Olen elänyt lasteni kanssa kolmisin lähes 15 vuotta, erottuani aikoinaan heidän isästään (alkoholiongelma). Olen toki seurustellut senkin jälkeen joitain kertoja...mutta en ole kohdannut sellaista miestä, joka olisi ollut sekä puoleensavetävä (seksuaalisesti?) että huomioinut lapseni. En ole halunnut sekoittaa lasteni elämää millään puolivillaisilla jutuilla ja siksipä olen elänyt enimmäkseen yksin. En ole kärsinyt siitä vuosiin. Nyt molemmat lähtevät opiskelemaan hyviä ammatteja. Siitä olen tietenkin iloinen. Mutta miten täyttää se tyhjyys, joka siitä syntyy? Siis omaan elämääni? Voisko nyt olla erilainen tilanne lähteä tutustumaan miehiin...En halua kauhean nopeasti mihinkään symbioosiin, sen verran huonoja kokemuksia...Mutta tuntuu, että miehillä on tarve heti vakiintua, takertua. Tai sitten vain seksiä. Eikö kukaan mies halua tutustua vähitellen, ilman paineita, ystävystyen, kiintyen -rakastuenkin? En pysty hetkessä päättämään onko joku se oikea, jos sellaista on olemassakaan. Minulle riittäisi kumppanuus, joka syvenisi vähitellen, turvallisesti. Olenko hullu?
Tyhjän pesän syndrooma?
34
2211
Vastaukset
- Akaton mies
Nuanhan se menöö, lapset kasvaa uloos lastenvaattehistaan ja viimeen on yksin. No hyvä järijestyshän soon notta pääsevät kiinni omahan elämähän. Ittelleni otti koville ku poika lähti kotoa. Minulta ku meni ensimmäänen ja viimeenen heti kerralla. Siitä on jo vuosia ja oon aikoja tottunu olemahan yksin vaan täs kotona, tai Tiitu pikkuusen kans ollahan. Ensin kuoli vaimo ja sitten lähti poika. En mä kuitenkaan oo katkera elämälle, en yhtään. Ittelläni on ollu vaan sellaasia hyviä ihimis-suhteeta, sillä varmahan luotan ihan kaikkihin ja kokee niin notta hyviä kaikki on laillansa ja lähimmääsiä täs matoosella matkalla.
Uuren rakkahan löytyminen omahan elämähän?? Oon mä sitäki asiaa aatellu ja löytääsin "hänet" kyllä. Mua ei liioon saa hätyyttää näis asioos, pitää olla sellaasta justihin "hankkima-aikaa" ku Isoon Antin trengiillä. Jotenki pelottaa kiintyä kehenkään, jos mä sitten hänekki menettääsin niin sitä mä en kestääsi enää elämässäni. Niin koville otti vaimoon kuolema, aattelin notta huomista päivää ei enää tulekkaan. Mun työ on osaksi tuollaasta rauhatoonta kulukurin elämää, tua rekkahomma. Ny minulla on siinä kyllä vieras kulijettaja ajamas, nuori mies. Teen pitkiä päiviä liioon tuolla pajaas ja ajan mä vielä ittekki, ihan ranskaa myöten täs ravattu. Niin se tyttökaveri vois pitkästyä orottamahan, sanoos ja aattelis notta eihän tuasta sepästä oo mitään iloa koskaan, sehän on aina menoos. Ei tuallaasta jaksa kattoa, kuinka se nuan levooton on,hih.
