Kristuksen antautuessa uhriksi meidän puolestamme.
Dostojevski ei suinkaan ole ainoa venäläisistä klassikoista, joka on ammentanut viisautta Raamatun sisällöstä; olethan kuullut esimerkiksi tolstoilaisuudesta?
Tunnen kyllä entuudestaan Marxin väheksyvän toteamuksen uskonnon vaikutuksesta ihmisiin, mutta hänhän puhui oman asiansa puolesta todetessaan, että uskonto on ooppiumia kansalle.
Hän ei kaiketi aavistanut, että laatiessaan pääperiaatteet kommunismin toteuttamiseksi hän itse oli synnyttämässä idearakennelman, joka yhtäläisesti tulisi olemaan "ooppiumia kansalle"!
Ihminen, joka ei tunnusta jotain uskontoa elämänsä perustaksi, hakee AINA elämänsä pohjan jostain filosofiasta.
Jopa ateismi on vain Jumalaan uskomisen vastauskonto, sillä meihin ihmisiin on ilmeisesti geeniperimänä istutettu synnynnäinen tarve uskoa johonkin meitä suurempaan.
Lopullinen ratkaisukysymys onkin mielestäni se, että jos ajatus ihmisestä ikuisuusolentona pitää paikkansa, mikä teoria,filosofia tai uskonto lupaa ihmiselle tämän ikuisuuden lahjaksi pelkästään uskomisen kautta?
Itse en ole löytänyt tähän kysymykseen parempaa vastausta kuin minkä Uuden Testamentin keskeinen sanoma(Joh.3:16) voi tarjota.
Siinähän ei ihmiseltä vaadita mitään erityistä, ei edes minimirajaa ÄO:lle, vaan kaikki tarjotaan lahjaksi, koska maksu on jo maksettu n.2000 v.sitten.
Siis: Vastaus ihmisen ikuiseen arvoitukseen "Mitä jos..." on löydettävissä, mikäli ihminen itse haluaa.
Siihen arvoitukseen ei edes Marx, juutalaisuuteen kuuluvasta älykkyydestään huolimatta kykene antamaan parempaa vastausta kuin mitä annettiin meille jo ajanlaskumme alussa.
kenties häveliäisyyssyistä. Tämä aivan ikiomaan venäläiseen jeesusteluunsa syventynyt kreivi, kun ei elämänsä loppuessa päästänyt luokseen edes kovin MAALLISEN IHTOHIMOISESTI rakastamaansa vaimoaan saati sitten lapsiaan ( kts Henri Troyat Tolstoi)
Kalevala sinun kannattaisi lukea edes kertaalleen läpi. Pääosa SUOMEN SUVUN - tai heimon tarinoissa kun on iänikuisella tietäjällä (eli ihmissuvun tietoisuutta edustavalla "Väiskillä") ja taitajalla (eli saman porukan käden taitoja edustavalla Seppo I:llä tai Sepeteuksella)
Mitä Marxiin ja Engelsiin tulee, niin kumpikaan ei vähimmässäkään määrin väheksynyt uskonnon merkitystä - vaan päinvastoin korosti sitä (mikä olisi selvinnyt kyllä siitä lainauksestani, jos olisit lukenut ja ymmärtänyt sen)
>Lopullinen ratkaisukysymys onkin mielestäni se, että jos ajatus ihmisestä ikuisuusolentona pitää paikkansa, mikä teoria,filosofia tai uskonto lupaa ihmiselle tämän ikuisuuden lahjaksi pelkästään uskomisen kautta?
Lukuisia uskontoja lukuunottamatta ei mikään- onneksemme lupaa mitään tämänkaltaista.
Hauskaa internet- uskoa toivottaen
Käsitin välillä, että olit kiistämässä uskonnon vaikutuksen maailman klassikkokirjailijoihin, mutta on mukavaa, että nyt myönnät jopa ihailemiesi Marxin ja Engelsin korostaneen sitä.
