Minun mielestä kaikki neuvot ja ohjeet elämää varten, jotka jeesus tuossa saarnassaan puhui,löytyy Matteuksen 5-7 eli vuorisaarnasta.
Sieltä löytyy kaikki jeesuksen neuvot uskossa elämiseen ja kuinka meillä pitäisi suhtautua lähimmäiseen,
Jeesus opettaa meitä rukoilemaan oikealla tavalla ja opettaa isä meidän-rukouksen.
Hän julistaa ketkä ovat autuaita ja neuvoo meitä vihasta ja kateudesta.
Hän neuvoo meitä kokoomaan aarteita taivaaseen,eikä maan päälle ja käskee meitä olemaan tuomitsemata ketään,ettei meitä tuomittaisi.
Siinä vain muutama esimerkki, mutta mulle vuorisaarna on tärkein jeesuksen puheista.
Siksipä sitä tulee aina luettua elämän heikoilla hetkillä aina uudestaan ja uudestaan.
Ei tekisi varmaan lukea sitä nytkään ja tekin voitte lukea sen,huomaatte kuinka hieno se on.
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Matt.5.html
Kerrassaan ainutlaatuisia sanoja,vai mitä?
Sieltä löytyy kaikki jeesuksen neuvot uskossa elämiseen ja kuinka meillä pitäisi suhtautua lähimmäiseen,
Jeesus opettaa meitä rukoilemaan oikealla tavalla ja opettaa isä meidän-rukouksen.
Hän julistaa ketkä ovat autuaita ja neuvoo meitä vihasta ja kateudesta.
Hän neuvoo meitä kokoomaan aarteita taivaaseen,eikä maan päälle ja käskee meitä olemaan tuomitsemata ketään,ettei meitä tuomittaisi.
Siinä vain muutama esimerkki, mutta mulle vuorisaarna on tärkein jeesuksen puheista.
Siksipä sitä tulee aina luettua elämän heikoilla hetkillä aina uudestaan ja uudestaan.
Ei tekisi varmaan lukea sitä nytkään ja tekin voitte lukea sen,huomaatte kuinka hieno se on.
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Matt.5.html
Kerrassaan ainutlaatuisia sanoja,vai mitä?
Vastaukset 57
Vanhimmat
Jeeus myös lisäsi, jossakin vaiheessa terästäen puheitaan, tokaisun " se jolla korva on se kuulkoon ja se jolla silmä on nähköön " ! Eli Jeesus säteili myös ajatonta viisautta, toivotaan että se vaikuttaa myös näihin uppiniskaisiin edes jollakin tavalla.
Ketkä ovat uppiniskaisia? Ovatko niitä ihmiset. Miten, ovatko kaikki niitä? Raamatun mukaan kaikki ovat pois poikenneet ja kelvottomaksi käyneet.
"Kerrassaan ainutlaatuisia sanoja,vai mitä?"
Jeesus tekee tässä lain kirjaimen "suureksi ja ihanaksi" aivan arkisen käytännön keskellä. Pitää kuitenkin todeta, että kun Jeesus sanoi: "Kukaan teistä ei (VT:n) lakia täytä" niin vielä vähemmän hänen Jumalan valtakunnan "perustuslain julistusta" eli Vuorisaarnaansa.
Kaikki kaatuu tähän mahdottomuuteen: "Olkaa te siis täydellisiä niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on!" Tuokin julistus löytynee Vuorisaarnasta.
No niin, joka tapauksessa Jeesus kehoittaa toimia ja tehdä kuten on julistanut ja joka hänen sanojensa mukaan tekee, hän rakentaa kalliolle. Mutta kuinka tuo mahdoton julistus tulee mahdolliseksi yksilöihmisen elämässä? Jätänpä lukijat pohtimaan asiaa ja palaan illalla katsomaan mitä kirjoitettu on.
-sivusta seuraava- "Olkaa te siis täydellisiä niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on!"
VUORISAARNA (MATT. 5-7.)
Matteuksen 5.-7. lukuja sanotaan Vuorisaarnaksi, koska Jeesus piti tämän saarnansa vuorelta suurelle kansanjoukolle ja opetuslapsilleen istualtaan (5:1-2).
Jeesuksen opetustilaisuudet kestivät usein aamusta iltaan. Näin lienee vuorisaarnankin suhteen.
Matteus esittää Jeesuksen yksityiskohtaisen laintulkinnan.
Vuorisaarna onkin pääosiltaan käskyjen ja hengellisten ohjeiden selitystä.
Kymmenen käskyn laki annettiin vuorella ja nyt annetaan vuorella lain oikea syventävä selitys.
Jeesus puhuu siitä, mitä sen ajan oppineet ovat vaatineet kansalta ja mitä hän itse vaatii opetuslapsiltaan.
Hän esittää Jumalan tahdon noudattamiselle uudet perusteet; vastuuta lähimmäisestä ja täydellisyyden vaatimusta (5:48).
Käsitykseni mukaan kyseessä on opetus elämämme tarkoituksenmukaisuudesta.
Koska Jumalamme tahto meitä kohtaan on hyvä, me lähestymme Häntä seuraamalla omasta tahdostamme sitä mikä käsityksemme mukaan oikeaa ja hyvää on.
Koska eläminen on dynaamista etenemistä hetkestä toiseen, on edeltävä tahtomme syy siihen seuraukseen jota elämme (subjektiivisuudessamme) tässä ja nyt.
Joka hyvyyttä kunnioittaa hän hyväksi kasvaa. Joka pahuutta rakastaa on paatuva siksi pahaksi jota ihannoi.
Niin, mutta miten selität tämän:
"Olkaa te siis täydelliset niin kuin teidän Isänne täydellinen on". Tämä oli Jeesuksen selvä käsky omilleen kuten syntiselle naiselle "mene äläkä enää syntiä tee". Jeesuksen sanat ovat sangen kovia, VT:n lakia kovemmat.
Tapio, arvostan sinua suuresti. Onkohan niin, että voimme toteuttaa hänen sanojaan vain uskossa ja Pyhän Hengen antaman avun kautta?
-sivusta seuraava- "Onkohan niin, että voimme toteuttaa hänen sanojaan vain uskossa ja Pyhän Hengen antaman avun kautta"?
---
Jumalan sana on lakia ja evankeliumia.
Laki ilmaisee Jumalan pyhän tahdon ja kurittaa meitä Kristuksen luo (Room, 3:24).
Evankeliumi on iloinen sanoma Jumalan armosta, joka tarjotaan meille Kristuksessa (Lk. 2:10-11).
Näitä ei pidä sekoittaa toisiinsa.
Hengessään köyhä (Matt.5:3) on mielestäni sellainen kistitty, joka tuntee joka päivä vaivaa synnistään, ja joka päivä hän parannuksessa ja uskossa kääntyy Kristuksen puoleen.
Katekismus:
"Pyhän Hengen työ hänen sydämessään johtaa hänet yhä syvempään synnin ja armon tuntoon. Hän näkee, mitä hänen syntinsä on maksanut hänen Vapahtajalleen, mutta samalla hän iloitsee siitä, että Vapahtaja niin suuresti häntä rakastaa.
Vapaaksi synnistä hän ei pääse ajallisen elämänsä aikana, vaan hän on jatkuvasti ”samalla kertaa vanhurskas ja syntinen” (Katekismus).
Jeesus opettaakin meille Vuorisaarnassaan Isä Meidän- rukouksen (Matt. 6:9-13), jossa lausumme:
” Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa.”
-
”Ole varuillasi etsimästä sellaista pyhyyttä, ettet enää pidä itseäsi syntisenä. Sillä Kristus ei asu muissa kuin syntisissä” (Luther).
Vuorisaarna: Matt. 5:1-12
1. Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen.
2. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:
3. "Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
4. Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen.
5. Autuaita kärsivälliset: he perivät maan.
6. Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.
7. Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.
8. Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.
9. Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.
10. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.
11. "Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa.
12. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.
---
Jeesus julisti autuaaksi merkillisen ihmisryhmän:
hengellisesti köyhät, murheelliset, hiljaiset, vanhurskautta isoavat ja janoavat, laupiaat, puhdassydämiset, rauhantekijät ja vanhurskauden tähden vainotut.
He saavat lohdutuksen, he saavat periä maan, heidät ravitaan, he saavat laupeuden, he saavat nähdä Jumalan, heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman ja ennen kaikkea heidän on taivasten valtakunta.
Autuaaksijulistuksia on kaikkiaan yhdeksän.
Koko vuorisaarnan hätkähdyttävin kohta on Jeesuksen aloitus: "Autuaita ovat hengessä köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta" (5:3).
Luultavasti jo nämä Jeesuksen alkusanat ällistyttivät monia vuoren rinteelle kokoontuneesta väkijoukosta.
Olihan kuulijoina fariseusten ja lainopettajien halveksimaa tavallista kansaa.
Jumalan valtakunta kuuluu ahdistuksessa oleville ja kiusatuille ihmisille.
Juuri murheelliset, vammoittuneet ja lyödyt ihmiset tarvitsevat evankeliumia, ilosanomaa.
Autuus ei merkitse inhimillistä onnellisuutta.
Autuaalla tarkoitetaan Raamatussa ”Jumalan siunaamaa” ja Hänen hyväksymäänsä ihmistä.
Se merkitsee miltei samaa kuin vanhurskauttaminen.
Autuas sanan vastakohta on ”Jumalan hylkäämä”.
-------
Kristitty panee avuttomuudessaan turvansa yksin Kristukseen.
Jeesus otti päällensä Jumalan vanhurskaan vihan meidän sijastamme. Siinä on jokaisen syntisen toivo.
Jeesus on itse ollut köyhä ja ottaa vastaan myös meidät hengessämme köyhät.
--
”Ah, jospa mitään en oisi, Tyhjä särjetty astia vaan, Tuotu mestarin jalkain juureen Korjaustansa vartoamaan.
Minut tyhjät hän että vois täyttää. Kun työhönsä käydä mä saan, Niin murrettu että vois käyttää Myös muitakin pelastamaan”.
(Hengelisiä lauluja ja virsiä 371:1).
Jeesuksen Vuorisaarnan sanoma on tämä. Kukaan ei pysty noudattamaan lakia täydellisesti. Vaan sinun pitää turvautua pelastuksessa ainoastaan Jeesukseen. Vuorisaarna viimeistään opettaa meidät ihmiset tajuamaan oma pienuutemme ja syntisyytemme kaikkivaltiaan Luojan edessä.
Vahassa liitossa oli paljon erilaisia lakeja ja säännöksiä annettu ihmisten noudatettavaksi. Kuitenkaan kukaan ei pystynyt niitäkään säännöksiä täydellisesti noudattamaan, ei edes fariseukset eivätkä kirjanoppineet. Vuorisaarnassa Jeesus vielä tiukentaa lakia entisestään. Tällä opetuksellaan Jeesus haluaa osoittaa sen, että armosta olemme pelastetut ja usko Jeesukseen riittää.
Usko Herraan Jeesukseen riittää ja hän sydämissämme täyttää lain. Olkaamme lain tekijöitä tällä perustuksella; Jeesus sydämemme valtiaana ja voittajana.
Kukaan ei täytä Jumalan lakia, joka on hengellinen. Ihminen on lihallinen ja siis myyty synnin alaisuuteen. Lain tehtävä on kuolettaa ihminen ja osoittaa synnin alaiseksi, että hänessä heräisi synnintunto ja siis asian todellinen tila Jumalan edessä. Vuorisaarna on siis ihana julistus syntisyydestämme, sillä emme kykene täyttämään lakia, vaan meidän on iankaikkisen pelastuksen asiassa jäätävä Jeesuksen armon ja sijaiskärsimyksen varaan. Sanoisinkin, että Jumalan laki, jota vuorisaarna opettaa on tärkeä synnintuntomme herättämiseksi, mutta Jeesuspa tulikin täyttämään Jumalan lain ja kärsimään edestämme syntiemme rangaistuksen, että meillä olisi elämä ja yltäkylläisyys. Sitä armoa siis uskolla omistetaan ja siten peritään iankaikkinen elämä. Enkelit ilmoittivat paimenille suuren ilon ja se evankeliumi siis on Raamatun tärkein sanoma. Jumala ilman Kristusta on kuluttava tuli.
>>Kukaan ei täytä Jumalan lakia, joka on hengellinen. Ihminen on lihallinen ja siis myyty synnin alaisuuteen.
Luet viestini väärin siitä syystä, että teet siitä omia johtopäätöksiäsi, jotka eivät vastaa opetustani ja sitä viestiä, jonka olen kirjoittanut.
Ainostaan Jeesus on voittanut synnin ja pimeyden vallan. Jeesus kuolemallaan kukisti pimeyden vallan ja Hänen voittonsa tähden meillä on elämä ja yltäkylläisyys.
Etkö lukenutkaan viestistäni (MIKSI) seuraavaa lausetta:
"Sanoisinkin, että Jumalan laki, jota vuorisaarna opettaa on tärkeä synnintuntomme herättämiseksi, mutta Jeesuspa tulikin täyttämään Jumalan lain ja kärsimään edestämme syntiemme rangaistuksen, että meillä olisi elämä ja yltäkylläisyys. Sitä armoa siis uskolla omistetaan ja siten peritään iankaikkinen elämä. Enkelit ilmoittivat paimenille suuren ilon ja se evankeliumi siis on Raamatun tärkein sanoma. Jumala ilman Kristusta on kuluttava tuli."
Pyydän, että luet sen ja sitten esität korjatun arviosi uskonkäsityksestäni.
Meillä on ilmeisesti aivan vastakkainen käsitys siitä, mikä uskon vaelluksessa (jolle Jeesus vuorisaarnassaan antaa selkeää 'road mappia') on ihanaa.
Sinulle on ihanaa julistus meidän syntisyydestämme. Kirjoitit:
'Vuorisaarna on siis ihana julistus syntisyydestämme' jne..
Arkikielellä ilmaistuna tuon voi ymmärtää samaksi kuin 'jääkäämme ihanasti sinne Junttilan tuvan seinään'! Ymmärräthän tämän verbaalisen kevennyksen..
Minulle taas ihanaa on se, että Jeesuksen seuraajalle on mahdollista Hänen askelissaan päästä vapaaksi syntikahleista.
Vapautuminen ei tapahdu yhdellä rysäyksellä kaikista synneistä. Eipä totisesti.
Mutta Jeesus itse on se tie (Joh. 14:6), jolla tuo vapautuminen pääsee alkamaan.
Vapautumisen prosessi jää kyllä kaikilta kesken, mutta sen täytyy alkaa täällä ajassa.
Muussa tapauksessa emme ole edes lähteneet tielle.
En haluaisi sanoa kovin ankarasti, mutta kun kerran pyydät arviota uskonkäsityksestäsi, niin tiivistetty arvioni sinun viestistäsi on:
olet kääntänyt vuorisaarnan päälaelleen siitä merkityksestä, jonka itse uskon sillä olevan.
Tuo pyytämäsi arvio koskee siis vain kirjoittamaasi viestiä.
Sinun uskoasi, niin kuin minunkin uskoani, arvioi onneksi meidän armahtava Isämme Jumala taivaassa.
Syntieni sovitus on tapahtunut yhdellä Jeesuksen teolla Golgatan keskimmäisellä ristillä ja uskossa siis omistan sen teon iankaikkiseksi autuudekseni ja sen suullani tunnustan ja siis autuudesta iloitsen. En siis sovita millään muotoa uskossa vaellusta ja siis pyhityselämää osaksikaan Jumalan edessä kelpaavaa vanhurskautta, että säilyisi Kristuksen vanhurskaus edestäni saastuttamattomana, sillä pyhityselämäni ei ole täydellinen, sillä laki sanoo: ÄLÄ HIMOITSE. Pyhityselämä kuuluu tähän aikaan, mutta Jumalan tuomioistuimen edessä pelastuksen perustus on Jeesuksen teko edestämme ja se uskolla omistettuna.
