Te uskovaiset kun aina höpisette kuoleman jälkeisestä elämästä (!). Selittäkää ensin, mitä on ollut ennen syntymää. Onko jossain suuri sieluvarasto, josta vastasyntyneeseen pakataan sielu, joka sitten kuoleman jälkeen taas kierrätetään?
Itselläni ei ole mitään omakohtaisia kokemuksia syntymääni edeltävästä ajasta, enkä kaipaa sellaisia kuolemanikaan jälkeen.
Itselläni ei ole mitään omakohtaisia kokemuksia syntymääni edeltävästä ajasta, enkä kaipaa sellaisia kuolemanikaan jälkeen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jos muutama sata vuotta sitten eläneille ihmisille olisi kerrottu kännyköistä, radioaalloista ja internetistä, niin miten he olisivat asiaan mahtaneet suhtautua?
Meidänkään aikamme tieto ei ole vielä läheskään täydellistä ja kaikenkattavaa.
Kuolemasi jälkeen siirryt ns. välitilaan, jossa sinulle laaditaan lukujärjestys seuraavaa elämääsi varten.
Se mistä kaikki Sielut ovat jakautuneet on yksi suuri Sielu, jota monet kutsuvat Jumalaksi (vaikken uskovainen olekaan).
Kun Sielu on kokeneut kaiken mitä maailmankaikkeudessa voi kokea ja siis kehittynyt henkisesti, palaa hän takaisin tuohon suureen Sieluun.
Sitä tarkoitetaan myös käsityksellä "taivaaseen pääsy".
On meillä vielä matkaa.
Miten sielu voi kokea kaiken mitä maailmankaikeudessa voi kokea, ja miksi ihmeessä sen pitäisi kokea kaikki?
Olisiko niin,että kokemuksia ei enää tarvita
sen jälkeen kun viisautta ja ymmärrystä on kertynyt riittävästi?
On esimerkiksi olemassa ihmisiä, jotka haksahtavat kerran elämässään naimisiin, mutta kokemuksestaan viisastuneena eivät toista virhettään enää koskaan.Ihmissielu on oppivainen.
"Miten sielu voi kokea kaiken mitä maailmankaikeudessa voi kokea?"
Ei yhden elämän aikana voikaan. Siksipä elämiä kyllä riittääkin.
"Miksi pitäisi kokea kaikki?"
Tämä on laaja kysymys! Periaate on tämä:
Ns. Jumala... suurin Sielu, on kaikki mitä maailmankaikkeudessa on. Mutta jotta hän voisi kokea itsensä käytännössä, on hän jakautunut pienempiin osiin, eli meiksi yksittäisiksi Sieluiksi. Nämä Sielut siis elävät tuon suuren Sielun sisällä ja kokevat usean elämänsä aikana kaiken mitä se sisältää.
Ihminen, joka eroaa tässä elämässä menee naimisiin samantyyppisen henkilön kanssa seuraavassa elämässään. Samat ongelmat tulevat vastaan. Niistä ei eroon pääse, muuten kuin läpi käymällä.
"(vaikken uskovainen olekaan)"
Mistä sitten olet ammentanut tuon tietosi? Itse en ole vastaavia väittämiä nähnyt muissa kuin uskonnollisissa teoksissa, todistukset ovat olleet lähinnä hihhuliherätyksen saaneiden löpinöitä.
No sanotaanko vaikka näin: ottamalla yhteyden maailmankaikkeuden tietopankkiin.
Se sisältää kaiken tiedon, mitä kaikki Sielut ovat elämiensä aikana maailmankaikkeudesta keränneet. Sieltä siis löytyy kaikki tieto.
Yhteys otetaan sisäkautta.
Sisäistä ääntään voi olla vaikea kuulla, jos korvat ovat tottuneet kuuntelemaan ihan muita taajuuksia. Helpottaa, kun lukee oikealle kanavalle virittäviä kirjoja.
Suosittelenkin kaikille Bhagavad Gitaa. Siitä on netissäkin ties miten monta käännöstä englanniksi. Gitassa vastataan myös tässä viestiketjussa pohdittuun kysymykseen.
Olemme kaikki eläneet lukemattomia kertoja aiemmin, ja tulemme lukemattomia elämiä vielä elämäänkin, ellemme tee asialle jotain. Voimme vaihtoehtoisesti mennä Korkeimpaan, ja Gitassa neuvotaan, miten.
Sielu pyörii pyörimistään maailmankaikkeudessa, koska se haluaa kokea ja nauttia. Ottaen huomioon edellisten elämien määrän, se on todennäköisesti kokenut kaiken kokemisen arvoisen jo ties miten monta kertaa.
Jos sielu kaikkien näiden aineellisten nautintojen sijaan haluaa pois, siihenkin on keinonsa. Tapoja sanoutua irti tästä ikuisesta kiertokulusta voi etsiä esim. hindulaisuudesta ja buddhalaisuudesta.
