Kannattaako usko ?
Pieni Anna tyttönen on sohvan ja seinän välissä nalle Mökön kanssa, he ovat piilossa, isä on taas kipee, se huutaa, Anna ei tykkää kun isä huutaa.
Anna pelkää, että isä lyö taas äitiä.. Isä sai tänään rahaa ja osti lääkettä, se on pulloissa.. sillo isä aina huutaa ja on pelottava,
Anna aina itkee ja rukoilee, että isä tulisi uskovaiseksi ja parantuisi. Isä sanoo, ettei hän tarvi mitään Jumalaa, että hän on rehellinen kunnon ihminen. Anna ei ymmärrä, miksi isä aina kiroilee, vaikka äiti on sanonut ettei saa, mutta isä ei koskaan tottele. Annalla on hyvin kurja olla, onneksi vauva nukkuu.
Äitikin itkee, Anna kuulee kolinaa, joku kai kaatui, isä huutaa liian kovaa, uhkaa tappaa äidin, sanoo äitiä huoraksi, anna ihmettelee mitä se tarkoittaa ja taas isä kiroilee.
Vauva heräsi, Anna pelkää, ei kai isä taas ravistele vauvaa, ei kai vauvaa taas satu. Anna pelkää, että isä satuttaa Mikkoa. Isä aina sanoo, että hän on oman elämänsä herra, ettei hän tarvi mitään Jumalaa. Anna on monta kertaa, kertonut isälle, että kaikki ihmiset varmasti tarvii Jumalaa, mutta isä on tuhma eikä usko.
Isä Pekka on pahalla päällä, töistä tuli potkut ja kusipäinen pomo vetivälistä osan urakan palkasta, ja vaimo senkun nalkuttaa. Olenhan minä mies, jos otan, se on minun oma asiani, jos vaimo vielä nalkuttaa, heitän hänet seinään, ajattelee Pekka ja aukaisee pullon ja kaataa kaiken nauraen pirullisesti kurkkuunsa ja heittää pullon päin seinää.
Pekka kuulee vauvan itkua, se ottaa päähän, missä vaimo on, hoitaisi kakaransa, jo ottaa päähän.
Pekka nousee ja meinaa kaatua, mutta saa kädellään kiinni pyöreästä pöydästä joka kaatuu ja kaksi täyttä pulloa menee rikki. Pekka iskee nyrkillä keittiön ohuen oven rikki.
Pekka on raivon vallassa, ottaa yhden rikkinäisen pullon käteensä ja menee lasten huonetta kohti.
Vaimo tulee vastaan, taas se on porannut, miksi sen naamasta valuu verta. Mikko tönää vaimon syrjään, vaimo kaatuu maahan.
Mikko aukaisee lasten huoneen oven ja vauva itkee kovalla äänellä.
Sillä välin pieni Anna, on tullut sohvan takaa ja ohittanut maassa makaavan veren peittämän äidin.
Annaa pelottaa, mutta Anna on suuttunut, ei saa tehdä pahaa Mikolle, se on vasta vauva.
Isä Pekka näkee pienen Anna, joka tulee makuuhuoneeseen ja menee seisomaan vauvan sänkyn eteen. Isä Pekka pitää kiinni toisella kädellään seinästä ja toisessa kädessä on rikkinäinen koskenkorva pullo.
Taas hän näkee näkyjä, joku sarvipää kurkkii vauvan takana.
Pekka isän pää on ihan sekaisin, hän on raivoissaan, kun vaimo ei pidä huolta lapsista, mokoma saamaton huora, että hän menikin sellaisen ottamaan. Vaimon vanhemmat olivat uskovia ja sekin nyt suututtaa, mokomat uskovat, ovat pilanneet hänen koko elämänsä. Hän näkee miten vauva tuijottaa häntä, miten se kyylää häntä ja ojentaa kouristelevia käsiä häntä kohti, mutta hän...
Tässä kohdin iski sensuuri ja vaimensi tarinan karmeimmat kohdat pois.
Naapurit soittivat poliisit ja he veivät Pekan pois. Ambulanssi vei vaimon ja pienen Annan ja Mikon sairaalaan.
Sairaalassa sairaanhoitaja Katri kiitti Jumalaa, että pieni Anna koki ihmeellisen pelastuksen ja jäi henkiin, vaikka monta leikkausta piti tehdä.
Vauva Mikko on teholla, mutta pääsee taivaaseen, jos hänen aikansa on mennä. Mutta äiti,
entinen uskova, joka otti uskomattoman miehen, on niin pahasti ruhjottu ja puukotettu, ettei taida ole toivoa.