Sellaanen kaveri suhurees ainaki aluuksi oliis hyvä ja jos sitten näkiis notta ne jalaat sopii olomahan siellä samaan pöyrään alla, niin vielä paree. Jos mukavaa oliis niin sen pöyrän ylittehän vois sitten sopia ihan elämän ikääset liitot. Oliishan sitä kiva harrastaa sitten ku aikaa on yhyrees kaikenmoosta. Ajettaasihin vaikka mun wanhalla T-Fordilla kesä sunnuntain ratooksi ja Tiitu pikkuunen joukkohon. Lämmitettääsihin välihin savusaunaa ja istuttaasihin tuas mettän reunaas kukkakivellä, käsi kärees. Siinä oliiski sitä romantiikan puolta tällaaselle mustalle sepälle ihan sitte riittävästi. Kyllä siinä oppiis tuntemahan toisensa, tietääs jo toisen naaman ilimehistä mitä se ajatteloo. Päivän kultaanen kehrä ajaas ylypiästi aina joka päivä suuren lakeuren ylitte, aina kaukaa itääseltä taivahan rannalta nousten ja ehtoosin painuu punaasena pallona lännen taivahan alle. Niin se teköö vuoresta toisehen ja me vanhennuuttaasihin siinä sivuus. Sitten ku on oikeen vanha niin toivoosin notta oliis luojalle sellaanen suuri kiitoksen mieli eletyistä päiviistä. Ne oliis sellaasena niinkuun heleminauhana sitten muistoos, sitä minä eniten toivoosin, notta ei oliis sellaasta katkeraa mieltä eletystä elämästä, ku niitä päiviä ei saa ainuttakaan takaasin. Elämä on sellaanen ainutkertaanen suuri Jumalan antama lahaja ja jokaanen päivä tärkiä ja merkityksekäs. Niinkuun on se oma rakas puolisoki, se rinnalla kulukija, suurta lahajaahan se on. Tällaasia suvi sunnuntain aamu miettehiä pohojanmaan sepällä, tulooki kovasti kaunis ja aurinkoonen päivä, jos tästä vaikka innoostus kirkkohon, sanan äärehen hilijentymähän. Vois vaikka ajella pyörällä ku aikaa on. terv. seppä ja pieni kultaanen Tiitu-kani pohojanmaalta.- Pirre*
ettei ihminen voi aivan kaikkea "pelata" varman päälle, ainahan elämään liittyy ja kuuluu riskejä, - tietysti riskinsietokyky on eri ihmisillä erilainen.
Mutta kannattaako jättää elämättä "vain" riskienpelosta?
En sano ettet elä, ja onhan sinun elämäsi täysi ja rikasta jo työstä ja monenlaisista ihmiskontakteista, olen ymmärtänyt, - mutta se ihokosketus jota immeinen kaipaa jo luontojaan taitaa olla Tiitun varassa. En väheksy Tiitun merkitystä lämmön antajana, eihän toki :) Pirre* kirjoitti:
ettei ihminen voi aivan kaikkea "pelata" varman päälle, ainahan elämään liittyy ja kuuluu riskejä, - tietysti riskinsietokyky on eri ihmisillä erilainen.
Mutta kannattaako jättää elämättä "vain" riskienpelosta?
En sano ettet elä, ja onhan sinun elämäsi täysi ja rikasta jo työstä ja monenlaisista ihmiskontakteista, olen ymmärtänyt, - mutta se ihokosketus jota immeinen kaipaa jo luontojaan taitaa olla Tiitun varassa. En väheksy Tiitun merkitystä lämmön antajana, eihän toki :)Kyllä se varmaan kaikilla on se rakkaansa menettämisen pelko, toisilla vähemmän ja toisilla enemmän. Luulisin.
Minäkin pelkään välillä, että jos tulee työtapaturma miehelle, putoo korkealta katolta tai jotain. Mutta se pelko on vain hetkittäistä. Kuitenkin varon silti esim. soittelemasta hänelle työaikana kun luulen, että puhelu häiritsee ja siten voi tulla onnettomuus.
Mutta kun tarkemmin ajattelen menettäväni sen miehen, niin siksi sen kanssa onkin sitten niin ihanaakin juuri siksi. Siis kaikki yhdessäolo onkin niin kivaa, kun alitajuisesti ajattelen, jos tämä onkin viimmeinen kerta, ja tehdään taas jotain kivaa kun vielä ehditään jne.
Minä pidän hauskaa ja nautin ihan kaikesta pienestäkin kivasta, koska elän aina kuin viimeistä päivää. Tiedän ettei tällainenkaan ole tavallista, mutta näin olen elänyt aina. Tahti on minulla joskus ollut pikkuisen liiankin kiivasta ja taas seesteisempää välillä. On niin kamalan paljon kaikkea kivaa jota voi toiselle jakaa ja jota voi kokeilla ja toteuttaa vain toisen ihmisen kanssa yhdessä eikä yksin.- Akaton mies
Pirre* kirjoitti:
ettei ihminen voi aivan kaikkea "pelata" varman päälle, ainahan elämään liittyy ja kuuluu riskejä, - tietysti riskinsietokyky on eri ihmisillä erilainen.