Edelleen väännät uskoni Jeesukseen sellaiseksi, etten tunnusta sitä sanomallasi tavalla. En voi sille mitään, etten voi hyvällä omallatunnolla sijoittaa Raamatun todistuksen vastaisesti omia tekojani osaksikaan iankaikkista pelastusta.
omassa elämässänne hyväänne tahtovat ja seurtkaa minua. minä käyn edellänne ja jälkeenne..
Syntien sovituksesta käsityksemme ovat mitä todennäköisimmin yhtenevät.
Jeesus yksin on meidän syntiemme sovittaja ja sijaiskärsijä. Siihen ei omilla teoilla tarvitse eikä voi mitään lisätä.
Kysymys on siitä vaelluksesta, uskon vaelluksesta, jonka tiekarttaa Jeesus vuorisaarnassa meille opettaa.
Syntiemme sovituksella ei olisi mitään virkaa tai ainakin sovitus saatettaisiin mitä suurimpaan häpeään, jos vaelluksemme jatkuisi uskoon tulon jälkeen ilman pyhitystä.
Hebrealaiskirje:
12:14 Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;
Ilman pyhitystä EI KUKAAN näe Herraa!
Rohkenetko vähätellä pyhitystä, joka tarkoittaa sitä että synti pannaan pois ja erottaudutaan Herralle.
Jaakobin kirje:
2:18 Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.
Tuttu jae Jaakobin kirjeestä, eikö vain?
Usko Jeesukseen johtaa väistämättä uskon tekoihin, siis synnin vastustamiseen Jeesukseen turvaten, Hengessä vaeltamiseen ja Hengen hedelmiin, joita ovat rakkaus, ilo, rauha jne.
On barbaarista olettaa että armelias Jumalamme edellyttäisi viattoman verta vuodatetavan lapsiensa omien pahojenkaan tekojen tähden.
MIllainen tuollainen "jumala" voisi olemassaolessaan ollakkaan, tuollainen ei OLE minun rakastava jumalani milloinkaan.
Mitä tahdot viestilläsi kertoa?
Kirjoitat itse seuraavasti: ”Vapautumisen prosessi jää kyllä kaikilta kesken, mutta sen täytyy alkaa täällä ajassa.
Muussa tapauksessa emme ole edes lähteneet tielle.”
Sitten olet osoittamassa minua sormella siitä, että väheksyisin pyhityselämää. Mistä saat moiseen väärään tulkintaasi viestistäni tukea. Et siis taaskaan lue viestiäni, jossa sanon: ”Pyhityselämä kuuluu tähän aikaan, mutta Jumalan tuomioistuimen edessä pelastuksen perustus on Jeesuksen teko edestämme ja se uskolla omistettuna.” Teet siis viesteilläsi minusta sellaisen, joka siis uskoo, mutta ehdoin tahdoin jatkaa syntielämässä nauttien. Miksi noin vääristelet viestini. Lue siis oikein viestini.
Pyhityselämää et kiellä, hyväksyt sen ainakin teoriassa.
Kirjoituksestasi voi kuitenkin päätellä, että pyhityksen ja synnin voittamisen käytäntöön soveltaminen arkielämän tasolla on sinulle ylivoimaista hyväksyä tai edes yrittää.
Rehelliselle ihmisille tulee ongelma ja ristiriita esille siitä, että vuorisaarna on sinulle ikään kuin 'syntisyyden Korkea Veisu', vaikka se päinvastoin on tarkoitettu meille tien viitaksi elämää ja vaellusta varten.
Mutta mitäpä tuosta enempää haastamaan.
Hyvää yötä ja Jumalan siunausta sinulle!
Et voi tietää pyhityselämästäni mitään. Et tiedä kuinka taistelen syntiä vastaan.
Siksipä jatkat herjaamistasi:
"Kirjoituksestasi voi kuitenkin päätellä, että pyhityksen ja synnin voittamisen käytäntöön soveltaminen arkielämän tasolla on sinulle ylivoimaista hyväksyä tai edes yrittää."
Semper fidelis voitko nimimerkkisi mukaisesti laitta kätesi sydämelle siitä, että olet ollut "aina uskollinen"? Minä en voi sanan todistuksen mukaan antaa itsestäni sellaista lausuntoa, sillä minussa asuu kuolemaan saakka syntiturmelus. Synnin palkka on kuolema. Tuleeko siis vastaasi lainkaan ajallista kuolemaa? Mielestäni Jeesus yksin on "aina uskollinen", joka sai Jumalalta ja Pyhältä Hengeltä yksin todistuksen vanhurskaudesta. Muut olivat Johanneksen todistuksen mukaan KYYKÄÄRMEEN SIKIÖITÄ Luuk.3:7.
Roomalaiskirje 3:
9 Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla,
10 niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
11 ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
12 kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.
Sanasta miestä, sarvesta härkää!
Otetaan nyt vanha ja turvallinen sananparsi esiin, että päästäisiin niistä herjaväitteistä eroon.
Pyydän anteeksi, jos loukkasin sinua sanan peistä vääntäessäni.
Vaikka tarvitsen itse armoa armon päälle, niin pyrkimykseni on aivan oikeasti olla omassa elämässäni tinkimätön Jumalan Sanaa kohtaan.
Minulla ei kuitenkaan ole mitään tarkoitusta eikä oikeuttakaan loukata sinua.
Meille annetaan Raamatussa paljon kehotuksia, jotka jokaisen olisi hyvä kiinnittää sydämeensä päivittäin tavoitteiksi ja päämääriksi.
'Aina uskollinen' on vain nimimerkki, mutta se kuvaa minun pyrkimystäni seurata uskollisesti Mestariani Jeesusta Kristusta päivittäisessä elämässä.
1.Korinttolaiskirje:
15:58 Sentähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa.
Mikä onkaan iankaikkisen pelastuksen perustus? onko se siinä kuinka hyvin onnistumme täyttämään Jumalan lain, joka joka hetki osoittaa meidät syntisiksi. Siis missä onkaan pelastuksemme, kun se ei Raamatun todistuksen mukaan ole meidän ansioissamme ja meidän oman pyhityksemme varassa. Alkava pyhityksemme on alamittainen Jumalan vanhurskauden peilissä, joka todistaa meidät syntisiksi ja todellista vanhurskautta vailla oleviksi. Olemme siis anteeksiantamuksen ja sijaissovituksen varassa.
Jeesus tuli etsimään ja pelastamaan sitä joka oli kadonnut. Ei terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Ei eläviä tarvitse herättää, vaan vain kuollet. Me olemme kuolleet ylitse käymisten ja syntien tähden. Jeesus yksin on vanhurskas Jumalan edessä. Ei siinä ole pelastus kun me rakastimme, vaan siinä, kun Jumala lähetti Poikansa lunastamaan maailman. Tämä on uskon sisältö ja iankaikkisen elämän perimisen peruste. Armosta olemme pelastetut, ettei kukaan kerskaisi. Se on Jumalan lahja.
”..kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ARMOSSA ja tuntemisessa.” (2. Piet. 3:18).
Mitä Pietari tarkoittaa ARMOSSA kasvamisella?
--
”Joka aamu on armo uus…” (virsi 547).
ARMOSSA kasvamisella tarkoitetaan ensisijaisesti evankeliumin ymmärtämistä ja uskossa omistamista. Sitä tarvitaan kun perkele käy ympäri kuin kiljuva jalopeura. Ei perkele omiaan kiusaa, mutta uskossa Jeesukseen olevia perkele kiusaa. Kun Jeesus tulee, niin löytäneekö Hän uskoa maanpäältä. Siinä on perkele saanut suuret voitot ja uskovaisten luku on käynyt harvaksi. Paavalin 2. kirje Timoteukselle 3 antaa vahvaa sisältöä siihen, mitä on armossa kasvaminen. Armossa kasvaminen ei ensisijaisesti ole ihmisen lainalaisia tekoja, vaan PELASTUKSEN SANAN TODISTUKSEEN USKON PERUSTEIDEN ANKKUROIMINEN. Silloin ei olla tunteiden vaihteluille alttiita ja rakenneta pelastusta omien töiden varaan. Uskossa kasvamisen hedelmä on seuraavassa:
Sitten kirje Titukselle 2:
11 Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
12 ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa.
ARMOSSA kasvamisen hedelmä tässä ajassa on siten: Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen, kuten Gal.5:22 opettaa. Voima on siis Jeesuksessa, eikä meissä. Siinä on se voima, kun Jeesus on tehnyt kaiken valmiiksi. Hän on puolestamme täyttänyt lain ja kärsinyt syntiemme rangaistuksen. Armolapset ovat vapaat. Lain vanhurskautta etsivät eivät voi olla koskaan varmoja siitä, että onko laki tullut riittävän hyvin täytetyksi. Pyhityskristittyjen omatunto jää siten lain orjuuteen, eivätkä he voi elää vapaana lasten lailla. Pyhityskristillisissä piireissä usein Pyhä Henki ja Hänen toimintasakin ymmärretään päälaelleen.
>>Pyhityskristittyjen omatunto jää siten lain orjuuteen, eivätkä he voi elää vapaana lasten lailla.
Valitettavasti Jumalan edessä kelpaava pyhitys ei ole omamme, siis omasta persoonastamme noussutta, vaan onneksemme on Jeesuksen edestämme ansaitsemaa ja tekemää. Meidän vanhurskautemme ja pyhityksemme on edelleen Jumalan edessä epätäydellinen, saastainen vaate, sillä se on risainen ja rähjätty, likainen ja repeytynyt. On otettava huomioon, että olemme lihasta syntyneet ja turmelus meissä asuu kuolemaan saakka.
En siis voi lähteä kumoamaan omien töideni, ansioineni ja vajaan pyhitykseni nojalla Jeesuksen työtä edestäni, sillä:
Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi 1.Kor.1:30.
En siis aseta itseäni Jeesuksen viran sijaan. Jyrkästi irtisanoudun antikristillisestä vanhurskauttamisopista ja pitäydyn yksin armoon. Ei töistä, ettei kukaan kerskaisi. En voi suudella omia huuliani ja käsiäni.
Tässä taannoin sain eräältä kehotuksen, että ala kiittämään ja ylistämään, niin saat synnit anteeksi ja Pyhän Hengen lahjan. Vastasin siihen, että mitä sanookaan Ap.t.2:38, olenhan kastettu Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen osallisuuteen. Golgatan uhripaikalla on syntini sovitettu ja ristin kangaspuissa on vanhurskauden hame kudottu. Tuon uskossa omistan iankaikkiseksi autuudeksi. Sain vastaukseksi, ettei se usko riitä, sillä on oltava todellinen oma pyhitys. En siis voi omalla pyhitykselläni KUMOTA JEESUKSEN TYÖTÄ EDESTÄNI. Pyhitys kuuluu tähän ajalliseen uskossa vaeltamiseen, mutta iankaikkinen pelastukseni on yksin Jeesuksen työssä edestäni. Siitä alan ja siihen jään, vaikka mitä muuta todistetaan, sillä siitä olen saanut rauhan sielulleni ja omalle tunnolleni.
>>En voi suudella omia huuliani ja käsiäni.
Jeesus puhuu kylpemisestä ja jalkojen pesusta(Joh. 13:11) jäähyväispuheessaan.
Hän sanoo: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas;…” (Joh. 13:10).
Luther:
"Uskon kautta siis meillä on lahjana Kristus ja hänen puhtautensa kokonansa ja täydellisenä, ja tämän tähden meidät arvataan puhtaiksi. Kuitenkaan emme omassa itsessämme hetikään tule kokonaan puhtaiksi, synnittömiksi ja vioista vapaiksi, vaan meihin jää jäljelle vielä paljon vanhaa hapatusta; se kuitenkin varmasti annetaan anteeksi eikä sitä viaksemme lueta, mikäli pysymme uskossa ja perkaamme pois jäljelläolevaa saastaisuutta.
Juuri tästä Kristus sanoo opetuslapsillensa Johanneksen Evankeliumin 15. luvussa (Joh. 15:3. jakeessa): »Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut», ja kuitenkin hän siinä (2. jakeessa) sanoo, että niitä oksia, jotka ovat hänessä, jotka ovat puhtaat ja kantavat hedelmää, täytyy puhdistaa, että ne kantaisivat runsaamman hedelmän. Ja Pietarille ja niille muille hän (Joh. 13:10) sanoo, että "kylpenyt" ja "puhdas" "ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään".
Uskon kautta kristitty tarttuu Kristuksen puhtauteen; sen puhtauden tähden hän myöskin julistetaan puhtaaksi ja myöskin todella alkaa tulla puhtaaksi. Uskon mukana nimittäin annetaan Pyhä Henki, joka ihmisessä vaikuttaa sen, että tämä siitä pitäen vastustaa syntiä ja tukahduttaa sitä.
Jaa että Raamatusta nousevat kuvakielet kuuluvat pelle Hermanneille?
Alpo Ahola: "..olenhan kastettu Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen osallisuuteen. Golgatan uhripaikalla on syntini sovitettu ja ristin kangaspuissa on vanhurskauden hame kudottu":
---
VANHA JA UUSI MINÄ
Ef.4:22-24
4:22 ...teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten,
4:23 ja uudistua mielenne hengeltä
4:24 ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.
--
Paavali kehoittaa Efeson kristittyjä päivittäiseen uudistumiseen (23). Se merkitsee vanhan ihmisen pois riisumista ja uuteen pukeutumista (24).
Kaikki, jotka ovat Kristukseen kastetut, ovat Kristuksen päällensä pukeneet (Gal. 3:27).
Me olemme Kristukseen kiinnitettyjä kasteen kautta. Kaikki kastetut ovat pukeutuneet Kristukseen.
Kristus sanoo: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas." (Joh. 13:10)
Tämä merkitsee sitä, että synti kasteessa annetaan kokonaan anteeksi (Apt. 2:38, Apt. 22:16).
Synti jää kuitenkin olemaan. Se on todellisesti ihmisluonnossa vielä jäljellä (Kuten Paavali sanoo Room. 7. luvussa).
Läpi koko elämän tarvitsemme jalkojen pesua.
Vaikuttaa, että omaamme aika pitkälle saman käsityksen pelastuksesta ja pyhityselämän kohdasta.
Kun sovittaa omia tekoja Kristuksen teon sekaan, niin se on antikristuksen henki. Siiskö vähän armoa ja sitten lisäksi omia töitä. Sekö on perustus. Siihen kyytiin en lähde. Tyydyn pelastuksessa yksin Jeesuksen tekoon. Pyhityselämä on kuin olen sanonut, että se ei ole osakaan pelastusta ja kuuluu täällä ajassa osaksi uskontunnustukseen. Teoista näet usko käy esille. Pitääkö tästäkin Sinun nostaa karvat pystyyn?
...siltä näyttää!
Oletan, että Sinä olet vilpitön totuuden etsijä. Sellaisena rohkenen myös itseäni pitää.
Jollain tavalla nyt näyttää ikävä kyllä siltä, että olemme löytäneet Raamatusta erilaisen totuuden.
Totuuden etsijälle ei ole eduksi, siitä olen varma, että hän pitää huppua silmillään.
Jokseenkin yhtä epäedullista on lähteä totuuden etsintään vahvalla ennakkoluulolla varustautuneena.