Myöhemmin Anna pääsee uskovaan perheeseen ottolapseksi, perheeseen missä ei käytetä alkoholia, eikä eletä jumalattomasti. Anna toivoo, että kumpa isä tulisi vankilassa uskoon, ettei isän tarvisi kuolla viinaan.
Isä toivoo vankilassa, ettei hänen koskaan tarvisi olla viinan orja ja alkoholisti, hän ymmärtää että se on pilannut hänen elämänsä, mutta hän ei itse pysty vastustamaan synnin houkutuksia, ei pystynyt, ei vaikka kuinka yritti. Nyt hän toivoo, että kumpa Jumala häntä syntistä armahtaisi, kumpa Jumala hänet pelastaisi.
Pieni Anna tyttönen on sohvan ja seinän välissä nalle Mökön kanssa, he ovat piilossa, isä on taas kipee, se huutaa, Anna ei tykkää kun isä huutaa.
Anna pelkää, että isä lyö taas äitiä.. Isä sai tänään rahaa ja osti lääkettä, se on pulloissa.. sillo isä aina huutaa ja on pelottava,
Anna aina itkee ja rukoilee, että isä tulisi uskovaiseksi ja parantuisi. Isä sanoo, ettei hän tarvi mitään Jumalaa, että hän on rehellinen kunnon ihminen. Anna ei ymmärrä, miksi isä aina kiroilee, vaikka äiti on sanonut ettei saa, mutta isä ei koskaan tottele. Annalla on hyvin kurja olla, onneksi vauva nukkuu.
Äitikin itkee, Anna kuulee kolinaa, joku kai kaatui, isä huutaa liian kovaa, uhkaa tappaa äidin, sanoo äitiä huoraksi, anna ihmettelee mitä se tarkoittaa ja taas isä kiroilee.
Vauva heräsi, Anna pelkää, ei kai isä taas ravistele vauvaa, ei kai vauvaa taas satu. Anna pelkää, että isä satuttaa Mikkoa. Isä aina sanoo, että hän on oman elämänsä herra, ettei hän tarvi mitään Jumalaa. Anna on monta kertaa, kertonut isälle, että kaikki ihmiset varmasti tarvii Jumalaa, mutta isä on tuhma eikä usko.
Isä Pekka on pahalla päällä, töistä tuli potkut ja kusipäinen pomo vetivälistä osan urakan palkasta, ja vaimo senkun nalkuttaa. Olenhan minä mies, jos otan, se on minun oma asiani, jos vaimo vielä nalkuttaa, heitän hänet seinään, ajattelee Pekka ja aukaisee pullon ja kaataa kaiken nauraen pirullisesti kurkkuunsa ja heittää pullon päin seinää.
Pekka kuulee vauvan itkua, se ottaa päähän, missä vaimo on, hoitaisi kakaransa, jo ottaa päähän.
Pekka nousee ja meinaa kaatua, mutta saa kädellään kiinni pyöreästä pöydästä joka kaatuu ja kaksi täyttä pulloa menee rikki. Pekka iskee nyrkillä keittiön ohuen oven rikki.
Pekka on raivon vallassa, ottaa yhden rikkinäisen pullon käteensä ja menee lasten huonetta kohti.
Vaimo tulee vastaan, taas se on porannut, miksi sen naamasta valuu verta. Mikko tönää vaimon syrjään, vaimo kaatuu maahan.
Mikko aukaisee lasten huoneen oven ja vauva itkee kovalla äänellä.
Sillä välin pieni Anna, on tullut sohvan takaa ja ohittanut maassa makaavan veren peittämän äidin.
Annaa pelottaa, mutta Anna on suuttunut, ei saa tehdä pahaa Mikolle, se on vasta vauva.
Isä Pekka näkee pienen Anna, joka tulee makuuhuoneeseen ja menee seisomaan vauvan sänkyn eteen. Isä Pekka pitää kiinni toisella kädellään seinästä ja toisessa kädessä on rikkinäinen koskenkorva pullo.
Taas hän näkee näkyjä, joku sarvipää kurkkii vauvan takana.
Pekka isän pää on ihan sekaisin, hän on raivoissaan, kun vaimo ei pidä huolta lapsista, mokoma saamaton huora, että hän menikin sellaisen ottamaan. Vaimon vanhemmat olivat uskovia ja sekin nyt suututtaa, mokomat uskovat, ovat pilanneet hänen koko elämänsä. Hän näkee miten vauva tuijottaa häntä, miten se kyylää häntä ja ojentaa kouristelevia käsiä häntä kohti, mutta hän...