Mutta kannattaako jättää elämättä "vain" riskienpelosta?
En sano ettet elä, ja onhan sinun elämäsi täysi ja rikasta jo työstä ja monenlaisista ihmiskontakteista, olen ymmärtänyt, - mutta se ihokosketus jota immeinen kaipaa jo luontojaan taitaa olla Tiitun varassa. En väheksy Tiitun merkitystä lämmön antajana, eihän toki :)Huomenta vaan Pirrelle, joo justihin se iho kosketus eniten jännittääki. Tierä vaikka menöö tissi suuhun jos sattuus sellaanen onnenkantamoonen notta tuloo törmäys. Vaikka tuos kamariin ovella. Kuinkas siinä sitten meneteltääsihin? Jos se tyttö karijaasis jotta "katto ny pikkuusen etehes, sähän oot ku puuhevoonen, tuallaanen sokkoopaarma"hih. Tierä nuasta tytöistä mitä keksivät, justihin tällaaselle kiltille ja viattomalle äireen jan isän yhteeselle pojalle. Vetää mut viälä korvasta sinne sänkyhyn, siellä sitä sitte on seppä pinhuusiis ja ahtahan ja kintiän väliis. Naama pakroottaasi punaasena ku paistin nauris. Siellä vois alakaa kuura sulamahan sepän niskasta,hih. Tiitu pikkuunen poukkoolis vauhkoona tuvas eres takaasin notta ei tuolta kamarista ennen oo tuollaasta ryminää ja läähätystä kuulunu,hih. No ny asiallisia vastooksia täs oroottelen. terv. seppä ja pieni varhaanen Tiitu-kani.
- Puidenhalaaja
Akaton mies kirjoitti:
Huomenta vaan Pirrelle, joo justihin se iho kosketus eniten jännittääki. Tierä vaikka menöö tissi suuhun jos sattuus sellaanen onnenkantamoonen notta tuloo törmäys. Vaikka tuos kamariin ovella. Kuinkas siinä sitten meneteltääsihin? Jos se tyttö karijaasis jotta "katto ny pikkuusen etehes, sähän oot ku puuhevoonen, tuallaanen sokkoopaarma"hih. Tierä nuasta tytöistä mitä keksivät, justihin tällaaselle kiltille ja viattomalle äireen jan isän yhteeselle pojalle. Vetää mut viälä korvasta sinne sänkyhyn, siellä sitä sitte on seppä pinhuusiis ja ahtahan ja kintiän väliis. Naama pakroottaasi punaasena ku paistin nauris. Siellä vois alakaa kuura sulamahan sepän niskasta,hih. Tiitu pikkuunen poukkoolis vauhkoona tuvas eres takaasin notta ei tuolta kamarista ennen oo tuollaasta ryminää ja läähätystä kuulunu,hih. No ny asiallisia vastooksia täs oroottelen. terv. seppä ja pieni varhaanen Tiitu-kani.
Jo tulis tuolla meiningillä lakanat pöllyytettyä. Melkoista menoa siellä pohojanmaalla pruukatahan...
Akaton mies kirjoitti:
Huomenta vaan Pirrelle, joo justihin se iho kosketus eniten jännittääki. Tierä vaikka menöö tissi suuhun jos sattuus sellaanen onnenkantamoonen notta tuloo törmäys. Vaikka tuos kamariin ovella. Kuinkas siinä sitten meneteltääsihin? Jos se tyttö karijaasis jotta "katto ny pikkuusen etehes, sähän oot ku puuhevoonen, tuallaanen sokkoopaarma"hih. Tierä nuasta tytöistä mitä keksivät, justihin tällaaselle kiltille ja viattomalle äireen jan isän yhteeselle pojalle. Vetää mut viälä korvasta sinne sänkyhyn, siellä sitä sitte on seppä pinhuusiis ja ahtahan ja kintiän väliis. Naama pakroottaasi punaasena ku paistin nauris. Siellä vois alakaa kuura sulamahan sepän niskasta,hih. Tiitu pikkuunen poukkoolis vauhkoona tuvas eres takaasin notta ei tuolta kamarista ennen oo tuollaasta ryminää ja läähätystä kuulunu,hih. No ny asiallisia vastooksia täs oroottelen. terv. seppä ja pieni varhaanen Tiitu-kani.
sepän kammarissa. Taitaa seppä ollakin kirjailija sivutoimisesti. Bailen runojen ja sepän sänkykamarikertomuksien kanssahan tässä meneekin sunnuntaipäivä mukavasti. Minua pikkusen kyllä säälitti se Tiitu, oiskohan pitänyt kuitenkin odottaa että Tiitu olis nukkumassa?