Vaikuttaa siltä, että Sinua vaivaa voimakas yliherkkyys Jumalan tahdon tekemistä kohtaan.
Pelkäät joutuvasi omien tekojen tielle, joka Sinun 'teologiassasi' on ilmeisesti sitä pahinta myrkkyä.
Huomaa edelleen, että tein äskeisen johtopäätöksen tekstiesi perusteella. Todellisen uskosi punnitsee Jumala, en minä.
Taistellessasi uskon tekoja ja kuuliaisuutta ja siten myös pyhitystä vastaan, olet valinnut vastustajiksesi todella vahvoja auktoriteetteja.
Sanoisin, että jo lähtökohtasi tuossa taistelussa ovat epätoivoiset.
Joudut selittämään ja perustelemaan kantaasi, ellet sitä muuta, meidän Mestarillemme:
Matt. 7:21
"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon."
Samoin joudut ylivoimaisen tehtävän eteen yrittäessäsi perustella kantaasi apostoli Jaakobille:
Jaak. 2:26
"Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut."
Suosittelen perääntymistä ja koko strategiasi uudelleen arviointia. Siirry voittajien leiriin, nyt se vielä on mahdollista!
Tekstimme Jaakob 2:14-26 sisältää ongelman, jota on pidetty vaikeimpana Jaakobin kirjeessä. Äkkiseltaan katsoen näyttää siltä, että Jaakob kirjoittaa vastoin Paavalin opetuksia. Paavalihan opettaa uskon vanhurskautta (Room. 3:27-31).
Opettaako Jaakob nyt vastoin Paavalia tekojen vanhurskautta (14,24)?
Yhtä mieltä molemmat ovat siinä, että pelastava usko ilmenee rakkauden teoissa (Gal. 5:6, 1. Kor. 6:9).
Jaakob tuo pari esimerkkiä Vanhasta Testamentistä käsitykselleen, ettei uskoa voi olla ilman tekoja. Aabraham havaittiin uskovaksi, kun hän totteli Jumalan sanoja (23). Portto Raahab pelastui uskon ja vieraanvaraisuutensa kautta (25).
--
Jeesus sanoo: "Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin Minä annan teille levon" (Matt. 11:28).
"Menkää ja tehkää..." (Matt. 28:19) on mahdollista vasta, kun on koettu tämä ensin, siis levosta käsin.
Taivaallisen Isän tahto on, että omistamme autuuden Jeesuksessa Joh.3:16. Jos taivaallisen Isän tahto mielestäsi on täyttää laki sen viimeistä piirtoa myöten vanhurskauden aikaansaamiseksi, niin ei muuta kuin siitä vaan lihasta siinnyt ja syntynyt sitä Jumalan hengellistä lakia täyttämään niin, että saat taivaasta todistuksen: TÄMÄ ON MINUN RAKAS POIKANI, JOHON OLEN MIELISTYNYT, KUULKAA HÄNTÄ. Minä en kykene täyttämään erheettömästi lihasta syntyneenä Jumalan lakia, joka on hengellinen. Ilmeisesti kuulut siihen opin joukkoon, jotka kieltävät todellisesti lihasta syntymisen merkityksen. Jos ihminen kykenee täyttämään lain, niin mihin Jeesusta sitten vanhurskauttajanamme tarvitaan. Farisealaisuudessa Jeesus pannan viralta ja suudellaan omia käsiä. Ilmeisesti ei ole tullut vieläkään selväksi, etten uskovan pyhitystä tässä ajassa kiellä, vaan kiellän sen, että sille omistetaan vahurskautus Jumalan edessä. Laki on ja pysyy synnintuntomme opettajana ja yksin Jeesuksen työ edestämme on vanhurskautuksena Jumalan edessä. Toistan tätä niin kauan, kuin se alkaa ystävääni väsyttämään ja kyllästyttämään. Siis vastakin on tiedossa saman sisältöisiä viestejä.
Tekoja eivät uskon kautta vanhurskaat tee vanhurskaaksi tullakseen, vaan vanhurskaana ollen.
Minun käsitykseni mukaan ongelmaa Paavalin ja Jaakobin opetuksen välillä ei ole.
Oli hyvä lukea, että Sinäkin näet heidän olevan yhtä mieltä 'siinä, että pelastava usko ilmenee rakkauden teoissa'.
Kuollut usko ei ole paljon väärti.
Ei sillä Raamatun mukaan ainakaan pelastuta tai päästä taivasten valtakuntaan.
Mitä hyötyä kuolleesta uskosta sitten voisi olla?
Vastaus on yksiselitteisesti EI MITÄÄN.
Itsepetoksella saadaan aikaan vain vahinkoa ja onnettomuutta.
Uudestisyntyminen ja elävä usko muuttavat ihmisen.
Vanhan ihmisen hallinta-aika päättyy ja tilalle alkaa nousta uusi luomus, joka on kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut, 2. Tim. 3:17.
Pelkistetään vielä kerran:
elävä usko ei salli meidän olla toimettomia, elävä usko vaikuttaa väistämättä uskon tekoja.
2. Pietarin kirje:
1:5 niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella OSOITTAMAAN USKOSSANNE avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä,
1:6 ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta,
1:7 jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.
1:8 Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.
1:9 Jolla sitävastoin ei niitä ole, se on sokea, likinäköinen, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä.
Sinulla on se valitettava tapa, että tuputat lain orjuutta ja erheettömyyden vaatimusta minulle, joka olen jo monesti sanonut, että syntiemme sovitus on tapahtunut yksin armosta, ilman mitään omaa ansiota.
Älä ole kiittämätön Jumalalle Hänen pelastavasta armostaan.
Anna Kristuksen elää sinussa (Gal. 2:20), Hän haluaa vaikuttaa sinun kauttasi uskon ja rakkauden tekoja.
Ala vaeltaa Hengessä, niin pääset osalliseksi Hengen hedelmistä.
Johanneksen evankeliumi:
15:5 Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.
15:6 Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.
Jumala näkee kaiken yhtä aikaa alusta loppuun saakka. Jumala tietää onko vanhurskaita, vai eikö ole. Jumala katsoi alas ihmislasten puoleen, eikä nähnyt yhtään vanhurskasta.
Onko kuitenkin yksi vanhurkas ”semper fidelis”? Jumalan sanan todistuksen mukaan ei hänkään ole omiin töihin nähden ansiollinen ja siis vanhurskas Jumalan silmissä.
Psalmit 14:
2 Herra katsoo taivaasta ihmislapsiin nähdäksensä, onko ketään ymmärtäväistä, ketään, joka etsii Jumalaa.
3 Mutta kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään.
Sillä ei ole maan päällä ihmistä niin vanhurskasta, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä Saarn. 7:20.
Roomalaiskirje 3:
19 Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;
20 sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.
Ei ole omilla töillään kukaan vielä vanhurskautunut.
Eikä tule vanhurskautumaankaan, se on vuoren varmaa.
Mutta yhtä varmaa on se, että meitä EI ole kehotettu pysähtymään paikalleen kuten Sinun "kehotuksistasi" on pääteltävä.
Mieti vakavasti, minkä kuvan olet luonut itsellesi uskon taistelusta syntiä vastaan!
Kädet ylhäällä maassa maaten ja omaa heikkouttasi vaikertaenko sinä vihollista vastustat?
Sillä taktiikallako vastarintaa tehdään ja taisteluja voitetaan?
Mitä sanoo Jumalan Sana:
"Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä VASTARINTAA ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä."
"Pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja SYNTI, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa."
"Ette vielä ole verille asti tehneet VASTARINTAA, taistellessanne syntiä vastaan."
"Mutta olkaa sanan TEKIJÖITÄ, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne."
"Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? JUOSKAA NIINKUIN HÄN, että sen saavuttaisitte."