Tässä kohdin iski sensuuri ja vaimensi tarinan karmeimmat kohdat pois.
Naapurit soittivat poliisit ja he veivät Pekan pois. Ambulanssi vei vaimon ja pienen Annan ja Mikon sairaalaan.
Sairaalassa sairaanhoitaja Katri kiitti Jumalaa, että pieni Anna koki ihmeellisen pelastuksen ja jäi henkiin, vaikka monta leikkausta piti tehdä.
Vauva Mikko on teholla, mutta pääsee taivaaseen, jos hänen aikansa on mennä. Mutta äiti,
entinen uskova, joka otti uskomattoman miehen, on niin pahasti ruhjottu ja puukotettu, ettei taida ole toivoa.
Myöhemmin Anna pääsee uskovaan perheeseen ottolapseksi, perheeseen missä ei käytetä alkoholia, eikä eletä jumalattomasti. Anna toivoo, että kumpa isä tulisi vankilassa uskoon, ettei isän tarvisi kuolla viinaan.
Isä toivoo vankilassa, ettei hänen koskaan tarvisi olla viinan orja ja alkoholisti, hän ymmärtää että se on pilannut hänen elämänsä, mutta hän ei itse pysty vastustamaan synnin houkutuksia, ei pystynyt, ei vaikka kuinka yritti. Nyt hän toivoo, että kumpa Jumala häntä syntistä armahtaisi, kumpa Jumala hänet pelastaisi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
jopas oli satu. siis kaikki ne jotka eivät ole hellareita pahoinpitelevät muijaansa ja lapsiaan ynnä istuvat vankilassa. kaikkien heidän lapsensa adoptoidaan. ihan suoraan sanon että jos minun lapseni jäisi jostain syystä orvoksi, niin silloin todella toivon että häntä ei missään nimessä adoptoida helluntalaiseen perheeseen. sen ahdistava ja suvaitsematon ilmapiiri ei taatusti sovi kasvavalle lapsille.
Kerro mulle umpihetero, oletko sä koskaan nähnyt perheitä, joissa isä on alkoholisti ja vakaumuksellinen ateisti ?
Tiedätkö millaiseksi alkoholistien vaimot ja lapset kokevat elämänsä ?
Osaatko ajatella, että he olisivat hyvin iloisia, jos mies tulisi uskoon ja sen tähden lopettaisi juomisen ?
Eikö alkoholisti ole aika selvä todistus siitä, miten syvästi ihminen voi olla synnin orjuuttama ja turmelema ?
Myönnän etteivät kaikki uskomattomat ole alkoholisteja tai varkaita tai muita sellaisia.
Kumpi mahtaa tuntua ahdistavammalta, olla alkoholisti perheessä vaiko uskovassa perheessä ?
Miten alkoholistien perheissä suvaitsevaisuutta noudatetaan, eikö siten, että kaikki synnit ovat vapaasti tehtävissä ja hyvin suvaittuja ?
Onko se hyvä asia ?
kahta äärilaita esimerkkiä.
>>Kumpi mahtaa tuntua ahdistavammalta, olla alkoholisti perheessä vaiko uskovassa perheessä ?
Lainauksia tarinasta:
"Vauva Mikko on teholla, mutta pääsee taivaaseen, jos hänen aikansa on mennä..."
Vauvan mahdollinen kuolema käännetään tässä positiiviseksi asiaksi, saahan vauva taivaspaikan jos on aika mennä...
"Mutta äiti, entinen uskova, joka otti uskomattoman miehen, on niin pahasti ruhjottu ja puukotettu, ettei taida ole toivoa."
Seuraavassa lauseessa epäsuorasti viitataan "luopion", joka vielä otti uskomattoman miehen, surkeaan kohtaloon, tässä tapauksessa väkivaltaiseen kuolemaan samalla härskisti syyllistäen.
Tarinan Anna-tyttökin rukoilee vain isänsä puolesta, jotta tämä tulisi uskoon ja pelastuisi. Tarinan "konnakin", toivoo, että Jumala häntä syntistä armahtaisi ja Jumala hänet pelastaisi.
Kirjoitin sanan "konna" lainausmerkkeihin siksi, että tämän tarinan syyllinenhän on perheen äiti.
Vastenmielinen tarina varsinkin kun ajatellaan millaisen maanpäällisen helvetin perheen äiti olisi joutunut kokemaann mikäli tarina olisi tosi. Mutta niin mitättömän toki verrattuna siihen mitä Herralla on tarjolla...
