Viikkolehti 20.7.
EU:n sosiaalipolitiikka vastuullistaa
jokaisen pitämään yllä kilpailukykyä
Komission tavoitteena on muokata ihmisestä oman itsensä yrittäjä
Vaikka toisin kuvitellaan, Euroopan unioni muokkaa ja yhtenäistää jäsenmaidensa sosiaalipolitiikkaa kovalla kädellä. Tämä ei niinkään tapahdu direktiivejä säädellen, vaan yhteisiä tavoitteita asettaen. Ja nyt se tavoite on panna sosiaalipolitiikka parantamaan markkinoiden toimintaa ja kilpailukykyä.
KAI HIRVASNORO
Suomalaisessa lintukodossa Euroopan unionin ei juuri uskota vaikuttavan sosiaalipolitiikkaan. Mielipidetiedustelujen perusteella suomalaiset kokevat elävänsä parhaassa mahdollisessa maailmassa. Pohjoismainen mallimme haluttaisiin vientituotteeksi toisillekin. Näin siitä huolimatta, että esimerkiksi terveydenhuoltoon Suomi käyttää EU-maista vähiten rahaa asukasta kohden yhdessä Kreikan, Espanjan ja Portugalin kanssa.
Myös tähänastisten tutkimusten perusteella unionin vaikutukset kansallisiin sosiaaliturvajärjestelmiin ovat olleet vähäisiä. Ajatellaan, että Euroopassa on koko joukko erilaisia sosiaalisia malleja, joista useimmat jäsenmaat kulkevat kohti parhaaksi havaittua. Suomalaisten mielestä tietysti kohti suomalaista.
Stakesin tutkija Elina Palola heittää kylmää vettä tällaisten päiväunien niskaan. EU:lla, nimenomaan sen komissiolla, on erittäin vahva tahto uudistaa ja yhtenäistää eurooppalaista sosiaalipolitiikkaa. Sisämarkkinaprojektin alkuvaiheessa sosiaalinen Eurooppa nähtiin vielä vastapainoksi markkinoiden vapauttamisella. Nyt hyvinvointivaltioiden rakenteellisella uudistamisella tähdätään komission mielestä talouden kilpailukyvyn vahvistamiseen.
Ei enää eturyhmiä,
vaan yksilöitä
Tutkija Anu Kantola on kuvannut markkinavallan ohjaamaa yhteiskuntaa perinteisen eturyhmien kamppailun sijaan henkilökohtaisen kilvoittelun areenaksi. Jokainen on siinä yksin kaikkia muita vastaan.
Viime syksynä ilmestyneessä Vääryyskirjassa Elina Palola totesi, että EU:n lisääntynyt kiinnostus sosiaalipolitiikkaa kohtaan on edistänyt kehitystä kohti Kantolan mainitsemaa markkinavaltaa.
"Vuosituhannen alun keskusteluja eurooppalaisessa sosiaalipolitiikassa on leimannut tarve integroida ja synkronoida se osaksi talouspolitiikkaa, jota hallitaan kilpailukyvyn nimissä: sosiaaliturvajärjestelmiä on uudistettava, jotta ne parantaisivat markkinoiden toimintaa."
Yksi maa ei
enää riitä
Aivan juhannuksen alla tarkastetussa väitöskirjassaan Näkökulmia eurooppalaiseen sosiaalipolitiikkaan Elina Palola katsoo tarkemmin, miten ja millä keinoilla unioni jäsenmaitaan muokkaa sosiaalipolitiikan osalta. Näkökulmaa aiheeseen antoi myös se, että Palola on asunut viisi vuotta Brysselissä ja työskennellyt siellä mm. Suomen Kuntaliiton Brysselin toimiston tutkijana sekä alueiden komitean palveluksessa.
Elina Palola sanoo, ettei EU enää aseta sosiaalipoliittisia tavoitteita suhteessa jäsenvaltioihinsa, vaan suhteessa globaaliin talouteen.
Lehtimiesjärjellä muutoksen voisi kiteyttää niin, että älä kysy, mitä yhteiskunta voi tehdä hyvinvointisi eteen, vaan kysy, mitä sinä itse voit tehdä Euroopan kilpailukyvyn eteen.
Kun on yhteinen talous- ja rahapolitiikka, niin Elina Palolasta on selvää, että myös Euroopan maiden sosiaalipolitiikka yhdenmukaistuu.
- Yhden jäsenvaltion ajatellaan olevan jo liian pieni yksikkö linjaamaan edes sosiaalipolitiikkaansa tässä globaalissa kilpailussa ja tarvitaan isompi toimija. Kun sanotaan yhden jäsenmaan olevan kyvytön, niin samalla luodaan EU:lle tilaa huseerata myös tällä alueella.
Mitään ei päätetä,
silti kaikki muuttuu
Yhtenäistymistä ei tarvitse luoda yhteisellä lainsäädännöllä. Se voi olla mahdotontakin nykyisen kokoisessa ja sisäisesti eripuraisessa unionissa. Riittää, kun luodaan mielikuvia ja yhteisiä tavoitteita, joissa painottuvat talouden argumentit.
- Ei tarvitse tehdä mitään selkeitä päätöksiä ja silti kaikki muuttuu hiljalleen. Kehityssuunta ja tavoitteet ovat hyvin samanlaiset kaikilla mailla, mutta jokainen tekee ne omalla tavallaan ja se sopii komissiollekin. Ei kukaan aja enää mitään yhtä muottia. Sitä ei tarvita enää, kunhan jokainen edistää kilpailukykyä, joustavuutta ja kannustavuutta. Minusta se on hirveän nerokas strategia mennä eteenpäin, Palola myöntää.
Komission jäsenmaille asettama yhteinen tavoite on "hyvinvoinnin modernisaatio."
Elina Palolan mukaan sillä sosiaalipoliittiselle ajattelulle on annettu uusi sisältö. Sosiaalipolitiikalle on asetettu taloudellinen tilivelvollisuus. Sosiaaliturvassa korostetaan entistä enemmän markkina- ja työmarkkinariippuvuutta. Ihmisen oma vastuu ja omat valinnat korostuvat myös. Eikä kyseessä ole vain järjestelmien modernisointi, vaan myös ihmisten asenteiden ja elämäntapojen on modernisoiduttava.
Siis juuri sitä politiikkaa, jota Suomessa on harjoitettu Paavo Lipposen ensimmäisestä hallituksesta lähtien kannustinloukkutyöryhmineen ja perusturvan ostovoimaa heikentävine päätöksineen.
Ei enää köyhiä, vaan
taloutta varten
Elina Palolan mukaan yksi tärkeä ideologi komission ajaman uuden ajattelun taustalla on ollut Britannian entisen pääministerin Tony Blairin neuvonantaja Anthony Giddens. Tämä on tiivistänyt asian niin, että tarvitaan uusi käsitys oikeudenmukaisuudesta ja uusi käsitys turvallisuudesta.
- Eli ajatellaan, ettei vanha sosiaalipolitiikka sovi tähän aikaan. Maailma on muuttunut ja tarvitaan uudenlaista paradigmaa, ajattelun kaavaa. Nyt ei enää puhuta järjestelmistä sinänsä, vaan koko hyvinvoinnin idea on muutoksessa. Suojelun ja jakamisen logiikasta halutaan siirtyä investoinnin ja hyödyn logiikkaan. Sosiaalipolitiikan tehtävä ei enää lähtökohtaisesti ole suojella haavoittuvia, tulkitsee Palola.
Elina Palola korostaa, ettei köyhiä silti hylätä. Mutta he eivät myöskään ole enää sosiaalipolitiikan keskiössä. Sosiaalipolitiikka ei ole enää entiseen tapaan heitä varten, vaan se siirtyy palvelemaan yhteiskunnan muuta koneistoa, ennen kaikkea taloutta.
- Nyt pitää investoida ja puhutaan ihan suoraan, että ihmisistä pitää saada hyöty irti. Halutaan investoida lapsiin ja työssä käyviin, joissa tuotto-odotus on vielä suuri.
- Tietysti kukin jäsenmaa voi huolehtia köyhistä omien varojensa puitteissa haluamallaan tavalla. Se ei ole komission mielestä keskeisintä, vaan se, miten sosiaalipolitiikan suuri linja saadaan käännettyä koneiston palvelukseen, komission tekstejä tutkinut Palola kertoo.
Juhlapuheissa korostetaan, ettei meillä ole varaa isoon työttömien joukkoon eikä ihmisten syrjäytymiseen. Syy on se, että Euroopan on pärjättävä kilpailussa Kiinan, Intian, Japanin ja Yhdysvaltain kanssa, jotka eivät investoi samassa mitassa "tuottamattomaan" sosiaaliturvaan.
- Sosiaalipolitiikan pitää perustella olemassaolonsa uusilla argumenteilla. Suomessakin se näkyy selvästi vaikkapa hallitusohjelmassa, Palola väittää.
Sama logiikka pätisi
EU:n ulkopuolellakin
Elina Palola korostaa, ettei hän ole sen enempää Euroopan unionin puolella kuin sitä vastaankaan.
- Minusta se ei ole ollenkaan olennainen kysymys. Vaikka me emme olisi EU:n jäseniä, niin epäilemättä Suomessa noudatettaisiin täsmälleen samaa logiikkaa, koska tämä maailmantalous jyllää ja sillä perustellaan asioita.
- On turha demonisoida EU:ta tai komissiota, koska tätä isoa koneistoa pyörittävät myös OECD, Maailmanpankki ja kaikki nämä muut organisaatiot. Sen sijaan pitää ymmärtää tämä logiikka ja sosiaalipoliitikkojenkin pitää tajuta, mistä tässä on kyse voidakseen esittää myös vasta-argumentteja.
Virkamiehet
vievät viestiä
Brysselissä asuessaan Elina Palola kävi paljon komission järjestämissä konferensseissa. Konferensseja hän pitää komission työkaluina, joilla asioita viedään eteenpäin. Niissä sitoutetaan virkamiehiä ja tutkijoita yhteisiin päämääriin, luodaan konsensusta, jota sitten levitetään jäsenmaissa myös kansallisina linjauksina.
Jäsenvaltioiden välinen "oppiminen" onkin Palolan mukaan enemmän virkamiesten kuin poliitikkojen välinen prosessi.
Elina Palolan mielestä on ajallemme tyypillinen ilmiö, että sosiaalipolitiikkaa epäpolitisoidaan. Politiikassa on aina erilaisia vaihtoehtoja, mutta eurooppalaisessa sosiaalipolitiikassa nähdään yhä enemmän sitä, että meillä on selkeä yhteinen ongelma ja sitten se ratkaistaan.
- Tämä tietynlainen suostuttelun taktiikka on minusta aikamoinen ongelma. Luodaan käsitys, ettei ole vaihtoehtoja. Että tässä on ratkaisu, toimikaa.
- Silloin esimerkiksi kansanedustuslaitos on aika oudossa roolissa, jos siitä tulee ikään kuin vain suorittava laitos. En tiedä, miten tämä epäpolitisointi muualla toimii, mutta Suomessa se näyttää olevan aika pitkällä, Palola sanoo.
Kaikki saavat
yhdessä vaikuttaa
- Se on itse asiassa ihan uskomatonta, miten asiat muuttuvat. Samaan aikaan ja samoilla perusteilla ja toimilla voidaan sekä säilyttää ja pelastaa että täydellisesti muuttaa järjestelmiä ilman, että kukaan edes kyseenalaistaa sitä. Ei ole helppo jäljittää muutoksia, vaan oksaa sahataan pala palalta, hän hämmästelee.
Olennaista uudessa hallintamallissa on Palolan mukaan myös se, että mukana on yhä enemmän toimijoita.
Komissio ei keskustele enää pelkästään hallitusten kanssa, vaan syleilee kansalaisjärjestöjä ja pyrkii sitouttamaan jopa yksittäisiä kansalaisia. Vaihtoehdottomuutta levitetään myös sitä kautta, että kaikki ovat "yhdessä mukana."
On jopa sanottu, että ihmiset syyllistetään antamalla heille näennäisesti vastuuta. Tyyliin, että turha se on valittaa, jos ei ole vaikuttanut vaikkapa vastaamalla komission nettikyselyihin.
Samalla kun asiat laajenevat ja monimutkaistuvat, tavallisten ihmisten pitäisi olla tavattoman tietäviä, aktiivisia ja osallistuvia.
Mutta ne, jotka eivät ole tietäviä, aktiivisia ja osallistuvia, voivat olla liemessä tässä uudessa maailmassa.
- Minä olisin huolestunut sellaisesta ihmisestä, joka ei koskaan pysty olemaan tuottavassa työelämässä. Se on kauhean iso haaste varsinkin meidän tällaiselle universaalille järjestelmälle, että millä perustellaan tässä tuottavuuden, investointien ja hyödyn logiikassa investoinnit siihen, joka ei tuota.