Itse olen sitä mieltä, että kärpäsen on hyvin vaikea muuttaa pois tunkiosta tyhjyyteen, vaikka tyhjyydessä olisikin raikkaampi ilma. Tarvitaan vielä houkuttelevampi määränpää, jokin, johon voi kohdistaa aistit ja tunteet, jotka ovat muutenkin luonnostaan koko ajan kaipaamassa jotakin.
Minä haluan Jumalan luo. Krishnan luo.
Kieltämättä kirjat ovat hyvää tukea oletuksille. Lisäksi tarvitaan taipumusta skitsofreniaan. Sitten saa "sisäkautta" yhteyden mihin vain itse haluaa.
Lueskeltu on sitäkin. On hieman vaikeaselkoinen ainakin aloittelijalle.
Itse koetan kertoa asioista selkokielellä ja mystisoimatta.
No niin... tähänkö se sitten meni!!
Sormiko se suuhun meni?
Mitä versiota olet lukenut? Minä olen tutustunut noin pariinkymmeneen, eikä Gita tunnu ollenkaan vaikeaselkoiselta vaan ajankohtaiselta ja puhuttelevalta kirjalta. Olen parhaillaan laatimassa uutta, selvää ja suorasanaista suomennosta tuosta kirjasta.
Suosikkini on Eknath Easwaranin kääntämä englanninkielinen Gita. Sitä pitäisi saada kirjakaupoista.
mä en lukenu läheskää kaikkia noita viestejä mut sen verran haluun sanoo et jos pitää elää monta elämää kuoleman jälkeen ni miks?
jos kerran pitää kokee kaikki niinmitä iloo siitä on? sehän tarkottaa et pitäs kokee joku itsemurha, mielisairaus, kehitysvammaisuus, koulukiusaus ym...vai? mut eiks raamatussa sanota et jos uskoo jumalaan ni saa ikuisen elämän? eli eikö se periaattessa ois sitä et ku kuolee ni sit saa uuden elämän jne...mut mitä iloo on elää ikuisesti? eikö joskus pitäs kuitenki saada se lopullinen rauha?
"Olen parhaillaan laatimassa uutta, selvää ja suorasanaista suomennosta tuosta kirjasta".
Juuri tuota tarkoitin. Asiat siitä kyllä selviävät, mutta tekstiä on jotenkin hankala lukea. Ehkä se on vain minun henkilökohtainen käsitykseni.
Paljoltihan siellä kuitenkin kerrotaan asioita, jotka ovat selvinneet itselleni muista yhteyksistä. Hieman eri tavalla vain.
Esitit erinomaisen kysymyksen. Mitä iloa on siinä että nauttii ja kärsii täällä ikuisesti aamen? Tuon kysymyksen ovat esittäneet myös hindulaiset ja buddhalaiset gurut, ja sitten he ovat alkaneet etsiä menetelmää päästä pois tästä jankkaavasta kiertokulusta. He etsivät nimenomaan ikuista rauhaa.
Itse uskon vaisnavahindulaisittain, että jos rakastat Jumalaa enemmän kuin mitään muuta, saat rauhan, eikä sinun enää tarvitse syntyä. Tulet kuoltuasi sen sijaan aina olemaan Jumalassa.
Ei ole väliä sillä, millä nimellä Jumalaa kutsut, jos rakkautesi on vilpitöntä ja yrität kehittää itseäsi, tulla hyväksi ihmiseksi.
Ennen syntymää me ollaan siellä henkimaailmassa onnellisen tietämättömiä maallisesta elämästä. Siellä ei ole aikaa vaan tila Silti eräänä hetkenä sielllä "suuri neuvosto" karman herrat" tai mitä kukin haluaa käyttää. Tulee kertomaan onnelliselle sielulle, että olisi aika lähteä maanpakolaisuuteeen tuonne tellukselle. He näytävät osan tulevasta elämästä, siitä opista joka on läpi käytävä. Sekä unohtamatta sitä lohduttavaa tietoa, että jonakin päivänä saamme palata sinne henk.m. takaisin. Sinne oikeaan kotiimme mistä kaikki ovat lähtöisin- On olemassa myös sieluja jotka siellä sopivat tapaavansa täällä. Esim. sisruksina, sukulaisina muuten. Rakastavaisina. työtovereina. Niin monella tapaa. Siinä on selitys miksi joku tuntuu heti niin tutulta. ---- Jeesus sanoo, minun isäni kodissa on monta asuinsijaa------- Siksi meidän on turha kinastella mikä paikka on kenellekin sillä kaikille löytyy tilaa. --- Oma vakaumukseni ymmärrykseni mukaan on tämä---> Kun lähtöhetkeni tulee ovat kaikki tutut vastassa järjestäen tervetulojuhlan. Ainoa toivomukseni on. Elämästä kylläkseni saaneena ja ilman kauheita pitkällisiä kipuja, toisten taakkana olemista saisin siirtyä Kotiin.
Olen kanssasi aivan samaa mieltä ja todella yllättävää että kerroit asian noin ... en ole vielä tavannut henkilöä joka oikeesti ajattelee ja tuntee sydämessään noin ... siis minulle sanottiin ennen syntymääni olet harvoja jotka tästä paikasta muistavat ... olisi kiva jutella sun kans vaikka enste eemailina ...