Valitettavasti tämänkaltaisia säälittäviä tarinoita tapahtuu parhaillaan. Monessa perheessä lapset pelkäävät juuri nytkin humalassa olevaa isäänsä tai äitiänsä.
Melko todennäköisesti tälläkin hetkellä on sairaaloiden ensiavuissa alkolistien väkivallan uhreja, myös pieniä lapsia.
Tunnen tämänkaltaisia tarinoita oikeasta elämästä.
Nyt tuolla ulkona sataa, jossakin tuolla makaa nurmikolla vanhempi mies tai nainen, joka on liian humalassa mennäkseen sisälle, ja minne hän pääsisikään humalaisena ja epäsiistinä.
Missä ovat hänen lapsensa ja missä on hänen puolisonsa, missä on hänen entinen elämänsä, hänellä on vain pullo... Hän on synnin orja, synti on tuhonnut hänen elämänsä.
On muutamia uskoontulleita ihmisiä, jotka olivat ennen tuollaisia, asunnottomia alkoholisteja, vuosikausia asuivat kadulla ja joivat mitä käsiinsä saivat. Sitten tuli joku kristitty, ehkä helluntailainen, joka kertoi hänelle Jumalan rakkaudesta ja hyvyydestä ja ihminen tuli uskoon.
Moni ihminen on tuollaisen ihmisen pelastumisen vuoksi iloinen ja myös kiitollinen Jumalaa kohtaan. Ihmisen ei tarvinut kuolla kadulle toivottomana alkoholistina, vaan sai elää elämäänsä onnellisena uskovana, vapaana synnin orjuudesta ja alkoholista.
Totta kai tapahtuu, eihän tässä sen kiistämisestä ollutkaan kyse vaan tarinan "opetuksista". Ei tarvita kovinkaan kummoista luetun ymmärtämisen taitoa, kun huomaa mikä tuolta tekstistä paistaa läpi, raadollinen tarina on vain kehys sille ja sinänsä sivuseikka koko tarinassa. Tämä tarina olisi voitu rakentaa monien muidenkin teemojen ympärille ja onhan näitä rakennetukin lukemattomien aihealueiden ympärille.
Tarinassa on perusteemat, kuten monissa tämän kaltaisissa uskis-tarinoissa on:
- Toivo ja armo syntiselle. Ei ole niin pahaa ihmistä, etteikö Jumala voisi armahtaa.
- Rangaistus uskosta luopumisesta. Ikuinen kadotus "luopiolle". Toinen yleinen variaatio on tilanne, jossa on tarjottu pelastusta mutta tarinan henkilö on sen hylännyt ja seuraavassa hetkessä onkin jo kuollut.
Lainaus tekstistäsi:
"On muutamia uskoontulleita ihmisiä, jotka olivat ennen tuollaisia, asunnottomia alkoholisteja, vuosikausia asuivat kadulla ja joivat mitä käsiinsä saivat. Sitten tuli joku kristitty, ehkä helluntailainen, joka kertoi hänelle Jumalan rakkaudesta ja hyvyydestä ja ihminen tuli uskoon.
Moni ihminen on tuollaisen ihmisen pelastumisen vuoksi iloinen ja myös kiitollinen Jumalaa kohtaan. Ihmisen ei tarvinut kuolla kadulle toivottomana alkoholistina, vaan sai elää elämäänsä onnellisena uskovana, vapaana synnin orjuudesta ja alkoholista."
Itsekin näköjään kiinnität huomiosi (ainoastaan?) tarinan pahalle isälle annettavaan toivoon, jonka puolesta hänen uskova lapsensakin rukoilee (pointtina tässä uskovan hyvyys ja kyky anteeksi antoon) hänen puolestaan ja hän itsekin toivoo, että Jumala armahtaisi hänet.
Tarinan uhrille, perheen äidille ei tarinassa sympatiaa heru, ei edes ainoaa positiivista sanaa, olihan hän entinen uskova, joka nai uskomattoman miehen. Sai mitä ansaitsi? Tässä tarinassa uhri syyllistetään ja hänestä tehdään ikäänkuin varoittava esimerkki uskosta luopumisen seurauksista.
On aika mautonta, että tuollaiseen tarinaan liitetään vielä "opetus" uskosta luopumisen (ja pakanan naimisen) karmeista seurauksista. Varsinkaan, kun yleensä ei todellakaan käy tarinan kuvailemalla tavalla.
se on elämä ilman päihteitä.
Sanottakoon, että hihhulismi on yksi päihde.