- Ennen vanhaan ainakin minun idealismissani oli itsestään selvää, että koko yhteiskunnan etu on auttaa sitä, joka ei tuota, koska se kääntyy kyllä yhteiseksi hyväksi. Nyt ilmassa on jo tietyllä tapaa syyllistämisen ideologiaa, minkä esimerkiksi tämä päivähoitokeskustelu osoittaa, Elina Palola sanoo.
EU:n sosiaalipolitiikka vastuullistaa
jokaisen pitämään yllä kilpailukykyä
Komission tavoitteena on muokata ihmisestä oman itsensä yrittäjä
Vaikka toisin kuvitellaan, Euroopan unioni muokkaa ja yhtenäistää jäsenmaidensa sosiaalipolitiikkaa kovalla kädellä. Tämä ei niinkään tapahdu direktiivejä säädellen, vaan yhteisiä tavoitteita asettaen. Ja nyt se tavoite on panna sosiaalipolitiikka parantamaan markkinoiden toimintaa ja kilpailukykyä.
KAI HIRVASNORO
Suomalaisessa lintukodossa Euroopan unionin ei juuri uskota vaikuttavan sosiaalipolitiikkaan. Mielipidetiedustelujen perusteella suomalaiset kokevat elävänsä parhaassa mahdollisessa maailmassa. Pohjoismainen mallimme haluttaisiin vientituotteeksi toisillekin. Näin siitä huolimatta, että esimerkiksi terveydenhuoltoon Suomi käyttää EU-maista vähiten rahaa asukasta kohden yhdessä Kreikan, Espanjan ja Portugalin kanssa.
Myös tähänastisten tutkimusten perusteella unionin vaikutukset kansallisiin sosiaaliturvajärjestelmiin ovat olleet vähäisiä. Ajatellaan, että Euroopassa on koko joukko erilaisia sosiaalisia malleja, joista useimmat jäsenmaat kulkevat kohti parhaaksi havaittua. Suomalaisten mielestä tietysti kohti suomalaista.
Stakesin tutkija Elina Palola heittää kylmää vettä tällaisten päiväunien niskaan. EU:lla, nimenomaan sen komissiolla, on erittäin vahva tahto uudistaa ja yhtenäistää eurooppalaista sosiaalipolitiikkaa. Sisämarkkinaprojektin alkuvaiheessa sosiaalinen Eurooppa nähtiin vielä vastapainoksi markkinoiden vapauttamisella. Nyt hyvinvointivaltioiden rakenteellisella uudistamisella tähdätään komission mielestä talouden kilpailukyvyn vahvistamiseen.
Ei enää eturyhmiä,
vaan yksilöitä
Tutkija Anu Kantola on kuvannut markkinavallan ohjaamaa yhteiskuntaa perinteisen eturyhmien kamppailun sijaan henkilökohtaisen kilvoittelun areenaksi. Jokainen on siinä yksin kaikkia muita vastaan.
Viime syksynä ilmestyneessä Vääryyskirjassa Elina Palola totesi, että EU:n lisääntynyt kiinnostus sosiaalipolitiikkaa kohtaan on edistänyt kehitystä kohti Kantolan mainitsemaa markkinavaltaa.
"Vuosituhannen alun keskusteluja eurooppalaisessa sosiaalipolitiikassa on leimannut tarve integroida ja synkronoida se osaksi talouspolitiikkaa, jota hallitaan kilpailukyvyn nimissä: sosiaaliturvajärjestelmiä on uudistettava, jotta ne parantaisivat markkinoiden toimintaa."
Yksi maa ei
enää riitä
Aivan juhannuksen alla tarkastetussa väitöskirjassaan Näkökulmia eurooppalaiseen sosiaalipolitiikkaan Elina Palola katsoo tarkemmin, miten ja millä keinoilla unioni jäsenmaitaan muokkaa sosiaalipolitiikan osalta. Näkökulmaa aiheeseen antoi myös se, että Palola on asunut viisi vuotta Brysselissä ja työskennellyt siellä mm. Suomen Kuntaliiton Brysselin toimiston tutkijana sekä alueiden komitean palveluksessa.
Elina Palola sanoo, ettei EU enää aseta sosiaalipoliittisia tavoitteita suhteessa jäsenvaltioihinsa, vaan suhteessa globaaliin talouteen.
Lehtimiesjärjellä muutoksen voisi kiteyttää niin, että älä kysy, mitä yhteiskunta voi tehdä hyvinvointisi eteen, vaan kysy, mitä sinä itse voit tehdä Euroopan kilpailukyvyn eteen.
Kun on yhteinen talous- ja rahapolitiikka, niin Elina Palolasta on selvää, että myös Euroopan maiden sosiaalipolitiikka yhdenmukaistuu.
- Yhden jäsenvaltion ajatellaan olevan jo liian pieni yksikkö linjaamaan edes sosiaalipolitiikkaansa tässä globaalissa kilpailussa ja tarvitaan isompi toimija. Kun sanotaan yhden jäsenmaan olevan kyvytön, niin samalla luodaan EU:lle tilaa huseerata myös tällä alueella.
Mitään ei päätetä,
silti kaikki muuttuu
Yhtenäistymistä ei tarvitse luoda yhteisellä lainsäädännöllä. Se voi olla mahdotontakin nykyisen kokoisessa ja sisäisesti eripuraisessa unionissa. Riittää, kun luodaan mielikuvia ja yhteisiä tavoitteita, joissa painottuvat talouden argumentit.
- Ei tarvitse tehdä mitään selkeitä päätöksiä ja silti kaikki muuttuu hiljalleen. Kehityssuunta ja tavoitteet ovat hyvin samanlaiset kaikilla mailla, mutta jokainen tekee ne omalla tavallaan ja se sopii komissiollekin. Ei kukaan aja enää mitään yhtä muottia. Sitä ei tarvita enää, kunhan jokainen edistää kilpailukykyä, joustavuutta ja kannustavuutta. Minusta se on hirveän nerokas strategia mennä eteenpäin, Palola myöntää.
Komission jäsenmaille asettama yhteinen tavoite on "hyvinvoinnin modernisaatio."
Elina Palolan mukaan sillä sosiaalipoliittiselle ajattelulle on annettu uusi sisältö. Sosiaalipolitiikalle on asetettu taloudellinen tilivelvollisuus. Sosiaaliturvassa korostetaan entistä enemmän markkina- ja työmarkkinariippuvuutta. Ihmisen oma vastuu ja omat valinnat korostuvat myös. Eikä kyseessä ole vain järjestelmien modernisointi, vaan myös ihmisten asenteiden ja elämäntapojen on modernisoiduttava.
Siis juuri sitä politiikkaa, jota Suomessa on harjoitettu Paavo Lipposen ensimmäisestä hallituksesta lähtien kannustinloukkutyöryhmineen ja perusturvan ostovoimaa heikentävine päätöksineen.
Ei enää köyhiä, vaan
taloutta varten
Elina Palolan mukaan yksi tärkeä ideologi komission ajaman uuden ajattelun taustalla on ollut Britannian entisen pääministerin Tony Blairin neuvonantaja Anthony Giddens. Tämä on tiivistänyt asian niin, että tarvitaan uusi käsitys oikeudenmukaisuudesta ja uusi käsitys turvallisuudesta.
- Eli ajatellaan, ettei vanha sosiaalipolitiikka sovi tähän aikaan. Maailma on muuttunut ja tarvitaan uudenlaista paradigmaa, ajattelun kaavaa. Nyt ei enää puhuta järjestelmistä sinänsä, vaan koko hyvinvoinnin idea on muutoksessa. Suojelun ja jakamisen logiikasta halutaan siirtyä investoinnin ja hyödyn logiikkaan. Sosiaalipolitiikan tehtävä ei enää lähtökohtaisesti ole suojella haavoittuvia, tulkitsee Palola.
Elina Palola korostaa, ettei köyhiä silti hylätä. Mutta he eivät myöskään ole enää sosiaalipolitiikan keskiössä. Sosiaalipolitiikka ei ole enää entiseen tapaan heitä varten, vaan se siirtyy palvelemaan yhteiskunnan muuta koneistoa, ennen kaikkea taloutta.
- Nyt pitää investoida ja puhutaan ihan suoraan, että ihmisistä pitää saada hyöty irti. Halutaan investoida lapsiin ja työssä käyviin, joissa tuotto-odotus on vielä suuri.
- Tietysti kukin jäsenmaa voi huolehtia köyhistä omien varojensa puitteissa haluamallaan tavalla. Se ei ole komission mielestä keskeisintä, vaan se, miten sosiaalipolitiikan suuri linja saadaan käännettyä koneiston palvelukseen, komission tekstejä tutkinut Palola kertoo.
Juhlapuheissa korostetaan, ettei meillä ole varaa isoon työttömien joukkoon eikä ihmisten syrjäytymiseen. Syy on se, että Euroopan on pärjättävä kilpailussa Kiinan, Intian, Japanin ja Yhdysvaltain kanssa, jotka eivät investoi samassa mitassa "tuottamattomaan" sosiaaliturvaan.
- Sosiaalipolitiikan pitää perustella olemassaolonsa uusilla argumenteilla. Suomessakin se näkyy selvästi vaikkapa hallitusohjelmassa, Palola väittää.
Sama logiikka pätisi
EU:n ulkopuolellakin
Elina Palola korostaa, ettei hän ole sen enempää Euroopan unionin puolella kuin sitä vastaankaan.
- Minusta se ei ole ollenkaan olennainen kysymys. Vaikka me emme olisi EU:n jäseniä, niin epäilemättä Suomessa noudatettaisiin täsmälleen samaa logiikkaa, koska tämä maailmantalous jyllää ja sillä perustellaan asioita.
- On turha demonisoida EU:ta tai komissiota, koska tätä isoa koneistoa pyörittävät myös OECD, Maailmanpankki ja kaikki nämä muut organisaatiot. Sen sijaan pitää ymmärtää tämä logiikka ja sosiaalipoliitikkojenkin pitää tajuta, mistä tässä on kyse voidakseen esittää myös vasta-argumentteja.
Virkamiehet
vievät viestiä
Brysselissä asuessaan Elina Palola kävi paljon komission järjestämissä konferensseissa. Konferensseja hän pitää komission työkaluina, joilla asioita viedään eteenpäin. Niissä sitoutetaan virkamiehiä ja tutkijoita yhteisiin päämääriin, luodaan konsensusta, jota sitten levitetään jäsenmaissa myös kansallisina linjauksina.
Jäsenvaltioiden välinen "oppiminen" onkin Palolan mukaan enemmän virkamiesten kuin poliitikkojen välinen prosessi.
Elina Palolan mielestä on ajallemme tyypillinen ilmiö, että sosiaalipolitiikkaa epäpolitisoidaan. Politiikassa on aina erilaisia vaihtoehtoja, mutta eurooppalaisessa sosiaalipolitiikassa nähdään yhä enemmän sitä, että meillä on selkeä yhteinen ongelma ja sitten se ratkaistaan.
- Tämä tietynlainen suostuttelun taktiikka on minusta aikamoinen ongelma. Luodaan käsitys, ettei ole vaihtoehtoja. Että tässä on ratkaisu, toimikaa.
- Silloin esimerkiksi kansanedustuslaitos on aika oudossa roolissa, jos siitä tulee ikään kuin vain suorittava laitos. En tiedä, miten tämä epäpolitisointi muualla toimii, mutta Suomessa se näyttää olevan aika pitkällä, Palola sanoo.
Kaikki saavat
yhdessä vaikuttaa
- Se on itse asiassa ihan uskomatonta, miten asiat muuttuvat. Samaan aikaan ja samoilla perusteilla ja toimilla voidaan sekä säilyttää ja pelastaa että täydellisesti muuttaa järjestelmiä ilman, että kukaan edes kyseenalaistaa sitä. Ei ole helppo jäljittää muutoksia, vaan oksaa sahataan pala palalta, hän hämmästelee.
Olennaista uudessa hallintamallissa on Palolan mukaan myös se, että mukana on yhä enemmän toimijoita.
Komissio ei keskustele enää pelkästään hallitusten kanssa, vaan syleilee kansalaisjärjestöjä ja pyrkii sitouttamaan jopa yksittäisiä kansalaisia. Vaihtoehdottomuutta levitetään myös sitä kautta, että kaikki ovat "yhdessä mukana."
On jopa sanottu, että ihmiset syyllistetään antamalla heille näennäisesti vastuuta. Tyyliin, että turha se on valittaa, jos ei ole vaikuttanut vaikkapa vastaamalla komission nettikyselyihin.
Samalla kun asiat laajenevat ja monimutkaistuvat, tavallisten ihmisten pitäisi olla tavattoman tietäviä, aktiivisia ja osallistuvia.
Mutta ne, jotka eivät ole tietäviä, aktiivisia ja osallistuvia, voivat olla liemessä tässä uudessa maailmassa.
- Minä olisin huolestunut sellaisesta ihmisestä, joka ei koskaan pysty olemaan tuottavassa työelämässä. Se on kauhean iso haaste varsinkin meidän tällaiselle universaalille järjestelmälle, että millä perustellaan tässä tuottavuuden, investointien ja hyödyn logiikassa investoinnit siihen, joka ei tuota.
- Ennen vanhaan ainakin minun idealismissani oli itsestään selvää, että koko yhteiskunnan etu on auttaa sitä, joka ei tuota, koska se kääntyy kyllä yhteiseksi hyväksi. Nyt ilmassa on jo tietyllä tapaa syyllistämisen ideologiaa, minkä esimerkiksi tämä päivähoitokeskustelu osoittaa, Elina Palola sanoo.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Karenssi ja niiden laillisuus http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000426&posting=22000000027750087
Uusi maailmanjärjestys
"Maailman kohtaloista päättää 300 miestä, jotka eivät ole koskaan pettäneet toisiaan"
- Franklin Delano Roosevelt
"Taloudellisen johdon työkentällä on yhden ihmisiän aikana muodostunut oligarkia, yhtä kiinteä kuin konsanaan Venetsiassa. 300 miestä, joista jokainen tuntee toisensa, johtaa mannermaan taloudellisia kohtaloita ja he etsivät seuraajansa omasta ympäristöstään."
- Walter Rathenau
"Salaliitto"
Uusi Maailmanjärjestys on käsite jonka useimmat tuntevat, mutta harvat ymmärtävät. Ilmaisu on perin epämääräinen ja sitä on käytetty hyvinkin erilaisissa tarkoituksissa. "New World Order" - joka yleisesti lyhennetään NWO - tunnetaan niin ääriryhmien kuin huippupoliitikkojenkin keskuudessa. Tämän artikkelin tarkoitus on selventää (hyvin pintapuolisesti) "Uuden maailmanjärjestyksen" käsitysten historiaa sekä joitain niistä järjestöistä, jotka käyvät "salaisesta maailmanhallituksesta". Olen tilan ja ajan puutteessa jättänyt käsittelemättä koko joukon niin uskonnollisia kuin poliittisiakin tulkintoja, mutta etsivä löytää niitä helposti netistä.1
Uusi maailmanjärjestys on käsitteenä vanha. Ensimmäisen kerran eurooppalaisessa politiikassa sitä käytti kirjassaan Ruhtinas (1513) Niccolo Machiavelli, joka antoi ohjeita, miten hyvän hallitsijan on toimittava. Machiavelli oli ensimmäisiä laskelmoivan ja moraalikysymykset täysin syrjään työntävän reaalipolitiikan teoreetikkoja, vaikka voimapolitiikkaa on toki harjoitettu historian sivu.2
"Baijerin Valaistuneet", eräs 1700-luvun lopun vallankumouksellisista poliittisista salaseuroista puhui propagandassaan "Uudesta maailmanjärjestyksestä" ja "tulevasta maailmantasavallasta", kuten myös eräs myöhäisistä illuminaateista, Giuseppe Mazzini, joka käytti vapaamuurareita vehkeilyjensä savuverhona. Mazzinin ystävä, amerikkalainen muurariveli ja Ku Klux Klanin perustajajäsen Albert Pike selosti omaa suunnitelmaansa Mazzinille kirjeessään 15. elokuuta 1871: Perinteisten hallitusten annetaan jatkaa toimiaan kuten ennenkin, mutta niiden rinnalle muodostetaan salainen "varjohallitus", jonka olemassaolosta tavallisten kansalaisten ei tarvitse tietää mitään. "Varjohallitus" antaa ohjeita maiden nimellisille hallituksille. Albert Piken kirjettä on pidetty vapaamuurareita kompromettoivana väärennöksenä, mutta kirjeen sisältämät ajatukset ovat todellisen kirjoittajan henkilöllisyyttä mielenkiintoisempia.3
Kolmannen valtakunnan propagandassa puhuttiin "Uudesta järjestyksestä", mutta toisin kuin amerikkalaisten propaganda asian esitti, ei ole voitu todistaa että natseilla olisi ollut minkäänlaisia maailmanvallankumouksellisia aikeita. "Uudellä järjestyksellä" pyrittiin elintilan hankkimiseen idästä ja Euroopan uudelleenjärjestelyihin. Monien salaliittoteoreetikoiden mielestä natsipuolueella on kuitenkin suora yhteys tämän päivän illuminaatteihin ja uutta maailmanjärjestystä tavoitteleviin tahoihin. Presidentti G.W. Bush jr.:n isoisä Prescott Bush oli aikanaan Brown Brothers -investointipankin pääjohtaja 20-luvulta 40-luvulle asti. Brown Brothers, Averell Harriman, Rockefellerien Standard Oil, DuPont, Morgan ja Henry Ford rahoittivat avokätisesti natsi-Saksan talousihmettä ja sponsoroivat SS:a ja SA:aa - samaan aikaan pankkiirien vasemmat kädet syytivät rahaa Neuvostoliiton sotakoneistolle.4
Varsinaisesti Uuden maailmanjärjestyksen teki tunnetuksi 1990-luvulla George Bush sr., joka näki tämän järjestyksen luomisen Yhdysvaltain kutsumuskohtaloksi kommunismin luhistumisen jälkeen. Bushin klaani onkin toiminut aktiivisesti UM:n eteen. Perheen yhteydet ovat kuin salaliittoteoreetikon käsikirjasta: Kaksi Yhdysvaltain presidenttiä, CIA:n johtaja, osanotto heroiinikartelleissa, pankkimaailmassa, okkulttisissa ja poliittisissa salaseuroissa (mm. Skull & Bones Order).
Uusi maailmanjärjestys on siis todellinen ilmiö, mutta millaisesta järjestyksestä on kyse ja ketkä siihen pyrkivät? Erilaiset Uuteen maailmanjärjestykseen liittyvät salaliittoteoriat voidaan jakaa ainakin mystisiin, vasemmistolaisiin, (uus)oikeistolaisiin ja (ääri)kristillisiin. Ajatus globaalista salaliitosta ei ole kovin uusi ilmiö sekään, ja sen perusominaisuudet ovat säilyneet samoina: Joukko rikkaita ja vaikutusvaltaisia miehiä, jotka kuuluvat tiettyyn ryhmään tai veljeskuntaan, ovat suunnitelleet äärettömän monimutkaisen mutta häikäilemättömän salajuonen, joka suuntautuu kaikkea sitä vastaan, mitä menestyvä keskiluokka on tottunut pitämään pyhänä: isänmaata, kuningasta, kirkkoa ja yksityisomaisuutta. Jo 1300-luvulla esitettiin, että Temppeliherrain ritarikunta juonitteli yhdessä kataarien ja muiden kerettiläisten kanssa Rooman kirkon kukistamiseksi. Myöhemmin teorian keskushahmoina ovat olleet jesuiitat, juutalaiset, Baijerin Valaistuneet ja kommunistit.
Uuden maailmanjärjestyksen selitysmallit
Ensimmäisen Persianlahden sodan aikana Yhdysvaltain presidentti George Bush piti useita puheita ja haastatteluita joissa Uusi Maailmanjärjestys vilahteli tämän tästä. Uuden järjestyksen oli määrä alkaa juuri Lähi-Idästä väkivalloin saavutettavan "Pax Americanan" avulla. Huhtikuussa 1991 presidentti Bush totesi Time-lehdessä: "Irakin sota oli Uuden maailmanjärjestyksen ensimäinen koe".
Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Maailman valta on keskittynyt mafiamaiselle ryppäälle jota on kutsuttu "Establishmentiksi", Varjohallitukseksi", Isoksi Veljeksi (George Orwellin mukaan) ja "salaiseksi maailmanhallitukseksi". Siihen kuuluvat niin Yhdysvaltain "sotateollinen kompleksi", maailman suurpääomapiirit (mm. Rothschildit) kuin ylikansalliset yhtiötkin (Shell, Standard Oil jne.), korkeimpien poliittisten piirien edustajien lisäksi. Näiden tahojen yhteisenä tavoitteena on uusi maailmanjärjestys.
Mutta minkälainen - siitä harva tuntuu olevan samaa mieltä. Lienee myös virheellistä ajatella, että projektilla olisi selkeästi määriteltävä alku ja loppu. Parhaiten Uuden maailmanjärjestyksen voi käsittää vallansiirroksi kansalliselta ylikansalliselle tasolle. Se on yli sata vuotta kestänyt prosessi, jossa globalisaatio edustaa vain yhtä vaihetta, joskin ilmeisen lopullista sellaista. Prosessin tuloksena maailmanvalta on siirtyy paitsi de facto, myös de iure suurpääomapiirien haltuun. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen perustetut suuret kansainväliset välityspankit olivat vain yksi askel rahan pitkässä marssissa kohti rajatonta maailmaa - rajattoman rikkauden ja köyhyyden maailmaa.
Tämä konspirationaalinen maailmanselitys yhdistää niin salaliittoteoreetikoita niin vasemmalla kuin oikeallakin. Prosessin lopullisena tavoitteena yleisesti väitetään kuitenkin olevan yhden maailmanhallituksen (One World Goverment), yhteinen valuuttajärjestelmä mukaan luettuna.
Eräitä nykyisen Uuden maailmanjärjestyksen piirteitä:
# Valtioiden ja kansojen itsemääräämisoikeuden ja taloudellisen riippumattomuuden tuhoaminen kytkemällä ne joko vapaaehtoisesti tai pakolla osaksi globaalia markkinatalousjärjestelmää ja ajamalla alas paikallinen (maatalous)tuotanto, jolloin ne tulevat riippuvaisiksi muusta järjestelmästä.
# Ylikansallinen tajunnantäyttöteollisuus ja mediaan sisäänrakennettu piiloviestintä takaa kansallisten identiteettien hämärtämisen. Kansalliset identiteetit on korvattava globaalilla identiteetillä. Kansalaisuus korvataan kuluttajuudella. Massojen suunnitelmallinen tyhmistäminen ja tylsistäminen viihteen avulla tekee massoista vaarattomampia.
# Kansallisten identiteettien tuhoamista helpottavat irti päässeet kansainvaellukset ja rotujen sekoittaminen. Monikulttuurista, monirotuista yhteiskuntaa tuetaan kaikin mahdollisin keinoin sekä julkisella propagandalla että piilovaikuttamisella. Kolmannen maailman todellisiin ongelmiin ei puututa, jotta kansainvaellukset jatkuisivat. Erään YK:n suunnitelman mukaan Eurooppa tarvitsee 150 miljoonaa siirtolaista Afrikan ja Aasian maista. Kun ihmisten juuret on tuhottu, heille on helppo syöttää keinotekoinen "globaali" identiteetti.
# Rahamarkkinoiden globaali, ylikansallinen hallinta (Kansainvälinen valuuttarahasto, WTO, maailmanpankki).
# "Markkinavoimat" kasvottomana Isona Veljenä.
# Massojen hallitseminen on helpointa kontrolloimalla olemassaolevia energianlähteitä sekä puhtaan ruoan ja juomaveden varastoja.
# Agendan toteuttamisessa on kunkin maan erikoispiirteet otettava huomioon ja sopeuduttava niihin.
Kontrollointi ja hallinta
# NATO ja Yhdysvaltain asevoimat Uuden maailmanjärjestyksen väkivaltakoneistona, jota voidaan käyttää pelotteena niskuroivia valtioita (Serbia, Irak, Iran?) vastaan.
# Kansalaisvapauksien asteittainen vähentäminen "turvallisuuden" nimissä, sananvapauden purkaminen, ylikansallinen elektroninen valvonta (Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden osasto NSA on jo ottanut tehtäväkseen koko maailman elektronisen viestinnän seuraamisen).
# Laaja-alaisten tiedotusvälineiden alistaminen Uuden maailmanjärjestyksen edistämiseksi. Tiedotusvälineiden hallinta mahdollistaa "yleisen mielipiteen" manipuloinnin, viholliskuvien synnyttämisen ja totuuden monopolisoinnin. Tällä hetkellä noin 90% kaikista maailman viestimistä on hyvin pienen eliitin omistuksessa (mm. Murdoch).
# Hallitsemalla kielenkäyttöä ja muuttamalla sanojen merkitystä voidaan hallita ihmisten ajattelutapaa. Järjestelmän vastaiset ihmiset pyritään leimaamaan tiedotusvälineissä terroristeiksi, rasisteiksi, mielisairaiksi, tyhmiksi, yksinkertaisiksi tai vanhanaikaisiksi.
# Luodaan vihollisia. Organisoidaan ja tuetaan maailmanlaajuista terrorismia, jotta sen varjolla voidaan tiukentaa seurantaa ja kontrollointia.