________________________
Olisikohan Alpo Aholan jo korkea aika tutkailla Raamatusta näitä ja lukemattomia muita vastaavia kohtia, joissa uskovaa kehotetaan rientämään eteenpäin uskon tiellä, käymään taistelua ja tekemään vastarintaa syntiä vastaan, panemaan synti pois jne.
Ei Jumala ole meitä flegmaattisiksi pelkureiksi ja paikallaan polkijoiksi ja synnille antautujiksi kutsunut.
TAISTOON, Alpo-veli, KÄY USKON TAISTOON ROHKEAAN!
Asettamiisi kysymyksiin on ainut vastaus:
sekä Jeesuksen tekevä, että kärsivä kuuliaisuus edestämme. Jeesus on pannut syntimme pois ja naulinnut ne ristiin ja noussut ylös synnin, kuoleman ja perkeleen vallan voittajana. Alposta ei siihen ole. Siis toisin sanoen turvaudun yksin Jeesuksen tekoon ja lain kautta tunnen oman syntisyyteni ja alamittaisuuteni vanhurskaan Jumalan tuomiossa ja siis uskossa luotan yksin Jeesuksen tekoon, että Hänen tekonsa varassa olen VANHURSKAS JUMALAN TUOMIOISTUIMEN EDESSÄ. Pitääkö tämä toistaa monta kertaa. Siihen luuloon en lähde, johon usutat minua, että itsestäni luulisi jotain hyvää ja kyvykästä Jumalan edessä. Osaltani tämä oli viimeinen kannanotto tähän viestiketjuun.
Jeesuksen veren armossa.
http://www.nic.fi/~aahola/
>>Pitääkö tämä toistaa monta kertaa.>Jeesuksen tekevä, että kärsivä kuuliaisuus edestämme. Jeesus on pannut syntimme pois..
Sekö ei ole puhdasta, kun Jeesus on tekevällä ja kärsivällä kuuliaisuudella lunastanut meidät. Sekö on puolitiessä olemista, kun sen uskolla omistaa. Onko tosiaan oppisi tuollaiseen ajavaa? Ei Raamattu niin opeta, vaan juuri se opettaa sitä, että vain Jeesuksen täytetyssä työssä olemme iankaikkisesti autuaita. Nyt jos koskaan viet ihmisen pyhityselämän vanhurskauttavaksi työksi Jumalan edessä. Irtisanoudun tuollaisesta, enkä tunnusta sellaista oppia, joka tuodaan Jeesuksen työ edestämme sijaan.
2.Timoteuksen kirje:
2:23 Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja.
Jatketaan nyt vielä eikä riidellä, vaikka jaksat tahallasi edelleen sekoittaa vanhurskauttamisen ja pyhityselämän keskenään.
Kotisivultasi ilmenee, että olet Ev.-lut. todistajaseuran pj.
Sitä suuremmalla syyllä sinun täytyy tarkistaa käsityksesi uskon kuuliaisuudesta, ettet opettaisi vastoin sitä, mikä on kirjoitettu Sanassa.
"että syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeänsä kohtaan kaikissa pakanakansoissa"
Näin kirjoittaa Paavali roomalaiskirjeen alussa.
Toistan vielä:
"Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?"
Mistä Raamatun kohdasta sinä löydät perusteita hällä-väliä, homma-hoidettu -ajattelulle, jota sinä edustat suhteessasi synnin voittamiseen omassa elämässä?
Sinun edustamasi tappiomieli synnin edessä merkitsee samaa kuin synnin palveleminen.
Sellaista palvelijaa odottaa Paavalin mukaan kuolema, iankaikkinen ero Jumalasta!
Kuulostaako se 'opettajan' mielestä houkuttelevalta?
Niin murheellista kuin se onkin sanoa, sinä taidat olla melko pitkälle immunisoitunut terveelle opille uskovan kilvoittelusta.
Sinä eikä kukaan muukaan ei ole saanut eikä tule saamaan vapaalippua iankaikkiseen kirkkauteen.
Se lippu nimittäin maksaa koko elämämme, kaikkemme.
Jumala ei tyydy sinun liturgiseen mutinaasi 'täytetty on työ - minä tässä lepää nyt vain laakereilla..'!
"ei myös teistä yksikään, joka ei LUOVU KAIKESTA, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni"
"ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat RISTIINNAULINNEET LIHANSA himoineen ja haluineen"
"kehoitan teitä, veljet, antamaan RUUMIINNE eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi UHRIKSI;"
"Ette vielä ole VERILLE ASTI tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan"
Mistä se Alpon vapaalippu oikein löytyy?
Pelastus ja syntien sovitus tulee ilman ansiota Jumalan lahjana, mutta sen lahjan saadaksemme ja pitääksemme meidän on luovuttava kaikesta; aivan niin kuin Jeesus itse sanoo!
Kaiketi monet tahtoisivat repiä Raamatusta seuraavan lausuman:
Roomalaiskirje 4:
1 Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan?
2 Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä.
3 Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi".
4 Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta,
5 mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;
6 niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:
7 "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt!
8 Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!"
En revi Raamatustani kyseistä lausumaa, vaan pidän sen Jumalan sanana.
Armoko pitää sittenkin ansaita. Mikä se semmoinen armo on? Edustat siis synergismiä ja pelagiolaisuutta.
Eikö Jeesuksen suorittama lunastus siis olekaan mitään? Eikö usko Jeesuksen tekoon olekaan siis todellisesti mitään pelastuksessa?
Raamatun mukaan kuitenkin:
Room. 10:4
Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
1. Kor. 1:30
Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi
2. Kor. 5:21
Sillä hän on sen, joka ei mitään synnistä tietänyt, meidän edestämme synniksi tehnyt, että me hänessä tulisimme siksi vanhurskaudeksi, joka Jumalan edessä kelpaa.
Jaak. 2:23
Ja se Raamattu on täytetty, joka sanoo: Abraham uskoi Jumalan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, ja hän kutsuttiin Jumalan ystäväksi.
Vapaalippuja ei ole, vaan lippu taivaaseen on Jeesuksen suorittama raskas työ. Sitä uskossa, jonka Pyhä Henki herättää omistetaan. Vai siis meinaatko tosiaan, että pyhityselämämme onkin lippu taivaaseen. Ei oo.
Jes. 63:3
"Kuurnan minä poljin, minä yksinäni, ei ketään kansojen joukosta ollut minun kanssani; minä poljin heidät vihassani, tallasin heidät kiivaudessani, ja niin pirskui heidän vertansa vaatteilleni, ja minä tahrasin koko pukuni."
Sola fide, sola gratia (latinaa, "yksin uskosta, yksin armosta") tarkoittaa protestanttisessa reformaatiossa sitä, että ihminen on vanhurskas eli kelpaa Jumalalle, kun hän uskoo (Jeesuksen sovitustyöhön), ei siis omien hyvien tekojensa perusteella. Hyvät työt ovat lähimmäisiä, ei pelastusta varten. Periaate on toinen protestanttisen reformaation pääperiaatteista. (wikipedia)
Sola scriptura (suom. yksin Raamattu) on latinaa, ja tarkoittaa, että Raamattu on kristillisen uskon ja elämän ainoa auktoriteetti. Sola scriptura -periaate on toinen protestanttisen reformaation pääperiaatteista. (wikipedia)
"Uskon vanhurskaus ei ole mitään muuta kuin syntien anteeksiantamus yksin armosta, yksin Kristuksen ansion tähden."
( http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/yo/3.html )
Sinulle on jäänyt vieraaksi ainakin yksi keskeinen, aivan keskeinen totuus kristityn vaelluksesta. Nimittäin vaeltaminen Hengessä.
En voi kehua itsekään siinä pitkälle päässeeni, mutta tavoittelen sitä päivittäin, koska haluan vastustaa lihan mukaista elämäntapaa.
Oletko vielä saanut osaksesi Hengen mieltä, Kristuksen kuuliaista mieltä, joka haluaa kaikessa tehdä Isän tahdon?
"Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan."
"Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä."
Paavali ei nähnyt vanhassa minässä, omassa lihassaan mitään hyvää. Siksi hän antoi Kristuksen elää itsessään. Hän oli sillä tavalla saanut yhä enenevää osallisuutta Kristuksen mielestä ja päässyt irti turmeltuneen luonnon orjuudesta.
"ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni."
Vaellus Hengessä tuottaa Hengen hedelmää, josta sinäkin lienet kiinnostunut.
"Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
Sellaista vastaan ei ole laki.
Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen."
Mitäänsanomaton sola gratia -huutelu ja syntielämän jatkaminen entiseen tai ainakin jokseenkin entiseen malliin tuottaa väistämättä lihan tekoja, joista Paavali kirjoittaa.
Niitäkö haluat suosia: haureus, vihamielisyys, noituus, saastaisuus etc.?
Synnistä voidaan lakata, syntiä voidaan vähitellen voittaa vaeltamalla Hengessä ja turvaamalla Jeesuksen armoon.
"Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli - sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä" kirjoittaa Pietari.
Pelagiolaiset ja synergistit voit minun puolestani unohtaa. En ole perehtynyt kirkon historiaan kovin paljon.
Minua kiinnostaa uskon elämässäni Jumalan tahdon tekeminen. Siihen minua kehottaa Vapahtajamme omat sanat:
Matt. 7:21
"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, JOKA TEKEE minun taivaallisen ISÄNI TAHDON."
Siirry sinäkin sanan passiivisesta kuulijasta sanan tekijäksi, älä enää petä itseäsi!
Jaakobin kirje:
1:22 Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.
Annat viestilläsi ymmärtää, että elän lihan himoissa, haluissa ja sen tyydytyksissä syntielämässä. Ilmeisesti tunnet minut julki jumalattomana ihmisenä. Voisitko paljastaa minunkin tietooni tietosi sieltä puskasta tuntemattoman nimimerkin takaa. Minä olen julkinen ihminen ja jotka minut tarkemmin tuntevat eivät käytä sitä kieltä, jota näyt ihan herjaan asti käyttävän. Luottamus eettiseen vaellukseeni on kanssaihmisten ja eri organisaatioiden joukossa tunnettu.
Voisitko opetella nyt vaikka ensihätään totuuden ihmisestä, vaikka Raamatun opetuksen mukaisesti.
Taidat puhua päin läpiäsi ja suulla suuremmalla. Toivottavasti sanot sen minkä sanot vain kokemattomuuttasi ja aikaa myöten kasvat sosiaalisena ihmisenä asiallisuuden suuntaan ja osin pois siitä oman itsesi hyväksi luulosta.
Ilmoitan, että olen kasvanut uskonsa tunnustavassa kodissa ja olen siis jo kotona saanut opetuksen Jumalan sanasta. Olen ollut saarnaaja siitä asti kun olen täyttänyt 19 vuotta ja siitä on kulunut lähes 37 vuotta. Myös kerron sen, että minulla on useita ystäviä helluntailaisten joukossa, joiden kanssa olen saanut käydä useita hyviä keskusteluja.
>>Annat viestilläsi ymmärtää, että elän lihan himoissa, haluissa ja sen tyydytyksissä syntielämässä.
Hengellisestä pappeudesta ja erityisestä pappeudesta.
Kristittyjen hengellistä pappeutta (1Piet.2:9), jossa ”ei ole miestä eikä naista”, ei missään tapauksessa saa sekoittaa siihen jumalalliseen säätämykseen, mikä koskee erityistä pappeutta, sanan ja sakramenttien hoitajan virkaa. Sellainen mies erikseen virkaan kutsuttuna ja asetettuna, joka kuuluu hengelliseen pappeuteen vain voi olla todellinen seurakunnan kaitsija (1.Tim.3:1-13). Teologisesti perusteisiin kuuluu ymmärtää erityinen pappeus seurakunnan järjestykseen kuuluvana. Kristus oli ristillä ja Kristus täytti lain. Ei seurakunta, vaan Kristus leipää ja viiniä kädessään pitäen sanoi; ”tämä on minun ruumiini ja vereni, sinun edestäsi annettu ja vuodatettu”. Luulisin, ettei minun tarvitse käydä virkaa koskevia raamatunkohtia läpi, sillä ne osoittavat vääjäämättömästi myös paimenen sukupuolen mieheksi. Raamatunkohtia on useita. Eihän ole tarkoitus repäistä niitä pois Raamatusta kuten tehtiin vanhentuneena ohjeena ”Huoneentaululle” piispa Eero Huovisen Katekismuksessa (1999). Itse pysyn arkkipiispa Svebiliuksen oppilaana.
Tahdon tässä sitten osoittaa, että Jumala tuntee pappina vain miessukupuolen. Jumala sanoi Aadamille: ”Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua” (1Moos.3:17). Jeesus tarkastaessaan Tyatiran seurakuntaa tunnustaa miessukupuolen papiksi, hylkäämällä Iisebelin (Ilm.2:20-25). Jos ajattelemme, ettei kohdissa ole kyse erityisen pappeuden rajausta vain miestä koskevaksi, niin erehdymme.
Ei naispappeus ole pelkästään nykyajan keksintö, sillä Raamatun kirjoituksen aikana se tunnettiin laajasti. Raamattu kertoo kuinka Mooseksen sisko, Mirjam, tahtoi ryhtyä hoitamaan pappeutta. Seuraus yrityksestä oli spitaali. Naispappeus tunnettiin pakanauskonnoissa ja gnostilaisuus edusti sitä hyvin selvästi. Nyt poliittisista syistä väitetään, että nainen on päässyt alistetusta asemasta ja myös tiedollisesti on saavuttanut miehen etumatkan. Tässä on naispappeuden tärkein perustelu, mutta valitettavasti se ei ole raamatullinen, vaan on gnostilainen. Teen kysymyksen: miksi vanha virkakäsitys pidetään nyt tuomittavana luterilaisessa kirkossa? Toivon saavan kysymykseeni raamattuperusteisen vastauksen.
Rooman kirkon naispappeuskielto ei perustu pelkästään perinteeseen. Ajatus siten antaa yksipuolisen käsityksen Rooman kannasta. Olen tutustunut perusteisiin. He käyttävät Raamattua virkakysymysasiassa huomattavasti rohkeammin kuin Suomen luterilainen kirkko.
Mitä tulee sitten ajatukseen ”onko kirkolla oikeus muuttaa oppia?”. Tähän sanon, että Te tunnette hyvin Lutherin opetuksen ”Kirkosta ja kirkolliskokouksista”. Siinä Luther sanoo, ettei ole oikeutta. Pysyn kannassa, että naispappeus muutti kirkon oppia. Miksi naispappeus piti tuoda Suomen kirkkoon riitakapulaksi? Käsittäisin niin, että perkele on tuhannen juonten mestari. Baabelin sekoitus on saatava aikaan konstilla jos toisella.
Luopumus ja opin muutos on askel-askeleelta-prosessi, ensin tehdään jotain pientä korjausta ja sitten vähän laajempaa ja lopuksi ollaan aivan päinvastaisella suunnalla, mitä alkuperäisen suunta piti kartan mukaan olla. Kun aikoinaan arkkipiispa Vikströmiä varoitettiin naispappeusasiasta, että se tulee johtamaan homoseksualismin hyväksyntään kirkossa, niin Vikström suuttui, mutta kuinka ollakaan hän itse ehti vielä virassa ollessaan laittamaan asian agendalleen. Tulevaisuudessa naisellisiin hyväksyttäviin aiheisiin kuuluvat ainakin homoparien ja sekahaaremien kirkollinen vihkiminen, abortin ja eutanasian kirkollinen hyväksyntä. Täytyyhän ihmisen saada mahdollisimman hyvin määrätä itsestään ja halujensa toteuttamisesta. Sehän on lähimmäisen rakkautta laajimmillaan. Avioliitot ja seksuaalisuus alkavat jo nyt olla vähän sitä sun tätä kirkollistenkin piirissä. Tietoa valitettavasti tapauksista on aina pedofiliaa myöden, jota tapahtui lähetyksen piirissä. Rippikouluissa on tullut esille vähän liiankin konkreettista sukupuolivalistusta. Kun laki synnintunnon herättämiseksi virkaratkaisun myötä hylätään, niin lihan teot käyvät yhä ilmeisemmiksi.
