OPETTIVATKO

Panenkin muutaman...


"Varhaiskristillisyydessä ei ollut erityistä kolminaisuusoppia, jollainen myöhemmin kehitettiin uskontunnustuksissa." – The New International Dictionary of New Testament Theology

"Varhaiskristityt eivät aluksi kuitenkaan ajatelleet liittää [kolminaisuus]ajatusta omaan uskoonsa. He omistivat antaumuksensa Jumalalle, Isälle, ja Jeesukselle Kristukselle, Jumalan Pojalle, ja he tunnustivat – – Pyhän Hengen, mutta heillä ei ollut sellaista ajatusta, että nämä kolme olisivat todellisuudessa kolminaisuus, yhdenvertaisia ja Yhdessä yhdistettyjä." – The Paganism in Our Christianity.

"Aluksi kolminaisuus ei kuulunut kristilliseen uskoon – –. Se ei kuulunut siihen apostolisena eikä heti sitä seuranneena aikana, kuten käy ilmi Uudesta testamentista ja muista varhaiskristillisistä kirjoituksista." – Encyclopædia of Religion and Ethics.

"Sanamuotoa ’yksi Jumala kolmessa persoonassa’ ei lopullisesti vakiinnutettu eikä varmastikaan täysin omaksuttu kristilliseen elämään eikä sen uskon tunnustukseen ennen 300-luvun loppua. – – Apostolisten Isien keskuudessa ei ollut ollut mitään etäisestikään tällaista ajatusta tai näkökantaa muistuttavaa." – New Catholic Encyclopedia.

Justinus Marttyyri, joka kuoli noin vuonna 165, sanoi Jeesuksen ennen ihmiseksi tuloaan olleen luotu enkeli, joka on "toinen kuin Jumala, joka teki kaiken". Hän sanoi, että Jeesus oli Jumalaa alempi ja "ettei hän koskaan tehnyt muuta kuin sitä, mitä Luoja – – halusi hänen tekevän tai sanovan"


Irenaeus, joka kuoli noin vuonna 200, sanoi, että Jeesus ennen ihmiseksi tuloaan oli olemassa Jumalasta erillään ja oli häntä alempi. Hän osoitti, ettei Jeesus ole yhdenvertainen sen "Yhden todellisen ja ainoan Jumalan" kanssa, joka on "kaiken yläpuolella ja jonka lisäksi ei ole ketään muuta".

Klemens Aleksandrialainen, joka kuoli noin vuonna 215, sanoi Jeesuksen olleen ennen ihmiseksi tuloaan "luomus", mutta Jumalaa hän sanoi "luomattomaksi ja katoamattomaksi ja ainoaksi tosi Jumalaksi". Hän sanoi, että Poika "on ainoasta kaikkivoivasta Isästä seuraava" mutta ei hänen vertaisensa.


Tertullianus, joka kuoli noin vuonna 230, opetti Jumalan ylimmyyttä. Hän huomautti: "Isä on toinen kuin Poika, sillä hän on suurempi; sillä se joka siittää, on toinen kuin se joka siitetään; se joka lähettää, toinen kuin se joka lähetetään." Hän sanoi myös: "Oli aika, jolloin Poikaa ei ollut. – – Ennen kaikkea muuta Jumala oli yksin."


Hippolytos, joka kuoli noin vuonna 235, sanoi, että Jumala on "yksi Jumala, Ensimmäinen ja Ainoa, kaiken Tekijä ja Herra", jolla "ei ollut kanssaan ketään samanikäistä – –. Mutta hän oli Yksi, itse yksinään; joka tahtonsa mukaisesti kutsui olemassaoloon sellaista, jota ei aikaisemmin ollut", kuten luodessaan Jeesuksen ennen tämän ihmiseksi tulemista.


Origenes, joka kuoli noin vuonna 250, sanoi, että "Isä ja Poika ovat kaksi substanssia [itsenäistä olevaista, olentoa] – – olemukseltaan kaksi" ja että "Isään verrattuna [Poika] on hyvin pieni valo".


Yhteenvedoksi historiallisista todisteista Alvan Lamson sanoo kirjassaan The Church of the First Three Centuries (Kirkko kolmella ensimmäisellä vuosisadalla): "Nykyään suosittu kolminaisuusoppi – – ei saa mitään tukea Justinuksen [Marttyyrin] kielestä, ja tämä havainto voidaan ulottaa soveltumaan kaikkiin Nikean kirkolliskokousta edeltäneisiin ns. kirkkoisiin, toisin sanoen kaikkiin kristittyihin kirjoittajiin Kristuksen syntymää seuranneina kolmena vuosisatana. On totta, että he puhuvat Isästä, Pojasta ja – – Pyhästä Hengestä, mutta eivät yhdenvertaisina, eivät olemukseltaan yhtenä, eivät kolmena yhdessä, eivät missään sellaisessa merkityksessä, jonka kolminaisuusopin kannattajat nykyään hyväksyvät. Tosiasiat näyttävät aivan päinvastaista."

mutta sanonpa silti:
mitä merkitystä (opillisesti) on sillä mitä joku ihminen on sanonut jos se ei ole linjassa raamatun kanssa? Kaikki nuo tämän ketjun "todistajan lausunnot" ovat aikaslailla turhia.