Yhdysvaltain "Bible beltin" fundamentalistikristillisillä ja äärioikeistolaisilla piireillä on toisenlainen näkemys Uudesta Maailmanjärjestyksestä. Se eroaa edellisestä siinä, että se jättää järjestelmän taloudelliset ulottuvuudet käsittelemättä (yleinen amerikkalainen harha) ja pitää varsin harhaisesti YK:ta Uuden Maailmanjärjestyksen suoranaisena edeltäjänä ja päävihollisenaan. Heidän mukaansa kansalaiset pyritään tekemään vaarattomaksi kieltämällä ja takavarikoimalla perustuslain turvaamat aseet.
Kristillisille Uusi Maailmanjärjestys on Raamatussa mainittava "neljäs valtakunta, joka syntyy maan päälle, erilainen kuin kaikki muut valtakunnat; se syö kaiken maan ja tallaa ja murskaa sen" (Daniel 7:23). Kyse on siis lopun ajoista, ja UM samastetaan Antikristukseen. Monet konservatiivit (toisin kuin Bushin establishmentin uusliberaalit) muistuttavat, että suurin osa "varjohallitusten" (mm. Bilderbergit) johtohenkilöistä ovat juutalaisia, niin kuin Hollywoodin ja maailman suurten tiedotusvälineidenkin. Amerikkalaisten kristittyjen ja oikeistolaisten teorioiden mukaan Uusi maailmanjärjestys on siis kommunistien ja sosialistien, ehkä myös juutalaisten salajuoni.
Vasemmisto kummallakin mantereella kritisoi Uuden maailmanjärjestyksen ilmiselvää epätasa-arvoisuutta ja sen taloudellisia vaikutuksia - etenkin kehitysmaissa tapahtuvaa, suuryhtiöiden harjoittamaa ns. uuskolonialismia. Heille UM edustaa fasistien ja oikeistolaisten uhkaa. Kumpikaan poliittinen siipi ei kykene ymmärtämään, että järjestelmä ei tunnusta minkäänlaista poliittista väriä, "sillä se pyrkii vain valtaan eikä mihinkään muuhun". Järjestelmä käyttää hyväkseen niin fasisteja kuin kommunisteja, liberaaleja ja fundamentalisteja, mutta ennen kaikkea laiskoja ja tietämättömiä.
Divida et impera
On yleisesti tunnettu tosiasia, että kahden osapuolen taistellessa kolmas hyötyy siitä. Tämä ajatus voidaan laajentaa yksilötasolta valtioihin ja edelleen koko ihmiskuntaan. Esimerkiksi sotiviin maihin sijoittavat kansainväliset rahoituslaitokset hyötyvät ainoastaan, mikäli konflikti pitkittyy pitkittymistään. Sotamenojen kattamiseksi valtioiden on lainattava yhä enemmän ja enemmän rahaa, kunnes ne joutuvat täysin pankkien määräysvaltaan. Sodat ja levottomuudet ovat myös oiva tapa saada ihmiset hyväksymään sellaisia kansainvälisiä instituutioita, joita he eivät olisi muuten ikinä hyväksyneet (esim. NATO, YK).
Oli miten oli, tietyillä organisaatioilla ja niihin kuuluvilla ihmisillä on asiassa painava sanansa. Nämä ihmiset eivät ole ketä vain, he ovat maailman rikkaimpia ja vaikutusvaltaisimpia ihmisiä. He näkyvät harvoin TV:ssä, elleivät he ole valtionpäämiehiä. Suurin osa ihmisistä ei tiedä heidän nimiään.
Eräs Yhdysvaltain keskeisimmistä kulissien takaisista päättävistä elimistä on CFR (Council on Foreign Relations). Tätä puolisalaista organisaatioita hallitsee Rockefellerin syndikaatti ja se on osa vaikutusvaltaista poliittista elintä joka tunnetaan nimellä COMMITTEE OF 300. Tässä on eräs "kolmensadan komitean" jäsen:
SIR JOHN J. LOUDEN
Lontoon N. M. Rothschild Bankin hallintoneuvoston jäsen
Chase Manhattan Bankin kansainvälisen neuvoa-antavan komitean puheenjohtaja
Royal Dutch Petroleumin johtokunnan puheenjohtaja
Shell Petroleum Co. Ltd.:n pääjohtaja
Ford Foundationin johtokunnan jäsen
Melkoinen asema miehellä, vai mitä?
Lyhyt oppimäärä vallasta vallan takana:
COMMITTEE OF 300
# Perustettiin vuonna 1729 Britannian Itä-Intian Kauppakomppanian toimesta hallitsemaan kansainvälistä pankkitoimintaa, poistamaan kansainvälisen kaupan esteitä ja tukemaan oopiumikauppaa.
# Järjestön perustajia olivat Euroopan tärkeimmät merkantilistiset aatelissuvut, mm. Guelphit, Grosvernorit, Hannoverit, Oranialaiset ja Oldenburgit.
# Committee of 300 on "alkuperäinen" salajärjestö, josta kaikki muut "varjohallitukset" ovat myöhemmin eronneet.
# "Maailman kohtaloista päättää kolmesataa miestä, jotka eivät ole koskaan pettäneet toisiaan" - F. D. Roosevelt
# "Taloudellisen johdon työkentällä on yhden ihmisiän aikana muodostunut oligarkia, yhtä kiinteä kuin konsanaan Venetsiassa. 300 miestä, joista jokainen tuntee toisensa, johtaa mannermaan taloudellisia kohtaloita ja he etsivät seuraajansa omasta ympäristöstään." - Walter Rathenau
# Tavoitteena yhden ja ainoan maailmanhallituksen luominen - Uusi Maailmanjärjestys.
# Mukana ovat mm. seuraavat pankkilaitokset: Bank of England (Rothschild), Baring Brothers Bank, Royal Bank of Canada, The Midland Bank, Barclays Bank, W. A. Harriman Bank, Ruskombank, J. P. Morgan & Co., N. M. Rothschild & Sons, Kuhn Loeb & Co. (Jacob Schiff), M. M. Warburg Gesellschaft, Lazard Brothers Bank, Isreal Moses Seif Bank, Lehmann Bank, Rockefeller Chase Manhattan Bank, Goldman Sachs Bank.
# Lista entisistä ja nykyisistä jäsenistä.
ROUND TABLE GROUP
# 300:n komitean jäsen Cecil Rhodes perusti "Pyöreän pöydän" helmikuun 5. päivänä vuonna 1891. Perustajajäseniä olivat Stead, Lord Esher, Lord Alfred Milner, Lord Rothschild ja Lord Arthur Balfour.
# Ryhmän päämäärä oli edesauttaa Brittiläisen Imperiumin ja englannin kielen levittäytymistä ympäri maailmaa.
# Rhodesin kuoleman jälkeen "Pyöreä pöytä" joutui hänen rahoittajansa, Lord Rothschildin, valtaan.
# Round Table Group on suurteollisuudenharjoittajien ja suurpankkiirien sisäpiirijärjestö, joka on vaikuttanut suuresti mm. Euroopan Unionin syntyyn. Sitä hallitsevat Rothschildien ohella Schiffin, Warburgin, Guggenheimin, Rockefellerin ja Carnegien perheimperiumit.
# Pyöreästä Pöydästä syntyivät myöhemmin Royal Institute of International Affairs (RIIA), Council on Foreign Relations (CFR), Institute for Advanced Studies (IAS), Deutsche Gesellschaft für Auswärtige Politik (DGAP).
COUNCIL ON FOREIGN RELATIONS (CFR)
# Perustettiin Pyöreän Pöydän yhteispäätöksellä vuonna 1921. Rahoittajana toimivat Rockefellerit. Alkuperäinen nimi oli "Rockefeller Ministry on Foreign Relations".
# CFR koostuu lähes pelkästään Yhdysvaltain kansalaisista. Sillä on kuitenkin suuri vaikutusvalta kaikkiin länsimaihin, sillä se hallinnoi Maailmanpankkia.
# CFR dominoi Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa. Perustamisensa jälkeen kaikki Yhdysvaltain presidentin Ronald Reagania lukuunottamatta ovat olleet CFR:n jäseniä ennen valintaansa. Vaikutusvaltaisin CFR:n jäsen kautta aikojen on ollut George Bush, joka oli 1977 CFR:n puheenjohtaja.
# Järjestön sisäpiiriä kutsutaan nimellä "Skull & Bones Order".
SKULL & BONES
# William Huntington Russel ja Alfonso Taft perustivat salaseuran Yalen yliopistossa vuonna 1833.
# Vuonna 1856 salaseura liitettiin osaksi Russel Trustia.
# Skull & Bones muodostaa CFR:n sisäpiirin. Siihen kuuluvat seuraavat suuret suvut: Rockefeller (Standard Oil), Harriman, Weyerhauser, Sloane, Pillsbury, Bush, Davison (J. P. Morgan) ja Payne(Standard Oil).
# Osa Skull & Bonesin jäsenistä ovat kuuluneet myös "Jason Societyyn".
# The Order of Skull & Bones
BILDERBERGER GROUP
# Committee of 300 perusti järjestön toukokuussa 1954 virallisesti Hollannin prinssi Bernhardin aloitteesta. Ryhmä sai nimensä siitä, että ensimmäinen kokous pidettiin Hotel de Bilderbergissä Oosterbeekissä.
# Bilderberger-ryhmään kuuluu noin 100-120 läntisen maailman vaikutusvaltaisinta finanssimiestä, suuryrittäjää ja poliitikkoa.
# Ryhmän päämäärä on (prinssi Bernhardin itsensä mukaan) saada aikaan "globaali maailmanhallitus".
# Bilderbergien johtoryhmä (johon kuuluu 24 eurooppalaista ja 15 amerikkalaista jäsentä) päättää, ketkä kutsutaan järjestön kokouksiin. Suomea johtoryhmässä edustaa Nokian Jorma Ollila.
# Ryhmän kokoukset pidetään epäsäännöllisin väliajoin (noin kerran vuodessa), eikä niitä koskaan pidetä kahta kertaa samassa paikassa. Kaikki kokoukset pidetään suljettujen ovien takana eikä tiedotusvälineillä ole lupa kommentoida niitä millään tavalla.
# "The Spotlightin" artikkeli vuoden 1996 kokouksesta.
# Bilderberg.org: Salaliittoteoriaa ja harhoja, mutta myös paljon faktaa..
...
vanhuksille vaikeat oltavat.
Suomi liitettiin maamme perustuslain vastaisesti Euroopan unioniin vuoden 1995 alusta. EU-jäsenyys on aiheuttanut maallemme taloudellista vahinkoa, joka näkyy mm. valtavana työttömyytenä, sekä teollisuuden ja maatalouden alasajona. Samalla Suomi on sidottu suurvaltojen sotapolitiikkaan.
http://www.kaapeli.fi/~ktp/lomake/irtieusta.html
" Ennen vanhaan ainakin minun idealismissani oli itsestään selvää, että koko yhteiskunnan etu on auttaa sitä, joka ei tuota, koska se kääntyy kyllä yhteiseksi hyväksi. "
Se mikä minut sai aikanaan pohtimaan politiikkaa ensinmäisen kerran oli, kun minä 10v lähdön jälkeen kävin lapsuuden kotia (harmaa vuokrakolossi) katsomassa.
Järkytys oli aika suuri, kun tutulla penkillä istui se sama vanha juoppojen remmi. Muutama oli kuollut ja muutama uusi oli tullut lisää. Muistin kuinka jo tyttönä pelkäsin näitä meidän talon juoppoja. Toivoin aina että talonmies oli jättänyt sivuoven auki, jotta pääsisin kotia ilman, että täytyy kulkea heidän ohitseen.
Tämän jälkeen rupesin ensinmäistä kertaa ihmettelemään, että mitä se "hyvinvointi" ja "sosiaaliturva" oikeasti tarkoittaa.
Olen pahoillani, mutta olen EU:n ja oikeiston kannalla. Toivon jopa, että jos minä joskus romahdan kassi-Alman asteelle, valtio ei loputtomasti itsetuhoista elämääni rahoita.
Anteeksi vain, mutta yhteiskuntaa on rakenettava terveiden ihmisten ehdoilla ei sairaiden. Kuitenkin siten, että aina olemassa tikapuita ja polkuja, niin että alimalla tasolla oleva kassi-Almakin voi omalla työllään ja yrittämisellään saada itselleen turvallisen ja mukavan elämän.
jotka eivät työhön kykene,ja kenelläkään ei ole takeita,ettei itse sairastu seuraavana,vaikka olisi nuorikin.
Eikä mitään muuta.
Ei itsekkyys ole mitenkään puoluesidonnainen arvo.
Ihmiset ovat omineet yritysmaailman arvot itselleen: "Yrityksen tehtävänä on tuottaa omistajilleen voittoa"
Yksittäisen kansalaisen tapauksessa se voisi kuulua vaikka näin: "Elämäni tehtävänä on tuottaa minulle hyvinvointia"
Tuo ylläoleva ohje on monen sosiaalidemokraattinen päättäjä ominut itselleen. Ideologiat kuolevat yleensä ihmisen kasvaessa ja vanhetessa.
kasvaa ?
vaietaan.