T.
Paloma- t.l.
Terveisiä kaikille palstalaisille kauniista kesäpäivästä. Olin tytön kummien kanssa mustikoita poimimassa tutussa metsässä. Olihan mustikoita, mutta, kun on niin hidas sormin poimimaan niin ei niitä kovasti kertynyt. Kotiapäin kuitenkin kaikki mitä tuli noukittua.
Siellä metäs tuli sitten pohdittua yhtä sun toista. Metsäkirkossa, taivas kattona ja sammal istuimena. Keskustelin siinä oman minäni kanssa ja sain sopivia ja tiukkojakin vastauksia ikääntyvälle *minälleni* :)
Niin, tulipa pohdittua juuri näitä asioita mitä tässä nyt on kirjoiteltu. Ajattelin, tai siis juttelin minäni kanssa - "olisihan se kiva, kun olis oikea juttukaveri. Niin, mutta, kun....passaako se vai eikö se passaa. *No ei vielä, kyllä se nyt on niin, että opetteles ensin hyväksymään kaikki tiellesi tulleet asiat ja tämä kohtalo*. Oonhan se jo oppinu, oppinut hyväksymään. *Niin, mutta oletkos valmis aivan varmasti uuteen suhteeseen*. En nyt oikein sitä osaa sanoa. *Siinäpä se, kenekään kanssa ei saa leikkiä, se kostautuu suurena suruna*. Niin kai se sitten on. *Kyllä se on niin. Ethän ittekkään tykkää, että joku alkaa ahdistelemaan tai jouduttamaan uuden suhteen alussa suhteen etenemistä.* No en tietenkään tykkää, eihän siitä mitään tuu attele ny *minä* sitä. *On kuule paree, ettet eti mitään, kyllä ne asiat järjestyy tavallaan ja aikanaan. Eikö olisi kaikista parhainat sellanen ratkasu, että olisitkin ensin kaveri mahdolliselle vanhuuden kumppanillesi, siinähän sen näkisi miten elämä sujuu tai ei suju*. Joo, joo oikeassa olet *minä* Onks mun ny sitten pakko vaan ootella, jos joku tulis kotoo hakeen. *Ei tuu kotoo hakeen, Elämä antaa ja ottaa. Kerran, ehkä, kävelet vastaan sitä, jonka kanssa haluat elää vanhuutesi. Siihen asti, odota ja hyväksy*
Tällaisen keskustelun kävin metsäkirkossa, viileässä rahkasammaleen tuoksuisessa menneen elämän mailla. Olin hyvin tyytyväinen. Niin se on. Akaton mies kirjoitti:
Huomenta vaan Pirrelle, joo justihin se iho kosketus eniten jännittääki. Tierä vaikka menöö tissi suuhun jos sattuus sellaanen onnenkantamoonen notta tuloo törmäys. Vaikka tuos kamariin ovella. Kuinkas siinä sitten meneteltääsihin? Jos se tyttö karijaasis jotta "katto ny pikkuusen etehes, sähän oot ku puuhevoonen, tuallaanen sokkoopaarma"hih. Tierä nuasta tytöistä mitä keksivät, justihin tällaaselle kiltille ja viattomalle äireen jan isän yhteeselle pojalle. Vetää mut viälä korvasta sinne sänkyhyn, siellä sitä sitte on seppä pinhuusiis ja ahtahan ja kintiän väliis. Naama pakroottaasi punaasena ku paistin nauris. Siellä vois alakaa kuura sulamahan sepän niskasta,hih. Tiitu pikkuunen poukkoolis vauhkoona tuvas eres takaasin notta ei tuolta kamarista ennen oo tuollaasta ryminää ja läähätystä kuulunu,hih. No ny asiallisia vastooksia täs oroottelen. terv. seppä ja pieni varhaanen Tiitu-kani.
jännitykset häviää, näköjään :)
Olisikohan Tiitu mustis, mitä arvelet, ja kuinka "hän" suhtautuisi kodin uuteen ihmiseen?
Mie kyllä luulen/tiedän, että eläin vaistoaa kiltin ihmisen, - otapa kokelaita sinne ja katso mitä Tiitu heistä kustakin aina tykkääpi :)- t.l.
:) Olit kirkossa, niin minäkin - metsäkirkossa..
- Puidenhalaaja
Paloma.se.co kirjoitti:
sepän kammarissa. Taitaa seppä ollakin kirjailija sivutoimisesti. Bailen runojen ja sepän sänkykamarikertomuksien kanssahan tässä meneekin sunnuntaipäivä mukavasti. Minua pikkusen kyllä säälitti se Tiitu, oiskohan pitänyt kuitenkin odottaa että Tiitu olis nukkumassa?
T.
PalomaMonesti Akattoman juttuja lukiessa mietin, että näistä monologeistahan saisi koottua kokoelman vaikka jo joulumarkkinoille. Varsinainen kirjallinen lahjakkuus.
- Pirre*juupas
Pirrejuupas kirjoitti:
jännitykset häviää, näköjään :)
Olisikohan Tiitu mustis, mitä arvelet, ja kuinka "hän" suhtautuisi kodin uuteen ihmiseen?
Mie kyllä luulen/tiedän, että eläin vaistoaa kiltin ihmisen, - otapa kokelaita sinne ja katso mitä Tiitu heistä kustakin aina tykkääpi :)jos ajattelen sinun kohtaasi, ymmärrän täysin varovaisuutesi, ja arkuutesikin; onhan vaimosi menetys ollut sinulle epäinhimillisen traumaattinen, ja luulen ymmärtäväni jotenkin niin ettet oikein raahikaan menettää hänen jättämäänsä ihojälkeä, - haluat olla uskollinen hänelle vieläkin, olenko yhtään oikeassa?
Jokaisellehan, luulisin ainakin, on se vuosikymmenien ajalta tuttu puoliso turvallisin siellä sänkykamarissakin, niinkuin muussakin elossa; uuden kujeisiin olisi varmaan aika vaikea tottua. - Akaton mies
Paloma.se.co kirjoitti:
sepän kammarissa. Taitaa seppä ollakin kirjailija sivutoimisesti. Bailen runojen ja sepän sänkykamarikertomuksien kanssahan tässä meneekin sunnuntaipäivä mukavasti. Minua pikkusen kyllä säälitti se Tiitu, oiskohan pitänyt kuitenkin odottaa että Tiitu olis nukkumassa?
T.
PalomaTällaanen tavallinen seppähän ja rekkamies mä ny vaan oon. Nua sänkykamari tarinat on sellaasia eherotuksia, mielikuvia mitä kaikkia siellä vois touhuta ja mitä tapahtua. Tällaanen jo vanheneva seppä ny on äkkiä imaastu kuivihin, varsinki jos saattuus sellaanen äkkiottoonen likka asialle,hih. Sanoos notta ekkö sä kummempaan pystyny, oliis se nolo tilanne. No mikäs siinä muu auttaasi ku niellä hyviinä paloona kaikki sanomiset. Sanoa vaan notta täs se ny oli se romantiikan puoli ja vetää ilimaa vaan koko ajan sisähänpäin,hih. Notta sitä vaan täs yritän sanoa, ei sitä sovi ny sepänkään ittestänsä luulla liikoja jos ei kerran oo värkeis varaa sellaasehen, hih. terv. seppä ja nukkuva rakas Tiitu-kani pohojanmaalta.
- maan miehiin..
minun äitini, oli leski,
teki mieltäni oikein,
hivenen tutustui, matkaili ja niin edelleen, mutta ei siten tehnyt mitään vakavampaa.
Hän aloitti, sitten kun muutin pois,
asuessamme yhdessä hän panosti kaiken minuun.
ainakin näin säilyi hyvä sopu lapsiin,
myös miehen lapsiin oli hyvät välit meillä.
aina sitä tulee taloudellisia seikoja, ym. ongelmia.jos vanhat menee naimisiin.
toiseksi, on kylä suuri onni löytää se ihannemies,
ainakin meillä molemmat halusivat puolet ajastaan aivan omaa rauhaa,
omassa kodissaan.
