Naapurin vanhapiika sanoi kerran: "En tarvitse miestä muuhun kuin pussilakanan vaihtoon"
Ilmeisesti alkoi kyttämään pussilakanoita vasta 45-vuotiaana, kun meni naimisiin xD
Tarvitsetko sinä miestä? Mihin?
Ilmeisesti alkoi kyttämään pussilakanoita vasta 45-vuotiaana, kun meni naimisiin xD
Tarvitsetko sinä miestä? Mihin?
Vastaukset 10
Vanhimmat
ja jäin sitä oikein pohtimaan. Pussilakanatkin hoituvat ihan yksin. On joitain asioita joihin tässä iässä tarvitsisin voimakasta ihmistä, kuten mattojen tamppaus. Senkin tein nuorempana aina itse, ei se ole sukupuolesta kiinni. Mykkää miestä en ainakaan tarvitse. Kokemusta on. On kauheaa elää sellaisen kanssa joka on umpimielinen, eikä edes vastaa, jos kysyy mikä vaivaa. Seksuaalisiin nautintoihin riittää vallan hyvin mielikuvitus ja masturbointi.
"Seksuaalisiin nautintoihin riittää vallan hyvin mielikuvitus ja masturbointi."
Tähän päädyin minäkin kun kyllästyin ahneisiin, nalkuttaviin ja vallanhimoisiin naisiin(i). Pornolehtien kuvien kanssa runkkaaminen on nautinnollisempaa kuin seksi ex-vaimon kanssa, varsinkin kun se piereskeli ja vikisi koko ajan sitä tehdessä.
Kyllä tarvitsen miestä, tai sanotaanko, että mielelläni elän miehen kanssa. Mies on minulle kumppani tässä elämässä, erilainen kumppani kuin ystävättäret. Mikä onkaan mukavampaa kuin mökillä saunoa miehen kanssa, porista ja tehdä yhdessä jotain kivaa. Sittenhän on tietenkin se kahden ihmisen välinen rakkaus ja seksi. Mikäs sen parempaa. Aina ei ole ollut näin hyvin, mutta nyt on ja siitä nautitaan. Vapaana yhdessä, niin se menee. Toisen kainalossa on hyvä olla.
Hienoa tekstiä, mutta sorry: tuollainen arjen romantiikka ei kuulu tälle palstalle. Täällä rellestää katkera sinkkuvähemmistö, jolle toinen sukupuoli on (syystä tai toisesta) punainen vaate.
Sulle voisi suositella ikäryhmät-palstaa tai ehkä jotain vieläkin viihtyisämpää.
vai miksi keuhkoat? Puhut kuin kaikki feministit olisivat sinkkuja. Ei se niin ole. Tämä on taas tätä mustamaalaamista.
Luitko Leenan kirjoituksen? Kyllä sellainen sopuisuus ja tunnustuksen antaminen miehelle menee tällä areenalla hukkaan.
Leenan kaltaiset naiset tekevät tämän palstan kellokkaiden työn turhaksi - ajatteles!
Mitä tulee mustamaalaamiseen, olet täysin oikeassa. Tämä on just sitä.
Vaikutat fiksulta ja normaalilta, miten ihmeessä olet tänne eksynyt???
Miehenä olen tehnyt sellaisen havainnon, että nainen ei tarvitse miestä mihinkään.
Sen sijaan mies ilman naista on koko surkea esitys. Veikkaanpa, että joku tilastonikkari löytää ihan faktaa siitä, että eron jälkeen nainen yleensä selviytyy ja mies syrjäytyy.
Miten niin nainen ei tarvitse miestä ? Kyllähän nainen itsekseen pärjää, se on selvä, hänellä voi olla hyviä ystäviä. Mutta siinä on ero. Hyvä ystävyys on kullan arvoinen, mukava istuskella ystävän kanssa iltaa ja vaihtaa ajatuksia, purkaa päätään. Mutta miehen kanssa sen ystävyyden voi viedä pitemmälle, ihan eri sfääreihin.. voi mennä toisen syliin ja tuntea itsensä rakastetuksi ja vastaavasti antaa toisellekin sen tunteen.
En ymmärrä näitä teidän juttujanne täällä. Olen itsekin epäonnistunut yhdessä liitossa, emme syyttele toisiamme. Asiat on mietitty ja kumpikin tahoillamme olemme löytäneet uuden ihmisen. Nimenomaan ihmisen, sehän sieltä pitää löytää, miehestäkin. Sitten vasta voi nauttia miehestä :)
Nämä asiat ovat yhtä paljon itsestäkin kiinni, omasta asenteesta ja suhtautumisesta. Ei pidä ruveta roikkumaan tai määräämään, pitää vain yrittää elää toisen kanssa, antaa hänen olla sellainen kuin on. Sitten sitä voi odottaa toiseltakin. Mutta se lähtee itsestä..
Minä tarvitsen yhtä miestä, jotta elämäni olisi täyttä elämää.
Olen ns. hyvin koulutettu ja johtavassa asemassa minua syvästi kiinnostavalla alalla - eli lyhyesti: minulla on antoisa työ.
Olen asunut suuren osan aikuista elämääni yksin eli osaan hoitaa arjen askareet ja tiedän, mistä saan apua hommiin, joita en osaa/jaksa suorittaa.
Minulla on mukava suku ja hyviä kavereita ja muutama kiinnostava harrastuskin. Minuin ei siis ole koskaan ollut pakko olla yksin ja toimeton jos en halua.
Ja silti, vasta keski-iässä solmittu avioliitto rakastamani miehen kanssa teki elämästäni täydellisen. Ei huoletonta, suruista vapaata - vaan täydellisen. Koen, että minut on tarkoitettu elämään tiiviisti yhdessä miehen kanssa. Vuosi tätä elämää on opettanut enemmän kuin 15 vuotta likkakaveriden ja kollegojen kanssa.
Nyt ymmärrän ihmisistä ja elämästä sellaista, jota en voinut uskoa, vaikka miehen kanssa parisuhteessa elävät yrittivät selittää. Ja tunnen, että opin koko ajan lisää.
Sitä paitsi: miehen kanssa on mahdottoman mukava elää. On hyvä olla vaimo.