Kun elämänhalu loppuu

Yeshua kirjoitti:

Sillä hetkellä kun valo katoaa elämästä ja hapuilee itseensä kääriytyneenä pimeässä löytämättä ulospääsyä on todella ahdistavaa. Ihmisten neuvot tee sitä ja kokeile tuota eivät auta, koska ihminen on niin tiukasti kietoutunut itseensä sekä on sokeutunut ajatusten kiertäessä samaa rataa.

Sanotaan että ihmisille tulee koettelemuksia juuri sen verran kuin hartiat jaksaa kantaa. Lähimmäiset ovat niitä kenen tulee rakkaudestaan ottaa osa kannettavakseen ettei ystävä murtuisi kuormansa alla. Itsekkyys, ylpeys ja pelko sekä häpeä estää ihmistä pyytämästä apua yhteisöiltä silloin ja useimmiten kun niitä läheisiä ei ole. Se että rakastaa kaikista läheisintä lähimmäistään eli itseään liikaa on yksi syy miksi moni on yksin kuormansa kanssa.

Suoritusyhteiskunta, kvartaalitalous ja Abandonismi (jumalan laista luopuminen, ei ole vielä rekisteröity tavaramerkki)on tehnyt ihmisistä orjia ja onnettomia. Hetken hurmio rahan palvonnan antamissa nautinnoissa tuo ulkokultaisen tyydytyksen, kunnes tyhjyys iskee sisältäpäin rajusti. Suurin osa ihmisistä juoksee elämässään iskulauseiden tulosta, nopeammin, enemmän säestyksellä rahan perässä kunnes uupuu. On todella vaikeaa yrittää elää vähään tyytyväisenä tai olla aidosti kiinnostunut lähimmäisistään, koska orjuutus vaatii sinulta kaiken ja täydellisen sitoutumisen.

Sitten ihminen päättää tehdä rikoksen tappamalla itsensä, jotta löytäisi valon sekä pelastuksen olemassaololleen. Kuinka moni ihminen voi kuvitella itsensä samaan asemaan henkilön kanssa, kuka on menettänyt täysin elämänhalunsa eikä voi tappaa itseään kun tietää rikkovansa Jumalaa vastaan. Miltä tuntuu ihmisestä kuka on täysin järjissään vaikka on epätoivoinen sekä masentunut. Mielisairas ihminen voi olla täysin realistinen ja ajatella selkeästi, sitä ei monikaan tiedä tai ymmärrä ellei ole kokemusta itseltä tai läheisiltä.

Raskasta ajateltavaa, siksi ihmiset mielummin lähtevät shoppailemaan tai juoksemaan oravanpyörään, eivätkä koskaan huomaa kuinka tärkeää olisi rakastaa lähimmäisiään ennenkuin tulee omalle kohdalle yksinäisyys.

Onko monikaan ihmisistä ajatellut minne maailmalla on kiire? Tuoko suoritusyhteiskunnan ja kvartaalien palveleminen aitoa hyvää sisältöä kenenkään elämään?

Ajatellaan että huomen aamulla miljoona Suomalaista päättää ettei heillä ole mikään kiire minnekkään. Lomalla ei suoriuduta eikä oikeastaan ole kiire töihin, ei ne työt sieltä mihinkään katoa. Ihmiset tervehtivät ja katselevat toisiaan silmiin hymyssä suin ilman orjuuttajan taakkaa harteillaan. Leipäjono lyhentyy ja kaikilla ihmisillä on oma koti, jos sellainen puuttuu niin se järjestetään heti.

Tai.

Ajatellaan että huomen aamulla tietokonevika keskeyttää sähkönjakelun kaikkialla maailmassa, et voi nostaa rahaa etkä ostaa mitään. Hätätilatoimisto alkaa jakamaan lipukkeita ruuanjakeluun marketeista, huhupuheena kuulet että pankkijärjestelmä sekä maailman globaalitalous on täysin romahtanut. Kuinka monelta ihmiseltä tässä vaiheessa loppuu elämänhalu vai nouseeko se alkuperäiselle nykyihmisen kannalta katsottuna ylemmälle tasolleen.

Yksinkertaisemmin ja helpoimmin löytää todellisen elämänhalun ja aidon sisällön elämään, kun ymmärtää mitä lähimmäisenrakkaus tarkoittaa. Ihmisen tärkein henkilö elämässään on ihminen itse ja toiseksi tärkein kaikki lähimmäiset. Kun terveellä tavalla rakastaa itseään tekemällä itselleen samoin kuin lähimmäiselleen löytää perimmäisiä eläntarkoituksia olla olemassa. Orjuuttaja ja ihmisten vihaaja ei loputtomiin kykene vastustamaan todellista elämänhalua ja rakkautta.

Kokeile tänään katsoa ihmisiä silmiin, hymyile tai naura jos naurattaa. Murehdi jos siltä tuntuu. Älä ajattele että sinua pidetään hulluna tai että olisit aineissa tai muutakaan. Orjuutuksen maailmaan kuuluu naureksia onnellisille, pilkata kaikkea hyvää, olla ylimielinen, kuvitella että on parempi ihminen kun tekee tulosta (kenelle?), itsekkäästi pitää juoda ja syödä enemmän kuin on tarpeen, kuvitella että työtä tekemällä saa rikkautta ja sisältöä elämään sekä kunnioitusta (kenen?), väheksyä ja halveksia kaikkea mitä kuuluu uskontoihin, tuntea olevansa kaiken tai muun yläpuolella.

Elämänhalunsa menettäneelle on ihan pieni toivonkipinä olemassa sillä mikään ei kestä ikuisesti tässä maailmassa. Kun sydämmestään pyytää ja aidosti toivoo parempaa se yllättäin ilmestyy eteen. *hymy*

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä