Helsingin Sanomissa on tänään surullinen kertomus alkoholistiäidin tyttäristä. Kirjoitin ongelmasta tälle palstalle 14.7. otsikolla "Toinen puoli" ja hämmästyin, miten kovasydämisesti lasten vaikeuksiin suhtaudutaan. Kirjoitukseni lähtökohtana oli A. Laitisen juttu "Iltalehdessä" ja nimimerkki "Jorokukka-kukka" sanoi ylimielisesti, että Laitisen pitäisi valita tuttavapiirinsä huolellisemmin. Alkoholistiäidit ja lasten kohtalo eivät häntä näköjään hetkauttaneet.
Nimimerkki "Admira" hämmästeli naisvihaa, jota ongelman esille ottaminen hänen mielestään osoitti. Keskiluokkaista, turvattua elämää viettävä henkilö ei siis halua kuulla elämän nurjasta puolesta, vaan siitä puhuminenkin on hänen mielestään vihamielisyyden osoitus. "Vihaatteko äitejänne?" hän kysyy. Voi tukahduttavaa rajoittuneisuutta!
Seuraava kirjoittaja, "Nimetön" pyyhkäisi koko ongelman sivuun valittamalla, että naisia kohdellaan väärin parisuhteessa ja muutenkin. Ei mitään myötätuntoa puolustuskyvyttömille lapsille. Hävetkää!
Nimimerkki "Admira" hämmästeli naisvihaa, jota ongelman esille ottaminen hänen mielestään osoitti. Keskiluokkaista, turvattua elämää viettävä henkilö ei siis halua kuulla elämän nurjasta puolesta, vaan siitä puhuminenkin on hänen mielestään vihamielisyyden osoitus. "Vihaatteko äitejänne?" hän kysyy. Voi tukahduttavaa rajoittuneisuutta!
Seuraava kirjoittaja, "Nimetön" pyyhkäisi koko ongelman sivuun valittamalla, että naisia kohdellaan väärin parisuhteessa ja muutenkin. Ei mitään myötätuntoa puolustuskyvyttömille lapsille. Hävetkää!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Häpeä on näin määritelty: Tulla nähdyksi, paljastetuksi". Voisi tietenkin kysyä, mitä tänne kirjoittavat ihmiset voisivat hävetä ja miksi niin pitäisi tehdä? Naiset eivät ole kollektiivisessa yhteydessä keskenään, näin häpeä ei siirry, ei edes alkoholistien.
Äitiyden kunnioittaminen ei ole ollut feministien pääteemana koskaan, äitiyden mystifiointi on ollut porvarillinen ja myös patriarkaalinen arvo. Naisten näkeminen pelkästään toisten kautta on ollut ongelmana naisten kannalta. Mikäli nainen nähdään ainoastaan joko äitinä/vaimona/tyttärenä/sisarena, ihminen siellä rooliensa takana jää näkymättömiin. Naiseus on siis kokonaisvaltaisenpaa, kuin äitiys. Äitiys on osa naisen elämää, mutta äitiyden yliarvostaminen ei feministien agendaan kuulu.
Alkoholismi on yhteiskunnallinen ongelma ja se on toki myös perheiden tragedia. Alkoholistien lapsia ei auteta keskustelupalstoilla taivastelulla, se on vähintäänkin tekopyhää toimintaa. Lapsia ei myöskään auteta siten, että täysin syyttömiä ihmisiä vaaditaan häpeämään, häpeämään sellaista, jota he eivät ole tehneet.
Feministinenliike pyrkii tasa-arvoon naisnäkökulmasta, liikkeen tehtävänä ei ole jokaisen yhteiskunnallisen ongelman poistaminen, liike ei myöskään toimi terveydenhuoltoalalla, jonka piiriin alkoholismin hoitaminen taas kuuluu.
Mikäli haluaa keskustella alkoholismin aiheuttamista ongelmista, tähän sopivampia palstoja varmastikin löytyy, feministipalsta ei missään tapauksessa ole siihen paras mahdollinen. Mikäli tarkoituksena ei sitten ole >Admiran< tarkoittama naisten kollektiivinen syyllistäminen, siihen tällä palstalla ollaan jo (liiankin) tottuneita.
Aloittajalle:
Tittelityyn kirjoitus merkitsee tiivistettynä sitä, että ei kukaan alkoholistiäitejä jalustalle kohota tai suojele, vaan että feminismi vastustaa naisten kollektiivista syyllistämistä JOIDeNKUIDEN äitien alkoholismista(mikä väite on suunnillen yhtä oikea kuin väite jokaisesta miehestä raiskaajana). Loka-Laitinenhan väitti, että kaikki äidit ovat juoppoja perseilijöitä.
Eikös vaan?
Tiivistämisen taitoa en hallitse vieläkään, aivan niin.
Feministit eivät myöskään kannata sitä näkemystä, että vanhemmuuden vastuu olisi ainoastaan naisilla. Myös tämä näkökulma on huomioitava silloin, jos puhutaan alkoholisoituneiden vanhempien ja heidän lapsiensa ongelmista.
kirjoittaman viestin, jossa hän sanoi toista naiskirjoittajaa naisia vihaavaksi, koska tämä toinen ei ollut hyväksynyt ensimmäisen toimintaa asiassa X.
" Naiset eivät ole kollektiivisessa yhteydessä keskenään, näin häpeä ei siirry, ei edes alkoholistien.
"
Joten tämä ei pidä ainakaan Jorojukka-kukan mielestä paikkaansa. Sinun mielestäsi se voi noin ollakin.
jso joku sekopää mies pieksää vaimoaan? Selitä tämä, miksi miehille kuuluu kollektiivinen vastuu, mutta ei naisille?
Tuo on itseasiassa aika hyvä kysymys.
Tälläkin ja etenkin tällä palstalla syyllistetään kaikki miehet jos joku tampio hakkaa akkaansa.
Kyseessä lienee jälleen tyypillinen femokraattinen kasoisstantardi.
Joskin nykyään tuntuu siltä, että lihaa syövä heteromies on syyllinen ihan kaikkeen.
Aivan samaa kirjoitti jo Meikämie, hänen viestinsä oli toki hieman verhotumpi.
Aikoinaan, kun perheväkivalta oli nykyistä yleisempää ja suhtautumistapa se, että väkivallan kohteeksi joutunut oli syyllinen. "Nalkuttavaa naista oli syytäkin tirvasta". Turvakotien perustamista vastustettiin ja poliisien suhtautuminen kotiväkivaltaan oli välinpitämätöntä. Silloin väkivaltaa ylläpitävät rakenteet olivat valtaa pitävien MIESTEN syytä. Yhteiskuntamme on siltä osin muuttunut ja naisiin kohdistuva väkivalta otetaan vakavasti
Oikeastaan onkin varsin merkillistä, että vasta nyt hoitajat ja sosiaalityöntekijät ovat saamassa vierkamiesstatuksen väkivaltatilanteissa. Nykyisinhän pääasiassa miesammateissa toimivilla tämä lain suoja on. Virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta saa kovemman tuomion, poliisia ei siis saa vastustaa/käyttää väkivaltaa, sosiaalityöntekijää ja hoitaa sen sijaan saa. Erikoista, eikö vain, etenkin kun ajatellaan, kuinka klisesesti naisten suojelusta puhutaan.
Valitettavasti olen huomannut sellaisen asian, että tällä palstalla naiset, jotka ovat "erityisen" feministejä, ovat myös jotenkin ulkona tavallisen naisen maailmasta, varsinkin silloin, kun tavallinen nainen esiintyy huonohkossa valossa. Sensijaan miesten teoista kyllä jaksetaan kirjoittaa.
Miksi ihmeessä .. Tuo aihe, jonka alkuperäinen veti, on kyllä minusta naistenkin maailmaa. Me naiset, siis kaikki kuulumme siihen.
Olen mielestäni feministi ja siksi minun on kovin vaikea ymmärtää ajattelutapaa, jossa erittäin selkeästi valikoidaan keskustelunaiheita oman edun mukaisesti. Jos se on feminismiä, sanoudun kyllä irti siitä. Kelpaahan täällä aiheeksi aiheeksi kaikki muukin, välillä tuntuu, että ovatko feministit sitten noin typeriä, idolseista sun muista lähtien. Välillä huvittaa.. onko se siis typeryyskin yksi osa feminismiä. Onhan se siinä mielessä, koska feministeihin kuten muihinkin kuuluu typeriä ja vähemmän typeriä ihmisiä. Ihmisiä .. se lienee avainsana.
Naisten keskuudessa alkoholismi lisääntyy koko ajan. Äitiys on naiseuden tärkeimpiä puolia, se on sitä meille tavallisille naisille, uraakin tekeville. Feminismi ajaa tasa-arvoa naisten ja miesten välille, pyrkii käsittääkseni parantamaan naisen yhteiskunnallista asemaa ja pyrkii tarttumaan epäkohtiin. Eikö siis se, jos naisella menee huonosti, ole myös hyvä keskustelun aihe siinä missä jonkun typerältä vaikuttavat juoruilut tai höpötykset ihan mistä vaan. Ne suotakoon, miksi ei siis myös vakavat naisia koskettavat asiat.
Minusta tässä ei ole kyse minkään häpeän tuntemisesta tai syyllisyyden lisäämisestä naisille. Rehellisiä sentään voimme yrittää olla.
Alkoholisoituneet naistet ovat keskustelunaiheena aivan toista, kuin alkoholisoituneiden vanhempien lapsilla olevat ongelmat. En vähättele heidän kohtaamaansa hätää, mutta että feministien täytyisi tuntea häpeää siitä, etteivät he tätä tilannetta surkuttelemaan lähde, tämä on outoa, jopa perin merkillistä. Luin alkuperäisen viestin aiheena olevan Laitisen jutun ja siitä henki sellainen "pullan tuoksuisen äitiyden" kaipuu, että oikein piti tarkistaa, mitä vuotta oikein elämme.
Kuten ensimmäisessä viestissänkin mainitsin, vanhemmuuden vastuu ei ole ainoastaan naisilla. Perhedynämiikka tulee nähdä kokonaisuutena jossa on mukana myös toinen vanhempi. Minä en lähde nyt keskustelemaan marginaaleista, joita edustavat hed.hoitoja saaneet naisparin tms.. Puhun laajemmasta perhepoliittisista linjauksista.
Myös feministeillä on oikeus valita aiheet, joita he haluavat käsitellä -omalla palstallaan. Tälle palstalle on syntynyt merkillinen asetelma, jonka mukaan feministien tulisi olla ikään kuin syytettyjen penkillä, aina valmiina puolustautumaan ja keskustelemaan mitä merkillisimmistä teemoista. Jotain rajaa sentään täytyisi näissäkin asenteissa olla.
Mikäli viestissä kehoitetaan selvästi tuntemaan häpeää, mistä muusta on silloin kysymys, kuin syyllisyyden herättämisestä?
Minusta tässä ei todellisuudessa ole kyse syyllistämisestä. On vain kyse naisiakin koskevasta ongelmasta, joka näkyy seuraavassa sukupolvessa.
On todellakin ihmisiä, jotka poistuvat aina, kun eteen tulee jotain, josta voisi ehkä tuntea syyllisyyttä, ottaa vastuuta. Siitä siinä on kyse, vastuun ottamisesta, siten, että suostuu keskustelemaan asiasta. Naisethan tyypillisesti kyllä syyllistävät toisiaan. Ja tällä palstalla se kyllä näkyy. Tavallinen nainen, kuten minäkin, äiti, vaimo, rakastaja, ja uranainen näen kuitenkin asioita kokonaisvaltaisesti, minä yhdessä muiden kanssa rakennan tätä yhteisöä ympärilläni, ylläpidän ja pyrin vaikuttamaan siihen, sen ihmisiin. Otan vastuuta, kaikista asioista en. Kun katselen ympärille, näen naisia, jotka toimivat aktiivisesti, näyttävät voivan hyvin ja ottavat vastuuta. Joku toinen voisi sanoa, että syyllistyvät. Kyse onkin siitä, tunnemmeko niin, syyllistämmekö itseämme. Onko niin, että vaikka feministin, sovinistin on vaikea puhua asioista, koska syyllistyy.. sitä mietin,
Olen tässä lomallani lukenut tätä palstaa ja luinpa äsken yhden jutun seksiä, siellä tingattiin, että kumpi nauttii enemmän. Olipas sekin, jotenkin minusta kuuluisi muulle palstalle, mutta täällä vain on. Meinasi tulla oksennus yhden kommentin kohdalla :) No se lienee sitten tänne sopivaa.. minusta siinä kyllä syyllistettiin naisia, jotka eivät ehkä saakaan orgasmia tai makaavat kuin lahnat. Joopa joo.. ehkä vain en ymmärrä, mikä on sopivaa ja mikä ei..
..olen edelleen eri mieltä. Minusta on varsin yhdentekevää, mitä tällä palstalla keskustellaan, en ole kovinkaan kiinnostunut tämän tyyppisestä kritiikistä.
Mutta naisten ongelmista keskustellessa täytyisi huomioida se aihepiiri, jossa liikutaan. Lasten ongelmien käsittely, ei etenkään Laitisen tyylillä, varsinaisesti feminismiin kuulu.
Naiset ottavat varsin paljon vastuuta, vastuun kantaminen on eräs naiseuteen kasvattamisen perusteema. Aikoinaan kouluissa, jossakin jopa vieläkin, laitetaan kiltti tyttö istumaan häiriköivän pojan viereen, jotta tyttö ottaisi vastuuta pojan käytöksestä. Merkillinen ajatus sinänsä, koska kyseessä ovat saman ikäiset lapset.
Asioista voidaan puhua monella tavalla, taivastelu ei johda yleensä mihinkään. Lapsien kohdalla tälläinen tekopyhä "jeesustelu" on erikoisen vastenmielistä.
Syylistyminen ja syyllistäminen ovat sinänsä mielenkiintoisia asioita, niistä olisi kiva keskustella laajemminkin. Kuitenkin, syyllisyyden kantaminen toisten tekosista ei ole kovinkaan rakentavaa toimintaa ja se harvoin johtaa mihinkään. Oman vastuun kantaminen on sitten eri asia.
Mikä on sopivaa ja mikä ei, on mielipide kysymys, minun mielipiteeni on tämä, sinun selvästi eri. Näinhän se yleensä on ja siksi keskustelua tarvitaan. Jotta oppisimme ymmärtämään toisiamme.
Minusta tässä kuitenkin on kyse aiheesta, joka on ongelma yhteiskunnassa. Tuskin on kysymys jeesustelusta :) Lokalaitiset heitän nurkkaan, näin kuitenkin jonkun muun tuon aiheen tärkeimpänä asiana.
Niin syyllistäminen.. olemme todellakin eri linjoilla. Minusta syyllistäminen, syyllistyminen, vastuun otto, ne tapahtuvat päässämme, ne johtavat joko liialliseen huolehtimiseen, välittämiseen, vastuunottoon tai sitten koko aiheen hylkäämiseen. Keskusteleminen ei minusta ole syyllisyyden vastaanottamista tai hyväksymistä. Se on vain keskustelua. Joskin tämän aiheen ollessa kyseessä hiukan mielestäni vakavampaa kuin vaikkapa se millaisista miehistä feministit pitävät. Sinällään absurdia, että joku voisi kertoa, mikä on femistien yhteinen näkemys komeasta miehestä. Ajatella, jos minä pidänkin vaikkapa pyöreistä, hymyilevistä miehistä enkä adoniksista. Minähän voin tuntea syyllistyneeni siitä, etten olekaan oikea feministi. Heh.. On tietenkin eri juttu, mihin keskusteluihin itse osallistuu ja mitä lukee, mutta nyt onkin kyse siitä, mitä kaikkea tällä palstalla on, mistä kaikesta täällä keskustellaan. Ja jos aihe naisen alkoholismista ei ole sopiva, mietin vain, että miten sitten nuo kaikki muut :) Linjasi voi olla hyvä, mutta miten se toteutetaan käytännössä tällä palstalla onkin sitten eri juttu. Sitten hyväksyn väittämäsi, että tuo aihe ei kuulu tänne, jos täällä keskustellaan vain ja ainoastaan feminismistä yhteiskunnallisena ilmiönä, sen periaatteista ja käytännöstä.
Mutta kuten huomaat, sehän ei mene niin.
Voitaisiinko ajatella niin, että naisenkin alkoholin liikakäytön taustalla on mm naisen vaikea asema yhteiskunnassa, häneen kohdistuneet syyllistämiset, henkilökohtaisten ominaisuuksien lisäksi ?
Eikö siitä todellakaan voi puhua siinäkään mielessä. Tottakai voi, nimenomaan juuri voi.
Naisten ja miesten alkoholismin syntyynkin vaikuttavat ehkä hiukan eri asiat ja syyt. Miksi Liisa juo, miksi Jeppe juo. Alkoholismi sinällään lienee nykyvalossa sairaus, mutta tarvitaan aika paljon juomista ennen kuin on alkoholisti.
Mielestäni naisten alkoholismi on aihepiiriin hyvinkin sopiva, tästä ei ole kysymys. Alkoholisoituneiden lasten ongelmat ovat osaltaan aihepiiriin sopimattomia. Täysin aihepiirin sopimaton on aloitus, jossa käsketään feministejä häpeämään, koska he eivät välitä keskustella jostakin aiheesta, joka on jo lähtokohdaltaan provokatiivinen.
Kuten sanoin, kyseessä on minun mielipiteeni ja osittain myös linjaton sellainen, koskapa lankean aika usein keskustelemaan muista asioita, kuin palstan aihepiiriin kuuluvista. Sanoisinko mielipiteeni olevan perin naisellinen, siinä merkityksessä, kuin naiselliset mielipiteet yleensä nähdään:)
Asiaan en voi kantaa ottaa kosken siihen ole tutustunut - mutta mikäli lähteesi on todellakin ollut Iltalehti ja Loka-Laitinen, niin ymmärtänet itsekin, ettei se voi herättää muuta kuin (parhaassa tapauksessa) lievästi huvittunutta hymyilyä.
Mikäli et ole trolli vaan todella toivot asiallista keskustelua vakavista aiheista, niin alusta kunnolla ja käytä asiallisia lähteitä.
Toisaalta, miksi ihmeessä feministipalstalla käsiteltäisi alkoholiongelmaa? Miten aihe liittyy feminismiin? Täältä poistettiin hupaisa ketju koskien jäätelönsyöntiä, perusteena, ettei ole feminismiä. Alkoholistiäideille löytyy varmasti oma palstansa, jos vain viitsit hiukan paneutua asiaan.
No nih, enää kymmenen minuuttia Alkojen aukeamiseen, kyllä taas jaksaa....
Minusta tämä ei oikeastaan ole feministi-palsta. Keskustelu on kissa-hiiri leikkiä pääasiassa, toisaalta katkeroituneiden ihmisten temmellyspalsta. No jotain aitoa keskustelua joskus on, mutta kaikkien pitäisi pysyä ruodussaan, olla joko kovin feministejä tai sitten sovinisteja. Ei olla valmiita mihinkään kriittiseen tarkasteluun, epäkohdista keskustelemiseen. Ikäänkuin nainen yhteiskunnassa olisi joku vakio, tietynlainen toimija, tietynlaisine tarpeineen ja erittäin hyvine puolineen. Huonoja puolia ei ole tai ne ovat miesten aiheuttamia. Vastapuolena ovat sitten miehet, vastaavine juttuineen.
Jos täällä saa riepotella miesten juopottelua tai väkivaltaisuutta, miksi sitten naisten alkoholismi on tabu. Jos jostain ei voida keskustella ja paljon muusta kuitenkin voidaan, jopa ihan hyvinkin kevyehköistä iltapäivälehtien jutuista kirjoitellaan, mitä se kertoo palstasta tai niistä, jotka tätä hallitsevat. Kertoo aika paljon, eikö vaan :)
Olet oikealla asialla, mutta ehkä nämä tavallisen naisen ongelmat pitää keskustella muualla, jotta feministeiksi itseään tituleeraavat tai palstalla asuskelevat sovinistit voivat jauhaa siitä millainen päivä tänään on. Jos on hyvä, on niin kivaa ja aiheet kevyitä, jos taas huono, voidaan haukkua toista sukupuolta.
Luin tuota syyllisyys/syyllistämis keskustelua ja tuli mieleeni nuoruuden ystävättäreni, jonka kanssa viimeiset pari vuotta olen enemmän tai vähemmän onnistuneesti käsitellyt hänen alkoholismiaan. Hänellä on tytär, jolla on ollut todella vaikeaa sen takia. Pahalta se tuntuu olla kuulijanakin. Ensinnäkin hänetkin on lapsena syyllistetty, on pitänyt olla kiltti tyttö, äidin kullannuppu, nätti ja tottelevainen ja hyvä kaikessa. On pitänyt oppia miellyttämään ja olemaan näyttämättä tunteitaan ja pelkojaan. Pojat siinäkin perheessä kasvatettiin eri tavoin. Tytölle jäi pelko sisälle, oman riittämättömyyden tunne. Aikuisena sitten piti turvautua juomiseen, kun oli niin ujo ja pelkäsi kaikenlaista. Kun oli pistetty pakettiin, jossa ei osannutkaan olla. Nyt sitten, kun alkoholi on riepotellut elämää, on tullut vain lisää syyllisyyden tunteita ja aina vain uusia syitä juoda. Ja todella suuri hätä ja syyllisyys siitä, miten lapsen käy, miten tytär selviää aikuisena. Juovan ihmisen hätä on suuri ja naisilla nämä ongelmat menevät eri malliin, nainen piehtaroi niissä syyllisyyksissä ja riittämättömyyden tunteessaan.
On se vakava asia ja liittyy siinä mielessä kipeästi naiseuteen, se miten nainen alkoholisoituu, häpeää, miten naisen alkoholismia hävetään, miten siitä ei uskalleta puhua, miten kiltisti nainen alkoholisoituukin. Huomaamatta, siinä missä mies riehuu ja käyttäytyy miten sattuu, nainen siivoaa valkoista kotiaan ja juo piilossa.
Tuskin naiset ovat, toisetkaan ovat tunteettomia, nämä ovat vain niin vaikeita todellisia ongelmia.
Toi on syvältä nykypäivän yhteiskunnassa.Naisia ei saisi arvostella mistään.
Säälittävällä tasolla nyky-suomalaisen naisen itsekritiikin taso.
Samaa mieltä olen.Hävetkää!