Tässä kun äiti lähestyi 90, katseli taaksepäin,
"olisi ne kaikki miehet aivan hyviä olleet,
vaikka olivatkin niin sairaan näköisiä jo 60vuotiaana,
sillä kaikki miehet elivät terveen hyvän elämän loppuun saakka".
Vanhana ei koskaan tiedä, kuinka nopeasti toinen sairastuu ja tulee autettavaksi,
jos yhdessä asuu, sitä "rakastuu" ja on kurja tilanne.
Siinä menettää kasvonsa lapsiin, naapureihin ja tuttaviin.
Muta jokainen tapaus on erilainen,
mitään ei voi ennustaa ja elämisen arvotkin ovat erilaisia. - Pirre*
isompi ongelma, ns. tyhjän pesän syndrooma, vai se ettei löydy oikeanlaista seurustelukumppania?
- siipiratas
tämä olo tällä hetkieelä on. EI erota suurusta liemestä ja toisinpäin.
- namisuku
ole hullu.Olet omaa elämänkaartasi elävä nainen.
Kaikki tulee eteen jos on tullakseen, toki itse voi avittaa.
Käyt tietysti konserteissa, tanssimassa, urheilemassa ja yleensä bailaamassa.
Kaverit löytyy kodin ulkopuolelta, toki voihan sähkömieskin piipahtaa ja kohta huomaat olevasi villissä suhteessa hänen kanssaan.
Itselläni kävi munkki kun vanhimmaiset muuttivat pois kotoaan. Tapasin ihanan miehen itseäni 17 v nuoremman. Tulin raskaaksi ja synnytin terveän pojan.
Kyllä elämällä on sinullekkin tarjottavaa:)Tosi hauska tarina, nauroin ihan ääneen kun luin. Vieläkö sinulla synkkaa sen 17 vuotta nuoremman kanssa?
- namisuku
miljoona kirjoitti:
Tosi hauska tarina, nauroin ihan ääneen kun luin. Vieläkö sinulla synkkaa sen 17 vuotta nuoremman kanssa?
paremmaksi muuttuu, ou jee. 13 v naimisissa,poitsu jo 11v. Eikä orkkukaan ole hukassa, ei tod.
Hauskoja onnenpäiviä sinullekkin:D - nelikymppisenä
namisuku kirjoitti:
paremmaksi muuttuu, ou jee. 13 v naimisissa,poitsu jo 11v. Eikä orkkukaan ole hukassa, ei tod.
Hauskoja onnenpäiviä sinullekkin:Dnaimisiin kaksikymmentäkolmevuotiaan kanssa ;DD Minkä ikäisinä aloitte seurustelemaan??
- itsellesi
Hei, unohda miehet, ja ohjelmoi itsesi nyt sinua itseäsi varten.
Miehet tulee luonnostaan jos on tullakseen, muttei kannata ainakaan hakemaan niitä erikseen mennä, koska niitä tulvii joka puolella aivan tungokseen saakka.
Nautin suunnattomasti nyt kun lapset (3 lasta) ovat lentäneet omiin elämiinsä. Ei hitustakaan yksinäistä tunnetta. Jos miestä kaipaan, niitä on tungeksimassa aivan riittämiin ympärillä. Keskityn nyt vain omaan itseeni, ja että mä nautin. Aamulla en tiedä, missä illalla olen. Vapaa kuin taivaan lintu.
Jos otsellesi eläminen on vaikeaa ja tyhjää, mene korjauttamaan asennettasi (anna auttaa itseäsi). Kun olet itsesi kanssa tasapainossa, niin siihen kyllä pullahtaa tasapainossa oleva mieskin, sen verran paljon on naisen kaipuusia miehiä aina ympärillä.- ..........
ei pahemmin kukaan pörrää ympäpärillä,
sillä tuntuu että kaikki on jo parisuhteessa.
Mutta pitää elää vaan itselle nyt ja se on hyvä näinkin.
En kyllä jaksa ns.bailata enää,hyvä kun töissä jaksaa käydä. - namisuku
voi eikä saa unohtaa. MIEHET ON IHANIA:D
- aikuinen ihminen
vain ja ainoastaan lastensa kautta?
- *****
mutta kyllä lasten muutto kotoa on sellainen lopullinen tapahtuma, jolla on suuri vaikutus vanhempien elämään. Lapset ovat kuitenkin perheen keskipiste ja heidän lähdettyään jää haikea ikävä, kun merkittävä vaihe elämässä päättyy. Joillekin asia voi tuntua pitkään ylipääsemättömän vaikealta, toisilla taas ei näytä olevan minkäänlaista ongelmaa. Suhtautuminen on kovin yksilöllistä ja toisten neuvominen on vaikeaa. Jonkinlainen surutyö varmaan pitää tehdä ja sitten yrittää löytää elämäänsä uusia mukavia ja mielenkiintoisia asioita. Se kannattaa tietysti muistaa, että lasten lähteminen on luonnollinen tapahtuma, parempi kun lähtevät. Emmehän halua heistä mitään peräkammarin poikia tai tyttöjä tehdä.:)
- tyhjyyttä
Olen 18 vuotta yksin asuskellut ukko, vanhukseksi lasketaan. Tapasin täällä netissä mukavan naiseläjän, tapailtiin ja vei sitten kotiinsa. Matkalla kertoi, että eronnut vasta vuosi sitten. Sitten oli minun vuoroni häkeltyä: Ei siellä asunnossa mitään tyhjyyttä ollut. Lattiasta kattoon pahvilaatikoita. Vuoden takainen muuttokuorma purkamatta. Kahvimukit oli jostain löytänyt ja siihen jäänyt.
Kiitin, kumarsin ja poistuin. Se siitä ystävyydestä. Kaunis oli ja vähän haikea mieli jäi, mutta tyhjyydelläkin rajansa.
Sinulle, kumppani, mukavia ihmisiä on paljon. Jos ei se eka ole sopiva, ehkä jo seuraava. Tämä netti on hyvä, ehkä oikea on lähempänä kuin arvaatkaan mutta kummallisuuksiakin sattuu. Iloa kesään:)Siis en nyt kyllä ymmärtänyt miksi järkytyit. Kyllä se ero voi olla niin raskaan tuntoinen, että muuttolaatikot on purkamatta vuoden. Noin minullekin voisi käydä.
Siitähän ne olisi ollut helppo sinun luoksesi kuskata. Jos tyttö oli ihana, niin olisit antanut vaan palaa. Kyllähän aina tavaroiden kanssa sujuu, jos muuten.
Itse otin eronneen komennusmiehen, joka asui irtolaisena. Tämä siksi kun hän oli antanut koko kotinsa tyttärelleen, koska oli ollut yksinhuoltajaiskä. Aika riskin minäkin otin reppujätkästä. No sittemmin hän osti asunnon ja menimme honekaluliikkeeseen, kodinkoneliikkeeseen ja valintamyymälöihin ja ostimme kaiken mitä kotiin tarvitaan.
- vastauksistanne...
näitä on ollut ilo lukea. Hassuahan tässä tilanteessa on oikeastaan se, että toisaalta tuntee vapautuvansa, alkaa ikäänkuin uusi sinkkuaika. Ei tarvitse työn jälkeen alkaa ruuanlaittoon, jos ei halua, voi harrastaa iltaisin enemmän, kun rahaa jää toivottavasti enemmän omaan käyttöön. Kun lapset aikoinaan syntyivät, lupasin itselleni, että tulen huolehtimaan heistä niin hyvin kuin ikinä pystyn (oma lapsuuteni oli joskus aika ahdistava)huolimatta siitä kestääkö liittomme vai ei. Ja niin olen tehnyt, mutta olen toki muutenkin elänyt. Ystäviä on, mutta harvat ovat sinkkuja. Talous on monesti ollut tiukilla, kun kaksi kävi lukiota samaan aikaan. Näen edessäni uusia mahdollisuuksia, mitään sitoutumispakkoa minulla ei ole. Mutta en panisis pahakseni jos kohtaisin mukavan ja puoleensavetävän miehen. Yksin on tylsä vain lähteä esim. baariin, kyllä sieltäkin voi kivan ystävän löytää (on kokemusta). Netissä useat tuntuvat asuvan niin kovin kaukana ja odottaisivat muuttoa sinne luokseen. Mitäs omalle työlleni kävisi? Tuskin mies haluaisi minua elättää...en ole kehdannut kysyä, kun tällaisia vastauksia olen saanut. Minulla on väliin ollut profiili, ja joitain olen tavannutkin - ei ole kolahtanut ratkaisevasti. Mutta eteenpäin mennään ja rinta rottingilla:-)
- ihminen vaa
Ei kaikkea tarvitse luokitella nimikkeiden alle. On ihan maalaisjärjellä ajatellen selvää, että jos jää asustamaan yksin, elämä on erilaista ja tyhjempää. Kunnes täyttää sen tyhjyyden jollain.
Opiskelu on kivaa ja sitä kautta tapaa ihmisiä ... eikä tarvitse lyödä hynttyitä yhteen kenenkään kanssa. Kyllä siellä kotona alkaa sen vähän viihtymään ihan omin nokkinensa.
t. kokemuksen rintaäänellä- muttei sentään
Kyllähän se on kivaa olla vapaa 50 , taloudellisesti riippumaton, terve naisihminen, mukava keskusteluhaluinen tytär, ihan ok työ, kivoja ystäviä. Mutta kyllä se yksinäisyys joskus rassaa. Miehet, mukavat, leppoisat, täysjärkiset ovat katoava luonnonvara. Yksinäisyys on kivaa, mutta kaksinaisuus olisi joskus kivempaa... että joku veisi vaikka kamarin puolelle korvasta lakanoita pelmuuttamaan.
- ihminen vaa
muttei sentään kirjoitti:
Kyllähän se on kivaa olla vapaa 50 , taloudellisesti riippumaton, terve naisihminen, mukava keskusteluhaluinen tytär, ihan ok työ, kivoja ystäviä. Mutta kyllä se yksinäisyys joskus rassaa. Miehet, mukavat, leppoisat, täysjärkiset ovat katoava luonnonvara. Yksinäisyys on kivaa, mutta kaksinaisuus olisi joskus kivempaa... että joku veisi vaikka kamarin puolelle korvasta lakanoita pelmuuttamaan.
Lakanoitten väliin ei minulla ole oikeen tarpeita,miten onkaan. Olishan se jonkinlainen kaveri kiva, vaan erityisesti ilman lakanasouvia. Eunukki vissiin tarvittas tässä.
- muttei sentään
ihminen vaa kirjoitti:
Lakanoitten väliin ei minulla ole oikeen tarpeita,miten onkaan. Olishan se jonkinlainen kaveri kiva, vaan erityisesti ilman lakanasouvia. Eunukki vissiin tarvittas tässä.
Kun tarpeeksi kauan on yksin, niin kynnys lakakoiden väliin nousee. Tiedän kokemuksesta. Mutta silti.
- ihminen vaa
muttei sentään kirjoitti:
Kun tarpeeksi kauan on yksin, niin kynnys lakakoiden väliin nousee. Tiedän kokemuksesta. Mutta silti.
Voi syyttää vaikka uskontoa, ettei tarvitse mokomaan ryhtyä.
Viihdevuodet. Ei ole mistään kotosin.
Essolla on todettu, että tyhjän pesän syndrooma ei ole ollenkaan vakava asia. Monelle Esson kanta-asiakkaalle tyhjän taskun syndrooma on paljon vakavampi asia.
- ekat naurut
täällä tänään, kits, kits! Sinulla on jalokiviä sanaisessa arkussasi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1781476
Kauhavan häiriköijistä
Juttua Iltalehdessä. Pakko sanoa että noi nuoret on kyllä ihan pimeitä. Putkin peltoja jupksevat kiusaamaan kun ei tietä431061Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad38745- 14670
Sama ransetti taas!
Keikkui tällä kertaa Honkavaaran tien varressa muutaman sadan metrin päässä Louhenkoskelta.. Otin rekisterin ylös ja ver21660Miksi Lapset kiusaa yöllä
Miksi Lapset kiusaa yöllä ihmisiä? Miksi vanhemmat antaa tämän tapahtua? Eikö ne huomaa ettei lapset ole kotona vai eivä29653- 37653
Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..46607No nytkö tuli lähtö Orpolle?
Pieniä oli Marinin aamupalasilakat joulukaloiksi vrt. Orpon 35 miljoonan euron kähmintä johonkin Vapaavuoren urheiluhall184604Viimeinen lankafest
Käykää viimeisessä lanka festissä. Ensivuonna sitä ei enää ole. Rahat on loppu. Harmi .17593