Tolstoin loppuaikojen omituinen käytös ei ole mielestäni tässä asiassa mitenkään relevantti kohta, kun noita loppuaikoinaan seonneita on kirjallisuushistoriassa lukuisa joukko, meidän A.Kivi yhtenä joukosta.
Tektisi loppuosan kannanotto ihmetytti todetessasi, että "onneksi" meille ei muissa filosofioissa luvata ikuisuutta.
Miksi ikuista elämää ei voisi pitää onnena?
kaiken aikaa toistemme ohitse. En puhunut Marxin ja Engelsin "suuulla" kirjallisuudesta vaan uskonnon osuudesta ihmisten elämässä.
Kivi ei tullut uskoon vaan hulluksi - Tolstoi taas saarnasi koko ikänsä omaa omituista oppiaan, mutta tiesi itsekin ettei elänyt sen mukaan. Kun uskonnolliset vaikutteet viedään suoraan kaunokirjallisuuteen, niin tulos on aina kehno (esim. Dostojevskin muuten hienoisssa romaaneissa on useita tällaisia tyylirikkoja tai "floppeja") Ja päinvastoin: Raamattu on hienoa kirjallisuutta vain häviävän pieneltä osaltaan - mieleeni muistuu lähinnnä Korkea Veisu.
Lopuksi siitä ikuisuudesta. Kyllä lukuisat muutkin "filosofiat" äärettömyydestä ja ikuisuudesta puhuvat, mutta toisin kuin sinä ne ymmärrät. Näin asian ilmaisee Engels:
"Meillä on varmuus siitä, että materia pysyy kaikissa vaihteluissaan ikuisesti samana, että mikään sen määreistä ei voi milloinkaan kadota ja että tästä syystä sen täytyy samalla rautaisella välttämättömyydellä, jolla se joskus tulee tuhoamaan Maassa korkeimman kukkansa, ajattelevan hengen, synnyttää jossain muualla ja muuna aikana se jälleen." (F E Luonnon dialektiikka s 47)
Immanuel Wallerstein on hätkähdyttävällä tavalla verrannut toisiinsa Neuvostoliitossa de facto toteutettua reaalisosialismia ja markkinatalousjärjestelmää. Hänen johtopäätöksensä on häkellyttävä: Neuvostoliitto oli tosiasiassa taloushistorian toistaiseksi kapitalistisin valtio. (Narkissos-esseet)
http://personal.inet.fi/tiede/seppo.oikkonen/
Niinpä!
Oliko N-liiton edustama järjestelmä siis kommunistista kapitalismia vai kapitalistista kommunismia?
Summa summarum: Kommunismin soveltaminen käytäntöön aiheuttaa joko käsitteiden sekaannuksen tai lähes vankilamaisen "työläisten paratiisin", josta on viisainta olla yrittämättä pakoon.
Miksi kukaan enää haluaisi pitää siitä kiinni?
pojat:
Wittengstein askartelee samassa käsitteiden soveltamisen maailmassa kuin työläisten paratiisia perustava G.oldman - ja muut ikuiseen autuutukseen pakenevat profeetat
>Kommunismin soveltaminen käytäntöön aiheuttaa joko käsitteiden sekaannuksen tai lähes vankilamaisen "työläisten paratiisin", josta on viisainta olla yrittämättä pakoon.
kuvaamasi, rikas eliitti, jolla erilaiset elinolot kuin kansalla, etuoikeutetut suurissa asunnoissaan, mitä eroa kapitalistisiin maihin? Aivan samat asiat tapaa vaikkapa USA:sta, Etelä-Amerikan maista löytyy aivan vastaavaa, köyhyyttä kenties enemmän kuin kommunismissa, koulutuksen ja lukutaidon puutetta, terveyspalvelut tavoittamattomissa, paitsi tietysti sillä eliitillä. Kaikkea sitä, mistä tavalliset työtätekevät voivat vain haaveilla...Se olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka huonosti Kuuballa menisi, jos USA poistaisi talouspakotteet ja kauppasaartomsa maalta.