Rakas päiväkirja,
taas on päivä ohi. Ja taas samat ajatukset päässä. Tänään näin kävelykeppisen naisen linkuttavan pois taloltani, jolloin päähäni leimahti ajatus, että ollaanpas me sitten outoja - me ihmiset.
Mitä sitten päässäni on pyörinyt? Ajatuksia, vaikken oikeestaan edes ole ajatellut paljon sinua. Olet kuitenkin ollut takaraivossani koko ajan. Kunpa tietäisin, onko sinunkin hiustesi alla samankaltaisia ajatuksia. Mutta minä en tiedä, koska kukaan ei ole tähän päivään asti oppinut lukemaan toista kuin avointa kirjaa. Tuokin sanonta on varmaan keksitty siksi, että joku samankaltainen ihminen on ollut samanlaisessa tilanteessa ja pyrkinyt tulkitsemaan toista... kuitenkin tuloksetta.
Koska päädyin siihen johtopäätökseen, etten tunne sinua niin hyvin, aloin maalata piruja seinille. Rupesin miettimään suhteemme aukkoja ja muita huonoja puolia. Lopulta mieleeni muodostui kysymys koko meidän suhteestamme: elimmekö edes suhteessa. Ja jos elimme, niin halusinko elää tällaisessa suhteessa. Millaista suhdetta minä oikein etsin?
Oli minulla ollut hyviä ja huonoja suhteita - - hyviä ihmisiä ja huonoja myös. Miksei minulla voinut olla sekä hyvää suhdetta että hyvää ihmistä?
Tajusin, että huonoissa suhteissa minä en saanut olla oma itseni. Minun ei edes annettu olla oma itseni. Tavallaan kaikki parhaat puolet jäivät olemukseni varjoon, etten saanut antaa kaikkeani, ettei minun annettu antaa kaikkea sitä, mistä minussa pidettiin.
Itse etsin kavereistani ja tutuistani hyviä puolia, en halua huomata niitä huonoja, koska niitö hyviä on kuitenkin niin paljon ja ne ovat sen verran arvokkaita.
Tästä turhautuneesta olotilasta on päästävä eroon. Ei tämä olotila edes johdu ainoastaan tämän päivän ajatuksista - ei tietenkään, koska ihmiset ovat monimutkaisia.. tai sitten vain liian yksinkertaisia.
taas on päivä ohi. Ja taas samat ajatukset päässä. Tänään näin kävelykeppisen naisen linkuttavan pois taloltani, jolloin päähäni leimahti ajatus, että ollaanpas me sitten outoja - me ihmiset.
Mitä sitten päässäni on pyörinyt? Ajatuksia, vaikken oikeestaan edes ole ajatellut paljon sinua. Olet kuitenkin ollut takaraivossani koko ajan. Kunpa tietäisin, onko sinunkin hiustesi alla samankaltaisia ajatuksia. Mutta minä en tiedä, koska kukaan ei ole tähän päivään asti oppinut lukemaan toista kuin avointa kirjaa. Tuokin sanonta on varmaan keksitty siksi, että joku samankaltainen ihminen on ollut samanlaisessa tilanteessa ja pyrkinyt tulkitsemaan toista... kuitenkin tuloksetta.
Koska päädyin siihen johtopäätökseen, etten tunne sinua niin hyvin, aloin maalata piruja seinille. Rupesin miettimään suhteemme aukkoja ja muita huonoja puolia. Lopulta mieleeni muodostui kysymys koko meidän suhteestamme: elimmekö edes suhteessa. Ja jos elimme, niin halusinko elää tällaisessa suhteessa. Millaista suhdetta minä oikein etsin?
Oli minulla ollut hyviä ja huonoja suhteita - - hyviä ihmisiä ja huonoja myös. Miksei minulla voinut olla sekä hyvää suhdetta että hyvää ihmistä?
Tajusin, että huonoissa suhteissa minä en saanut olla oma itseni. Minun ei edes annettu olla oma itseni. Tavallaan kaikki parhaat puolet jäivät olemukseni varjoon, etten saanut antaa kaikkeani, ettei minun annettu antaa kaikkea sitä, mistä minussa pidettiin.
Itse etsin kavereistani ja tutuistani hyviä puolia, en halua huomata niitä huonoja, koska niitö hyviä on kuitenkin niin paljon ja ne ovat sen verran arvokkaita.
Tästä turhautuneesta olotilasta on päästävä eroon. Ei tämä olotila edes johdu ainoastaan tämän päivän ajatuksista - ei tietenkään, koska ihmiset ovat monimutkaisia.. tai sitten vain liian yksinkertaisia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.