Puhutaan jumalakuvista. Opetus on kapeutunut teemaan: ”Jumala on rakkaus”. On unohdettu, että Jumala on myös vanhurskauden vaatimuksessa tinkimätön. Kristuksen ulkopuolella ei ole mitään mahdollisuuksia. Olin eräässä tilaisuudessa, jossa Jumala opetettiin loputtomaksi ymmärtäjäksi ja Kristuksesta ei sijaiskärsijänä puhuttu sanaakaan. Kuitenkin Sanan mukaan tarvitsemme Välimiehen. Yleisesti on jo vallalla käsitys, ettei tuonpuoleista olekaan, vaan taivas ja helvetti ovat niissä olosuhteissa, joissa tässä ja nyt eletään. Tapaninpäivänä, Aasiassa, puheiden mukaan paratiisi muuttui hetkessä helvetiksi. Armo on vaihtunut ihmisten armollisuudeksi. Kultaista sääntöä käytetään inhimilliseltä pohjalta vähän miten sattuu. Onpa joku pappi löytänyt apokatastaasin (kaikki pelastuvat) siltä varaa, jos iankaikkisuus olisikin. Pappi rehenteli TV:ssä: hän saa opettaa kuten haluaa. Jumalan rakkauden yksipuolinen korostus hylkää lain kolmenlaisen käytön. Olemme siirtyneet antinomismin aikakauteen, syntiä ei todellisesti tunneta ja Kristustakaan ei tarvita. Kysynet, miksi arvostelen vain pappeja; vastaan, papeilla on julkinen virka ja heidän on edustettava valan tehneinä sitä, mitä Jumalan Sana määrittää opetettavaksi. Erikseen arvostelen muita valhesaarnaajia, joita on pilvin pimein.
Piispa Pihkalan minulle lähettämässä kirjeessä 1Tim.2:11-12:n tulkinta oli varsin Ihmeellinen. Jyrkkyyttä hengellistä pappeutta vastaan en ymmärrä ja pidän oikeana naisen oikeutta avata sen pohjalta suunsa. Mutta, että Raamattu on virkakysymyksessä selvä, niin kielto koskee naispappeutta. Onhan nyt toki äitien kasvatettava lapsia ja opettajien opetettava. Kyse on siis siitä mitä naisen ei saa tehdä seurakunnassa (erityinen virka). Onhan naisella paljon Raamatun mukaan paikkoja seurakunnassa. Onhan Pietarilla käsky olla aina valmis vastaamaan, kun kysytään toivon perustusta (1.Piet.3:15). Kun sekoitetaan yleinen pappeus ja virka, niin soppa on selvä. En missään tapauksessa asetu naisten yhteiskunnallista asemaa vastaan, vaan asetun sitä vastaan, kun nainen asetetaan sellaiseen hengelliseen virkaan, jonka Raamattu on Kristus-esikuvallisesti omistanut miehelle. Nainen on seurakunnan esikuva ei Kristuksen. Muuten on alkanut jo kuulumaan puheenvuoroja siitä, että Jumala on enempi äiti, kuin isä, ainakin se on kuuleman mukaan sukupuoleton. Kai meillä on hetken kuluttua jokin naispersoona, jota saamme ”jumalana” palvoa.
Aika mojee ohjaus kätkeytyy lauseeseen: ”heidän pitäisi perustaa oma kirkkonsa”. Jo tämä lause on osoitus vainosta. En halua lähteä mihinkään kastekirkostani, on minun kantani, mutta edellytän, että minun on saatava siellä ruokaa syödäkseni ja vettä juodakseni apostolisen järjestyksen mukaisesti. Tiedän kirkollisia tapauksia, jossa on uskossa olevia pakotettu vasten omaatuntoa sellaiseen jumalanpalvelukseen, jossa on ollut naispappi. Sakraalitoimituksiakin on ollut monia sellaisia, joihin ei lähisukulaisuudesta huolimatta ole voinut osallistua, kun toimittaja on ollut naispappi. Oli eräskin kastetilaisuus, johon uskovaiset kummit eivät voineet tulla naispapin vuoksi. Nyt esiintyy aivan selvää sekoittamismentaliteettia ja provosointia naispappeuden taholta. Lihan käsivarsi on selvästi noussut esille naispappeuden läpiajossa. Muuten missä viipyy toteutus siitä piispa Sariolan ponnesta 6.11.1986, joka liitettiin lakiin, jolla lumetettiin ajatukset positiivisiksi saada palvella kirkossa hyvällä omallatunnolla vanhassa virkakäsityksessä. Edustaako sitä nyt kehotus: ”lähtekää pois”?. ”Mitä vielä siinä takkuatte, ulos siitä”. Ajaako tässä nyt käenpoikanen pesän alkuperäiset poikaset pois pesästä? Käsitteissä kontrastiero on valovuosissa.
Eikö tässä piispallisella kaitsennalla ole paljon työtä? Valitettavasti olen alkanut epäillä, että ”hälläväliä-tyyli” on saanut kotipaikkaoikeuden maailmallisuuden voittokulussa. Jos Mooses ei itse jaksa kantaa käsiänsä, niin niitä on kannateltava toisten (2. Moos.17:12). Vain siten voitetaan sielunvihollisen mahti.
Veljeys Kristuksessa Jeesuksessa
Alpo Ahola
Oletin viestiesi menneen jotenkin ristiin, kun aihe näytti muuttuneen.
Vastaan vielä uuden aiheen pohjalta, onhan sekin merkittävä kysymys, vaikka ei se suoraan vaikuta henkilökohtaisen pelastukseemme.
Kannanottoni ev.lut. kirkon pappeuskysymykseen on -sekin on syytä mainita- ulkopuolisen kommentti.
En kuulu valtionkirkkoon.
Kun seuraa uskonnollisen maailman tapahtumia isoissa kirkkokunnissa ja pienemmissäkin, ei voi olla huomaamatta merkkejä luopumuksesta.
Naispappeuskysymys on ev.lut. kirkossa varmasti ollut jonkinlainen vedenjakaja, mutta laajemmin ottaen kysymys on Raamattu-uskollisuudesta ja totuuden kuuliaisuudesta yleensä.
En hyväksyisi naista seurakunnan kaitsijaksi ja paimeneksi, sanotaan se nyt aivan selvästi, vaikka asia ei minua suoraan koske.
Henkilökohtaisesti haluan eniten keskittyä siihen, että saisin 'kasvaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa'.
Olen ollut jo pitkään uskossa. Pyrkimykseni on jatkuvasti kasvaa Herrani tuntemisessa, etten enää kuuluisi niihin alaikäisiin, 'jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa'.
Koko uskonnollinen maailma on eksytyksen kourissa, siitä ei ole epäilystäkään.
Relativistinen suhtautuminen Raamattuun ja sen kirjoituksiin 'lähinnä oman aikakautensa käsityksinä' valtaa alaa seurakunnissa.
Karismaattiset supersaarnaajat villitsevät miljoonia ihmisiä, rahan ja materialismin voittokulku jatkuu...
Niin, eipä ole kovin helppoa löytää ulkonaisia ilonaiheita aikamme ilmiöissä!
Tälläkin foorumilla pitäisi meidän itse kunkin muistaa 'rikkiviisaan väittelyn ohella' noudattaa Hebrealaiskirjeen ohjetta:
"kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi;
sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti."