Älykäs olento tarvitsee aina synnin kokemusta. Huomaamme sen aivan meitä ympäröivistä ihmisistä. Kuta nerokkaampi, kuta älyllisesti kehittyneempi joku on, sitä epäinhimillisemmäksi hän jää, ellei hän saa kokea syntiä. Hänen täytyy välttämättä kokea syntiä tullakseen ihmiseksi. Sen sijaan ihmisen, joka ei ole liian älykäs, jolla on enemmän sydäntä kuin älyä, ei tarvitse kokea syntiä samalla tavalla ollakseen ihminen. Menkäämme maaseudulle, niin voimme löytää sieltä Sven Dufvan kaltaisia olentoja, jotka eivät siis ole älyltään erinomaisia, mutta ovat sitä sydämeltään. He eivät ole mitään pahaa tehneet, eivät ole mitään pahaa tahtoneet, ja ovat sikäli täydellisiä ihmisiä, että ovat täynnä sääliä ja auttamishalua. Mutta ajatelkaamme ihmistä, joka on älykäs. Hän lopulta aivan halkeaisi ylpeydestä, jos hän saisi kehittyä vain tuossa älykkyydessään, jos hän tulisi yhä vain nerokkaammaksi. Hän kokonaan unohtaisi sydämen äänen. Hänelle on silloin välttämätöntä, että hän saa kokea syntiä, jotta hänen sydämensä heräisi. Ja kuta älykkäämpi ja nerokkaampi joku ihminen on, sitä syvemmälle hänen täytyy langeta syntiin, jotta hän tulisi inhimilliseksi olennoksi, joka voi armahtaa ja antaa anteeksi. Älyllinen ihminen ei ymmärrä mitään sympaattisesti. Hän ihmettelee, että joku voi olla noin halpamainen, voi tuollaista tehdä, voi langeta tuollaisiin paheisiin. Hän halveksii, ja siksi hänen täytyy oppia tuntemaan syntiä, jotta hänessä heräisi armahtava sydän. Me huomaamme, jos ajattelemme tuota Sven Dufvan tapaista ihmistä maalla, että hän on tunteen linjaa pitkin kehittynyt ihmiseksi ja hyvin paljon Lemurialla ja Atlantiksella seurannut Agnishvaatta-pitrien jälkiä. Hän ei ole vielä kehittynyt niin pitkälle että olisi tullut vihityksi, sillä siihen tarvitaan älyäkin, mutta hän on täynnä uskoa ja antaumusta ja on ihmisenä kehittynyt. Ne, jotka ovat älyn tietä kehittyneet ihmisiksi, ovat enemmän kulkeneet Asuurojen jäljissä, heidän esimerkkiään noudattaen ja heitä ihailleet. Heidän täytyy myös kulkea Pimeyden Ruhtinaitten jälkiä siinä, että heidän täytyy langeta syvälle syntiin. Vain siten heissä herää inhimillinen tunne.
synti ja äly
petter
3194
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
olipas hauska teksti. eipä ihme ettei kukaan ole vastannut koska minäkään en lukenut sanaakaan. pitkäveteistä ja saatanan pitkästi kerrottu joku helvetinhyvä kela.. ei helvetti mee petter mamman tissille.
Niinpä niin. Kun ihminen ryhtyy pelaamaan pelkästään älyllä antamatta sydämensä puhua ollenkaan, hän tekee itsensä lopulta tunteettomaksi, teennäiseksi ja ylimieliseksi. Hän tukahduttaa stressejään antaakseen itsestään sivistyneen kuvan. Kaikki tämä syö miestä. Jollei näkyvästi, niin piilevästi, niin, että arvaamattomana hetkenä kaikki saattaa romahtaa.
Ns. synti ja pahantahtoisuus liittyvät tähän hyvin läheisesti.
Ihminen on pahantahtoinen ja syntinen mm. syistä että
- hän tukahduttaa stressejään esim. sivistyneiyyden kaavun alle.
- hän on ylimielinen ja epätasaarvoinen toisia ihmisiä kohtaan, tämä on seuraus edellisestä.
- hän on materialistisen ajatusmaailman uhri, jossa henkisiä arvoja mitataan fyysisin mittarein, ja pitää sitä oikeana. Ja sitten ihmettelee miksi elämästä tulee yhä hankalampaa.
- hän pyrkii tunteettomalla älyllään eteenpäin. Syntyy tekniikka. Tekniikan jumalointi johtaa yhä enemmän tunteiden, älyn ja tahdon teknistymiseen.
- Kun tunteita ei ole, on niitä synnytettävä – looginen sisäinen tarve on sellainen. Näin syntyi shokkiteollisuus aina saippuaoopperasta k-20 välivaltaviihteeseen.
No joo. Tässä oli hajaneinen luetteko mitä tuli mieleen :)
Tähän löytyy erittäin hyvää vastinetta Luule Viilman kirjan "Et ole yksin II" alusta:
------------------------------------------------
"Asiallisuus ja rationaalinen älykkyys ovat ulkonaisesti kauniita asioita – kuten sivistyneisyyskin – mutta niilläkin on rajansa. Se on INHIMILLISYYDEN RAJA, JONKA TOISELTA PUOLELTA ALKAA KONEMAISUUS. Kone voi olla kaunis, hyödyllinen tai arvokas, mutta se on aina sydämetön ja tunteeton. Ihminen muuttuu koneeksi kuolettamalla tunteensa. Koneeksi muuttunut ihminen on terve ja kestävä tiettyyn rajaan saakka, jota seuraa murros, jonka jälkeen hän ei pysty enää nousemaan omin voimin. Häntä estää pelko, ettei hän enää koskaan palaudu ennalleen."
"Ihminen on juuri niin järkevä, kuin avoin hänen sydämensä on eli mitä pienempi on hänen pelkonsa, että häntä ei rakasteta. Pelko salpaa järjen ja ihmisestä voi tulle korkeintaan viisas.
Pelokkaita ihmisiä on kahta tyyppiä:
yksi on sydämellinen hölmö,
toinen on sydämetön viisas."
"Tuntuu, että SYDÄMELLINEN HÖLMÖ on tyhjää tilaa maailmassa. Oikeasti hän vie elämää huomaamattomasti eteenpäin. Hän on kuin pieni kivi, joka vierii eteenpäin kengänpohjan potkaisemana. Hän ei ajattele, että toinen liikkuu väärään suuntaan, vaan auttaa toista parhaansa mukaan. Hänen sydämellisyytensä vie elämää eteenpäin ja korvaa hänen primitiivisyytensä."
"SYDÄMETÖN VIISAS on ns. älykkäästi ajatteleva ihminen, joka tietää, mitä haluaa ja menee minne pitääkin. Viisaus vie elämää eteenpäin, mutta sydämettömyys aiheuttaa takapakkia. Ihminen alkaa revetä sisäisesti kahtia näiden kahden vastakkaisen osapuolen vaikutuksesta. Sielu voittaa aina, keho häviää. Sellainen ihminen kärsii itse ja saa toisetkin kärsimään. Mitä suuremmaksi hänen sisäinen paineensa kasvaa, sitä enemmän muut joutuvat kärsimään. Aina siihen saakka, kunnes kärsivällisyys katkeaa ja julmuus vapautuu."
"SYDÄMETTÖMYYS VERSOO SIITÄ, ETTÄ VIISAUTTA JA SIVISTYSTÄ PIDETÄÄN SAMANA ASIANA.
SYDÄMELLISYYS VERSOO SIITÄ, ETTÄ VIISAUS JA ARVOKKUUS YHDISTETÄÄN TOISIINSA."
... vaan Pekka Ervastia :)